Ajattelin kysyä teiltä ajatuksia ja näkökulmia, kun itsellä alkaa olla aivot solmussa.
Joku aika sitten palstalla oli kysymys, että:"Voiko olla ihastunut kahteen yhtä aikaa". Vastauksia aloitukseen tuli muistaakseni vähän ja nekin taisi olla kielteisiä, että ei voi olla. Nyt kuitenkin paras ystäväni painii juuri tällaisen ongelman kanssa.
Ystäväni on seurustellut nelisen vuotta nykyisen avomiehensä kanssa. Vaikuttavat hyvältä parilta; rakastavat toisiaan, samat kiinnostuksenkohteet, halivat ja suukottavat toisiaan seurassakin, seksi kuulemma toimii hyvin, ja näin vierestä katsoen "sopivat vaan jotenkin tosi hyvin yhteen".
Mutta heidän seurustelun alkuaikoja, ja siten tavallaan koko suhteen pohjaa, varjostaa miehen ihastus toiseen naiseen...
Ystäväni uskoutui mulle asiasta vasta vajaa viikko sitten, kun oli saanut totaalisen raivarin ja kiskonut miehestään totuuden irti. Nyt ystäväni on aivan täydellisessä shokissa ja harkitsee suhteen lopettamista.
Silloin kun nää kaksi tapas ja ihastui toisiinsa, mies oli ystäväni tietämättä samaan aikaan ihastunut varattuun naiseen. Ystäväni oli alkanut aavistella jotain seurustelun kestettyä pari kuukautta. Aina kun se toinen nainen oli paikalla, mies kuulemma kiinnitti lähes kaiken huomionsa ko. naiseen ja "laiminlöi" tyttöystäväänsä. Eivät kuitenkaan tavanneet kolmatta osapuolta kovin usein ja ystäväni päätti antaa asian olla, koska muuten heidän orastava suhteensa oli just sellanen ruusuinen kuin alkuhuumassa tavallisesti.
Minä en osunut samoihin bileisin tms. kaikkien kolmen ollessa paikalla kuin kerran ja silloin mäkin huomasin ystäväni poikaystävän käyttäytyvän aika omituisesti. Hän tuskin huomasikaan ystävääni, vaan keskitti lähes kaiken huomionsa toiseen naiseen. Olin lievästi sanottuna ihmeissäni miehen käytöksestä ja huomasin ystäväni olevan kireä ja ahdistuneen oloinen. Mun ei kyllä tullut edes mieleen, että kaverini "ihana" uudehko poikaystävä olisi voinut olla ihastunut kehenkään toiseen niin varhaisessa vaiheessa suhdetta (olivat vissiin olleet yhdessä silloin vajaat puolisen vuotta). Kysyin ystävältäni, mistä on kysymys, mutta hän ei halunnut puhua ja mumisi vaan jotain vastaukseksi.
Aika kului ja se toinen nainen muutti miehineen toiseen kaupunkiin. Kaverini poikaystävineen ovat vakiintuneet ja asuneet yhdessä kohta kolme vuotta.
Vähän aikaa sitten ystäväni soitti itkien ja kertoi, mitä oikeasti oli tapahtunut. Hän oli aikoinaan tajunnut miehen olevan ainakin jonkin verran ihastunut siihen toiseen naiseen, ja oli kysynytkin asiaa poikaystävältään. Tämä oli (tietenkin) kieltänyt kaiken ja väittänyt, ettei ole pätkääkään kiinnostunut siitä naisesta. Ystäväni ei kuulemma oikein tiennyt, mitä ajatella, koska mies aina välillä käyttäytyi kuin olisi ihastunut toiseen ja naisen omat vaistotkin kertoivat, että jotain on meneillään.
Tämä asia on kuulemma noussut vuosien aikana, tavallisesti riidellessä, esiin. Ensin mies oli tosiaan kieltänyt ihan kaiken, mutta kun ystäväni raivosi, ettei hän mikään idiootti ole, mies oli myöntänyt jotain sen tapaista kuin: " kai se **** oli jotenkin kiinnostavan näköinen ja siksi varmaan huomaamattani oon katellut häntä". Asia hiersi ja hiersi ystävääni kaikki nämä vuodet kunnes hän sitten lopulta vaati miestään kertomaan totuuden ladellen kaikki tosiasiat ja johtopäätöksensä pöytään.
tällöin mies sitten tunnusti, että oli ihastunut siihen naiseen jo ennen kuin tapasi ystäväni. Koska nainen oli varattu hänellä ei kuulemma ollut aikomustakaan yrittää mitään. Mies oli sanonut ihastuneensa ja myöhemmin rakastuneensa aidosti ystävääni. Selitti jotain tyyliin, "ei se ollut sellaista ihastumista vaan lievempää, ja hänen tunteensa ystävääni olivat aidompia ja vahvempia.". Kauanko ihastusta kesti sen jälkeen kun aloit seurustella kanssani, oli ystäväni kysynyt. Mies oli vastannut, ettei osaa sanoa -puoli vuotta, vähän enemmän varmaan...
Tää sitten riittikin. Ystäväni sanoi, että olisi voinut tappaa miehen siihen paikkaan ja on nyt ihan sekaisin. Itkee, raivoaa ja on menettänyt uskonsa koko suhteeseen. Kokee, että heidän suhde on pelkkää valhetta ja petosta. Miettii siis eroa ihan tosissaan. On todella loukkaantunut ja kokee tulleensa petetyksi ja nöyryytetyksi.
Olen yrittänyt kysyä, että voisiko hän antaa, nyt katuvalle, miehelle anteeksi. Ei, kuulemma voisi. Olen myös yrittänyt kysyä, että onko tällä niin kamalasti merkitystä, kun on jo menneisyyttä ja heillä on pitkään mennyt hyvin. Kuulemma on, koska heidän suhde perustuu petokselle ja valheelle. Ystäväni kokee, että hänet on petetty, ehkä jopa pahemmin kuin, jos miehensä olisi kerran eksynyt toisen naisen kanssa sänkyyn. Hän ei voi uskoa miehensä rakkauteen, koska ihastusta toiseen keti niin kauan. Uskoo, että ihastuksen siihen ****:n on täytynyt olla voimakkaampaa kuin mies väittää, koska sitä kesti niin kauan samaan aikaan kuin he rakensivat suhdettaan. Kaikkein eniten ystävääni piinaa ajatus siitä, että hän on "kakkosvaihtoehto"; mies olisi valinnut tai ainakin yrittänyt sitä toista naista, jos tämä ei olisi ollut varattu.
Ja myönnettävä on, tähän mäkin aina jymähdän! On pelkkää teoretisointia miettiä, mitä jos **** olisikin olut vapaa. Sitä ei kukaan voi tietää. (Luulen, ettei mies itsekään, mutta yrittää vakuuttaa, että ystäväni teki suuremman vaikutuksen.) Kuulemani tarinan ja sen vähän, mitä näin en ole itsekään täysin valmis uskomaan miestä...
