Jos kerran alkaa kotiäidiksi, niin sitten pitää olla sitä kunnolla.
Kotiäitinä olo on ammatti. Piste.
Se on ammatti, joka vaatii taitoa ja opettelemista. Toinen piste.
Onko kivaa julistaa appelassa vaarinpäivillä, että yhtään ei huvita laittaa ruokaa, eikä huvita opetellakaan?
Naisihmisellä on kaksi lasta ja mies, nainen on ryhtynyt kotiäidiksi eikä huvita ruoanlaitto!
Julistava kotiäityli osaa paistaa kalapuikot ja siinä kaikki. Tai ei siinä vielä kaikki. Osaa hän avata Pilttipurkit lapsilleen, jotka ovat 2,5 ja 4,5 -vuotiaita.
Eivätkä nämä lapset osaa muuta syödäkään, paitsi tietysti mäkkärissä ja pitsapaikassa on sitä syötävää muonaa.
Kunnioitan kotiäidin ammattia ja työtä. Ihminen, joka hoitaa sen työn, on asiassaan.
Miksi kuvitellaan, että kotiäitiys... siis aito perheenemännän virka voisi olla lonkalta tai pystymetsästä hoidettu homma?
Kotiäitiys ei ole sitä, että aviomiehestä tehdään pelkkä rahakone ja killinkikassa.
Taloustaidot, jos on nöyryyttä ja halua, ovat opeteltavissa.
Hiutalepakettien kyljissä on puuronkeitto-ohjeet. Netistä löytää tuhansittain ruokavinkkejä. Keittokirjat ovat keksitty.
Ei ole kaunista laittaa miestään, joka on tehnyt työpäivän 10 tuntia matkat, valmistamaan perheelle ateriaa. Aina. Joka päivä. Ja kun mies valittaa, ettei jaksaisi, niin kotiäiti valittaa takaisin.
Kotiäiti valittaa, että HÄNPÄ se tekee 24 tuntia/vrk työtä, että miehen on aivan turha narista väsymyksestään.
Ei ole kiva tuoda näitä pulinoita appelaan isänpäiville. Kotiäidin ammattitaidon puutetta on se. Koti-ihminen on niin hoopo, ettei ymmärrä edes hävetä sitä, jos pitää peukaloaan keskellä kämmentä.
Kyllä se peukalo siirtyy ajan kanssa sivuun, jos suostuu harjoittelemaan. Ja näkemään vaivaa.
Vaan kun on olemassa klisee raatavasta ja aneemisesta perheenemännästä avannolla pyykkiä huuhtomassa, niin sillä imagolla voi jälkipolvienkin kotiäippä ratsastaa. Voi vuodattaa verisiä marttyyrinkyyneleitä ja syyllistää miehensä ja sivussa lapsetkin.
Mieshän ei koskaan tee mitään. Rahaakaan ei tule tarpeeksi.
Kotiäiti voisi asettaa marttyriseppeleensä välillä sivuun ja ryhtyä miettimään.
Kynän voi ottaa käteen ja laskea, kuinka paljon säästöä saa, jos silloin tällöin itsekin huuhtoisi perunat ihan kiukuttelematta. Miehensä saattaisi alkaa hymyilemään. Ilta ei kuluisi ukollakaan hätäisen ruoanlaiton merkeissä.
Kotiäitiys ei ole sitäkään, että on muka niin kiire kotiäitiyden suorittamisessa, jotta pyykit pestään järin kaikki 60 asteessa. Siinä survotaan koneeseen miesten sukat, naisten pikkarit, lasten kakkahousut, keittiöpyyhkeet, lakanat, verkkahousut samaan syssyyn pyörimään.
Aina 60 asteen maagiseen lukuun.
Sitten ihmetellään, kun vaate kuluu eikä kestä ja kaikki on kirjavan värillistä. Rumanvärisiä.
Mikään ei kestä. Lapset mellastavat kuin villiporsaat tattimetsässä. Kolmas tietokone menossa, kun näppäimet nuijitaan tuhannen päreiksi. Kotiäiti ei kerkiä, ei halua katsoa perään, kun ainahan voi ostaa uuden ja entinen olikin niin huono. "Sehän oli niin vanhakin jo, melkein kolme vuotta pidetty"
Niitä entisiä huonoja on paljon ja eri tavoin rikottuina: kännyköitä, radioita, kameroita, DVD-laitteita, CD-levyjä, kirjoja, pelejä. Kaikki vehkeet, missä on tekniikka ja nappuloita.
Leluista nyt ei puhuta. Niiden rikkoutuminen luonnollista sentään.
Ei kotiäitiys ole TÄTÄ. Onko kiva sitten valittaa köyhyyttä? Jos on kivaa, mutta ei ole mukava kuunnella. Kun appiväki nyörittää rahalompsaa auki aika ajoin, säännöllisen toistuvasti avustusten muodossa, niin se alkaa kyllästyttää.
Sitä alkaa vanhus miettiä, että mitähän me oltaisiin saatu sillä rahalla, mikä menee köyhän perheen pönkkäpuuna oloon.
Siihen, että yksi haluaa olla kotiäiti. Kun on aina haaveillut ja toivonut, ja on hyvä että äiti hoitaa lapsiaan kotona. Päiväkodissa kun kasvetaan niin häiriytyneeksi. Semmoinen on äipän motiivi.
En edes viitsisi tähän kirjoittaa leipomisista, ompelemisesta, pienistä vaatteen korjauksista, säilömisistä, suunnitellusta taloudenhoidosta. Ei, ne ovat jo utopiaa.
Ne ovatkin jo perheenemännyyden ammattitaidon mestariluokkaa. Eivät kuulu tähän.
Ennen ne olivat tavallisia taitoja. Nykyään ei.
Tajuan, että kotityöt jaetaan, kun molemmat ovat työssä. Miehen kuuluu tehdä taloustöitä siinä missä naisenkin.
Vaan se, joka julistaa jäävänsä kotiäidiksi niin pitkäksi aikaa, kun lapset ovat isoja, niin hän hoitakoon sitten työnsä KUNNIALLA.
Toivoopi erittäin kärttyisä, hapan, ja äärimmäisen inhottava Anoppi
Kotiäitinä olo on ammatti. Piste.
Se on ammatti, joka vaatii taitoa ja opettelemista. Toinen piste.
Onko kivaa julistaa appelassa vaarinpäivillä, että yhtään ei huvita laittaa ruokaa, eikä huvita opetellakaan?
Naisihmisellä on kaksi lasta ja mies, nainen on ryhtynyt kotiäidiksi eikä huvita ruoanlaitto!
Julistava kotiäityli osaa paistaa kalapuikot ja siinä kaikki. Tai ei siinä vielä kaikki. Osaa hän avata Pilttipurkit lapsilleen, jotka ovat 2,5 ja 4,5 -vuotiaita.
Eivätkä nämä lapset osaa muuta syödäkään, paitsi tietysti mäkkärissä ja pitsapaikassa on sitä syötävää muonaa.
Kunnioitan kotiäidin ammattia ja työtä. Ihminen, joka hoitaa sen työn, on asiassaan.
Miksi kuvitellaan, että kotiäitiys... siis aito perheenemännän virka voisi olla lonkalta tai pystymetsästä hoidettu homma?
Kotiäitiys ei ole sitä, että aviomiehestä tehdään pelkkä rahakone ja killinkikassa.
Taloustaidot, jos on nöyryyttä ja halua, ovat opeteltavissa.
Hiutalepakettien kyljissä on puuronkeitto-ohjeet. Netistä löytää tuhansittain ruokavinkkejä. Keittokirjat ovat keksitty.
Ei ole kaunista laittaa miestään, joka on tehnyt työpäivän 10 tuntia matkat, valmistamaan perheelle ateriaa. Aina. Joka päivä. Ja kun mies valittaa, ettei jaksaisi, niin kotiäiti valittaa takaisin.
Kotiäiti valittaa, että HÄNPÄ se tekee 24 tuntia/vrk työtä, että miehen on aivan turha narista väsymyksestään.
Ei ole kiva tuoda näitä pulinoita appelaan isänpäiville. Kotiäidin ammattitaidon puutetta on se. Koti-ihminen on niin hoopo, ettei ymmärrä edes hävetä sitä, jos pitää peukaloaan keskellä kämmentä.
Kyllä se peukalo siirtyy ajan kanssa sivuun, jos suostuu harjoittelemaan. Ja näkemään vaivaa.
Vaan kun on olemassa klisee raatavasta ja aneemisesta perheenemännästä avannolla pyykkiä huuhtomassa, niin sillä imagolla voi jälkipolvienkin kotiäippä ratsastaa. Voi vuodattaa verisiä marttyyrinkyyneleitä ja syyllistää miehensä ja sivussa lapsetkin.
Mieshän ei koskaan tee mitään. Rahaakaan ei tule tarpeeksi.
Kotiäiti voisi asettaa marttyriseppeleensä välillä sivuun ja ryhtyä miettimään.
Kynän voi ottaa käteen ja laskea, kuinka paljon säästöä saa, jos silloin tällöin itsekin huuhtoisi perunat ihan kiukuttelematta. Miehensä saattaisi alkaa hymyilemään. Ilta ei kuluisi ukollakaan hätäisen ruoanlaiton merkeissä.
Kotiäitiys ei ole sitäkään, että on muka niin kiire kotiäitiyden suorittamisessa, jotta pyykit pestään järin kaikki 60 asteessa. Siinä survotaan koneeseen miesten sukat, naisten pikkarit, lasten kakkahousut, keittiöpyyhkeet, lakanat, verkkahousut samaan syssyyn pyörimään.
Aina 60 asteen maagiseen lukuun.
Sitten ihmetellään, kun vaate kuluu eikä kestä ja kaikki on kirjavan värillistä. Rumanvärisiä.
Mikään ei kestä. Lapset mellastavat kuin villiporsaat tattimetsässä. Kolmas tietokone menossa, kun näppäimet nuijitaan tuhannen päreiksi. Kotiäiti ei kerkiä, ei halua katsoa perään, kun ainahan voi ostaa uuden ja entinen olikin niin huono. "Sehän oli niin vanhakin jo, melkein kolme vuotta pidetty"
Niitä entisiä huonoja on paljon ja eri tavoin rikottuina: kännyköitä, radioita, kameroita, DVD-laitteita, CD-levyjä, kirjoja, pelejä. Kaikki vehkeet, missä on tekniikka ja nappuloita.
Leluista nyt ei puhuta. Niiden rikkoutuminen luonnollista sentään.
Ei kotiäitiys ole TÄTÄ. Onko kiva sitten valittaa köyhyyttä? Jos on kivaa, mutta ei ole mukava kuunnella. Kun appiväki nyörittää rahalompsaa auki aika ajoin, säännöllisen toistuvasti avustusten muodossa, niin se alkaa kyllästyttää.
Sitä alkaa vanhus miettiä, että mitähän me oltaisiin saatu sillä rahalla, mikä menee köyhän perheen pönkkäpuuna oloon.
Siihen, että yksi haluaa olla kotiäiti. Kun on aina haaveillut ja toivonut, ja on hyvä että äiti hoitaa lapsiaan kotona. Päiväkodissa kun kasvetaan niin häiriytyneeksi. Semmoinen on äipän motiivi.
En edes viitsisi tähän kirjoittaa leipomisista, ompelemisesta, pienistä vaatteen korjauksista, säilömisistä, suunnitellusta taloudenhoidosta. Ei, ne ovat jo utopiaa.
Ne ovatkin jo perheenemännyyden ammattitaidon mestariluokkaa. Eivät kuulu tähän.
Ennen ne olivat tavallisia taitoja. Nykyään ei.
Tajuan, että kotityöt jaetaan, kun molemmat ovat työssä. Miehen kuuluu tehdä taloustöitä siinä missä naisenkin.
Vaan se, joka julistaa jäävänsä kotiäidiksi niin pitkäksi aikaa, kun lapset ovat isoja, niin hän hoitakoon sitten työnsä KUNNIALLA.
Toivoopi erittäin kärttyisä, hapan, ja äärimmäisen inhottava Anoppi
Vastaukset 284
Vanhimmat
meillä. Taas se nähtiin todenteolla viikonloppuna.
Pakko sanoe, että kirjoitit tunteenpalolla, mutta aika lailla oikeiden asioiden äärellä olet ajatuksinesi.
Olin kotiäitinä lasten ollessa pieniä. Ei kotiäitiys ole silti orjana olemista, niin ettei mies myös voisi osallistua pyykin pesuun tai ruuanlaittoon. Mutta kyllä se päävastuu aikanaan oli minulla. Eikä olisi tullut mieleenikään odottaa, että mies tulisi töistä laittamaan minulle ruokaa.
Ja mitä urputukseen tulee, niin on kyllä huonoa käytöstä miniältäsi, että asioista marmatetaan kylässä ollessa.
No olipas pakkaantunut... =)
Itse olen erittäin onnellinen kuullessani, että joku kunnioittaa ko. hommaa!
Ja mitä tulee tuohon ,että mieheni tulisi esim.laittamaan meille ruuan sen jälkeen kun on raatanut sen n.10 rakennuksilla, NIIN HUH HUH!!! (Mutta kyllä silti toivoisin melkein 3kymppisen ihmisen korjaavan omat jälkensä, että ei tämä nyt sentään mikään 5 tähden hotelli ole.)
Mutta tosiaan, en odota hänen työpäivän jälkeen hoitavan hommia jotka mielestäni kyllä ehdottomasti kuuluu pääsääntöisesti sille joka kotiin on jääny ja saa KOTIHOIDONtukea. Johan nyt on merkillistä!
Mulla on sellainen tilanne, että eräs "läheinen" näkee kauheesti vaivaa meidän asiosta. -Minä maksatan miehelläni kaiken. Varmaan kuvittelee, että vaan makaan sohvalla tms.
Hänellä on kyllä itsellä 2 lasta myös, mutta ei ehjää perhettä ja lapset on laitettu hoitoon heti kun mahd...onhan se helpompaaa tietty niin.
Kateus varmaan...
"Itse olen erittäin onnellinen kuullessani, että joku kunnioittaa ko. hommaa! "
Paljonkos saat palkkaa. Paljonko kertyy eläke.
Niin, olipa sitten kotiäiti tai koti-isä, niin lapset ja koti on hoidettava kunnolla.
Mielestäni sopiva työnjako kotivanhemman ja työssä käyvän vanhemman välillä on sellainen, että kotivanhempi hoitaa ja esim. ulkoiluttaa lapset ja leikkii, tekee ruuat ja siivoaa päivällä. Illaksi jos jää esim. viikkosiivouspäivänä jotain, niin se tehdään yhdessä työssä käyvän vanhemman kanssa.
Kotivanhemman "työpäivä" loppuu, kun työssä käyvä vanhempi tulee töistä kotiin. Sen jälkeen on molempien vapaa-aika, jolloin jäljellä olevat kotityöt ja lastenhoito jaetaan tasan.
Tietysti jos on vaikka vauvalla pahoja nukkuimisvaikeuksia, niin sitten jaksamisen mukaan molemmat vanhemmat hoitavat illalla, jotta toinen voi nukkua/levätä. Ja jos on 6 pientä lasta kotona, niin sitten taitaa siivoukset ym. jäädä osin iltaan molempien hoidettavaksi, mikä on ihan ymmärrettävää.
Tässä nyt vain on kaksi lasta hoidettavana.
Helpottihan tuo tunteenpurkaus kummasti.
En tiedä kuinka paljon nykyisellään menee neljän hengen viikonlopun ruokaostoksiin varaa, mutta kotitalousihmeemme saa menemään 180 euroa. Yleensä siinä aina yli 130-180 euron kieppeillä normaalina viikonloppuna. Siis pelkkä ruokakauppa.
Maanantaina tuli sitten äipän katkera valitus, että häntä pidetään liian tiukilla ja pienillä rahoilla. Kun puolisolla ei ollut sillä erää antaa edes oravannahan puolikasta, niin poru oli paha.
Siinä jo väläytettiin uhata mennä soskuun ja henkisestä väkivallasta tekemään ilmoitusta.
Tämä oli anopille se viime niitti, että käämit kärähti ja purkaus oli pakko laittaa koneelle.
hei aikuinen nainen! tai enemmänkin elämääkokenut nainen, etkö osaa sanoa miniällesi suoraan asioita? miksi poikasi on hänen kanssaa? miksi poikasi sitä ruokaa laittaa? yksikään äiti ei todellakaan jätä lapsia nälkäiseksi. ymmärrään kyllä, että nuo asiat rassaavat sinua, mutta miksi et sano asioita suoraan? minun anoppini ainakin sanoo hyviä ja huonoja asioita, enkä siitä nyt erityisesti ole suuttunut koska se on hänen mielipiteensä asioista. itselläni kaksi pientä lasta joten tiedän, että kotiäiteys on raskasta. pitää yhden päivän aikana pitää kämppä siistinä(tiskata, imuroida, pestä pyykkiä,pyyhkiä pölyt ja pöydät) leikkiä lastenkanssa, viedä ulos leikkimään, pistää päiväunille ja antaa ruokaa. kyllä se tiukille menee aina meillekkin sen ruoanlaiton kanssa. joten mieheni tekee ihan mielellään ruoat,aina kun vaan on kotona siihen aikaan. ja tosiaan mieheni tekee töitä todella paljon eikä hän valita jos joutuu muutaman kerran safkat tekemään, En missään nimessä ikinä pakota häntä tekemään vaan pyydän jos hän voisi. Mieheni tietää, että myös minulla on raskasta. ai että minulla on ihana mies
hienotunteisuutta osoittaa jutella miniän kanssa suoraan kun täällä kaikelle kansalle riepottaa toisten yksityisasioita...
Tämä onkin vain miniöiden purkauskanava.
Voisit neuvoa ja tarjota vaikka hoitoapua jotta he pääsisivät kahdestaan ulos, jospa hän on masentunut ja väsynyt mutta ei tiedosta sitä ja kyllä ne vaatteet kuluu vaikka olisi eri asteet ja lajiteltu, ainakin meillä , varsinkin kun on kaksi poikaa, nykyään ei naisen ja äidin tarvitse osata kaikkia noita säilömis sun muita hömppäjuttuja, ruuanlaittoakin voisit opettaa, kuvittelet itse olevasi varmaan täydellinen vaimo,äiti ja ihminen, nyt kuule pää pois omasta erinomaisuudestasi ja hanki miniällesi apua
Sano sille pojallesi että pistää puolisonsa kuriin koska jos vaimo on kotiäitinä niin miehen ei silloin tarvitse tehdä minkäänlaista kotihommaa. Jos vaimo ei laita illallista niin miehen on sanottava hänelle että se kuuluu kotiäidin hommiin ja lopettaa ruoan laittamisen arki-iltoina. Miehen kannattaa ruveta käymään itse viikonloppuisin kaupassa jos vaimo saa ruokaostoksiin kulumaan 180€ niin ei osaa ostaa ruokaa oikein. Olet nynnyn kasvattanut pojastasi kub tommoiseen suostuu.
Oletko Make ajatellut että kotiäidin työkin on aika rankaa, itse olen siivousalalla ja olen mielummin 12 tuntia töissä kun kotona, töissä olo on lepoa ja lomaa pikemminkin, pikemminkin minkälaisia sovinisteja naiset kasvattaa pojistaan, anopille: mikä luulet olevasi? oletko tiennyt että esim; halpisvaattet haalistuu helposti
Juu. Rankkaa on kotiäidin arki ja jos yötkin menee valvomiseksi lasten kanssa, niin kyllä miehen apu on tarpeen..
Silloin kun meidän lapset oli pieniä ja olin kotona, niin mies töiden jälkeen vietti aikaa lasten kanssa, että sain tehtyä kotitöitä ja jos yö oli mennyt valvomiseen niin sain hetken nukuttua...
Kyllä kotiäitiys on kakskytä neljä tuntia/vuorokausi töitä.
Kotiäiti on opettaja, sairaanhoitaja, taloudenhoitaja ja anopin kynnysmatto....
Onneksi olen nyt työelämässä..Huh huh
Kun minun lapseni oli pieni niin olin vuoden lapsen kanssa kotona ja avopuolisoni oli töissä niin ei niihin kotihommiin niin hirveästi aikaa kulu kun organisoi hommat oikein. Päivässä 2-4 tuntia ja lopun aikaa voi olla lapsen kanssa ja kun lapsi nukkuu päiväunia niin itsekkin voi levätä tai tehdä jotain kotihommia. Jos lapsi valvotta yöllä niin sitten kun lapsi nukkuu niin pitää itsekkin levätä etei pala loppuun. Kun toinen vanhempi tulee töistä kotiin ja huokaiseen töitten jälkeen ja on illalla lapsen kanssa niin ei muuta kun urheilemaan että pysyy itse kunnossa ja pavällä käy lapsen kanssa myös jossain ette jämähdä neljän seinan sisälle koska se ei ole tarkoitus.
Kysymys ei ole tästä.
Huomaan, että miniät ovat keskenään solidaarisia, hyvä tietenkin, mutta kyllä anopin huomio on ihan OK. Jotkut ovat kerta kaikkiaan taitamattomia taloudenpidossa.
On ihan eri asia mennä auttamaan johonkin tilapäiseen sekasortoon, kuin katsoa päältä vuosikausien epäkäytännöllisyyttä. Siinä on loputon auttaminen edessä, jos sille tielle sortuu.
Jos ihminen ei itse sen vertaa opettele, että katsoisi ohjeet puuropussin kyljestä, niin miten hän olisi valmis opettelemaan ruuanlaittoa anoppinsa opastuksella?
Ei tarvitse olla yli-ihminen, jos tuskastuu lapsenlapsen sekamelskaiseen ympäristöön. Kodinhoito opitaan omassa kodissa. Tämä miniä ei ole sitä oppia aikanaan saanut. Ei ole anopin asia ruveta oppimestariksi.
Kyselet, että mikäkö luulen olevani.Luulen olevani ärsyyntynyt ihminen.
Tiedän olleeni myös haiseva kaatopaikka, joka ottaa isänpäivänä niskaansa valitusvirren surkeimmat säkeistöt.
Tiedän myös olleeni hätäpönkkänä, kun jokin vehje hajoitetaan ja uutta tarvitaan tilalle. Tiedän myös olevani lapsenhoitaja aika ajoin.
Mitäs itse tykkäisit, jos sinulla olisi ystävätär, joka pitäisi sinua pelkkänä varapankkina ja luotottajana?
No, tää ei ollut jutun pääpointti, vaan se, että JOS ryhtyy kotiäidiksi, NIIN hoitaa sitten hommansa kotiin päin ammattitaidolla.
Oletan, että siivousalalla opiskellaan ja opetellaan kyseistä työtä. Et sinä sinne masentumaan ja valittamaan mene. Ei työnantajasi kauan sinua kuuntelisi.
Kotiäidin ammatti vaatii perehtymistä, ahkeruutta, opiskelua, itsensä kehittämistä.
Halpisvaatteet eivät niin nopeasti haalistu, jos ne pestään 40*.
Pesumerkintöjen mukaan ne on pestävä.
Värilliset pestään erikseen, vaaleat erikseen.
Miesten hikisukkia ja lapsen ulosteella tahrittuja pöksyjä ei laiteta keittiöpyyhkeiden kanssa samaan koneeseen.
Tai VOI laittaa... on se nähty.
Kotiäidin mies ei ole sovinisti, vaan tuhottoman kärsivällinen ja kiltti. Ei urputa vastaan, vaan huokaa ja tarttuu soossikauhaan. Kotiäidin miehellä ei ole vara masentua toisin kuin kotiäidillä.
Kotiäitiä ei työnantaja kyttää selän takaa kyklooppina, ei mittaa tehokkuuksia, ei laske röökillä käyntiä.
Ihmettelen, jos sinulle työssäolo on lepoa eli lepäät työssä. Kyllä se useimmalle on tehokasta työskentelyä, jossa pitää tulla tulosta.
Ilmeisesti sinusta ei ollut kotiäidiksi. Sepä se!
Teit viisaan ratkaisun, menit töihin, kannat kortesi yhteiseen kekoon.
Et jäänyt ruikuttamaan kotiin, masentumaan ja valittamaan rahan puutetta.
Oletan että miehesikin on ihan tyytyväinen.
Kotiäitiys ei sovi kaikille, koska taloudenpito vaatii taitoa. Jos taitoa ei ole ja perhettä elätetään yhden ihmisen tuloilla, niin töihin meno on viisain ratkaisu.
Aviomiehelle on sanottu, että pistäisi eukkonsa kuriin.
Me appiväki emme tosin ole sanoneet, mutta miehen sisarukset ovat kehoittaneet, samoin miehen lähimmät kaverit.
Suhteessa naiseen olen nynnerön kasvattanut ja SE harmittaa. En tiedä, mistä se tommoiseksi meni, on kuin vasikka teuraalla, nöyristelee ja pelkää akkaansa.
Niin... pelkää kotiäidin kiukunpuuskia ja kulkee pitkin seinävieriä.
Harmittaa minua, kun tykkään että miehen pitäisi olla jämäkkä äijä.
Kiitosta kiitos, samat ajatukset. Noin se menee.
Jaa, miksi minun pitäisi äkkiä osoittaa hirvittävää hienotunteisuutta. Ei ole miniäkään ollut hienotunteinen.
Nimimerkillä täällä puran pahaa oloani ja ärsyyntymistä, joten osoitan kyllä aikamoista hienotunteista käytöstä.
En mene miniälään pitämään palopuhetta enkä julistamaan muutakaan teesiä.
Niinpä niin, säilömisen hömppäjutut.
Totisesti, vitsit ja voi NÖSSIKKÄ!
MINÄ en mene miniälään opettamaan ruoanlaittoa. Johan siihen soitettaisiin poliisit ja sosiaalityöntekijät ja saisin syytteen henkisestä väkivallasta. Olisin läheisriippuvainen ja omistava mammanpojan äiti.
Diagnoosia kyllä löytyisi.
Miniä ei ottaisi opetuksistani mitään vastaan. Syy: hän ei pidä ruoanlaitosta. Piste.
Se on syy olla opettelematta ja oppimatta.
Miniälle olen hommannut apua. Jossain sentään kulkee RAJA-AITA.
Olen kai itsekin suojeltava ihminen ja saatan ehkä masentua. Hoitelen lapsia silloin tällöin, leivon joskus, vien liepomustuliaisia, neulon lapasia, paikkaan vaatteita kun niitä miniä pyytää paikkaamaan.
Tai väärin: miniä EI pyydä suoraan, vaan laittaa miehensä asialle.
Kyllä tässä on toisetkin housunlahkeet lyhennetty.
On neulottu lapsille villapöksyä ja puseroa.
Ei siinä mitään. Mielelläni neulon.
Käyn töissä itse, ja neulominen rentouttaa.
Joten ei miniä nyt ihan ilman apua ole ollut. Viime loppukesästä kävin ikkunat pesemässä, kun hän ei kertakaikkiaan ennättänyt ja PYYSI.
Onhan se säilöminen hömppää. Yhtä hömppää on pyytää, että "oliskos sulla mansikoita, oliskos sulla mustikoita."
Oikein ilomielellä kaivelin pakastimestani mustikoita, ja kotiäidin MIES sitten keitteli perheelle makoisat mustikkasopat.
Mustikkapiirakkakin maistuu namilta ja kiva viedä tuliaisiksi.
Että aika hömppää ja tyhmää on säilöä mustikoita pakkaseen talveksi.
Kuule sinäkin ihminen, haluan pitää itsetuntoni ja minun on lupa pitää itseäni ihan erinomaisena naisena.
Taidat olla aika narttu! Huomasin että et sanonut yhtään positiivista sanaa miniästäsi, jokaisessa on jotain positiivista ja saanen muistuttaa arvon rouvaa että kukaan meistä ei ole täydellinen et edes sinä, miniäsi kuuulostaa nimittäin masentuneelta, ei innostu eikä kiinnostu mistään, ehkä haluaisi puhua pahasta olostaan mutta pelkää että tuollainen kotka kuin sinä tuomitsee hänen ja onhan se nyt häpeä ja ihmisethän voi alkaa puhumaan, niin varmaan ajattelet ja sinä et ole itsevarma, itsevarma ihminen ei korosta itseään eikä vertaa muihin kuten sinä, kerropa omat huonot puolesi vaimona,äitinä ja ihmisenä, minä pystyn siihen, pystytkö sinä?
Nykyään aika moni äiti käy töissä, pitää naisella olla muuta sisältöä elämässä kun kotityöt,lapset ja koti, ja ei ainakaan ole riippuvainen äijän rahoista, kotihommissa ei tarvitse järkeä ja taitoa mutta toisen ihmisen kunnioittamisessa tarvitaan, kuulostat katkERALTA vanhalta ämmältä, elämäkö on katkeroíttanut? olisit enemmän käynyt ulkona, ja enemmän vaikka viettänyt aikaa makuukamarin puolella ;) kunnon nainti muuten tekee terää ja rentouttaa, vai muistatko?
Sinulta näkyy käyvän nimittely, kun kutsut minua nartuksi.
Jos on ongelma, niin ihminen tuppaa puhumaan ongelmasta tiivistetysti.
En äkännyt kirjoittaa täydellistä psykoanalyysia miniästäni, jotta ne erinomaiset puolet saataisiin seulottua jostain esiin.
Vissisti tilanne on tulehtunut paiseeksi, että on vaikia löytää myönteistä ihmisestä, joka on aina suu ammollaan mankumassa palveluja muilta.
Eikä tule aivokoteloon edes mieleen, että voisi joskus tehdä pientä palvelusta MUILLE.
Edes sille miehelleen.
Hyvät puolet miniästä:
tyrkkää miehensä vaatteet pesukoneeseen, ottaa pois ja ripustaa kuivumaan.
Siinhän se sitten olikin. Miniäisen positiivinen puoli. Ei tuu heti muuta mieleen.
Ja vot, kävihän hän isänpäivänä appelassa. Sitä en tiedä, oliko tuo positiivista.
Ehkä oli, ehkä ei.
Minussa ei kauheasti huonoja puolia olekaan muita kuin että olen hapan, ilkeä, kärttyisä, ja inhottava. Hieman rumentunut vuosien varrella.
Seksi oikeasti auttaa kärttyisyyteen, mieheni tietää jos olen huonotuulinen,hapan tai äreä mitä tehdä ;) vinkkaseppa miehellesi niin kummasti miniäkin näyttää ihan kivalta, oma anoppikin on kuin perseeseen ammuttu karhu mutta kun kerran oli ollut hyvä yö niin tuli kehuja ja kiitoksia , miniäsi on ainakin aito kun sanoo suoraan ettei kiinnosta se mikä ei ketään kiinnosta mutta pakon edestä sen tekee, ei leiki mitään pullantuoksuista äitiä vaan on aito äiti eli hän voi olla masentunut,huonontuulinen,hompssuinen, laiska ja avuton, minun mummonikaan ei osaa kaikkia jotka kuuluu superemännän ominaisuuksiin vaikka on 80
Silti hänen anoppinsa kunnioitti häntä,tykkäsi ja arvosti. minulle muuten viimeksi sanoi 80 kymppinen mummo junassa kun sanoin etten osaa kutoa että älä semmosia murehdi ja pidä hauskaa minne oletkin menossa ja tanssi syd´änmesi kyllyydestä ja ole onnellinen sillä hän ei koskaan ollut eikä voinut lähteä rimpsalle vaikka oli halu kova,
Kotiäiti on miehen orja ja anopin kynnysmatto teki niin tai näin..
Oletko halpa vai hapan anoppi?
Taidat olla provo kun et osaa päättää;)
Olen hapan.
Seksin tarve vähenee iän myötä. Piste.
Aivoni ovat yläpäässä.
Sinulle pitäisi järjestää lukemisen ymmärtämisen kurssi.
Et ole käsittänyt ollenkaan, mitä kirjoitin.
Miniähän se on ITSE alkanut kotiäidiksi. MINÄ EN OLE KOSKAAN OLLUT KOTIÄITI.
Olen pitänyt lakisääteiset äitiyslomat 70-luvulla. Tottatosiaan: ensimmäinen lapseni oli 3kk ikäinen, kun palasin töihi.
Yhdessä vaiheessa kiikutin kolmea lasta tarhaan.
Turhaan SINÄ MINULLE saarnaat äijän rahoista riippuvaisuudesta.
MINIÄ se tässä on äijänsä rahoista riipuksissa, ja ei edes riitä ne rahat, pitää käydä anopin pussukallakin ja silti naristaan.
Jestas, kuinka sinä fiksu ja filmaattinen nimimerkki Kommunistinarttu osaat kääntää asian päälaelleen? Johtuuko se poliittisesta vakaumuksestasi?
Vaikka en ole kotiäiti, niin uskon että kotiäidin hommissa justiinsa tarvitaa järkeä ja taitoa, jos se tehdään ammattiaan kunnioittaen.
Kunnioita sinä muita, äläkä hauku katkeraksi vanhaksi ämmäksi ketään.
By the way, vanhat eivät enää ole seksuaalisesti niin viriilejä... luonto tekee tehtävänsä.
Tiedoksi vain, kun tulet vanhaksi.
Kun nyt kerran tituleeraat itseäsi kommunistinartuksi, niin marxilaisena materialistina ja evoluution kannattajana tajuat itsekin, että biologisesti seksuaalisuudella ei enää ole kovin suurta merkitystä iäkkäälle.
Ulkona käyn riittävästi, harrastan kulttuuria, ystäviä ja hauskaa seuraa.
Siis vielä: MINÄ EN OLE KOMENTANUT MINIÄÄNI KOTIÄIDIN VIRKAAN. MINIÄN VALINTA ON SE.
Bonjaatko?
Lähde urheilemaan?
Kyllä se on 24-tuntia lapsen kanssa..
On väärin, että töissä käyvä vanhempi joutuu vielä olemaan lapsensa kanssa..varmaan vielä kokkailee iltapalatkin..
Pienen lapsenkin kanssa voi käydä lenkillä kun ostaa sporttivaunit ja vauhtia ulkoiluun niin kunto kasvaa. Kun lapsi syntyy niin käy että kumpikaan vanhemmista ei huolehdi fyysisestä kunnosta ja väsyvät lapsen hoitoon kun ei jaksa. Kun meillä oli lapsi pieni niin sanoin välillä avopulisolle että nyt kekdsit jotain muutakin tekemistä kuin lapsen hoitoa koska minä miehenäkin osaan ja halusin olla pienen lapseni kanssa. kaikki tämä on vain järjestelyjä elämän laadun ja vanhempien hyvinvoinnin turvaamiseksi ja vanhenpien pitää myös olla kahdenkeskistä aikaa että parisuhdekkin pitää ja täytyy toimia tai tylee ongelmia. Jos parisuhde rupeaa rakoilemaan niin muutkin asiat rupeaa tökkimään. Se siitä ja sen kestävyydestä.
Aivan. Pienen lapsen kanssa VOI käydä lenkillä. Kyllä minä Happamana Anoppina katson mielelläni lapsia, JOS kotiäiti lähtisi edes kerran lenkkeilemään.
Olen usein ehdottanut hänelle kuntoiluharrastuksen aloittamista ja tarjonnut lapsenhoitoapua. Myös muita harrastuksia, mutta en enää jaksa sanoa asiasta jatkuvasti.
Olen sanonut, että mene vain, mene joskus virkistymään, ota omaa aikaa, mene vaikka kaupungille. Mutta ei.
Sitten hän rahjustaa shoppailemaan lasten kanssa ja sanoo, että on se vaihtelua lapsille.
Ehkä on uusi lapsisukupolvi-mutantti kehittynyt, joka rakastaa vaatekaupoissa ja marketeissa kiertelemistä?
Sitten valitetaan, kun lapset kiukkuaa eikä anna hänelle ostorauhaa, mihinkään ei kerkiä, ei saa kunnon vaatteita päälle, kun lapset ei anna...
kaikuu kuuroille korville se, että anoppi jankuttaa, että tulen katsomaan aina kun tarviit...
rapakuntoinen tää kotiäiti on. Arvelisin kunnon olevan sama kuin 80-vuotiaalla isälläni joka käy kävelemässä kaksi kertaa päivässä.
Ja osaa laittaa ruokaa. Tämä vanha pappara siis.
Olet Make oikeassa kuntoilun suhteen. Hyvä fyysinen kunto kotiäidillä auttaa jaksamaan.
Mutta meillä käy joulun aikaan syömässä kymmenenkin henkeä enkä saa silti tuollaista summaa kulumaan ruokaan joulun ajan ruokaostoksiin.
Kaikkea mitä jouluateriaan kuuluu on pöydässä ja hyvin maistuvat.
Mikäs siinä jos on varaa.
Olen päättänyt olla ottamatta kantaa jälkikasvun taloudenpitoon.
Kyllä ne hengissä pysyy, hyvät ammatit ja palkat kaikilla.
Asioihin on tietysti puututtava jos huomaa todella aihetta.
Minun sympatiani ovat happaman anopin puolella, en voi mitään.
Ennen oli pakko oppia tarkaksi taloudenpitäjäksi, en tiedä nykyisistä, elän omaa elämääni.
Hyvä kun käyvät, tykkään kaikista, miniästä, vävystä, lapsistani, lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsestani (olen iso-mummi).
Kiitti myötäelämisestä,
niin olen minäkin sitä sukupolvea, että tarkka taloudenpito on vieläkin kuin selkäytimessä.
Itkettää, kun hyvää ja käypää ruokaa heitetään roskiin.
Jopa hedelmiä: banaaneja joissa on ruskeita pilkkuja kuoressa, ei kun roskiin...
viinirypäleitä joiden kannassa rusehtava pilkku (hui-hai roskiin, kun ei maksa kuin nelisen euroa) appelsiini, joka on seissyt kolme päivää jääkaapissa jne...
Korviin särähtää "kotiäidin" puhe: ei maksa kuin nelisen euroa, ei maksa kuin viis euroa, tosi halpa kakskytä euroa...
Kotiäidin järkeen ei mene, että pienistä puroista kasvaa SUURI virta.
Sitten ihmetellään kun raha onkin hävinnyt. Ihmetellään vain mihin hävisi ikään kuin tonttu olisi käynyt varastamassa. Ei jaksa tajuta että kotiäiti on itse se tonttu.
