vapaaseen/avoimeen suhteeseen? Perusteluja mukaan.
Itse en missään tapauksessa suostuisi. Ei kestä itsetunto.
Itse en missään tapauksessa suostuisi. Ei kestä itsetunto.
Suostuisitko
zisel
451123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
pillua saisi
perusteluna että sillalailla vapaa ns;platoninen suhde on kokeilematta;))
Moni haaveilee avoimesta suhteesta. Se vain ylensä tarkoittaa sitä, että itse saisi käydä vieraissa, mutta puoliso ei. Ihminen kun on omistuksenhaluinen eläin. Lisäksi minusta suhteesta häviäisi jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne, jos pantaisiin muita, joten ainakaan minulle se ei sovi. Ei sen puoleen, ei ole koskaan tehnyt mielikään.
naista panee joka vkl eri äijä ja ite joutuu olemaan ilman ellei sitten saa omalta naiseltaan säälipillua.
Mä ainakin olen niiiiiiin mustasukkanen tapaus että oon ehkä vihonviimenen ihminen joka lähtis tollaseen.
Onneksi minä en kärsi mustasukkaisuuden kirouksesta. En ole koskaan kärsinyt. Jos joskus oli syytä moiseen, annoin kenkää, koska mielestäni suhteen pitää perustua luottamukselle.
Noin muuten ihmettelen muutamaa kaveriani, jotka harrastavat vieraissa virkistäytymistä. Niille vieraiden jahtaaminen on kuin huume. Jännitystä arkeen ja itsetunnon kohotusta, jos sattuu onnistumaan. Ja nämä samaiset kaverit eivät millään suostu uskomaan, ettei kaikki ole heidän kaltaisiaan. Jep ja samaiset kaverit ovat mustasukkaisia omista puolisoistaan, koska uskovat heidän olevan yhtä heikkoja luonteeltaan kuin he itse.
mustasukkasuus ei johdu siitä että juoksisin vieraissa tai että mua olis joskus petetty (tietääkseni kukaan ei ole).
Olen mustasukkanen koska itsetuntoni on miinuksella.
Vaikka se inhimillinen heikkous onkin, niin yritä vaan pitää se piilossa, jahka mielit pysyä onnellisessa suhteessa.
ole suhdetta ollenkaan tällähetkellä (kas kummaa!!) :D Ei siitä mun mustasukkasuudesta ole kukaan koskaan "kärsinyt" niin että tenttaisin ketään tms. Jossain riidan yhteydessä huudan jotain syytöksiä, siinä se melkeinpä onkin.
panosuhteeseen, mutta en missään tapauksessa sellaiseen suhteeseen, että oltais "pariskunta" ja silti hässittäisi muita. Olen omistushaluinen ja mustasukkainen. Jos itse rakastan toista ja olen häneen sitoutunut, en edes halua muita.
Tässä perusteluja: jos haluaa liidellä vapaasti, niin miksi suhdetta alkuunkaan? Toiseksi, miksi vain yksi suhde, miksei monta rinnakkaista? En lähtisi, ei kestä pää.
Oma maailmankatsomukseni ei käsitä tuollaisia suhteita.
En todellakaan. Olen niin perkeleen omistava ja mustasukkainen. :]
en ole sitten ainoa kahjo :D
En.
Mä en katso että tuollainen missä nussitaan ympäri kyliä on mikään suhde ollenkaan. Jos en ole suhteessa, olen sinkku. Kahta kertaa en saman äijän kanssa nusase jos sinkku olen. So simple.
Ei ole tosiaan mikään itsetunto tms kysymys vaan ihan yksinkertaisesti se että mulla on olemassa vain sinkku ja parisuhde vaihtoehdot. Mä en käsitä yhtään mitä hyötyä/iloa on siitä että on muka jonkun kanssa suhteessa, vaikkei olekkaan.
Ei mulla ole olemassa kaveriseksiäkään mitä kuulemma jotkut muut voi harrastaa.
