Miksi naiset odottavat että miehet ovat aina tarvittaessa valmiina kuuntelemaan ja lohduttamaan naista tämän ongelmissa, mutta jos mies vihjaisee sanallakin omista ongelmistaan, nainen ei tarjoa apuaan tai jos tarjoaakin niin ei ainakaan sen jälkeen enää pidä mieheen yhteyttä. "Joo se vaikutti aluks tosi hienolta mieheltä mut sit se paljastuki masentuneeks ja vähän epävakaaks tyypiks ni en mä sellasen kans tapailua jatka".
Mies ei saa tukea naiselta
Miksi?
973706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
tuetaan puolin ja toisin. Eri asia, kun tapaillaan. Totta kai se herättää epäilyksiä, jos tutustumisvaiheessa aletaan hakea toisesta kotiterapeuttia, eikä olla valmiita hankkimaan itselleen oikeaa apua. Outoa, jos vuodatat tuollaisia asioita ihmiselle, jota et vielä tunne ja odotat hänellä olevan joku velvollisuus hyysätä sinua.
"tuetaan puolin ja toisin. Eri asia, kun tapaillaan. Totta kai se herättää epäilyksiä, jos tutustumisvaiheessa aletaan hakea toisesta kotiterapeuttia, eikä olla valmiita hankkimaan itselleen oikeaa apua."
Mustavalkoista naisen logiikkaa ? Siis on olemassa vain kaksi ääripäätä, toinen happy-happy-face ja toinen terapeutin tarpeessa oleva mielenterveysongelmainen. Hmmmm... ??? Kai sitä tukea voi tarvita menemättä silti ääripäihin...
"Eri asia kun tapaillaan."
Väärin. Nimenomaan tapailuvaiheessa annat itsestäsi juuri niin tylyn kuvan kuin itse haluat. Jos ihminen on tunne-elämältään kylmä kuin rautatiekisko, ja hänellä ei ole lainkaan empatiakykyä, sitä on turha odottaa seurustelusuhteessakaan.
kun tuntematon ihminen alkaa tilittää sinulle mielenterveysongelmiaan, joihin hän ei ole hankkinut asianmukaista apua, niin on tylyä ottaa siinä vaiheessa takapakkia? Minusta ei, koska ihminen on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja tiedän mitä siitä seuraa, jos mies etsii naista parantamaan ongelmansa, joihin ei auta muu kuin ammattiapu. Kuka ihmistä suojelisi, ellei ihminen itse? Sinulla on TODELLA epärealistiset vaatimukset kumppania kohtaan.
Eri asia olisi, jos mies kertoisi ongelmistaan ja samalla kertoisi käyvänsä terapiassa. Terapiassa käyminen kertoo siitä, että henkilö on valmis tekemään itse asioilleen jotain, eikä sysää vastuuta satunnaiselle tielle eksyneelle ulkopuoliselle. Terapiassa käyminen kertoo myös sen, että ko. henkilö ei ole mieleltään liian sairas parisuhteeseen eikä liian ripustautuva. Et sinä voi toisen ihmisen harteille vastuuta omasta elämästäsi vierittää. Ei kumppanin kuulu olla uusi äiti tai isä, vaan parisuhteen kuuluu olla kahden aikuisen täysivaltaisen ihmisen välinen liitto.
"kun tuntematon ihminen alkaa tilittää sinulle mielenterveysongelmiaan, joihin hän ei ole hankkinut asianmukaista apua, niin on tylyä ottaa siinä vaiheessa takapakkia? Minusta ei, koska ihminen on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja tiedän mitä siitä seuraa, jos mies etsii naista parantamaan ongelmansa, joihin ei auta muu kuin ammattiapu."
Jokin tässä yhtälössä ei toimi.
Kun nainen "tilittää", kyse on "avautumisesta", jolloin miehen pitää tarjota tukea. Kun mies "tilittää", silloin kyse on oletusarvoisesti mielenterveysongelmaisen ihmisen puheesta. Jep jep...
Kuten totesin, ei pidä sekoittaa todellisia mielenterveysongelmaisia siihen, jos tavallinen mies nyt joskus sattuisi tarvitsemaan olkapäätä, johon nojata ja kenelle voisi puhua. Et selvästi edes halunnut ymmärtää, mistä puhuin.
"Eri asia olisi, jos mies kertoisi ongelmistaan ja samalla kertoisi käyvänsä terapiassa. Terapiassa käyminen kertoo siitä, että henkilö on valmis tekemään itse asioilleen jotain, eikä sysää vastuuta satunnaiselle tielle eksyneelle ulkopuoliselle. Terapiassa käyminen kertoo myös sen, että ko. henkilö ei ole mieleltään liian sairas parisuhteeseen eikä liian ripustautuva. Et sinä voi toisen ihmisen harteille vastuuta omasta elämästäsi vierittää."
Ongelmia on monenlaisia, ja vakavampiin tapauksiin hoitotapana on terapia. Mutta jotenkin tässä keskutelussa haisee se, että heti aletaan puhumaan ääritapauksista.
Käytännön esimerkki: Minullakin on "ongelma", kun autoni otti ja hajosi. Voinko sanoa tämän naiselle ääneen, vai leimataanko minut heti suhderiippuvaiseksi mielenterveysongelmaiseksi.
niin kuin ne on. Masennus on sairaus, johon suurin osa tarvitsee apua.
Huvittavaa, että syytät minua siitä, etten haluaisi ymmärtää sinua, vaikka vika on sinun kirjallisessa ilmaisussasi ja omassa haluttomuudessasi ymmärtää vastapuolta. Onnea vaan suhteeseen kuin suhteeseen tuolla asenteella. Ihmekään, ettei kukaan sua koskaan jaksa kuunnella.
Heh, kannattaa keskittyä seuraavalla kerralla kiihkoilua enemmän luetunymmärtämiseen. :)
itsekin. Tästä eteenpäin tiedät masennuksen olevan sairaus, eikä se olotila, kun vähän vituttaa...
Oletko kenties masentunut, kun et tunnu osaavan muusta sopertaa saati olla sitä muiden suihin tuputtamatta? Vetää ihan vakavaksi. Olen huolestunut puolestasi.
aloitusviestissään masennuksesta, niin silloin asiaan kommentoidaan niin kuin se on esitetty.
Kyllä täällä teitä keskustelukyvyttömiä katkeroituneita miehiä riittää... Itse en kyllä tämän enempää sinulle huomiota anna. Kerjää sitä muualta.
Kun kerran kaivannet äidinkielen ja kirjoitusmerkkien ehostusta, sallinet minun auttaa: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.7.html
Otanpa vielä lyhykäisen lainauksen linkistäni ja huomannet, kuinka osuvasti se kertoo juuri siitä itsestään - eli lainaamisesta.
"Lainausmerkkien ensisijainen merkitys on ilmoittaa, että teksti on lainattu eli siteerattu eli otettu jostakin kirjallisesta tai suullisesta lähteestä sellaisenaan."
Eli tarkalleen ottaen aloittaja ei ole aloitusviestissään puhunut masennuksesta, vaan antoi näytteen muiden tarjoamasta suullisesta palautteesta. Ja sinulla ei tietenkään lienee edes mieleen juolahtanut, että koko haahuilusi tukee aloittajan antamaa huomiota naisten ennakkoasenteisesta vouhotuksesta. Voi raukkaa.
Kaiken ilon huipuksi vielä erehdyt lokaamaan viimeisenkin uskottavuutesi siirtymällä lapselliselle ad hominem -linjalle. Oikeasti, maailma on paha paikka ja siellä sattuu pipi jos toinenkin, mutta olehan nyt iso tyttö ja lakkaa parkumasta.
Kuten tossa toinen kirjoittaja jo sanoikin, sinä otit nyt ääripäät puheeksi. En tarkottanu tilannetta missä mies alkaa tilittämään ongelmistaan ja ripustautuu naiseen, hulluahan sellainen olisi. Toki voi kertoa että on tällä hetkellä masennuslääkityksessä tai vastaavaa tai että on joskus ollut masentunut tai IHAN YLEISESTI että ei ole missään lääkärillä käynyt mutta on vaan alakuloinen olo ollut pitkään.
Enkä aloituksessa tarkottanu edes tota viimeksimainittua, vaan sitä että mies ei tilitä itsestään sen enempää, mutta ei myöskään ole reipas ja pirteä naisen seurassa. Naiset kun odottavat että miehen velvollisuus on toimia ilmaisena viihdeautomaattina, joka kertoo hauskoja juttuja, tarjoilee drinkkejä, maksaa ravintolalaskun ja hieroo naisen hartioita ja kehuu kuinka uskomattoman kaunis ja seksikäs tämä on. Jos mies onkin ihan vain tyynesti ja matalalla profiililla naisen seurassa, nainen pitää miestä tylsänä ja masentuneena ihmisrauniona josta ei ole mitään iloa.
Oon huomannu että usein naisten vastauksista näkee rivien välistä sen todellisen mielipiteen, jota nainen ei vain uskalla/kehtaa sanoa suoraan. Nytkin tuo naiskirjoittaja oli eri mieltä kanssani mutta käytti perusteluna jotain muuta kuin sitä mikä oikeasti vaikuttaa hänen mielipiteeseensä: hän otti esimerkiksi kärjistetyn tilanteen, mielenterveysongelmista kärsivä vahvalla lääkityksellä oleva epäilyttävä psykopaatti alkaa vainota naista tilittämällä kaiken tämän niskaan ja soittelee yöllä pelottavia itkun sekaisia horinoita naisen vastaajaan.
Kyseinen naiskirjoittaja voi korjata jos ymmärsin väärin.
tuskinpa ón olemassa mitään selvää kiveen veistettyä rajaa milloin ihminen on lääkehoidon tarpeessa oleva masentunut ja milloin sillä tavalla masentunut, ettei lääkkeistä olisi mitään apua vaan syy alakuloisuuteen on vastoinkäymisissä ja elämäntilanteessa.
"jos aloittaja puhuu aloitusviestissään masennuksesta, niin silloin asiaan kommentoidaan niin kuin se on esitetty."
tähän vastasinkin jo toisessa viestissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000039378736
Masennusta on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa. Hankalaa ihmisen itsensä arvioida, milloin tarvitsee ulkopuolista apua, saati lääkehoitoa. Minä tiedän esim. naisia, jotka ovat käyneet muutaman kerran terapeutilla, kun on vaikka parisuhde loppunut, vaikka eivät sairastaisi masennusta. Ei terapiaan meno ja lääkehoito ole sama asia. Terapiaan voi mennä ennaltaehkäisevästikin ennen kuin psyykeongelma on kehittynyt sairaudeksi. Lääkehoitoa tarvitaan siinä vaiheessa, kun joku psyyken sairaus on muuttanut aivojen rakennetta (esim. aiheuttanut häiriön serotoniinin erityksessä).