Jotenkin sitä vain ei enää luota miniäänsä pätkän puolikkaan virkaa. Anoppina katson vain kun miniän suu liikkuu, ja ajattelen: tuulihatun puheet.
Tyylin kyllä tietää miniä. Sanoo toki itse, myöntää, että hänellä on kallis maku, että sille ei muka voi mitään. Ikään kuin se olisi syntymälahja: kallis maku.
Ja minulla anopilla on tietysti se halpa maku, kun katson hintaa. Mikä miniästä on typerä ja pikkumainen piirre ihmisessä.
Voi että tykkään tästä tulevasta lamasta. Tulisi vain, niin oppisivat jotkut elämästä vieraantuneet ihmiset laskeutumaan takaisin reaalielämään.
Säästeliäisyys ei tee ihmisestä järjejättiläistä, ei tee kumpikaan
Säästeliäisyys on viisautta!
Tuhlari on tuulihattu, omien mielihalujensa orja.
Säästeliäällä toimii itsekontrolli.
Nimenomaan JÄRJESTÄ on kyse. Tuhlari ON järjetön kaahailija tavaramarkkinoilla.
Tuhlari on lyhytjännitteinen eikä näe nenäänsä pitemmälle. Näin se vain hyvä Olimpia on, vaikka kuinka vastaan väittäisit.
Olen pärjännyt tähän asti näillä eväillä myös järjen suhteen, eiköhän tämä viimeinen neljänneskin siinä mene.
Eiköhän esim. ruuan tuhlaaminen ole järkeä vailla olevaa touhua.
Sama kun pistäsi euroja roskiin.
En pihtaile missään, mutta en myöskään tuhlaa tarpeettomasti.
Matkustelen aina kun pääsen ja haluan, menen minne mieli tekee, ostan vaikka uuden paremman asunnon jos entisessä ahdistaa.
Jos syytää rahaa kuin mielen köyhä tarpeettomasti ja yli varojensa, ei ole onnellisempi, mutta PA on aina ja sitten on muiden vika kun rahat on loppu.
Pihi anoppikin varjelee pennosiaan vaikka niille olisi parempaakin käyttöä.
Onneksi meillä jälkikasvu pärjää oikein hyvin omillaan.
Kulutusjuhlaa he mittapuuni mukaan viettävät, mutta eihän se ole minulta pois.
Kai saman vuodatuksen on kuullut asianomainen miniänplanttukin. Olen vaan kuullut,että noita uusavuttomia onkin pilvin pimein ja jopa aika monessa huushollissa olen käynyt,missä ei ole jalansijaa lattialla,kun on kaikki hujan hajan. Olisiko se TALOUSKOULU tuleville miniöille/perheenäideille tehtävä pakolliseksi,kuten pojilla oli ennen ARMEIJA. Nyt kun armeija ei ole pakollinen ja vapautuksen saa jos pikkusen on huono kunto,niin jopa on kunnon miehet ja perheenisät hävinneet ja monenlaiset luurangot kolistelleet kaapeistaan esille.
miniää kun ei ole kuin tämän anopin mielipide asiasta..
Mitäpä jos tämän poika onkin oikea vätys joka ei muuta tee kuin töissä käy ja rojahtaa sohvalle nukkumaan..
Ehkä tämä kotiäiti on valvonut yöt ja kärsii masennuksesta mikä aiheuttaa saamattomuutta..
Ehkä hän on puhunut asiasta anopille ja toivonut saavansa apua mutta tämäpä on vetänyt herneet ja tietysti asettunut poikaansa puolustamaan..
Ehkä on vielä niinkin, että tämä perheenisä ei leiki töistä tultuaan lastensa kanssa ja äiti on väsynyt eikä välitä miten lapset riehuu ja hajottaa tietokoneita...Muuten, miksei tämä isä laita lapsiaan kuriin? viikonloputkin varmaan viettää kavereillaan kun ei kestä kaaosta..
Onhan noita nähty siinä tv-ohjelmassa. Mikä sen nimi nyt oli?...No kuitenkin se Nanny tuli apuun..
Laittoi vanhemmat ojennukseen..
Juu, tiesin jo kirjoittaessani että tällainenkin kommentti tulisi. Tuli se.
Tiedoksi vain sinulle, että ihminen EI VOI olla VÄTYS, jos ajaa reippaat 150 km/pv työmatkoja ja tekee vielä työn siihen päälle.
Vätys nousee viiden aikaan aamulla ja lähtee kuudelta porhaltamaan satoi, paistoi tai ukkosti, oli syys tai kevät.
Vätys tekee viikonloppuisin lisätöitä, koska perheen elatus sitä vaatii.
Kyllä pistää korvaan sanontasi, että " ei muuta tee kuin töissä käy"...
Just. Käytkö itse matkojen takana töissä?
Jos et, niin kokkeile kerran. Voi olla että tekisi mieli rojahtaa soffalle.
Vaan et lukenut tekstiäni. Mies alkaa valmistaa perheen pääateriaa. Ei kerran viikossa, vaan seitsemän kertaa.
Jestas ja tää MASENNUS! Tämähän vedetään tietysti.
Tottakai kaikki äidit ovat masentuneita, kotiäidit varsinkin. Kun on masentunut, saa kaiken anteeksi. Kun on masis, voi valittaa päivät pääksytysten ja tottakai toisten täytyy auttaa, auttaa, auttaa ja auttaa.
Olenkin tässä miettinyt tosissani, että josko palkkaisin poikani perheeseen kotiapulaisen, joka vastaisi kaikesta.
Kotiäiti voisi sitten keskittyä olennaiseen, eli kotiäitinä oloon.
Kotiapulainen pyykkäisi, hoitaisi ruoat, siivoukset, kävisi kaupassa.
Minulla olisi mahdollisuus ehkä saada kotitalousvähennystä. Asunnon voisin järjestää. Olen vakavissani miettinyt, että josko Virosta löytyisi naista, joka olisi valmis työhön Suomeen. Tämä olisi lopulta minulle helpompaa kun kuitenkin saan olla rahoittamassa osaksi pieleen mennyttä taloudenpitoa.
Onhan miniä puhunut anopille, etkös lukenut alkup. viestiäni. Julistanut toki. Olemme mieheni kanssa auttaneet, pitäneet lapsia yökylässä jne.
Ehkä miniäni tarvitsisi sähköshokkihoitoa kestomasennukseensa, jos hänellä diagnoosisi mukaan sellainen on. Nythän on osoittautunut ja tullut uudelleen hoitokeinoksi tämäkin hoitomuoto.
Ehkä ne piuhat siellä pääkopassa oikenisivat.
Toivoo erittäin Ilkeä ja Hapan Anoppi
Ja täytyy sanoa, että olen lähtenyt yöllä kolmelta rahtaamaan kahta pientä lasta hoitoon. Ajanut tunnin työmatkan, tehnyt raskasta ruumiillista työtä ympäripyöreän päivän, hakenut kiukuttelevat lapset hoidosta, ja tehnyt kotihommat päälle, että turhaan poikasi rutisee...Se on se pullamössösukupolvi tuollaista ja oikeassa olet, mitä heidän asiansa sinulle kuuluu..Riitelisivät kotonaan.
Jos ei poikasi leiki lastensa kanssa töiden jälkeen, niin joutaahan tuo ruokaa laittamaan. Harmi vaan, ettei silloin voi tulla läheiseksi lastensa kanssa, ja "isättömät" lapset käyttäytyvät juuri noin..
Kotiäidin mies ei ennätä leikkiä. Kun ateriat on valmistettu ja syöty, alkaakin lasten nukkumaan laittaminen.
Silloin kun miehellä on vapaata, ja olisi aikaa leikkiä, kotiäiti ryhtyy kannoksi kaskeen.
Äiti arvostelee jatkuvasti miehen tapaa olla lasten kanssa.
Kun mies eli lapsen isä oli pojan kanssa sopinut ostaa tietyn leluauton, joka piti olla heidän yhteinen juttunsa,
niin äiti esti sen leluhyllyjen luona. Haukkui kyseisen lelun ja esitti omaa suosikkiaan.
Poika ei olisi halunnut äidin ehdottamaa tyttömäistä lelua, söpöä pehmohahmoa.
Äiti alkoi tavaratalon hyllyjen luona sättiä miehen valintaa, mikä itseasiassa oli pojan valinta, auto, jolla mies ja poika olisivat yhdessä leikkineet.
Riita päättyi siihen, että mies käveli tavaratalosta ulos jättäen vaimonsa ja lapsensa niille sijoilleen.
Ja kuinkas sitten kävikään. ÄITI osti mieleisensä pehmosöpöliinin pojalle.
Tämä oli VAIN yksi esimerkki lukuisista, kuinka kotiäiti talloo mennen ja tullen miehensä ja poikansa välit.
Joten leiki siinä sitten.
Tästä asiasta verisesti loukkaantunut poikani valitti minulle, kun valitus ja keskustelu vaimon kanssa tyssääntyi mahdottomuuteensa. Vaimon mukaan asiassa ei ollut keskusteltavaa, koska mies jokatapauksessa oli valinnut väärän lelun.
Vaan jos totta puhutaan, aviopari keikkuu eron partaalla.
Poikani on väläyttänyt monesti jo, että ei jaksa enää olla pelkkänä rahantekoneena. Hän on aikonut erota.
Lueskelen tätä rimssua ihan ihmeissäni.
Miniän toimia ei siis voi arvostella puolella sanalla? Hänellä on kaikkeen äitiyden tuoma oikeus.
On myös oikeus hoitaa elämäntapansa siten, että kuljettelee lapsia hoitoon klo 3 yöllä?
Lapsi ei siis ole minkään arvoinen. Hänen olosuhteensa saavat olla minkälaiset tahansa, jos äiti niin päättää. Kenelläkään ei ole siihen oikeutta puuttua?
Pilttiruokaa koko lapsuus? Riittääkö se kasvattamaan lapsesta terveen ja voimakkaan?
Äidin mieli pysyy hyvänä kun seksiä riittää.
Sekö on tärkeintä lapsen kasvatuksessa?
"Kiukuttelevat lapset" ovat merkki siitä, että ISÄ ei ole lapsille läheinen, koska ei leiki heidän kanssaan. Leikeilläkö maailma pelastuu ja lapsesta kasvaa asioistaan huolehtiva aikuinen?
Ilmeisesti aloittajan miniän lapsuudessa ei ole leikeillä ollut sijaa.
ovat merkki siitä, ettei heillä ole kuria.
Kun itse olin lapsi muutama vuosikymmen sitten, ja isä kun kerran ärähti niin lapset oli hiljaa..
Pakko ne lapset on yöllä hoitoon viedä jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja miehelläkin on yö työ.
Ei niitä voi yksinkään jättää..
on se sanottava, että se oli rankkaa aikaa niin lapsille kuin äidillekkin, mutta pakko se on asuntolainat ja ruuat maksaa. Siihen ei pienipalkkaisen miehen tulot yksistään riitä ja tukiaiset loppuu kun lapsi täyttää kolme vuotta..
Toki siihen saakka olin kotiäiti, mutta ilman miehen apua en olisi pärjännyt..Teki ruokaa tiskasi.vaihtoi vaippoja kävi kaupassa aina tarpeen mukaan, eikä koskaan itkenyt äidilleen miten on rankkaa.
Vihoviimeinen temppu, kun anopit sotketaan perheen sisäisiin asioihin. Tai ihan kuka vaan..
Anopin pitäisi olla puolueeton tässäkin asiassa ja kehottaa pariskuntaa setvimään asiansa muualla...
Olen samaa mieltä, onko kuvottavampaa kuin äidilleen itkevä mies?
anopin purkaus. Näitä avuttomia miniöitä on paljon nykypäivänä. Lapsetkin ovat tämän tarinan perheessä jo kuitenkin vauvaiän ohittaneet, ei luulisi yövalvomistakaan olevan, jotka verottaisivat miniän "voimia". Taitaa kuitenkin olla niin, että se mies on valvonut ne vauva-ajat, että äiti saa nukuttua, että jaksaa päivän olla lasten kanssa :(. Nykypäivän miehiltä vaaditaan jo ihan erilaista osaamista ja omistautumista perheelle, kun verrataan entisiin aikoihin.
On se helvetti, että eivät ruokaa halua laittaa vaikka päivät ovat kotona, kuriin pitäisi saada tällaiset tyhjänpäiväiset kotiäidit. Mihin se aika menee niin ettei ruokaa ehditä laittaa tai muita kotitöitä tehdä? Aivan käsittämätöntä, ei ymmärrys riitä tällaiseen, että mies tulee töistä ja joutuu vielä ruokaa laittamaan, vaikka siellä on toinen aikuinen ollut koko päivän kotona.
Paskoja miniöitä, ei voi muuta sanoa. Terapiaan ja koulun penkille tällaiset pitäisi saada.
Kunnon nainti, nykyajan naiset sentään tajuaa antaa ukoilleen
ne saamattomat miniät pitävät ratkaisuna tähän ongelmaan. Kun "antaa" miehelle niin mies on hurmoksessa tästä huomiosta eikä muuta enää kaipaakaan. Herrajumalasentäänannamunkaikkikestää!
Naitu on ja naidaan ja nautitaa, mutta myös ruokaa osataan laittaa, siivota ja huoltaa kotia ja hoitaa lapsia. Mies saa huomiota myös sillä, että saa työnsä jälkeen lepoa ja kotiruokaa, samoin kun minä saan vuorostani huomiota monin tavoin ja voin levätä silloin kun olen sen tarpeessa. Saan myös ihania orgasmeja ihanalta mieheltäni, puutetta ei tarvitse kärsiä, on aineellista ja henkistä hyvää.
Menkää itseenne laiskat ja saamattomat miniät. Tehkää jotain järkevää perheen yhteiseksi hyväksi. Ruuanlaitto ja kodinhoito ovat niitä yksinkertaisimpia asioita jotka normaali ihminen hoitaa vouhkaamatta niistä sen kummemmin.
Miksi sinäkin alistat oman lajisi edustajia? Jospa se ukko olisi välillä kotona ja tekisi niitä kotihommia, tuntuu että vielä eletään jollain 50 luvulla, anna mun kaikki kestää!!
On naisella muukin tarkoitus kun kokata,synnyttää,pyykätä ja siivota, ja sitten itketään tasa-arvon perään, eihän sitä voi tulla kun sitä ei haluta eikä edesauteta, mies ja nainen tasapuolisesti pyykkää,kokkaa,hoitaa lapsia jne.ja anoppien olisi hyvä muistaa kunnioitus poikansa perhettä kohtaan.
Hapan anoppi paapatuksellaan loukkaa myös poikaansa ja heidän lapsiaan, keskity omaan elämääsi hapan anoppi ja säilö vaikka niitä mustikoita
On naisella muukin tarkoitus, kun kokata,synnyttää,pyykätä ja siivota.
Kun tässä keskustelussa nyt kuitenkin käydään keskustelua siitä. Mitkä ovat kotiäidin tavallisimmat/toivottavat *työtehtävät* kotona. Jotta ruoka- ja rahatalous pyörisi edes jotenkin hallittavasti.
Niin olisin kysynyt sinulta >eleonoora NAISEN MUUKIN TARKOITUS< perheyhteisössä.
Aivan.
Sanoitpa kaiken. Naisen ei pidä missään nimessä kokata, synnyttää, pyykätä ja siivota, ei ainakaan jos eivät ole työssä kodin ulkopuolella.
Jos ei ole työssä kodin ulkopuolella voikin lopettaa siivoamisen, ruoanlaiton, pyykkäämisen.
Miten saataisiin miehet synnyttämään, ettei naisen tarvitsisi sitä tehdä?
Eikö olekin epätasa-arvoinen tämä luonnonlaki, että naiset synnyttävät ja jopa imettävät?
Miksi aina alistetaan nainen synnyttämään, miksi mies ei koskaan synnytä.
Epistä, epistä
sanoo aito feministinen nainen joka on käsittänyt feminismin täysin pöllömäisesti.
Toivoo hapan, työssäkäyvä, ei-alistettu anoppi, joka hemmottelee vaariaan silloin tällöin herkullisilla kokkauksilla.
Yes!
Millä tavalla omaan elämään keskittyminen suoritetaan oikeaoppisesti? Tarkentaisitko? Omaan elämään minun kokemuksellani kuuluvat perhe ja lapset, jopa silloin kun he muuttavat pois kotoa. Omaan elämään kuuluu jopa miniä, kun hän oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä ja pyytää apua, saapuu anoppilaan ja ryhtyy avautumaan miehensä/anopin pojan puutteista.
Hyvä Anoppi, oli kuin olisit kirjoittanut minun sisarestani tämän vuodatuksen, mutta aikaa on kulunut noista alkuajoista jo 15v. Hän ei tyytynytkään kahteen vaan ehdottomasti piti olla viisi lasta. Hieno idea suuresta sisarussarjasta, mutta totuus oli se, että sisarten ja äidin tuli toimia jatkuvana kotiapuna ja rahanlahjoittajana. Koskaan ei aika riittänyt perinteisiin ruoanlaittoon, vaatteiden korjaamiseen, leipomiseen, siivoamiseen yms. kotitöihin. Aina oli rouva väsynyt, sairas, kiireinen, joten soitettiin apuun mummi tai sisar. Nyt on onneksi lapset jo sen ikäisiä, että kotona hääräävät siivouksen, ruoanlaiton yms parissa kaksi vanhinta tytärtä, toisen opiskelu vain häiritsee kotitöitä aika lailla, mistä tytär kyllä kunniansa kuuleekin. Perheen isä on alusta saakka osallistunut kotitöihin kiitettävästi, mutta eihän mikään ole riittänyt.
Sanonpahan vaan, ettei tämä vielä sinunkaan perhekunnassasi mitään, odotahan kun miniäsi tahtoo lisää lapsia, joita kasvatella kotonansa poissa häijystä maailmasta. Siinä vielä kerran jos toisenkin anoppi saa kuulla kunniansa sellaisen pojan aikaansaattamisesta, jolla ei riitä aikaa eikä rahaa pesueensa ylläpitämiseksi.
eikä sitä arvostanut kukaan. Ei kukaan. Tein kaikki ruuat, leivoin, hillosin, mehustin. Tein käsitöitä. Hoidin kaksi lasta, kahden vuoden välein syntyneet. Pesin, pyykkäsin, siivosin, ulkoilutin. Koska rahaa oli vähän, venytin penniä että se oli katketa. Koskaan en saanut itselleni mitään. Vaatteeni olivat aivan kauheita. Ensin ostettiin lapsille, sitten miehelle, minulle ei sitten riittänytkään.
Kaiken olisin jaksanut jos joku edes olisi arvostanut. Äitini vittuili kun olen elättinä. Kun kirjoitin ylioppilaaksi kahden lapseni välissä, sanottiin että hyvähän sinun on kun ei tarvi mitään tehdä. On aikaa lukea. Appi ja anoppi kävelivät mennen tullen päältäni. Kaikki asiat sovittiin minun ylitseni suoraan mieheni kanssa, minulle ne tulivat ilmoitusasioina jos joku muisti kertoa.
Kaikkein vähiten arvosti mies. Hän suhtautui minuun vähätellen, ei kuunnellut koskaan, ei koskaan halunnut olla kanssani. Minun mielipiteilläni ei ollut mitään merkitystä, ja jos tarvitsin jotain, ilmoitettiin että ei sellaista nyt tarvita, joutavaa höpötystä. Mitä vaan sanoin, se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus kävi huvittaviakin tapauksia, kun olin sanonut jostain tärkeästä asiasta miehelle ja mies ei ollut kuunnellut. Jopa lapset pitivät enemmän isästään, koska isä jaksoi olla aina kiva, antoi aina kaikessa periksi, eikä käskenyt syömään vihanneksia. Äitille se isä ei sitten kiva ollutkaan, mutta hyvä että lapsille.
No avioerohan siitä tuli kun tarpeeksi väsyin ja masennuin. Uskon että mieheni tuella olisin jaksanut, mutta kun kukaan ei tue, ihminen alkaa tuntea olevansa niin yksin maailmassa että sillä ei ole mitään rajaa.
Nyt minulla on töitä, ollut jo moniakin, elän yksikseni (aina välillä) ja päätän itse omista asioistani. Rahaakin on enemmän, ja aikaa. On ihanaa olla itsenäinen, ja vaikka minua ei kukaan arvostaisikaan niin minä sentään arvostan, kun en enää ole kenenkään kynnysmattona.
Minä arvostan sitä, mitä olet tehnyt kotiäitinä ollessasi. Kaikki kunnia sinulle!
Olet AITO kotiäiti toisin kuin...
... eräät jotka tekeytyvät kotiäideiksi ja pilaavat kuin mätämunat kotiäitien ammattikunnan.
Sääli että läheisesi ovat olleet umpisokeita, eivätkä ole ymmärtäneet helmeä keskellään.
Yleisesti ottaen elintarviketeollisuus, feminismi ja kaupallisuus ovat tuhonneet naiskulttuurin.
Nykyinen naiskulttuuri on citysinkun elämänmuotoa pahimmoillaan. Siihen kuuluu muoti, viihde, kuluttaminen ja masennus, pölyiset nurkat, käyttämätön liesi. Paitsi mikrouuni. Kun osaa sulattaa kaupan einekset, onkin jo taloudenhoidon eliittiä.
Sitä on naiskulttuuri tänään. Myös sitä, että miehet on haukuttava mennen tullen, ja että mies ei ole ihminen.
Tulokset nähdään: lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Perheet ovat maksuvaikeuksissa. Taloudet ovat rempallaan kuin venäläisessä slummissa, vetää kaikista ovista.
Minua ottaa pattiin tommoset tyhmät muijat,minun oma mummo on sanonut että on hyvä että nykyään on mikrot, äitilapsikerhot ja naisilla omat rahat, hän kärsi aikoinaan kun oli alistuva kuuliainen vaimo, ei ollut onnellinen koska kulissit oli tärkeimmät, ja silloin aviero oli häpeä................... sinullekkin tekisi hyvää kunnon nainti ja lähe vaikka tanssimaan ja ota ilo irti elämästä
En jaksanut lukea ihan kaikkea kirjoittamaasi, mutta kyllä tämän ekan viestin, ja vähän muistakin. Saattaa siis olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin, ja sen takia vastaan huomioimatta kaikkia asiaan liittyviä seikkooja.
Jotta et pitäisi minua ihan puolueellisena, haluan ennenkuin rupean esittämään mielipiteitä korostaa, että ymmärrän hyvin, että olet kiihtynyt, ja että siksi ehkä vaahtoat vähän liikaakin... Minäkin olisin vihanen ja otettu! Nämä kommenttini ovat lähinnä neuvoja, joita ehkä itse yrittäisin soveltaa?
Minusta sinun ei kuitenkaan pitäisi puuttua noin paljon nuorten elämään. Niin kauan kun ei tapahdu mitään todella huolestuttavaaa, heidän pitäisi itse selvittää asiansa. EI myöskään ole oikein, että poikasi kanssa moitit miniääsi! Sääntö numero yksi: Miniää ei ikinä saa haukkua pojalleen!
Jos olen rehellien niin luulen, ettet voi kovin paljon vaikuttaa asiaan. Jos tunnet että sinun on pakko yrittää jotain, niin yritä keskustella kahden kesken miniäsi kanssa hyvän tilaisuuden tullen. Jos valitat pojallesi miniästä tai surkuttelet poikaasi, hän saattaa ruveta joko puolustamaan miniää tai säälimään itseään. Molemmissa tapauksissa tilanne pahenee entisestään.
Minusta ei toki kuulu sinulle paljonko rahaa heillä menee viikonloppuostoksiin. Minulle ei tulisi mieleenkään puuttua sellaisiin asioihin. Jos poikasi kerran tekee ruuan, niin kai hän on esittänyt mitä aineksia pitää ostaa? Sitä paitsi voi olla, että he ostavat niin paljon viikonlopuksi tehdessään suurostoksia, että ruokaa riittää seuraavalle viikollekin. Niin meilläkin tehdään. Joten unohda se rahapuoli, se on kuitenkin "maallista".
Jos lasten kasvatus on rempallaan, niin et voi syyttää pelkästään miniääsi siitä. Onhan isäkin kotona lastensa kanssa, jolloin hän voi puuttua asiaan - jos katsoo aiheelliseksi.
Jos tulevat teille valittamaan, niin voisit ehkä huomauttaa, että he ovat itse vastuussa asioistaan aikuisina ihmisinä, että ovat itse järjestäneet elämänsä tuohon malliin. Jos miehellä on työpaikka ja vielä tekee lisätöitä, en näe mitään syytä siihen että te avustaisitte heitä rahallisesti. Lapsille voi antaa lahjoja ja taskurahaa, muttei työssäkäyvälle perheelle tarvitse almuja antaa! Minusta tuntuu että valittavat ehkä vain saadakseen enemmän rahaa teiltä!? Ehkä viikonloppuostoksetkin pienenisivät jos eivät saisi rahaa teiltä.
Älä toki unohda, että on kyse heidän - ei sinun - elämästä! Yritä hillitä haluasi sekaantua asioihin!
Toivon todella ettet suutu näistä kommenteistani, vaikka vähän moitin sinua niissä. Ymmärrän kyllä huolesi, ja toivon koko sydämestäni että poikasi saa perheensä parempaan kuntoon.
Niin aina ajatellaan, että se on se ANOPPI joka puuttuu.
Aika hieno on silti neuvosi, että ei pidä puuttua nuin paljon nuorperheen elon taisteluun ja hengissä selviämiseen.
Mut kun se on miniä joka puuttuu anopin vapaa-ajan tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Tosiasia on, etten KOSKAAN ota yhteyttä nuorperheeseen.
Yhteydenotto tulee AINA sieltä suunnalta tekstiviestinä tai sitten poikani toimii suullisena viestintuojana.
En ehdi tuolloin paeta kotoani.
On ollut tilanteita, että olemme paenneet milloin minnekin matkoille, vuokramökille, vieraisille ja kännykkä kiinni.
Ja kun jossain vaiheessa kännykän avaa, ei mene kauan kun tulee soitto tai viesti.
Mitä tulee miniän parjaamiseen, niin tämäkin asia on toisinpäin.
Miniä parjaa poikaani minulle. SILLOIN tulee tekstiviestiä tai jos parjausaste on korkea, niin jopa puhelu.
Olen ällön kyllästynyt, joten neuvosi ovat monelta osin toimivia.
Minusta minulle kuuluu viikonloppuostosten summa siinä vaiheessa, kun minun pussillani käydään. Tai kun minulle valitetaan äärimmäistä köyhyyttä.
Sorry, vaan, minusta 180 euroa normaalin viikonlopun ruokiin ON liikaa.
Siis V i i k o n l o p p u...
ei viikon ruoat.
Jo vain, en unohda rahapuolta, enkä ajattele että se on vain "maallista"... niin kai minun suotaisiin ajateltavan.
Olen sen polven ihminen, että rahaa ei osaa noin hulvattomasti ajatella. Sitä on tottunut säästelemään pahan päivän varalle.
Se onkin sitten koitunut nuorperheen voitoksi. On takapiru, jonka kukkaroon voi luottaa.
Mut, mut ja mut... yritän tosissani hillitä sekaantumasta heidän asioihinsa.
Joko niin, että palkkaan heille kotiapulaisen tai hankin salaisen osoitteen ja puhelinnumeron.
Nyt alan olla tyhjentänyt takkini ja tuntuu siltä että kuvottaa jo kirjoittaa tästä jutusta. Menee tosiaan parjauksen puolelle.
Sano vaan reilusti ei, kun he pyytävät sinua lapsenvahdiksi tai muuta apua. Sinulla on siihen täysi oikeus.Samoin rahapyyntöihin, kieltäydy ehdottomasti ja pysyttele irti heidän asioistaan. Kyllä ne pyynnöt loppuvat, jos he tietävät että kuitenkin kieltäydyt, se on paras keino. Ei sinun tarvitse paeta kotoa, pyydä vain että eivät haukkuisi sinulle toisiaan.
Älä myöskään kuuntele heidän ostostensa summia, sivuuta sellaiset ilman mitään huomiota. kouluta heidät sillä tavalla hoitamaan itse omat asiansa. Äläkä ihmeessä palkkaa heille kotiapulaista, vaan jätä koko homma heidän omalle vastuulleen!
Minä en ole antanut rahaa nuorilleni, en ole kysellyt enkä edes tietoinen heidän rahankäytöstään. En ole myöskään kertaakaan siivonnut tai laittanut ruokaa heidän kodissaan, kyläillessäni vain istun ja seurustelen muista asioista. Kyllä se on mahdollista, kun vain pysyy johdonmukaisesti sillä linjalla.
Ohhoh! Hyvä että kerroit enemmän! Minulla oli ihan väärä kuva tilanteesta. En tajunnut että miniäsi on todella hankala!
Että kehtaakin haukkua miestään sinulle, ja vielä pyytää rahaa. En todellakaan tajunnut, että tilanne on noin kurja. Anteeksi, neuvoni olivat ilmeisesti turhia sinun ja miniäsi suhteen!
Kyllä minustakin 180€ on liikaa, jos kaikki ruuat menevät viikonloppuna. Mutta meillä toki tehdään suurostokset viikonlopuksi, eikä useimmiten sitten käydä ostoksilla ennen seuraavan viikon puoliväliä! En minäkään hyväksy hulvatonta rahan käyttöä.
Kun tilanne todella on noin paha, en tiedä muuta keinio, kuin ettet ainakaan anna heille sentin senttiä, mitä tahansa valittavat! Se on ilmeisesti ainoa tapa oppia. Vaikka ymmärrän sen olevan vaikeaa, varsinkin jos miniä vetoaa lasten tarpeisiin! Mutta HEhän ovat vastuussa lapsistaan, et sinä eikä miehesi.
Olen pahoillani siitä, etten oikein ymmärtänyt miten kurja tilanne sinulla on. Neuvoni tuntuivat varmaan ihan turhan päiväisiltä. Toivon todella, että tilanne jollain tavalla paranisi, ilmeisesti sinun pitää vain yrittää olla kova...
Joskus muuttoa vaikkapa Uuteen Seelantiin.
Kun on lapsensa kasvattanut ja työnsä tehnyt niin kaipaisi omaakin rauhaa.
Juuri samnalaisen purkauksen olisin minäkin antanut tulla jos olisin jaksanut.
Jaksamista sinulle hapan anoppi
Eihän sinun, anoppi, tarvitse välittää yhtään mitään siitä millaisen elämänmuodon ja työnjaon nuoripari on kohdalleen päättänyt. Anna heidän itse hoitaan oma elämänsä ja pidä omat sormesi pois heidän asioistaan.
Sinun EI tarvitse ottaa kantaa heidän ajankäyttöönsä, riitoihinsa, taitoihinsa tai laiskuuteensa, anna heidän olla sellaisia kuin ovat. Sinun ei myöskään tarvitse antaa heille rahaa, apua eikä neuvojasi. Se ei ole anopin tehtävä.
Mutta ajattele nyt miten tuon anopin pikku kullannuppu kärsii...JOUTUU tekemään ruokaa ja käymään töissä.
Kyllä nyt on anopin otettava ohjaat käsiinsä, että hellantelttu saa levätä.
Ajattele nyt..Ajaa autoakin 150 kilsaa..Se se vasta rankkaa on!
taisi kolahtaa sinuun?
Olisi se kai kiva joskus tulla töistä kotiin ja ruoka olisi laitettu valmiiksi.
Ihminen jolla kaksi lasta, täydet mukavuudet, koneistettu talous astianpesukoneineen, voisi joskus hemmotella miestään laittamalla vaikka nakkisopan.
Jos toinen eli mies pyytää nätisti, etkö voisi sinäkin joskus laittaa sen ruoan, niin MILLAINEN ihminen on, kun tästä alkaa toista sättiä.
Päivittäisen työmatkan pituus 150 km on rankkaa.
Voit kokeilla vaikka seuraavat pari vuotta.
Anoppi ei ole ottanut ohjia käsiinsä. Ohjat ovat miniän käsissä ja niiden mukaan mennään.
Anoppi on alkanut NYT protestoida kun parilla ero on uhkaamassa.
En missään nimessä toivo heidän eroavan lasten takia.
Et ole lukenut kaikkea, mitä kirjoitin. Ihmettelen, onko miehet nykyään lainsuojattomia.
Naisella on oikeus masentua. Mutta miehen masennus katsotaan heikkoudeksi.
Masentunut nainen saa marttyyrin sädekehän. Masentunut mies on luuseri.
Kotiäidin mies on masentunut, mutta hoitaa työnsä ja toimensa, sivussa kotia, sen minkä nyt ennättää.
Hän on antanut tilin käyttö oikeuden vaimolleen. Miehellä ei vastaavasti ole oikeutta vaimon tiliin. Ei sen puoleen, pieni kodinhoitotuki onkin vaimon taskuraha.
Mikseivät muuta lähemmäs miehen työpaikkaa?
Kyllä jäisi aikaa kokata, kun työmatkasta vapautuu noin neljä tuntia päivittäin lisää aikaa..
Taitaa sittenkin olla se napanuora melko kireällä...
Itse asiassa, en nyt oikein ymmärrä tätä kuviota lainkaan. Miksi te hyökkäätte anopin ja pojan kimppuun. Kun tässähän oli kyse *mukavuudenhaluisesta* (lue. laiskasta) miniästä, joka ei saa aikaiseksi mitään.
Poikahan elättää jo perheensä. Tekemällä kahta työtä ja auttamalla myös vaimoaan kotitöissä. Ei hän nyt ihan *nössö* voi olla, jos tuohon kykenee.
Miksi miniä nostetaan ikään kuin *jalustalle*? Vaikka hänen toimintakyvystään, tai sen toimimattomuudesta on kyse.
Poika käy töissä ja tekee ruokaa...ei siinä mitään, niin pitääkin jos ei kerran vaimo osaa ja aina on keksitty valmisruuat senkun mikrossa lämmittää..
Mutta se, että poika itkee äidilleen vaimonsa seläntakana miten heidän avioliittonsa on kuralla.Se on HALPAMAISTA mieheltä. Ja anoppi. Miksi helkutissa antaa rahaa ja kuuntelee kummankaan marmatusta? Iskisi nyrkin pöytään ja sanoisi, ettei kuuntele kummaltakaan puolisonsa mollaamista eikä heidän aviollisia ongelmiaan. Se olisi reilua..
Jos miniän äiti olisi kirjoittanut tuon saman perheen tarinan, niin se olisi varmasti ollut aivan erilainen...Ja vielä, kotiäitiys on todellakin 24h/vuorokaudessa töitä ilman sitä ruoanlaittoakin..Ja mitä se kotiäitiys vaatteidenpesuun kuuluu? piloille ne menisi vaikka miniä kävisi töissäkin ja pyykkäisi töiden jälkeen..kaikki ei vaan osaa..Osaako tämä poika? ja jos osaa, niin hänen asiansa on vaimoaan neuvoa..Ei anopin jollei nimenomaa pyydetä.
Itse se opetteli minunkin mieheni ja välillä naurettiin uudelleen värjättyjä kalsareita ja nenäliinoiksi kutistuneita peittoja;)
Tää on vaan elämää...ei niin vakavaa..
Miniä se pitää marmatusta tilanteestaan, haukkuu miestään anopilleen eli Happamalle Anopille.
Toisinaan tulee tekstiviestiä niin että ropisee.
Ja avunpyynnöt lähetetään aviomiehen kautta.
Aviomies juoksee kuin vasikka vaimonsa asialla.
Poika ei valita ihmeemmin selän takana kuin vasta nyt kun väläyttelee AVIOERON mahdollisuutta. Olen tuosta viestiketjussa kirjoittanut.
Panenko korvatulpat kun miniä tulee isänpäivänä appelaan ja alkaa vali-valituksen? Ajanko pihalle ja sanon: suu kiinni?
En. Olen säällinen ja hyvinkäyttäytyvä ihminen.
Useimmat miniän valitukset kuuntelen sujuvasti kommentoimatta muuten kuin ympäripyöreästi.
Helppo sanoa, että miksi antaa rahaa. En antaisikaan ellei olisi pieniä lapsia, joiden tilanne säälittää. Olen kuin pakkorakosessa. Ne tilanteet on pakkorakosia.
Vaatteiden pesusta... on kotiäidille sanottu, aviomies esittänyt toivomuksen lajittelusta. Ja mitäs kotiäiti: suuttui verisesti. Häntähän ei tulla neuvomaan!
Kyllä miniöitä on selvästi enemmän kuin anoppeja tässäkin ketjussa.
Kaikki mitä Hapan Anoppi sanoo, on varmasti sydämen kyllyydessä kirjoitettu.
Miniän toimet ovat käyneet anopin voimille, eikä hän jaksa olla vaiti ja katsoa, miten pojan perhe murenee riitaiseksi porukaksi, sillä kun lapset kasvavat, he osallistuvat sanasotaan omalta puoleltaan estoitta.
Miniät syyllistävät anoppia kilpaa. Kukaan ei käsitä, että miehellä on monta syytä väsyä ja masentua. Hän ehkä jaksaa tehdä ruuat, eihän se niin raskasta ole, mutta hän näkee lapsiensa olevan ilman huolenpitoa. He joutuvat olemaan saamattoman ihmisen käsissä päivät pitkät.
Eikö miniöiden mielestä anoppi saa tuntea huolta poikansa perheestä, kun näkee, että elämä alkaa mennä väärään suuntaan?
Jos anopin on rahoitettavakin perheen ruokamenoissa, ja hän huomaa, että raha ei riitä nyt, niin miten rahat voisivat riittää, kun lapset kasvavat, ja heidän menonsakin kasvavat harrastusten ja kolunkäynnin myötä.
Onko miniöiden mielestä todellakin kohtuutonta, jos isoäiti kantaa huolta poikansa perheestä?
Missä ovat nyt ne miniät, jotka surkuttelevat itseään, kun mummu ei ikinä auta taloustoimissa, ei tue, ei hoida lapsia, eikä varsinkaan anna rahaa?
Ratkaisuksi pulmaan annetaan nuorille ohje muuttaa kauemmas anopista ja lähemmäs miehen työpaikkaa, että mies voisi paremmin paneutua kotitöihin.
