Kultani asuu tällä hetkelle n 300km päässä. ja Pelkään aina kun hän menee kavereidensa kanssa ulos että pettää minua. luotan kyllä siihe ettei hän oikeesti niin tee, tai jos tekee niin ainakin kertoo siitä.
Kesällä hän on muuttamassa tänne opiskelee ja muutamme varmaan yhteiseen kämppään. Olen vaan miettinyt onko se jo liian aikaista... Kun olemme vasta vähän aikaa tunteneet toisemme ja olleet vasta hiukan yli viikon yhdessä, tai siis rakastuneina. Haluan sitä kyllä mutta pelkään sitä samalla... Asun vielä vanhempieni kanssa niinkuin hänkin ja ollaan puhuttu siitä miten suuri askel se on. Olemme myös miettineet että menisimme silloin kihloihin todistaaksemme että rakastamme tosissaa toisiamme.
Tällä hetkellä esteenä ovat kummankin vanhemmat ketkä eivät tunnu haluavan meidän olevan yhdessä. Pelkään myös vanhempien(kummankin) reaktioita siihen kun kuulevat että muutamme yhteen ja/tai kun sanomme menevämme jo kihloihin.
Rakastamme kyllä toisiamme ja juttelemme päivittäin puhelimessa niin paljon että kohta alkaa puhelin lasku tosissaan jo pelottaa, mutta se on pieni murhe verrattuna siihen että kummankin vanhemmat ovat tavallaan vastaan suhdettamme...
Kesällä hän on muuttamassa tänne opiskelee ja muutamme varmaan yhteiseen kämppään. Olen vaan miettinyt onko se jo liian aikaista... Kun olemme vasta vähän aikaa tunteneet toisemme ja olleet vasta hiukan yli viikon yhdessä, tai siis rakastuneina. Haluan sitä kyllä mutta pelkään sitä samalla... Asun vielä vanhempieni kanssa niinkuin hänkin ja ollaan puhuttu siitä miten suuri askel se on. Olemme myös miettineet että menisimme silloin kihloihin todistaaksemme että rakastamme tosissaa toisiamme.
Tällä hetkellä esteenä ovat kummankin vanhemmat ketkä eivät tunnu haluavan meidän olevan yhdessä. Pelkään myös vanhempien(kummankin) reaktioita siihen kun kuulevat että muutamme yhteen ja/tai kun sanomme menevämme jo kihloihin.
Rakastamme kyllä toisiamme ja juttelemme päivittäin puhelimessa niin paljon että kohta alkaa puhelin lasku tosissaan jo pelottaa, mutta se on pieni murhe verrattuna siihen että kummankin vanhemmat ovat tavallaan vastaan suhdettamme...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä teidän kannattaa mun mielestä ihan oikeasti miettiä tuota yhteenmuuttoa ja kihlautumista. Jo se että olette tunteneet niin vähän aikaa ettekä oikeasti voi tuntea toisianne kauhean hyvin näin lyhyessä ajassa plus että luottamusta ei vielä ole, on iso riski suhteen onnistumisen kannalta. Mä suosittelen lämpimästi teille omia asuntoja edes vähäksi aikaa alkuun ja sit vasta vakavia pohdintoja yhteenmuuton suhteen. Olen itse eronnut avoliitosta ja voin vakuuttaa ettei ole helppoa vain lähteä suhteesta. Toisaalta se, että huomaa yhteenmuuton jälkeen, että toinen ei olekaan se, miksi on häntä luullut, on karvas pala purtavaksi ja pettymys. Ja ei teidän tarvitse todistaa rakkautta kenellekään kihlautumalla, rakkaus on kahden ihmisen välinen asia ja kihlaus on lupaus yhdessäolosta.
Mitä jos esittelisit poikaystäväsi vanhemmillesi ja toisit hänet teille kunnolla tutustumaan vanhempiisi, auttaisiko se hälventämään vanhempiesi pelkoja? ja sama päinvastoin?
ystäviä tai tyttöystäviä. Eikä ulkopuoliset voi päättää sun puolesta sun elämää. Itse tiedät tunteesi ja järkeäkin varmaan löytyy.
Viikossa ei paljoa ehdi tutustumaan, mutta yhdessä asuessa tutustuu. Onhan se lyhyt aika, en uskaltaisi. Ei sitä kuitenkaan voi yleistää.
Teet itse oman elämäsi päätökset ja otat riskit. eihän kaikki välttämättä eroon pääty, voihan olla että olette yhdessä lopun ikää, kukapa meistä tulevaisuutta voi ennustaa.
kesään vielä aikaa...
Kasvakaa ensiksi aikuisiksi, että hallitsette painavan kajaakin täynnä vastuuta vuolaassa elämän virrassa. Teillä ei ole elämästä vielä yhtään mitään tietoa ja varmaa on se, että tuolla ratkaisulla häviäisitte enemmän, kuin voittaisitte. Se on varmaa.
Moikka
Itse olen kaukosuhteessa elänyt nyt päälle 2 vuotta. Olimme jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen siinä mietteissä, että muutetaan saman katon alle asumaan, koska se on taloudellisesti parempi vaihtoehto. (älä tee sitä virhettä, että muutatte yhteen taloudellisista syistä, vaan siitä syystä, että haluat jakaa kotisi oman kultasi kanssa). Kuitenkin itse arastin asiaa ja sanoin poikaystävälleni, että joku asia epäröittää. Onko oikeasti kiire jo aloittaa perhe-elämä? Rakastetaan toisiamme, mutta onko se ainoa osoitus rakkaudelle, että asuu saman katon alla. Siinä pitää olla muutakin.
Välimatkaa meillä on koko suhteemme ajan ollut 250 km ja nyt jouluna olemme muuttamassa saman katon alle. :)
Odota ainakin sen aikaa, että se "alku huuma" menee ohitse. (Okei, itsellä on edelleen perhosia vatsassa kun nähdään/jutellaan) :) Sen jälkeen alkaa vasta "avaamaan silmiä" ja huomaamaan jotain asioita, mitkä kumppanissa vähän ärsyttää. Jokainen on kasvanut erilaisissa olosuhteissa, se pitää muistaa.
Se kun sanoit, että pelkäät vanhempiesi reagtiota on aivan normaalia. Olet aina elänyt vanhempien sääntöjen mukaan ja kunnioittanut heitä. Nyt pitäisi sitten tehdä jotain, mistä vanhemmat eivät heti innostu. Itse kun muutin 16 vuotiaana pois kotoa niin se oli vanhemmille "shokki". Heidän oma pieni enkeli lähtee maailmalle. Kyllä he siitä tokenevat, muista että heille on tärkeintä sinun onnesi.
Älä arasta kertoa kullallesi ajatuksia, mitä päässäsi pyörii yhteenmuutosta, kihlauksesta ym asioista. Jos hän rakastaa sinua ja kunnioittaa niin hän kyllä kestää sen vuoksesi. :)Itse en kadu yhtään päätöstä kun kerroin ajatuksistani omalle miehelleni. Olemme kokeneet menetyksiä, iloa ja surua, mutta kaikki ovat vaan vahvistaneet meitä.
Nämä on mun mielipiteitä/kokemuksia. Kaikilla on omansa, mutta toivottavasti jotain hyötyä :) Onnea sinulle ja kaikkea hyvää yhteisen elämän aloittamiseen.