Mä en käsitä, että jos oikeesti on todella ihastunut ja rakastumassa, kuinka voi samaan aikaan olla ihastunut toiseen! Enkä osaa enää sanoa ahdistuneena kyselevälle ystävälleni mitään uutta. Tarjoan kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä, mihin itkeä, mutta ideat on jo vähissä...
Näkeekö kukaan tätä eri tavalla? onko kenelläkään minkäänlaista selitystä miehen käytökselle? Onko ketään, joka ei näkis tilannetta mahdottomana? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Tajuaako kukaan ko. miehen sielunelämää?
Ajatuksia, ehdotuksia, neuvoja, (mutta ei "ystäväs on tyhmä ja ruma, se toinen on parempi- tyyppisiä vastauksia), jotain muita näkökulmia, kiitos!
Ihan tiedoksi vaan sitten, tän palstan tuntien, tässä tapauksessa ystäväni todellakin on fiksumpi, selkeästi kauniimpi, parempikroppainen eikä niin määrätietoisen humalahakuinen kuin se toinen nainen. On ****:ssäkin oma viehätyksensä, mutta ei tod. ole samassa liigassa ystäväni kanssa. Tosin mies ja se toinen on enempi samaa tasoa, olisko sillä merkitystä?! (Voiko ystäväni olla liian korkeessa liigassa, miehen itsetunnon kannalta ajatellen?)
Joku aika sitten palstalla oli kysymys, että:"Voiko olla ihastunut kahteen yhtä aikaa". Vastauksia aloitukseen tuli muistaakseni vähän ja nekin taisi olla kielteisiä, että ei voi olla. Nyt kuitenkin paras ystäväni painii juuri tällaisen ongelman kanssa.
Ystäväni on seurustellut nelisen vuotta nykyisen avomiehensä kanssa. Vaikuttavat hyvältä parilta; rakastavat toisiaan, samat kiinnostuksenkohteet, halivat ja suukottavat toisiaan seurassakin, seksi kuulemma toimii hyvin, ja näin vierestä katsoen "sopivat vaan jotenkin tosi hyvin yhteen".
Mutta heidän seurustelun alkuaikoja, ja siten tavallaan koko suhteen pohjaa, varjostaa miehen ihastus toiseen naiseen...
Ystäväni uskoutui mulle asiasta vasta vajaa viikko sitten, kun oli saanut totaalisen raivarin ja kiskonut miehestään totuuden irti. Nyt ystäväni on aivan täydellisessä shokissa ja harkitsee suhteen lopettamista.
Silloin kun nää kaksi tapas ja ihastui toisiinsa, mies oli ystäväni tietämättä samaan aikaan ihastunut varattuun naiseen. Ystäväni oli alkanut aavistella jotain seurustelun kestettyä pari kuukautta. Aina kun se toinen nainen oli paikalla, mies kuulemma kiinnitti lähes kaiken huomionsa ko. naiseen ja "laiminlöi" tyttöystäväänsä. Eivät kuitenkaan tavanneet kolmatta osapuolta kovin usein ja ystäväni päätti antaa asian olla, koska muuten heidän orastava suhteensa oli just sellanen ruusuinen kuin alkuhuumassa tavallisesti.
Minä en osunut samoihin bileisin tms. kaikkien kolmen ollessa paikalla kuin kerran ja silloin mäkin huomasin ystäväni poikaystävän käyttäytyvän aika omituisesti. Hän tuskin huomasikaan ystävääni, vaan keskitti lähes kaiken huomionsa toiseen naiseen. Olin lievästi sanottuna ihmeissäni miehen käytöksestä ja huomasin ystäväni olevan kireä ja ahdistuneen oloinen. Mun ei kyllä tullut edes mieleen, että kaverini "ihana" uudehko poikaystävä olisi voinut olla ihastunut kehenkään toiseen niin varhaisessa vaiheessa suhdetta (olivat vissiin olleet yhdessä silloin vajaat puolisen vuotta). Kysyin ystävältäni, mistä on kysymys, mutta hän ei halunnut puhua ja mumisi vaan jotain vastaukseksi.
Aika kului ja se toinen nainen muutti miehineen toiseen kaupunkiin. Kaverini poikaystävineen ovat vakiintuneet ja asuneet yhdessä kohta kolme vuotta.
Vähän aikaa sitten ystäväni soitti itkien ja kertoi, mitä oikeasti oli tapahtunut. Hän oli aikoinaan tajunnut miehen olevan ainakin jonkin verran ihastunut siihen toiseen naiseen, ja oli kysynytkin asiaa poikaystävältään. Tämä oli (tietenkin) kieltänyt kaiken ja väittänyt, ettei ole pätkääkään kiinnostunut siitä naisesta. Ystäväni ei kuulemma oikein tiennyt, mitä ajatella, koska mies aina välillä käyttäytyi kuin olisi ihastunut toiseen ja naisen omat vaistotkin kertoivat, että jotain on meneillään.
Tämä asia on kuulemma noussut vuosien aikana, tavallisesti riidellessä, esiin. Ensin mies oli tosiaan kieltänyt ihan kaiken, mutta kun ystäväni raivosi, ettei hän mikään idiootti ole, mies oli myöntänyt jotain sen tapaista kuin: " kai se **** oli jotenkin kiinnostavan näköinen ja siksi varmaan huomaamattani oon katellut häntä". Asia hiersi ja hiersi ystävääni kaikki nämä vuodet kunnes hän sitten lopulta vaati miestään kertomaan totuuden ladellen kaikki tosiasiat ja johtopäätöksensä pöytään.
tällöin mies sitten tunnusti, että oli ihastunut siihen naiseen jo ennen kuin tapasi ystäväni. Koska nainen oli varattu hänellä ei kuulemma ollut aikomustakaan yrittää mitään. Mies oli sanonut ihastuneensa ja myöhemmin rakastuneensa aidosti ystävääni. Selitti jotain tyyliin, "ei se ollut sellaista ihastumista vaan lievempää, ja hänen tunteensa ystävääni olivat aidompia ja vahvempia.". Kauanko ihastusta kesti sen jälkeen kun aloit seurustella kanssani, oli ystäväni kysynyt. Mies oli vastannut, ettei osaa sanoa -puoli vuotta, vähän enemmän varmaan...
Tää sitten riittikin. Ystäväni sanoi, että olisi voinut tappaa miehen siihen paikkaan ja on nyt ihan sekaisin. Itkee, raivoaa ja on menettänyt uskonsa koko suhteeseen. Kokee, että heidän suhde on pelkkää valhetta ja petosta. Miettii siis eroa ihan tosissaan. On todella loukkaantunut ja kokee tulleensa petetyksi ja nöyryytetyksi.