Jos mies kokee oikeasti että lapset on huonoissa käsissä niin vaikka ottaa lapset mukaansa ,lähtee lätkimään ja hakee huoltajuutta, minun mielestä jos mies on noin saamaton tossu niin on ansainnut kohtalonsa, tosimies saa muijansa tekemään
Tuossakin tuli ilmi kenen kantilta asiaa katsoo,niin tilanne muuttuu..."Pojan perhe" tuli useaan otteeseen esille. Toiselta kantilta se olisi "tyttären perhe"...
Asiaa ei muuttaisi miksikään se, että miniä menisi palkkatöihin, sillä kotityöt jäisi silti hänen harteilleen koska miehen aika menee pitkään työmatkaan. Eihän tuollaisessa ole järjen häivää..
Ei nykyään tarvitse osata kokata kun valmisruuat on keksitty ja piltti on turvallista ja ravitsevaa...Pakastealtaat pullottaa jos minkälaista perunaa eri muodoissa ja pastaa ja salaatitkin saa valmiina...Taitaa olla vaan poika kasvatettu niin, että itse pitää kaikki tehdä. "äidin lihapullia ei voita mikään"..Kuten sanoin, muuttakoon perhe lähemmäs miehen työpaikkaa, vaimo hoitelee lapset ja mies tuo valmisruokaa bensakuluista säästyneillä rahoilla ja jää vielä aikaa pyykätä yhdessä..ja mikä parasta anoppi saa omaa rauhaa kun perhe on vähän kauempana..taitaa olla pipo vähän kireällä noiden kotitöiden suhteen, pääasia että lapset tulee hoidettua ja kasvatettua..kyllä siihen tarvitaan miestäkin, ja siksi ehdotin tuota muuttoa, muuten ei muutosta tapahdu..Se on ongelman ydin.
Jos miniä menisi palkkatöihin sen jälkeen, kun kodinhoitotuki loppuu, niin tattivarmasti tilanne olisi toinen!
Kotityöt EIVÄT ole tämän kotiäiti-reppanan harteilla. Ei kuuna kullan valkiana!
Etkö ole lukenut, mitä kirjoitettuna on. Kotiäidin työlista on tämä:
pyykit koneeseen ja kuivumaan,
pyykkien ottaminen narulta,
pyykkien survominen kaappiin.
Aviomies hoitaa aina omien vaatteidensa silityksen.
Olen omin silmin nähnyt, että mies silitti vaimonsa vaatteet, kun synttäreille lähtivät.
Sisarusten vitsailun aiheena oli erään kerran, kun kotiäiti haki miehensä raksatalkoista silittämään vauvan vaatteita.
Niin totta toki, oikein sanoit, nykyään ei tarvitse osata kokata kun valmisruoat ja einekset on keksitty.
Hahah! Kiva keksintö, varsinkin kun katsoo lihovaa kansaa, joka syö helppoa ruokaa.
Elintarviketeollisuuden toivekansalainen on aivotoiminnan vajauksesta kärsivä kotiäiti!
Puurot voi pakata valmisastioihin jne.
Teollisuus syöttöö halvimman mukaan, koska täytyy tuottaa paras mahdollinen kate.
Lisäksi: JÄTEMÄÄRÄ kasvaa, kun kaikki on pakattu.
Muuttakoon perhe lähemmäs, että miehelle jää enempi aikaa passata kuningatarmehiläistään?
Tiedätkö, Suomessa on ammatteja, joissa työkohteet vaihtuvat jatkuvasti. Tällöin pitäsi pakata perhe matkailuvaunuun ja kiidättää mukanaan?
Mies ei työskentele samassa paikassa jatkuvasti, vaan kohteet vaihtuvat!
Tajusitko?
Oletan että et halua tajuta.
Minusta paras ratkaisu olisi, että miniä lähtisi puolen vuoden päästä töihin, veisi lapset päiväkotiin oppimaan ihmisten tavoille ja sopeutumaan ryhmään.
Näin olisi miniästä enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa.
Hänen lastenkasvatuksensa periaate on, että lapset saavat hajoittaa lähes kaiken vempaimen, koska aina voi ostaa uusia.
Muutto ei siis tule kysymykseen, koska mies saattaa olla tällä viikolla Helsingissä, toisella Lahdessa, kolmannella Tampereella.
Että silleen.
Hei, ei sinun kannata välittää näistä vastakkain asetteluista täällä. Aina on ollut ryhmä naisia, jotka puolustavat miniä -nimikkeen alla olevia henkilöitä, viimeiseen asti.
Heidän mielestään kaupan pakastealtaat on täynnä ennen näkemättömiä *herkkuja*. Ruuan hinnasta/terveellisyydestä ei kuitenkaan kukaan sano mitään.
Kaikessa vedotaan kuitenkin siihen, että kuinka hyvä lapsen on olla kotona. Mutta sen kotonaolon mahdollistamisen eteen, ei olla valmiita tekemään mitään.
Ymmärrän kannanottosi. Minun mielestä miniän olisi hyvä mennä takaisin työelämään. Laittaa lapset tarhaan ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Koska hän ei ilmeisesti ole mieltänyt sitä, mitä kotiäiteys pitää sisällään.
Missään et kertaakaan maininnut, että mies on keikkahommissa, mutta ei se vaimon töihinmeno mitään ratkaise koska on yksinhuoltaja jo nyt sillä erotuksella, että on mies joka tienaa rahat...
Täytyy kyllä sanoa, että onpa nössö poika sinulla, Miksei asu hotelleissa tällaisena aikana kun bensakin on kallista. Ei hänellä ole aikaa lapsilleen kuitenkaan, että ihan sama...Miniä hommaa kohta rakastajan kun oma mies vaan kokkaa...
vaimonsa asioilla kun on aina töissä tai tekee ruokaa?
Niin se vain on helppo arvostella toisten parisuhdetta ja perhe-elämää ulkopuolisena ja puolueellisena tässä tapauksessa. Tottakai näet vain oman lapsesi eli poikasi puolen asioista. Onko hän valittanut sinulle vaimostaan? Jos on niin melko nahjus mies kun ei vaimonsa kanssa pysty asioita selvittämään vaan pitää äidille olla ruikuttamassa.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsille olisi hyvä syöttää muutakin kuin pizzaa ja roskaruokaa. Piltit ovat ihan hyviä ruokia, eihän niissä käytetä lisäaineitakaan. Se on melko yleistä nykyään, että vauvojen purkkiruokia syötetään, helpottaahan se arkea. Ei sitä nyt ihan kaikkea tarvitse tehdä kuin ennenvanhaan. Ennenhän on pyykitkin pesty käsin. Pitääkö nyky äitien rueta nekin pesemään käsin että "pääsevät samalla tasolle" kuin edeltäjänsä...
Taitaa olla kyse tuoreesta nuoresta perheestä, joilla on näissä asioissa vielä opettelua. Älä ainakaan mene sählämään ja söhläämään heidän väliinsä, aiheutat vielä eron heille. Eiköhän tämä nuori äitikin järkiinny ajan kanssa, nyt on heillä varmasti totuttelua siihenkin että on lapsia talossa ja elämä on muuttunut. On varmasti ollut itsellesikin kasvunpaikka tuo äidiksi ja vanhemmaksi tuleminen. En usko että olet ollut täydellinen. Sitä paitsi nykyään on paljon miehiä jotka OMASTA halustaan tekevät ruokaa. Eikä kotityöt ole automaattisesti 24 tuntia vuorokaudessa nykyään yhden ihmisen varassa. Ennen saattoi olla toisin, miesten ei tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin aukaista kaljapullo kotiin tultuaan. Et kai ole kateellinen?
Niin ja jos ei tosiaan sitten pärjääkkään koti-äitinä niin onneksi on olemassa päiväkodit... kotiäitiyshän ei kaikille sovi. Voi olla että hän huomaa, että ei jaksakkaan ja he päätyvät muihin ratkaisuihin. Toivon vaan heidän puolestaan ja lasten, että ei liitto pääty eroon.
En arvostelisi, ellei asioita tuotaisi silmilleni. Olen yrittänyt niitä paeta, olla ottamatta yhteyttä. Yhteydenotot tulevat miniältä sekä pojalta päin.
Onko niin, että mies on nahjus, jos ei vaimonsa kanssa selvyyttä saa...
voisiko ajatella että vaimokin voisi olla yhtä lailla nahjus?
Okei, jos kerran on normaalia että neljävuotias syö nykyisin vain Pilttiruokaa, niin sitten olen väärässä.
Myönnän, että olen tietämätön nykymuodista. Onhan ne tieteellisesti tutkittuja ruokia.
Pikkupoika vaan ei suostu syömään muuta kuin Pilttiä. Hänellä on ruokakammo. Äiti toki yrittää syöttää poikaa, houkutella, työntää lusikkaa suuhun. Ne päättyvät oksentamiseen. Ja äidin raivariin.
Minä en ole kestänyt katsoa niitä sivusta, vaan olen poistunut paikalta tällöin sydän tykyttäen.
Anteeksi vaan, mutta tämäkin on oma ongelmansa, eikä tästä enempää.
Kun ongelmia tulee, on näköjään niin, että ne ovat sellainen iso vyyhti joka sotkeutuu perusteellisesti.
Olen kynsin ja hampain yrittänyt pysyä sivussa. Se ei onnistu niinä kertoina, kun minuun otetaan yhteyttä.
Kovin nuoria tämä nuorperhe ei ole, valitettavasti.
En missään nimessä ole kateellinen, en kadehdi heidän elämäänsä. Minusta se on kuin suoraan helvetistä.
Minulla on oma työ, omat harrasteet, ystävät, elämänkatsomukset. Olen aina pitänyt itseäni itsenäisenä. Sen vuoksi koenkin tämän nuorperheen tilanteet perin ongelmallisena.
MITEN pääsen koko poppoosta eroon siististi ilman että loukkaisin ketään?
Sanopa sinä... please...
että miniäsi on yksinkertaisesti laiska ja saamaton. Hehkuttamalla kotiäitiyttä saa tekosyyn olla menemättä töihin. Onhan se ikävää väsyneenä itse kullekin laittautua samaan aikaan aamusta säälliseen kuntoon ja lähteä duuniin satoi tai paistoi. Kivempi sitä on kotona laiskotella ja valittaa. Lasten teko ei varmaan ollut loppuun asti harkittua. Eihän ne olekaan ihania nukkeja vaan niistä on työtä ja vaivaa. Minäkin veikkaan että ero tulee ja aika pian ja poikasi saa kantaa mittavan vastuun rahallisesti ja lastenhoidollisesti eron jälkeen. Tuskin miniäsi siitäkään oppii vaan toistaa samat kuviot uuden kanssa. Ei mitään hyssyttelyä. Kyllä olen happaman anopin kanssa samaa mieltä että jos jää kotiin niin on tehtävä se työsarka siellä kotona ja hyvin. Kun on meitäkin paljon jotka käydään töissä ja silti tehdään toinen vuoro kotona lasten, miehen ja kodin hyväksi. Ja uskokaa tai älkää, ainakin minä saan siitä jotain itsellekin.
Kiitos Minnikäinen..
olen samaa mieltä, ettei kotiäitiys kaikille sovi. Kotonaolo vaatii ylenmäärin itsekuria. Uskoisin, että siellä helposti latistuu. Kaikki eivät osaa komentaa itseään liikkeelle ja toimintaan.
Sitten sitä helpommin masennutaan ja kiukkukin nostaa päätään,
Toivon samaa, että liitto kestäisi ja saisin olla rauhassa, elää omaa eloani.
Eroonko omasta pojastasi? et liene sitä tarkoita.
Sinä teit poikasi, kasvatit hänet kykyjesi mukaan, poika lensi pesästä ja löysi mieleisensä naisen. Valitettavasti tämä nainen ei ole sinun mieleisesi, etkä juurikaan voi asiaan vaikuttaa. Kasvoi perhe, joka ilmestyy rakastetun mummin luokse kiitettävän usein hakemaan apua, mieluummin sellaista jota perhe tarvitsee, ei ilmeisesti sellaista jota sinä tahtoisit tarjota.
Ethän voi hylätä poikaasi vain siksi, että miniä ei osaa huolehtia perheestään (valitettavasti äidit eivät enää saa valita pojilleen sopivia puolisoita)
Poikasi vaikuttaa olevan kunnollinen, ahkera ja kiltti ihminen, joten hyvin hänet kasvatit. Miniäsi sai hyvän miehen itselleen, valitettavasti ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on.
Nykyään tuntuu olevan muotia olla osaamatta perinteisiä naisten taitoja ja olla vielä ylpeä siitä, minun poikani tyttökaveri näyttää olevan ylpeä siitä, ettei osaa ottaa neulaa käteensä sen vartaa, että saisi repsottavat housun lahkeet korjattua.
Miten päästä koko poppoosta eroon? Eihän sinun tarvitse päästä heistä eroon, vain lakata huolehtimasta heidän asioistaan. Älä ota kantaa heidän tapoihinsa tai lastenhoitoon, älä anna rahaa äläkä välitä siitä mihin he omat rahansa käyttävät. Voithan muuten seurustella heidän kanssaan toki. Voit olla rakas mummu, jonka kanssa vietetään aikaa ja joka seurustelee lasten kanssa. Jos he tekevät tyhmyyksiä, se ei ole sinun huolesi, eikä sinun tarvitse sen takia päästä heistä eroon.
Olen kotiäiti.
Teen kaikki kotityöt mukisematta. Sehän on työtäni. Illallinen on heti valmis, kun mieheni tulee kotiin. Ei muuta kuin pesee kädet ja istuu pöydän ääreen. Vielä ruoasta: teen sen ihan itse, resepteistä ei todellakaan ole pulaa.
Pyykki lajitellaan, keittiöpyyhkeet eivät sovi samaan koneeseen alusvaatteiden kanssa, vaikka samassa 60° asteessa pestäänkin.
Katson lasten perään, torun heitä jos puhuvat esim. isälleen rumasti. Vanhempien kunnioitus ennenkaikkea.
Leivon, korjaan vaatteita, ompelenkin tarvittaessa.
Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä. Miniäsi on näitä nykyajan nuoria, joiden "elämänarvot" ovat hukkuneet. Siinä on vastuuta meille vanhemmille ihan tarpeeksi: kasvattaa omat lapsemme tunnollisiksi, rehellisiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi.
Pelkään pahoin, etten itse onnistu tässä tehtävässä, mutta se onkin jo asia erikseen.
rumasi isälleen?!? eikö ukkos saa suutansa auki ja sanoo ite, niinku normaalisti pitäiskin?!?!
Mun anoppi puhuu vieläkin aikuisen poikansa ja miehensä puolesta.
kerrankin joku kysyi mieheltäni missä tämä on töissä, niin jo anoppi siihen vastasi...
Kälyni ehätti aina puhumaan poikansa puolesta, niin että en oikeastaan koskaan puhunut lapsen kanssa.
Hyvin nuoresta hän oppi vetäytymään ja katsomaan äitiinsä, jos olisi ollut jotain sanottavana. Äiti osasi aina vastata ja osallistua.
Poika on nyt jo keski-ikäinen, ja vieläkin minulla on vaikeuksia keskustella hänen kanssan, koska en tiedä, osaako hän osallistua vai ei.
Ihan fiksu ihminen, ei siinä mitään. Kommunikointimme vain on hankalaa.
Nyt meillä on omia lapsia..anoppi kysyy aina minulta miten heidän koulu menee tai muuta. Vastaan vaan, että kysyisi heiltä itseltään, koska en tahdo heistä samanlaisia tuppisuita kuin mieheni on..ja osaahan nyt kaksitoistavuotiaat lapset puhua itsekkin.
Kyse ei ole siitä, etteikö mieheni osaisi puolustautua !?!
Olen nopea reagoimaan huonoon käyttäytymiseen. Olen myös huomannut, että näin käyttäytyen viesti menee paremmin perille.
minä sain pojan 30 vuotiaana ja siitä alkoi elämän onni.leivoin,paistoin,tein naminamit,hobbelbobbelit,tarkoittaa kanamunia ja appelsiinimehua,tehtiin kuormaautokakut synttäreiksi,käytiin kerhot ja lasten leirit.kirjoita mimulle,sinulla vikisee joku lapsuuden vamma.annoimme pojalle kaikki virikkeet,mitä vain keksimme.hän on nyt palomies sairaankuljettaja helsingissä.hakee lääkärikksi.en minä tätä pahalla,mutta sinä et varmaan ole saanut kaikkea kivaa äitiydestä irti.otapas se pikku tyttö joka sinussa kuitenkin elääesiin.sen kautta tiedät mitä askarella ja mitä lapsillesi kuuluu.ja ne koti hommat.katsos telkkarista miten ihania ruokia ne laittaa.sinäkin kun netissä kyt otas sieltä ruokaohjeita.älä sinäkään rasita työssä käyvää miestä kotitöillä.minä puhun 31 vuoden avioliitto kokemuksella.kirjoitellaan,hyvä sisko kotiäitiydessä.
Lapsista saattaa kasvaa mainioita selviytyjiä, jos äidin huushollinpito on vähän sitä sun tätä.
Oikein mahtavat superäidit, jotka tekee kaiken ja vielä viimeisen päälle hyvin, saattavat passata väkensä pilalle. Tai tukehduttavat toiset, kun itse ovat vallan erinomaisia.
Ymmärrän kyllä aloittajan huolen ja kiukun. Mutta jos lapsista kuitenkin pidetään huolta (vaikka pilteillä ruokkien), niin kyllä heillä on mahdollisuus kasvaa kelpo selviytyjiksi. Kaikki muu onkin toisarvoista.
Totta, kyllähän 4-vuotias henkiin jää Pilteistäkin.
Olen vaan miettinyt, miten käy tulevaisuudessa kouluruokailun. Poika oudoksuu aikuisten ruokia, ei koske niihin. Ainoa, mikä menee Pilttien lisäksi on hampurilaisateriat ja pitsa.
Poika ei koske edes jälkiruokiin. Ei mihinkään, ellei se ole kaupan vanukasta.
Sipsit menee ja muu namiherkku.
Yhteiseen ruokapöytään istuminen aiheuttaa riehumissession läträämisineen ja venkuloimisineen, jota säestää äidin paniikinomainen komentaminen ja lopulta raivari.
Tekisi mieli sanoa, että koko ruokaoperaatio on p......tä.
Ruokarauhaa siinä sakissa ei tunneta.
juoruaa hapan ja ällö anoppi
Itse olen enemmän miniä kuin anoppi, mutta pahalta kuulostaa minunkin mielestäni. Vaikeaa olis seurata moista menoa.
Mutta peli ei ole menetetty. Miniä voi kasvaa ja kehittyä ja ottaa uuden suunnan touhuihinsa. Poika voi kasvaa ja kehittyä ja olla vähemmän nössö ja ohjata perhettä terveempään suuntaan.
Sinä voit lopettaa rahan antamisen. Jos siitä seuraa totaalinen välirikko, niin huono juttu, mutta mielestäni silti pitäisi panna ne hanat kiinni.
Mutta jos yhteys säilyy, niin tee joskus lasten kanssa jotakin kivaa. Älä moiti äläkä kommentoi perheen tapoja - tee vaan mukavia, rakentavia juttuja ilman mitään osoittelua tai syyllistämistä. Tarkoitan es. metsäretkeä ruisleipää ja mehua eväänä, kirjastokäyntiä, lukemista lapsille ym.
Näistä jutuista jää hyvä jälki lapsiin. Se voi kantaa ihmeellisellä tavalla.
voi muuta kuin nauraa... ;)) jos juttusi on edes tosikaan. Ajattele jos miniäsi olisi avautunut sinusta täällä samalla tavoin. Uskon, että jos todella olet tuollainen, niin sinustakin saisi pitkän tarinan.
Oletatko että näin avutonta ja arjesta vieraantunutta kotiäitiä ei voisi olla? ON.
Minusta tässä ei ole mitään naurettavaa.
Jos ajattelet näiden pikkuisten poikien kannalta, niin ongelmat seurauksineen eivät naurata sitäkään vähää.
Tuo mielenpurkaukseni ja suuttumukseni, joka paisuikin isommaksi keskusteluksi ja avautumiseksi, on jo osittain hälvennyt. Olen siinä samassa kroonisessa valmiustilassa, harmaassa apeudessa, jossa olen ollut kohta nelisen vuotta.
Kaikki lapsien vuoksi, heidän tuleva elämänsä ei tällä erää näytä lupaavalta vanhempiensa pöllöyden takia.
Ja kun on niin pienestä kaikki kiinni. Hieman joustavuutta, hieman kykyä antaa toiselle hyvää oloa, hieman omien etuuksiensa tinkimistä, hieman armeliaisuutta, hieman toiselle tilaa antamista, hieman itsekuria....
vaikeita asioita nykyiselle ihmiselle, joka näkee vain oman minänsä: minä, minä, mulle kaikki heti...
Minusta saisi pitkän tarinan, mutta sehän olisi toisenlainen kuin kotiäidin tarina...
itsehän en koskaan julistautunut kotiäidiksi, vaan olen käynyt työssä...
Kotiäidin työtä, OIKEAN kotiäidin työtä olen aina pitänyt arvossaan, niiden tuhattaitureiden, jotka ottavat sen ammattityönään perheensä eteen nähden vaivaa.
Niin kuin muukin työ, joka hyvin hoidetaan.
on lasten hoitamista kotona! Ei orjana olemista!!!
Kotityöt tehdään miehen kanssa puoliksi, Tähän iso piste!!!
aivan, kotiäitiys on lastenhoitamista kotona.
Naiset nykyään jäävät kotiin, koska haluat viettää enemmän aikaa lasten kanssa, lapset kun kasvavat niin nopeasti.
Kuka muka jää kotiin, että on enemmän aikaa tehdä käsitöitä tai säilöä hilloa?
Jos joku haluaa tällaisia perinteisiä naisten töitä tehdä siinä ei ole mitään vikaa, mutta emme elä enää 50-luvun maatalousyhteiskunnassa. Tuollaiset taidot ovat pikemmin nostalgiaa. Äiti voi opettaa lapsilleen taitoja, joita nykymaailmassa oikeasti tarvitaan. Pitsinvirkkaajille kun on vähän työpaikkoja nykyään.
Mielenkiintoinen kannanotto. Kun eiköhän tässä nyt lähinnä ollut kyse laten hoitamisesta kotona.
Ja oletettavaahan on, että tähän työhön sisältyy nuo tietyt työt, kuten;
-ruuanlaitto (lapsille)
-tiskaus (oheistuote edellisestä)
-kaupassakäynti
-vaatehuolto
-lasten ulkoiluttaminen
-kodin siivous
Jos kodinhoidontuella kotona oleva äiti, ei näitä töitä tee. Niin kenen tehtäviin ne sitten kuuluu?
Isänkö, joka käy työssä ja tuo rahan talouteen.
Ja mitähän nykymaailmantaitoja suosittelisit, että äiti opettaisi lapsilleen? Kun hänellä nämä muutkin *taidot*, näyttää olevan hieman hakusessa itselläänkin.
Sisso! Ei pidä sitten tulla anopin pakastimelle, jos säilöminen on vanhanaikaista. Menee vaan ja ostaa sieltä kaupasta ne mustikkakeittonsa.
Eikä hilloa tarvitse joka päivä valmistaa, riittää että keittää potut tai väsää makaronilaatikon perheelleen. Eikä vaadi miestä laittamaan klo 18.00 jälkeen joka jessuksen ilta.
Niin, eipä me eletä maatalousyhteiskunnassa, joten lehmiä ei tarvitse lypsää.
Mutta luuletko tosiaan, että omien housujensa lahkeiden lyhentäminen pilaa ihmisen ja tekee hänestä 50-lukulaisen.
Toki voit jättää pöksyt liikkeen lyhennettäviksi ja maksaa siitä.
Kaiken voi ulkoistaa!
Sehän on muotia. On muotia olla tumpelo arkielämässä ja sillä voi kerskua. Luullaan muka että äly ja arkiosaaminen ei pysy samassa päässä.
Nyt kun ruoan hinta kallistuu, lamaa pukkaa, luonto tekee tepposia, niin tulee vielä päivä, että housujensa korjaamisen taito on arvossaan.
Pitsinvirkkaus voi olla hyväkin harrastuksena. Villasukan neulominenkin voi voittaa masentumisharrastuksen.
Itse harrastan liikuntaa, neulomista, luontosamoilua, valokuvausta, öljyvärimaalausta, kirjallisuutta jne.
"On muotia olla tumpelo arkielämässä ja sillä voi kerskua."
Mitä tarkoitat tumpelona olemisella? Itseäni ei kiinnosta kauheasti perinteiset naisten työt (joita toki osaan tehdä, jos sille päälle sattuisin) Mutta sitä vastoin osaan tehdä vaikka mitä tietokoneella, nettisivujen tekemisestä alkaen. Onko tämä sitä tumpelona olemista, että olen kiinnostunut teknologiasta enemmän räiskäleiden paistamisesta?
Itse tosin en ole kotiäiti, enkä aio sellaiseksi ryhtyä.
Enpä ehdi tänään kirjoittamaan, tämän viestin teen töiden lomassa... työantaja ei tykkäisi, jos tähän uhraisin aikaa.
Olet ymmärtänyt asian ytimen. Ei sinun tarvitsekaan osata perinteisiä naisten töitä, sillä ET ole jättäytynyt kotiäipän ammattiin.
Ihan rauhassa voit olla paistelematta räiskäleitä.
Nykyaikana ei enää ole miesten eikä naisten töitä,femakkona minuun pahasti särähtää tuo alistava mielivaltainen lause, kuule vaikka kääy töissä voi silti tehdä noita " naisten töitä" ja vaikka ei käy niin silti voi olla tekemättä, äiti voi olla hyvä monella eri tapaa, en tunne itseäni hyväksi äidiksi kun siivoan,pesen pyykkiä tai muuta vastaavaa, silloin tunnen kun lapset juoksee vastaan päiväkodissa ja sanoo että ihana kun tulit
Olen tasan tarkkaan samaa mieltä.
Töissäkäyvällä ei ole miesten tai naisten töitä erikseen.
Kotiäiti, joka ottaa kotona tehtävän työn ammatikseen saaden tätä kautta elatuksen mieheltään, tulee osata paistaa räiskäleet, tulee osata kotitaloustyöt parhaan yrityksensä mukaan.
SIIS yrityksensä. Yrittänyttä EI laiteta.
Mutta jos tämä kotiäitiyden "ammattilainen" ilmoittaa, että ei halua edes yrittää, niin mikä hän on?
Hän on vapaamatkustaja, joka elää toisen ihmisen siivellä. Siipi-sisko.
Näin se on.
Siis todellakin joka sana jonka olet kirjoittanut on sellainen että allekirjoittaisin ne minä päivänä tahansa.
Osaa näistä vastauksista kyllä sitten hämmästelen todella paljon.
Itse olin kotiäitinä neljä vuotta kun poikani olivat pieniä (siihen asti kunnes vanhempi oli koululainen). En kerta kaikkiaan pysty käsittämään tätä marinaa siitä miten raskasta kotiäidin homma on.
Muutama pikku pointti:
Miksi ihmeessä vetoatte yövalvomisiin? Ei 2,5 ja 4,5 vuotiaat enää valvota öisin muuta kuin sairaana ollessaan, ja jos valvottavat, sitten on kyllä jotain todella pielessä. Toki lapsi joskus nukkuu levottomasti vaikka olisikin terve, mutta ei se nyt joka öistä ole. Ja ehkä kannattaisi sitten, jos lapset valvottavat, miettiä mistä huonounisuus voi johtua. Rutiineja muuttamalla se unirytmi korjaantuu.
Miksi vetoatte raskaisiin kotitöihin ja kiireeseen? Ei normaalin huushollin siivoamiseen joka päivä mene kahta tuntia. Pyykit pesee kone kun vaan ne sinne änkeää. Ja kaikenlainen ruoanlaitto ja muu ihan normaali kotityö käy kyllä sutjakkaasti kun vaan viitsii organisoida.
Itselläni oli tapana nousta keittämään aamukahvit miehelleni ennen kuin lähti töihin, ja nyt jos joku pitää tätä merkkinä siitä että olin miehelle jonkunlainen orja, voi kyllä pitää luulonsa. Motiivini oli se että sainpa aamulla köllötellä hänen kainalossaan viisi minuuttia kauemmin kun itse nousin keittämään kahvia ja hän sitten sai rauhassa käydä aamutoimillaan:). Kun mies lähti töihin ja lapset olivat vielä unten mailla, sain ihan rauhassa puuhastella töitä joita ei oikein lasten kanssa ollut helppo tehdä.
Ei koskaan olisi tullut mieleenikään laittaa miestä töiden jälkeen ruoanlaittoon, kyllä mieluummin hoidin sen puolen niin että ruoka oli valmiina kun töistä tuli kotiin. Mies sitten syömisen jälkeen ehti leikkiä lasten kanssa ja itse pääsin rauhassa vaikka ostoksille tai lenkille.
Viikkosiivoukset sitten suosiolla tehtiinkin yhdessä viikonlopulla ja lapsetkin osallistuivat töihin vähän kuin leikin varjolla.
Ja tämä talouden pito sitten, kun aikanaan mietimme kotiin jäämistäni äitiysloman loputtua, yhtenä hyvänä syynä oli se, että kun äiti on kotona, ruokakustannuksissa säästää tosi paljon kun ei tarvitse töiden jälkeen yrittää kaapia vaan jotain hätäisesti pöytään. Tämä meinaan tuli kyllä tutuksi kun palasin työelämään. Eli kun laskin omat työtuloni ja vähensin siitä kahden lapsen hoitomaksut, katsoin että menee suht fiftififti, kun pystyn kuitenkin järkevällä taloudenpidolla tekemään ihan selvää säästöä.
Omasta mielestäni kotiäidin työ on kunnioitettavaa, mutta ihmettelen miksi joku haluaa olla kotiäiti jos se kerran on niin raskasta. Veisi lapset hoitoon ja menisi töihin. Ei niille lapsillekaan ole mitään iloa äidistä joka leikki jotain ihme marttyyria syystä että lastenhoito on niin perin raskasta.
Kiitos sinulle ihanasta vastauksestasi.
Hyvää jatkoa elämääsi, juuri tätä tarkoitin kotiäitiyden järkevällä suorittamisella, jossa olet onnistunut täysin nappiin ...
terv. hapan anoppi
Kaikilla asiat ei mene niin helposti ja sujuvasti, masennus on paha sairaus jossa ei tajua aina kaikkia asioita, ei huvita mikään, haluaa vain olla, eihän silloin jaksa viedä lapsia vaikka hoitoon, ei sinun tampiopojallasi eikä sinulla ole käynyt mielessä tämä, ei tietenkään, koska sinä olet päättänyt vihata miniääsi jostain syystä ja et edes yritä auttaa saatikka ymmärtää, säälin tuommoisia ämmiä jotka ei teidä elämästä mitään, mikä sinä olet sanomaan kuka on hyvä ja kuka huono äiti, kaikki äidit on hyviä ja huonoja äitejä omalla tavallaan , saako poikasi seksiä miniältäsi, sitäkin olisi hyvä miettiä nykypäivänä, koska nämä kotiäitien ja pullantuoksuisten muijien aviomiehet käy monestikkin flirttaielmassa ja vahtaamassa meitä nuoria tyttöjä työpaikallamme, aloittaakaa se tyytyväisenäpito muualta.
Monesti oikein näkee kuinka näiden miesten vaimot jos ovat mukana kun mies tulee syömään ja rupeaa höpöttämään minulle niin nuo vaimot on sitten hapanaamoina ja katsoo oikein pahasti, olen mielessä monesti ajatellut että antaisit ukollesi niin ei tarvitse olla naama norsunvitulla, ei ne miehet aina kaipaa ruokaa, puhtaita vaatteita,puhdasta kotia jne... vaan ihan jotain muuta, minun kaverinkin mies oli sanonut että hänelle ei ole väliä että aina pitää olla tuoretta kotiruokaa, kämppä tiptop ja oli sanonut ymmärtävänsäkkin sen kun on pieniä lapsia ettei kaikki voi olla kuin 50 luvulla, oli sitten lopuksi sanonut että olis joskus kuitenkin mukava saada pillua :D
Olen jutellut usean miehen kanssa´,ukkomiehien ,naimattomien, avoliitoossa asuvien ja kaikki on sanonut että nainen ei oikeasti tiedä mitä mies haluaa, ei halua hukkua paskaan muttei liian siistiäkään, ei halua olla likaisissa vaatteissa eikä ryppyisissä vaatteissa eli siinä kyseinen miniä vois petrata, haluaa kotiruokaa mutta mieluiten äitinsä tekemänä e´li vaimon tekemä ei edes kelpaa. sitten he kaikki halusivat viilliinpää,aktiivisempaa ja intohimoisempaa seksiä, se oli ykköstoive, eli seksi on aina ollut tärkeä asia ja tulee olemaan vieläkin , sitä ei halua vaan nämä happamat,omat halunsa peittävät tekopyhät kukkahattutädit myöntää
Ns hienoilla rouvilla ja mummeleilla aikoinann olisi noussut hameet korviin jos olisi voinut juoda ja varmaan vieläkin näillä' rouvilla, työkaverini on nähnyt näin jopa käyvän
Jopas teillä on jutut. En yhtään käsitä sitä asiaa, miten kotiäitinä olo ja villit seksileikit sulkevat toisensa pois?
No jotkut eivät osaa syödä purkkaa ja kävellä yhtä aikaa. Minulta kyllä onnistuu lapsienhoito, pullan leipominen ja kodin kunnossapito päivisin ja silti pystyn kyllä pitämään mieheni enemmän kuin tyytyväisenä iltaisin öisin.
Ei ainakaan minun tarvitse kahdeksaa tuntia orientoitua seksiin, eli pystyn kyllä hoitamaan ne kotiäidin hommat ihan hyvin.
Voi olla että ymmärsin väärin, mutta en ymmärrä miten tämä seksin puuttuminen liittyy kodinhoitoasiaan. Luulisi että asia on ihan toisin päin, kun toinen on kotona, kotityöt on hoidettu päivällä eikä tarvitse sitä kallisarvoista yhteistä aikaa kuluttaa pyykinpesuun. Minä ainakin mieluummin annan miehelleni sitten illalla sen nautinnollisen hieronnan ja vähän muutakin...
Miksi sitten ne äijät tulee kuolaamaan muiden muijien perään, ja jos kerta tälle Illeanallekkin moni mies oli sanonut ettei kotona heru niin näyttää siltä että kotiäitiys ja keski-ikä sulkee naiset seksihommista
Kiitos sinulle itsellesi kirjoituksestasi. Kerrankin joku sanoo asiat suoraan ja kuitenkin jätit tämän litanian :) sanomatta miniällesi, kunnioitan sinua siitä, itse en todennäköisesti olisi pystynyt moiseen hienotunteisuuteen.
En päivääkään ole katunut kotiäitinä olemistani. Mieheni hoiti oman osuutensa eli perheen elatuksen moitteettomasti, toki joskus oli tiukkaa niinkuin nyt nuorilla perheillä yleensäkin on, mutta teki hirveästi ylitöitä jotta sain olla kotona lasten kanssa. Kaikki kunnia hänelle siitä ja monesti sanoikin että ei se tuntunut niin raskaalta kun tiesi miksi sitä teki, ja tiesi sen että minä arvostin sitä kovasti.
Nyt kun poikani ovat jo aikuisia (23 ja 19) olen todella ylpeä siitä, että vanhempi hoitaa kotinsa moitteettomasti, laittelee ruokaa ja tuore miniäkokelas aina joskus silloin tällöin soittelee ja kysyy ruokavinkkejä ja uunin lämpötiloja. Nuorempi opiskelijapoika käy sitten äitinsä ja äidin lompakon kanssa viikonloppuisin ruokakaupassa ja täydentää varastoja seuraavaa viikkoa varten, ja mikä hienointa, ovat pojat solukämpässä innostuneet laittamaan oikeaa ruokaa.
Tiedä sitten onko sillä vaikutusta, että annoin osallistua kaikkeen kotihommaan kykyjensä mukaan kun olivat pieniä. On vaan sääli, että nyt nämä kotityöt tuntuvat olevan jopa kotiäitien mielestä niin alentavia töitä ettei niitä viitsitä tehdä, saatikka sitten jälkikasvulle opettaa.
Hyvää jatkoa myös sinulle!
Ehkäpä tämä on yksilöllistä, monelle varmaan saattaakin kotiäitiys aiheuttaa haluttomuutta, varsinkin tapauksissa joissa ei äiti ihan oikeasti halua olla kotiäiti. Pitäisi miettiä se valinta hyvin tarkkaan sillä jos äiti ei ole tyytyväinen, ei lapsikaan ole tyytyväinen. Nykyään kuitenkin on lapsille niin paljon hyviä hoitovaihtoehtoja ettei se ainakaan siitä ole kiinni.
Toisille taas kotiäitinä olo on ainoa varteenotettava vaihtoehto ja kun ihminen on tyytyväinen oloonsa, työhönsä ja muuhunkin elämäänsä, seksikin sujuu.
Ja mitä sitten taas keski-ikään tulee, olet siinäkin osittain oikeassa, naiselle kyllä (yksilöllisesti) esim vaihdevuodet saattavat aiheuttaa haluttomuutta.
Toisille taas keski-ikä on aikaa jolloin seksi on kaikkein ihaninta, syystä ettei tarvitse enää miettiä ehkäisyä (syödä pillereitä jotka saattavat aiheuttaa haluttomuutta, pelata kortsujen kanssa ym) ja toisaaltaan keski-ikäinen nainen on yleensä jo sinut itsensä kanssa, ei turhia mietiskele ja on varma haluistaan.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen aina pitänyt seksistä ja kumppaninani on mies joka on tälläkin saralla "unelmamies".
Mitä taas tulee miehiin jotka käyvät vonkumassa nuorilta tytöiltä ja valittamassa vaimon pihtaamista, luulisin että kyseessä on vain miehen halu kokeilla vieläkö sitä pesää saa muualtakin...miehet nyt vaan ovat sellaisia.
