Olen 25 vuotta naimisissa ollut nainen, en pettäjä, kakkonen sen paremmin kuin petettykään, toivottavasti ainakaan:).
Olen vain kiinnostunut ihmisluonnosta ja ihmiskohtaloista, en halua tuomita ketään, en syyllistää enkä puolustella.
Nyt kun minulla on aikaa, olen lueskellut tätä palstaa ja monia todella hienoja ja ajatuksella tehtyjä kirjoituksia täältä löytyykin.
Jotkut vakikirjoittajat (mm mummomuori) selkeästi pohtivat asioita, joistain (esim karppa) saa sen käsityksen että elämä on kohdellut turhan kovalla kädellä ja itse haluaisin jotenkin lohduttaa, toiset taas (kuten särkynyt) tuntuvat olevan todella eksyksissä ja tavallaan hädissään oman elämäntilanteensa johdosta.
Anteeksi nyt kun käytin nimimerkkejänne, mutta olen vain lukenut tekstejänne ja tällaisen mielikuvan olen luonut itselleni.
Sitten on se toinen porukka joka muutaman kirjoitetun rivin perusteella katsoo oikeudekseen nimitellä ja kategorioida ihmisen johonkin kastiin, tietämättä loppujen lopuksi mistään mitään.
Joskus aikaisemmin mielenkiintoisen jutun osuessa kohdalle, vastasin ja kerroin ihan vaan mielipiteeni asiaan jolloin vastaukseksi tuli huorittelua ja kaikkea muuta sontaa.
Eilen taas lukiessani tuolta alempaa osui kohdalle kysymys johon tietenkin (umpiluupää kun olen) hetken mielijohteesta vastasin ihan vaan oman kokemukseni perusteella. No vastaukseksi sain että olen terapian tarpeessa oleva käytöshäiriöinen kakkonen???? Myönnettäköön että vastaukseni hänelle oli myös melko ilkeä, mutta se siitä.
Ihmettelenkin nyt, miksi täällä palstalla olevat ihmiset eivät voi edes yrittää keskustella rakentavasti, vaan aina jos joku on vähänkään eri mieltä asiasta tai on eri tilanteessa kuin itse, katsotaan omaksi oikeudeksi aloittaa se maahan painaminen. Eikö olisi kaikille hyödyllisempää keskustella asioista ja edes yrittää olla aikuinen ihminen?
Olen vain kiinnostunut ihmisluonnosta ja ihmiskohtaloista, en halua tuomita ketään, en syyllistää enkä puolustella.
Nyt kun minulla on aikaa, olen lueskellut tätä palstaa ja monia todella hienoja ja ajatuksella tehtyjä kirjoituksia täältä löytyykin.
Jotkut vakikirjoittajat (mm mummomuori) selkeästi pohtivat asioita, joistain (esim karppa) saa sen käsityksen että elämä on kohdellut turhan kovalla kädellä ja itse haluaisin jotenkin lohduttaa, toiset taas (kuten särkynyt) tuntuvat olevan todella eksyksissä ja tavallaan hädissään oman elämäntilanteensa johdosta.
Anteeksi nyt kun käytin nimimerkkejänne, mutta olen vain lukenut tekstejänne ja tällaisen mielikuvan olen luonut itselleni.
Sitten on se toinen porukka joka muutaman kirjoitetun rivin perusteella katsoo oikeudekseen nimitellä ja kategorioida ihmisen johonkin kastiin, tietämättä loppujen lopuksi mistään mitään.
Joskus aikaisemmin mielenkiintoisen jutun osuessa kohdalle, vastasin ja kerroin ihan vaan mielipiteeni asiaan jolloin vastaukseksi tuli huorittelua ja kaikkea muuta sontaa.
Eilen taas lukiessani tuolta alempaa osui kohdalle kysymys johon tietenkin (umpiluupää kun olen) hetken mielijohteesta vastasin ihan vaan oman kokemukseni perusteella. No vastaukseksi sain että olen terapian tarpeessa oleva käytöshäiriöinen kakkonen???? Myönnettäköön että vastaukseni hänelle oli myös melko ilkeä, mutta se siitä.