Olen yrittänyt kysyä, että voisiko hän antaa, nyt katuvalle, miehelle anteeksi. Ei, kuulemma voisi. Olen myös yrittänyt kysyä, että onko tällä niin kamalasti merkitystä, kun on jo menneisyyttä ja heillä on pitkään mennyt hyvin. Kuulemma on, koska heidän suhde perustuu petokselle ja valheelle. Ystäväni kokee, että hänet on petetty, ehkä jopa pahemmin kuin, jos miehensä olisi kerran eksynyt toisen naisen kanssa sänkyyn. Hän ei voi uskoa miehensä rakkauteen, koska ihastusta toiseen keti niin kauan. Uskoo, että ihastuksen siihen ****:n on täytynyt olla voimakkaampaa kuin mies väittää, koska sitä kesti niin kauan samaan aikaan kuin he rakensivat suhdettaan. Kaikkein eniten ystävääni piinaa ajatus siitä, että hän on "kakkosvaihtoehto"; mies olisi valinnut tai ainakin yrittänyt sitä toista naista, jos tämä ei olisi ollut varattu.
Ja myönnettävä on, tähän mäkin aina jymähdän! On pelkkää teoretisointia miettiä, mitä jos **** olisikin olut vapaa. Sitä ei kukaan voi tietää. (Luulen, ettei mies itsekään, mutta yrittää vakuuttaa, että ystäväni teki suuremman vaikutuksen.) Kuulemani tarinan ja sen vähän, mitä näin en ole itsekään täysin valmis uskomaan miestä...
Mä en käsitä, että jos oikeesti on todella ihastunut ja rakastumassa, kuinka voi samaan aikaan olla ihastunut toiseen! Enkä osaa enää sanoa ahdistuneena kyselevälle ystävälleni mitään uutta. Tarjoan kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä, mihin itkeä, mutta ideat on jo vähissä...
Näkeekö kukaan tätä eri tavalla? onko kenelläkään minkäänlaista selitystä miehen käytökselle? Onko ketään, joka ei näkis tilannetta mahdottomana? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Tajuaako kukaan ko. miehen sielunelämää?
Ajatuksia, ehdotuksia, neuvoja, (mutta ei "ystäväs on tyhmä ja ruma, se toinen on parempi- tyyppisiä vastauksia), jotain muita näkökulmia, kiitos!
Ihan tiedoksi vaan sitten, tän palstan tuntien, tässä tapauksessa ystäväni todellakin on fiksumpi, selkeästi kauniimpi, parempikroppainen eikä niin määrätietoisen humalahakuinen kuin se toinen nainen. On ****:ssäkin oma viehätyksensä, mutta ei tod. ole samassa liigassa ystäväni kanssa. Tosin mies ja se toinen on enempi samaa tasoa, olisko sillä merkitystä?! (Voiko ystäväni olla liian korkeessa liigassa, miehen itsetunnon kannalta ajatellen?)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mulla on ollut tilanne et miespuolinen kaveri pyysi mua alkamaan seurustelemaan kanssaan ja oli pitkään jo mua yrittänyt ja kertoi olevansa tosi ihastunut. No mä sanoin ettei kiinnosta. Kohta tunnustuksen jälkeen eräs yhteinen ystävämme oli osoittanut mielenkiintonsa tähän mieheen. Mies alkoi seurustelemaan hänen kanssaan.
Mies pyysi ettein ikinä kertoisi tälle naiselle miehen tunteista minua kohtaan, koska silloin nainen ei huolisi häntä. Ystävälleni lojaalina en kertonut. Nykyään parilla on yksi lapsikin ja ovat eläneet pitkään avoliitossa. Nainen ei tiedä mitään. Välillä minua on hiertänyt asia sillä naisen asemassa olisin halunnut tuon tietää. Toisaalta maailma on pullollaan potentiaalisia hyviä kumppaneita ja joku täytyy vain valita. Toisaalta mieheen olivat muutkin naiset ihastuneet ja heistä mies ei kiinnostunut, eli täytyi hänen olla kiinnostunut oikeasti yhteisestä ystävästämme.
Olinko minä ykköskohde? Luultavsti miehen käytöksestä päätellen. Luulen että hän kysyi minulta ensin seurustelua ennen kuin lupasi alkaa olemaan yhteisen ystävämme kanssa. Mutta ovat kai he nyt onnellisia. Olenko minä paha ihminen kun en ystävälleni tätä kertonut?
en meinannu muistaakkaan, siis sitä, että niitä oikeita on hiton monta. Ja on vaan tuuria, että keneen niistä törmää ekana. Ja kaikilta omasta mielestä oikeilta ei saa vastakaikua.
Naivia luulla, että on vaan yksi ainoa oikea.
et todellakaan ollut (ole) paha ihminen! Noinhan se menee. Ihmiset ihastuu eri ihmisiin, mutta kyllä sä olit vain hienotunteinen ja reilu kun et kertonut. Mitäpä hyvää kertomisesta olisi seurannut? Ei todellakaan mitään, päinvastoin... Nyt kaikki ovat onnellisia.
Jos ihminen haluaa toitottaa muille, että tuokin oli muhun ihastunut, mutten mä sitä huolinut, se osoittaa vain heikon itsetunnon ja kovan itsekorostuksen tarpeen. VARSINKIN jos se sanotaan ystävälle tämän mies/naisystävästä.
Ei kiitos- mä en ainakaan halua tietää jos minun poikaystäväni olisi ollut joskus ihastunut johonkin tuttuuni! Ja ei, en ole kertonut, jos jonkun poikaystävä on osoittanut mulle kiinnostustaan...
voisit olla paha ihminen, kun et ole mitään tehnytkään?! Päinvastoin, fiksustihan sä olet toiminut.
En ole itsekään ikinä kertonut kenellekään, että toi sun miehes oli muuten ihastunut muhun/yritti mua ennen kuin sut tapas.
Mielenkiintoista on, että suakin on toi asia jonkin verran hiertänyt. Ei nää asiat ole niin yksinkertaisia kuin jotkut yrittää väittää. Nainen leimataan helposti draamakunigattareksi, tyhmäksi, prinsessakompleksiseksi jne., jos pahastuu kun poikaystävä on avoimesti ihastunut toiseen.
Sun tapauksessa se mies sentään kohteli nykyistä naistaan kunnioittaen, kun suojeli tätä siltä tiedolta, että oli ollut suhun pitkään ihastunut. Ainakin siihen verrattuna, miten ystäväni mies suunnilleen tunki käytöksellään vastaavaa tietoa hänen silmilleen. Sit täällä kirjoitetaan, että nainen on idiootti saippuasarjaprinsessa, kun pahastui. Jostain kumman syystä, en pysty ystävääni sellaisena näkemään. Minä kun satun tuntemaan hänet...
"Sun tapauksessa se mies sentään kohteli nykyistä naistaan kunnioittaen, kun suojeli tätä siltä tiedolta, että oli ollut suhun pitkään ihastunut. Ainakin siihen verrattuna, miten ystäväni mies suunnilleen tunki käytöksellään vastaavaa tietoa hänen silmilleen."
...mutta eikö sun mielestäsi ole mitenkään mahdollista sellainen, että ystäväsi mieskin pyrki "suojelemaan ja kunnioittamaan" ystävääsi kun on kiistänyt aiemman ihastuksensa? Entä se, että ystäväsi on ilmeisesti uudelleen ja uudelleen palannut tuohon kyseiseen aiheeseen, niin mitä se sinun mielestäsi on?
