Onnea kaikille isille. Onneksi teitä on, sillä ilman isiä ei olisi lapsia.
Oma isäni kuoli äkkinäiseen sairauskohtaukseen kuin olin 15. Toipuminen kesti kauan, ja osin ei ole vieläkään tapahtunut. Koko perheen osalta. En vietä isänpäivää, tai en ole viettänyt vuosiin mitenkään erityisesti, kun itselläni ei ole lapsia ja oma isäni tosiaan on kuollut. Toki muistan isää mielessä, mutta enemmän muistan hänen syntympäpäivävänään, kuolinpäivänään ja nimipäivänä. En edes aamulla muistanut, että on isänpäivä - netin avatessa se tiestysti vyöryi eteen. Soitin äidille kyllä aamulla, mutta emme puhuneeet isänpäivästä. Ei kai hänkään sitten tänään sitä muistanut.
Isänpäivästä tulee mieleen oikeastaan vain se, että koulussa tehtiin aina kortti isälle. Aikuisenahan minulla ei ole ollut onnea isääni tuntea. Se joskus harmittaa. Tunsin hänet vain, kun olin itse lapsi. Toki mietin usein millaista olisi ollut kohdata hänet aikuisena. Mitä olisin tehnyt hänen kanssaan? Mistä puhunut?
Oma isäni kuoli äkkinäiseen sairauskohtaukseen kuin olin 15. Toipuminen kesti kauan, ja osin ei ole vieläkään tapahtunut. Koko perheen osalta. En vietä isänpäivää, tai en ole viettänyt vuosiin mitenkään erityisesti, kun itselläni ei ole lapsia ja oma isäni tosiaan on kuollut. Toki muistan isää mielessä, mutta enemmän muistan hänen syntympäpäivävänään, kuolinpäivänään ja nimipäivänä. En edes aamulla muistanut, että on isänpäivä - netin avatessa se tiestysti vyöryi eteen. Soitin äidille kyllä aamulla, mutta emme puhuneeet isänpäivästä. Ei kai hänkään sitten tänään sitä muistanut.
Isänpäivästä tulee mieleen oikeastaan vain se, että koulussa tehtiin aina kortti isälle. Aikuisenahan minulla ei ole ollut onnea isääni tuntea. Se joskus harmittaa. Tunsin hänet vain, kun olin itse lapsi. Toki mietin usein millaista olisi ollut kohdata hänet aikuisena. Mitä olisin tehnyt hänen kanssaan? Mistä puhunut?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.