Olen miettinyt jo pidemmän aikaa itsekseni onko suhteellani enää toivoa?? En vain tunnu pääsevän lopputulokseen? siksi haluaisin ulkopuolisia kommentteja onko tämä jo täysin toivotonta!!
Suhteemme muuttui kun tulin raskaaksi muutama vuosi sitten. Silloin alkoivat hurjat riidat ja seksi hiipui. Raskauden aikana minä halusin, mies ei. Tunsin itseni surkeaksi ja torjutuksi, eikä tuo tunne ole sen koommin muuttunut. Nyt tuosta on kulunut parisen vuotta, viimeksi olemme harrastaneet seksiä n. 5kk sitten. Isoja riitoja ei ole enää ollut mutta pientä kränää ja hermojen kiristystä on jatkuvasti. Meillä ei ole hellyyttä, suukkoja vaihdamme ehkä noin joka toinen päivä, mutta suutelemista ei ole ollut yhtä pitkään aikaan kuin seksiäkään. Minua häiritsee kovasti tilanne, mutta jos mieheni yhtäkkiä haluaisikin ottaa minut kainaloonsa minua ahdistaa enkä pidäkkään enää siitä..
En tiedä enää rakastanko häntä vai olenko tässä lapsemme takia?! Mistä tietää että rakastaa??
Haaveilen siitä millaista on olla rakastunut ja onnellinen, miltä tuntuisi suudella jotain ihanaa miestä...kaipaan valtavasti läheisyyttä, miksei se tunnu enää hyvältä=(
Suhteemme muuttui kun tulin raskaaksi muutama vuosi sitten. Silloin alkoivat hurjat riidat ja seksi hiipui. Raskauden aikana minä halusin, mies ei. Tunsin itseni surkeaksi ja torjutuksi, eikä tuo tunne ole sen koommin muuttunut. Nyt tuosta on kulunut parisen vuotta, viimeksi olemme harrastaneet seksiä n. 5kk sitten. Isoja riitoja ei ole enää ollut mutta pientä kränää ja hermojen kiristystä on jatkuvasti. Meillä ei ole hellyyttä, suukkoja vaihdamme ehkä noin joka toinen päivä, mutta suutelemista ei ole ollut yhtä pitkään aikaan kuin seksiäkään. Minua häiritsee kovasti tilanne, mutta jos mieheni yhtäkkiä haluaisikin ottaa minut kainaloonsa minua ahdistaa enkä pidäkkään enää siitä..
En tiedä enää rakastanko häntä vai olenko tässä lapsemme takia?! Mistä tietää että rakastaa??
Haaveilen siitä millaista on olla rakastunut ja onnellinen, miltä tuntuisi suudella jotain ihanaa miestä...kaipaan valtavasti läheisyyttä, miksei se tunnu enää hyvältä=(
Vastaukset 4
Vanhimmat
hirveän vaikea ulkopuolisten tietää..
siis raskaaksi tulon JÄLKEEN, ja oikein Hurjat riidat?
oliko raskaus ns vahinko?
tai toinen halusi lapsen ja toinen ei?
oliko teillä pitkä suhde ennen raskaaksi tuloa?
ja aikaakin vierähtänyt jo sentäs tovi?
hellyys ja läheisyys jos hiipuu, ja lopulta katoaa..niin se on kyllä huonompi homma.
ei lopullinen loppu, mutta lopun alkua kylläkin.
tätähän ei ole vielä kukaan koskaan sanonutkaan..;) mutta ei auta kuin nostaa se kuuluisa kissa pöydälle ja puhua puhua ja puhua.
ja toivottavasti se auttaa myöskin, niin ettei ole vain yksipuolista yrittämistä..
rakastamisen tasan tarkkaan tietää. ellei tiedä, ei se sitä ole.
taistelkaa ihmeessä suhteenne puolesta jos tuntuu siltä että toivoa vois olla.
itsestään asiat ei korjaannu, vaan mutkistuvat entisestään.
Etkai heittäytynyt raskaaksi vasten puolisosi tahtoa. Tiedän että sellaisesta jotku miehet kantavat kaunaa hamaan loppuun saakka. Siinä saa tulevat tyttiksetkin kuulla miten paska on exä ollu ja sitä rataa. Kananttasko heittää rukkaset naulaa ja nostaa kytkintä. Tuskin teidän suhteessa enää aurinko paistaa joten haluatko elää risukassa loppuelämäsi?
Lapsi oli yllätys molemmille,,,siihen ei liittynyt mitään salaa raskaaksi tulemista tai vastaavaa. Tulin raskaaksi hyvin pian suhteemme alussa. Ongelmat varmasti johtuvat suureksi osaksi siitä. Emme varmaankaan ole "oikeita" toisillemme mutta lapsen takia sitä on vaan yrittänyt.
Aa..?
No, sittenhän se on eri juttu.
Lapsen takia yrittäminen ei valitettavasti aina kanna.
Voihan siitä syntyä jotain, muttei välttämättä.
Jos takana ei ole yhdessäoloa ihan vaan kahdestaan, tutustumista ja tuntemista.
Tunnut heittäneen pyyhkeen kehään? "Emme varmaankaan ole oikeita toisillemme"..