Entäpä tuo jaronan esimerkki, eihän se poikkea yhtään mitenkään muutoin ystäväsi esimerkistä kuin ilmeisesti siinä mielessä, jotta mies on tehnyt jo alussa selväksi ettei halua uuden naisensa tietävän hänen aiemmista haluistaan jaronaa kohtaan. Mitenpä luulet hänen nykyisensä suhtautuvan jos mies pamauttaisi kertoa että "joo, kyllä mä yritin jaronaa mutta ei se oikein lämmennyt, pääsyin sitten suhun kun olit kuitenkin toiseksi kivoin"?
Ei mun mielestä vaikuta, että mies yritti suojella ystävääni. Jos olis yrittänyt, niin miksi sitten kuulemma jätti tän kuin nallin kalliolle hyöriessään sen toisen naisen kimpussa? Näin mulle on kerrottu, MUTTA olen myös omin silmin todistanut moista käytöstä. Ei vaikuttanut erityisemmän hienotunteiselta. Jos minäkin huomasin hänen touhujensa outouden, niin varmasti huomasi tyttöystävänsäkin. Törkeeltä se käytös enemmän näytti!
Mistä se mun ystävä olis edes osannut epäillä mitään, jos ei olisi sitä miehen käytöksestä huomannut? Eikä ensin kuulemma epäillytkään, kun ei tullut edes mieleen koko asia. Vasta kun sama meno jatkui, niin sit kertoi hälytyskellojen alkaneen soida.
Ensin kysyi ihan asiallisesti, että mistä on kyse. Mies väitti, ettei mistään ja ilmoitti ystäväni olevan vainoharhainen. Eikä silti lopettanut ihastuksensa perässä (miltei kuolaten) kulkemista. Vaikuttaako sinusta siltä, että mies "yritti suojella ystävääni tiedolta, että oli ihastunut toiseen"?
En tiedä kaikkia yksityiskohtia, enkä voi toisten asioita tässä paljastaakaan, mutta ystäväni olisi pitänyt olla sokea kuuromykkä ja tyhmäkin vielä, ettei olisi huomannut mitään.
Se mitä itse näin, olis saanut mut pistämään miehen tilille ja luultavasti myös pihalle heti. Ei mulla ainakaan ole mitään halua seurustella toiseen naiseen ihastuneen kanssa.
Jaa-a, mun ystävän käytös; pitkään liian kilttiä, toiveikasta ja anteeksiantavaa. Sittemmin ihan ymmärrettävää vitutusta siitä, että toinen käyttäytyy miten huvittaa, valehtelee ja haukkuu vielä vainoharhaseksikin. Siksi kuulemma nosti asian aina välillä esiin, kun suuttui ja sai tarpeekseen. Halusi tietää totuuden ja sai. On kova pala nieltäväksi, mutta kuulemma olo on vähän helpottunutkin, kun ei enää joudu kuulemaan olevansa vainoharhainen kyttääjä.
Luultavasti se mies nykyään rakastaa ystävääni. On itse myöntänyt, että kohteli tätä kusipäisesti ja häpeää käytöstään. On siitä nyt myös äärimmäisen pahoillaan, että on loukannut ystävääni. Ei ole syyttänyt ystävääni yhtään mistään sen jälkeen, kun kertoi totuuden. Itseään kylläkin.
Löytyykö ystävästäni vielä vikaa? Antaa tulla vaan, jos on tarvetta hyökätä. (Onneks ei tiedä olevansa tällasen arvostelun kohteena.)
On tietenkin jos yrität kynsin hampain puolustella ystävääsi ja hänen käytöstään, mutta eikö nyt kuitenkin ollut kyse siitä, että haet näkökulmia asiaan? Vai haetko? Eihän vaan tarkoituksesi ole tuuletella tunteitasi ja päästä siinä sivussa sivaltelemaan ystäväsi miehen ikävää käytöstä?
"Ei mun mielestä vaikuta, että mies yritti suojella ystävääni. Jos olis yrittänyt, niin miksi sitten kuulemma jätti tän kuin nallin kalliolle hyöriessään sen toisen naisen kimpussa?"
No ensinnäkin varmasti siksi että hän oli kiinnostunut tästä toisesta naisesta ja ehken typeryyttään kiisti sen silloin alussa. Tuohan nyt on ihan päivänselvää. Muutenkin nuo (kertomatta jättäminen & nalli kalliolle-temput) saattaisi olla hiemen eri asioita kuin se jälkeenpäin(kin) tapahtunut kiistäminen mitä tulee omiin tunteisiin kyseistä naista kohtaan. Se VOISI olla suojelua sekä sitä, että ehken halutaan päästä itse helpommalla. Sekä sitä, että kun on jo alussa kiistetty, niin idiootin leimanhan siitä saa jos jälkikäteen tunnustaa valehdelleensa.
Mutta kuten kysyin, niin eikö sun mielestäsi se ystäväsi miehen tunteidensa kiistäminen yhtään missään tilanteessa voisi olla myös yritys suojella ystävääsi, tai siis lähinnä heidän parisuhdettaan? Äläkä ajattele asiaa naisena tai ystäväsi ystävänä, vaan ihmisenä.
Noin muutoinhan olen jo noin suunnilleen vastannut aloitukseesi ja noihin asioihin, mitä tässä viestissäsi sivusit. Ainakin niiltä osin mitä aloituksessa toit ilmi.
En muuten viitsi edes kommentoida (tämän kummemmin) tuota "löytyykö ystävästäni vielä vikaa, antaa tulla vaan" kommenttia.
Pyydän anteeksi tuota asiatonta loppua! Alkoi ottaa päähän, kun tuntuu, että täällä on ihmisillä joko sisälukutaito hukassa tai sitten muuten vaan halu kritisoida (nimenomaan naisia ja heidän tunteitaan, jotka ovat "väkisiväännettyä draamaa" ja jonkun (tais olla ratikkakuski) mielestä epätasapainoisuutta tms. Pyysin näkökulmia asiaan nimenomaan miehen käytöksen ja sielunelämän kannalta ja myös asian noin ilmaisin. En ystävääni haukkuvia ja syytteleviä kommentteja.
Ja kyllä, pidän ystäväni puolta. Tapanani on olla lojaali. Sitäpaitsi minähän olen ainoa täällä, joka on nähnyt ja kuullut ystäväni tuskan. Hän kokee nyt, että heidän rakkaussuhteensa alku, jolloin luodaan pohja rakkaudelle ja luottamukselle on kadonnut. Hän sanoi, "Tuntuu kuin kaikki hyvä ja kaunis olisi otettu pois ja tilalla on vain valhetta ja petosta." Oikeus tunteisiinsa hänelläkin ja kunnioitan niitä.
Vastaus kysymykseesi on vähän kahtiajakoinen.
Pystyn ymmärtämään, että voi valehdella suojellakseen toisen tunteita ja myös, tai nimenomaan, yhteistä parisuhdetta. Mutta silloin pitäisi kyllä pitää huoli siitä, ettei toista samaa käytöskaavaa, joka huolen ja epäilyksen herätti.