Pointti olikin, että kärsi mies/nainen sitten kansankielisestä masennuksesta tai masennus sairaudesta, niin omien ongelmien vierittäminen tutustumisvaiheessa lähes tuntemattoman ihmisen niskaan, saa useimmissa ihmisissä pakoreaktion. Joku aiemmin masentunut tästä jo alhaalla kirjotti hyvin.
Minä vaan satun tuntemaan paljon ihmisiä - myös terapiassa käyviä. Vastasinkin jo tuonne alemmas, ettei terapiassa käynti tarkoita, että olisi psykopaatti tai käyttäisi lääkkeitä. Se on paikka, jossa ihmiset käyvät prosessoimassa niin raskaita asioita, joiden käsittely on yksin hankalaa. Kuten vaikea äiti/isäsuhde, läheisen kuolema, koulukiusauksen jättämät traumat, seurustelukumppanin hylkääminen jne.
Eikö sinulle tullut missään vaiheessa mieleen, että kaikki ihmiset eivät sinun kirjoituksesi perusteella kykene HETI ymmärtämään, mitä tarkoitat? Ei sitä kuulu ottaa itseensä, saati alkaa haukkua vastapuolta tämän takia. Meillä on kaikilla oma kokemuspohjamme, jonka värittämänä tulkitsemme näitä tekstejä.
Kuten jo silloin aiemmin kirjoitin, niin omassa lähipiirissäni suhtaudutaan miesten vaikeuksiin hyvin ja antaen tukea jopa tutustumisvaiheen aikana, mikäli ei vaikuta siltä, että mies ei ota itse mitään vastuuta ongelmistaan, vaan edellyttää naiselta kotiterapeutin ominaisuuksia. Sillä on iso ero, hakeeko tukea muilta ihmisiltä, vai vierittääkö vastuun omasta hyvinvoinnistaan muille ihmisille. Toiseen ripustautuminen ei ikinä ratkaise ongelmia, vaan korkeintaan sairastuttaa sen toisenkin henkilön.
Täytyy vielä lisätä, etteivät kaikki psyykelääkkeidenkään käyttäjät ole psykopaatteja. Surullista, jos olet näin asenteellinen sellaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan. Psyyken ongelmat ovat näköjään sitten vielä tietyissä piireissä tabu, vaikka monet, ainakin kouluttautuneet, ihmiset tietävät jo ettei suurin osa niistä ole pahaa flunssaa kummempia - molemmant vaativat jonkin tyyppistä hoitoa parantuakseen (antibiootit vs. terapia). Ihmisen mieli ja keho on vahvassa yhteydessä keskenään ja siksi sanotaankin, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Helpoimman esimerkin kehon vaikutuksesta mieleen saat, jos ajattelet jotain herkullista ruokaa ja vesi niin sanotusti herahtaa kielelle. Ajatuksilla on siis tyypillisesti fyysinen vastareaktionsa ja ihmekään, jos ihminen sairastuu silloin, jos pelkkää paskaa tulee elämässä niskaan.
Eli tällainen "asenne" meillä naisilla on: otamme tällaisistakin asioista selvää, vaikkei itsellä vastaavia ongelmia olisi. Mutta halutaan ymmärtää läheisiä ja tukea heitä tilanteessaan.
väärästä päästä (tuolta alempaa tätä haaraa), mutta vielä kerran: en ottanut esimerkiksi ääripäätä, vaan tavallisista ongelmista kärsivän miehen, jolla on tapana ripustautua tutustumisvaiheessa tuntemattomaan ihmiseen ja heittää oma vastuu asioistaan pois. Näitä miehiä on lähipiirissämme tullut vastaan useita ja siitä tämä tulkinta. Nämä miehet eivät hae oikeaa tasavertaista suhdetta, vaan uutta äitiä, joka ottaa heidän ongelmistaan kokonaisvaltaisen vastuun.
Ja meidän piirissä tuo "viihdeautomaatti" -ominaisuus menee molempiin suuntiin. Myös naiset hierovat, kokkaavat illallisia, ostavat miehelle mieleisiä lahjoja synttäreinä, vuosipäivinä jne., kehuvat miehen ulkonäköä, järkkäävät yllätyspiknikin vaikka viltin päälle olohuoneeseen kynttilän valossa, ostavat yllätyskorsetteja ym. Vastavuoroisuus seurustelusuhteessa on tärkeää niin "viihdepuolella" kuin "vastuupuolellakin". Seurustelu ei ole pelkkää hauskanpitoa, mutta sen ei kuulu olla äiti-lapsi -suhde.
"tuskinpa ón olemassa mitään selvää kiveen veistettyä rajaa milloin ihminen on lääkehoidon tarpeessa oleva masentunut ja milloin sillä tavalla masentunut, ettei lääkkeistä olisi mitään apua vaan syy alakuloisuuteen on vastoinkäymisissä ja elämäntilanteessa."
Tota noin, mun mielestä vastoinkäymiset kuuluvat olennaisenä osana ihmisen elämään. Niitä ei kukaan toivo, mutta niiltä ei voi kukaan välttyä. Koettelemuksista on yleensä mahdollista selvitä. Se on ihan normaalia, että joskus hetkellisesti on siipi maassa ja veto poissa, koska ihminen ei ole mikään happy-happy-face-kone, jolla on aina niin ihqun hauskaa tyyliin pusi-pusi-ja-hali-hali. Tuollaisia hetkellisiä tilanteita en vertaisi missään nimessä todelliseen pitkäkestoiseen masennukseen. Vaikka Suomi onkin ylilääkityksen luvattu maa, normaalitilanteista toipumiseen ei tarvita lääkkeitä.
Olen samaa mieltä.
"Pointti olikin, että kärsi mies/nainen sitten kansankielisestä masennuksesta tai masennus sairaudesta, niin omien ongelmien vierittäminen tutustumisvaiheessa lähes tuntemattoman ihmisen niskaan, saa useimmissa ihmisissä pakoreaktion."
Taas menee hieman överiksi tuo väittämä.
Nähtävästi olen poikkeus mieheksi, kun minulla on tunteet ja tunne-elämä ? Onkohan se vakavaa ? Kyllä myös tutustumisvaiheessa voi ottaa esille asioita ja keskustella, jos siltä tuntuu. Esimerkiksi treffikumppanin elämässä on voinut tapahtua jotakin sellaista, mikä voi vaikuttaaa hetkellisesti siihen, että ei kykene deittailemaan täysin 100 %:sti. Toinen voi olla kaikesta huolimatta aidosti kiinnostunut, mutta ajatuksissa voi pyöriä samaan aikaan myös muuta ajateltavaa. Esimerkiksi toisen lähiomainen on voinut kuolla, tai vaikka itse jollain tapaa sairastua. Sairastumisella en tarkoita mielenterveysongelmia...
Mun mielestä pahempi puute deittikumppanissa on myötäelämisen puute ja kyky ymmärtää. Kaikille pilkunviilaajille vinkiksi, että asiat eivät ole aina ole niin yksioikoisia.
Olipa karmea vastaus. Tarkoitat käytännössä sitä, että meidän kaikkien pitäisi ensin "hoitaa itsemme kuntoon" terapeutilla, ennen kuin voimme astua parisuhdemarkkinoille.
Mihin on kadonnut empatia, välittäminen, huolehtiminen? Juuri sinunkaltaistesi "vetäytyjien" takia ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan ja väkivalta/itsemurhatilastot synkkää luettavaa.
noin kuten kuvailit.
Naisen on tarkoitus kuten aina purkaa kaikki vaikkapa miehelle ja miehen on tarkoitus padota ne sisäänsä.
Vaikka kuinka naiset puhuvat että on tärkeä puhua tunteistaan niin mies saa vain osoittaa niitä tunteita joita nainen odottaa. Tunnemonopolia suhteessa pyörittää nainen. Hän saa tuntea, pelätä, ihailla, unelmoida, mies vain hoitaa tehtävänsä ja hänellä noita ei saa olla ellei ne liity naisen omiin vastaaviin.
Tietysti sitä ennen kuin nainen on kiintynyt/rakastunut/himoitsee sinuun/sinua älä näytä herkkää ja heikkoa puoltasi. Se on naiselle heti sellaista jota hän tulee käyttämään sinua vastaan ja nainen ei tule hyväksymään sinua miehenä.
Suhteessa ehkä joku nainen kuuntelee ongelmiasi hetken aikaa mutta yleensä ne jotka kuuntelevat pitempään ovat niitä hoiva tyyppejä jotka nyt kuuntelevat vaikka rapajuoppoa joka hakkaa heitä joka viikko kun heillä on hoivavietti niin vahva.
Nainen sanoo että nainen ei halua toimia terapeuttina kenellekään miehelle mutta jostakin syystä asia ei toimi toisin päin vaan miehen pitäisi olla naiselle hyvin koulutettu psykologi joka vielä osaa juuri oikein kohdella naista oikeina aikoina.
Katkeraa tilitystä ehkä mutta sisältää totuuden siemenen.
kirjoituksessasi on se, että sinä et tunne kovin montaa naista. Samoin et tunne kovin montaa seurustelusuhteessa olevaa miestä, jotka olisivat voineet kertoa sinulle toisenlaisia kokemuksia. Kuvottava ajattelutapa, että luulette olevanne kokemuksienne kanssa jotain universumin keskipisteitä ja siten kaikki naiset olisivat kuvaamanne kaltaisia.
monta naista ja heidän parisuhdetta?
Oliskohan kuitenkin niin että tämä on ihan miesporukalla todettu useassa yhteydessä.
Kyllä ne jotka kuvittelevat olevansa universumin keskuksia ja niitä joilla ne kaikkein tärkeimmät tunteet ovat, olette te naiset.
Kuvottavaa on tapa jolla kiertelet totuutta. Naisistahan vikaa ei voi tietenkään löytää, mieshän on näin väittäessään välittömästi tunnevammainen. Mutta naiset niitä tunnevammaisia miehiä tuottaa juuri noilla jutuilla tuossa mainittiin.
Oletteko todellakin monesti miesporukassa valitelleet sitä etteivät naisenne tue teitä? Ettette saa puhua tunteistanne? Kyllä mä luulen että vielä vähemmän mies tukee miestä, mies ei osaa käsitellä esim. toisen miehen itkua/surua. Vai kenties tämä teidän miesporukkanne on joku tukiryhmä?
Mä en todellakaan usko että naiset eivät yleisesti halua miesten puhuvan tunteistaan, näyttävän tunteitaan tai hakevan tukea. Toi on niin järkyttävän paksua että harvemmin kuulee.
siemen tuossa, mutta mitä vikaa on naisessa, joka kuuntelee vaikka rapajuoppoa:D?