Ei ole tämä neito kääynyt vanhempien lompakolla kaupassa, olin kaupan kassalla opiskelujen lisäksi ja olihan se kovaa aikaa opiskella ja tehdä töitä mutta kun kotona opetettiin että raha ei kasva puussa ja rahaa tulee kun tekee töitä, opetettiin arvostamaan rahaa ja jotain elämästä
KOTIÄITI, KOTIÄITI, KOTIÄITI.... jäkäti, jäkäti.... Onko nyt parempi mieli, hyvä ruoka jne...
Netti tökkii ja saattaa tulla samantapaiset vastaukset,
onpa sinulla määritys masennuksesta. Onko se yhtäkuin laiskuus? Ei huvita, haluaa vain olla, ei jaksa...
jos kaikki ajattelisivat noin, niin yhteiskuntamme toiminta pysähtyisi tähän paikkaan.
Masennus on siitä niin kiva veruke, että sillä tehdään hallaa oikeasti masennukseen sairastuneille.
Kuinkahan monen ihmisen "masennus" on silkkaa itsekurin puutetta ja laiskuutta pohjimmiltaan. Masentumalla saa toiset tekemään sen, mitä itse ei viitsi. Sitten kun onkin kivaa tiedossa, niin masis kaikkoaa kuin ihmeparannus olisi pyyhkäissyt.
OHO! En muka yritä edes auttaa miniääni!
En vai? Rahaa on lykätty aina tarpeiden tullen, on pesty ikkunoita, likotettu lapsia, on leivottu, on neulottu, on parsittu, on korjailtu vaatteita, on oltu niin monessa auttamistalkoissa etten edes muista kaikkia.
Miniä on ollut kuin linnunpoika suu ammollaan.
Ja sinä tulet sanomaan, että et yritä edes auttaa.
KÄÄK!
Jos hän kokee että olet kuin äiti hänelle , itselläni on oma äitisuhde viilentynyt ja kuollut niin pidän omaa työkaveriani niin kuin äitinä, soitan jos tapahtuu jotain kivaa. kerron jos on murheita jne..miten poikasi sitten otti noin saamattoman muijan?
Oletko itse tehnyt aina oikeita ratkaisuja?
Minä en ainakaan.
Olemme kaksi eri persoonaa, poikani ja minä. En tiedä miten poika päätyi valitsemaan juuri tämän puolison. En todella tiedä kaikkea. :)
Ei se vanhankaan suu tuohesta ollut silloin nuorena.
Voi tyttöset, kyllä on hapan anoppikin nuoremapana nähnyt elämätä ja ihan nuorena taisi hamekin olla korvissa joskus. ;)
Aloittaja ei ole huomannut miniässä masennuksen merkkejä. Jos ihminen on niin aktiivinen kuin tämä miniä, niin kotitöistä laestaminen on laiskuutta eikä mitään muuta.
Kirjoittajat ovat nyt hairahtuneet muualle ap:stä tekstistä, haukutaan nössöä aviomiestä ja kerrotaan omat työmatkat ja lastenhoidot.
Ihmetellään nuoren parin seksielämää ja epäillään aviomiestä flirttailuta nuorten tyttösten kanssa työpaikalla. Tosin tässä tapauksessa kotona ei odottele pullantuoksuinen emäntä.
On turhaa etsiä puolustusta miniän laiskuudelle, sillä anoppi on joutunut avustamaan vastoin omaa tahtoaankin, kun miniä ei ole selvinnyt kodinhoidosta.
Niin se vain on, että jos anoppi olisi kertonut saman asian siihen sävyyn, että hän on niin kohtalolleen kiitollinen, kun saa auttaa ainoan poikansa perhettä jopa maksamalla ruokaostokset ja suunnittelemalla kotiapulaisen hankkimista, niin jopa olisi vastaajien ääni kellossa toisenlainen.
Ehdotankin aloittajalle, että laatii uudenlaisen aloituksen samoin tiedoin vaikka ensi kuussa, mutta toisella sävyllä.
Otetaan ehdotus talteen ja nimimerkki täytyy olla toisenlainen: Makea Anoppi!
Että ihanaa, että joku nykyaikana helpottaa nuoren äidin arkea ja taakkaa, esim: Afrikassa nuoren äidin mukana arjessa on automaattisesti koko perhe ja suku, täälläkin ennen oli niin mutta se perinne on kuollut, itse olen ollut aika tiukilla kun miehen äiti vaan arvostelee ja kettuilee ja oma äiti paapoo siskon lasta, jos Hapan anoppi miettiisi miltä tuntuu kun lapset on aina kotona, nukkuu levottomasti, sotkee sitä mukaa kun siivoa jne... itse teen kotiruokaa, pidän huolen että on ehjät ja puhtaat vaatteet, lajittelen pyykit ja pesen oikeissa asteissa, pesen heitä, leikkaan kynnet, nukutan, puen joka aamu, hoidan jos ovat kipeitä ja myös yövalvomiset,nuorimmalta vaihdan vaipat. siivoan myös muuta kotia, mies ei osallistu mitenkään, tai jos osallistuu niin hyvin vähän vaikka molemmat käydään töissä, että kaikilla ei ole mies auttamassa eikä hoitoapua saatikka hyvin rahaa, no seksiä sentään saan. Mutta joka päivä toivon että tilanne muuttuu ja ajattelen kaikkia kotiäitejä että toivottavsti he ovat viisaampia ja laittavat ukkonsa koville, ja töissäkäynti on lomaa ja minulla on rankka työ, luulenpa että se on Happaman anopin pojallekkin, ainakin hän pääsee päiväksi pois neljän seinän sisältä
Rouva kulta auta poiksi perhettä vastaedeskin ja tue heitä, se on oikein. miniäsi kyllä jonain päivänä arvostaa sitä ja auttaa vuorostaan sinua, älä jätä heitä pulaan, olisitpa minun anoppi
Toivottavasti arvostaa. Tottahan auta, siitä en pääse mihinkään.
On vain oma kunto pidettävä hyvänä, että jaksaa.
Tietenkään en osaa jättää pulaan, sellaisen kasvatuksen olen saanut, että hätäkärsivää autetaan.
Kiitos kauniista ajatuksestasi!
Ihminen, joka kirjoittaa lauseen: "Ihminen, joka hoitaa sen työn, on asiassaan" ei osaa suomea pätkääkään. Ja muutenkin, hyvä hapan anoppi, rauhoitu vähän.
Tilanne vaikuttaa pahalta, jos lapset joutuvat syömään eineksiä... (En jaksanut lukea ihan kaikkea.) Mutta jos haluat lastenlastesi parasta, yritä suhtautua rakentavasti.
Eikä se kotiäitiys nyt mikään virka ole! :-)
Kaverini, nyt 27v, on kotiäiti. Ei ole ikinä käynyt oikeissa töissä. Miehen palkkatuloilla elävät. Naisella ei ole mitään käsitystä rahan riittävyydestä. Ei ymmärrä sitä, mitä se tarkoittaa, kun palkka tulee tilille ja siitä pitää maksaa laskut ja menot ja muut kulut yllätykset. Nainen on vaan tilailemassa netistä sitä sun tätä. Kehuu vielä että "ei se 23 e siitä kahvimukista nyt niin paljoa ole, kun siinä on se tilattu tekstikin".
Hän osaa laittaa ruokaa, osaa leipoa, osaa hoitaa kotia, osaa pestä pyykkiä jne. MUTTA KUN ON NIIN SAAMATON JA LAISKA ETTEI VIITSI.
Ja sitten valittaa kun äijä tykkää enemmän pelata tietokoneella.
Että kyllä se siittä kotikasvatuksesta lähtee. Kaverin ei ikinä tarvinnut oikeasti tehdä mitään kun asui kotona. Minä hoidin meillä kotona 13 vuotiaana arkipäivisin ruuan pöytään kun vanhemmat teki 14 h töitä. Samaten hoidin viikkosiivouksen ym.
Muistan aina koulujen kesälomilla kun menin käymään kaverilla kylässä, niin siinä puolenpäivän aikaan kaveri saattoi olla vielä nukkumassa. Hyvä jos aamukahvilla oli.
Että sellasta.
Laiskaa on vaikeaa pakottaa.
Jos nuorin lapsista on 2,5 v. niin eikös kohta tämän uusavuttoman miniäntekeleen ole aika etsiä töitä kodin ulkopuolelta ja tuoda elantoa perheeseen?
OHO!
Minun suomenkieleni ei ole kehnointa ja pahimmasta päästä, mitä nettikeskusteluissa löytyy. Netissä saa kirjoittaa löysästi tarkkaamatta jokaista pilkun paikkaa, jotka periaatteessa kyllä tunnen.
"Ihminen, joka hoitaa sen työn, on asiassaan"...
käännetäänpä näin:
"Se ihminen on asiassaan, joka hoitaa työn"...
"Ihminen, joka hoitaa sen työn on asiassaan"...
voin muuten kertoa, että pilkkusäännöt ovat löystyneet ja muuttuneet muutenkin. "Että" sanan eteen ei aina tulekaan nykyisin pilkkua jne.
Katsos kaunokirjallista tekstiä, joka monesti rikkoo kielioppisääntöjä ihan tyyliseikkojen vuoksi.
Kyllä se kotiäitiys on "virka", jos jää kotiin lapsen täyttäessä kolme vuotta ja kaikkinainen naisen elatus tulee mieheltä.
Mies siis tavallaan maksaa kotiapulaisen perheelleen. Kotiapulaisen "virkaa" hoitaa siis vaimo eli kotiäiti.
Kyllä.
Minun mielestäni olisi viisainta koko perheen kannalta. Lapset oppisivat päiväkodissa tavoille ja sosiaalistuisivat.
Jos miniä hoitaisi kunnolla kotiäiskän sarkansa, en lerputtaisi huuliani täällä.
Nyt hän julistaa jäävänsä hamaan maailmantappiin kokopäiväiseksi äityli-narisijaksi.
Olen vain niin ärsytetty kotiäiskän valituksen tulvasta ja ongelmista, että oli pakko tänne purkaa liiat adrenaalinsa.
että et ota mitään kritiikkiä itseesi etkä voi myöntää virheitäsi, mikä on aika surullista, jostain kumman syystä kuvittelet olevasi täydellinen, vaadit hirveästi itseltäsi ja näin myös muilta, vaadittiinko sinulta lapsena paljon? entäpä miehesi? totta on että täällä paljon kirjoitetaan väärin ja väärät muodot tulee mutta niin teit sinäkin, ei se ole maailmanloppu jos joskus tekee virheen, miniä asiakin vaivaa enemmän kuin poikaasi, suosittelen nyt ihan lämpimässä ja ystävälisessä hengessä että käyt ammattiauttajan juttusilla, tai voitte mennä vaikka yhdessä miniän kanssa, voi olla että miniäsi saa virtaa ja sinä opit olemaan itsellesi armollinen, ja saatatte saada hyvät välit, eikö se olisi mukavaa? minä ainakin haluaisin sitten joskus käydä miniän kanssa drinkeillä,elokuvissa,teatterissa,bailaamassa,syömässä ja ostoksilla :)
... koskapa kirjoitat noin. Poikani on väläytelly eron mahdollisuutta. Hän on sanonut olevansa väsynyt, äärimmäisen väsynyt tilanteeseen ja miettivänsä eroa vakavissaan.
Tunnen häntä sen verran, että kun hän noin sanoo, niin hän on tosissaan. Hän ei ole valittajatyyppiä, mutta kun hänen mittansa täyttyy niin hänen päätään ei hevillä käännetä.
Sehän tässä huolestuttaa, koska pienten lasten vuoksi en toivo eroa.
Miniän avuttomuuden ja kypsymättömyyden vuoksi se olisi lapsille katastrofi.
No poikasi ottaa uuden muijan ja sillhän asiat ratkeaa, ehkä te yhdessä voisitte katsella semmoisen mikä miellyttää äippäliiniä, muutenkin millainen mies itkee äidillensä? minullakin on ollut murheita ja anteeksi nyt vaan isompiakin kuin pojallasi ja en ole ikinä kuuna päivänä itkenyt niitä sukulaisille ei ole tullut mieleenikään, vaikka olisin kuinka lämpimissä väleissä, kaverit, psykologit,auttavat puhelimet,lehtien psykologit ja työkaverit on sitä varten
Hyvä Olimpia, sinä et ole kaikki eli se mitä sinulla on ollut, ei välttämättä ole ollut jollain muulla.
En tosiaan halua mitään erojuttuja pojalleni enkä miniällekään. Voi olla että miniäiseni ei edes selviäisi arjestaan mitenkään sen jälkeen. Lapset tietenkin jäisivät äidilleen, ja SILLOIN tulisi tosipaikka ja suuri vuori äitylille.
Ilmeisesti kotiäitiys tyssäisi siihen.
Vielä kerran REMIX, poikani ei ole itkenyt asioitaan minulle, vaan miniä on tilittänyt minua, valittanut miehestään ja elämänsä kovuudesta minulle.
Näinpäin se menee.
Sitäpaitsi missä välissä miniän puoliso edes ennättäisi pitää valitussessiota. Olemme molemmat työssäkäyviä, sekä poikani että minä.
Tämäkin nettikirjoittelu alkaa käydä rasittavaksi eikä minulla oikein olisi aikaakaan. Siitä syyllisyys, että olen hiukka lyönyt laimin muita töitä.
kerroit jossakin kommetissa että poikasi on puhunut erosta ja että hän on aika lopussa, lapset eivät aina jää välttämättä äidilleen, voihan poikasi hakea huoltajuutta ja kertoa nämä faktat mitä olet täällä kertonut ja sinä voit todistaa, voihan lasten äiti silti heitä tavata, jotakihan tuolle asialle on tehtävä, täällä on turha ruikuttaa, ei se murhe sillä poistu, poikasi pitää uskaltaa ottaa vaan se seuraava askel, jos ihminen on todella ahditunut hän ei jää tilanteeseén
Jos he eroaisivat niin sehän voisi olla helpotus miniällesi...Mies maksaisi elatusapua ja miniä voisi ottaa kotiinsa lastenhoitajan. Voisi mennä töihin ja koti olisi tiptop kunnossa kun palaa töistä. Voisi itse syödä eineksiä ja jäisi aikaa lapsille..Voisi jopa ottaa miehen jolta saisi munaa ja jolla olisi aikaa iltaisin köllötellä vieressä:)
On puhunut ja siltä se näyttää, että jos tahti ei muutu, ero tulee.
On turha olettaa ja toiveilla, että matkatyötä tekevä mies saisi lapset. Kotiäiti ei ole juoppo eikä ole ollut psykiatrisessa hoidossa. Mitään diagnosoitua masennustakaan ei ole.
Olisi naurettavaa lähteä tappelemaan taloustaidottomuus-argumenttien nojalla huoltajuutta isälle.
On turha kuvitella, että näillä seikoilla mies saisi lapset itselleen. Ei hän edes ala niistä tapella, sen hän teki selväksi meille, ettei ala vuosikausien kuluttavaa riitasessiota. Hän antaa suosiolla lasten pitää äitinsä.
Sillä lapset ovat tietysti lojaaleja äideilleen, ja saavat olla. En ole koskaan antanut hoitaessani lapsia ymmärtää, että heidän äitinsä olisi jotenkin huono.
Lapsille AINA kehun heidän äitiään.
Minäkään en haluaisi sellaista, että viedään lapsilta heidän äitinsä, jonka seuraan he ovat tottuneet. Myös miniälle se olisi liian paha paikka.
Miniä saakoon suosiolla lapsensa pitää minunkin puolesta, jos se ero tulee todelliseksi.
Jos nämä on totta mitä olet kertonut niin eihän hänelle voi lapsia jättää, ja jos äiti on avuton niin kyllä siinä minusta voi olla syy huostaanotolle, jos poikasi ei halua lapsia he joutuu lastenkotiin, sekö on parempi vaihtoehto? Saisi miniäsi silti tavata lapsiaan vaikka olisi isällään, minusta tuntuu että poikasi haluaa vain perheestään eroon , onhan se varmaan ihanteellista että saa taas elää villiä ja vapaata poikamieselämää , ei vastuuta, ei velvollisuuksia, ei menoja, saa ryypiskellä lomat ja jahdata pimuja
Ei halua perheestä eroon. Olisi kapasiteettia antaa enemmän, jos toinen osapuoli osaisi ottaa vastaan.
Kotiäiti ei anna aviomiehensä mennä lasten kanssa keskenään leikkipuistoihin, tapahtumiin ym. Kaikki mitä mies ja lapset tekevät keskenään, on väärin. Oli se sitten vaikka lelun valinta, josta kerroin tuolla ylempänä.
Kotiäiti ei ymmärrä poikain "juttuja".
Lapsia ei saa viedä uimahalliin, ei uimarannoille. Voi sattua kauheaa.
Hän kontrolloi kaikkea. Pojista on kehittymässä arkajalkoja, jotka pelästyvät pienintäkin fyysistä ponnistusta.
- ei saa hyppiä, ei saa sitä eikä tätä.
Silti villikot riehuvat kotioloissa kuin heikkopäiset.
Mies ei nyt vaan ole ryypiskelijä ollut ikunas. Ei hän vastuuta pelkää. Tuntuu ottavan liiaksi.
Vaan joskus on viisainta luovuttaa.
"Muistan aina koulujen kesälomilla kun menin käymään kaverilla kylässä, niin siinä puolenpäivän aikaan kaveri saattoi olla vielä nukkumassa. Hyvä jos aamukahvilla oli."
Ja miten se tekee ihmisestä huonon jos nukkuu LOMALLAAN pitkään?
Minusta sinä näytät kommenteillasi pikkumaisuutesi. Jokanen elää elämäänsä itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
Onneksi minulla ei ole kaltaistasi kaveria, joka jaksaisi arvostella minua siitä, jos haluan nukkua pitkään. Katsos kun ihmisillä on luonnostaan erilainen rytmi, itse ainakin olen yön virkku ja aamun torkku. En minäkään muita arvostele siitä jos menevät kymmeneltä nukkumaan, kun minä teen vielä kolmen aikaan yöllä töitä!
Ja mitä rahaan tulee, pikkusieluiset roope-ankat ovat minulle kauhistus. Ei sitä rahaa hautaan saa. Pääasia on, että ei nyt ylivarojensa elä, vaikka jos jonkun mukin nyt netistä ostaisi.
Tässä tapauksessa miniä huolehtikoon, ettei elä yli anopin varojen. Omathan ovat olleet kortilla jo kauan, kotiäitinä kun uurastaa.
Paljonko yhteiskunta siitä maksaa? Mikä on lapsilisän suuruus tänään?
Onko miniäsi kertonut sinulle miten kiukuttelee kuoriessaan perunoita?
Entä myöntänyt ettei osaa pestä pyykkiä, vai oletko nähnyt harmaat rikkoutuneet vaatteet lasten päällä?
Kertoiko, että lapset syövät pilttiä?
Mitä tarkalleen ottaen miniäsi sinulle sanoi?
Miten hän poikaasi mollasi?
Ihmettelen tässä nyt vaan, Että jos poikasi tekee kymmenen tunnin työpäivän, ehkä kahdeksasta kuuteen ja työmatkaan menee se kaksi tuntia..on kahdeksalta kotona ja tekee ruoan, niin Helkutin myöhään siinä perheessä syödään lounasta:)
Niin syödäänkin ja se on minusta outoa. Päivisin kotiäiti syöttää pilttejään ja tetrapuuroja, ynnä muroja (mieluiten suklaamuroja) vanukkaita, jogurtteja, sipsejä, valmishampurilaisia, patonkeja, lihapiirakoita, valmispitsoja, limsaa ja taas limsaa, mieluiten cokista.
Suklaa on oikein heidän specialherkkunsa, jota vedetään naamariin päivät pääksytysten.
Kun olen ollut lapsenhoitajana kotilaisen huushollissa, joten silmiäni ja korviani en saa minnekään. On pakko nähdä!
Olen nähnyt kaikenkirjavat ja tummuneet vaatteet heidän päällään.
Lisäksi kotiäiti on neuvonut MINUA, että heidän kaikki vaatteensa pestään 60 asteessa, koska bakteerit kuolevat.
Kun kysyin lajittelusta, hän sanoi että ei tarvitse, koska hän ei kerkiä itsekään lajitella.
Nimittäin viime kesänä kustansin irrottautumisloman, viikonlopun risteilyn väsyneelle kotiäidille ja vielä väsyneemmälle miehelleen.
Silloin nämä erikoiset taloustavat ihmettyttivät.
Lapset syövät Pilttiä, koska syövät vain pilttiä. Tuolloin hoitopestin aikana tuli sekin todennettua. Miniä NEUVOI: syövät vain pilttejä.
Ja tietysti neuvoi, mitä muuta: murot ym. ylläluetellut.
Olen sen verran useasti hoidellut näitä lapsenlapsia heidän luonaan sekä kodissani, että perheen tavat ovat tulleet tutuksi väkisin.
Kotiäidin oma "työpäivä" alkaa melko myöhään, lapset syövät aamupalan klo 10 jälkeen. Päiväunille lapsia ei laiteta, koska se ei kuulu heidän tapoihinsa. Olen saanut päikkäreille laitosta aika pahat pyyhkeet muutaman kerran.
Tarkalleen ottaen on miniä sanonut pojastani niin paljon, että pienoisromaanin saisi. Muunmuassa poikani on:
narsisti,
luonnevikainen,
luuseri,
hullu,
ei-mikään-mies,
pönttö,
paska,
seko,
yleensä nämä nimitykset tulevat, kun mies on sanonut johonkin ostosehdotukseen "ei", tai muuten uskaltanut vastustaa. Kun myöntelee kaikessa, niin sitten menee hyvin, eikä anoppikaan saa "pahoja teksitviestejä".
Vaan siltä näyttää, että ero tuosta kaikesta muokkaantuu, loppupeli vielä käymättä.
No aika saamaton poikasi on ja nössö, minkälainen mies antaa lasten kasvaa tuollaisen naisen hoivissa? ihmettelen vaan.... olisit voinut kirjoittaa tämän valitusvirren myös pojastasi, kas näin muokataanpa vähän
Jos kerran alkaa vanhemmiksi, niin sitten pitää olla sitä kunnolla.
Vanhempina olo on ammatti. Piste.
Se on ammatti, joka vaatii taitoa ja opettelemista. Toinen piste.
Onko kivaa julistaa appelassa vaarinpäivillä, että yhtään ei huvita laittaa ruokaa, eikä huvita opetellakaan?
Pariskunnalla on kaksi lasta , pariskunta on ryhtynyt vanhemmiksi eikä huvita ruoanlaitto!
Julistavat vanhemmat osaa paistaa kalapuikot ja siinä kaikki. Tai ei siinä vielä kaikki. Osaa he avata Pilttipurkit lapsilleen, jotka ovat 2,5 ja 4,5 -vuotiaita.
Eivätkä nämä lapset osaa muuta syödäkään, paitsi tietysti mäkkärissä ja pitsapaikassa on sitä syötävää muonaa.
Kunnioitan vanhempien ammattia ja työtä. Ihminen, joka hoitaa sen työn, on asiassaan.
Miksi kuvitellaan, että vanhemmuus... siis aito vanhempien virka voisi olla lonkalta tai pystymetsästä hoidettu homma?
Vanhemmuus ei ole sitä, että anopistatehdään pelkkä rahakone ja killinkikassa.
Taloustaidot, jos on nöyryyttä ja halua, ovat opeteltavissa.
Hiutalepakettien kyljissä on puuronkeitto-ohjeet. Netistä löytää tuhansittain ruokavinkkejä. Keittokirjat ovat keksitty.
Ei ole kiva tuoda näitä pulinoita appelaan isänpäiville. Vanhempienammattitaidon puutetta on se. Vanhemmat on niin hoopoja, ettei ymmärrä edes hävetä sitä, jos pitää peukaloaan keskellä kämmentä.
Kyllä se peukalo siirtyy ajan kanssa sivuun, jos suostuu harjoittelemaan. Ja näkemään vaivaa.
.
Anoppihan ei koskaan tee mitään. Rahaakaan ei tule tarpeeksi.
Vanhemmatvoisi asettaa marttyriseppeleensä välillä sivuun ja ryhtyä miettimään.
Kynän voi ottaa käteen ja laskea, kuinka paljon säästöä saa, jos silloin tällöin itsekin huuhtoisi perunat ihan kiukuttelematta.Anoppi saattaisi alkaa hymyilemään.
Vanhemmuus ei ole sitäkään, että on muka niin kiire vanhemmuuden suorittamisessa, jotta pyykit pestään järin kaikki 60 asteessa. Siinä survotaan koneeseen miesten sukat, naisten pikkarit, lasten kakkahousut, keittiöpyyhkeet, lakanat, verkkahousut samaan syssyyn pyörimään.
Aina 60 asteen maagiseen lukuun.
Sitten ihmetellään, kun vaate kuluu eikä kestä ja kaikki on kirjavan värillistä. Rumanvärisiä.
Mikään ei kestä. Lapset mellastavat kuin villiporsaat tattimetsässä. Kolmas tietokone menossa, kun näppäimet nuijitaan tuhannen päreiksi. Kotiäiti ei kerkiä, ei halua katsoa perään, kun ainahan voi ostaa uuden ja entinen olikin niin huono. "Sehän oli niin vanhakin jo, melkein kolme vuotta pidetty"
Niitä entisiä huonoja on paljon ja eri tavoin rikottuina: kännyköitä, radioita, kameroita, DVD-laitteita, CD-levyjä, kirjoja, pelejä. Kaikki vehkeet, missä on tekniikka ja nappuloita.
Leluista nyt ei puhuta. Niiden rikkoutuminen luonnollista sentään.
Eivanhemmuus ole TÄTÄ. Onko kiva sitten valittaa köyhyyttä? Jos on kivaa, mutta ei ole mukava kuunnella. Kun appiväki nyörittää rahalompsaa auki aika ajoin, säännöllisen toistuvasti avustusten muodossa, niin se alkaa kyllästyttää.
Sitä alkaa vanhus miettiä, että mitähän me oltaisiin saatu sillä rahalla, mikä menee köyhän perheen pönkkäpuuna oloon.
.
Ymmärrän että varsinkin pojan äitinä on vaikea nähdä pojassa vikaa, ja muut on pahoja.....
Miniälläsi on opeteltavaa pyykinpesussa,ruuanlaitossa, sulla ymmärtäväisyydessä,suvaitsevaisuudessa ja poikasi huonojen puolien näkemisessä, eli teillä molemmilla on opeteltavaa, toisella käytännön asoissa ja toisella henkisellä puolella
Muuten ihan hyvä huomio, että vanhemmista kyse.
Tässä on vain yksi mutta, suuri MUTTA. Aviomies on poissa päivät, eikä VOI toteuttaa kotiäitiyttä.
Kahdessa paikassa EI voi olla yhtaikaa.
Aviomies tekee kykkä suursiivot, siis luuttuamiset ja ennen isoja pyhiä tapahtuvat siivoamiset. Minun kontolleni on tupsahtanut ikkunoiden pesut, vaatteiden korjailut, pienet ompelutyöt, leipomiset.
Kaikkeen ei ennätä. Minullakin on ansiotyöni ja oma kotini hoidettavana. On jopa puutarhatyöt, iso piha.
Vaikka nyt omaa aikuista lasta kehunkin, niin hän ON monitaitoinen, laittaa sitä safkaa kun ennättää. Aikaa vain ei riitä kaikkeen. Valitettavasti.
Kiitos että olet nähnyt vaivaa ja tehnyt ajatustyötä ongelmiemme eteen. Kiitos Olimpia, että olet jaksanut kahlata tämän suuren viestiketjun lävitse ja olet syventynyt asiaan!
Kaikkea hyvää sinulle... :)
...täytyy myöntää, että itsekin joudun toisinaan turvautumaan Piltteihin tai take-a-way -ruokaan, koska haluan käyttää töidenjälkeisen ajan mieluummin lapsen (2,5 v.) kanssa puuhasteluun kuin ruuanlaittoon.
Mutta se oli sivujuonne se. Ihmettelen, että minkä alan ihmisiä miniä mahtaa olla, jos on ammatillisestikin varaa heittäytyä kotiäidiksi "maailman tappiin" saakka?! Tänä päivänä asiat muuttuvat ja tieto päivittyy niin nopealla syklillä, että sivussa ei voi olla kauaa... Itse tein jonkinverran etätöitä jo äitiysvapaan aikana, samoin vein lapsemme hoitoon runsaan vuoden ikäisenä, ja koen että se oli hänen kehityksensä kannalta erinomainen ratkaisu (edellyttäen, että hoito todellakin on hyvää). Eiköhän tuon miniäkin olisi aikaa nostaa kannikkansa sohvalta, laittaa muksut hoitoon ja tehdä töitä perheen eteen!
Sympatiat on kyllä kokonaan happaman anopin puoella.
Paitsi, jos miniällä on tosiaan masennus niin silloin asia on täysin eri. Toivottavasti hän löytää rohkeutta hakeutua hoitoon.
Noin olen minäkin ajatellut.
Miniällä on vaan tuo työura aika hakusessa. Normaalissa työsuhteessa ei ole ollut koskaan niin, että olisi tehnyt 8h/työpäivää.
Hän on junaillut erilaisissa harjoittelupaikoissa, kursseilla jne. vuosia, joten on se tietysti sekin aikamoinen saavutus. Minä en olisi osannut.
Harjoittelupaikat ovat olleet erilaisia tehtäviä liikealalla 4-6h/päivässä.
Liikealan tutkinto on suoritettuna, ja siitä kiitos, että sen on tehnyt.
Hän on ilmoittanut, ettei aio mennä koskaan kyseiselle alalle töihin, vaan inhoaa. Samaten inhoaa hoitoalaa.
Hän on omien sanojensa mukaan omistautunut kotiäitiyteen ja lasten kasvatukseen. Lastenkasvatuskirjoja lukee, mutta käytäntö jää toteuttamatta. Tosin ISO plussa, että lukee.
En minä mikään vannoutunut Piltti-vihaaja ole sentään, kyllä ne pikkulapsilla aivan asiassaan ovat. Neljävuotiaalle kyllä syöttäisin jo muuta pääosin. Ihan sen vuoksi, että kouluruokailuun tottuminen tulevaisuudessa ei olisi kauhunpaikka.
Olen minäkin elämäni varrella turvautunut työpäivän jälkeen valmiseineksiin. Aina ei ennätä, eikä jaksa laittaa ruokaa. Aikoinaan, kun itse rahtasin lapsiani päivähoitoon, tuli turvauduttua "Atrian maksalaatikkoon".
En tiedä, pitäisikö joku kerta yllättää kotiäiti, mennä ja pokkana komentaa ne kannikat ylös soffanpohjalta: ylös, ulos ja töihin siitä.
poikasi luuseri...ja kaikkea muuta tätä..Et vaan näe poikasi vikoja..Onhan hän se pieni hellantelttu..Ehkä pakenee vastuutaa tekemällä pitkää päivää ja ajamalla sikasairaan pitkiä matkoja..
En kyllä kestäisi itsekkään kotiäitinä tuollaista YKSINÄISYYTTÄ masentumatta. Myisin vaikka asunnon ja ostaisin asuntoauton, että voisin pitää perheen kasassa ja näkisin miestäni mahdollisimman paljon..
Inhottaa ihmiset jotka vaan marisevat eivätkä korjaa asioitaan,,Koskee poikaasi kuin myös tätä parjaamaasi miniää..Ja sinäkin teet kärpäsestä härkäsen, Ihme porukkaa!
(tai provo)
Sääliksi käy tämä YKSINÄINEN miniä...
Antaa lapset adoptioon.
Vaikka äiti menisi töihin, niin onhan heistä iltaisin jonkun huolehdittava.
Mies on keikkahommissa ja on kotona myöhään kun lapset jo nukkuvat. Olettaisin, koska noin pienet lapset nukkuvat jo kahdeksalta. On siis pyykit pestävä ja siivoiltava..vai kuka ne tekee, kotiapulainen vai?
"mielenkiintoinen" tapaus, tämä miniäsi. Poikasi avioliitto vaikuttaa näin ulkopuolisen silmin lähinnä hyväksikäyttäjän ja hyväksikäytettävän symbioosilta, ei tasaveroisten kumppanien yhteisyritykseltä. En oikein jaksa uskoa, että hän (miniä siis) tuosta muuksi muuttuu; eihän hänellä ole siihen mitään tarvetta tai kiinnostusta. Ja miksi olisikaan, hänellä on nykyolossaan kissanpäivät ja täysi mahdollisuus toteuttaa luonteensa työtävieroksuvia ja itsekeskeisiä ominaisuuksia.
Ymmärrän kyllä että vertaudut ja että miniä herättää säälintunteesi. Paha, anoppi marmattaa täällä, paha aviomies katoaa töihinsä...
ja toinen yksinäinen raukka yrittää selviytyä.
Kuule, monesti ajattelen itsekin näin, sen vuoksi olen auttanut häntä, kehoittanut hakeutumaan harrasteisiin, kuntoilemaan, olen luvannut olla miniän käytettävissä,
ja olenkin ollut, hoitanut lapsia, leiponut, siivonnut ilahduttaakseni häntä, nostaakseni häntä,
mutta jossain kohtaa on auttamisen rajat, kun toinen ei ikinä ole kiitollinen, ei tule puolitiehen vastaan, moittii miestään,
vaan onpa sinulla erikoinen NÄKEMYS vastuunkantamisesta! TÄH?
MITEN voi olla vastuunväistämistä se, että käy säännöllisessä, vaativassa ja henkisesti kuluttavassa työssä, tehden myös ylitöitä jne.
JOS olisi mahdollista, että ihminen voisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa: auttamassa vaimoaan kotonaan ja ansaitsemassa perheen elatusta,
niin tasan varmasti poikani tekisi tämän.
elämme reaalimaailmassa, ihminen ei pysty vielä jakautumaan kahteen paikkaan samanaikaisesti. Onnistuu ehkä vasta vuonna 3000.
Olet aikaasi edellä, totisesti!
Tai neito toiselta planeetalta?
poikasi kanssa, ei sinun.
miniäsikin, jos lapset voivat huonosti miniäsi käyttäytymisen vuoksi, niin se on poikasi tehtävä tehdä asialle jotain, varsinkin jos hänen vaimonsa ei näe tekemisissään mitään väärää...
Ja jos poikasi tehtävä perheessä on ainoastaan tehdä ruokaa, niin ei se 10h työpäivän jälkeen ole kauheen paha, ja luulisi poikasi olevan sen verran fiksu, että tekisi sitä parille päivälle kerrallaan, ettei tarvitse joka päivä tehdä.
Mutta esim. epäsiistimpi kämppä voi pitää allergioita poissa desinfiointia paremmin.
Ja mistä tiedät millainen poikasi on miniääsi kohtaan silloin kun et ole paikalla, voi kohdellakin häntä huonosti ym. Pointtini on että et voi ottaa noin vahvaa mielipidettä toisten suhteesta joka kantilta, jos et elä siinä suhteessa.
Ja kun miniäsi seuraavan kerran haukkuu poikaasi sinulle, niin sano että juttelee pojallesi, että siitä on varmaan hiukkasen enemmän hyötyä..
Mitä kauemmin luen tätä ketjua, sitä enemmän olen ihmeissäni. Minkä ikäinen miniäsi on? Varmaan nuori ja kokematon.
Nykyisin lapsille ei opeteta mitään kotona. He eivät pysty teetä keittämään, ja on ihan tapana, että syödään "ulkona". Ei tule tiskiäkään.
Mennään ostoksille koko perheen voimin ja lopuksi mäkkäriin.
Uusavuttomuus on jo sen ikäisissä, että heillä on omia lapsia.
Lasten kuuluisi elää puhtaassa ja kauniissa ympäristössä. Se kuuluu heidän kehitykseensä. Jos lapsi on kaiken aikaa epäjärjestyksen keskellä, ilman säännöllistä elämää, pilttipurkkiruualla, ei hänestä kasva tasapainoista ihmistä.
Lasten pitää päästä päivähoitoon.
Onko miniällä opiskelut kesken?
Ymmärrän huolesi, en niinkään tyhmän miniän vuoksi, vaan lasten, joiden elämä on miniän huolenpidon käsissä. Millainen äiti hän lapsilleen on?
Toivottavasti vanhempien ja lasten välillä ei ole kitkaa. Silloin ei kaikki vielä ole menetetty, vaan asiat tasoittuvat aikaa myöten.
Kerron asian miniälle. :)
Avunpyynnöt ja yhteydet nimittäin tulevat miniältä päin. Ei minulta.
EN KOSKAAN mene pyytämättä miniän ja poikani perheeseen. En edes soita.
En ennätä, koska minuun ennätetään ottaa yhteyttä.
Jo aiemmin kerroin, että olen joskus lähtenyt lomailemaan ja sulkenut kännykän. Syystä, että haluan olla rauhassa.
Ja kas, kun aukaisen "linjan", siellä jo kysellään, että missä olen ollut, kun ei saada yhteyksiä.
Jotta sellaista peliä.
On kliseinen sanonta anopille: hanki oma elämä.
Nyt on toisin päin, että tekisi mieli sanoa kotiäitiminiälle: hanki oma elämä.
Olen nimittäin kehoittanut SEKÄ POIKAANI että MINIÄÄNI, että selvittäkööt itse riitansa ja välinsä.
Ei meinaa mennä jakeluun, varsinkaan miniälle.
HÄN katsoo, että olen vieläkin vastuussa pojastani.
Olen sanonut varmaan 99 kertaa miniälleni, että poikani on AIKUINEN, kerro asiasi hänelle, TE olette pariskunta, EN minä.
Miniä olettaa, ja on sanonut oletuksensa, että poikani muka kertoo asioitaan minulle.
Lisäksi miniä vetoaa siihen, että tunnen poikani.
Jään tässä aina ällikälle, enkä ole tiennyt mitä vastata hänelle. Tottakai tunne poikani, mutta eri kantilta kuin vaimo.
Toisaalta poikani ei NIIN hirveästi minulle kerro juttujaan ja kolmanneksi en halua kaikkia kuulla edes.
Minusta yritetään tehdä sellaista muuntajaa kahden ihmisen väliin. Yhdistettyä erotuomaria, terapeuttia, avustaja-rahoittajaa.