En oikein pysty ymmärtämään, miten tässä tapauksessa olisi voinut olla kyse siitä, edelleen ihmisenä pysytellen: ensin mies käyttäytyy tavalla, joka herättää naisessa epäilyksen, että mies on kiinnostunut tai jopa ihastunut toiseen naiseen. Nainen kysyy asiaa mieheltä. Mies vastaa kieltävästi, mutta valehtelee niin tehdessään. Naisen kysymys antaa miehelle kaksi selkeää viestiä; A. miehen salaisuus (tässä tapauksessa ihastuminen toiseen naiseen) on paljastumassa. B. Miehen oma käytös on ylittänyt naisen mielestä parisuhteeseen sopivan käyttäytymisen rajat. Käydystä keskustelusta huolimatta mies jatkaa toimintaa, joka on paljastamassa hänen salaisuutensa ja ylittää naisen hyväksymän käyttäytymisen rajat. Nainen kysyy asiasta uudelleen, mies jatkaa linjaansa, ja valehtelee taas. Miehen käytöksessä ei tapahdu muutosta, vaikka hän on saanut entistä vahvemman viestin siitä, että mikäli hän haluaa suojella naista ja suhdetta, hänen täytyisi hillitä ja muuttaa käytöstään. Jne.
Toisaalta vaikka olenkin nainen ja ihminen, olen myös persoona. Sellainen, joka arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Ihminen, jonka mielestä on hyvä tietää esim. uutta parisuhdetta aloiteltaessa, että mihin soppaaan sitä on joutumassa. Eli mielestäni mies olisi pitkällä tähtäimellä ajatellen toiminut järkevämmin ja suojellut myös suhdetta luottamalla naiseen, kun olisi viimeistään toisella kertaa puhunut totta. Olisi silloin antanut naiselle mahdollisuuden miettiä haluaako hän jatkaa parisuhdetta näissä puitteissa ja siten kunnioittanuut naista ihmisenä. Tämä olisi myös mahdollistanut jo melko varhaisessa vaiheessa miehen ja naisen välisen keskustelun, jossa olisi voitu yrittää selvittää, onko suhteella elinmahdollisuuksia, mitkä ovat miehen todelliset tunteet, voiko heistä tulla pari, jonka ei sitten vuosien päästä vielä tarvitse tallata samaa liejuista polkua, kun parisuhteen kannalta varsin merkittävä asia olisi käsitelty ajoissa.
Tämä näkemys ei silti poista sitä, että voin ymmärtää "suojelevan valehtelemisen" varsin hyvin, kunhan se on johdonmukaista ja suhteessa myös käytökseen.
Ymmärrätkö sinä ihmisenä näiden kahden valehtelutyylin eron? Ja, edelleen ihmisenä, miksi tässä tapauksessa miehen valehtelemista ja käytöstä on vaikea nähdä naista ja/tai suhdetta suojelevana?
"Ymmärrätkö sinä ihmisenä näiden kahden valehtelutyylin eron?"
..tuolla kysymykselläsi johdonmukaista valehtelua ja epäjohdonmukaista valehtelua, eli esim. käytös ja sanat ovat ristiriidassa, ja noiden eroa, niin ymmärrän.
"miksi tässä tapauksessa miehen valehtelemista ja käytöstä on vaikea nähdä naista ja/tai suhdetta suojelevana?"
Käytöksen ristiriitaisuuden vuoksi?
Mudda, jos nyt oletan miehellä olleen jonkinlaista mielenkiintoa myös ystävääsi kohtaan silloin suhteen alussa, vaikka ihastusta oli myös sitä toista kohtaan, niin kiistämällä tunteensa mies on voinut, tietenkin sen ohella että on suojellut itseään ja yrittänyt päästä sen suhteen helpolla, tietyllä tapaa suojella myös ystävääsi/heidän orastavaa parisuhdettaan. Siis jos sen pohjana on ollut aito kiinnostus myös ystävääsi kohtaan. Motiivina käytökselle on varmaankin osittain mahdollisesti ollut myöskin menettämisen pelko.
Mitä itse arvelet, ystävääsi kun tunnet, hänen tehneen jos mies olisi sanonut silloin ystäväsi kiinnostuksen ollessa kiihkeimmillään olevansa ihastunut toiseen naiseen? Olisi voinut sanoa jotta soronnoo. Ja sinne olisi mies jäänyt nuolemaan näppejään, ei saanut varattua, ei saanut ystävääsi(kään).
Voisihan miehen käytöksen tulkita ainakin jollain tapaa häikäilemättömäksikin, mutta JOS mies on ollut aidosti kiinnostunut ystävästäsi, niin ehkä se jollain tapaa voisi oikeuttaakin / selittääkin hänen valintansa(?) kiistää tunteet toista naista kohtaan. Ja kun ensimmäisen kerran on valehdeltu niistä tunteista, niin sen vaikeampaahan on puhua totta seuraavalla ja sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla. Luulen myös aika suuren osan ihmisistä tajuavan sen, että valehtelusta kiinnijääminen heikentää luottamusta tai jopa tuhoaa sen. Valehtelemalla sahaa omaa oksaansa, ei siitä pääse mihinkään. Ja kukapa sitä ehdoin tahdoin, löysin perustein, tahtoisi mokata jotain (esim. muutoin hyvää parisuhdetta)...
Kuten aiemmin päivällä kirjoitin, niin mun mielestäni ihmisten ei pitäisi olla sinisilmäisiä noissa tilanteissa etenkään jos tietävät itsestään, kuten ystäväsikin on ihan varmasti itsestään tiennyt (luulisin ainakin), ettei pysty jättämään asiaa rauhaan. Onhan tuollainen tilanne, missä ystäväsi on ollut silloin heidän suhteensa alussa, aika kohtuullisen veemäinen, mutta ehkä siinä pitäisi osata olla lujana, uskoa omia silmiään ja omaa järkikultaansa, eikä antaa asioiden mennä painollaan... Jos niiden antaa mennä painollaan, niin kyllä siinä voi katsoa peiliinkin. Tämä on mun henkilökohtainen mielipide. Voihan siinä yrittää sälyttää syytä toisen osapuolen harteille, mutta ei pidä unohtaa sitä että on itsekin mokannut uskomalla toisen sanomisia sen sijaan että olisi uskonut itseään.
Ja kyllä, olen ollut peräti kahden eri ihmisen toimesta samankaltaisessa, en siis samanlaisessa, tilanteessa kuin ystäväsi, ja kummankin kohdalla olen jotenkin vaistonnut/järkeäni käyttäen "tajunnut" sen, ettei kaikki ole kohdallaan. Ja tiedätkös mitä? Enemmän kuin näiden ihmisten käytös ja valehtelu minua vituttaa se, etten ole uskonut itseäni. Olen vaan antanut asioiden mennä kun "ei ole haluttanut olla jämäkkä ja pistää selkää seinää vasten, vaan on tullut erinäisistä syistä odoteltua konkreettisempia merkkejä". No, onhan niitä sitten ajan kanssa tullut.
Etenkin jälkeenpäin kun asioita on tullut vatvottua, niin ei ole voinut muuta todeta kuin että kaikki merkit ovat olleet ilmassa. Ja niin on ollut (kertomasi perusteella) sun ystäväsikin kohdalla. Vaikka eihän se tietenkään vähennä ystäväsi miehen veemäistä käytöstä ystävääsi kohtaan.