Olen itse aika lailla tuollainen, mutta sain kuvan että sinulle ei kelpaisi.
lukuisia naisia ja lukuisia miehiä. Siksi olenkin takajaloillani heti, jos joku idiootti tekee yleistyksiä "naiset sitä, miehet tätä". Itse olen huomannut, että ihmisiä on moneen junaan. Yhteiskunnassa on luotu stereotypiat mies ja nainen, joihin liitetään tietyt ominaisuudet. Vain harva nainen täyttää täysin naisen stereotypian ja harva mies miehen. Toisinaan on niin, että joku mies täyttää naisen stereotypian paremmin kuin joku nainen ja päinvastoin. Välimuotoja löytyy mielinmäärin kummastakin sukupuolesta. Jos sinä esität tuollaisen yleistyksen, niin se kertoo yksinomaan sen, että sinä olet tyhmä tässä asiassa, jos pienen porukan perusteella yleistät jonkun ominaisuuden koko toiselle sukupuolelle.
Huvittaa myös mainintasi "tuottaa tunnevammaisia miehiä..." Suljet tuolla ilmaisulla täysin pois yksilön (miehen) vastuun siitä, millaiseksi hän ja hänen elämänsä muodostuu. Ihan kuin mies olisi vain tahdoton nukke, joka muokkautuu yksinomaan vuorovaikutussuhteessa muihin. Normaaliin ihmiseen vaikuttaa kanssakäyminen muiden kanssa ja voi vaikuttaa voimakkaastikin. Mutta se ei määrää sitä, millainen ihmisestä tulee. Se on suurimmaksi osaksi ihmisen itsensä käsissä.
Nimittäin saada (45v) ukko puhumaan tunteistaan, mutta ei siitä mitään tule. Sanoo vaan että rupee ahdistamaan jos joutuu tommosia miettimään..
Viimeinen virkkeesi kertoo sinusta oleellisen. Olet katkera mies - ja vielä mahdollisesti naisvihaaja.
Ensinnäkin, juoppoa ymmärtävä nainen on todennäköisesti keskimääräistä empaattisempi ihminen. Miksi se olisi sinulle ongelma? Entäpä mitä pahaa on olla juoppo mies - juopot miehet ovat usein herkkiä ja sympaattisia, harvoin kyynisiä?
Toisekseen, naiset ne saavat yleensä miehen huolet niskoilleen. Sinäkin selvästi annat ymmärtää rivien välistä, että pohjimmiltasi etsit sitä kaikkivoipaa sisar-hento-valkoista, joka paijaisi ja paapoisi sinua, kuten ehkä vain äidit parhaimmillaan osaavat tehdä. Tällaisesta unelmoiminen on toki inhimillistä, mutta on kohtuutonta olettaa, että toinen ihminen voisi ymmärtää meitä loputtomasti.
Meidän on itse ratkaistava sisäiset ongelmamme, vasta sitten olemme kypsiä suhteeseen.
Olen itse aina ollut miesteni ymmärtäjä, en ole saanut heiltä vastaavaa ymmärrystä. En syytä heitä, he ovat vain ihmisiä.
Jotenkin vain tuntuu, että mies etsii naisesta - aina - pohjimmiltaan äitiä, ja pettyy, kun nainen paljastuukin IHMISEKSI.
taas jota näyttää riittävän.
Kerroin jo suoraan että viestiin sisältyy katkeruutta mutta totuutta ei kannata sivuuttaa sillä verukkeella.
Odotinkin että sieltä saa kuulla että hoivaavaa "äitiäkö etsit?"
Viestini sanoma oli se että naisista annetaan kuva kaiken ymmärtävinä, hoivaajina yms. mutta se on omituista kuinka vähän sitä ymmärrystä nimenomaan kahden ihmisen välisessä kanssakäymisessä ja toisen niissä vakavimmissa asioissa oikein on. Nainen alkaa itse oirehtia ja ottaa kantaakseen miehen suruja ja syyllistää sitten tästä vaivasta miestä kun tämä on niin "raskas". Tällainen marttyyrius ja NIMENOMAAN ÄIDIN ROOLIN OMAKSUMINEN tosin sellaisena puutteellisena versiona on myrkkyä parisuhteelle.
Mutta nainen odottaa että mies reagoi asioihin "miehen tavoin" ja odota vain jos esität naiselle asioita jotka eivät tuohon opittuun muottiin sovi. Naista ei kiinnosta.
"Jotenkin vain tuntuu, että mies etsii naisesta - aina - pohjimmiltaan äitiä, ja pettyy, kun nainen paljastuukin IHMISEKSI."
Sama tunne, sillä erotuksella että nainen etsii miehestä aina isää ja mies paljastuukin IHMISEKSI.
vuosien ehdollistaminen ensin lapsuudessa, sitten nuoruudessa ja lopulta myös sinun kanssa ollessa on johtanut tuohon.
Yleistä miehelle, meidän kulttuurissa äärimmäisen yleistä.
Kunnes kasvoin isoksi ja aloin seurustella aikuisten ihmisten kanssa. Ei siinä sen kummempaa.
sinä se tyhmä olet.
Eihän tämä kaikkia naisia koske vaan usein se tulee vain eri tavoin esille.
Se millä tavoin olemme miesten kanssa tähän päätyneet on nimenomaan se miten nainen lukee miehen tunteita ja miten se välittömästi vaikuttaa heidän suhteeseen. Vaikka et haluaisi yleistää niin miehen odotetaan olevan mies sillä tavoin että tietyt asiat pidetään sisällä tai jos ne ilmaistaan niin ne täytyy ilmaista naisen tavalla.
Jokaisella on toki vastuu itsestä mutta väite ettei toisten yksilöiden toiminta vaikuta tunnevammaisuuden kehittymiseen on täyttä harhaa. Se toinen kun toimii omien tunteiden peilinä varsinkin parisuhteessa jatkuvasti ja jos sieltä tulee aina niille vain tietynlaista palautetta niin ihminen oppii niihin myös siten suhtautumaan.
Vastasin tuolla tuohon siihen kuinka naiset kertovat kuinka miehet ovat "tunnevammaisia" ymmärtämättä itse miten he ovat luomassa tällaisia miehiä.
tuossa kirjoituksessasi tosiaan piileen ainakin jonkinlainen totuuden siemen.
"Ensinnäkin, juoppoa ymmärtävä nainen on todennäköisesti keskimääräistä empaattisempi ihminen."
Minä pidän tuollaista naista keskimääräistä typerämpänä. Mutta jos on osaansa tyytyväinen eikä valita siitä, niin ymmärtäköön ihan niin paljon kun vaan sielu sietää.
"Jotenkin vain tuntuu, että mies etsii naisesta - aina - pohjimmiltaan äitiä, ja pettyy, kun nainen paljastuukin IHMISEKSI."
Hmm... voihan se joskus olla noinkin. Mutta entäs jos mies pettyy siihen että nainen ei olekaan ihminen, vaan äiti-ihminen? Oletko miettinyt sitä? Joo, ja minä en sitten etsi naisesta äitiä tai äiti-ihmistä.
Juuri sanoin muiden ihmisten käytöksen vaikuttavan meihin voimakkaastikin. Mutta edelleen se ei poista meidän omaa vastuutamme siitä millaisia olemme ja millaisia meistä tulee.
Suosittelen perehtymään sanojen merkityssisältöhin ja tulkitsemaan kirjoituksia sanamuodonmukaisesti. Jos se siis sinun aivokapasiteetillasi on mahdollista.
taitaa taas keskittyä omaan naputteluusi eikä sen oman tekstin lukemiseen.
Kirjoitit ensin:
"Suljet tuolla ilmaisulla täysin pois yksilön (miehen) vastuun siitä, millaiseksi hän ja hänen elämänsä muodostuu. Ihan kuin mies olisi vain tahdoton nukke, joka muokkautuu yksinomaan vuorovaikutussuhteessa muihin."
Tässä siis haukut näkökantani kun uskalsin mainita että toinen ihminen vaikuttaa siihen kuinka ihmiselle jää tilaa esimerkiksi tunteiden ilmaisuun.
"Normaaliin ihmiseen vaikuttaa kanssakäyminen muiden kanssa ja voi vaikuttaa voimakkaastikin."
Tässä olet taas päinvastaista mieltä eli että toinen ihminen voi vaikuttaa asiaa voimakkaastikin.
"Mutta se ei määrää sitä, millainen ihmisestä tulee. Se on suurimmaksi osaksi ihmisen itsensä käsissä."
Ja sitten taas palaat kielteiselle kannalle.
Yritä siis päättää ensin mitä mieltä olet ja sen jälkeen kirjoita vasta tänne muuten voi olla kenen tahansa hankala tulkita asioita. Jos olisin sanonut toisin päin niin varmaan olisit väittänyt samaa. Eipä jaksa paljon keskustella jos toisen mielipidettä voi lukea viiteen eri suuntaan yhtä aikaa eikä vieläkään tiedä mitä hän ajattelee. Onko sinulla todettu keskittymisvaikeuksia tai oppimishäiriöitä?
Totta helvetissä minä ajattelen että kerrot kuinka se on sitten miehen oma vastuu kun sen mainitset viimeisenä ja sitä painotat.
Se mikä tässä painottuu mitä et ehkä ymmärrä on missä yhteyksissä tuo tunnevammaisuus ilmentyy. Jos naiset järkiään opettavat miehelle että näin ja näin ei saat toimia niin mies joko hyväksyy sen ja muokkautuu siihen tai sitten seurauksena on mahdollisesti jatkuvat riidat NIMENOMAAN SUHTEISSA NAISTEN KANSSA.
Tästä koko ketjussa on kysymys eli naisten tietyistä täysin muuttumattomissa olevat käsitykset miten miehen tunteet pelaavat ja miten paljon niille annetaan pelivaraa suhteessa ja kuinka mies voi tuoda niitä esille.
Olet oiva esimerkki tästä. Et osaa edes päättää mitä mieltä olet mutta kuitenkin pitäisi olla samaa mieltä sinun kanssa muuten olen mielestäsi kyvytön keskustelija.
Hienoa että todistit väitteen todeksi ilman muitta mukisematta!
Keskiverto ihminen pitää empaattisena henkilöä, joka ymmärtää nimenomaan häntä. Mutta jos tämä henkilö ei ymmärräkään häntä vaan sensijaan JUOPPOA, niin tämä henkilö ei sitten enää olekaan empaattinen - hän on sen jälkeen "keskimääräistä typerämpi ihminen".
"naiset niitä tunnevammaisia miehiä tuottaa"
Eli kaikki miesten ongelmat ovat naisten syytä = miehestä tulee tunnevammainen naisen myrkyttäessä hänet.
Missä on sinun/mieskavereittesi itsenäisyys ja omanarvontunne?!
Minä en antaisi yhdenkään ihmisen tuottaa itselleni minkäänlaista "tunnevammaa" (- mikä muuten on "tunnevamma", saanko kysyä?).
Jotenkin kirjoituksestasi paistaa läpi se, kuinka te miehet olette naisista oudolla tavalla riippuvaisia. Annatte meille naisille jonkinlaisen ylivallan - vapaaehtoisesti. Se tässä on kaikkein oudointa...