So, miten tästä pääsisi irti? He ovat voimakkaita aikuisia ihmisiä, ja pahaksi onneksi sukua.
Toki et ole lukenut kaikkea, kun luulet että se poika väsää pelkkää sapuskaa. Kuten olen kertonut, tekee isommat siivoukset, luuttuamiset, aina kun ehtii. Luuttumoppiin kotiäiti ei koske, koska hän imuroi.
Sellainen on työnjako, ja siitä ei tingitä, organisaattorina ja sääntöjen määräjänä kotiäiti.
Kun HÄN määrää säännöt, ne ovat periaatteita joita ei muuteta, vaikka maailma räjähtäisi. Näin on.
Kun hän imuroi, niin hän ei luuttua.
Kun hän laittaa tiski koneeseen, niin hän ei tee ruokaa.
Kun hän työntää pyykit koneeseen, niin hän ei silitä.
Tätä rataa.
Sitäpaitsi se poika ei ole niin hölmö, etteikö väliin tekisi kahden päivän ruoat.
Se tässä onkin, että ikäähän miniän komistuksella on. Jos olisi parinkympin tiimoilla, niin en pulputtaisi, vaan TODELLA ymmärtäisin nuoruuden kokemuutta ja pöhköyttä.
Mutta kun miniä on 36-ikäinen ja poikani neljä vuotta nuorempi eli 32, niin en aina jaksa mielessäni olla niin armollinen.
Miniä on lapsilleen toisinaan hyvin herttainen, mutta mieli saattaa kääntyä ykskaks raivarin puolelle.
Toisaalta hän ei anna lapselleen periksi pätkän vertaa. Kun hän päättää, niin se on niin. Toivoisin, että tämä päättäväisyys tulisi esiin karkkien pupeltamisessa joka päivä.
Tai tuleekin, hän on päättänyt, että niitä syödään, eikä päiväannos namia tee hallaa.
Hän on aika kontrolloiva, että muut noudattavat hänen hoito-ohjeitaan, mutta silti lapset kykenevät hajoittamaan huushollin tuhannen päreisiin.
perhe-elämäänsä ja parisuhteeseen, niin selvä! Sinä hoidat asiat niin kuin ne kuuluisi olla ja miniällä ei ole sen jälkeen valitus oikeutta, pengot parisuhteen ongelmat, selvität ne ja jaat kotityöt, kysyt että sitäkö sinä haluat, ja jos ei halua niin sit sanot; Joten hoitakaa sitten itse ne asiat, älkääkä sotkeko minua enää ikinä teidän henk. kohtaisiin helvetteihin!
Kyllä nyt luulisi tuolla tyylillä asian ratkeevan sinun kohdaltasi; joko hoidat asiat niin kuin ne kuuluisi olla, tai sitten loppuu sinulle purkautauminen, avautuminen ja valittaminen!
Heidän asiansa.
Taidat sittenkin olla työntämässä lusikkaasi heidän soppaansa ja panemassa kapuloita rattaisiin..
Miniäsi on uusavuton ja laiska. Siinä sitä onkin yhdistelmää kerrakseen. Kotiäitiys on hieno asia, mutta kaikista ei siihen ole, niin kuin esimerkkisi todistaa. Mutta tuollaisia tapauksia kyllä on, ja uskoisin että paljonkin. Joillekin kotiinjääminen lasten takia on vain tekosyy laiskotteluun. Kun ei viitsi sitä eikä viitsi tätä. Ja sitten se kotonakin oleminen on yhtä helvettiä. Varsinkin kun siitä ei makseta mitään.
Mitä tapahtuu, jos ja kun pariskunta eroaa? Lapset jäävät äidille, se on aivan selvää. Eihän laiskuus ole mikään peruste siihen, että otettaisiin lapset pois, eikä äitiä voi siitä niin rankalla tavalla rokottaa. Isän on työnsä takia melko mahdotonta lapsia täysiaikaisesti pitää. Joku tuolla höpötti huostaanottamisista ja lastenkodeista. Tätä minä aina ihmettelen, että mikä näitä ihmisiä, jotka näitä huostaanottamisia aina jauhaa, oikein vaivaa. Miksi lapsen pitäisi luopua molemmista vanhemmistaan,mikä helvetin lapsen etu siinä olisi kyseessä? Lapsillahan on äiti ja isä, oma koti, miksi ei saisi olla? Äitihän ei sinänsä edes ole huono äiti, ei pahoinpitele lapsia eikä vietä huonoa elämää. Eikä isäkään, jonka ainoa pahe siis on, että käy töissä. Joten???
Mutta siis mitä tapahtuu, kun näille tulee avioero? Joudutko entistä enemmän osaaottavaan asemaan, vai kuinka?
Kannattaisi ehkä tehdä tarkat pelisäännöt siinä vaiheessa. Isähän saa ilman muuta tapaamisoikeudet, joita kannattaa noudattaa. Näiden tapaamisten aikana myös isovanhemmilla on mahdollisuus osallistua lasten elämään. Isä maksaa elatusmaksut, joiden määrä pitää tarkasti harkita. On harkittava, missä määrin isä näiden elatusmaksujen lisäksi osallistuu lasten rahallisiin menoihin. Mikäli ei aio osallistua lainkaan, on elatusmaksujen oltava sen suuruiset, että niillä voidaan kattaa isän osuus uskottavasti, ja siihen voidaan sitten jatkossakin vedota. Miniän kotiäitiys voi olla vaakalaudalla. Tai sitten hän heittäytyy rooliinsa vieläkin suuremmalla volyymilla.
Ymmärrän, että lasten takia olet joutunut tähän tilanteeseen, eihän isoäidillä ole sydäntä hylätä pieniä lapsenlapsiaan ja olla kuuntelematta heidän tarpeitaan. Siitä huolimatta tilanteesi on kohtuuton. Tilapäinen apu on aina ymmärrettävää, mutta jatkuva osallisena oleminen on liikaa. Eläthän omaa elämääsi ja tarvitset omat ansiosi ja oman lepo- ja vapaa-aikasi. Toivon, että selviätte jokainen. Tällaisena tilanne ei voi jatkua, jotain tapahtuu aivan varmaan. Miniäsi lähestyy neljääkymppiä, luulisi siinä iässä ihmisen tajuavan jo jotakin.
Sinulla ei ole lapsia?
Tänä päivänä ei yksikään lapsi mene nukkumaan tuohon aikaan, koska päivät ovat pitkät. Ruoka ja iltatoimet, yhdessäolo, teeveen lastenohjelmat jne. vievät aikaa niin ettei lapsi kerkiä nukkumaan ennen yhdeksää.
Poissa ovat ne ajat, jolloin äidit tekivät päivällä kodin hommat ja illat olivat perheen yhdessäoloa isä kotiin tulon jälkeen.
Nyt on vaikka mitä menoa ja harrastusta, isät tekevät ruokaa, koska se on siirtynyt miesten hommaksi ihan huomaamatta, ja pyykkiä pestään joka päivä. Silitystä riittää. Mankelia ei kukaan enää edes tunnista.
Harva äiti pystyy olemaan kotiäitinä, vaikka yhteiskunta tukeekin jollakin summalla. Ennen kotiäidit eivät tienanneen puupenniäkään, silti heitä vieä 50-luvulla riitti. Sen ajan äidit tietävät, mitä on penninvenytys!
Aika ylimielistä neuvoa antamaan lapset adoptioon. Huomaa kyllä. että lapsiperheen ongelmat ovat sinulle täysin vieraita.
On minulla kolme lasta, kolme, neljä ja kuusivuotias.Menevät kyllä kahdeksalta nukkumaan koska heräävät jo ennen viittä hoitoon..
Ei joka paikassa lapset katso ensinkään telkkua.
Pieni lapsi tarvitsee vähintään kymmenen tuntia nukkumiseen...Ja itse olet varmaan kaupassa vaatimassa sitä tuoretta leipää ja jonkunhan se on mentävä sitä tekemään..Lapsiperheen ainoa ongelma on monesti anoppi
Olet antanut ohjeeksi ongelmien ratkaisuun sen, että lapset annetaan adoptioon.
Varmaan se rauhoittaisi myös anopin.
Ei lapsia kenelle vaan anneta adoptoitaviksi.
Saisivat hyvän kodin eikä miehenkään tarvitsisi tehdä töitä yömyöhään..eikä anopin antaa rahaa.
Miniä voi mennä töihin sun muuta...
Kaikenlaisille sitä lapsia suodaan. Vanhemmiksi aikoville pitäisi olla koulutus. Voisi kestää kaksi vuotta ja sitten vasta saisi luvan lapsentekoon..Pakollinen miehille ja naisille. Koulutukseen kuuluisi myös mekaanisen tai virtuaalinen yöllä heräilevä nukke mikä myös pissisi ja sitä pitäisi syöttää terveellisillä ruoilla. Tietokone kontrolloisi kaikki virheet ja myös sen että molemmat osallistuvat koulutukseen. Lisäksi pyykkäys ja ruuan teko opetettaisiin molemmille. Suunnittelemattomat lapset adoptoitaisiin tai vanhemmat koulutettaisiin lapsenhoidon ohessa...Heh. eikö ole hyvä idea?
Sille pojallesi jotain!
Vaikka että menevät perheneuvolaan tai pariterapeutille ja laita rahapussi kiinni ja ovet lukkoon.. Hoitakoot ITSE asiansa..Sinä olet ulkopuolinen ja ei ole pakko kuunnella tuollaista omassa kodissaan..Poikasi on nössö ja miniäsi kaipaa ammattiapua. Sinä et pysty heitä auttamaan..
ei ole ollenkaan pahaa! Syön sitä itsekin toisinaan: voissa paistettuna puolukoiden ja ruisleivän kanssa se on aivan mahtava makukokemus!
Mutta itse asiaan... Jos miniä on kiinnostunut kasvatuksesta ja lukee siihen liittyvää kirjallisuutta niin eikö hänen kannattaisi kouluttautua lastenhoitoalalle? Niissä tehtävissä vähintäänkin saisi palautetta tehdystä työstä ja saisi tuta, mitä lastenhoito nykyään merkitsee - ja kuinka VAATIVAA se on.
Kyllä pojan on nyt aika ottaa ohjat käsiin ja puutua tilanteeseen. Itse en ymmärrä tuollaista lainkaan: olemme puolisoni kanssa about tasavertaisia (OK, hän tekee enemmän kh-töitä) ja teen tällä hetkellä kolmea eri työtä (asiantuntijatehtäviä, myös tänään) vain sen takia, että voin kustantaa perheelleni jotain ekstraa, esim. kylpyläviikonlopun. Muutoin elämme todella vaatimatonta elämää, mutta sisällöltään hyvin rikasta. Epäilen, ettei poikasi perheellä ole sitäkään :(
Mistähän tälle perheelle apu?
Puhutaan ja myönnetään että on vaimoja alistavia ja väkivaltaisia miehiä. Vähemmälle huomiolle jäävät nämä naiset jotka eivät ehkä käytä fyysistä väkivaltaa mutta ovat mestareita alistamaan, manipuloimaan ja nöyryyttämään perhettään. Tällaiset naiset kuitataan "hankalina akkoina" joiden miesten pitäisi vain ottaa ryhtiä. Miksi miehet sitten eivät ota ryhtiä? Ihan samasta syystä kuin vaimo jatkaa yhteiselämää vaikka mies on vetänyt turpaan. He jäävät odottamaan sitä "parempaa aikaa","sitten kun..." eli heille vilautetaan välillä sopivasti onnea ja autuutta jota on luvasssa kun vain jaksaa odottaa ja raataa vähän enemmän. Heidän annetaan ymmärtää etteivät he ole mitään ilman vaimoaan, he eivät pärjää ilman vaimoaa, kukaan ei heitä huoli.
Ehdin elää 40 vuotta kunnes törmäsin tällaiseen naiseen, naiseen joka on itse piru enkelin vaatteissa. Vuosia yritin selittää itsellenikin naisen touhuja parhain päin mutta lopulta tajusin ettei touhun takana ole muuta kuin silkkä sairas itsekeskeisyys ja kateus.
Hänen toimintansa on epäsuoraa, pikkuhiljaa tapahtuvaa, joten mies ei edes tajunnut kuinka sairasta meno on ennenkuin oli jo niin syvällä suossa ettei voimia lähtemiseen ollut. Joka ei naista kunnolla tunne ja hänen hampaisiinsa ole joutunut luulee naisen olevan mitä viehättävin ja avulian henkilö. Totuus on ettei tuo ihminen välitä kuin itsestään ja jokaisen hymyn ja ystävällisen sanan takana on vain yritys hyötyä. Myös tuossa perheessä mies raataa ja vaimo on "kotiäiti" joka teettää erilaisten verukkeiden avulla kaiken miehellään. Jokaisesta miehen onnistumisesta rangaistaan miestä aiheuttamalla jokin tekaistu kriisi perheeseen ja miehelle lisää työtä. Ulsopäin vaimo on muka ylpeä miehestään mutta todellisuudessa kadehtii tätäkin.
Luin melkein hengästyneenä tekstisi. Osuit niin nappiin, että melkein hypähdin tuolillani.
Juuri noin, noin se on mennyt tämänkin parin stoori.
Tässä on olo kuin herätyksen saaneella. Kiitos!
Ei kukaan usko näiden "täydellisten naisten" olevan oikeasti olemaas ennen kuin näkee. Ja siltikin menee vuosia tajuta että ihminen on oikeasti patalaiska ja itsekeskeinen hirmuhallitsija.
Lapset syövät mitä syövät koska nainen ei viitsi nähdä vaivaa minkään tylsän rutiinin kuten ruoanlaiton, siivouksen tai pyykinpesun eteen; Ne teetetään aviomiehellä erinäisiin selityksiin vedoten. Muodon vuosi viedään lapsi erikoislääkärille jonkin näppylän takia jotta voidaan osoittaa kuinka huolehtiva ja vastuullinen äiti on mutta jos jokin vaatii pidempiaikaista huolehtimista ja huomioimista niin se on sitten miehen hommia. Harrastustoimiin, erityisesti sellaisiin joissa saa itseään näkyville, löytyy aikaa ja energiaa vaikka pyykkikoneen täyttö tuottaa vaikauksia. Oi, ja tuo valitus. Ihminen suorastaa hehkuu saadessaan valittaa. On niin raskasta ja väsyttää ja kiire ja muutkin ihmiset ovat niin inhottavia ja kateita ja vaikka mitä. Haisevatkin pahalle.
Ei noita katsoaessa tiedä itkisikö vai nauraisi. Perheen puolesta itkettää. Mies menettää pikkuhiljaa henkisen ja fyysisen terveytensä, lapsiin jää ikuiset arvet kun täytyy kantaa vastuuta asioista joihin rahkeet ei riitä. Lapsille kaadetaan vastuu jopa äidin hyvinvoinnista.
Ja kun miehelle on vuosia hoettu ettei perheen asioista saa puhua, ettei mies tiedä eikä ymmärrä mitään ja että vaimo tietää asiat aina paremmin kuin kukaan muu niin mies vaikenee. Vaimo saa taas pitää siimat tiukasti kun antaa vähän löysää välillä ja saa miehen kuvittelemaan kaiken olevan hyvin ja tulevan paremmaksi vaikka miestä kuinka ahdistaa. Se on sitä aivopesua ja jotkut ovat siinä todella hyviä.
Huh, olen itse suorittanut *korkeakoulututkinnon kodinhoidossa* juuri tällaisen perheen nuorimpana lapsena. Eikä tämä *jatkokoulutus* ole loppunut vieläkään. Vaikka asun kaukana ja minulla on jo itselläkin aikuiset lapset.
Poikasi valmistaa iltaisin perheelleen ateriat, mutta kuitenkin kerrot, etta lapset eivat syo muuta kuin Pilttia seka McDonaldsin ja pitsapaikkojen antimia. Siis kumpi vaite pitaa paikkansa?
Kenelle se poikasi todellisuudessa illalla tekee ruokaa? Tuskinpa miniasi on koko paivaa ollut syomatta. Han taisi osata paistaa ne kalapuikot..
Eiko pojallasi ole tyoaikana lakisaateista ruokataukoa, jotta voisi syoda paivasaikaan niin kuin on ihmisilla tapana? Poikasi todennakoisesti yrittaa saada saalia sinulta, kun parka tekee gourmet aterioita tyopaivan jalkeen.
Ei ole mitekaan terveellista alkaa iltasella syomaan tukevasti.
Kylla tuon avioliiton ongelmaisuudessa on jostain muusta kysymys kuin vaimon tekemien kotitaloustoiden tasosta.
Eri ihmiset arvostavat parisuhteessa eri asioita.
Joillekkin saattaa olla tarkeampaa, esim. vaimon hyvantuulisuus ja hauska, hoidettu ulkonako kuin se, etta onko ikkunoissa pienen lapsen kadenjalkia tai onko jokainen ruoka tehty alusta alkaen itse.
Jokainen meista on omalla tavallaan kotiaiti, sina et voi aliarvioida toisten jaksamista tai osaamista. Ellet sitten itse ole taydellinen. Ainakaan poikasi ei pysty pitamaan vaimoaan onnellisena.
Huomasitko etta poikasi ei ole pahemmin valittanut miniastasi, mutta minia toistuvasti hakee sinulta tukea omaan jaksamiseensa. Eli voisiko tasta paatella, etta pojallasi ei ole hassummat oltavat, mutta miniaa ei kukaan tunnu ymmartavan.
Kumpikin väite pitää paikkansa, pitsat ja piltit ynnä ilta-ateriat. Nään. nääs... poika ja miniä syövät sen ilta-aterian. Joka ei ole gourmet vaan tavis kotiruoka-annos.
Ei ole miniä koko päivää syömättä. Ehkä lämmittää eilisen tähteen, ehkä ei. NIIN tarkkaan en hänen peräänsä kysele.
HÄN itse kehuu, että inhoaa ruoanlaittoa, eikä laita, vaan se on miehen homma.
Poika syö päiväsaikaan lounaan, tottakai. Ja kuten jokainen tietää, se lounas ei riitä päiväksi, vaan iltaruokakin syödään.
En väitäkään, että tukeva iltaruokailu olisi terveellistä. Tosin näinhän menetellään Keski-Euroopassa, samoin kuin Etelä-Euroopassa.
Tottakai on kyse on heidän avioliittonsa syvemmistä ongelmista. Taloustaidottomuus on vain yksi oire, yksi osanen koko sopassa.
Vaimo eli miniäni ei nyt sattumoisin ole ns. hauska ihminen, vaan valittaja. Hän odottaa, että muiden on tehtävä hänet tyytyväiseksi. Poikani ei ole onnistunut siinä. En minäkään.
Tästä VOI meitä syyttää!
En vain tiedä, millä keinoin tekisin miniäni onnellisemmaksi ihmiseksi, ettei hänen tarvitsisi valittaa.
En pysty, enkä osaa enempää. Olen auttanut sen minkä voin. Enempää ei minusta irtoa. Sorry.
Jokainen on tavallaan kotiäiti. Minäkin olen tavallaan aikoinani ollut.
Mutta tämä kotiäiti on sanonut, ettei tule menemään töihin, ennen kuin lapset ovat suuria ja koulunsa käyneitä. Että on poikien kiva tulla koulusta, kun äiti odottaa kotona.
Tällainen tulevaisuuden suunnitelma.
Poikani ei todellakaan pysty onnellistuttamaan vaimoaan. Se on surullista. Hänen epäonnistumisensa. Minkäs teen? Olen neuvoton.
Et ilmeisesti ole lukenut kaikkia vastauksiani. Poika on puhunut avioerosta. Hän kertoo olevansa väsynyt ja kyllästynyt. Harkitsee avioeron ottamista.
Siitä päättelen, että hänen asiansa ovat aika hassusti.
Tuollaisia ihmisiä ei tee kukaan onnelliseksi ja se on koko homman ydin. He eivät kanna vastuuta omasta onnellisuudestaan vaan ovat ulkoistaneet sen. Kaikki on aina jonkun muun syytä ja vastuulla ja kaikesta syyllistetään muita. He eivät kanna vastuuta yhtään mistään koska he ovat jääneet pienen lapsen tasolle. He ovat toivottomia tapauksia joita pitää aina vältellä parhaansa mukaan ja yrittää pelastaa lapset heidän vaikutuspiiristään. Jos he eivät saa (ja vaikka saisivatkin) ketään muuta kyykytettäväksi ja syyllistettäväksi niin lapset otetaan siihen käyttöön
"Poikani ei ole onnistunut siinä. En minäkään.
Tästä VOI meitä syyttää! "
Meitä? Siis oletko sinä poikasi vaimo? ME???
Alkaa valottua mikä teillä on ongelmana siellä...
Onko poikasi puhunut avioero aikeistaan kenties vaimolleen? Vai äidinkö kanssa sitä sutinaa käydään? Kai olet älynnyt kehottaa keskustelemaan vaimonsa kanssa asiat selväksi.
Näyttää siltä että olet joko tahtomattasi tai tahallaan joutunut välikädeksi. Sinun ei pitäisi olla poiaksi kanssa "me" vaan poikasi on vaimonsa kanssa me. Sano itsesi irti tuosta sopasta ja käske heidän selvittää avioliittonsa ongelmat lastenkin takia fiksusti! Sinun pitää patistaa poikaas itsenäisyyteen ei siihen että olet aina saatavilla kun joku ongelma tulee.
Se on miniäsi oma asia tykkääkö hän ruuanlaitosta vai ei. Itse ruaanlaittoa rakastavana en voi ymmärtää ihmisiä jotka syövät vain valmisruokaa, mutta ei voi tuomita toisia ihmisiä noin vaan tai pakottaa heitä olemaan niinkuin itse haluaisi. Miniäsi on erilainen kuin sinä, hyväksy se että et saa minäksesi itsesi kloonia.
Olet oikeassa et voi auttaa ainakaan rähisemällä tai asettumalla ykskantaan poikasi puolelle. Älä puolustele poikaasi, parisuhteessa on aina 50/50 tilanne, kummassakin on vikaa. Turha jauhaa siitä kuka teki mitäkin. Ihmettelen miniääsi jos hän moittii poikaasi sinulle. Itselle ei tulis mielenkään. Päinvastoin en puhuisi mitään ongelmista anopille. Olisko heidän aika aikuistua ja itsenäistyä?
Okei! Korjataan virhe eli sana: me. Anteeksi toki.
Oikea muoto:
"Poikani ei ole onnistunut siinä. Minäkään en ole onnistunut. Poikaani ei voi syyttää. Minua ei voi syytttää."
Oliko oikea tapa?
Suomessa vain yleensä saatetaan kahdesta ihmisestä käyttää sanaa "me". Jopa kansakunnasta: me kansakuntana.
Tästä lähtien on anopit tiputettava pois lauseopillisesta me- muodosta:
me kansakuntana ja anopit.
Tai: me suomalaiset ja anopit.
Syystä, että miniät voisivat loukkaantua, koska anopin poikia ja anoppia ei voi laittaa samaan lauseeseen. Ne on oltava eri lauseissa tai ainakin pilkku on oltava välissä. Mieluiten piste.
Joo, ja sitten patistan pojan itsenäiseksi.
Sanon neuvojesi (=sanasta sanaan) mukaan hänelle näin:
"Nyt sinun Jarmo on alettava itsenäiseksi. Puhu asioistasi vaimosi kanssa. Selvittäkää avioliittonne ongelmat fiksusti. En ole saatavilla, kun ongelmia tulee. En poikani puolustele sinua. Teissä on syytä 50/50."
Nyt varmaan pärjäänkin. En tajunnutkaan että oli näin helppoa.
Niin, ja jos se miniä laittaa niitä haukkumistekstareitaan, niin sanon vain itselleni, että on miniä ei todellakaan ole minun kloonini. Hän on vain erilainen ihminen.
Kiitos sinulle Minnikäinen. Ja hyvää päivän jatkoa!
Joo, ja sitten patistan pojan itsenäiseksi.
Sanon neuvojesi (=sanasta sanaan) mukaan hänelle näin:
"Nyt sinun Jarmo on alettava itsenäiseksi. Puhu asioistasi vaimosi kanssa. Selvittäkää avioliittonne ongelmat fiksusti. En ole saatavilla, kun ongelmia tulee. En poikani puolustele sinua. Teissä on syytä 50/50."
Sinähän luit rivien välistä kuin uusimmissa tositeevee sarjoissa... nyt sentään alat olla oikeilla jäljillä! Huomaan jo kirjoitustyylistäsi, että teillä on tulehdus arka tilanne siellä päällä. Ettekö pysty keskustelemaan rauhallisesti ja asiallisesti keskenänne? Hajurako olis tarpeen ja nuorenparin syytä selvittää ongelmansa kahdestaan. Miten sinä olet yrittänyt heitä auttaa ja neuvoa, kerroppa joku esimerkki?
On antanut rahaa, tarjonnut risteilyn. ollut lapsenlikkana, pessyt ikkunoita, siinähän sitä on jo
Tiedustelit, kuinka olen yrittänyt auttaa.
Miniän pyynnöstä olen ulkoiluttanut lapsia, olen ottanut lapsia yökylään, olen hoitanut heitä, aina kun tulee tarvetta siihen.
Olen käynyt siivoamassa isompia siivouksia mm. ikkunanpesut olen säännöllisesti hoitanut, koska miniä ei omien sanojensa mukaan ennätä eikä jaksa.
Olen leiponut pullaa, koska pitävät pullasta. Miniä ei oman kertomuksensa mukaan ennätä leipoa, eikä pidä ruokien laitosta muutenkaan. Inhoaa sitä, mutta pitää leivonnaisista.
Ompelen pienet vaatteiden korjaukset, koska miniä ei kertomuksensa mukaan ole mikään käsityöihminen eikä pidä rättitöistä. Korjattavat hän laittaa miehensä matkassa anoppilaan eli minulle.
Neulon lapsille lapasia ja sukkia sekä villapöksyjä. Miniä ei osaa neuloa. Eikä pidä neulomisesta.
Tässä nyt esimerkkejä auttamisesta, kaikkea on edes muista, mitä on tullut tehtyä.
Olen kuunnellut poikaani, kun hän on viime aikoina muutaman kerran väläytellyt erosta. Muuten hän ei ole tuonut kotiasioitaan esille. Sen tekee miniä-kotiäiti.
Kiitos huomiostasi että olen neuvojesi noudattamalla oikeilla jäljillä ja täten kehotan poikaani itsenäistymään.
Ettäkö oikein kirjoitustyylistä päättelit että on tulehdusarka tilanne päällä?
Jos ilmiselvästi väsynyt "hapan anoppi" on monessa vastauksessaan jo kertonut miten kaikilla mahdollisilla tavoilla on yrittänyt olla avuksi ja sinä kyseenalaistat että onkohan nyt varmasti yrittänyt auttaa...herran jumala ja orava, ja vielä samassa puussa.
Mikä ihmeen uusavuttomien kerho tämä miniäporukka on? Mikä velvollisuus yleensäkään anopeilla on auttaa ja jos ei ole, miksi sitä aina sitten kysellään oletko auttanut?
Jos ihminen ei 36 vuotiaana (kuten tämä miniä on) pysty itse huolehtimaan itsestään ja perheestään niin voi voi. Aina vaan vaaditaan anoppia apuun, mutta puuttua nuorenparin elämään ei saa. Kukkaro täytyy olla jatkuvasti auki, mutta mielipiteitään ei saa julki tuoda. Keittiön verhot on velvollisuus kustantaa, mutta ei ole oikeutta sanoa millaiset verhot sinne tulee.
Koittakaa nyt päättää haluatteko seistä omilla jaloillanne ilman anopin puuttumista vai haluatteko niitä ohjeita ja neuvoja ja apua.
Ja anteeksi nyt vaan, mutta jos itse näkee tilanteen noin läheltä kuin hapan anoppi, niin onhan sitä nyt huono äiti jos ei kuuntele poikansa murheita jos tämä niitä haluaa kertoa.
Jokaisen on pakko myöntää että meissä on huonoja anoppeja ja huonoja miniöitä, mutta miniäkerho ei sitä pysty myöntämään. Aina löydetään puolustukseksi jotain, jos ei muuta niin masennus on aika kätevä veto. Tässä tapauksessa on kyseessä vain ja ainoastaan patalaiska, itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä oleva nainen eikä mitään muuta.
Minulla itselläni oli todella hyvä anoppi (rauha hänen muistolleen) jolta aina sain apua kun vaan sitä osasin pyytää ja nyt minulla on todella hyvä miniä josta minulla ei ole pahaa sanottavaa, pyytää apua jos tarve on ja ja sitä aina saa niin kauan kuin rahkeet riittää.
Kyllä heissä on molemmissa vikaa jos ovat noin riippuvaisia sinusta. Ymmärrän kyllä harmisi. Miniäsi on varmaan tullut nuorena äidiksi? Oletko suoraan sanonut hänelle mitä tunnet? Et halua auttaa enää niin paljon ja haluat elää enemmän omaa elämääsi? Ei ole varmaan helppoa jättää ongelmien kanssa painivia nuoria "yksin", mutta toisaalta jos ei heitä yhtään patisteta itsenäisyyteen niin mikäs sitten neuvoksi? En tiedä kun itse olen älyttömän itsenäinen eikä tulis mielenkään käyttää anoppia piikana ja lastenhoitajana. Pelkäätkö, että jos vaadit heiltä itsenäistymistä, että he eivät pärjääkkään?
Itsenäiseksi patistaminen ja hylkääminen ovat kaksi eri asiaa. En tarkoittanut, että täytyy hylätä oma poika, oma lapsi ongelmien keskelle, tottakai hän tarvitsee tukeasi. Jokaiselle meistä on omat vanhemmat tärkeät. En kuulu niihin miniöihin jotka haluavat ajaa anopit täysin pois miehen elämästä. Edelleenkin kysyn tätä: etkö pysty keskustelemaan järkevästi miniän kanssa asioista? Pystyttekö puhumaan suoraan ja rehellisesti siten että kumpikin saa sanoa oman mielipiteen ja kertoa tunteistaan? Ilman että tulee riitaa...?
Jos heille tulee ero niin sinua varmasti poikasi tarvitsee tueksi ja avuksi, itsenäistymisellä en tarkoita sitä että HYLÄTÄÄN. Ikävää jos tilanne on tuollainen, että mitään ei pysty tekemään ja tilanne vain pahenee. Toivottavasti kuitenkin nyt ymmärsit mitä tarkoitan itsenäistymisellä...
Minun mielestäni kotityöt jaetaan suunnilleen tasan ja vähän jaksamisenkin mukaan. Ei talo siihen kaadu jos ei ole koko ajan putipuhdasta. Eivät ne pölyt mihinkään karkaa :). Minulla kai liian helppoa kun ei tule pahemmin riitaa ukon kanssa kotitöistä, jos ei kumpikaan jaksa niin sitten ei tehdä. Ruoka nyt tietenkin aina tehdään joko yhdessä tai vuorotellen. Kaiken ei tarvitse olla tip top, mutta tietyt kotityöt on pakko tehdä että ei asu kaatopaikalla.
Kaikki eivät ole kodinhengetär tyylisiä, alati siivoavia ja kokkaavia. Olen alusta asti ymmärtänyt pointtisi ja ollut samaa mieltä kanssasi siitä, että lapsille pitäisi syöttää muutakin kuin valmisruokaa. Olen toki samaa mieltä siitäkin että kotiäidin työhön kuuluu siivousta ja ruuanlaittoa. Riippuu vähän siitä millaiset ovat lapset. Jos lapset valvottavat paljon ja ovat sairaana niin sehän voi viedä äidin voimat??? Hän ei jaksa sitten tehdä muuta? Toisaalta kuulostaa että miniäsi on väsähtänyt ja ehkä hieman masentunut? Oliko hän tällainen ennen lasten syntymää vai muuttuiko lasten syntymän jälkeen?
Kun sinua nyt niin kovasti kiinostaa;
1. Minulla on omat rahat
2. Olen itsenäinen, siivoan oman kotini itse, teen itse ruokani jne. Jos en jaksa niin se on voivoi eikä anopin ongelma.
3. Ostan omat tavarat, en vaadi anopilta tavaroita ja lahjoja enkä rahaa. Minusta anoppi saa käyttää omat rahat itseensä ja omaksi ilokseen. Minä välitän hänestä enemmän kuin tavaroista ja rahasta. Minä haluan sisustaa itse ja maksan sen myös itse.
4. Välitän lähimmäisistäni aidosti
5. Haluan auttaa myös anoppeja
6. No onko tulehdusarka tilanne? Korjatkaa jos olen väärässä, minä voin olla väärässä, olen monasti ollutkin ja sen myös myöntänyt.
7. En ole täydellinen.
8. Anopit saavat olla kanssani erimieltä.
9. Hyökkäsit täysillä "kimppuuni" ja ryhdyit arvostelemaan persoonani sen sijaan että oisit keskittynyt itse asiaan. Minä olen siis einstein, no mikä sinä sitten olet? Hauku nyt minut kunnolla pystyyn kun aloititkin.
10. Jos välittää aidosti lähimmäisestään, haluaa myös selvittää miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy syy voi olla esim. masennus. Anopilla syy voi olla esim. mustasukkaisuus tai joku muu hyljätyksi ja tarpeettomaksi tulemisen pelko ja tunne. Välitän oikeasti siitäkin miltä anopeista tuntuu. Toivon, että hekin pääsevät näistä asioista yli ja pystyvät päästämään lapset maailmalle omaa pesää rakentamaan. Vaikeaa on varmasti heilläkin.
koskaan näitä ketjuja ennenkuin vastaa ja esittää mielipiteensä?
Tämä vastaus ainakin vaikutti siltä että ei ole luettu tai sitten vaan ei ole ymmärretty.
"Miniäsi on varmaan tullut nuorena äidiksi? "
Melko yksinkertainen laskutoimitus jos vanhempi lapsi on 4,5 ja miniä on 36. Yli kolmekymppinen ei omasta mielestäni ole nuori ensisynnyttäjä mutta jonkun mielestä voi olla.
"Minun mielestäni kotityöt jaetaan suunnilleen tasan ja vähän jaksamisenkin mukaan."
Kun toinen kerran tekee TYÖKSEEN niitä kotiäidin hommia, niin miksi sen palkkatyössä käyvän pitäisi tehdä myös tasapuolisesti kotitöitä?
Mitä tämän kotiäidin velvollisuuksiin sitten kuuluu? Käykö hän sitten tekemässä vähän niitä miehensä töitä? Ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. Ja jos toinen tekee 10 tuntista päivää ja sen jälkeen ajaa noin 150 km kotiin, voin kyllä kokemuksesta sanoa että on mehut melko loppu. Pitäisikö siinä vielä ruveta kuningatarta passaamaan kun toinen ei halua tehdä?
"Toisaalta kuulostaa että miniäsi on väsähtänyt ja ehkä hieman masentunut? Oliko hän tällainen ennen lasten syntymää vai muuttuiko lasten syntymän jälkeen?"
Miksi tämä miniä olisi väsähtänyt? Kun ei tee kotitöitä, ei ilmeisestikään kovin paljon valvo ja hoida lapsiakaan, jos kerran voivat kotona rikkoa kaiken mitä käsiinsä saavat, ei käy palkkatyössä. Eli täydellinen loinen.
Itse olen käynyt läpi todellisen burnoutin ja ollut syvästi masentunut ja työuupunut. Ei ihminen masentuessaan ole tuollainen että sanoo etten minä halua tai en halua opetella. Masentunut ihminen kyllä haluaisi mutta ei vaan kertakaikkiaan pysty eikä jaksa. Pahimpana aikana minun oli vaikea nousta jopa sängystä, suihkuun raahautumisesta puhumattakaan.
Ei masennus ole sama asia kuin laiskuus.
Henkilökohtaisesti minua suorastaan loukkaa tämmöinen ajattelu. Enkä puhu nyt vain pelkästään omasta masennuksestani vaan todellakin tunnen paljon ihmisiä jotka kävivät tämän burnoutin läpi samoihin aikoihin kuin minäkin ja kaikilla samankaltaiset oireet ja tuntemukset.
Mielestäni miniälläsi on vain kolme vaihtoehtoa tässä kotiäitihommassa:
1) On todellinen kotiäiti, joka hoitaa turhia kitisemättä lapset ja kodin siivouksineen ja ruoanlaittoineen sillä välin kun mies käy työssä.
Melko simppeli homma kun voi keneltäkään kyselemättä organisoida päivärytmin itselleen ja lapsille sopivaksi.
2) Ottaa kannan että hänen työtään on vain lastenhoito, muut kodin työt hoidetaan yhdessä kummankin työpäivän päättyessä. Tässä tapauksessa hänen on toimittava kuin mikä tahansa perhepäivähoitaja. Kukaan lapsen hoitajalle maksava vanhempi ei hyväksy sitä että lapselle syötetään karkkia, limua, piltin ollessa ainoa varsinainen ruoka. Aamu alkaa puuronkeitolla ja lapsi saa hoitopaikassa kaksi hyvin tarkkaan suunniteltua lämmintä ateriaa. Lapsien kanssa ulkoillaan, askarrellaan ja leikitään täyspäiväisesti. Ei hoitopaikassa lapset riehu kuin hunnilauma. Hoitotäti ei myöskään hoida omaa kotiaan työaikanaan vaan hoitaa sen työajan ulkopuolella eli illalla.
3) Menee reilusti kodin ulkopuolelle päivätöihin ja kotityöt ja lasten hoitoon kuskaamiset hoidetaan tasapuolisesti.
Jos on itse omasta tahdostaan jäänyt työelämästä pois hoitaakseen lapset kotona, on sitten myös hoidettava se ottamansa homma.
Hyvin sanottu ja jämäkästi. Kannatan.
Voin tämän esittää myös pojalleni, että nyt jäitä hattuun ja asiat pinoon ja jonoon. Joskus olen harkinnut veisata selvät sävelet.
Ehkä nyt on tullut aika?
En ymmärrä muutamia näkökohtia tässä keskustelussa ja siksi päätin esittää myös oman näkökantani.