Olen sun kanssasi samaa mieltä, arvostan itsekin rehellisyyttä, avoimuutta ja suoruutta. Jälkiviisastellen on helppo olla samoilla linjoilla senkin suhteen, jotta miehen olisi pitänyt olla rehellinen. Hän on kuitenkin valintasta tehnyt, mielestään varmaankin oikean siihen maailmanaikaan. Seuraukset on nyt nähtävissä, mutta siltikin mun mielestäni, mikäli ystäväsi vain kykenee ja haluaa, hänen tulisi nähdä asiat oikeassa perspektiivissä. En tiedä olisiko minusta tuohon tehtävään, eikä sitä etukäteen voi tietääkään, mutta sanonpahan silti.
Taas voi todeta, ettei puheet naisten joutavanpäiväisestä draaman taikomisesta mitään paskapuhetta ole.
Ensinnäkin termit kiinnostunut, ihastunut, rakastunut heittävät ihmisten mielissä iloisesti häränpyllyä. Toisekseen en usko yhteen oikeaan vaan moniin sopiviin, kunhan aika, fiilis ja ihminen natsaavat yhtä aikaa.
Kolmannekseen tunteitaan ei voi kahlita, vaikka käytöstään voikin kontrolloida. Jopa suhteessa olevat ihmiset ihastuvat, mutta pääsevät tunteistaan eroon, kunhan eivät ruoki niitä. Neljänneksi silloin ei vielä ollut mitään takeita minkään suhteen onnistumisesta ja jatkumisesta. Viidenneksi asiasta on aikaa jo useita vuosia.
Siunatuksi lopuksi: Ystäväsi on tunteidensa suhteen umpihullu. Säälin miestä, enkä tiedä, toivoisinko enemmän ystäväsi päähän järjen ääntä vai miehelle sinkkuutta ja tasapainoisemman naisen löytymistä.
pitäis kieltää lailla...
Ainakin naisilta. ;-)
"Ensinnäkin termit kiinnostunut, ihastunut, rakastunut heittävät ihmisten mielissä iloisesti häränpyllyä. Toisekseen en usko yhteen oikeaan vaan moniin sopiviin, kunhan aika, fiilis ja ihminen natsaavat yhtä aikaa. "
Juu ja olen kyllä siinäkin samaa mieltä että me osataan tarvittaessa rakentaa draamaa vaikka aidanseipäästä, jos muuta syytä ei löydy. x)
Ap:n ystävän hätä on varmasti aito, vaikkakin melko turha.
liikaa telkkaria.... liikaa telkkaria.
Tää on varmaan eräänlainen prinsessa syndrooma. Joka ilmenee naisessa hän haluaa olla miehelleen kaikki kaikessa, huomion keskipiste ja elämän täyttymys...
Kun mies taas leikkii marttyyriä, se elää niissa ihastuksen haaveissa jossa kaikki näyttää olevan täydellisyyden ympäröimää. Mies näkee sen fantasioiden madonnan kun se törmää siihen tyttöön, ilman että se saa todettua millaista se oikeesti olis. Se on vaan fantasiaa joka personoituu ihmiseen. Mies tuskin koskaan tekee sitä liikettä jota siltä vaadittais,mut nainen pelkää aina pahinta.
Parina ne vaan kuitenki sopii niin hyvin yhteen. Joo tosiaan. Mies ei osaa elää nykyisyydessä ja nainen ei osaa antaa anteeksi.
Mies nyt vaan on joutunu siihen jamaan.. "Tää juttu on vähän niinku järkiperusteilla." Naiset ei usko siihen että rakkaus voi alkaa ilman ihastumista tai rakastumista. Nainen tahtoo täydellisen suhteen ja täydellisellä historialla..
Jossittelu on ihan turhaa. Ei fantasian kaa mennä naimisiin tai aleta seurustelemaan. Parhaimmillaan se on vaan fantasiana. Ainaki itte olen sen todennu. Piiritin ja tein töitä että sain sen jonka halusin, mut sit ku sen sai, nii se oliki aika tylsää...
En tiedä miks se ystäväs kaivaa sen esiin jokaisen riidan tullessa. Ne riidan syyt johtaa varmaan aina sinne saakka. Miun mielestä asiaa pitäs käsitellä niiden molempien läsnäollessa. Nyt ku vedotaan vaan puolikkaaseen näkökulmaan. Miehen kanta on kokonaan kateissa.... Ihastusta on helppo pitää yllä johonki saavuttamattomaan.
Se on ihan sama niinku mie oisin ihastunu Entiseen Nightwishin vokalistiin. Joo eipä paljoo saumoja ja sen näki ehkä kerran kesään... Mut silti olisin ollu ihastunu. siihen julkikuvaan. Pitäiskö tyttöystävän vetää siitä herneet nenään? Tai pitäskö miun suuttuu siitä että mahd. tyttöystäväni on lääpällään johonki julkkikseen jonka mie satun tuntemaan henk koht...
Tässä nyt tapahtuu sellanen loukkausten sarja. Mies on tehny jotain joka loukkasi naista, nainen loukkaa miestä, mut kokee että tätä ei koske riittävästi. Ja loukkaa enemmän jollon mies sulkeutuu ja nainen kokee sen loukkaukseks...
:) käske sen miehen katua enemmän ja näkyvämmin (sairastuminen ja uupuminen sekä yltiöpäinen stressi on hyvästä) ja raahaa se tyttö korvasta kulmantaa ja kerro miten paljon mielipahaa se aiheuttaa miehelleen. Luulis että se tahtos rakastaa...
mä en vaan usko. Tai jos niitä on, niin mä en välitä niistä paskan vertaa.
Toisekseeen sun kaveris kuulostaa mustikselta.
Kolmanneksi, äijä oli vähän hölmö, kun meni tollaisia kertomaan. Jos totuus loukkaa, on tollaisessa tilanteessa parempi valehdella.
että kahteen voi olla ihastunut samaan aikaan, ainakaan yhtä paljon. Vaikuttaa hieman siltä että alkuperäinen kiinnostus on ollut vahvempi tuota toista naista kohtaan, ja kun se ei ole onnstunut niin sitten on katsottu ympäriltä muita vaihtoehtoja.
Ei se tarkoita välttämättä sitä että nykyiset tunteet eivät olisi aitoja, mutta taas ne suhteen alun tunteet ovat voineet hyvinkin olla jotain ihan muuta ja kohdistuneet siihen toiseen. Kyllähän tuo poikkeava käytös omaa kieltään kertoo, jos sitä oli joka kerta kun toinen nainen oli läsnä.
Mielestäni tosin on hölmöä miettiä sitä mitä mies olisi tehnyt jos jotain muuta olisi tapahtunut. Tärkeämpää on se mitä se mies teki. Se on kova paikka kuulla olevansa ns. kakkosvaihtoehto eikä sitä kenellekkään pitäisi sanoa, mutta fakta on se että harvoin loppujen lopuksi saa sen ihmisen josta on eniten ollut kiinnostunut ja kuka on eniten niitä tunteita herättänyt, ainakaan alkuvaiheessa.