Ihmettelenkin nyt, miksi täällä palstalla olevat ihmiset eivät voi edes yrittää keskustella rakentavasti, vaan aina jos joku on vähänkään eri mieltä asiasta tai on eri tilanteessa kuin itse, katsotaan omaksi oikeudeksi aloittaa se maahan painaminen. Eikö olisi kaikille hyödyllisempää keskustella asioista ja edes yrittää olla aikuinen ihminen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ahdistunutta kansaa.. täällä on käytöshäiriöitä enemmän kuin missään muualla. ei osata ottaa kehuja vastaan ym.
johtuen varmaan nopeasta kohenevasta taloudesta ynnämuusta ihmiset täällä rakentavat oman itsensä kuvaa vallanhimon päälle, terveellä ihmisellä oman itsensä käsitys tulee moraalista ja arvomaailmasta, täällä suurella osalla siitä ollaanko "metsureita" vai "kemistejä". terveelle ihmiselle se, mihin sinut asetetaan töitä tekemään on yksi lysti, se, miten luonnollinen arvomaailma rakentuu määrittää oman minuutensa.
jos oma minuus rakentuu vallanhimon päälle, ei tuloksena voikaan olla muuta kuin mätää. jos maalaispsykologiaa osaa yhtään lukea, on päivänselvää että sellainen "maahanpainaminen" ja oman aseman nostattelu johtuu juurikin siitä mädäntyneestä minä-kuvasta joka on rakentunut väärille raiteille ja tarkoitus on siis vain pönkittää itseään, jotta saisi itse tyydytystä siitä, että olisi muita parempi.
julkkistenkin ihannointi, median tapa hehkuttaa ihmisiä autojen ja rahan perusteella, tai koulutuksen ja "saavutusten", luotsii jatkuvasti juuri tätä ihmisten mädäntynyttä minäkuvaa. jos joku kehtaa väittää, ettei ympäristöllä olisi vaikutusta itse ihmisiin, voi ottaa kirjan käteen ja lukaista ensimmäisen kurssin alkeellisinta psykologiaa lukion kirjastosta. toisaalta se on jo ihan maalaisen silmilläkin nähtävissä, muttei aina kaikkea voi huomata.
Keskustelut ovat vähän siitä kiinni, millaisia persoonia milloinkin on täällä paikalla.
Alussa minuakin hämmensi nämä yksioikoiset kannanotot. Ajattelin sitten, että niinhän tässä ”live” elämässä on myös persoonia jotka eivät kykene minkäänlaiseen järkevään keskusteluun. On sivistymättömyyttä, yksioikoisia elämäntapoja tai kapea elämänpiiri. Eikä kaikilla onnistu ajatusten ilmaiseminen kirjoittamalla, ehkä puhumalla onnistuisi paremmin.
Eniten häkellyin niistä, jotka vastailivat ihan kuin olisivat tunteneet, eli kuten tutulle vastataan. Voi olla että joidenkin on vaikeaa hahmottaa, että se jolle haluaisi sen mielipiteensä ilmaista, hän ei välttämättä näillä palstoilla liiku. Etsitään joku sijainen ja oletetaan sen sijaisen osaavaan vastata tämän varsinaisen kohteen puolesta.
Ymmärrän että joskus ne tunteet vaan kuohuu ja velloo, eikä mitään saa ilmaistua ilman niitä. Ne on vain paras ohittaa, tai yrittää vähän tehdä niihin järkeä. Huonoin tapa on lähteä provoomiseen mukaan.
Joukossa kun on myös näitä tahallaan ärsyttäjiä, pyrkimyksenä on vain saada pitkä ketju aikaan, ei niinkään se asia. On täällä ollut ihan selkeästi mielenterveysongelmaisiakin.
Että joka lähtöön löytyy. Yritä vain sitkeästi tehdä aloituksia. Olen lukenut niitä, mutta tavallaan odotan milloin näissä ketjuissa päästään asiaan, tai mikä muodostuu varsinaiseksi aiheeksi. Sataan kertaan käytyyn asiaan ei oikein enää jaksa osallistua.
Se on aivan totta että kaikki ihmiset eivät pysty keskustelemaan järkevästi asioista, varsinkin kun tämäkin aihe on varmasti monelle hyvinkin kipeä.
Tuntuu jotenkin kuitenkin kummalliselta, että aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä näin. Nyt kun lueskelen näitä kommentteja, en lainkaan ihmettele nuorison, ja varsinkin nuorien tyttöjen roisia kielenkäyttöä.
Ymmärrän ihmistä joka purkaa pahaa oloaan hetkellisesti täällä, mutta jos voisi sen suurimman tunnekuohun jälkeen vähän rauhoittua, ehkä täältä saisi jonkinlaista vertaistukeakin omaan ahdistavaan tilanteeseen.