Sanot, että "naisista annetaan sellainen kuva...".
Siis missä annetaan? Kuka sellaisen kuvan on antanut naisista?
Tämä kuva on ehkä piintynyt käsitys naisesta omassa päässäsi. Kuka sen sinne on istuttanut, sitä en tiedä.
Joka tapauksessa on väärin olettaa, että nainen on ymmärtäjä/hoivaaja luonnostaan. Näin ei läheskään aina ole. Miehille asian valkeneminen on joka tapauksessa shokki.
Empaattisuuden puute maailmassa noin ylipäänsä on surullinen asia, sitä en kiellä. Ja tietysti kumppanin toivoo olevan ymmärtäväinen.
naiset kertovat kuinka miehillä on tunne-elämässä ongelmia ja kuinka miehillä on tunnevamma yms. Ja johtopäätökseni on että usein tämä johtuu joko suoraan tai epäsuoraan naisten vaikutuksesta, toki ei kokonaan.
Hyvin usein naisten vaikutuksella tuetaan tätä ilmapiiriä jossa miehen täytyy toimia tietyllä tavoin.
Miehet eivät ole riippuvaisia naisesta mutta onhan aivan selvä että parisuhteessa toisen sukupuolen roolia määrittää se toinen osapuoli.
Se mikä tässä "ylivallassa" on juuri kyse on ihan normaali parisuhteen yhdessäolo. Jos mies haluaa olla naisen kanssa niin vaatii sopeutumaan tiettyihin juttuihin. Valitettavasti tässä asiassa naisilla olisi petraamisen varaa.
Hyvin usein naiset eivät näissä asioissa hievahda ja syynä on nimenomaan että tunteet nähdään naisten omana maailmana jossa he ovat mestareita. Valitettavasti se vain taitaa koskea niitä omia tunteita, ei toisten tunteita varsinkaan negatiivisia tai jotka eivät sovi naisten muottiin miten tulisi tuntea.
Nostin tietysti tässä kissan pöydälle mutta usein parisuhdekeskustelua ja keskustelua miesten ja naisten ongelmista parisuhteissa käydään hassulla tai pinnallisella tasolla, mutta yleensä ei puhuta tällaisista asioista.
Sitten ihmetellään kun mies ei puhua pukahda tai mököttää. Myös miesten kanssa keskustellessa nousee esille monia muita arkoja aiheita jotka varmasti ovat monilta naisilta pimennossa koska he eivät kestä näiden asioiden käsittelyä missään muodossa.
Jos joku kysee mikä näitä nykyajan ihmissuhteita vaivaa niin syitä on toki monia mutta tuossa nyt on yksi.
Itsehän just äsken huomasin etten ole keskiverto.
että minä olen älykäs - sinä vain luulet olevasi. En tiedä johtuuko mustavalkoinen ajattelutapasi nuoruudesta vai kenties vain tyhmyydestä. Luultavasti molemmista.
Näissä lauseissa ei ole ristiriitaa:
"Normaaliin ihmiseen vaikuttaa kanssakäyminen muiden kanssa ja voi vaikuttaa voimakkaastikin."
"Mutta se ei määrää sitä, millainen ihmisestä tulee. Se on suurimmaksi osaksi ihmisen itsensä käsissä."
Kaikki kokemamme vaikuttaa meihin, mutta on meidän omissa käsissämme, millaisia meistä muodostuu. Kokemamme ei määrittele meitä - onneksi. Esim. eihän yksi ainut raiskauksen uhrikaan kykenisi koskaan enää normaaliin suhteeseen, mikäli näin olisi. Itse me päätämme sen, millaisia haluamme olla ja miten elää ja sen jälkeen teemme töitä tavoitteemme eteen.
Tiedän kyllä, että tässä maailmassa on paljon kaltaisiasi mustavalkoisesti ajattelevia ruikuttajia, jotka istuvat toinen sormi suussa ja toinen perseessä ja syyttelevät muita. Oma valintasi pysytkö henkisenä pikkupoikana koko elämäsi vai otatko vastuun omasta elämästäsi. Vaikka sinulle olisi jo munakarvat kasvaneet, niin miestä se ei sinusta tee.
Koska en jaksa selittää sinulle perusasioita alusta asti, niin en jaksa enää vastailla sinulle. Kysy äidiltä, jos joku vielä vaivaa.
pikkutyttö taas ihan pikkuvanhat jutut.
Olen kyllä siinä suhteessa mustavalko ihminen että ymmärrän puuron ja paskan eron. Sinä et. Sekoitat ne toisiinsa ja väität että toinen on toista ja että kumpaa haluat maistaa vaikka sulle ne maistuu samalle.
Sinä pääset kyllä "naiseksi" kun munaa saat mutta sehän on ainut asia josta sinusta tässä elämässä on, hetken helpotukseksi, koska ajattelu on pakko jättää muille.
Juokse kiltisti isäsi lahkeeseen roikkumaan, hän huutaa jo.
kuvan itsestään.
Sehän on aivan selvä jo tätä ketjua katsellessa että naiset ovat olevinaan niitä suuria ymmärtäjiä, mutta jostakin syystä se siellä parisuhteen puolella...on toisin.
Minusta tuntuu että se siementen kylväminen täytyy aloittaa naisten puolelta mitä ajatuksiin tulee.
Pointtihan on siinä että parisuhteessa toisen tulisi olla toisen ymmärtäjä vuorotellen. Valitettavasti kuten jo on mainittu on tiettyjä suhdeteknisiä juttuja jotka nähtävästi estää naista ymmärtämästä näitä asioita pitemmälle. Ehkä se johtuu sitten taas siitä kuvasta mikä naisille annetaan miehistä tunneköyhinä yms. joka sitten johtaa tähän.
Naiset yleisesti haluaisivat ajatella tajuavansa parisuhteen päälle niin paljon ja tätä ei saa kyseenalaistaa vaikka he itse saattavat myöntää että he eivät ymmärrä miehiä useinkaan.
Miehillä on toki omat ongelmansa joita miesten tulisi käsitellä mutta tässä ketjussa puhuttiin naisten asioista ja vaikuttaa siltä kuten alun perin arvelinkin että se on täysin kielletty aihe.
Saa naisen täysin sekoamaan jos joku uskaltaa vihjata moista, ja ongelmat jatkuvat.
Ensimmäinen askel ongelman hoitamisessa on sen tunnistaminen.
Mielestäni on totta, että tunteet nähdään naisten maailmana ja jotenkin enemmän naisten alueena. Sekin on totta, että miehen pitää monien naisten mielestä toimia tietyllä tavoin,... pitääkö miesten vähän niin kuin luopua itsestään, jos meinaavat naisen kanssa elää? Varmaankin siihen osasyynä on se, miten meitä lapsina kohdellaan. Pojille opetetaan jo varhan, mikä on soveliasta tunteitten näyttämistä. Jos edes kotona saisi vapaasti näyttää tunteita ja kannustettaisiin siihen nimenomaan poikiakin, olisi kaikilla varmaan vähän helpompaa.
Kyllä miehet, ainakin kun erilaisissa keskusteluryhmissä ilman sitä naistaan, puhuvat ja puhuvat eikä kukaan ole tuppisuu. Ehkä me naiset emme riittävästi kuuntele miehiä.
menee. Varsinkin juuri suomalaisessa kulttuurissa. Ehkä nykynuoret on vähän erilaisia kun ovat niin sosiaalisiakin. Itsekään en ole vielä kovin vanha mutta samaa huomannut ja kyllä nämä asiat nousevat usein esille noissa keskusteluissa jotka käydään miesten kesken. Joskus ovat jopa niin kipeitä aiheita että tietysti vaikea toiselle miehelle purkaa mutta vaikea omalle vaimolle/tyttöystävälle sanoa kun se ottaa siitä nokkiinsa tai ajattelee että mies kokee parisuhteessa olevan jotain vikaa.
Usein tuntuu vähän myös siltä että jos niitä tunteita osaisi miehet käsitellä paremmin todella lapsesta saakka, annettaisiin tilaa ja sitä saisi myös parisuhteissa niin ehkä se väkivaltaisuuskin vähenisi. Olisi jokin toinen keino purkaa niitä tunteita kuin fyysisyys, raivoaminen tai vaikkapa kiroilu ja mököttäminen.
Naiset ovat dominoivassa asemassa kun puhutaan tunne-elämästä ja osan mielestä myös parisuhteessa sillä tavoin että määrittävät sitä suhdetta. Vaikka mies toimisi perheen "päänä" niin onhan se naisen ja äidin asema yhtä merkittävä.
Sitten jos mies reagoi johonkin niin osa naisista ottaa sen hoivaajan roolin sellaisella sydämellä joka toisaalta parisuhteessa ole soveliasta. Se ehkä helpottaisi naistenkin asemaa koska eihän se marttyyrin/hoivaajan rooli ole mikään naisen tehtävä vaan pitäisi olla tasapainoa ja vastavuoroisuutta.
Vaikea vain asiasta puhua täällä kun ihmiset olettavat että tässä nyt mollataan naisia taas, siitähän ei ole kyse. Tarkoitusperänä kuitenkin on suhteiden parantaminen. Ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä miten suhteet menee kun "Mies on tuollainen" ja "nainen tällainen" vaan oikeasti pyrkiä siihen että molemmat voisivat kehittyä. Ainahan löytyy tietysti niitä jotka eivät halua näin tehdä tai eivät ole koskaan oppineet siihen.
selittää osan eroista miesten ja naisten välillä?
Olen edelleen sitä mieltä, että nainen on miestä empaattisempi olento, noin periaatteessa. Naiset ovat tarvinneet tätä kykyä, koska kivikaudella nainen eli pysyvästi paikallaan jälkeläisistä huolehtien, mies oli jatkuvasti poissa metsästäen.
Metsästäessa ei tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta hengissäselviämisestään.
Olosuhteet ovat nyt toiset. Naisen empatia saattaa edelleen ilmetä esim. myötätuntona vaikkapa heikompia kohtaan (lapset ym.), mutta se ei välttämättä ulotu meihiin asti.
Ottaisin yhden esimerkin vielä, joka kertoo mielestäni jotain: Sinkkunaisten tiedetään elävän kaikkein ympäristöystävällisimmin; he lajittelevat jätteensä muita useammin. Kun vastaavilta miehiltä (tai mieheltä ylipäänsä) kysytään, mitä he tekevät ympäristön hyväksi, he vastaavat useinmiten: "Sammuttelen valoja".
Valon sammutus on toki energiansäästöä, mutta mies tekee sen ehkä lähinnä itseään ajatellen, pienemmän sähkölaskun toivossa. Nainen ajattelee laajemmin, myös muiden hyvinvointia.
