Vaan en uskalla en nyt enkä tuskin koskaan..
Aikaa tunnustukselle ei ole paljoa.. Mun työt loppuu, sinä jäät sinne.. Ikävä tulee, en voi muuta sanoa..
Ehkä kysyn s-posti osoitteesi, jos uskallan.. Tuskin uskallan sitäkään, tiedän että se harmittaa kun tilaisuuteni ovat menneet.. Mutta on minulla vielä 1kk ja 2 vkoa aikaa rohkaistua..
Toivottavasti onnistun..
Aikaa tunnustukselle ei ole paljoa.. Mun työt loppuu, sinä jäät sinne.. Ikävä tulee, en voi muuta sanoa..
Ehkä kysyn s-posti osoitteesi, jos uskallan.. Tuskin uskallan sitäkään, tiedän että se harmittaa kun tilaisuuteni ovat menneet.. Mutta on minulla vielä 1kk ja 2 vkoa aikaa rohkaistua..
Toivottavasti onnistun..
Vastaukset 14
Vanhimmat
ilahtuu varmasti ja teille syntyy kaunis ja hellä ihmissuhde. Kuitenkin tykkäätte toisistanne:) Enkä varmaankaan ole se, jota tarkoitat, mutta...Silti kannustan sinua hieman uskaltamaan, koska tuntuisi NIIN surulliselta, jos ette saisi nauttia toistenne rakkaudesta...:( T. Mr. Outsider
Jos jätät se asia vaivaa sinua kauan ja onhan se vähän niin kuin bingoamista, mutta elämässä pitää osata ottaa riskejä..
ihastuin työpaikallani yhteen mieheen. Hän vaihtoi työpaikkaa ja jätin kertomatta ihastumiseni. Nyt en saa millään häntä mielestäni. Eli olis vaan pitänyt ottaa riski ja kertoa tunteeni. Asia olisi varmaan jo unohtunut, mutta tämä epätietoisuus kalvaa...jos sittenkin meistä olisi tullut jotain. Sitä en saa ikinä tietää.
ihastuin kesällä töissä yhteen naiseen. Olis vaan pitänyt saada sanottua se jotenkin kun tiesin että mulla loppuu työt alkusyksystä.
No sanomattahan se jäi, kun ei uskaltanut. Sitten meni pari kuukautta ikävöidessä ja se jatkuu edelleen, vaikka pääsin takasin sinne töihin, kun ei ole sitä naista ainakaan vielä näkynyt.
mistäköhän se johtuu että naisena kuvittelen että miehet ei jumiudu ihastuksiinsa. Lähinnä mietin tätä siksi, koska en uskalla enää ottaa yhteyttä yhteen mieheen. Ajattelen ettei hän kuitenkaan enää minua muistaisi. Aikaakin on kulunut jo lähes puoli vuotta siitä kun hän lähti täältä meiltä töistä pois.
Vaikka enhän edes tiedä oliko hän minuun edes ihastunut....
Mullakin on täsmälleen sama tilanne; ajattelen edelleenkin kesätyöntekijä-poikaa, joka lähti pois työpaikastani syyskuun alussa. Tuntuisi NIIIN tyhmältä ottaa yhteyttä, kun ei meillä ollut oikeastaan mitään. Ruokailujen yhteydessä jotain jubailtiin ja kerran käytiin vähän kauempana yhdessä syömässä... Mutta niin minä vain ihastuin!
..mutta ajattelen kanssa, että eihän varmaan minua mieti, joten en ota yhteyttä. Voin vain toivoa, että kohtalo saattaisi meidät yhteen.
Tulipahan vain mieleeni.
hänkin vain kesätöissä, kun ei ole vielä näkynyt, vai olisko (toivottavasti) vaan jollain lomalla.
Kysy huomen aamulla kahvi tilas, sitten alkaa ilta taas. Odottelen hetken aikaa, ennen kuin alan töihin
et ainakaan menetä mitään! ja sitten jos saat pakit niin ei tarvitse enää olla samassa työpaikassa kauaa... oletkos muuten mies vai nainen?
Haluaisin tietysti hänen tietävän että tykkään hänestä hirveästi,että olen niin ihastunut kun ihminen vaan voi olla ^^ Mut en minä voi.Se olisi niin hassua sanoa jotain siihen suuntaan,kun emme ole hirveästi nähneetkään,joka päivä tosin,mutta ihan ohimennen vaan..Oon nykyisessä paikassa ehkä enää vain parikin viikkoa,mun tulee niin ikävä
Mulla ihan sama tilanne... enää muutama päivä aikaa päättää, vienkö salaisuuden mennessäni kun vaihdan työpaikkaa. Varmasti vien. Hän on varattu ja siinä kulkee raja. Ja meillä on ikäeroa, olen nuorempi kuin tuo mies. Vaikka eihän kertomisesta tuskin haittaa olisi kun tiedän että asia jäisi siihen. :) Mutta silti. Pidän kiinni päiväunelmistani ja nautin niistä..
saanut yhtään kerättyä rohkeutta kysymiseen/kertomiseen?:)
Mulle todellakin jää ikävä,jos et kysy multa!? =(