On tietysti myös kyseenalaista aloittaa suhdetta toiseen samaan aikaan kun on kiinnostunut jostain toisesta..
Tässä kaikessa suurin ongelma ei ole miehessä(edellyttäen että tämä tosiaan ei enää ole ihastunut siihen toiseen naiseen), vaan ystävästäsi. Jokainen ymmärtää ettei itsetunnolle tee hyvää, jos saa tietää ollensa toiseksi mieluisin vaihtoehto.
Järkevintä varmaan olisi se että molemmat pitäisivät sen verran taukoa että pinnalla olevat tunteet hieman laantuisivat, ja asiasta voitaisiin keskustella ilman huutoa tai itkua. Kannattaa miettiä ihan vakavissaan sitä onko tuo lähtötilanne niin ylipääsemätön ja niin mahdoton että sen takia kannattaa heittää hukkaan hyvä suhde. Se on helvetin hankala löytää toista ihmistä jonka kanssa kiinnostuksenkohteet törmää ja ajatukset on samoja, jos ensimmäisen tällaisen on heittänyt jo menemään.
*kops* sinne meni.
Tuo loppukappale oli kyllä aivan turha, vaikka varmaan yrititkin selventää ulkonäkö-kohtaa. Sinun mielipiteellä tai ihan kenen tahansa mielipiteellä ei ole yhtään mitään väliä sille, minä kyseinen mies pitää tätä vanhempaa ihastustaan. Kokeilkaa ihmiset (naiset) muistaa tuollainen pikkuseikka.
Ihan ensin tuli mieleen jotta "kun ongelmia ei ole", niin ystäväsi saa kätevästi kehitettyä ne hysteerisellä itkupotkuraivarilla tuosta miehensä vanhasta mielenkiinnon kohteesta. Heti tuon ajatuksen perään tuli se vanha viisaus mieleen, että vanhempi ihastus / se, joka on kauemmin tunnettu, on IHAN AINA kauemmin tunnettu.
Tämä korostuu mun mielestäni etenkin niissä tilanteissa, missä kyseinen mieskin on, kun mitään ei ole tapahtunut tai on jäänyt puolitiehen. Eli kaikki on mielikuvien varassa.
Vähän taitaa tulla hajanaisesti näitä mietteitä, mutta tekstikin oli melkoisen pitkulainen... mutta joo, mun mielestäni ystäväsi ainoa todellinen syy olla vihainen miehelleen on se, että hän on alussa kiistänyt mielenkiintonsa kyseistä naista kohtaan. Eli siinä mielessä jotakin on perustunut valheelle MUTTA onpahan kuitenkin niinkin, että jos ystäväsi on kerran vaistonnut jotain olevan meneillään, niin miksi ummistaa silmänsä ja ajautua suhteeseen? Jälkeenpäin helppo viisastella tällä asialla, mutta noin se nyt kuitenkin on. Olisi onkinut sen totuuden esiin jo silloin aikoinaan jos kerran "niin varma on ollut siitä miehensä mielenkiinnosta".
Onhan tuollainen tietenkin vittumainen tilanne (esimerkiksi kumppanin muuttuva käytös jonkun tietyn ihmisen seurassa), mutta minusta ihmisten tulisi uskoa järkeään näissä asioissa. Mielestäni on kuitenkin niin, että kaikki merkit ovat aina näkyvissä, mutta niitä ei vaan osata, tai haluta, nähdä. Tähän voi liittää senkin julkisen asenteen mikä hyvin usein liitetään ystäväsi tavalla epäluuloisiin ihmisiin, eli hehän ovat hyvin monen mielestä mustasukkaisia ynnä muuta mairittelevaa, vaikka totuus on kuitenkin se, että se varsinainen ongelma onkin vastapuolessa. Tätä faktaa ei mun mielestäni voi kiistää yhtään mitenkään. Eikä tähän pidä sotkea mitään sairaalloista mustasukkaisuutta, koska siitähän ei tosiaankaan ole kyse.
Luulenpa myös ystäväsi yksinkertaisesti ja täysin tietoisesti kaivaneen verta nenästään palailemalla uudelleen ja uudelleen (riitatilanteissa ainakin) tuohon miehensä ihastumisasiaan. Kyllähän se tietenkin rassaa kun omasta mielestään on oikeassa, mutta silti. Noin se ihmisluonto toimii.
Eipähän sillä, jollain tavalla osaan oikein hyvin samaistua ystäväsi tilanteeseen, kyllä minuakin häiritsisi tuollainen tilanne.
No vielä sekin, että ystäväsi on tosiaankin kakkosvaihtoehto, mutta onhan helvetti soikoon ihmisiä jotka ovat toisilleen vasta vaihtoehtoja 5 tai 30. Se on se elämäntilanne ollut silloin sellainen, ja vaikka mun ei kokemattomuuttani kärsi sanoa mitään siitä että voiko kahta ihmistä
ihastaa noin suunnilleen samaan aikaan (ei vakavissaan kylläkään, siihen en usko) ja voiko se kakkosvaihtoehto-ihastus muuttua rakkaudeksikin, niin on kai se mahdollista.
Vielä sekin, että vaikka matto jollain tapaa onkin nykäisty ystäväsi alta, niin epäilisin jotain muitakin ongelmia olevan kuin vaan tämä esiintullut takavuosien ihastus ja sitä seurannut tähän saakka kestänyt valehtelu. Valehtelu, vaikka en sitä kannatakaan, on silti jollain tapaa ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa, ja jos mies tosiaan sattuisi olemaan täysin vilpitön sen suhteen että rakastaa ystävääsi, niin eihän asiassa ole ongelmaa. Ystäväsi on vaan päätettävä uskooko miestä vaiko ei.
Eli miten tilanteesta eteenpäin, niin ei kai siinä muu auta kuin kokeilla yrittää rakentaa niin kovin haurasta luottamusta uudelleen. Helppoa se ei varmasti tule olemaan, ja luulen että jos ystäväsi on mun luonteinen, niin ei luottamuksen uusiutuminen tule koskaan tapahtumaankaan. Jotain särkyy peruuttomasti sisällä kun luottamukseen tulee muutakin kuin säröjä.
"Ihan tiedoksi vaan sitten, tän palstan tuntien, tässä tapauksessa ystäväni todellakin on fiksumpi, selkeästi kauniimpi, parempikroppainen eikä niin määrätietoisen humalahakuinen kuin se toinen nainen. On ****:ssäkin oma viehätyksensä, mutta ei tod. ole samassa liigassa ystäväni kanssa. Tosin mies ja se toinen on enempi samaa tasoa, olisko sillä merkitystä?! (Voiko ystäväni olla liian korkeessa liigassa, miehen itsetunnon kannalta ajatellen?) "
Ei miehet ajattele tuota "liian korkeassa liigassa" enää siinä vaiheessa kun nainen on plakkarissa. Sitä mietitään vain ennen kuin yritetään, sillä tyhjää saa pyytämättäkin.