(älä vain sano, että "jauhat paskaa" - edellinen on tutkittua asiaa)
mutta evoluutiobiologia tai oikeammin evoluutiopsykologia on lähes kokeellinen tieteen ala. Alan parhaimpienkin teoriat ovat siis pelkkään arvailua mitä on tapahtunut, ainakin tällä hetkellä. Varoisin tekemästä noita yksinkertaistettuja "mies oli metsällä" ja "nainen hoiti pentuja" päätelmiä. Olisin hyvin varuillani tehdessäni tuollaisia koska mitään suoraa tutkimustietoa kun ei ole saatavilla.
Naisen empatia on tietysti kehittynyt koska on todennäköisesti joutunut enemmän sosialisoimaan sekä olemaan tekemisissä lasten kanssa. Mutta täytyy huomata että miehelläkin on empatian tunteita. Mies ja nainen lajin sisällä eivät eroa lopulta niin paljoa ja ehkäpä usein näitä eroja kasvatetaa näiden roolimallien kautta. Suomessa varmasti vaikuttaa tuo jähmeämpi vanha mies kanta. Itse olen oppinut ainakin omalta isältäni miten asioita (tosin myös äidiltä) miten asioita ei pitäisi tehdä vaikka he vielä yhdessä ovatkin.
Kyllä se varmasti ulottuu miehiin astikin mutta varmaankin siten että ongelmaksi varmaan nousee juuri se milloin tuota empatiaa tulisi käyttää jos esimerkiksi mies koetaan jotenkin uhkaavaksi parisuhteen ilmapiirille. Itse näkisin että jotenkin tuo parisuhteen malli on opittua eikä sitä enemmän tarvitse selittää evoluutiollakaan koska ihmiset varmasti pystyvät oppimaan siitä pois.
Joskus tuntuu että parisuhteissa roolit vaikka kotitöitä tehtäisiin yhdessä yms. on varsin tarkkaan rajatut nimenomaan tiettyjä asioita silmällä pitäen koska nainen kokee itsensä naisena kun häntä tässä naisen roolissa kohdellaan ja sama miehen osalta. Tämä juuri vaikeuttaa tilannetta koska harvempi noihin muotteihin sopii.
En oikein usko tuohon että nainen ajattelee pelkästään muiden hyvinvointia tai "laajemmalti" kyllähän mieskin tuohon kykenee. Itse näkisin varmaan että mieheltä vaaditaan myös niitä toisenlaisia piirteitä eli "epäempaattisuutta" koska ainahan ei voi ajatella toisiakin.
Jos lähtisin luettelemaan miesten ongelmia parisuhteessa ja niitä asioita joita he voisivat petrata (mukaanluettuna itse) niin niitä varmaan olisi pitkä liuta, mutta tässä jutussa kyllä tuo hankaluus tulee jotenkin siitä että odotetaan toiselta jotain ja se toisen reaktio yllättääkin koska hän ei vastaa omiin toiveisiin tai toisaalta ei sovi siihen ennalta sovittuun muottiin miten se toisen sukupuolen edustaja toimii.
Varmasti vähän kypsemmissä parisuhteissa näitä paremmin käsitellään mutta toisaalta niihin on usein pesiytynyt jo omakin "riitelemisen malli" joten johtopäätösten vetäminen niistä on hankalaa.
kunhan ne tunteet ovat positiivisia naisen kannalta: "rakastan sinua", "olet kaunis", "olet uskomattoman seksikäs ja kiihottava rotunainen" jne...
pystyisi olemaan miehen kanssa joka olisi sellainen jollaiseksi haluatte nykyisen miehenne muuttaa. Naiset kun eivät pidä miehekkäänä miehenä miestä joka uskaltaa olla heikko ja tunteellinen. Nainen ajattelee "ooksä joku Marco Bjurström? Sekin on muuten homo"
"Ihan kuin mies olisi vain tahdoton nukke, joka muokkautuu yksinomaan vuorovaikutussuhteessa muihin. Normaaliin ihmiseen vaikuttaa kanssakäyminen muiden kanssa ja voi vaikuttaa voimakkaastikin. Mutta se ei määrää sitä, millainen ihmisestä tulee. Se on suurimmaksi osaksi ihmisen itsensä käsissä."
Eihän se määrääkään sitä millainen miehestä tulee. Mutta se määrää sen, miten miehen kuuluu käyttäytyä. Ja naiset pyörittämällä tätä tunnemonopolia (erinomainen termi) pakottavat miehet tekemään mielensä mukaan. Tottakai mies saa vapaasti olla tunteellinen ja erittäin epämiehekäs, mutta silloin hänen on myös hyvä valmistautua olemaan ikisinkkuna tai jos hän haluaa naisen, niin rimaa täytyy madaltaa valtavasti. Mies joka ei käyttäydy tyypillisten miesroolien mukaan, tippuu haluttavuudeltaan naisten silmissä satoja sijoja alaspäin vaikka ulkonäkö olis ku George Clooneylla.
hyökkäys ennenkuin he lopullisesti poistuvat keskusteluta kiukusta kihisten. :)
Pojuttelulla tarkoitan juuri tätä "Mee takas äitis helmoihin elämään vielä muutamaks vuodeks ni ehkä sustaki joskus kasvaa mies" jne...
Eikös naisetkin tee samaa ollessaan passiivisia aloitteenteossa? Naisethan sanovat aina "joo kyl mä tekisin aloitteita vaikka joka viikonloppu kiinnostaville miehille mut mä en sen takia voi ku miehet ei tykkää aloitteellisista naisista".
Eli annatteko te naiset nyt meille miehille ylivallan? Ette itsenäisesti tee aloitteita välittämättä joidenkin miesten mielipiteistä? :)
"Sekin on totta, että miehen pitää monien naisten mielestä toimia tietyllä tavoin,... pitääkö miesten vähän niin kuin luopua itsestään, jos meinaavat naisen kanssa elää?"
useimmiten näin varmasti on. Naiset ei kestä miestä jolla tunteet on pinnassa. Naiset pitävät yksinoikeutenaan sitä että on tunteet pinnassa. Miehen kasvoilta pitäisi saada lukea pelkkää tasaisen harmaata jurotusta, korkeintaan sängyssä ja urheilumatsin aikana mies saa käyttää kasvonilmeitä vähän runsaammin mutta siinä se.
Surullista luettavaa... Itse pidän miehistä, jotka eivät yritä yhtään mitään. Joitten ei tarvite yrittää yhtään mitään. Sen nimittäin huomaa heti. Yleensä minusta miehet pilaavat mahdollisuutensa juuri sillä, että yrittävät niin kamalasti olla stereotypioitten mukaisesti millón mitäkin: nokkelia, hauskoja jne. Täytyykö yhden miehen sitten miellyttää niin monia naisia yleisesti? Unohda roolit ja ole oma rohkeasti valloittava itsesi. On varmaan mahdotonta uskoa, että on erittäin spesiaali omana itsenään.
"Joskus ovat jopa niin kipeitä aiheita että tietysti vaikea toiselle miehelle purkaa mutta vaikea omalle vaimolle/tyttöystävälle sanoa kun se ottaa siitä nokkiinsa tai ajattelee että mies kokee parisuhteessa olevan jotain vikaa."
kaikkihan on kuullu sen kun miestä kysyy kaverit johonkin niin tämä vastaa "Joo täytyy ny kattoa mitä toi hallitus on siitä mieltä".. ja muutenkin tällanen vitsailu miehille "ootko tossun alla?" valitettavasti usein huumoriin kätkeytyy ihan kipeitä faktoja: naiset todella pompottaa miehiä ja miehet alistuu tähän. Uskallan väittää että useimmat miehet joutuessaan vastakkain naisensa tahdon kanssa, eivät uskalla/halua katsoa omia "korttejaan" loppuun asti vaan luovuttavat suosiolla. Tätä miehet tuntuu usein perustelevan sillä että "No ku en mä jaksa sen kans alkaa kinaamaan kun sen kumminki alkaa mököttään". Ennen ajattelin että miehet oikeasti ajatteli noin mutta oon alkanu ajatteleen jospa se onkin miesten vähättelyä.
Jospa miehet ovatkin todellisuudessa todella suuttuneita ja pettyneitä siihen etteivät uskalla nousta naisen tahtoa vastaan ja kääntävät luovuttamisensa voitoksi vähättelemällä sitä miehekkäästi: "No helvetti ei se juttu ole mulle läheskään niin tärkee ku muijalle ni annoin sille periksi että se pysyy tyytyväisenä. Ei sitä mykkäkoulua jaksa kattella".
Mitäs jos tämän lukeneet miehet seuraavalla kerralla joutuessaan napit vastakkain naisensa kanssa rohkaistuisivat ja katsoisivat loppuun asti mihin tilanne johtaa kun he pitävätkin oman päänsä eivätkä anna naiselle periksi? Ja nyt tarkoitan ihan asiallista omassa kannassa pysymistä; ei siis toisen haukkumista tai ärsyttämista, vaan fiksusti pitää kannastaan kiinni ja perustelee sen kunnolla. Nainen todennäköisesti yrittää niitä samoja vanhoja temppuja jotka tähän asti ennenkin ovat toimineet joka kerta eli
- äänen nostaminen
- kiukuttelu
- mököttäminen/marttyyrin esittäminen
- verbaalinen hyökkääminen miehelle aroilla jutuilla jotka eivät liity senhetkiseen erimielisyyteen millään tavalla
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. :) Ei nainen teistä eroa ota sen takia. Eikö olisi hienoa nähdä kuinka pitkälle lapsellisuudessaan nainen on valmis menemään saadakseen tahtonsa läpi? Sen jälkeen voittekin alkaa pohtimaan, miksi olette kyseisen naisen kanssa? Ansaitsetteko te sitä kohtelua jota naisenne teille antaa? Ehkä olisi parempi erota naisesta ja hankkia toisenlainen ihminen elämäänsä?
ja hyvä niin. Usein naisetkin sortuu tuohon että yrittävät esittää mahdollisimman naisellista, jolloin lopputulos on teennäinen ja vaivaannuttava (nainen sitä tuskin tajuaa itse että mies vaivaantuu).
Itselläni on naama olemaan usein vähän liikaakin peruslukemmilla. Naamankin lihaksia pitäis käyttää, niin ei ala roikkua ajan myöten niin pahasti. Ei ole oikein kokemusta tunteellisisista miehistä. Minusta olisi tärkeää, että uskallettais olla rehellisiä. Teeskentely on kamalaa. Vaikkakin aikuisilta odotetaan tietyissä yhteyksissä asiallista käyttäytymisistä. Se on ok silloin kun se on välttämätöntä, mutta tunteitten näyttäminen on pääsääntöisesti vain plussaa, luulisin.
estää olemasta miesten kesken niin tunteellisia kuin haluatte? Kun vian kerran löydät vain naisten asenteista.
Vaikuttaa siltä kuin vasta "etsisit" itseäsi, mitä haluat ja miten?? Tulee vaikutelma, että "taistelet" irti naisestasi, et yhteyteen ja ihmettelet ääneen parisuhdettasi/parisuhteita, dynamiikkaa joka niissä toimii.