Kun perheessä tullaan siihen ratkaisuun, että toinen vanhemmista jää kotiin palkkatyöstä, on mielestäni itsestään selvää, että kotona oleva vanhemmista hoitaa kotityöt ja lapset sillävälin kun toinen tekee töitä ja saa palkkaa. Eikö tämä nyt ole täysin tasapuolista? Töissä käyvän velvollisuus on hankkia rahaa jotta saadaan laskut maksettua ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli. Kotona olevan velvollisuus on yrittää pitää talous kunnossa (mm järkevillä ruokakuluilla, kaikkihan me tiedämme että kilo perunoita maksaa alle euron ja pakastealtaasta otettu kilo varmaan 2-3 euroa) jotta tullaan sen yhden ihmisen palkalla toimeen.
Kakkosvaihtoehtooni varmaan aika harvassa perheessä mennään, mutta jos näin haluaa, pitää homma hoitaa sitten ammattimaisesti ainoastaan ja vain lapsien ehdoilla. Päivä menee siis täysin lapsien kanssa puuhaillessa, ei sohvalla löhöilyä, ei puhelimessa juoruilua eikä muutakaan omaa toimintaa. Aivan samanlaiset kahvi ja ruokatunnit kuin muillakin työelämässä olijoilla.
Kolmas vaihtoehto on sitten varmaan se yleisin. Jos molemmat ovat kodin ulkopuolella töissä, tokihan silloin kuuluu ne kotityötkin jakaa. Todennäköisesti kuitenkin tässä tapauksessa työt jakautuisivat (tai ainakin pitäisi jakautua) toisella tavalla. Miniäsi olisi varmasti aikaisemmin kotona kuin poikasi joten ehkä hänen sitten kuuluisi se iltaruoka valmistaa ja poikasi sitten hoitaisi ne tiskit...what ever...
En ymmärrä lainkaan näitä kommentteja jotka ymmärtävät tätä vallitsevaa tilannetta miniäsi kannalta.
Vanha sananlaskukin jo sanoo - kuka ei töitä tee, sen ei syömänkään pidä.
Kyllä näitä vapaamatkustajia aina löytyy, mutta entäs sitten kun lapset menevät kouluun, mitäs tällähetkellä 36 vuotias miniäsi sitten tekee?
Makaa sohvalla ja katsoo saippuasarjaa vai? Ei ammattitaitoa, ikääkin jo ne maagiset 40 , jolloin ikärasismi työpaikoilla on jo tosiasia. Vieläkö silloin poikasi töitten jälkeen lusikoi ruoan rouvan suuhun? Nostakaa nyt ihan oikeasti kissa pöydälle ja mahdollisimman pian.
Jokainen valitsee kumppaninsa mutta eikös nämä asiat olleet jo ilmassa kun poikasi kyseisen idiootin kanssa alkoi seurustelemaan. Meidän perheessä on painotettu aina omavaraisuuden ja työnteon tärkeyttä. Siinä sivussa on perheessämme annettu esimerkki tasa-arvoisuudesta. Kummatkin vanhemmat tehneet yhtä paljon työtä kodissa kuin sen ulkopuolellakin. Näin ollen ollaan säästytty näiltä bimbo-miniöiltä kun lapset tuntuvat haluavan viettää aikaansa samanlaisten kanssa. Vaivaako asia sinulla todella? Voit vedota lastenhyvinvointiin ruoka-asiassa ja huonossa käyttäytymisessä.
On eräs tapaus jossa minia oli töissä pariskunna tavatessa ja antoi ymmärtää olevansa uraihmisiä. Oli heinoja ajatuksia tulevaisuudesta ja yhteisesti säästetystä kodista jne. Kun pääsi naimisiin menetti työnsä, eikä enää kiinnostanut asunnon osto kun pääsi loisimaan miehen sukulaisen kotiin. Ei enää kiinnostanut työntekokaan, halusi lapsia. Lapsesta tuli syy olla menemättä töihin. Mies hoiti lopulta kodin ja lapsenkin koska vaimolla oli aina hyvä selitys miksi ei pysty tekemään mitään, ainakaan kotitöitä. Mies irtisanoi itsensä kun aikaa työntekoon ei enää jäänyt ja yritti keikkahommilla saada hiukan leipää pöytään. Vaimo sai 500 päivää täyteen muttei edelleenkään halunnut töihin eikä halunnut jäädä kortistoonkaan pakkotyöllistämisen pelossa.
Siis upean alun jälkeen miniä osoittautui todelliseksi siipeilijäksi ja lusmuksi.
En saanut oikein viestisi ytimestä kiinni.
Kyllä poikani on saanut esimerkin siitä, että molemmat vanhempansa ovat töissä käyneet ja kotityöt jaettu.
Itse olen aikoinani raastanut kolmekin lasta päiväkotiin. Poikani oli siinä triossa mukana.
Mieheni kanssa teimme kotihommat fifty-fifty. Työntekoa olemme arvossa pitäneet.
Joten kotiesimerkki näiltä osin mielestäni ollut kunnossa.
Siitä en osaa sanoa mitään, miksi hän tällaisen puolison valitsi. Kuitenkin tosi lyhyellä seurusteluajalla.
Kihloihin menivät ennätysvauhtia. Jo vuoden sisään olivat aviossa.
Siinä vaiheessa ennen häitä oli morsio jäänyt (jättäytynyt) harjoittelupaikastaan pois.
Alkaessaan odottaa vanhinta lasta hän oli työtön.
Mutta myönnetään, että minun vikani oli että poikani tämän morsion otti. En vaan tiedä, miten se tarkalleen syyni on. Kasvatin varmaan väärin koko kaverin. :)
VAROITUS!!! Jos poikasi,toivottavasti, saa eron vireille niin pitää sinun pitää silmät ja korvat auki. Miniäsi nimittäin aivan taatusti alkaa syyttää häntä hyväksikäytöstä ja ties mistä saadakseen lapset itselleen eikä näin ollen joudu menemään töihin elättääkseen itseään, koska saisi elatustuet sun muut. Miniääsi vaivaa sairaalloinen huomionkipeys, laiskuus ja ehkä jokin vielä pahempi mielenterveydellinen häiriö. Olisin avioerotilanteessa todella varuillani. Hän on lapsuudenkodissaan saanut kaiken tai ei mitään. Poikasi tullessa kuvioihin mukaan hän on huomannut löytäneensä elättäjän joka maksaa, ei tasa-arvoisen kumppanin. Pidä silmällä rouvan käytöstä äläkä päästä lapsia pois silmistäsi jos poikasi laittaa eron vireille.
Siis kehotatko sinä toista ihmistä jolla on ilmeisesti oma elämä, ystävät,mies,työ harrastukset ja koti niin vakoilemaan täysipäiväisesti miniäänsä, ei ei ei !!!Tässä ei puhuttu miniän lapsuudesta mitään, no sinä olet vissiin itse toiminut noin vai onko siellä taas pojassaan kiinni oleva mamma joka haluaa suojella kultapoikaansa pahoilta tytöiltä.
Et ilmeisesti osaa lukea tai sisälukutaitosi on täysin ruosteessa. Missä kohtaa viestiäni kehotin vakoilemaan miniää, häh? Hän kirjoitti, että nainen on uhkaillut sosiaalitantoilla kun ei saanut tarpeeksi rahaa. Hän oli haukkunut ja lytännyt isän lasten edessä. Antaa lasten syödä täyttä paskaa eikä välitä näistä tuon taivaallista. Kuulostaako tällainen nainen sinusta normaalilta? Minusta ihan selviä merkkejä jonkinlaisesta häiriöstä. Miten luulet, että nainen, joka ei ilmeisesti osaa katsoa toisia ihmisiä, edes omia lapsiaan, minkäänlaisella empatialla, ottaisi vastaan miehen haluaman avioeron? Lue apn vuodatus uudestaan ja kerro ihmeessä?
Minusta ei ole missään viestissä lukenut näin, vaikka ero tulisi niin se ei kuulu anopille
Rintarinnan kulkee täällä kaksi ketjua, toinen anopin aloittama, toinen miniän.
Olen alkanut vakavasti ajatella, että ovat saman perheen jäseniä. Samaa asiaa valotetaan kahdelta eri suunnalta.
Toivottavasti kertomukset jatkuvat. On mielenkiintoista seurata, mihin tulokseen tullaan!
:)
tiedätkö minulle tuli juuri mieleen sama asia, ja heti sen jälkeen näin viestisi!
Olisiko kuitenkaan näin? en oikein usko. Mutta aivan vastakkaisia äärimmyyksiä nämä ovat!
Ikävää, että pitää olla näin. Tukala tilanne siinä kahden tulen välillä elävälle pojalle/aviomiehellekin.
Ärähdä pikkuisen miniällesi sillä ei tuo ole kovin normaalia että toisilta rahaa kerjätään ja vain laiskotellaan..Tai sitten jos se on masentunu,niin lääkäriin viedä...Pistää itellä vihaksi tuommoiset ihmiset jotka eivät yritäkään tehdä mitään ja silti koko ajan surkuttelevat elämäänsä.Voi saisipa itsekki joskus vaan koko päivän loikoilla kotona tekemättä mitään...;)
Mut eipä sitä saa, koulussa ja töissä pitää laukkoa,mut onneksi tehdään miehen kans ihan tasapuolisesti kotityöt..Kyllä se joka kotiin jää pitäisi ainakin pakolliset kotityöt tehdä..Mulla on yksi kaveri justiinsa samanlainen kuin miniäsi tai ainakin kuulostaa,ja sillähän kyllä masennusta oli,mut se on kyllä aina ollu laiska eikä ruuanlaitto tai siivoaminen ole sitä koskaan kiinnostanut saatikka koulun käynti,kotona vaan oleilee ja hänen miehensä tekee tosi pitkiä päiviä töissä..kerran sanoin kaverilleni tekeväni perunamuusia ja lihapullia ruaksi,niin hän kysyi miten perunamuusia muka tehdään!?!Ja nyt vissin toinen lapsi jo tulossa..
En sanoisi sinua hänen kaverikseen, minulla ei tulisi mieleenkään puhua kaverista noin, pikemminkin kateutesi kohde, vai havitteletko hänen miestään?
on ihan oma mies!ja me ollaan ihan kaverin kanssa juteltukin näista asioista!ja hän on mulle sanonutkin että on laiska kun ei jaksa siivota yms...ei tarvi aina käsittää joka kirjotusta väärin niinkuin sinä näytät tekevän!Eli ollaan kaverin kans ihan ihmeteltykin sitä miksi häntä ei vaan kiinnosta,mut hän on aika herkkä ihminenkin,niin saattaa helposti elämä mennä päin pyllyä ja kiinnostus lopahtaa.ja niinkuin sanoinkin niin hänellä on masennusta ollut parikin kertaa ja sanoin että saattaa siitäkin johtua,mut mie lähinnä kommentoin happamalle anopille sitä, että saattaahan hänenkin miniällään olla masennusta ja se tosiaan voi viedä niin voimat kuten minun kaverillani!mutta perusluonteeltaan kaverini on ollu aina vähän laiska...
me kumminkin jutellaan suoraan näistä asioista niin puolin kuin toisinkin,kyllä hänkin sanoo minusta mielipiteitä mut en luokkaannu niistä..hänestä minussa ärsyttää joku juttu ja minusta hänessä...ehkä sanan valintani oli vääränlaisia mut ei ollu tarkotus haukkua!
oon ihan sanonutkin suoraan kaverilleni että pikku hiljaa alkaisi etenemään nuissa asioissa kun tosiaankin se toinen lapsi tulossa,ettei taas lasta otettais huostaa,sillä heidän lapsi oli muutaman kuukauden huostassa..mutta noita sinun kommentteja"havitteletko hänen miestään" en ymmärrä...pitääkö kaikki ajatella noin!
Tässä taas yksi varsinainen *saapas*. (Tulee sanonnasta; -tyhmä, kuin saapas.)
Hei, jos toinen ei ymmärrä vihjailuja ja hienovaraisia vihjeitä. Niin silloin on saottava suoraan. Jos sitä ei tee ystävä, niin kuka sen tekee?
Tämä loppukaneetti oli todella uskomaton heitto; >>Oletko kateellinen, vai havitteletko hänen miestään
Hänellä nyt on aikaisemminkin nää kommentit pyörinyt tällä samalla tasolla. Tuolla ketjun alkupäässä jo muitten "kottaraisten" kanssa sulki semmoisen vaihtoehdon pois että sama nainen voisi leipoa pullaa ja vielä sängyssäkin olla aktiivinen. Ajatusmaailmansa kullakin. Meitä on niin moneen junaan ja jotkut jäävät kokonaan asemalle:)
Niin ja näiden pullanleipojien miehet jää mielellään nuorten tyttöjen asemalle
olisi kuvitellut tekeväni näin että kommentoin keskustelun yhteydessä jonkun keskustelijan persoonaa mutta nyt on kyllä ihan pakko. Olen seurannut mielenkiinnolla näitä kahta rinnakkain kulkevaa pitkää ketjua ja nyt on sinulle olimpia pakko sanoa että olet kyllä HARVINAISEN TYHMÄ.
Näistä kahdesta ketjusta luin sinun vastauksiasi ja kommentoit muita kirjoittajia ja aihetta mm näin:
Kännikälat tänne kirjoittelee
olet sairas
olet aika narttu
luulet että kaikki muut paitsi sinä elävät puutteessa (aivot eivät todellakaan ole jalkojen välissä)
mielestäsi aloittajan poika on kuvottava kun kertoo asioita äidilleen
kaikkien kotitöitä osaavien miehet juoksee pikkulikkojen perässä
epäilet kaikkien muiden kykyä olla äiti, kun eivät ole kanssasi samaa mieltä
mielestäsi suurinpiirtein kaikki muut vaimot ovat "naama norsunvitulla" ja sinä (ilmeisesti asiakaspalvelussa) mietit asiakkaasta että "antaisit sinäkin joskus miehellesi"
kukaan muu ei ymmärrä mitään (väännän teille rautalangasta) jne jne, älykkäitä juttujasi voisi jatkaa loputtomiin.
Ihan oikeasti, onko sinun päähäsi koskaan edes hetkeksi tullut yhtään aikuismaista, järkevää ajatusta tai tarkemmin kun asiaa miettii, yhtään minkäänlaista ajatusta?
Kivaa tulla pullantuoksuiseen kotiin kun on ensin
heittänyt rojut nuoren tytön asemalle..
Kiva köllötellä myös sen kotirouvan kyljessä siistissä kodissa:)
Joka suostuu tuommoiseen järjestelyyn, no nyt rouvasi käy panemassa jotain nuorta komeaa kollia ja sit kokkaat hänelle kiitokseksi pettämisestä juhla aterian
Eikö Tässä vähän perusteluja
Kännikälat tänne kirjoittelee
Täällä todella selkeästi puolettiin sitä että anoppi ja isovanhempi saa katsoa lasta humalassa
olet sairas
Täällä on myös joillakin ollut todella sairaita mielipiteitä, esim: tuo että saa katsoa lapsenlapsia humalassa, minä itse juopon lapsena näen heti punaista jos kuulen että joku on pikku hiprakassakin katsonut lapsia.
olet aika narttu
Tämäkin hapan anoppi on kuulostanut välillä todella ymmärtämättömältä ja poikaansa ylistävänä ihmisenä, ja sanoin hänelle TAIDAT OLLA
luulet että kaikki muut paitsi sinä elävät puutteessa (aivot eivät todellakaan ole jalkojen välissä)
Minulla on hyvä tilannetaju joten minulla on tarpeen tullen aivot molemmissa päissä, olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen ja olen ylpeä siitä
mielestäsi aloittajan poika on kuvottava kun kertoo asioita äidilleen
En ehkä näe että äitille kertominen henkilökohtaisista asioista on kovin hyvä idea, äiti on aina puolueellinen joten näin aina suhteen toinen osapuoli tulee todella julmasti poljetuksi ja lynkatyksi
kaikkien kotitöitä osaavien miehet juoksee pikkulikkojen perässä
En voi mitään että monien vaimojen miesten katseet on siellä missä ei pitäisi, kyllä minunkin ukko katsoo tyttöjä, minua se vain huvittaa ja sehän on terve normaalista viriilistä miehestä, en ole niin naaivi että kuvittelen mieheni haaveilevan vain minusta
epäilet kaikkien muiden kykyä olla äiti, kun eivät ole kanssasi samaa mieltä
Tämä ei pidä paikkaansa, en ole koskaan sanonut niin, tämä on nyt jonkun oma oletus
mielestäsi suurinpiirtein kaikki muut vaimot ovat "naama norsunvitulla" ja sinä (ilmeisesti asiakaspalvelussa) mietit asiakkaasta että "antaisit sinäkin joskus miehellesi"
En siitä katselusta mietin, katseelehan ukkonikin muita naisia mutta jos ruvetaan lirkuttelemaan ja flirttailemaan, siinä huomaa että tuo voisi tilaisuuden tullen siirtyä haaveista tekoihin
kukaan muu ei ymmärrä mitään (väännän teille rautalangasta)
Välillä täällä ei mukamas aikuiset naiset ymmärrä, minusta tuntuu että ymmärtää mutta haluaa vain polkea nuorempia äitejä
Minä olen aina ollutkin sellainen persoona että joko tykätään tai ei, olen aika äänekäs,rääväsuinen, energinen, todella pirteä ja iloinen, räiskyvä, mutta osaan olla myös herkkä,tunteellinen, sympaattinen, kuunnella muita, tyhmä en ole , mielipiteeni voi toki olla lapsellisia mutta kellä ei olisi? Mutta sinä et ilmeisesti pidä persoonastani ja sinulla on oikeus pitää minua tyhmänä, ja joku näkee minut tyhmänä, joku viisaana, joku lapsellisena, joku kypsänä..... näin se menee :)
Te olette kuitenkin älykkäitä ihmisiä, älkää esittäkö tyhmää päästäksenne vaan lyttäämään muita. Hyvää jatkoa sinulle ja no hard feelings
Vastaan nyt perusteluihisi vaikka en näe siinä mitään järkeä, olethan kantasi näköjään muodostanut lukemalla ihmisten viestejä vähän puolihuolimattomasti, jos ollenkaan:
Kännikälat tänne kirjoittelee
Täällä todella selkeästi puolettiin sitä että anoppi ja isovanhempi saa katsoa lasta humalassa
Kukaan ei puoltanut sitä että pitää antaa lapsi hoitoon anopille, vaan puollettiin sitä että anopilla /lapsenlapsella oikeus nähdä toisiansa.
olet sairas
Täällä on myös joillakin ollut todella sairaita mielipiteitä, esim: tuo että saa katsoa lapsenlapsia humalassa, minä itse juopon lapsena näen heti punaista jos kuulen että joku on pikku hiprakassakin katsonut lapsia.
Se henkilö kenelle näin kommentoit juuri kysyi ap:ltä että miksi sinun pitäisi lapsi hänelle hoitoon antaa. Kai tapaaminen on suht turvallista vanhempien läsnäollessa.
olet aika narttu
Tämäkin hapan anoppi on kuulostanut välillä todella ymmärtämättömältä ja poikaansa ylistävänä ihmisenä, ja sanoin hänelle TAIDAT OLLA
sanamuoto voi olla mainitsemasi, asia aivan sama
luulet että kaikki muut paitsi sinä elävät puutteessa (aivot eivät todellakaan ole jalkojen välissä)
Minulla on hyvä tilannetaju joten minulla on tarpeen tullen aivot molemmissa päissä, olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen ja olen ylpeä siitä
Minäkin olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen mutta en silti ajattele alapäälläni, eli minusta jokainen maailman tai edes perheen ongelma ei johdu seksin puutteesta
mielestäsi aloittajan poika on kuvottava kun kertoo asioita äidilleen
En ehkä näe että äitille kertominen henkilökohtaisista asioista on kovin hyvä idea, äiti on aina puolueellinen joten näin aina suhteen toinen osapuoli tulee todella julmasti poljetuksi ja lynkatyksi
Näin voi olla, mutta eipä se kenestäkään kuvottavaa tee jos huoliaan purkaa.
kaikkien kotitöitä osaavien miehet juoksee pikkulikkojen perässä
En voi mitään että monien vaimojen miesten katseet on siellä missä ei pitäisi, kyllä minunkin ukko katsoo tyttöjä, minua se vain huvittaa ja sehän on terve normaalista viriilistä miehestä, en ole niin naaivi että kuvittelen mieheni haaveilevan vain minusta
Tuskin kuitenkaan miesten otsassa lukee "vaimoni osaa leipoa pullaa" joten et voi mitenkään päätellä että tässä olisi syy-yhteys
epäilet kaikkien muiden kykyä olla äiti, kun eivät ole kanssasi samaa mieltä
Tämä ei pidä paikkaansa, en ole koskaan sanonut niin, tämä on nyt jonkun oma oletus
Lainaus tekstistäsi:"Minkälaisia äitejä täällä oikein on?"
mielestäsi suurinpiirtein kaikki muut vaimot ovat "naama norsunvitulla" ja sinä (ilmeisesti asiakaspalvelussa) mietit asiakkaasta että "antaisit sinäkin joskus miehellesi"
En siitä katselusta mietin, katseelehan ukkonikin muita naisia mutta jos ruvetaan lirkuttelemaan ja flirttailemaan, siinä huomaa että tuo voisi tilaisuuden tullen siirtyä haaveista tekoihin
Olisikohan syynä oma kevytkenkäinen käytöksesi, itsehän juuri kerroit olevasi rääväsuinen ja äänekäs. Tuskin tämä flirttailu nyt valloittavasta persoonastasi johtuu vaan siitä että ehkäpä nämä miehet pitävät sinua ns helppona panona
kukaan muu ei ymmärrä mitään (väännän teille rautalangasta)
Välillä täällä ei mukamas aikuiset naiset ymmärrä, minusta tuntuu että ymmärtää mutta haluaa vain polkea nuorempia äitejä
Jotkut (kuten esim minä) haluavat ymmärtää asiat juuri niinkuin ne kerrotaan, toiset (kuten sinä) lukevat rivien välistä jotain mitä itseasiassa ei edes kerrottu. Kukaan ei todellakaan halua polkea nuorempia äitejä jos eivät siihen anna aihetta. Ap antoi siihen runsaasti aihetta nimittelemällä anoppiaan kääkäksi, juoppohulluksi jne. Jos ihminen lähtee tälle linjalle, saa ihan varmasti varautua siihen että miten metsään huutaa, niin se vastaa.
Mielipiteistäsi saa sellaisen käsityksen, ettet oikein osaa jäsennellä ajatuksiasi. Luen mielelläni jatkossakin kirjoituksiasi, kunhan maltat keskittyä asiaan ja jätät sen kaikenlaisen nimittelyn ja muun pois.
Hyvää jatkoa sinullekin.
Työkavereille jotka ovat sinkkuja saatan flirttailla mutta en ikinä asiakkaille! asiakkaiden läsnäollessa pitää aina käyttäytyä korrektisti joten et saanut laitettua ukkojen sikamaisuutta jälleen yhden naisen päähän! Flirttailu johtuu varmaan että olen ihan nätti ja nuori ja jaksan hymyillä, iloinen ihminen jaksaa hymyillä en halua pitää naamaani happamana vaín siksi kun se nykyään on vissiin muotia.ja jos olen kysynyt minkälaisia äitejä täällä on ei mielestestäni viittaa siihen että hyväksyisin vain tietyntyyppiset äidit, olen varmaan järkyttynyt jonkun äidin hälläväliä asenteesta
Varaudu että kohta sulla on hirveä kotkalauma kimpussa, täällä ei kannata kehua itseään, eikä kertoa totuuksia miesten ajatusmaailmasta, keski-ikäiset ämmät on muutenkin kateellisia nuorille tytöille, enonikin kertoi että hänen kaverinsa eukko oli kohdellut heidän nuorta kotiapulaista kuin saastaa kun oli huomannut että oma ukko oli katellut nuorta tyttöstä :D täällä on oikeasti niin typeriä ihmisiä jotka kubittelee että heidän ukkonsa ei ikinä katsele muita naisia saatikka haaveile heistä, jopa sinä myönsit että ukkosi katsoo vaikka itsekkin olet nuori, pidä vaan oma linjasi äläkä anna näiden kotkien nujertaa
Jos koti onkin rempallaan niin ehkä silti rempallaan olevassa kodissa asuu onnellinen perhe?
Ehkä lapset ovat onnellisia ja isä ja äiti myös?
Minusta hyvän perheenäidin mittakaava kulkee ihan muualla, kuin kodin siisteydessä. Se kulkee koko perheen olotilassa.
Älkää antako avustuksia enää, aikuiset ihmiset pärjäävät omillaan ja jolleivät pärjää, avustuksien antamisen lopettaminen opettaa pärjäämään.
Minä äitinä leikin lasten kanssa ennemmin, kuin siivoan kotia. Meillä on suht siisti koti, sillä meillä kaikki siivoavat omat jälkensä ja jokainen esimerkiksi imuroi vuorollaan, Meillä on monenikäisiä lapsia ja kaikki kynnelle kykenevät siivoavat, jos jonkin huomataan olevan sottainen niin huomaaja siivoaa, ei kysele kuka sen sotki.
Minä olen ison perheen työssäkäyvä äiti ja joskus nuorempana olen ollut kotiäitinä, en minä kokoaikaa siivonnut ja pessyt pyykejä oikein saatikka laitanut aterioita meihelleni. Minä leikin lasten kanssa, kasvatin heitä me olimme päiviä ulkona lasten kanssa ja sitten siivottiin aina kun ehdittiin. Ei minun mieheni häiriintynyt parista pölypallerosta eikä anoppi repinyt housujaan jos tuli kylään ja lattialla oli hiekkaa tai jotain.
Mutta meidän perhe panosti alusta saakka yhdessä olemiseen, ei ulkoiseen olemukseen.
T: Äippä joka varmaan kohta anoppi ja aikoo pysyä erossa lapsiensa perheiden asioista mikäli he eivät pyydä apua.
PS: meillä on lapsille rahankäyttö opetettu.
Totta turiset! Ei koti voi olla tiptop ja ei se edes pysy, miksi nykyään kotihommista tehdään niin iso haloo, lapset kuitenkin eniten tarvitsee aikaa,huomiota ja rakkautta, minä tiedän perheen missä oli aina tip top puhdasta, kaikki oli uutta, joka päivä ihanaa kotiruokaa,kaunis sisustus, uudet autot ja muutenkin kaikki päällisin puolin hyvin, mutta lapset oli onnettomia ja ongelmaisia, sitten toisessa perheessä syötiin joskus eineksiä, ei ollut niin tip top kaikki paikat, ostettiin vaatteita kirpputorilta, oli vanha auto mutta lapset oli iloisia ja onnellisia, tämäkin anoppi on puhunut vain aikuisen poikansa ahdingosta mutta mistä tietää onko lapset onnettomia? onko heillä ongelmia? onko sanoneet mummollensa jotain? onko apaattisen näköisiä? taitaa anoppi vain vihata miniäänsä henkilökohtaisen motiivin vuoksi, kukaan teistä ei vielä ole tajunnut kysyä miten lapset voi? aikuinen mies ei enää ole lapsi
Hyvä Vivianne W!
Minulle on täysi sama, onko poikani kotona nolla (0) tai sata (100) pölypalleroa.
Ihka sama, vaikka koti olisi pölypalleroilla sisustettu, JOS he ovat onnellisia palleroisessa pesässään.
MUTTA kun he eivät ole! Kun miniä valittaa, valittaa ja taas valittaa. Haukkuu, moittii ja mankuu.
Rahaa ei ole tarpeeksi, mitään ei ole tarpeeksi. Kun jokin esine rikkoutuu/rikotaan, niin uusi on saatava välittömäst.
Siinä huushollissa menevät suhtkaikki rikki about kolmen vuoden sisään.
Ja sitten ei ole rahaa, ja kotiäitinä pitää olla. Miniäni oli "kotiäiti" jo ennen kuin eka lapsi oli syntynyt.
Eipä sen puoleen, olkoon kotiäiti...
mutta se narina.
Eikä senkään puoleen, minua pyydetään auttamaan siivouksissa, kun ei jaksa, ei kerkiä kertakaikkiaan.
Yksiäkään housujani en ole repäissyt heidän siivouksistaan, eikä herneet pyöri nenässä.
Rahalompakollani käynti on ainoa, josta alkaa minunkin saumani pikku hiljaa ratketa.
Enkä voi mitään, mutta ÄRSYTTÄÄ se avuttomuus yhdistettynä haluttomuuteen päästä osaamattomuudestaan taloustöissä.
Eu ole halua opetella.
Vatkaamiseksi tää juttu menee. Joten IHANAN suuret kiitokset kaikille viestiin osallistuneille.
Tuli paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä. Tuli myös vähemmän hyviä neuvoja, mutta kaiketi niistäkin voi jotain oppia.
Joten thanks!
Jos jaksat lukea kaikki vastaukseni, niin kyllä siellä lapsista on mainintaa.
Eivät kovin hyvin voi: muksut hajottavat tavaroita, ovat levottomia, nelivuotiaalla syömishäiriöitä jne.
Mutta sanon vielä tässä, että miniäsi tilanne on samanlainen kuin alkoholistin: Kaikki on muiden syytä, kukaan ei ymmärrä, aina syyllistetään, mutta kun ei jaksa, rahat on lopussa, talo siivoamatta jne.
Mitä enemmän autat, sitä enemmän hän tulee apuasi (=rahojasi) tarvitsemaan.
Ajattele aikaa, jolloin lapset harrastavat kalliita urheilulajeja. Kuinka paljon sijoitat luistimiin, kuljetuksiin, leireihin, vaatteisiin, jos et nyt pane narua umpisolmuun rahasäkkisi ympärille.
Rahantarve ei ainakaan tule vähenemään.
Älä tee karhunpalvelusta. Lopeta rahallinen avustaminen.
Tunnut melko hyökkäävältä henkilöltä jopa viesteissäsi.
Anna poikasi perheen elää rauhassa mikäli poikasi lapset eivät tarvitse apua.
Tuo syömishäiriö 4-veellä on sellainen, että lapsi tarvitsee lääkärin hoitoa. MIllainen syömishäiriö on kyseessä?
Normaali ranttuus ruissa vaiko oikea hätä?
Älä siis puutu elleivät lapset sinua tarvitse, älä anna rahaa, älä siivoa, ne eivät kuulu sinulle! Perhe elää tavallaan ja sinä mukaudut siihen ja hommaat vaan apua jos tarvitsee.
Ymmärsitkö?
Käsittämätön neuvo sinulta, sanot: -Älä puutu ja toisaalta kehoitat -hommaamaan apua, jos tarvitsee.
Eikö tässä *ketjussa* ole juuri anoppi pohtinut sitä, kuinka saisi miniälleen apua, jota hän ilmeisesti tarvitsee.
Miniä tuntuu edelleen *töröttävän* jalustalla. Näiden miniä -kirjoittajien *suojeluksessa. Ja anoppia ja tämän poikaa mollataan, vaikka he yrittävät omalta osaltaan hoitaa asiaa kuntoon.
Ongelmasi on miniasi kodinhoidon taso ja rahan puute. Rehellisesti, onko miniasi kovin tuhlaavainen kun kyse on hanen omista menoista kuten kampaajalla kayminen, harrastukset, vaatetus, kahvilassa ystavattaren tapaaminen, uusien silmalasien ostaminen tai pieni matka?
Arvostan miniasi rehellisyytta kun han myontaa, ettei osaa tai halua tehda ruokaa alusta alkaen. Harvassa lapsiperheessa aiti kokkailee niin mahdottoman hyvaa ja terveellista kotiruokaa. Ruokaa kyllakin tehdaan, mutta se ravintoarvo on heikko. Tarkoitan esim. runsasta kovan rasvan kayttoa samoin kuin keinotekoisia maustekuutioita, puhumattakaan lihan karsinogeeneista vaarin paistettaessa. Ala aseta miniallesi paineita.
Miniasi tekee sellaista ruokaa kuin osaa ja ehka poikasi on arvostellut hanen valmistamia ruokia, ja kokee senkin takia olevansa ulkona ruuanvalmistuksesta.
Katsos, kun asia on näin:
Epäsiisti asunto ei ole hätätilanne ellei siellä ole jo terveysriski.
Laiska miniä ei ole hätätilanne.
Lapsen perheen rahatilanne ei ole hätätilanne, jos kerran lainatut rahat pistetään turhuuksiin.
Mutta:
Jos lapsella oikea syömishäiriö= hätätilanne, apua tarvitsee.
Siis miten asia voi olla niin vaikeaa?
Käyn työssä, avustan rahallisesti ilman vastinetta, hoidan lapsenlapsia aina tarvittaessa, menen siivoamaan pyydettäessä.
So, joskus toivoisin että myös minä saisin armeliaisuutta...
Ja loppulauseeseesi kommentti: miniä ei laita mitään ruokaa. Poikani ei voi arvostella, koska koskaan (luit aivan oikein) hän ei ole saanut vaimonsa valmistamaa ruokaa.
Toisaalta, hän on tyytyväinen jos vaimo laittaa valmispitsan uuniin tai kiehauttaa purkkihernekeiton. Joskus vaimo tämän tekee... ja okei... mutta useimmiten syövät ihka keitettyjä perunoita, joita taas miniä ei suostu keittämään.
Hän on ehdoton ruoanlaiton suhteen, siis EI keitä edes perunoita.
Ehdottomuus on miniän peruspiirre.
Niin, et ole lukenut viestejäni.
MINÄ en ikinä, en koskaan, en kuunakullan valkeana, en konsanaan, en ja en ja en.
Siis EN ole IKINÄ ottanut yhteyttä poikani perheeseen, vaan yhteys tulee miniältä päin.
Minä EN mene kutsumatta, EN mene pyytämättä miniälään.
EN mene auttamaan, ELLEI pyydetä. VAIN pyydettessä.
JO aikaisemmin kerroin, että olen toisinaan paennut jopa miniälän yhteydenottoja. IKUISESTI ei voi puhelintaan pitää kiinni, ikuisesti ei voi olla matkalla poissa.
On aukaistava puhelin, on mentävä töihin. Miniä soittaa jopa TÖIHIN.
Kuka se hyökkäävä on?
TIEDÄN, TIEDÄN ja TIIIEEDÄÄN että perheen asiat ei minulle kuuluisi.
Kysyn sinulta Vivianne: ONKS PAKKO JOS EI HALUU?
MINÄ en haluaisi auttaa enää. Olen älyttömän tympääntynyt. Siksi kirjoitin tänne. Totta: olen NYT hyökkäävä. Olen nyt suuttunut, ilkeä ja inhottava, hapan anoppi.
Olen päättänyt tehdä uuden vuoden lupauksen, joka alkaa 1.1. 2009.
Loppuu minun hommani miniälässä.
Rouva saa itse siivota ja hommata rahansa ja krääsänsä, tavaransa ja ruokansa ihan mistä itse tahtoo. Minulta ei.
En laita ensi vuonna tikkua ristiin koko populan auttamiseksi. Saavat mennä syteen ja saveen koko lössi.
Tässä viikonlopun aikana tulin siihen tulokseen.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Huomaan että et ole noista ed. viesteistäni lukenut puoliakaan tai aivosi eivät ole ottaneet lukemaasi vastaan.
PISTE!
vaiko vain joku hupsu lapsi leikkimässä.
Tämä tilanne ahdistaa sinua selvästi, jos olet aikuinen kerrot miniääle ahdistuksestasi etkä hauku häntä selän takana.. Sillä niin me aikuiset ihmiset teemme.
Vaikka Ahtisaari tai Halonen soittaisi minua siivoamaan omaa kotiaan en menisi, olet ihan ihme tyyppi, sitäpaitsi, siivouspalveluista saa verovähennyksiä0 sinua on höynäytetty!
Älä mene avuksi vaikka soitellaan, kerro miltä tunnuttaa ja hyvä hapan anoppi, kasva aikuiseksi ja nauti elämästäsi, älä stressaa muiden elämää, äläkä varsinkaan elä sitä.
Ensin kehotat minua ed. viestissäsi menemään apuun jos pyydetään, ja sitten sanot, että älä mene avuksi jos soitellaan.
Että kumpi neuvo oli niin kuin se oikeampi?
Sinussa taitaa olla vähän marttyyrin vikaa, taidat auttaa vain että saat päteä ja siunailla ihmisille, eli et auta vilpittomasti epäitsekkäistä syistä vaan sen takia että tunnet olevasi miniän yläpuolella, minulla meni nyt maku sinusta, nimimerkkisi kuvastaa sinua enemmän kuin hyvin
En auta tarpeeksi, autan liikaa, sotkeudun liikaa, en tunne myötätuntoa...
ja nyt olen marttyyri. Yes! Ai niin, olen miniäni yläpuolella, hyväkäs sentään...
vai mikä se nyt olikaan, mikäs minä olinkaan?
Taisi iskeä identiteettikriisi.
Niin, vilpittömyydestä. Missä vaiheessa auttamisen luonne muuttuu?
Olet oikeassa hyvä Olimpia-ihminen, että auttamisen vilpittömyys ja epäitsekkyys ON muuttunut minussa ominaisuudeksi jota en tunne.
Alussa autoin vilpittömästi. Enää en. Nyt se on vastenmielistä auttamista.
Minusta on tullut itsekäs, koska joudun puolustamaan reviiriäni ja vapauttani. En saa olla rauhassa.
Tästä aion lähitulevaisuudessa keskustella poikani JA miniäni kanssa, että mihin vedetään nämä auttamisen rajat.
Missä alkavat MINUN oikeuteni? Nyt ne ovat kadonneet.
Viime viikolla annoin miniälleni 100 euroa, kun hänellä oli hätä päästä hammaslääkäriin.
Nyt kuulin, että miniä onkin tilannut ajan kampaajalle ja meikkaukseen, kun hän menee pikkujouluihin.
Näin hän itse kertoi hölmistyneelle anopilleen.
Minulla myös on pikkujoulut tulossa työpaikallani. Olen sataa euroa köyhempi, joten minulle saa riittää kampa ja hieman meikkivoidetta sekä ripsiväri.
ohhoh..
Kirjoittanut: vivianne winsor;) 24.11.2008 klo 07.57
Tunnut melko hyökkäävältä henkilöltä jopa viesteissäsi.
