Kantsii käydä tuolla perheväkivaltasivuilla. On kurjaa kun parisuhde kariutuu ja sydän särkyy mutta vielä kurjempaa on jos puoliso ei päästä irti ja vielä uhkaa tappaa tai hakkaa muuten vaan huvin ja "uhreilun" vuoksi ja pieksää siinä sivussa lapset - oli ne syntyneitä tai vielä syntymättömiä.
Kyllä siinä kummasti alkaa arvostamaan sitä, että on pelkästään sydän särkynyt tai on ikuisesti ilman elämänkumppania. Siitä sydänsärystä voi kuitenkin toipua vaikkei se siltä heti tuntuisikaan. Ja kumman valitset ensin jokaviikkoset pelot millon tulee turpiin vai yksinäisyys..
Miettikää siskot ja veljet, kumman valitsette särkyneen sydämmen vai perhehelvetin? Meikäläinen ruikuttaa kyllä että olis ihana löytää se pysyvä suhde kun taas homma kusi kintuille, vaan mieluummin tosiaan olen yksin kuin nyrkkeilysäkkinä ja sylkykuppina jossain onnettomassa ihmis-suhteessa.
Itse ilmeisesti oon muutenkin heräämässä niistä kuukausia kestävistä sydänsuruistani..Varsinkin kun syvällä sisimmässäni tiedän, että oma exä oli oikeesti rasittava raukka ja joka asiasta kitisevä, mustavaloisesti asioita katsova tyyppi jonka pillinmukaan asioiden piti mennä ja jonka asiat roikkuvat rempallaan varmaan hamaan tulevaisuuteen asti, kunnes se luulotautinen hyypiö heittää veivinsä johonkin niistä 101 sairauksista joita sillä kuului olevan (tekis mieli kysyä, että oliko mitään mitä sillä ei olis ollut..).. vaikka rakkauden huumassahan noita asioita ei tietenkään halunnut nähdä..
Kyllä siinä kummasti alkaa arvostamaan sitä, että on pelkästään sydän särkynyt tai on ikuisesti ilman elämänkumppania. Siitä sydänsärystä voi kuitenkin toipua vaikkei se siltä heti tuntuisikaan. Ja kumman valitset ensin jokaviikkoset pelot millon tulee turpiin vai yksinäisyys..
Miettikää siskot ja veljet, kumman valitsette särkyneen sydämmen vai perhehelvetin? Meikäläinen ruikuttaa kyllä että olis ihana löytää se pysyvä suhde kun taas homma kusi kintuille, vaan mieluummin tosiaan olen yksin kuin nyrkkeilysäkkinä ja sylkykuppina jossain onnettomassa ihmis-suhteessa.
Itse ilmeisesti oon muutenkin heräämässä niistä kuukausia kestävistä sydänsuruistani..Varsinkin kun syvällä sisimmässäni tiedän, että oma exä oli oikeesti rasittava raukka ja joka asiasta kitisevä, mustavaloisesti asioita katsova tyyppi jonka pillinmukaan asioiden piti mennä ja jonka asiat roikkuvat rempallaan varmaan hamaan tulevaisuuteen asti, kunnes se luulotautinen hyypiö heittää veivinsä johonkin niistä 101 sairauksista joita sillä kuului olevan (tekis mieli kysyä, että oliko mitään mitä sillä ei olis ollut..).. vaikka rakkauden huumassahan noita asioita ei tietenkään halunnut nähdä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kilttinä nuorena tyttönä väkivaltaisen miehen mukaan joutuneena voin sanoa että minulta vei elämästä 10 vuotta selvitä siitä suhteesta. Olen onnellinen tänä päivänä tosi vähästä, mutta koen myös saaneeni elämän nurjasta puolesta sellaisen kokemuksen, että pystyn täydestä sydämestä auttamaan toisia ihmisiä, jotka hätään joutuvat.
Jaksamisia kaikille vaikeiden asioiden kanssa ponnisteleville! Väkivaltaa ei saa hyväksyä! Eikä sellaiseen suhteeseen saa jäädä!