Joku etsikkoaika sinulla on menossa ja miehisyytesi on vasta kehittymässä tietoisuuden tasolle. Molempiin sukupuoliin pätee, että et voi muuttaa toista, ainoastaan itseäsi ja asennettasi.
toisille miehille, vaan omalle naiselleen.
Viittaan kommenttiisi edeltävän viestin kirjoittajan suhteen. Annat ymmärtää, että nainen, joka toivoo miehen olevan oma itsensä, on harvinainen nainen.
Ehei, on meitä, paljon enemmän kuin osaat kuvitellakaan. En itsekään ole koskaan etsinyt miestä, joka yrittää päteä minulle, päinvastoin.
Tähän pätemistarpeeseen törmään kuitenkin jatkuvasti. Miehet yrittävät tehdä vaikutuksen minuun milloin milläkin asialla. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja tapaan paljon myös miespuolisia asiakkaita. Useimmat miehet eivät osaa olla seurassani "omia itsejään" - aina pitää jotenkin rivien välistä toitottaa omia saavutuksiaan.
Mies, joka on oma, luonnollinen itsensä vetoaa minuun. Tällainen mies jopa tietää vaistonvaraisesti, että kiinnostun. Toivon miehen olevan lisäksi riittävän huumorintajuinen ja älykäs.
"Naiset ovat tarvinneet tätä kykyä, koska kivikaudella nainen eli pysyvästi paikallaan jälkeläisistä huolehtien, mies oli jatkuvasti poissa metsästäen.
Metsästäessa ei tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta hengissäselviämisestään."
Evoluutiomielessähän kaikki ovat kiinnostuneita omien geeniensä jatkumisesta. Mahdollinen empatiakyky,siis kyky samaistua toisiin,on sitten vain yksi kehittynyt ominaisuus jonka tarkoitus on edistää tuota omien geenien jatkumista.
Jos mies välittäisi vain omasta selviämisestään niin sitten mies pistäisi saaliit vain omaan suuhuun eikä myös lasten ja naisten suuhun. Mutta jos mies tekisi niin,niin miehen jälkeläinen ei kasvaisi suvunjatkamisikään aivan kuin jos nainen ei antaisi sille tissiä.
"Ottaisin yhden esimerkin vielä, joka kertoo mielestäni jotain: Sinkkunaisten tiedetään elävän kaikkein ympäristöystävällisimmin; he lajittelevat jätteensä muita useammin. Kun vastaavilta miehiltä (tai mieheltä ylipäänsä) kysytään, mitä he tekevät ympäristön hyväksi, he vastaavat useinmiten: "Sammuttelen valoja"."
Kun tarpeeksi valikoivia ollaan niin saadaan naiset näyttämään hyvältä ja miehet huonommilta mikä sopii vallitsevaan feminismin ilmapiiriin.
"Valon sammutus on toki energiansäästöä, mutta mies tekee sen ehkä lähinnä itseään ajatellen, pienemmän sähkölaskun toivossa. Nainen ajattelee laajemmin, myös muiden hyvinvointia."
"ehkä"? Siis et edes tiedä mutta veikkaat vain ideologisesti että miehen tarkoitusperät ovat jotenkin omahyväisiä ja naisen ei? Entä ketkähän peseytyvät kauemmin,miehet vai naiset? Ketkä tarvitsevat nukkumista varten yöpuvun,suihkua varten suihkutakin jne. Minkä takia kosmetiikkaa testataan eläimillä? Kenen mielen mukaan tehdään kaikki abortit? Ketkä pahoinpitelevät enemmän lapsia? Naiset.
Kumpi sukupuoli hyväksyy herkemmin omaansa kohdistuvan väkivallan ja tuomitsee vastakkaiseen kohdistuvan? Ketkä tekevät kaikista raskaimmat ja vaarallisimmat työt valtaosan hengenvaarallisista,vapaaehtoisista urotöistä? Miehet.
Ketkä Suomessa tekevät eniten väkivaltarikoksia ja eniten omaan perheeseen kohdistuvia väkivaltarikoksia? Miehet.
Ketkä junailivat natsi-Saksassa juutalaisten ja muiden "ei-toivottujen" tuhokoneiston? Miehet.
Esimerkki jätteiden lajittelusta kuvaa hyvin miesten ja naisten valistä eroa. Kyseessä tuskin on feministisen liikkeen lanseeraama propaganda, kuten vainoharhaisesti miehenä kuvittelet, vaan
ihan puhdas tutkimustulos.
"Ketkä Suomessa tekevät eniten väkivaltarikoksia ja eniten omaan perheeseen kohdistuvia väkivaltarikoksia? Miehet."
Ainakin eniten väkivaltarikoksia vaikkakin sitä varmaan vähän vääristää se ettei naisista ole kaikkiin rikoksiin joita he ehkä haluaisivat tehdä ja pääsevät helpommin pelon varjolla brutalisoimaan miehiä "itsepuolustuksena" ja muutenkin touhua katsotaan helpommin läpi sormien.
Perheväkivalta jakautuu sen sijaan melko tasan,jos tarkoitetaan puolisoiden välistä.
"Ketkä junailivat natsi-Saksassa juutalaisten ja muiden "ei-toivottujen" tuhokoneiston? Miehet."
Varmasti monet naiset kannattivat ja sitä kannattavat edelleen mutta ilman miesten kykyjä sitä ei olisi voinut suorittaa. Aivan kuten moni nainen ehkä haluaisi hakata jonkun miehen muttei uskalla koska on liian suuri riski että ei onnistu ja käy huonosti. Sama pätee laajemmalla skaalalla esim.WTC:n kohtaloon; kuinka moni nainen on lentotaitoinen ja tarpeeksi kylmähermoinen ja taistelutaitoinen voidakseen tehdä mitä (mies)terroristit kuulemma tekivät? Varmasti monet naiset juhlistivat kyllä näitä miehiä.
"Esimerkki jätteiden lajittelusta kuvaa hyvin miesten ja naisten valistä eroa."
Mutta vastakkaiset todisteet ei?
Naiset käyttävät väkivaltaa enemmän kuin miehet, naisten väkivalta on vaan sanallista ja erilaisia tekoja kuin lyöntejä. Kenen vika se on jos saa selkäänsä kun ensin huutaa ja haukkuu ja sitten vielä ei ymmärrä lopettaa ajoissa? Naisten väkivallan merkkejä ei näe ulospäin, mutta se ei tarkoita sitä että sellaista ei ole olemassa.
Kyselet ketkä tekee raskaimmat ja vaarallisimmat töt ja valtaosan hengenvaarallisita vaapaaehtoisista urotöistä?? Tuo lisäys vapaaehtoinen on todella hyvä lisäys ja lieneekö miestenkään kohdalla aina puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuvasta urotyöstä?
Miksi otetaan joku valikointi kriteeriksi kun yritetään todistella omaa/miesten suurempaa humaanisuutta tai naisten huonommuutta/feminismiä??
Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että Luoja ei sekundaa tee/luo, Hänellä on ollut hyvä tarkoitus kun ihminen maan päälle luotiin ja maa heille asuttavaksi annettiin. Tätä juupas, eipäs jankkausta voidaan jatkaa, mutta mitä/ketä se hyödyttää ja millä tavalla??
Jokainen ihminen on arvokas, jokainen elämä on lahja, meidät on luotu rakastamaan, rakkauteen.
Kertovat naisetkin omista tunteistaan keskenään. Ha, itse te miehet olette tämän miehisen kulttuurin itsellenne luoneet ja itse sen voitte myös purkaa. Turha siitä on naisia syytellä, vaikka sinutkin on sellainen synnyttänyt. Itsesääliä, katkeruutta ja slaavilaista melankoliaa örähdysten kera, siinä on suomalianen mies.
Suomalainen mies on keskimäärin hyvin rasistinen suomalaiseen naiseen verrattuna. Tämän todistavat kaikki Suomessa asuvat ulkomaalaiset, niin naiset kuin miehet. Suomalaisen miehen yksioikoinen, alemmuudentuntoinen suhtautumistapa aiheuttaa tämän. Rasismi on empatian kyvyn puuttumista, kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan.
Naisilla ei siis mielestäsi ole "kylmähermoisuutta" terroritekoihin? Kyllä kylmähermoisuutta löytyy - ihan terroritekoihin asti, sitä ei käy kieltäminen.
Natsi-Saksan hirmuteot vain olivat sitä luokkaa, että vaikka moni nainen hiljaa hyväksyi sen, mitä tapahtui, niin miehet toteuttivat itse teot, suunnittelivat järjestelmällisen joukkotuhon ja käyttivät käsittämätöntä väkivaltaa systemaattisesti.
Naiset voivat olla vangin vartijoina ja sotilaina, mutta kuinka usein kuulemme naisista, jotka olisivat sadistisesti kiduttaneet uhrejaan tässä asemassaan? Emme koskaan.
Naiset pitää miestä "naisena"jos se alkaa pyytään tukea.Voidaan käyttää myös vallan välineenä,esim:
mies tulee riippuvaiseksi naisesta.
Suurin osa ystävistäni on miehiä, ja puhun heidän kanssaan mm. ihmissuhteista. Meillä vanhan kaveripiirin kesken on niin, että jos jollain on vaikeuksia, toiset auttavat, sukupuoleen katsomatta. Ilmeisesti sinulla ja minulla on eri tuttavat, joten en voi tuntemistasi ihmisistä mitään sanoa.
Sen ymmärrän, että naiset eivät halua sekaantua esim. potentiaalisesti väkivaltaisiin tai rikollisiin tyyppeihin. Lisäksi omasta masennuksesta kannattaa käydä puhumassa ennemmin terapeutille, koska kroonisesti mielenterveysongelmainen ihminen saattaa väsyttää läheisensä.
olen lähipiirissä nähnyt ihan riittämiin, että nainen yrittää parantaa masentunutta miestä kaikin keinoin ja lopulta sairastuu itse. Läheisiltä saatava tuki on tärkeää, muttei riitä masennuksesta parantumiseen eikä sen ole tarkoituskaan olla siinä roolissa.
vaan ihan mikä tahansa muukin oire voi sairastuttaa lähipiirin. Alkoholi, huumeet, väkivaltaisuus, muuten vaan ikävä käytös... mitä noita nyt voikaan olla.
Miksi nyt sitten joltain puuttuu empatia ja auttamisenhalu? Jokaisella on varmaan siihen oma selityksensä. Mutta jos haluaa seurustella mukavan ja välittävän ihmisen kanssa, eikö se ole lähinnä hyvä, että nämä jättäytyvät pois kelkasta?
masennuksen ja voin sanoa ihan rehellesesti, että fiksuinta mitä tein oli se, että sen ajan pysyin sinkkuna. Vaikka tuntui, että kuolen yksinäisyyteen ja hellyyden kaipuuseen niin tiesin myös, että jos lähden etsimään miestä itselleni silloisilla kriteereilläni tulen pettymään. En siksi, että miehet olisivat sikoja, vaan koska haluan toiselta jotain sellaista, mikä on väärin pyytää kumppanilta. Ei kumppani ole terapeutti tai lääkäri. Ei vanhempi joka hoivaa lastaan. Se on oikeasti helvetin väärin sysätä toiselle oma taakkansa, vaikka se voi sairastunutta helpottaa hetkellisesti.