Anna poikasi perheen elää rauhassa mikäli poikasi lapset eivät tarvitse apua.
Tuo syömishäiriö 4-veellä on sellainen, että lapsi tarvitsee lääkärin hoitoa. MIllainen syömishäiriö on kyseessä?
Normaali ranttuus ruissa vaiko oikea hätä?
Älä siis puutu elleivät lapset sinua tarvitse, älä anna rahaa, älä siivoa, ne eivät kuulu sinulle! Perhe elää tavallaan ja sinä mukaudut siihen ja hommaat vaan apua jos tarvitsee.
Ymmärsitkö?
Eli tarkoitin ammattiapua: Hommaat vaan apua jos sitä tarvitsee.
Sinä et voi auttaa jos lapsella on oikea syömishäiriö, sinä hommaat lapselle ammattiapua.
Edelleen sinulle ei kuulu poikasi perheen raha-asiat, ei siivous ei muu...
Sinulle kuuluu mikäli perheen lapsi on sairas ja tarvitsee apua, syömishäiriö on sairaus, mikä on ihan eri asia kuin epäsiisti koti.
Sinulle vaan näyttää epäsiisti koti olevan pahempi, kuin lapsen lapsen sairaus.
Ota järki käteen, älä mene siivoamaan ja anna rahaa. Auta perhettä mikäli kyseessä on ihan oikea hätä. Anna perheen nousta omille siivilleen.
Ei heidän perheensä koskaan tule pärjäämään omillaan mikäli sinä hääräät aina ympäriinsä ja juokset heti siivoamaan kun sinulle soitetaan.
Ensikerralla sano, ettei sinulle kuulu perheen kodin siivoaminen, eikä sinulle kuulu miniän tavaroiden maksaminen.
Tottakai sinulle silti kuuluu perheen lapsien asiat, mutta niihinkään älä nokkaasi liian syvälle tuki.
Mietippäs nyt oikeasti sitä, mikä loppujen lopuksi perheen asioissa sinulle kuuluu ja mikä ei, mieti se niin että he ovat perhe ja sinä tavallaanulkopuolinen, mieti se niin että miten itse olisit toivonut miehesi äidin toimineen kun teillä oli omat pienet lapset.
Nyt ihan oikeasti järki peliin ja lopeta miniäsi mollaaminen netissä nimettömänä.
hapan anoppi, ei sinulla muutakaan mahdollisuutta ole.
Sotkuinen koti ja yleinen siivottomuus ja kykenemättömyys kotitöihin kertoo ihmisen laiskuudesta tai sitten taustalla on masennus. Happamen anopin kohdalle on sattunut todellinen luuseri ja hyväksikäyttäjä, enkä usko että on masennusta taustalla. Päättelen sen siitä, että miniä itse julistaa, ettei ole kiinnostunut ruuanlaitosta tai muista kotitöistä. Oikeasti masentunut ihminen ei julista saamattomuuttaan, vaan ehkä salaa tai häpeää sitä.
Tämä miniä ei ole ainoa lajissaan, heitä on nykypäivänä enemmänkin. Nykyään on niin helppo suojautua sen äitiyden sädekehän alle, siellä saa kiusata kaikkia läheisiä sen kun kehtaa ja viitsi. Ei tarvitse kuin sohvalla istua ja sieltä katsella, arvostella ja valittaa kun toiset yrittää parhaansa mukaan selvitä arkisista askareista.
Voi kun näkisi sen päivän, että tällainen ihminen nostaisi sen pxxseensä sohvalta, pitäisi suunsa kiinni ainaiselta muiden moittimiselta ja menisi vaikka kylpyhuoneen siivoamaan tai perheelle ruokaa laittamaan. Tai imuroisi. Tai jäjestelisi kaaokseen kohtuullisen järjestyksen. Tai vaihtaisi lakanat. Tai, tai, tai. Mutta ei. Valitusta, valitusta, aina vaan.
On näitä nähty!
"siivouspalveluista saa verovähennyksiä0 sinua on höynäytetty!"
Että oikein verovähennyksiä, justjust. Ja mistähän ne rahat siihen siivouspalveluun otetaan jos muutenkin ollaan anopin kukkarolla joka asian takia? Vai tarkoititko että anopin pitäisi se siivouspalvelu maksaa?
Ja sinä muka aikuinen...
Edellisessä viestissäsi sanoit ettei laiska miniä tai sotkuinen koti ole hätätilanne. Totta, ei varmaan alunperin ollutkaan. Mutta se muuttui hätätilanteeksi juuri sillä hetkellä kun happaman anopin poika kertoi harkitsevansa avioeroa marisevasta laiskasta vaimostaan kun ei enää jaksa. Eikö perheen hajoaminen toisen piittaamattomuuden ja itsekkyyden vuoksi ole jonkinlainen hätätilanne?
Oikein syvennyin kirjoitukseesi tuon lauseesi: "Anna perheen nousta omille siivilleen" vuoksi.
Anna? Siis minä annan?
Olen siis estänyt miniääni, olen sitonut hänet maahan?
Poikani kyllä on siivillään, koskapa käy työssä ja tekee kotiosuutensa. Hän ei kotonaan lepää kuin sen, minkä nukkuu seitsemisen tuntia. Joten häntä ei kaiketi koske tämä siivillä lentäminen. Hän lentää.
Mutta miniä? Minä mietin, että MITEN olen estänyt miniän lentämisen. Totesin: en tiedä.
Kuule Vivianne Winsor! Minä en tiedä, miten olen estänyt sen, että miniä ei voi lentää.
Tiedän Vivianne, että minulle EI kuulu siivoukset. Olen tehnyt tulevalle vuodelle lupauksen, että sitten katkeaa apueukon rooli minulla. Tuolla aiemmin kirjoitin sen.
Tulen miniälleni kertomaan, että anopilta katkeaa hermo. Pää halkeaa.
Vuoden alusta ei enää tule rahaa, ei apuja siivouksiin, leipomisiin. Eikä lastenhoitoonkaan, koska silloin ajaudun myös muihin apuhommiin. "Voisitko tehdä sen ja sen samalla kun katsot Jesseä ja Jereä?" (nimet eivät oikeat)
Minua ei haittaa pölypallerot. En keuhkoonnu miniälän pölyistä.
Sanot Vivianne, että auta vain kun tulee oikea hätä.
Tässä viikolla miniällä oli "oikea" hätä. Ei ollut rahaa hammaslekuriin, hammasta särki tautisesti. Luulin, että on hätä eikä rahaa, joten annoin 100 euroa.
Nyt miniä suunnittelee kampaajalle ja meikkaukseen menoon pikkujoulua varten. Aika tilattu koristautumiseen.
Kävikö hän hammaslääkärillä? En tiedä. En kehtaa pyytää näyttämään kuittia minulle.
En edes kehtaa puhua asiasta pojalleni, hävettää.
Miehän viisastuin taas piirun verran.
Mutta niin kuin käskit minua miettimään, mikä minulle oikeasti miniän perheessä kuuluu ja mikä ei, niin mietitään, mietitään. Mietintämyssyssä kiehuu.
Ihan oikeasti, annan heille valomerkin, että apu loppuu totaalisesti.
En minä enää vuoden alusta mieti, mikä on oikeaa ja väärää hätää. Kaikki heidän hätänsä tulee olemaan väärää.... minulle.
Miniä saa vuoden vaihteen jälkeen kääntyä sosiaalitoimiston puoleen hädässään.
Aikuisten oikeesti.
Itse olin joskus samanlaisessa tilanteessa eli autoin lasteni perheita. Aina oli vahan epavarma olo, kaytettiinko rahat siihen mihin ne oli tarkoitettu.
Ratkaisu ongelmaan ja mielenrauha loytyi, kun paatin erikoistua auttamisessani. Ei enaa kateista vaan maksan lasten yksityiset sairausvakuutukset siihen asti kunnes ovat isoja.
Aikuiset vanhemmat saavat hoitaa omat juttunsa itse, niita en mene kustantamaan.
Niin pakota miniä siivilleen. Joko hän alkaa lentää itsenäisemmin tai sitten hän ei pysty.
Muutoshan tuohon kuvioon on tultava: ei tuossa ole järkeä sinun eikä nuorenperheen kannalta. Kriisiytä asia - voi nousta iso haloo ja älämölö, mutta siinä on silti muutoksen mahdollisuus.
Turha kuitenkaan alkaa kinaamaan miniän kanssa. Voisi tulla samantapainen soppa kuin tästä ketjusta. Ihminen on helposti puolustusasemissa, ja silloin löytyy vaikka mitä argumenttia todistamaan vaikka mitä. Ja itse asia hukkuu johonkin suukopuun.
Mitä jos kirjoitat selkeän ja rauhallisen ynnä ystävällisen kirjeen. Missä selvität ja perustelet sen, miksi et voi jatkaa entiseen tapaan. Ja kerrot myös suoraan, mutta lempeästi mitä mieltä olet hänen toimistaan. ?
Siitä voi seurata vaikka mikä mylläkkä, mutta kun alkava prosessi on käyty, niin teillä kaikilla on asiat paremmin kuin nyt.
Olen miniä ja tehnyt vastaavanlaisen liikkeen, kun tilanne oli erittäin hankala anopin suuntaan. Nyt eletään seesteisesti - ei olla läheisiä, mutta tekemisissä ollaan ja välit on asialliset.
Minäpä kerron miten estät miniää lentämästä:
Sinä mahdollistat sen, ettei hänen tarvitse.
Ei miniän hammassärky ole sinun päänvaivasi, se ei sinulle kuulu, miniä ei siihen kuole.
Tarkoitin oikeita hätätilanteita, lapsilla, ei pojalla, ei miniällä.
Siis POIKASI LASTEN hätä. EI miniän, eikä edes poikasi.
Hyvä, älä enää mene halpaan ja tee miniälle kaikkea.
Kasva kuitenkin aikuiseksi ja kerro heille iltä sinusta on tunnuttanut, juttele edes poikasi kanssa. Jollei heistä ole keskustelemaan voit olla ainakin siitä ylpeä että itse yritit.
Hessu ja pari muuta jätkää kun asioista tehdään monimutkaisia!
Kerroin verovähennyksistä siksi, että tämä rva hapan anoppi siivoaa nyt kahta taloa..
Ja oikeasta siivoojastakin saa nykyään verovähennyksiä.
Tajuuks;)
Kyllä minä mielestäni olen ikäni puolesta aikuinen, en sotkeudu lasteni elämään. En siivoa ilmeiseksi toisten huusholleja, enkä jakele rahaa sillä olen itse opettanut omille lapsilleni miten rahaa saa ja miten sitä käytetään.
Annan lasteni lentää, mutta olen kertonut heille, että jos he putoavat otan kopin, eli jos tulee asioita joita he eivät ole kykeneväisiä hoitamaan ihan yksin niin minä olen täällä ja kotiin voi aina tulla.
Minusta ensinnäkin se, kun ihmisen pitää tulla toista nimetönnä nettiin haukkumaan laiskaksi ja selvittää (tosin nimettömänä) lastensa asioita keskustelupalstoilla on jo todella epäkypsää ja turhaa.
"Eikö perheen hajoaminen toisen piittaamattomuuden ja itsekkyyden vuoksi ole jonkinlainen hätätilanne?"
Pojan ja hänen vaimonsa asiat kuuluvat tuolle happamalla anopille ihan yhtä paljon kuin jonkun ihan tuntemattoman. Hänen ei kuulu niihin sekaantuman ja jos niistä hänelle tullaan itsekääm ohjaa viisas anoppi poikansa puhumaan vaimonsa kanssa ja hankkimaan apua.
Että sillälailla.
Taitaa anoppi päin naamaa olla herran terttu ja selän takana.. Niinpä.
"Voi minua, hyvää hyvyyttäni annoin rahat miniälle ja nyt elää kituutan"
"voi voi niisk niisk"
Älä anna rahaa.
MInä totisesti toivon että olet marttyyri luonteeltasi, muuten olet varmaan ihan liian kiltti.
lapseni pärjäämään omillaan ja olen myös sitä mieltä että joka asiaan ei tarvitsekaan puuttua.
Mutta melko huono "koppari" sitten olet jos omalle lapsellesi sanot hänen kertoessaan sinulle aikeistaan ottaa avioero, että "älä mulle puhu, puhu puolisollesi".
Voi herran jestas näitä kommentteja täällä! Onks teidän tosiaan ihan pakko saada mollia tätä anoppiparkaa, ihan vaikka miten vääntää ja kääntää, että saisitte näyttämään siltä, että väärin tekee anoppi eikä miniä?
Kyllähän tässä on patalaiska akka sattunut tämän naisen pojalle. Oikein tyypillinen minä-minä-hyväksikäyttäjä. Anoppia käytetän hyväksi.
Kuulkaas muuten, ei tämän lapsen syömishäiriökään itse asiassa ole anopin asia. Kyllä se on LAPSEN ÄIDIN asia, jos kerran oikeasta häiriöstä on kyse! Miksi tämä miniä ei vie lastaan neuvolaan tai lääkäriin asian takia? Ettäkö anopin pitäisi viedä? Miksi? eikös ne siellä neuvolassa tai lääkärissä ihmettelisi, että missä lapsen äiti on?
Anoppi on antanut rahaa ja muuta apua, koska taloudessa on pieniä lapsia. Mutta avunannosta on tehty itsestäänselvyys. Sitä on vaikea lopettaa, koska lapset ovat edelleen niin pieniä.
Heh, sehän nyt on selvää, että jos anoppi kirjoittaa täällä, että lopettaa avustamisen, miniäkööri virittää laulun, että onhan sinun apua annettava, jos on todellinen tarve!
Ja jos kirjoittaa, että jatkaa avunantoa, käsketään jättämään miniä rauhaan, että tämä pääsee siivilleen.
Tuo tässä eniten naurattaakin, että käsketään jättämään perhe rauhaan, kun anoppi täällä nimenomaan tuo esille, että tämä miniä ei suo rauhaa anopilleen!
Nuoret miniät on niin tohkeissaan "asemastaan", etteivät pysty edes lukemaan aikuisen ihmisen tekstiä niin, niinkuin se on kirjoitettu. Helposti jää "kovalevylle" tallentumatta muutamia perusseikkoja, jotka nimenomaan kertovat, mistä tässä viestissä itse asiassa on kyse.
mennyt perille. :)
Jos muistat Vivianne, niin kirjoitin, että uuden vuoden lupauksena tulee vuoden vaihteessa muutos.
Sitä ennen tietysti ilmoitan asian miniälleni, että tietää poloinen, masentunut parka varautua.
Tämä kun menee hölmöksi jankkaamiseksi niin en aiheesta täällä viitsi enää mankua.
Siis raha-hana meni kiinni 1.1.2009 ja apueukon virka päättyi.
terveisin
se entistä happamampi, vanha Marttyyri-anoppi
Hyvä Vivianne!
Se joka kantaa itsestään vastuuta on aikuinen.
Se joka kantaa vastuuta itsensä lisäksi muistakin on vielä aikuisempi.
Se joka kantaa vastuuta sellaisestakin, joka ei edes kuulu ydinperheeseen on suurin aikuinen... ja ehkä hölmö.
Hammassärky joka valvottaa, niin ettei jaksa hoitaa lapsia, on hätätilanne. Jos siis ei ole rahaa mennä lääkäriin.
Onko sinusta anopille valehteleminen oikea teko? Vai onko SEKIN anopin syy.
Ilmeisesti kiepsautat kuin madon koukkuun miniän valehtelemisen anopin syyksi.
Että mitä sinä anoppi annat miniäsi valehdella? Miniä ei pääse elämässään lentoon, kun menet halpaan valheeseen. Kasva anoppi aikuiseksi!
Juttele edes miniäsi kanssa, ettei hänen tarvitse valehdella. Kerro anoppi miltä sinusta tuntuu, eihän miniä voi tietää valehdelleensa jos et kerro ja keskustele.
Kuule Windsorin herttuatar Vivianne:
1.1.2009 tämä eukko ei keskustele pätkääkään miniänsä ongelmista.
Miksi pitäisi? Jutella... jestas juttele ja rupattele hamaan maailmaan loppuun ja kiitokseksi siitä jää luun puolikas käteen.
Ehei. Minä en keskustele, en selvitä, en auta, en hämmennä, en sotkeudu, en terapoi, en kommentoi, en analysoi, en sääli, en pistä tikku ristiin.
Poikani kyllä selviää, luotan siinä häneen. Minun ei tarvitse äitinä olla aikuisen miehen naissuhteessa rääpimässä.
Tämä rääpiminen täällä on riittänyt. Ja on liikaakin.
Lähtee nääs elämään omaa elämää tää hapan anoppi, jonka arki tulee muuttumaan makeemmaksi ja sitä myötä koko akka.
Tajuuks!
Täällä nyt ei oikeilla nimillä viitsisi haukkuakaan.
Olen saanut hyviä neuvoja ja näkökulmia tästä viestiketjusta.
Olen saanut PONTTA ratkaisulleni, joka olisi jäänyt tekemättä, jos en olisi päässyt purkamaan isoa mustaa kökköä sydämestäni.
Hyvä sinun on makeilla, kun ei sattunut samanlaista miniää kohdallesi. Onnen kantamoinen on sinua vienyt.
Siinä vaiheessa kun minulta kerjätään rahaa toistuvasti, niin miniän asiat kuuluvat minulle... sen rahan tiimoilta... samoin kuin muun avunkin tiimoilta. Tajuuks?
Jos en olisi nimetönnä päässyt selvittelemään näitä asioita, niin olisiko minun pitänyt haukkua päin naamaa miniäni. (joka tosin on haukkunut poikaani minulle, siinä sivussa minutkin)
Jotenkin uumoilen että poikani perheessä tapahtuu isompi ratkaisuja piakkoin. Vaan se on heidän asiansa, elleivät nyt minulta erikseen kysele.
Siihen malliin on poikani puhellut. Hän ON järkevä ja asiallinen ihminen. Niin kuin aiemmin kirjoitin: lapset jäävät äidilleen.
Nyt saisi tää jauhaminen osaltani riittää. Kuvottaa jo.
Elä ja anna muidenkin elää.
Neuvo alkoholistin tai riippuvaisen tai vaan hyväksykäyttäjän omaiselle:
Älä mahdollista.
By the way:
se on Winsor ei Windsor
Minun miniäni ei tarvitse valehdella, sillä hän tietää, että en puutu enkä sekaannu ellei lapsen lapsilla ole hätä.
En maksa miniäni hammaslääkäriä.
Vastuuta täytyy ottaa itsestään ja toisista, kukaan ei kuitenkaan käske ruveta hölmöksi.
"sattunut samanlaista miniää kohdallesi"
Kunnioittaisit edes poikasi valintaa!
Tässähän olemme olleet samaa mieltä kokoajan, minä olen vaan ihmetellyt kuka sinusta on heittopussin tehnyt ja miten olet päässyt jo anoppi-ikään kun et ollenkaan ole oppinut käytöstapoja ja puhumisen taitoa?
Miksi pitää haukkua nimettömänä tai päin naamaa? Miksi ei voi puhua ja selvittää asioita, minä olen ainakin siihen aina pystynyt ja usko tai älä minullakin on ollut erimielisyyksiä ihmisten kanssa. Samahan se on mitä muut tekee, väliä on sillä mitä sinä itse teet.
Sinunhan pitäisi sitäpaitsi olla yksi esimerkki miniälle ja lapsesi lapsille. Aikuinen ihminen ja äiti.
Mene jauhamaan sen miniän kanssa tosiaan, älä vaan parjaa ja riehu netissä.
Enhän minä jankkaa, itse tulet nettiin kysymään neuvoja ja hermostut jollei kanssasi olla täysin samaa mieltä ja keskustelupalstalla ei olekkaan vaan niitä jees- miehiä ja naisia.
Ensimmäisessä viestissäni jo ihmettelin miksi heität rahaa hukkaan?
Sekin on viisautta, kun ei kysy neuvoa, jollei sitä tahdo.
On jokaisen asia.
Tässä tapauksessa anoppi on mielestäni joko tosi hömö ja huijatta naiivi henkilö tai sitten marttyyri, voi toki olla myös näitä narsistisia henkilöitäkin.. Sillä narsisti on tuollainen joka tahtoo hallita, miniän avunhankkimishalut voivat johtua myös siitä, että anoppi on alussa tehnyt selväksi ettei perhe saa/osaa/pysty/kykene/halua etc pärjätä omillaan.
Että pitäs tuntea koko juttu, ennen kuin syyllistää ketään.
Mielestäsi anoppi on tässä tapauksessa joko
a. Hölmö ja huijattava (tätä kai tarkoitit kun kirjoitit "hömö ja huijatta?") naiivi henkilö tai
b. marttyyri, tai:
c. narsisti
Anoppi mielestäsi on sellainen, joka TAHTOO hallita, vaikka on täällä kirjoittanut varmaan useaan kymmeneen kertaan, ettei tahtoisi missään nimessä olla enää mitenkään tekemisissä koko porukan kanssa.
Myös miniän "avunhankkimishalut" voivat johtua mielestäsi anopin omasta syystä, siis siitä, että anoppi on tehnyt heille selväksi, ettei perhe pysty pärjäämään omillaan.
Oletko ihan varma?
Aivan niin, pitäisi tuntea koko juttu, sinunkin, ennen kuin syyllistät tätä anoppia noinkin raskaalla kädellä, kuin olet täällä tehnyt. Hän on kyllä harvinaisen selkeästi tuonut oman kantansa täällä esille. Tuntuu vain siltä, että se,mitä hän kirjoittaa, ei mene perille jakeluun.
Juu, lasten hyvinvointi on jokaisen asia, mutta tässä tapauksessa kyllä ensisijaisesti äidin. Vai voitko väittää muuta? Jos oma äiti ei tunnista lapsensa syömishäiriötä, onko hän mielestäsi ihan ok? Odottaisitko SINÄ, että anoppisi veisi lapsesi lääkäriin tämän tarvitessa hoitoa, vaikka sinulla itselläsikin olisi siihen ihan hyvät mahdollisuudet?
Anopille sanoisin, että rahan antaminen kannattaa lopettaa. Alussa kirjoittamasi ajatus siitä, että palkkaat heille kotiapulaisen, on myös aivan turha. Tokihan se on ajatuksena aivan mainio, voisi siinä miniä HIEMAN havahtua miettimään, että MIKSI hänen perheensä tarvitsee kotiapulaisen....
En muuten edes usko, että voisi olla miniöitä, jotka eivät pääsisi "siivilleen", koska joku hemmetin anoppi haittaisi heidän itsenäistymistään... täysin tuulesta temmattu ajatus. Kyllä se on ihan omasta itsestä kiinni. Jos kerran anoppi ei ihan siinä samassa taloudessa asu, niin miten se muka on mahdottomuus itse pestä ikkunansa ja luututa lattiansa ja itse hoitaa lapsensa?
Marttyyri-narsisti siis olenkin, ja lisäksi hölmö.
Eläydyt todella uskollisesti miniän osaan. Kiitokset sinulle siitä toki...
anoppihan se pahan alkujuuri on, että toki toki alussa tehnyt selväksi...
ja nyt miniärepsukka 36 vee yrittää selvitä kun anoppi nujersi
eihän toki miniällä ollut omaa menneisyyttä, eikä itsessään vikaa-vikaa
no joo...
kiitokset sinulle Vivianne vaivannäöstä! Vapaapäiväni tuhraantuikin netissä notkumiseen. Nyt lopetan KOKO kirjoittelun tänne.
Hommahan selvisi minulle, sekin että miniä nousee vuoden alusta siivilleen. Onnea täydestä sydämestä siihen.
Anopinsorkkani nostan tästä ketjusta ja poikani vaimon keittämästä soossista.
Yes! Mie lähen kohtapuoleen harrastelemaan sitä öljyvärimaalausta. Miniää en tosin maalaa muotokuvaksi.
Kyllähän se on niin selväksi tullut ettei loppujen lopuksi anoppi tee ikinä mitään oikein
Jos ei pysty puhumaan miniälleen kokemastaan ongelmasta on aikuistumaton ja vika on anopissa
Jos puhuu miniälle asiasta koittaa anoppi olla vaan täydellinen ihminen ja alistaa miniää
Jos huutaa ja räyhää on anoppi päällepäsmäri ja kauhea akka
Jos raivonsa purkaa tänne nettiin on taas seläntakana puhuja
Jos auttaa taloustöissä jne ei anoppi anna hetken rauhaa eikä ymmärrä että pysyisi poissa
Jos auttaa taloudellisesti, yrittää päästä kontrolloimaan perheen elämää
Jos ei auta on välinpitämätön ja muutenkin huono anoppi
Sitävastoin jos miniä ei huolehdi edes auttavasti kotitöistä ja lasten hyvinvoinnista, miniähän on vain anopin alistama ja masennukseen sairastunut jota pitää kaikkien ymmärtää
Jos tiedät ettei miniäsi ole masentunut et anna sitä rahaa, et käy siellä siivoamassa ja jos todella olet niin huolissasi lapsista ilmoita lastensuojeluun, lastensuojelu katsoo myös varmaan poikasi yhtä syylliseksi kun on tiennyt lasten tilanteen eikä ole tehnyt mitään, ja töissä käynti ei ole syy sille ettei voi puhua akalle kotitilanteesta.
Voiko lastensuojeluun tehdä ilmoituksen, että lapset ovat vallattomia, rikkovat kaiken mitä käsiinsä saavat, tykkäävät syödä vain purkkiruokaa, ja että heidän äitinsä on patalaiska?
Mitähän ne siellä lastensuojelussa tällaisesta tuumaavat? Eiköhän lastensuojeluviranomaiset ole hiukan eri juttuja varten olemassa? Luulisin.
Nämä asiat on sellaisia, ettei viranomaisilla ole niihin mitään sanomista. Vai tulevatko ne sieltä komentamaan miniää, että nostapa nyt se perseesi siitä penkistä ja ala tehdä jotain hyödyllistä! Tai muuten ei kunnian kukko laula!
Onko se ihan todella lastensuojeluviranomaisten tehtävä?
Tämä asia hoituu aivan yksinkertaisesti sillä, että miniä pannaan silmätysten oman käyttäytymisensä kanssa. Anopin kyllä kannattaisi kysyä, mistä miniällä on rahaa mennä kampaajalle, jos ei ollut rahaa mennä hammaslääkäriinkään.
Mitähän tapahtuu sitten, jos ja kun tämä pariskunta eroaa? Joutuuko miniä menemään töihin, vai aikooko jatkaa kotiäitiyttään?
Tuo on minusta lasten laiminlyöntiä ja eikö siihen puuttuminen ole lastesuojeluviranomaisten tehtävä? Jos lapsi ei saa oikeaa ravintoa se vaikuttaa kehitykseen yms.... minä toivon sydänmestäni ettei eroa, se ei oo aina ratkaisu
En ole missään vaiheessa kehottanut anoppia homaamaan perheeseen kotiapulaista.
Jos lapsen äiti ei huomaa syömishäiriötä ja anoppi sen huomaa eikä auta lasta, niin kukas siinä se narri on?
Jokatapauksessa, olen yrittänyt tuoda esille kantaani siitä, että yleensä tuollaisten tuntemusten tuntemiseen mitä anopilla on tarvitaan kaksi.
Kirjoitusvirheisiin, jotka ovat sattuneet selvästi vahingossa puuttuminen merkitsee selvää huonoa keskustelupalstalla keskustelun taitoa. Argumenttien puutetta?
Aiemmin huomauttamani Winsor WinDsor oli ihan tarkoituksella, sillä sukunimi pitää osata oikein.
D Winsoriin taisi tulla Emmerdalesta?
sitä, että tällaisissa asioissa ei ole vain yhtä syyllistä.
Syyllisiä on aina kaksi.
Anopille olen antanut omat neuvoni:
Turhien avustusten jakamisen lopettaminen
Miniän ja pojan tai ainakin pojan kanssa keskustelu
Lapsenlapsista huolehtiminen
Perheen töiden tekemisen lopettaminen
Minä en ymmärrä mitä niin kamalaa noissa asioissa on.
MIniä ei voi olla yksin syypää, se on argumenttini kirjoitteluuni tähän ketjuun.
En tiennytkään, että olen sinutkin raahannut vapaapäivilläsi koneen ääreen.
Onkohan minulla muistikatkoja?
Lopeta vaan kirjoittelu ja mene hoitamaan asiat poikasi perheen kanssa kuntoon.
Olet saanut paljon hyviä ja huonoja neuvoja, itse päätät mitä niistä otat käyttöön.
Olen sinulle yrittänyt osoittaa, että jos kahdella ihmisellä on ongelmia keskenään, niin se yleensä on molempien vika.
Jos vaan toinen ihan aikuisten oikeasti tahtoo riitaa, niin silloin se toinen osapuoli viisaana perääntyy ja ennen perääntymistä keskustelee asiasta.
Älä nyt sentään nettipalstan kirjoituksista noin masennu. Nauti elämästäsi, ajattele mitä sinulla on! Sinulla on poika (joka puheistasi päätellen on aivan hekumaalisen ihana ja kiltti) miniä (kaikilla ei ole sitäkään) ja lapsen lapsia! Ajattele! Sinä olet mummo!
Kaikki eivät pääse mummoiksi, vaikka kuinka tahtovat.
Lisäksi sinulla on työpaikka, nytkin skanska sanoo irti 600 ihmistä!
Kasva siis aikuiseksi ja ota elämäsi haltuun, sillä elämästäsi ei kukaan muu nauti ellet itse sitä tee.
Miniän omien siipien kokeilu tekee hänelle hyvää vaikka tapahtuisi mitä, hänen on jo opeteltava itse huolehtimaan itsestään ja perheestään.
Ole hyvä, hyvällä vaan halusin saada sinutkin aukaisemaan silmäsi.
Tässäkin viestissä tunnut hyvin kiihtyneeltä, kannattaa ottaa rauhallisemmin ja kesksutella asioista. Jollei siihen pysty, on hyvä ottaa välimatkaa, myös keskustelupalstaan.
Yhdellä lapsista on syömishäiriö, sen hoitamatta jättämisestä voi tehdä ilmoituksen.
Happamen anopin poika on ihan yhtälailla vastuussa lapsista ja heidän kasvatuksestaan kuin miniä, mummollakin on vastuu, mikäli hän sen osaa hoitaa.
Tähän sopisi se vanha kasvatustapa, kun koko kylä on ennen kasvattanut kylän lapsia ja lasten tehdessä jotain sanottiin, että se onkin siitä ja siitä kylästä ja sen miehen poika.
Nykyään sanotaan, että minkäs sille voi jos äiti ei ole osannut.
Vaikka lasten kasvatus yhteiskuntaan on "koko kylän asia".
vivianne hyvä, hän kenelle vastasit ettet ole kehoittanut hankkimaan kotiapulaista kirjoittikin että ANOPILLE haluaisi sanoa ettei hän kannata ANOPIN ajatusta hankkia heille kotiapulainen.
Monelta väärinkäsitykseltä vältyttäisiin täällä keskustelupalstalla jos vastaaja viitsisi lukea kirjoituksen johon vastaa, sama koskee tätä oikeaa elämää, jos vaan viitsittäisiin kuunnella mitä toinen ihminen oikeasti sanoo niin...
Ja muuten vivianne, anoppi luultavasti viittasi Windsor sukuun (Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijasuku), elämää on myös saippuasarjojen ulkopuolella:)
Anteeksi kauheasti!
Minä en ole lukenut noita ihan ylimmäisiä viestejä, joihin itse en ole kirjoitellut, joten oletin, että tämä asia nyt liittyy viestiini jossa sanoin että anoppia on vedetty höhlästä ja että siivouspalveluistakin saa nykyään verovähennyksiä.
Minun moka.
Winsor Windsor sanomani oli tsoukki, samoin kuin se emmerdale juttu.
Minulle nimittäin tuli ensimmäiseksi mieleen Windsor nimestä emmerdale, toki jollekkin sivistyneemmälle henkilölle joka ei katso roskaa voi tulla mieleen ensiksi hallitsijasuku.
Tosin maailmassa on niin paljon Windsoreita, että voi ihan hyvin olla että jollekkin tulee mieleen joku muu.
Minusta jokaista viestiä ei tarvitse näin suomi24 sivustolla lukea kovinkaan tarkoin ja opetella ulkoa, minulla kun on muutakin elämää.
Nyt kuitenkin saivartelusta takaisin tähän anoppiin:
Neuvoja on annettu ja anoppi toivottavasti ottaa onkeensa edes yhden jonkun ihmisen neuvosta tai sitten ei, mutta kuitenkin tekee tälle häntä suuresti kalvavalle asialle jotain.
Kiitoksia sinulle hyvästä palautteesta ja olen todella pahoillani tästä väärinkäsityksestä.
Toivon että voin vastata odotuksiisi tulevaisuudessa jos luet tekstejäni paremmin.
Ystävällisin Terveisin Vivianne Winsor (huomaa ironia roskasarjoista;))
Just niin. Mummolla ei ole hemmetinkään vastuuta lapsenlapsestaan,koska ei ole oikeuksiakaan. Tämä lause, että mummollakin olisi vastuu, sai kyllä vereni kuohahtamaan. Niin te paskantärkeät nuoret naiset mielellänne tietysti kuvittelevat, mutta valitettavasti asia on toisin. Teillä itsellänne on kaikki vastuu lapsistanne, vain teillä ja tietysti myös sillä lapsen isällä. Mutta isovanhemmilla ei!
Vastuuta ei mummolla voi olla, miten ihmeessä voisi olla, kun kerran ei ole mitään oikeuttakaan lapseen. Velvollisuuksia kyllä mielellään sälytetään, mutta siihen se sitten jääkin. Olen tässä viimeisen vuoden aikana seurannut erästä tapausta, mikä on tuonut tämän seikan erittäin selkeästi päivänvaloon. Isovanhemmilla ei ole pienintäkään sananvaltaa lapsen asioihin nähden. Tämä on tullut myös viranomaisten taholta selväksi. Isovanhemmat ovat samassa asemassa, kuin kuka tahansa ventovieras ihminen. Heitä ei edes kuunnella lapsen asioissa. Ja tähän voi laittaa pisteen, turha potkia tutkainta vastaan.
Joten: miksi olisi vastuutakaan?
Viviennen "rauhoituskehoitukset" lähinnä naurattaa. Voi sinua, olet kyllä huvittava tuossa pikkutärkeydessäsi. Ei sitten tullut mieleen, että neuvoo todennäköisesti jo eläkeikää lähestyvää ihmistä muodikkaasti ottamaan "elämänsä haltuun" ja kasvamaan aikuiseksi ja aukaisemaan silmänsä jne. Hoh hoh. Suuresti on tosiaan nähty vaivaa, että saisi jotenkin osoitetuksi anopin ja hänen poikansa syylliseksi koko sotkuun.
Olen itsekin anoppi, mutta onneksi minulla on vävy, ei miniää. Tämä viestiketju osoitti taas kerran sen, että anoppi on aina syypää, tekee niin tai näin. Ja vaikka anoppi kuinka hyvin pystyisi perustelemaan toimintansa ja kumoamaan syytökset kohdaltaan, ne päätetäänkin sitten sivuuttaa ja aletaankin keksiä kaikenlaisia ihme olettamuksia, anoppi on hölmö, narsisti, marttyyri ja mitä kaikkea. Ja kun muuta ei enää voida, niin kehotetaan anoppia rauhoittumaan ja kasvamaan aikuiseksi. Tässä vaiheessa ei voi enää muuta kuin nauraa.
Jokaisella ihmisellä on vastuu ilmoittaa lastensuojeluun, jos on jotain ongelmia.
Minä henkilökohtaisesti koen, että kun saan lapsen lapsia vihdoin ja viimein, niin minullakin on heistä vastuu, sillä he ovat lapseni lapsia.
Kaikki oikeudet lapsiin on silti heidän vanhemmillaan, voihan mummo silti olla ihminen ja pyytää lapsia kylään?
Mitkä rahoituskehotukset?
Olen vaan sanonut, ettei anopin kannatta rahoittaa aikuisen lapsensa perhettä.
Minäkin lähestyn eläkeikää.
Sen voin ylpeänä kertoa että olen elämässäni oppinut, ettei toista ihmistä saa auttaa avuttomaksi, eikä saa mahdollistaa siivellä elämistä.
Kiitoksia.
Terv: Paskantärkeä (se saatan olla) nuori (ihanaa kun sanotaan siksi) miniä (olisipa vaan anoppikin vielä hengissä).
Kun saat lapsenlapsia, hoitovastuu sinulla on, ei muuta. Sen kyllä saat, ja halutessasi saat sitä niin paljon kuin ehdit ja jaksat ja vielä vaikka sen päällekin.
Kaikilla aikuisilla ihmisillä on vastuu alaikäisistä lapsista, on ne sitten kenen lapsia tahansa. Mutta tämä onkin jo vaikeampi juttu, kun oikein syvälle mennään. Jos jonkun lapsi ei suostu syömään kunnolla, onko se viranomaisille ilmoittamisen suuruinen asia? Syömishäiriö on hiukan vaikeasti luonnehdittava käsite, kun kyse on neljävuotiaasta. Omakin lapsenlapseni olisi tuossa iässä syönyt pelkkää karamellia ja perunalastuja ja juonut vain limsaa, jos hänelle tämä olisi sallittu. Eli syömishäiriöstäkö olisi ollut kyse? Onneksi tyttäreni ei tuohon ruokavalioon hänen kohdallaan suostunut, lapsi oppi syömään kaikkea ruokaa. Minun käsittääkseni tämä ap. anoppi ei kirjoittanut syömishäiriöstä, vaan siitä, että lapsi on opetettu syömään vain ja ainoastaan purkkiruokaa. Täällä tehtiin asiasta syömishäiriö ja alettiin vaatia tekemään ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Älytöntä.
En kirjoittanut mistään rahoituskehoituksista. Lue kunnolla.
Olen samaa mieltä, että ketään ei saa auttaa avuttomaksi, mutta ei väsynyttä, hyväksikäytettyä isovanhempaakaan saa lyttyyn lyödä eikä tehdä tästä täysin syyllistä kaikkeen mahdolliseen. Myötätuntoa ja tukea en ole kirjoituksistasi löytänyt, vaikka väität yrittäneesi "auttaa." Eli on sitä sinulla vielä oppimistakin.