En osaa sanoa mitä ihmisen päässä silloin liikkuu, kun lukee täältä jonkun toisen henkilön tekstin ja vastaa siihen todella törkein sanakääntein. Tekeekö se itselle paremman olon vai kokeeko sitä itsensä jotenkin ylivertaiseksi ihmiseksi? Miksi toisen loukkaaminen on jonkinlainen elämän suola?
Uskottomuusasia itsessään on vaikea ja hyvin tunneperäinen asia, mutta kuitenkin aina pitäisi muistaa että jokainen tarina ja jokainen ihminen on erilainen. Ei ihmisiä voi luokitella heidän tekemiensä valintojen mukaan huonoihin ja hyviin ihmisiin. Jokaiseen suhteeseen mahtuu monta näkökantaa jaa jokaisella on varmaan omat syynsä tehdä niinkuin tekee. Ei minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse niitä syitä ymmärtää, mutta ei meillä myöskään ole oikeutta tuomita tietämättä asiasta muuta kuin pintaraapaisun verran.
ei ole älyllisiä edellytyksiä rakentavaan keskusteluun.
Hei, hienoa, että täältä löytyy älykästäkin tekstiä. Totta on, että palstalla käydään täysin kypsymättömien ihmisten välistä sananvaihtoa, joka ei rakenna yhtään mitään. Petetyksi tuleminen on kuitenkin yksi vaikeimmista asioista, joita joutuu kohtaamaan, ja siitä on leikki kaukana. Kun minuus murenee ja itsetunto syöksyy nollalukemiin, ei haluaisi muuta kuin puhua asiasta ihmisten kanssa, jotka eivät tuomitse, syyllistä eivätkä provosoi sen enempää pettäjää kuin petettyäkään. Tämä palsta saattaa olla monelle lähes ainoa kanava purkaa tuntojaan pettymyksen jälkeen, joten toivoisin, että täällä käytävä keskustelu muuttuisi inhimillisemmäksi meitä pieniä ihmisiä kohtaan. Tänne eivät kuulu myöskään nimet ja paikkakunnat, joista voi helpohkosti tunnistaa henkilön. Toivotan hyviä keskusteluja ja voimia jatkaa elämää kaikille petetyille ja pettäjille, sillä kumpikin osapuoli on rikki sisältä päin.
Mutta kaikella on kääntöpuolensa; riippuu vain miltä suunnalta katsoo.
Itselläni oli rinnakkaissuhde pitkään ennenkuin erosin. Eikä muuten ollut mikään helppo asia minullekaan! Todella raskasta. Yhtään helpommaksi eroa ei tehnyt se, että vanhin lapseni näki lävitseni. Hän sanoi, että näyttää ihan siltä että olen yhdessä exäni, hänen isänsä kanssa vain säälistä. Antoi se kuitenkin vähän vauhtia erolle.
Kuinkakohan moni petetty haluaisi kumppaninsa olevan hänen kanssaan vain säälistä? Tottumuksesta, tavasta? Nämä ovat melkoisen yleisiä syitä olla yhdessä myös suhteissa, joissa ei ole petetty. Kuinka moni haluaisi uskollisessakaan suhteessa kumppaninsa olevan hänen kanssaan vain säälistä, tottumuksesta, tavasta? Tai talon ja kesämökin takia. Eräs ystäväni totesi olevansa naimisissa vain, koska heillä oli hieno talo, jota hän rakasti yli kaiken! "Oli", koska erosi myöhemmin.
sinulle terapian tarpeessa 25v vaimona. Viittasit minuun, kun sanoit, että elämä on kohdellut minua turhan kovalla kädellä. Olet tavallaan oikeassa, mutta vaikka tällä palstalla olenkin, niin en enää siksi, että ns. valittaisin kohtaloani, koska olen täysin sinut itseni kanssa, mutta olen ajatellut, että jos minun mielipitestäni olisi jollekkin jolla on nyt sama tilanne, kuin minulla aikoinaan, jotain hyötyä.
Tiedän kyllä senkin, että moni on minun kanssa eri mieltä uskottomuudesta, ja siihen liittyvistä asioista, mutta jokaisella saa olla oma mielipide, siihen en halua puuttua, mutta rakentavaa keskustelua voidaan silti käydä.
Älyllinen keskustelu on joidenkin mielestä sitä, että itse on oikeassa ja toinen väärässä: Ei tältä pohjalta voi käydä todellista keskustelua. Ei liioin neuvotella ja sopia mistään.