Epävakaus ja masennus on oikeasti vaikeita asioita, ei vain sairastuneelle vaan myös ympäristölle. Sen huomaa sitten, kun on saanut oman päänsä kuntoon ja päässyt selville vesille kaikista masennuksen jälkimainingeista. Itse vaikean masennuksen sairastaneena ja siitä toipuneena väistän myös ongelmaisia. Ja ihan sen vuoksi, koska tiedän mitä siellä sairastuneessa päässä liikkuu, miten energiaa syövää ja vaikeaa se on. Se kuuluu terapeutille. Ei sitä kaadeta rakkaiden niskaan, vaikka nämä sitä taakkaa olisivat valmiitkin jakamaan.
Jos nyt sitten puhutaan yleiskielisestä masennuksesta, ei diagnosoidusta sairaudesta, niin ei valittajat ole koskaan suosittuja. Ei naiset eivätkä miehet. Itse olen suhteissani aina tukenut miestä, en ole säikähtänyt kyyneliäkään. Mutta jotta suhteeseen asti pääsee ei ehkä kannata vuodattaa, ystävän voit saada, mutta orastavan ihastuksen se monesti tappaa, sukupuolesta riippumatta. Muutenkin ihmiset, jotka ajattelevat "naiset sitä, miehet tätä" ovat mielestäni umpiossa. Ei nähdä metsää puilta. Kannattaisi ihan oikeasti rikkoa ne oman mielen ahtaat rajat ja ottaa ihmiset yksilöinä. Se helpottaa elämää.
loistavasti sitä, mitä suurin osa naisista tästä aihepiiristä ajattelee (niin masentuneen kuin ei masentuneenkin näkökannalta). Loistavaa saada tänne lisää fiksuja kirjoittajia!
Lähipiirini kokemukset ovat osittain samansuuntaisia. Naisen kiukkua ja emootivyöryjä on syytä sietää järkähtämättä. Oma tunneilmaisu on ok, kunhan kaikkinainen tyytymättömyys ja miehen omat tuntemukset pidetään tiukasti poissa.
Oikeastaan ketjun kirjoittajat esittävät juuri sen mitä aloittajakin, vain eri sanoin.
*Aloittajalla ei ole lupaa olla katkera, tai kokea noin - se ei ole soveliasta. Hänen havaintonsa ympäristöstä ovat virheellisiä. Hänen tulkintansa ovat harhaisia. Hän on suorastaan sairas tai ainakin säälittävä ressukka uskaltaessaan väittää, että miehen on usein parempi pitää tuntemuksensa omana tietonaan.*
Sitähän aloittaja kai juuri tarkoitti.. että naisen esittäessä tällaisia juttuja odotetaan empatiaa ja ymmärrystä (harhaistakin) katkeruutta kohtaan, miehen tapauksessa tulee suoraan mielenterveysdiagnooseja, normaalia ressukka/pikkupoika-haukkumista sekä avointa halveksuntaa.
Syytä tähän en osaa sanoa, jotenkin se ei vaan ole heidän intresseissään että mies ryhtyy avautumaan mistään. Toisaalta tässä asiassa on turhaa liikaa koittaa kepillä jäätä. Kai normaali aikuinen aika nopeasti erottaa jos toinen ei halua kuulla mitään muuta kuin small talkia ja kehuja.
Taitavat miesten ja naisten väliset suhteet olla aika epätasapainoisia, niin näistä teksteistä voi päätellä. Vain naiset saavat purkaa tunteitaan ja vastaavasti tunteitaan purkavat miehet leimataan jotenkin surkeiksi. (Kunpa voisinkin suojella poikalastani vastaavilta kokemuksilta.) Tunteitaan näyttävät miehet, he vasta rohkeita ovatkin... He ottavat tavallaan riskin ja uskaltavat olla ihmisiä, siinä missä naisetkin tyypillisemmin.
En ole vielä tavannut pariskustaa, jossa jompikumpi ei saisi puhua tunteistaan niin halutessaan. Minusta teet aika rankan yleistyksen näin väittäessäsi, että mies muka ei saisi puhua tunteistaan parisuhteessa.
Olen itse luonteeltani itsenäinen, enkä ole kokenut, että parisuhde olisi minulle se ainoa autuaaksi tekevä asia maailmassa. Mieheni ovat olleet enemmän riippuvaisia minusta ja ovat sanoneet minulle ääneen, että heillä ei ole kuin minut, jolle voi tunteista puhua.
He ovat saaneet puhua tunteistaan ja ongelmistaan, olen kuunnellut, auttanut ja ymmärtänyt. En tällä yrittä nostaa itseäni jalustalle, vaan haluan sanoa, että kyllä "normaali" ihminen kuuntelee toista, jos kyseessä on läheinen ihmissuhde.
Ongelmaksi on muodostunut se, että nämä mieheni ovat usein kokeneet, etteivät selviä ilman minua. On tuntunut, että olen heille ainoa henkilö, joka heitä on ymmrätänyt. Ehkä heidän mielessään näin onkin, mutta todellisuudessa ymmärtäviä ihmisiä on enemmänkin. Eihän voi olla niin, että kun katoan heidän elämästään, he jäävät tuuliajoille ja tuhoutuvat.
Ehkä miesten pitäisi rohkeammin etsiä itselleen tukiverkkoa, ettei esim. erotilanne olisi niin suuri shokki miehelle. Miehet kokevat usein jäävänsä yksin, ilman tukea, koska nainen, usein se ainoa tuki, katoaa elämästä.
Tällainen yksipuolisuus elämässä noin yleisemminkin on suorastaan vaarallista. Ei ole syytä laskea mitään yhden henkilön varaan. Minusta te míehet toimitte näin useammin kuin me naiset.
En halua tällä mollata miehiä. Haluan vain sanoa, että ei todellakaan ole läheskään aina kyse siitä, etteikö mies saisi puhua, vaan pikemminkin miehen oma, hieman rajoittunut ajattelutapa, jonka mukaan apua ei ole saatavilla, aiheuttaa sen, että mies on vaikeuksissa yksin jäädessään.
"Tällainen yksipuolisuus elämässä noin yleisemminkin on suorastaan vaarallista. Ei ole syytä laskea mitään yhden henkilön varaan. Minusta te míehet toimitte näin useammin kuin me naiset."
mielestäni johtuu siitä että miehillä tunne-elämä on selvästi yhtenäisempi kuin naisilla:
- miehille naiset ja tunteet ovat käsi kädessä, miehet eivät koe miellyttäväksi alkaa puhumaan tunteistaan toisille miehille. Vieraalle naisellekin puhuminen saattaa tuntua epämukavalta. Mutta kun miehellä on tunteita jotain naista kohtaan, hänestä on luonnollista purkaa kaikki herkemmät ajatuksensa sitä kautta. Miesten seksuaalisuus on siis tavallaan iso kimppu, missä kaikki herkemmät asiat kuten rakkaus, ihastuminen, seksi ja intiimit tunneasiat ovat kaikki samassa kasassa. Mies ei voi nyppiä sieltä yksittäistä juttua niinku vaikka tunne-elämää ja avautua siitä toiselle miehelle.
- naiset voi huoletta pilkkoa oman tunne-elämänsä osiin: juttuihin, joista voidaan puhua oman miehen kanssa, juttuihin joista voidaan puhua kavereiden kanssa ja juttuihin joista puhutaan naispuolisen parhaan ystävän kanssa. Nainen voi olla täysin rakastunut mieheen mutta silti hän jakaa intiimeimmät tunne-elämänsä asiat toisen naisen kanssa.
Kumpi sukupuoli siis mahtaakaan laittaa enemmän itsestään peliin? Perinteisesti ajatellaan että se on nainen, itse en tähän usko.
"kumpi laittaa enemmän peliin"
Olen kanssasi samaa mieltä tästä: Minäkin olen aina ajatellut, että mies on se romanttisempi osapuoli. Ehdottomasti.
En tiedä, mistä tulee vaikutelma, että nainen olisi tunteikkaampi. Uskon, että kyse on perinteisestä, kaavamaisesta roolijaosta; naiselle on varattu empaattisen, tunteilijan rooli. Kun tarpeeksi kauan tätä roolia tuputetaan (naistenlehdet ym.), niin se omaksutaan automaattisesti: "Tällainen minuun kuuluu olla."
Mitä tämä tällainen palvelee, siitä en osaa sanoa mitään muuta kuin että se todennäköisesti liittyy parinmuodostukseen ja jonkinlaiseen "yhteiskuntarauhaankin"; ajatellaan, että kun miehellä ja naisella on tietyt roolit avioliitossa, he täydentävät toisiaan.
Tällainen kaavamaisuus aiheuttaa vain ongelmia. Mies pettyy ja nainen pettyy.
"Joo se vaikutti aluks tosi hienolta mieheltä mut sit se paljastuki masentuneeks ja vähän epävakaaks tyypiks ni en mä sellasen kans tapailua jatka".
Tuo oikeastaan kiteyttää "valittajanaisen" sielunmaiseman aika hyvin. Nainen saa valittaa ja olla hankala ja vaikka v*ttuilla jatkuvalla syötöllä, mutta jos miehellä on ongelma tai joku asia painaa mieltä, niin se on parempi pitää suu kiinni että ei joudu ulkoruokintaan. VOI JUMALAUTA, MIES ON MYÖS IHMINEN, koittakaa nyt jo saada se siihen paksuun kalloonne.
Miestä ei voi käyttää ihan vaan tunkiona minne kipataan kaikki p*ska. Jos sieltä tulee samalla mitalla takaisin, niin onneksi olkoon vaan, olet saanut TÄSMÄLLEEN ansiosi mukaan. Tämä ei ole ainoastaan minun oma mielipiteeni, vaan olen puhunut tästä melkein kaikkien kavereiden kanssa, ja jokainen on ollut täsmälleen samaa mieltä kanssani.
on pelkästään sellaisia pariskuntia, joissa nainen tukee miestä ja mies naista. Aina tarpeen mukaan ja vastavuoroisesti. Huono naismaku teidän porukan miehillä, jos kaikkien kokemukset ovat tuota samaa scheissea.
ole, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan? Eli mitä vittua te valitsette sellaisia naisia kumppaneiksenne, joilla ei järki päätä pakota? Vanha viisaus sanoo "Ystävistään ihminen tunnetaan" ja "Näytä minulle ystäväsi, kerron millainen ihminen olet".