Ap on lopettanut ketjun osaltaan, ja nyt lopetan minäkin. Uskomattomia kommentoijia täällä, aivan järkyttäviä asioiden vääntelijöitä ja vääristelijöitä. Tätä ei kannata enää jatkaa, eiköhän kaikki ole sanottu mitä sanottavaa voi olla, vai vieläkö joku keksii jotain vääntöä, että saisi sanoa sen viimeisen sanan?
Minähän en tiedä mistä hapan anoppi on huomannut poikansa tyttären syömishäirön, enkä tiedä onko sitä diagnosoitu.
Tiedän vain sen, että hapan anoppi väittää täällä lapsella olevan syömishäiriön.
anoppi on itse omassa viestissään sanonut syömishäiriöstä:
Eleonooralle pikku viesti
Kirjoittanut: Hapan anoppi 23.11.2008 klo 15.13
Jos jaksat lukea kaikki vastaukseni, niin kyllä siellä lapsista on mainintaa.
Eivät kovin hyvin voi: muksut hajottavat tavaroita, ovat levottomia, nelivuotiaalla syömishäiriöitä jne.
Eli kuka sen nyt on sitten tuohon vääntänyt?
En minä ainakaan.
Siinä olet ihan oikeassa, että keskustelu on lapsellista mikäli keskustelupalstalle tulee eikä salli eriäviä mielipiteitä.
Olen tuonut teksteissäni esille sen, ettei miniä ole ainut syytön tässä asiassa. Kyllä anoppi on ihan varmasti ihan yhtä syyllinen, kuin miniäkin.
Minä olen ihminen joka sanoo asiat suoraan, minä en anna myötätuntoa mikäli se ei mielestäni ole aiheellista. Minusta aikuinen ihminen joka solvaa toista nimettömänä keskustelupalstalla ei ole myötätunnon arvoinen.
Minä vastaan, en siksi että saisin sen "viimeisen sanan" (lasten riidoidda erittäin tärkeä juttu) vaan siksi, että sinä kirjoitit minulle.
PS: Todistettava syömishäiriö 4-vuotiaalla, jonka lapsen huoltajat jättävät hoitamatta, on lastensuojeluun ilmoittamisen peruste.
Kun kyseessä on leikki-ikäinen lapsi, tuskin kyseessä on, ja tuskin anoppi on edes tarkoittanut varsinaisia syömishäiriöitä.
Voidaan lähinnä puhua leikki-ikäisen syömispulmista.
Kylläkin tilanne hänen kuvailemillaan ruokailutottumuksilla todennäköisesti johtaa lihavuushäiriöön. Jos ruokavalio koostuu vain vauva-ikäisille tarkoitetuista purkkiruoista ja makeisista, sipseistä, limsasta ja joskus pikaruokaketjusta haetuista hampurilaisaterioista, on ruoan ravintoarvot ehdottomasti liian vähäiset.
Myös hänen kuvailemansa käytös (tavaroiden tahallinen rikkominen, riehuminen, levottomuus jne) viittaa ns sokerihumalaan eli veren sokerin nopeaan nousuun ja yhtä nopeaan laskuun.
Lasten terveelliset ruokailutottumukset ja riittävä ravinnonsaanti on AINA vanhempien tai heitä hoitavien henkilöiden vastuulla, ei anopin eikä kenenkään ulkopuolisen. Jos vanhemmat eivät tätä vastuuta pysty kantamaan, olisi hyvä tilanteesta selvästi huolestuneen anopin olla yhteydessä lasten omaan neuvolaan, jossa voitaisiin selvittää mm lasten hemoglobiini arvot.
Muuta kantaa en ota, mutta kuulostaa kyllä melko oudolta näkökulmalta että anoppi olisi jotenkin syyllinen lasten huonoon hoitoon. Kaikkia viestejä en lukenut, mutta alunperin anoppi oli närkästynyt kotiäidiksi jääneen miniän tavasta hoitaa koti ja ennenkaikkea lasten ruokailu. Koska lapset hoidetaan kotona, eikä esimerkiksi päiväkodissa, on miniän VELVOLLISUUS turvata lapsien terveellinen ja riittävä ruokailu päivittäin.
Olen aikaisemmin kertonut, millaista ruokaa nelivuotias syö:
ainoastaan Piltti-ruokia, hampurilaisia, pitsoja, sipsejä, jäätelöä, makeita keinomehuja, suklaata, karamellejä, limsaa, ostovanukkaita...
tavalliseen ruokaan hän ei suostu koskemaan. Puurot ovat kauhistus, jopa riisipuuro. Letut kauhistu, kiisseli kauhistus. Jos hänelle tarjoaa kotiruokaa, hän sanoo: yök pa..kaa.
Hän pelkää ruokailutilanteita. Sabotoi ne, häiritsee muita, sörssää ruoalla syömättä niitä.
Leipään hän ei koske muuten kuin murentamalla ne.
Minulla on oikeus nimittää tätä syömishäiriöksi, vaikka toki tiedän, että se yleensä tarkoittaa anoreksiaa ja bulimiaa.
Huolestuttaa, miten lapsi tulevaisuudessa pärjää kouluruokailussa, koska luulenpa, ettei hänelle mitään erityisruokavaliota tarjota. Tuskin keittolantädit hänelle tilaavat oman pitsan.
Tietenkään pojan "syömishäiriötä" ei ole diagnosoitu. Sorry!
Minä tässä vain väitän, mutta näin on näreet lapsen kohdalla että ruokavalio on hiukkasen vinoon päässyt kasvamaan.
Aikuinen ihminen ei tässä nyt erityisesti solvaa ketään, ja nimettönä näyttää tuo Vivianne Windsorkin kirjoittavan. Vai oikeastiko uskot, että luulisin sen olevan aito nimesi. En ole monenkaan täällä nähnyt oikealla nimellään kirjoittavan.
Nekin jotka minua solavasivat narsistiksi, marttyyriksi, ja luonnevikaiseksi, tekivät sen nimettöminä.
Luonnehäiriöinen on solvaus, narsisti taas on sairaus.
Pahalta kuulostaa tuo pojan ruokavalio.
tajuaako miniäsi millaisia alintapoja lapselleen opettaa?
Oletko ihan varma ettei miniä ole masentunut ja sen vuoksi erittäin haluton tekemään mitään?
Kunnissa on nykyään sellainen palvelu pakko olla, kuin kotipalvelu lapsiperheille, myös perhetyöntekijän apuja saa.
Kannattaa neuvoa miniää tai poikaa, sillä tavalla ne miniän mahdolliset mielensolmut aukenevat.
Nimettömänä tuntemattoman solvaaminen on eriasia, kuin tutun solvaaminen.
Vaikkakin molemmat ihan yhtä ala-arvoisia.
Minulla on häirinnyt tuo tyylisi kirjoittaa toisesta ihmisestä joka on vieläpä miniäsi, olet sen varmaan huomannut. Siksi en ole käyttänyt omissanikaan viesteissä kovinkaan ystävällistä sävyä.
Ei, Vivianne Winsor ei ole oikea nimeni, hyvä arvaus.
Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joista kärsivän ihmisen ruokailu- ja/tai liikuntatavat vaikuttavat heidän terveyteensä haitallisesti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Syömishäiriö
Kannattaa nyt oikeasti hankkia apua perheelle, kun he sitä kerran tarvitsevat.
Älä sekaannu likaa, älä tee puolesta vaan auta.
Ne on eriasioita, sen ymmärtää mikäli tahtoo.
Hyvä, että sinulla huolestuttaa lapsen lapsesi, vaikka et heistä ilmeisesti tulevaisuudessa aiokkaan enää välittää "sillä mummollahan ei ole mitään vastuuta jälkeläistensä jälkeläisistä".
Vastuulla lapsenlapsista tarkoitin sitten lähinnä samaa vastuuta mikä jokaisella ihmisellä on.
Minä ainakin aion kertoa lapsieni lapsille kaiken tärkeän minkä tiedän ja voin heille opettaa. Sellaista vastuuta, kuten ruoan laittaminen, siivoaminen, etc isovanhemmilla ei sen sijaan ole.
Et pidä tyylistäni kirjoittaa?
Ei ole pakko pitää...
Voihan olla että minunkin takkini on täysi ja on pakko purkaa paha mielensä jonnekin. Edes nimettömänä.
Ei täällä kukaan tunnista "solvattua" miniääni. Eikä minua.
Olen kuitenkin purkanut sydämestäni kaiken sen pahan mielen, minkä olen kantanut. Miniäni on tekstiviestein sekä sanoin solvannut poikaani ja myös minua.
En ole vastannut niihin haukkuihin. Siis en ole kostanut, enkä sanonut pahalla sanalla takaisin. En ole edes puolustautunut.
Vaan olen kääntänyt kuin toisen poskeni, vastannut jollain rauhoittavalla sanalla.
Silti on jäänyt sydämeen raskas paino.
Se tuli purettua täällä.
Kehoitat neuvomaan miniääni. Mitä sanon hänelle? En voi mennä neuvomaan, ellei ihminen tunne olevansa neuvojen tarpeessa.
Neuvoni loukkaisivat häntä. Hän tosiaan ajattelee olevansa aito kotiäiti, jolla on taito hyppysissä.
Vain muut ihmiset aiheuttavat hänelle ongelmia.
Kehoitat hankkimaan poikani perheelle apua. Mistä? Miten?
Voi olla miniääni kohtaan loukkaavaa, jos tilaan hänelle terapeutilta tai kasvatusneuvolasta ajan.
Ymmärtäisikö hän?
Kehotat olemaan sekaantumatta heidän asioihinsa, mutta silti auttamaan.
Miten se tapahtuu käytännössä?
Nythän olen miniän PYYNNÖSTÄ käynyt siivoilemassa, olen leiponut, olen hoitanut lapsia, antanut rahaa.
Miten siis autan?
Please, kerro. Ihan ystävyydessä kyselen.
Olen minäkin lapsenlapsilleni kertoillut kaikenlaista elävästä elämästä. Pidän pienen ihmisen kanssa keskustelemisesta.
Lapset ovat vain niin vilkkaita ja keskittymiskyvyttömiä, että ne kesk.hetket ovat todella lyhyitä.
Olen sitten mennyt heidän ehdoillaan, muuntanut riehumisen peuhuumisleikeiksi ja tyynysodaksi.
Joudun tosiaan käyttämään luovuuttani.
Niin kuin koko tuon populan kanssa muutenkin. Onneksi olen työssäni tottunut luoviin ratkaisuihin, siitä on ollut hyötyä, ammatistani.
Minäkään en ole kaikkitietävä, vaikka ihmissuhdeasiat eivät koskaan ole olleet minulle ongelma.
Voit sanoa miniällesi tai pojallesi, ettei sellainen ruoka sovi heidän lapselleen mitä he syöttävät. Voit ottaa yhteyttä neuvolaan, kuitenkin, et voi itse muuttaa lapsen ruokatapoja. Vain silloin kun lapsi käy luonasi voit tarjota hänelle parempaa ruokaa ja ainahan voit miniälle antaa hyviä vinkkejä helposti ja nopeasti tehtäviin terveellisiin ruokiin, niitä kun on netti täynnänsä.
Olen huomannut että takkisi on täysi ja siksi ihmettelenkin miksi et ihan elävässä elämässä hoida asiaa.
Jolleivät aikuiset ihmiset pysty keskustelemaan kanssasi suhteestanne ja huolenaiheista, niin ainakin olet yrittänyt.
tarkoitan sekaantumisella sitä, ettet tee heille kaikkea valmiiksi. Heidän on opittava ettei kaikki asiat aina tule heille kuin manulle illallinen.
Aina se kun kääntää toisen poskensa ei ole oikea ratkaisu, ei varsinkaan silloin kun on kyse lapsista ja mielenterveydestä (sillä sen sinä menetät ellet nyt selvitä asioita).
Sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa lapsia, eikä opettaa miniää, mutta sinä voit yrittää neuvoa ja sanoa että sinulla voisi olla neuvoja.
Se ei ole sekaantumista kun et tee heille kaikkea valmiiksi, pakotat "nousemaan omille siiville" (näyttää tuo muodostuvan minulle ihan iskulauseeksi)=)
Jollei neuvot kelpaa, voithan puhua pojallesi järkeä?
Hän on henkilö joka voi hankkia perheelleen apua, vaikkapa kasvatusneuvojaa taikka perhetyöntekijää.
Sinun vaan on hoidettava asiat niin, ettet käännä poikaa miniääsi vastaan, etkä liikaa mene väliin vaan kerrot huolestasi ja siitä millaisena näet lapset ja heidän tulevaisuutensa.
En minä sitä pysty kunnolla selittämään, mutta toivon todella että ymmärrät, älä auta avuttomaksi vaan ohjaa, mikäli perhe antaa ohjata.
Tuo se minuakin ihmetyttää, kun opetusneuvos Vivienne Winsor kehottaa: älä sekaannu, älä tee puolesta, vaan auta.
Miten autetaan, jos ei sekaannuta asiaan?
Miten autetaan, jos mitään ei tehdä toisen puolesta?
Alas nyt Vivienne antaa niitä käytännön neuvoja ko. anopille. Minäkin haluan tietää, mitä tässä tapauksessa pitäisi tehdä ihan konkreettisesti. Ja miten hiivatissa todellakin ihmistä autetaan sekaantumatta samalla hänen asioihinsa?
Minusta jonkun pitäisi jo auttaa tätä anoppia, eli tehdä jotain sen eteen, että miniän pyynnöt ja vaateet suuntautuisivat ainakin jollekin toiselle taholle. Pojan kanssa on jo puhuttu, mutta ehkä kannattaisi puhua vielä lisää, pystyykö poika sanomaan vaimolleen, että äiti jätetään tästä lähtien rauhaan? Entä anopin aviomies, pojan isä, mikä rooli hänellä tässä on vai onko häntä enää olemassakaan?
Onko miniällä omia vanhempia?
Anoppi ei voi ryhtyä järjestelemään perheen asioita, siihen hänellä ei ole valtaa eikä voimaa. Isommalle lapselle olisi hyväksi olla päiväkodissa, jossa oppisi syömään tavallista ruokaa ja olemaan ryhmässä, ja päiväkodin henkilökunta osaisi kyllä nähdä, jos lapsessa on ylivilkkautta tms, ja voisi sitä kautta ohjata lasta tutkimuksiin. Anopin kädet on tässä asiassa kyllä melko sidotut, vain puhua voi, mutta ei voi pakottaa lapsen äitiä mihinkään. Ja puhuminen, sehän on jo sekaantumista toisten asioihin! Jos miniä ei vie lasta mihinkään, niin minkäs teet?
Viviennella lienee kuitenkin oikeita ehdotuksia, joten jään minäkin mielenkiinnolla odottamaan.
... kaikkitietävä omien sanojensa mukaan.
Ajattelitko tosiaan, etten niin kuin olisi tarjonnut lapsille kotonani normaaliruokaa.
Totta hyssykkä olen!
Mutta kun eivät ole tottuneet, niin kammoavat.
Eihän nämä heidän ongelmansa ole minun sanomisistani kiinni. Kyllä normaali ihminen sen verran tiedotusvälineitä seuraa, että tajuavat, mikä on terveellistä ja mikä ei.
Minä olen ottanut nyt melko yksiselitteisen kannan koko miniä-jupinaani. Vuoden vaihteessa lyön luukkuni kiinni ja pesen käteni kuin Pilatus.
Varmin ratkaisu pulmiin olisi miniän töihinmeno ja lopettaa koko kotiäitinä kekkulointi. Ei hänestä ole siihen.
Lapset päiväkotiin sosiaalistumaan ja näkemään ihmisten tavat.
Poikani on otettava ankarampi asenne. Sen olen tällä viikolla hänelle tuonut ilmi.
Poikani on lopetettava ylimääräiset työt silläkin uhalla, että miniälle valuva rahamäärä pienenee. Nyt se poikani tienaama ylimääräinen liksa sulaa kuin pissi lumeen.
Poikani on otettava vaimoansa niskasta kiinni ja laitettava kuriin. Eräänlainen kurileiri siis.
Että tämmöttiset ohjeet.
Kurilla en tarkoita fyysistä enkä henkistä väkivaltaa. Pois se!
Yksinkertaisesti vain, että älköön antako periksi "kotiäidilleen", vaan emäntä töihin soffalta makoilemasta.
Anoppikin kun lopettaa hyysäämisen.
Jotta sellaista apua tämä miniämme saa!
En ole kaikkitietävä, mutta ihan viksu kuitenkin.
Kyllä normaali ihminen tietää mikä on hyväksi ja mikä ei. Se ei kuitenkaan ehkä ole niin selvää kuin voisi luulla, sillä jokainen ihminen ei tajua kuinka helppoa se ruoan tekeminen loppujen lopuksi on.
Ruoanlaitto voi myös toiselle olla kauhistus.
Käytännössä minä tekisin näin:
1. Ruokailu.
Esittelisin erilaisia helppoja ja nopeita terveellisiä ruokia joita on netti pullollaan samoin keittokirjat. Lapselleni ja hänen puolisolleen laittaisin keittokirjan joululahjaksi.
keskustelisin myös huolestani lasten ruokavalion suhteen.
2. Apu.
Keskustelisin lapseni ja hänen puolisonsa kanssa, kertoisin kuinka minua ahdistaa ja kuinka minulla on hyväksikäytetty olo.
Kertoisin, mitä olen tulevaisuuden varalle suunnitellut ja sanoisin, että neuvoja minulta edelleen saa mikäli pystyn niitä antamaan.
Sanoisin, että heillä ja minulla ja miehelläni on oma elämä, minullakin on rahareikiä ja siivottava koti.
3. Mistä apua.
Keskustellessamme kertoisin lapselleni ja hänen puolisolleen millaisena näin lasten tulevaisuuden ja perheen rahan käytön, samalla tuoden esille, mistä he saavat apua jos päättävät sitä hankkia.
perhetyö, kotihoito, päiväkerhot päiväkodissa (hyvä ehdottaa äidille "saat lomaa" muodossa kun kerran on noin laiska), päiväkerhossa myös puututaan lasten mahdollisiin käytösongelmiin ja ruokailukin voi muuttua ainakin he siellä saisivat hyvää ruokaa.
4. Vetäytyminen.
vetäysyisin keskusteluiden jälkeen hieman syrjään, kuitenkin olleen saavutettavissa tarpeen vaatiessa eli jos perhe tahtoo kysyä olisi minulla jotain neuvoa.
5. Lastenhoito.
Edelleen ottaisin lapset hoitoon, kun minulle ja lapsille ja heidän vanhemmilleen sopii.
Minun luonani olisi lapsenlapsilla aina terveellinen ruoka, ruokahalua herättelisin ulkoilmalla ja luonnossa liikkumalla. Käyttäisin lapsia myös katsomassa esimerkiksi jääkiekkoharkkoja, sillä siten on helpompaa aktivoida lapsi, kun hän näkee, pitää näkemästään ja haluaa itsekin.
5. Raha
Lapsiin satsaisin lahjojen, esimerkiksi joululahjojen ja syntymäpäivälahjojen (ei yllätyslahjojen) muodossa. Jos/Kun lapsi sitten alkaisi harrastaa avustaisin lasta hänen harrastuksessaan esimerkiksi kuljetuksilla tai välinehankinnoilla halutessani.
satsaisin siis vain lapsiin.
Täydellisen katastrofin sattuessa auttaisin omaa lastani myös rahalla, esimerkiksi jos lainan maksuerään hän tarvitsisi rahaa.
Jokatapauksessa en puuttuisi lapseni perheen elämään, lapseni lapsiin silti voi satsata.
Neuvot, kannustus ja keskustelut, niihin minä luotan.
Toivon ettet liikaa painosta poikaasi "ottamaan vaimoaan niskasta kiinni", et voi pistää poikaasi vastuulliseksi puolisonsa teoista, voit vahingossa vaikkapa lipsahtaa liian pitkälle ja aiheuttaa vahinkoa heidän suhteeseensa.
Tiedän ettet halua aiheuttaa avioeroa.
PS:
Tämä viesti oli aiemminkin kysyneelle, hänelle joka pyysi selittämään näkökantojani konkreettisemmin.
PPS: hapan anoppi, en tunne sinua enkä poikasi perhettä, nämä ovat neuvoja joita minä tekisin omien lapsieni kanssa.
... ihan hyvät vinkit muuten, mutta en siltikään ala terveyskonsulentiksi poikani perheelle.
Olen vain mummo. Kasvatusvastuu on miniällä ja pojalla.
Teen vain yhden asian, vetäydyn poikani perheen huolehtimisesta.
Luotan siihen, että heilläkin on (toivottavasti) aivot. Jos ei ole, niin ei voi mitään, ei niitä enää lähes nelikymppisille voi kasvattaa.
Tuo lista jonka varalleni vaadit, sopii paremmin poikani perheen huolehdittavaksi.
Minulla on omatkin remppani ja työni hoidettavana.
Olen nyt todella ryhtynyt narsistisen itsekkääksi. Ainoa minkä teen, kerron että en enää ole käytettävissä ainakaan toistaiseksi. Katsellaan sitten myöhemmin uudelleen, kun perhe on lentänyt siivilleen.
Neuvosi ovat ihan hyvät, ei niissä ole mitään moitittavaa.
MUTTA miniä on 36-vuotias. Kyllä hän itsekin tietää, sillä kuten itsekin sanot, normaali ihminen tietää, mikä on hyväksi ja mikä ei.
Et anna mitään yllättävää neuvoa, vaan ihan tavallisia, arkisia huomioita, ja jos ei miniä ole niistä mitään tähän mennessä kuullut, niin on tynnyrissä kasvanut.
Todennäköisesti ei välittäisi mielipiteistäsi.
Jos miniä avaisi uuden keskusteluketjun nimimerkillä "Onneton miniä", jossa kertoisi anopin ilmaantuneen paikalle tällaiset ohjeet plakkarissa, niin etkö pitäisi ilman muuta anoppia asioihin sekaantuvana ongelmamuorina, joka ei pysty elämään olaa elämäänsä, vaan sotkeutuu aikuisen poikansa perheen käytäntöihin.
Pyytämättä.
Emme näet ole kuulleet pihaustakaan miniältä. Hänellä voi olla ihan eri näkemys samoista asioista.
Mutta Hapan Anoppi on oikeassa, kun sanoo, ettei sekaannu enää. Ei miniäkään aikuistu, jos hänellä on aina anoppi tukipilarina, mitä tahansa tapahtuukin.
Vetäytymällä tilanteesta hapan Anoppi tekee palveluksen poikansa perheelle ja samalla itselleenkin.
Ratkaisu on joskus tehtävä.
Kuten olen sanonut, en tunne sinua enkä perhettä.
Minä teksin noin silloin kun minä olin nuori miniä, minun anoppini neuvoi minua ja samoin teki äitini. Nuori äiti ja vaimo tarvitsikin neuvoja, ainakin minä tarvitsin. Sain heiltä hyviä ohjeita ruoan tekoon vaikka olinkin jo laittanut paljon ruokaa lapsuuden kodissani ennen miestäni.
Terveysneuvojaksi en sinun käskenyt alkaa, sanoin vain että mummokin voi aktivoida lapsia.
Jokatapauksessa, jolleivät keinot sinun ongelmiisi sovi käytä jotain muuta.
Toivottavasti asiat kuitenkin kääntyvät parhain päin.
Olen sanonut, että heidän pitäisi antaa elää omaa elämäänsä, ilman sitä että anoppiin voi nojautua.
Neuvot ovat kuitenkin eriasia kuin nojautuminen ja minusta jokainen ihminen joka jotain edes tietää jostain on velvollinen neuvomaan henkilöä joka ei tiedä mistään mitään.;)
Miniä voi olla minkäikäinen tahansa ja tietää mitä tahtoo, minä kuitenkin (kuten viestissäni kirjoitin MINÄ TEKISIN) tekisin noin.
Minulle on ihan sama nykymaailmassa minkäikäinen ihminen on, nykyään kun on paljon näitä "uus avuttomia" (ei tarkoitettu loukkaavaksi) jotka eivät osaa ja koska eivät osaa eivät halua yrittää.
Siksi kokeilisin neuvoa, mikäli neuvoni eivät kelpaisi, en tyrkyttäisi niitä väkisin.
kuulostaa jo paremmalta, ihan oikein on että lopetat hyssäämisen, hyvä kun viimein ymmärsit sen mitä sinulle on yritetty täällä sanoa. Se on sitten poikasi ja miniän välinen asia jatkaako miniä koti-äitinä vai ei, se ei ole sinun päätettävissä oleva asia. Sinulla on oma käsityksesi koti-äitiydestä kuten meillä kaikilla. Sinun tyylisi ei ole ainut oikea tyyli. Oma kuvasi kotiäitiydestä on vanhanaikainen ja aikansa elänyt, mutta ei väärä missään nimessä.
En sanoisi ettö kuvani kotiäitiydestä olisi vanhanaikainen!
Mieluummin kuva k-äitiydestä on JÄRKEVÄ.
Miniän kuva kotiäitiydestä on järjetön.
Minusta ihmisen, joka ei ole ansiotyössä, on OSATTAVA laittaa ruokaa edes auttavasti.
Miniän "tyyli" on tuhlata, mankua ja valittaa.
Sillä tyylillä hän on kohta savustanut miehensä ulos avioliitosta.
Poikani toivoisi että vaimonsa kävisi tulevaisuudessa ansiotyössä, joten todella on heidän välisensä asia "keskustella" siitä.
Olen kyllä ymmärtänyt aikaa sitten että hyysäämisen lopettaminen on tapahduttava. Ainoa mitä täällä en ole ymmärtänyt, että minua kehoitetaan auttamaan ja samaan aikaan olla auttamatta.
Ja samaan aikaan minusta on tehty syypää miniän haluttomuteen opetella kotitöitä. Hänhän ei ole minun tyttäreni, enkä ole kasvattanut häntä.
Keskustelu on mennyt tahmeaksi, mutta se ei ole suinkaan aloittajan vika. Kait se vaan väkisinkin menmee vänkäämiseksi, kun samaa asiaa vatvotaan ja väännetään. Aloittaja on ainoa, jolla on todellista tietoa tilanteesta. Sekin tottakai hänen kantiltaan katsottuna. Me muut ollaan vaan tietävinämme. Jos me keskustelijat sitten esitetään vahvoja kantoja asiaan ja aloittaja joutuu puolustuskannalle, niin outo soppahan siitä syntyy.
Puolustaisin aloittajaa vielä. Häntä on syytetty ärhäkkäästä ja hyökkäävästä asenteesta miniää kohtaan. Ymmärrän asian niin, että aloittaja tosielämässä on sopuisa eukko. Hänellä nyt vaan on tullut mitta täyteen ja käämit paloi. Sitten hän purki tunnetta ja ahdistusta tänne palstalle. Ja mun mielestäni nämä palstat on juurikin tällaista pahan mielen purkamista varten. Ja joskus keskusteluissa syntyy hyviä ajatuksia ja toteuttamiskelpoisia neuvoja.
Vielä sanoisin, että aloittaja-anopin "kypsyminen" oli välttämätöntä, jotta mitään muutosta voisi lähteä tapahtumaan. Jos vaan sietää huonoa tilannetta ja hyssyttelee, että katsotaan nyt ja jospa se siitä, niin mitään muutosta ei pääse tapahtumaan. Omasta itsestäni ainakin olen oppinut, että tällaisen kiltin ihmisen on saatava itsensä vähän ylikierroksille, että uskaltaa toimia ja tarttua hankalaan asiaan.
Pysy kannassasi ja lähde muutoksen tielle. Uskon, että se kannattaa. Voit saada kuraa niskaan miniän taholta, mutta ole vahva ja ota se tyynesti vastaan. Ja kun olet varma asiastasi ja toteutat uudet tapasi vakaasti ja lempeästi, niin voit nähdä ihmeen tapahtuvan miniän käytöksessä.
Onnea. Kaikkea hyvää sinulle ja pojan perheelle!
Tulipa kyynel silmään, kun luin viestisi.
Mitä suurimmat kiitokseni sinulle myötäelämisestäsi, olet osunut täysin oikeaan.
Tästä ohjeesta on hyvä jatkaa.
Sinulle "Ankeatäti" mitä iloisinta joulun odotuksen aikaa!
Terveisin jo hieman lauhkeampi, mutta päätöksissään jämäkkänä pysyvä "hapan anoppi".
Eiköhän teissä kummassakin ole vikaa. Ei ole yksin sinun hyysämisen syy miniän laiskuudessa. Luonne kysymys kai tuokin. Olet tehnyt omat virheesi ja jokainen niitä tekee. Anoppikin on ihminen. Hyvä kun sinä sentään yrität etsiä tilanteeseen ratkaisua. Jospa nyt saisit alkaa viettää myös omaa elämää ja aloittaa vaikkapa uuden mukavan harrastuksen.
Kieltämättä miniäsi käsitys kotiäitiydestä on hiukan itsekäs. Anna nyt heidän kuitenkin selvittää asiat keskenänsä. Parisuhde kuviot ovat yksityisasioita ja heidänkin kannattaisi opetella selvittämään riidat kahdestaa ja mennä vaikkapa ulkopuoliselle parisuhde ammattilaiselle puhumaan jos ei muu auta. Sinä olet tässä kuitenkin puolueellinen ja asemasi erotuomarina on vaikea.
Todellinen syy tähän miniän laiskuuteen kannattaisi selvittää. Miksi hän ei jaksa jne. jos oikeasti välität muista ihmisistä niin välität myös siitä mitä on pintaa syvemmällä. Masennustakin on monenlaista, jos itse koit masennuksen se voi jollain toisella ilmetä eritavoin. Toiset eivät jaksa tehdä mitään ja toiset taas suorittavat liikaa. Ihmiset ovat erilaisia. Nykyään on mahdollisuus kääntyä tuollaisissa asioissa ammatti-auttajien puoleen. Sinä et ole ammattilainen ja vaikka olisitkin niin olet liian "lähellä" auttaaksesi. Lastenkin kannalta olisi hyvä jos myös heidän äidistään oikeasti välitettäisiin. Ensin kannattaa miettiä onko sen eteen tehty mitään ennekuin tuomitsee ketään toivottamaksi tapaukseksi. Ketäänhän ei voi väkisin muuttaa, mutta sysäyksen voivat antaa läheiset ihmiset.
EI VOI OLLA TOTTA!
"Anna heidän nyt kuitenkin selvittää asiansa keskenään"...
sitähän minä tässä olen tolkulla tolkuttanut, kun MINIÄ ei selvitä, vaan tekstailee tekstiviestiä, huutaa apuun, jne.
en jaksa enää selostaa toistamiseen...
en tarvitse enää uutta harrastusta kun vanhoja on riittämiin, niistäkin olen maininnut.
Enkä minä ala mitään enää selvittää!
Ihan oikeasti en jaksa selvittää syitä miniän haluttomuuteen kotitöihin. Selvittäköön itse.
"Ensin kannattaa miettiä onko lasten äidistä välitetty oikeasti...ja onko en eteen tehty mitään"
KÄÄÄÄK!
Täällä käämit käryää nyt.
Mutta ihan kiva että totesit anopinkin olevan ihminen. Kyllä maar olen jonkin aikaa tuntenut olevani lähinnä oranki.
Enpä ole aikoihin lukenut yhtä säälitävää sepustusta. Oletko oikeasti tosissasi? Voiko ihminen todella olla noin katkeroitunut? Hyväksyhän se miniäsi kuule ihan suosiolla ja tue jos hänellä on vaikeata kaikin tavoin. Sinun tehtäväsi ei ole arvostella häntä, eikä myöskään poikasi sisarusten. Tämän luulisi olevan jo kaikille järkeville ihmiselle selvä asia. Rupesin kyllä tässä jo miettimään omaa mielenterveyttäsi jos se vika onkin pahasti sinussa eikä siinä miniässä?
Ihan samat sanat sulle, en pitkään aikaan ole lukenut yhtä säälittävää sepustusta kun mitä tuo kirjoituksesi oli.
Hapan anoppihan on sata kertaa sanonut että nyt loppuu hänen sekaantumisensa, toimikoon miniä ihan miten haluaa. Jos miniä on laiska marisija, niin olkoon, mutta miten ihmeessä anopin kuuluu häntä siinä tukea? Mennä ja heittäytyä sohvalle pitkälleen ja laittaa haukkumatekstiviestejä miniän tapaan vai?
Kannustaa vieressä kun miniä aukoo pilttipurkkia lapsille ruoaksi? Ja miten sillä miniällä nyt sitten on niin vaikeaa kaikin tavoin? Mikä helvetin tukiautomaatti anopin kuuluu olla?
Kyllä siinä varmaan mielenterveys kärsiikin kun miniälle saa toimia (huom miniän pyynnöstä) siivoojana, lapsenpiikana ja pankkiautomaattina.
Tottakai se on aina anopin vika jos miniä ei pysty pitämään kodistaan ja lapsistaan huolta vaan keskittyy lähinnä marisemiseen.
Nyt vasta sen ymmärrän, että koska olen miniä, voin heittäytyä täysin avuttomaksi siipeilijäksi ja saan pelkkää ymmärrystä osakseni sillä loppujenlopuksi, minun ongelmanihan (lue laiskuuteni ja vastuun pakoiluni) kuitenkin johtuu vaan anopista.
Ps. Anteeksi oma anoppini, tämä oli sarkasmia:):)
Katkeroitunut?
-Ehei, ei, vaan ottaa loparit anoppi-piikana olosta. Nyt olen tyytyväinen, että sain päätöksen tehtyä. Toivon miniälle hyvää: oppia ikä kaikki.
Hyväksy?
-Joo, hyväksytään. Hyväksyn, vaikka sanonkin: rahaa ei tipu.
Tue miniää?
- Joopa, sen teen. Hätistän siivilleen kuin torilla kerjäävän naakan. Niin täällä eräs Vivianne neuvoi "päästämään siivilleen".
Arvostella?
-En ole vastannut miniän lähettämiin tekstiviesteihin. Ainoa arvostelu on tapahtunut täällä, kun hihat paloivat lopullisesti.
Sisarusten arvostelu?
- Ei ole minun päätettävissäni.
Minun mielenterveyteni?
- Hyvin menee ja kohta vielä paremmin.
Miniän mielenterveys?
-En ole väittänyt, että olisi vikaa. Miniä ei ole masentunut. Eikä muutakaan häikkää.
Ei voi muuta sanoa kuin ISO kiitos!
On kiva huomata, että miniöissä on sellaisia, jotka osaavat ajatella kypsästi toisen ihmisen näkökulmasta...
kaikenlaista hyvää jatkoa ja joulun odotusta "miniän ketaleelle".
"Mutta ihan kiva että totesit anopinkin olevan ihminen. Kyllä maar olen jonkin aikaa tuntenut olevani lähinnä oranki."
Ihan tosissasi sinun ikäinen ihminen heittää tuollaisen kommentin??? Yleensä kunnioitan vahempia ihmisiä todella paljon, mutta jos he alkavat puhua kuten 15 vuotiaat uhmakkaat teini-ikäiset niin sitten kyllä kunnioitus katoaa. Kiitos ja näkemiin, happane sitten ihan rauhassa vaan ja tuolla elämänasenteella varamasti se tapahtuu pikavauhtia.
Voin kertoa Minnikäiselle, että anopinkin psyyken sisällä elää yhtäaikaa pikkutyttö, murkku ja täysi-ikäinen aikuinen.
Jos nyt HUUMORILLA ja vertauskuvallisesti kerron tuntemuksiani, että olo on välillä kuin oranki-apinalla, niin kyllä on maailma mennyt ahtaaksi paikaksi.
Etkös Minnikäinen käsitä vitsihuumoria? Itseni siinä orangiksi nimitän, en toki sinua.
Siis itseeni kohdistettua veistelyä.
Minä en sinua uhmaa millään lailla. Pyydän toki nöyrimmästi anteeksi JOS olen sinua loukannut jotenkin.
Sehän ei ole tarkoitus, loukkaaminen.
En voi pakottaa sinua kunnioittamaan minua. Ei ole pakko, jos ei haluu.
Teini-iän käyttäytymistä minussa ei ole: en biletä, en juo, ei ole idoleita, en tupakoi, en rakastu, en ihastu, en saa itkukohtauksia, en paiski ovia, en valvo myöhään, en kulje viimeisen muodin mukaan, en käytä farkkuja, ei ole tatuointeja, en ole heppahullu, en pissi kadulle humalassa, en syö purukumia, en jauha karkkeja, en juo cokista...
auts, listasta tulisi vaikka kuinka pitkä...
siis oikeasti olen aika TANTTA (tosin en ylipainoinen)
Iloisin terveisin erityisesti Minnikäiselle
toivoopi erittäin hapan anoppi (ei katkera)
Muuten Minnis...sinussa taitaa olla ainesta myös aika happamaksi anopiksi? Vai?
Mun kaveri oli samankaltaisen naisen tai siis ´Tytöntyllerön ikä 30` kaa vuosia. Ei lähettäny onnittelukutsuja apeilleen tms. Muutenkin jos joskus harvoin kävin kylässä, ni ei mua kätelly. Eron jälkeen on onnitellu appejaan ainakin ja yrittäny kosia puolelleen. Mies teki tosiaan ruuan ja järkkäs juhlat kaikkine toimenpiteineen, jos tarvis.Ehkä nainen hiukan autto mitä ny lapsenhoidolta kerkes. Se on yllättävää, jos nainen kumminkin kotiäitinä kertoo, ettei osaa ruokaa laittaa ja yleisesti. Teillä on hankala tilanne, mut ei kande teidän pojalle siitä ollenkaan mainita, kun on sen itekkin huomannu. Muutoin pistätte poikanne puolustuslinjalle naisensa puolesta, vaikka itekkin tietäis olevansa väärässä. Sillon joutuu riidan puhjetessa kahden tulen väliin ja siellä ei ole mukava olla. Poika saattaa olla hyvänluontonen ja tarvii vaa aikaa pystyä sanomaan asioita naiselle. Jos poika tietäs sen miten helppoo se on, ni tekis heti.