Ja kyllä miehetkin vaatii kemiaa. Joidenkin naisten kanssa on enemmän kemiaa kuin toisten, vaikka "järjen mukaan" pitäisi tietenkin mennä niin että kauniimpi & parmpikroppaisempi & fiksumpi kiinnostaisi enemmän. Pienet eleet, monet luonteenpiirteet ja huumorintajun yhteneväisyys ratkaisvat myös paljon.
"Näkeekö kukaan tätä eri tavalla? onko kenelläkään minkäänlaista selitystä miehen käytökselle? Onko ketään, joka ei näkis tilannetta mahdottomana? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Tajuaako kukaan ko. miehen sielunelämää? "
Käytännössä melkein kaikki on kakkos- kolmos- tai nelosvaihtoehtoja. Kysy mieheltä, montaako naista yritti iskeä ennen sinua. Tai ei tarvi, voin itse vastata että useaa.
Naiset ei ymmärrä tätä. Jos kärjistetään, naiset istuu ja miehet yrittää iskeä. Näistä iskijöistä nainen valikoi itselleen _parhaan_. Mies taas yrittää iskeä naisia ja aloittaa itselleen parhaasta vaihtoehdosta. Jos tulee pakit, yritetään toiseksi parasta, sitten kolmanneksi, neljänneksi jne...Nainen iloitsee, hän on saanut itselleen kaikista ehdokkaista parhaan vaihtoehdon, miehelle taas tilanne näyttää eriltä.
vaihtoehdot alkaa olla kaluttu. Kyllä mun ystävä tietää, että kaikki ihmiset on tavallaan vähintään "kakkosvaihtoehtoja", onhan hänellä itselläänkin entisiä poikaystäviä ja ihastuksia. Mutta ero tässä on se, että sen poikaystävän ihastus jatkui vielä (pitkään), vaikka alkoi jo puhua rakastumisesta ystävälleni. Kyllä mä ainakin näen siinä ristiriidan.
Kysyin itsekin, miksei ystäväni lopettanut suhdetta huomatessaan miehen ihastuksen. Vastasi, että oli niin rakastunut ja tyhmä, että halusi uskoa mieheen ja uuteen suhteeseen. Ei se nainen itseään tässä mitenkäään helpolla päästä. Toi mun kirjoitus oli vaan niin pitkä, ettei siihen kaikkea voinut tunkea... Ystäväni on raivostunut miehelleen ja loukkantunut, mutta itseään hän suomii idiootiksi ja mun mielestä kantaa oman vastuunsa siitä, että katseli tilannetta liian pitkään. Jos se on tyhmyyttä, että ei kestä elää valheessa, niin sit on. Mutta ei mun mielestä. Jos tilanne on häntä jo vuosia hiertänyt ja nyt tuntuu, ettei kestä enää, kai heidän on parempi erota - tai selvittää asiat lopullisesti - nyt. Ei tarvitse loppuikäänsä murehtia. Jos ei kestä tilannetta, mitä sitä pitkittämään.
En kutsuisi ystävätärtäni draamakunigattareksi. On kokenut yhtä sun toista ja siksi varmaan ei enää kestäkään minkäänlaista petosta miehen puolelta. Ollaan sen verran kauan tunnettu, että tiedän aika tarkkaan, mitä kaverini on joutunut kokemaan elämässään. Ei tää oo ollenkaan pahinta, mutta sen naisen itsetunto alkaa olla aika palasina jo...
Ystäväni ulkonäöstä mainitsin just siksi, minkä osa tajuskin: tällä palstalla haukutaan niin helposti rumaksi tai lihavaksi, tyhmäksi, pihtariksi tai miksi vaan, jos mustasukkaisuudesta tai pettämisestä on kysymys. Muuten asialla ei ole tässä merkitystä.
Ja tietenkin myönnän, että myötätuntoni on rakkaan, hauskan ja fiksun ystäväni puolella.
Ne vaan pitäs saada antamaan anteeks toisillensa... Ei se oo sen miehen vika että edellinen on osottautunu huonoks mieheks.
Eikä elämä oo niin mustavalkosta mitä se ystäväs nyt ajattelee siitä.
Ongelmaks tuli siis se että nainen on tarttunu tähän seikkaan ja ruokkii sitä itse? TIetty mies on toiminu väärin, mut teot ja tapahtumat on jääny tapahtumatta...
Ei siitä pääse mihinkään. Lähinnä vain ihmetyttää, että kannattiko se nyt, vuosien jälkeen, kaivaa esille? Olisiko kannattanut tehdä jotain "kun tilanne oli päällä"? Pakkohan se on selvittää jos se hiertää, mutta silti...tuntuu vaan niin tyhmältä.
Eipä sillä, jos tuntuu siltä että pitää erota niin sitten pitää. Ei suhteesta mitään tule, jos se menee pelkäksi tervanjuomiseksi.
tässä koko jutussa, myönnetään. Mutta kuinka moni voi väittää, että aina tunneasioissa, ja muutenkin, toimii pelkästään järkevästi?
Se mun ystävä kertoi yrittäneensä puhua ensimmäiset kerrat juurikin silloin, kun tilanne oli päällä. Mies kuitenkin valehteli kirkkain silmin, että tuskin edes huomaa sitä naista, eikä ole hänestä yhtään kiinnostunut ja lopuksi väitti ystäväni olevan vainoharhainen!!!
Ihan naurettavaksihan moni tässä ketjussa on ystäväni jo haukkunut/leimannut, mutta jos kaikki, mitä hän on mulle kertonut pitää paikkansa, niin kyllä on miehensä käyttäytynyt kuin paskiainen.
Ikävä kyllä, tiedän faktaksi, että on se mies muistakin asioista valehdellut. Aika vakavistakin. Tää vaan on se korsi, joka ehkä katkaisee kamelin selän. Ystävä kokee, että jos tunteetkin on ainakin osittain olleet valhetta, niin sitten ei ole enää mitään jäljellä. Saa nähdä, miten käy...
"Se mun ystävä kertoi yrittäneensä puhua ensimmäiset kerrat juurikin silloin, kun tilanne oli päällä. Mies kuitenkin valehteli kirkkain silmin, että tuskin edes huomaa sitä naista, eikä ole hänestä yhtään kiinnostunut ja lopuksi väitti ystäväni olevan vainoharhainen!!!"
Mitä muuta se olisi voinut muka sanoa?
pms?
kyseinen nainen olisi ollut vapaa.
Mies mitä todennäköisemmin ei seuustelisi ystäväsi kanssa.
Ihastua voi moneen ja yhtäaikaa.
Joskus joku sanoi "Ihastu kerran päivässä."
Ei tosin tarkoita aina ihmistä.
Ehkä ystäväsi olisi hyvä pitää pieni happihyppely, mihin suuntaan tästä eteenpäin.
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2008/04/09/8143010478537595245orig.jpg
minäkin ajattelen ihan kaikesta, mitä kirjoitit. Mutta päätöshän ei ole minun.
Happihyppelylle kanssani voin yrittää houkutella.
Mukava lukea tästä aiheesta asiallinen ja positiivissävyinen viesti:)