Tuollaisia ihmisiä vaan riittää maailmassa, niin naisia kuin miehiäkin. Mutta miksi ripustaudutte niihin? Itse olen karistanut kannoiltani ystävinäkin tuollaiset valittajat ja vittuilijat, saati sitten että alkaisin seurustelemaan tuollaisen tollon kanssa. Onko niillä muka niin hyvä pipari tai kaunis naama, että pitää kestää kaikki sen vuoksi?
Saa sitä täällä itkeä ja valittaa ja vittuilla sitten jos ei itse kykene hankkimaan parempaa seuraa. Herää ajatus, että millainen ihminen olet itse? Ansaitsetko parempaa ihan oikeasti?
Ja meidän kaveriporukassa ei tuollaista väninää kauan jaksettais kuunnella, missä syyt on vain toisissa. Miehet ovat todellakin ihmisiä, joten vaadi itseltäsikin ihmismäistä käytöstä ja vastaavaa kunnioitusta muilta. Valitettavasti vain aika monet meistä miehistä sortuvat vain syyttelemään, eivätkä oikeasti halua ymmärtää omaa käytöstään ja sen seuraamuksia. Ihan samalla lailla kuin naisistakin. Ei se tapa tulla toimeen ole naisten tapa eikä miesten tapa, vaan molempien pitää lähentyä toisen tapaa, kohdata siellä puolivälissä. Mutta kun se ihan oikeasti vaatii jo vähän itseltäkin ja siihen ei monista ihmisistä vaan ole, näkeehän sen näistä kirjoituksistakin.
Ei tottakai kaikilla ja kaikki suhteet ole olleet tuollaisia, minulle tuo oli eka ja toivottavasti samalla viimeinen tuommoinen tapaus. Porukassa muutama on aikanaan törmännyt vastaaviin tapauksiin, ja loput tietävät jaetun kokemuksen pohjalta mistä on kysymys. On muuten yksi parhaista tunteista, kun pitkän kärsivällisyyden jälkeen vihdoin antaa itselleen luvan alentua samalle tasolle inisijän kanssa, ja sitten antaa vaan palaa täydeltä laidalta. Tiedän, tosi kypsää ja aikuismaista, mutta minkäs teet, you only get what you deserve, vai miten se nyt meni.
kaikenlaisia kusipäitä. En itsekään perusta noista inisijöistä, jotka vaativat huomiota ja tukea, mutteivät vastavuoroisesti ole itse valmiita tekemään mitään toisten hyväksi.
Harvinaisen hyvä kommenti tähän ketjuun.
Voi kun se olisi ollut niin helppoa, että se nainen olisi alusta asti kaatanut sitä paskaa niskaan, mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Alkuun kaikki oli aivan mahtavaa ja joustoa löytyi molemmilta, kaikki oli oikein täydellistä.
Sitten jostain aivan minulle tuntemattomasta syystä kaikki muuttui yhdessä yössä, oma käytökseni kesti edelleen aivan samanlaisena kuin aina ennenkin, ja koitin olla sanomatta takaisin että en aiheuttaisi enempää vahinkoa kuin mitä tämä nainen jo teki, mutta mitäs siinä tilanteessa teet jos toinen on päättänyt syytää kaiken sinun niskaasi, jäätkö odottamaan lisää vai annatko takaisin?
PS. Kyllä tässä on koitettu viimeiseen asti käyttäytyä ihmisiksi mutta kaikella on rajansa. Myös minun hermoillani. Tuohon että ansaitsenko parempaa seuraa vastaan : KYLLÄ
No siinä vaiheessa varmaan kannattaa miettiä onko suhdetta järkevää jatkaa, jos paskaa niskaan tulee jatkuvalla syötöllä. Yhdessä yössä tai muuten nopeasti muuttunut käytös on aika hälyttävää, jotain on myös voinut sattua. Kannattaisi yrittää selvittää asiat, jos se ei onnistu niin harkita onko tuossa mitään järkeä.
Joo niin on aika hälyyttävää. Sehän siitä hommasta osittain teki aika omituisen, että näki että jotain on pahasti pielessä, mutta nainen ei sanonut sitä ääneen vaan purki kaiken ulos vihana, ja vielä sen ihmisen niskaan jolle nimenomaan pitäisi pystyä puhumaan ihan kaikesta.
kuin ajattelit viettää loput siitä? Jotainhan teidän suhteessa on pielessä, etenkin jos muutos on ollut radikaali. Jos todellakin tapahtunut yhtäkkiä, niin tulee mieleen kumppanisi pettäminen, sorry vaan. Muuten syy voi olla pillerit tai vaikka verenpaine, jos toisesta tulee yhtäkkiä vihainen ja vittumainen. Ja tämä on ihan totta,mm verenpaine ja pitkään jatkunut pienikin kipu vaikuttavat joihinkin ihmisiin niin, että psyyke muuttuu.
Mutta luulen kuitenkin, että syy on jotain syvempää. Jos nainen ei suostu sitä kertomaan tai ymmärrä itse käytöstään niin on aika lopettaa suhde. Se tekee kipeää ja on epäreilua, mutta niin vaan elämässä käy välillä. Välillä sitä tekee vääriä valintojakin ja se on vain parasta antaa itselleen anteeksi ja jatkaa matkaa. Ihmisen ymmärrys kun muuttuu iän myötä ja joskus nuorena tehdyt valinnat ei olekaan oikeita. Moni kouluttautuu uuteen ammattiinkin sen vuoksi.
Mä vain sanoisin, että on väärin leimata sukupuoli ja lietsoa tahallaan sukupuolten välistä sotaa. Siitä ei kukaan hyödy. Olen nainen ja joutunut pettymään miehiinkin, mutta myös naisiin. Ei tulis mieleenkään silti väittää, että miehet ovat sitä tai tätä. Enempi kysymys on ihan muista jutuista yleensä. Erilaiset taustat ja ajattelutavat. Tunnen tunteikkaita ja herkkiä miehiä ja yhden naisen, joka on tosi bitch. Meitä on laidasta laitaan, sukupuolesta riippumatta.
Mun mielestä se on tavallaan piiloutumista tympeän vanhan selityksen taakse vedota sukupuoleen silloin, kun homma ei luistakaan niin kuin kuvitteli. Se kertoo ihmisestä mun mielestä aika paljon, eikä kauhean hyvää. Kyllä mun elämässä on ollut ihania miehiä ja naisia, mutta myös ihmisiä, jotka ovat osoittautuneet ajan kanssa ihan muuksi kuin alunperin luulin. Mutta en mä takaisin antamista suosittele, jos se vaan repii. Asiat on hyvä kyllä sanoa suoraan. Jos päätät että on aika erota, niin silloin viimeistään, että ei jää mitään epäselväksi, mutta harvoin käyttäytyminen yhtä huonosti kuin toinen helpottaa omaa oloa ja se viesti ei mene silloin perille. Mun mielestä on vain parasta itsellekin, kun hoitaa pöydän puhtaaksi tyylillä. Sanoo sanottavansa, antaa typeryksen riehua jos niin kerta on.
Onnea sulle matkaan vaan. Ei kaikki naiset ole cosmotason bimboja, prinsessaunelmineen ja niistä seuraavine pettymyksineen. Suuri osa meistä on ihan tavallisia ihmisiä niin kuin miehistäkin. Toivottavasti löydät sellaisen ensi kerralla, jos nyt ei onnistunutkaan.
Kerankin, kerrankin AIKUINEN, JÄRKEVÄ MIES!! Teitä on vielä olemassa! Ihanaa!!!
Ihan suoraan sanottuna minulla ei ole tällä hetkellä mitään hajua siitä, miten minä loppuelämäni käytän. Minä en ole tyhmä enkä edelleenkään ajattele, että kaikki naiset ovat samanlaisia kuin tuo tapaus, mutta en minä tule päästämään ketään lähelleni johonkin aikaan.
Mitä tuohon pettämiseen tulee, niin se ei vaikuta saadusta palautteesta päätellen kovinkaan todennäköiseltä vaihtoehdolta, jos niin on kuitenkin käynyt niin onnea matkaan vaan, takaisin ei ole tulemista, en todellakaan ala leikkiä terveydelläni.
Yksi vaihtoehto joka kävi mielessä on se, että tämä tapaus joutui rimpuilemaan minun kanssani pysyäkseen samalla tasolla. Koulutuksessa on aika paljon eroa samoin kuin elämänkokemuksessa, vaikka ikäeroa nyt ei ollutkaan kuin 5 vuotta.
Takaisin on tullut jo annettua ja siitä ei seurannut mitään hyvää, voi olla että käytin vihoissani ajatuksenjuoksuani pikkaisen väärin, mutta en kyllä kadu sitä edelleenkään pätkäkään.
Sitä voi ajatella tässä tapauksessa vaikkapa ilmaisena koulutuksena ihmissuhteista ja niitten hoitamisesta, vaikka epäilenkin että tuli tuhlattua ruutia sellaiseen ihmiseen, jolla ei ole resursseja käsitellä asiaa oikein millään tasolla, olisin aivan yhtähyvin voinut antaa palautteen Norjaksi.
Kiitos onnentoivotuksista, sitä tarvitaan aina.
"Huono naismaku teidän porukan miehillä, jos kaikkien kokemukset ovat tuota samaa scheissea."
Katsos jos miehet muuttaisivat tuota naismakuaan se tarkoittaisi samaa kuin ikisinkun elämä. Suuri osa naisista on vain tuollaisia omaan napaansa tuijottajia joten jos mies mielii naista joskus saada kannattaa se oma tunteellisuus tukahduttaa ihan suosiolla.
"Alkuun kaikki oli aivan mahtavaa ja joustoa löytyi molemmilta, kaikki oli oikein täydellistä. Sitten jostain aivan minulle tuntemattomasta syystä kaikki muuttui yhdessä yössä"
Mulle tuli heti mieleen että nainen on yrittäny tarkoituksella saada suhteenne loppumaan, koska on vehdannu jonku toisen kanssa.
Olen tullu siihen lopputulokseen että suurin osa ihmisistä käyttäytyy erittäin yksinkertaisten lakien mukaan, jopa eläimellisen yksinkertaisten: jos joku käyttäytyy yhtäkkiä eri tavalla kuin ennen, hän yrittää antaa sinulle jonkin valheellisen käsityksen, tässä sinun tapauksessa veikkaan, että nainen yritti antaa kuvan että sinussa on vikaa hänen mielestään vaikkei hän oikeasti ollutkaan sitä mieltä. Hän yritti vain tuhota suhteenne keinolla millä hyvänsä jotta tulisi ero ja hän voisi ottaa toisen miehen.
Jos noin on käynyt niin sitten pitää toivoa että sp-tautien testeistä löytyy tälläkertaa jotain, siinä olisi aika selvä todiste siitä vehtaamisesta.
Kuka edes haluaa olla tuollaisen naisen kanssa tekemisissä, jolla ei ole minkäänlaista empatiakykyä? Mut itsehän seurasi olet valinnut.