pois kotoa? Hämmästyin tänään kun kuulin että tyttäreni luokkakavereista yli puolet asuu jo yksin / poikakaverin kanssa. He ovat kaikki tänä vuonna 16v täyttäneitä tyttöjä. Mun mielestä tuon ikäinen saa vielä hyvinkin asustaa mamman helmoissa ;-)
Itse olin karvaa vaille 18v kun muutin ja silloinkin muistan olleeni vähän epävarma ajatuksesta...Toisaalta oli hienoa lähteä, toisaalta olisin voinut vielä jäädä kotiinkin.
Itse olin karvaa vaille 18v kun muutin ja silloinkin muistan olleeni vähän epävarma ajatuksesta...Toisaalta oli hienoa lähteä, toisaalta olisin voinut vielä jäädä kotiinkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
jälkeen, noin 20 v.
17-vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa yhteen. En epäröinyt, enkä katunut. Ihanalta tuntui muuttaa omaan kotiin, vaikka äidin luona asumisessa ei ollutkaan mitään ongelmia. Omilla lapsillani ei poislentäminen pesästä ole vielä pitkään aikaan ajankohtaista, mutta toivottavasti molemmat asustelevat kotona vielä parikymppisinäkin..:D:D
oon aina ajatellut, että kyllä ne sitten joskus parikymppisinä ehkä muuttaa...Nyt iski paniikki, apua, onko mun kuopus jo siinä iässä, et se voisi todellakin asua jo yksin!! Sehän on vielä niin kovin pieni ;-)
itse ajatteli 17-vuotiaana, että olen jo niiiiiin aikuinen... Nyt kun katselee noita 16-17-vuotiaita, että eihän noi vielä voi pärjätä omillaan. Sitten kun on vielä omista mukeloista kyse niin huh... Ei pysty vielä ajattelemaan... Vanhempi on 11-vuotias, joten vielä ehdin vakuuttamaan, että kyllä äidin pöperöissä kannattaa pysyä mahdollisimman pitkään.:):)
tajuais, että ne äidin pöperöt on oikeestikin syömisen arvosia...Maailmaan ehtii kyllä vielä tutustua myöhemminkin :)
Myös 16 vanhana mutta mä olinkin tosi omatoiminen ja pikkuvanha jo silloin, ja ihan täysin valmis omaan kotiin. Poika täyttää puolen vuoden päästä 18v eikä omilleen muutto kuulosta mun korviin yhtään hyvältä idealta. Ei se pikku ressu yksinään pärjää vielä, katotaan intin jälkeen sitten uudestaan. Ei tyttöjenkään kyllä vielä siinä iässä tarvi muuttaa, ehkä ton amiksen/lukion jälkeen olisi parempi hetki sen siirron tekemiseen.
18-vuotiaana toisella olalla vaatekassi vähäisine muistotavaroineen ja toisella olalla jääkiekkovarustekassi. Siitä vaan muuttokuorma takakonttiin ja menoks.
17v. yksin.
En olisi koskaan poikakaverin kanssa halunnut muuttaa yhteiseen asuntoon suoraan kotoa. Musta on parempi kun ensin oppii olemaan ja asumaan yksinkin.
17v
18v
ja 14-vuotisena oli jo lapsi.
Tuo lapsi on piakkoin 18-vuotias ja asuu kotona, eikä mikään kiire hänelle muuttaa pois. Kesällä kokeili omassa kodissa asumistaan (tuttavani kämppä) mutta palasi koulun alettua takaisin koska ruoka on liika kallista ja muut asumiseen liittyvät :)
Mun mielestä alaikäisten kersojen paikka on omassa kodissaan. Tosin opiskeleminen kauempana luo uuden näkökannan.
19-vuotiaana omaan kämppään ja uudelle paikkakunnalle asumaan. Oisin voinu muuttaa jo aikasemmin mut ku opiskelut meni silleen et se ei ois ollu järkevää..
Lukion jälkeen menin inttiin ja pääsin sieltä muutamaa päivää ennen 20-vuotis syntymäpäivääni. Seuraavana päivänä muutin ex-avokin kanssa kimppaan. Loistava hetki, kun oli muutenkin ollut jo kotoa poissa ja vakituinen duuni alkoi samaan aikaan.
19 v. kun muutin kotoa. Se on yksilöllistä missä iässä on kypsä elämään omillaan. Jotkut ei ole vielä 30-vuotiainakaan :)
ja aika kauas, 18-vuotiaana opiskelemaan. Oli jo sellainen "kutina" että pakko lähteä kokeilemaan siipiä. Mä olen huomannut taas päinvastaista; että nykyään nuoret elää pitkälti yli parikymppiseksi kotona. Tämä varmaan taloudellisista ym. syistä. Mutta itse kyllä muistan kuinka tärkeää se itsenäistyminen ja omista asioistaan huolehtimaan alkaminen oli. Jos se viivästyy,se voi ehkä muuttua vaikeammaksi...
Se oli sopiva ja hyvä aika. En ole katunut että olisin muuttanut liian aikaisin. Eikä se väleihin ole muuten vaikuttanut, kuin että ei näe vain joka päivä niin kuin kotona asuessa.
Kai se on aika lailla siitä nuorestakin kiinni että miten kypsä on asumaan omillaan.
heti lukion jälkeen 19-vuotiaana. Se oli luonnollinen aika muuttaa omilleen kun opiskelut alkoi uudessa kaupungissa.
Mun mielestä mitään tiettyä hyvää ikää muuttaa pois kotoa ei ole olemassakaan, se on niin tilanne- ja persoonakohtaista. Tärkeintä mun mielestä olis, että lähtipä nuori minkä ikäisenä tahansa (kunhan nyt ei ihan 12-vuotiaana lähde) niin lapsuudenkoti olis edelleen sellainen paikka, johon kokee olevansa aina tervetullut.
ja menin naimisiin samalla. Tosin olin asunut silloisen mieheni kanssa viikonloput pari vuotta, kaksoiselämää.