Olen suunnitellut au pairiksi lähtöä, mutta välillä iskee paniikki, miten pärjään ilman rakkaitani pitkän aikaa.. Lisäksi pelottaa jättää tänne Suomeen rakas koirani, joka alkaa jo tulla vanhaksi enkä tiedä miten kauan se enää elää. Haluaisin todella kovasti au pairiksi mielellään melko heti lukion jälkeen, mutta en todellakaan tiedä pystyisinkö kestämään ikävääni kotiin. Onko muilla ollut samankaltaista tilannetta? Miten olette sen ratkaisseet?
ikävä jo valmiiksi..
Fullmoon-
4878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jo monia täällä. esim etusivulta löytyi nämä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000013&posting=22000000039144905
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000013&posting=22000000038980580
lueppa ensin vaikka noi ja kato onko niistä hyötyä :)
itse olen nyt ollut kolme kuukautta au pairina ja voin sanoa kaikille, että lähtö kannattaa. ikävän takia ei kannata jättää lähtemättä. itse olin aina kunnon äidin tyttö ja kaikki läheiset oli todella tärkeitä. olin ennen lähtöä täysin varma, että itkisin iltakaudet omassa huoneessa koti-ikävän takia. toisin kuitenkin kävi! yksiäkään kyyneliä en ole koti-ikävän vuoksi koko aikana vielä vuodattanut! minullakin jäi kotiin 2 koiraa, mutta kyllä ne pärjäävät. vaikka silloin tällöin hieman kaipaan kotiin, niin täällä on kuitenkin kivempaa kuin kotona.
Kirjoituksestasi päätellen et ehkä ole valmis lähtemään au-pairiksi vielä. Jos jo nyt, aikeissasi lähteä koet kovaa koti-ikävää..mitäs sitten kun olet jo paikanpäällä? Làhdet kotia kun ikävä ystäviä tulee tai koiraasi. Koita ensiksi ajatella, että matka tulisi olimeen positiivinen kokemus elämässässi, ehkä siten päàset pois ajatuksesta koti-ikävä.
Varmaan kaikille pyrii noita ajatuksia päässä.
Mutta jännintä on se että kun tulet takaisin Suomeen "hirveässä koti-ikävässä", on edessä useinkin kulttuurishokki ja haluatkin yhtäkkiä pois Suomesta.
Au pairin korvauksella elää itseasiassa leveästi, kaikki on uutta ja mielenkiintoista kun taas kotona odottavat vanhat ongelmat ja sama ikuinen pullamössö. Näin kävi minullekin, olin 2006 aupparina ja kävin Suomessa kääntymässä tammikuussa 2007. Vielä ei ole tullut käytyä uudestaan kääntymässä...