Olaan seurusteltu puoli vuotta ja pikkupaniikki, että jos olen tullut raskaaksi. No, jälkiehkäisyt hoidettu ja silleen ja todenäköisyys raskaudelle erittäin pieni, mutta ongelma onkin oikeastaan seuraava:
Mies ei halua ottaa mitään kantaa tilanteeseen, ei suuntaan eikä toiseen, ei mitään vakavaa keskustelua saa asiasta aikaiseksi. Lisäehkäisyä pitää vahtia eikä mies ota tosissaan koko tilannetta. On ottanut tavallaa asenteen, että "ei asia kosketa minua". Ollaan molemmat reippaasti aikuisia, mies jo lähempänä keski-ikää.
Siis, missä vastuullisuus? Onko tämä koko suhde vaan sitä, että "ei nyt ole muutakaan tekemistä, niin tapaillaan" vai pitäisikö miettiä laajemmasti myös tuota ehkäisyongelmaa, että jos tulee tulaisuudessa jokin tilanne, jossa tarvitsisin tukea ja apua, niin yksin saan siinäkin sitten rämpiä miten parhaimmaksi näen.
Ihan tosissani mietin nyt suhteen tulevaisuutta, sillä tämä on nyt ensimmäinen vakava tilanne. Helppohan on olla seurustelusuhteessa, jos yhdessäolo on mennyt koko ajan kivasti ja molemmilla on ollut mukavaa toisen seurassa. Parisuhteen laatuhan punnitaan just niissä kriisinpaikoissa ja tuentarvitsemistilanteissa.
mitä tekisit tilanteessani tai onko sulle itselle tullut vastaavanlaista tilanetta eteen?
Mies ei halua ottaa mitään kantaa tilanteeseen, ei suuntaan eikä toiseen, ei mitään vakavaa keskustelua saa asiasta aikaiseksi. Lisäehkäisyä pitää vahtia eikä mies ota tosissaan koko tilannetta. On ottanut tavallaa asenteen, että "ei asia kosketa minua". Ollaan molemmat reippaasti aikuisia, mies jo lähempänä keski-ikää.
Siis, missä vastuullisuus? Onko tämä koko suhde vaan sitä, että "ei nyt ole muutakaan tekemistä, niin tapaillaan" vai pitäisikö miettiä laajemmasti myös tuota ehkäisyongelmaa, että jos tulee tulaisuudessa jokin tilanne, jossa tarvitsisin tukea ja apua, niin yksin saan siinäkin sitten rämpiä miten parhaimmaksi näen.
Ihan tosissani mietin nyt suhteen tulevaisuutta, sillä tämä on nyt ensimmäinen vakava tilanne. Helppohan on olla seurustelusuhteessa, jos yhdessäolo on mennyt koko ajan kivasti ja molemmilla on ollut mukavaa toisen seurassa. Parisuhteen laatuhan punnitaan just niissä kriisinpaikoissa ja tuentarvitsemistilanteissa.
mitä tekisit tilanteessani tai onko sulle itselle tullut vastaavanlaista tilanetta eteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
se tilanne, että menkat olivat myöhässä ja hän sanoi, ettei lasta voi tulla tähän tilanteeseen ja minun pitäisi tehdä raskauden keskeytys. En kuitenkaan tullut raskaaksi, mutta loukkaannuin hänen sanomisestaan, kun yhteen mennessä nimenomaan oli puhetta, että lapset tulisivat jossain vaiheessa ja hänkin sanoi pitävänsä lapsista. Noin kahden vuoden päästä erosimme. Ajattelin, että jos ei kerran haluta lapsia, niin turhaa sitä tässä roikkumaan. Minulla oli suhde toisen miehen kanssa. Hän ei suoraan sanonut, että haluaisi lapsia. Hän vain halusi tapailla. Enhän minä nyt miksikään seksiobjektiksi halua jollekulle. Haluan kunnolla sitoutua. Ero tuli hänenkin kanssa. Nyt exä on ilmoittanut, että haluaa lapsia minun kanssani. Miten vakavasti näitä nyt pitäisi ottaa...? En haluaisi heti erota ja alkaa etsimään uutta miestä. Nykyään miehet tekevät sen yhden tai kaksi lasta ja sitten häippäsevät muutaman vuoden kuluttua ja etsivät uuden naisen, kun eivät kestä huutavia lapsia ja vaimoa. Tää on just tätä:(
Tuntuu, että mulla pää hajoo tähän tilanteeseen. Miehestä kun en saa millään mitään irti, on vaan hiljaa tai väistää kysymyksiä tai joojottelee mun mileipiteille.
Mieshän kunnioittaa sinun mielipidettäsi ja myötäilee sitä.
Oikeasssahan hän on, ei se ole miehen asia päättää haluaako nainen lapsen vai ei????
Mikä sulla tossa mättää?
tulee kun totean nykytilanteen olosuhteita ym. Omia näkemyksiä ei tule vauvasta, yhteinen päätöshän sen pitäisi olla tai ainakin keskusteltu eri vaihtoehdoista.
Ja jos tulee jossain "joo, pidetään vauva" (ei ole vielä tullut), niin pitäisihän sen seuraksi tulla niitä käytännön tason ajatuksia, että miten tulevaisuutta tästä eteenpäin.
kun sinun tahtoessa lasta,mies sanoo että pidetään vauva!
Käytännön asiat varmasti ratkoontuvat ajan kanssa ja siinä on kuitenkin 9 kk aikaa miettiä.
Itse haluaisin lapsia,mutta mies sanoo jyrkästi ei asialle :0(
Mies ei halua ottaa kantaa asiaan, koska hänen mielestään se ei ole hanen asiansa ottaa kantaa siihen. Eli se ei kosketa häntä ollenkaan.
Ei mies ole sanonut, että pidetään vauva. Tämän just kirjoitin tuohon yläpuolelle ja että jos sellainen lause olisi tullut, niin kyllä jotain puheen perusteeksi pitäisi tapahtuakin. Juu, 9 kk aikana asiat varmasti ratkoontuvat johonkin suuntaan, mutta en halua huomata olevani tuleva yksinhuoltaja vauvan synnyttyä, jos mies vielä silloinkin pähkäilee omaa vastuutaan.
Tuo joojottelu on ollut tilanteen joojottelua eikä tilanteen ratkaisemista. Jos miehellä ei ole aikomustakaan sanoa, että pidetään vauva, niin pitäisi löytyä rohkeutta edes keskustella asiasta eikä jättää asian pohtimista yksin mun harteille.