Parisuhde vai pari suhdetta?
Miks sen pitäs olla joko tai?
Mä ainakin haluun molemmat. Samoin haluaa avopuolisoni.
Joten missä ongelma?
Ei missään.
Miks sen pitäs olla joko tai?
Mä ainakin haluun molemmat. Samoin haluaa avopuolisoni.
Joten missä ongelma?
Ei missään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihmisten ihmettelyt meitä avoimessa suhteessa eläviä kohtaan alkavat ärsyttämään. Jos ette pointtia ymmärrä niin voi voi, mutta jättäkää silloin arvostelu ja tuomitseminen pois.
toivottavsti saatte paljon lapsia ja sama se, kelle. Lapsethan ovat avoimen suhteen hedelmiä?
lapsia, jotka eivät ole perheen "isän" lapsia, vaikka ei eletäkään avoimessa suhteessa. Perheen isä ei ehkä edes huomaa, että hänen lapsensa ei muistuta ketään hänen sukulaistaan....
Tiedän jopa tällaisen tapauksen, aviomiestä on kusetettu rankasti....
Siis ketä ne lapset sitten muistuttaisivat, jos eivät isäänsä? Missä vaimo on heitä pettänyt? Ja eihän tollanen avoin suhde voi toimia, se loukkaa ihmisryhmää. Jotkut jäävät loppuiäkseen kiertolaisiksi elleivät saa apua. On varmaan jotain terveydellisiäkin haittoja. Sopii varmaan keski-iän ohittaneille?
Miksi sinkkuus ei voi olla vaihtoehtona jossakin vaiheessa. Avoin suhde ei mielestäni tarkoita lainkaan pettämistä.
Kaivoit esiin nyt aika harvinaisuuden. Onhan tietysti niitä onnettomiakin suhteita. Oletetaan kuitenkin että suhde on luotettava rakkaussuhde, niin turhahan sitä on pilata jollain "avoinsuhde" jutulla, joilloin tilaisuus tekee varkaan. Luottamus on kaiken a ja o. Jos ei pysty olemaan onnellinen ja antamaan sitä onnea toisellekin, niin on paras pysyä sinkkuna.
Eikö suurin osa ihmisistä käytä nykyaikana ehkäisyä? Esim. eräs polyamorinen mies teetätti vasektomian heti, kun se oli iän puolesta mahdollista.
Kyllä mulle ainakin riittää yksi. Kaverit on erikseen ja tässä tulee mun mielestä kysymykseen, että saako kaverin kanssa nusutella. Ei saa ja jos nusuttele se ei ole enää kaveri. Nallettaminen on eri asia, mutta kaikilla ei siihen kokemus riitä.
Ei kenelläkään riitä aika eikä mielenterveys avoimeen suhteeseen tai jonkinlaisen kaveripiirin ylläpitämiseen. Näin päin toisinpäin...
Olette ilmeisesti eroamassa?
Mielestäni avoin suhde on täysin hyväksyttävä ratkaisu silloin kun molemmat osapuolet (siis avio- tai avopari) yhdessä päättävät asiasta ja sopivat säännöistä joiden tulee olla samat kummallekin.
Asiahan on niin, että väittäkää mitä haluatte, mutta yksi ihminen ei voi tyydyttää kenenkään toisen ihmisen kaikkia, siis kaikkia, tarpeita. Ja sitten pitää vaan päättää aikooko kieltää itseltään ja / tai toiselta ne halut ja tarpeet jotka perinteisen suhteen sisällä jäävät tyydyttämättä. Joiltain sekin onnistuu, vaikka saattaa vanhimmiten äityä katkeruudeksi tai jossain vaiheessa pettämiseksi.
Täällä eletään vaan kerran. Kaikki halut pitää saada tyydytettyä, kunhan se ei tarkoita toisen satuttamista. Perinteinen suhde ja siihen liittyvä konventionaalinen ajattelu pitää pystyä kyseinalaistamaan jos on tarvetta. Ei se, että joku joskus päätti ja kirjoitti johonkin kirjaan, että yksiavioisuus on ainoa oikea ratkaisu, tarkoita sitä että se on totta.
Suurin este suhteen avaamiseen on pelko siitä, että on tekemässä jotain väärin. Niin se aivopesu on meihin ihmisiin tehonnut!
Mikäs siinä avoimessa suhteessa olisikaan vikana, jos molemmat osapuolet todella ymmärtävät missä mennään ja puhuvat _kaikesta_. Avoin suhde on nimensä mukaisesti se suhde, joka ei kestä minkäänlaista salailua yhtään missään, miltä osilta se olisikin ihanteellinen suhde.
Asiassa on vain se mutta, että harva pystyy niin laajaan avoimuuteen. Ne, jotka pystyvät niin go for it, ei järkytä minun napaani.
Se mitä tässä protestoin hivenen on tämä ihmeellisen egosentrinen "kaikki halut pitää tyydyttää"-asenne. Asennehan sekin on, mutta eikös se ole hivenen itsekästä? Ainakin minun kaikkien halujen tyydyttämisessä (ml. ei-seksuaaliset) sattuisi aika montaa ihmistä, eikä pelkästään henkisesti. Vaikka olikin maininta siitä, että ketään ei saisi satuttaa niin entä sitten? Miksi minun haluni olisivat yhtään sen vähäpätöisempiä vain siksi, että jollekin tulisi siitä hivenen vahinkoa?
Saatan tosin kärsiä lievästä misantropiasta.
Se mitä protestoin hyvin vahvasti on tämä iänikuinen "koska raamatussa niin sanotaan"-jankkaaminen, asiassa kuin asiassa. Miksi sillä pitäisi perustella yhtään mitään? Varsinkin kun ottaa huomioon että siinä isossa kirjassa on enemmän moniavioisuutta kuin pienellä mormoni-yhteisöllä, mikä tekee siitä täydellisen invaliidin tässä yhteydessä.
Minua kaivertaa polyamoristen ihmisten "me olemme enemmän oikeassa kuin te koska saamme enemmän seksiä"-asenne. Ihmiset ovat erilaisia. Toisille vain sopii paremmin omistautua suoraan sellaiselle ihmiselle, joka maksimoidusti pystyy tyydyttämään yhdet tarpeet ja kokee että se toinenkin tyydyttää hänen omat tarpeensa.
Vai pitäisikö minun lällättää sillä, että meillä monogamisilla on asiat paremmin kun olemme löytäneet sopivammat kumppanit?
Valitettavasti en sorru tähän, koska ei tämä varmasti sovi kaikille. On tämä sen verran raskasta touhua. Mutta en voisi parhaalla tahdollani edes kuvitella tätä mihinkään muuhun vaihtavani.
Niin kauan avoin suhde on kivaa, kunnes huomaa sen oman miehen viihtyvän enemmän jonkun toisen "vain" ystävän seurassa. Avoin suhdehan antaa luvan avoimesti olla myös toisen naisen kanssa (kai rajoitetusti.., mutta missä raja kenelläkin?). Huomaat pian olevasi se joka kyselee perään "ollaanko me vai ei" ja jäät toiseksi.
Valitettavasti elämän kokemus on kertonut monta tarinaa, kun avoimessa suhteessa mennään miten halutaan, loukataan toista sitä haluamatta ja (nais)ystävästä on tullutkin rakas.
Parisuhde on kahden toisistaan VÄLITTÄVÄN ihmisen kiintymys- ja rakkaussuhde. Jos haluaa elää epävarmuudessa, niin silloin avoin suhde on ok.