Tuota minäkin olen aina ihmetellyt. Ylensä kun moisesta seuraa, että jomman kumman tunteet heräävät ja kohta ollaan entisiä kavereita.
Rouva Ratikka sanoo moista harrastavia seksiystäviksi, mikä minusta on hauska nimitys. ;-)
Mun mielestä koko ajatus on ihan absurdi. Kaverinhan ja seksikumppanin ero on se että kummankin kanssa ollaan mutta vaan toisen kanssa harrastetaan seksiä. Niin ja yleensä ne tunteet tosiaan herää tai sattuu jotain muuta. Kaveruus siitä kyllä on mun mielestä aika kaukana.
Kai se on sitoutumiskyvyttömien tai ylipäätänsäkkin vaan tapa huijata itseään.. eeei me seurustella, me nusastaan vaan ihan kaveripohjalta :D
Juu hauska on, ja se osoittaa että se seksi on se yhdistävä tekijä. Mikä mun mielestä taas ei oikeaan kaveruuteen kuulu mitenkään.
olen tohon kaveriseksiin pystynyt eikä tunteet ole ainakaan mun puolelta herännyt kun tietää että "tää on vaan tätä".
ne tunteet herää?
niinkin voi käydä ja usein käykin.
HYVÄN seksin kautta :D
sitten taas jos seksi ei syystä tai toisesta toimi niin se voi latistaa tunteet.
Kaverin varmasti erilailla mutta mulla on kaverit sellaisia joiden kanssa ei seksiä harrasteta. Ei edes pysty, eikä ne olisi enää ekan panon jälkeen kavereita vaan jotain muuta. Mutta ei tosiaan varsinaisia kavereita.. se kaveruus kuolee siihen panemiseen eikä sitä saa koskaan enää takaisin, ja muuttuu joksikin muuksi.
Mä alan itseasiassa jopa hylkiin sellaista miestä joka ekaksi esittää kaveria ja sitten vonkaa pillua. Se on morjens sille kaveruudelle. Joko vonkaajasta tulee uusi poikaystävä/yhden yön vahinko tms. tai sitten saa rukkaset. Mutta kaveruus ei jatku enää sen jälkeen.
Sillä mulla ei ole olemassa kaveriseksiä.
Ja seksihän siis ei tarkoita tässä yhteydessä pelkkää yhdyntää. *varmistelee*
on käynyt niin että yhteistuumin ollaan kaverin kanssa pantu se eka kerta, ja kännissä tietenkin.... Sitten ollaan haluttu ottaa uusiksi jne mutta kaveruus ei silti perustu siihen seksiin vaan jatkuu henkisesti ihan yhtä voimakkaana kuin on ollut ennenkin. Mutta tietysti tämäkin on paljon kiinni ihmisistä: joku voi lempata ennen niin hyvän kaverin sen takia ettei se enää haluakkaan seksiä.
asia selvä :)
kehittyneet vakaviksikin asti? Onko ne olleet miten pitkäkestoisia?
vastaan kyllä.
kysyä että kuinka usein noin on käynyt, niin jätän kysymättä.
Mutta sen sijaan kysynkin, että jos kerran tunteet herää seksin kautta, niin mikä sinut on saanut päätymään seksin harrastamiseen? Etkö olekaan tyypillinen (palsta)nainen joka tarvitsee tunteita ennen ryhtymistään seksuaaliseen kanssakäymiseen? Jotkuthan ovat tohtineet myöntää että joskus jopa humala voisi johtaa aktiin, mutta näitä tunnustuksia on saanut lukea kovin harvoin.
Mulla on se seksi se mikä jakaa homman aivan täysin. Minä saatan todellakin suorastaan loukkantua verisesti jos sellainen ihminen jota minä olen pitänyt ystävänäni alkaakin vonkaan seksiä. Se on vastenmielistä ja todellinen märkä rätti päin naamaa. Vaikkei sitä seksiä sitten edes harrasteta niin se vonkaus on vienyt pohjan ystävyydeltä. Seksinvonkaajia on paikat väärällään, ystäviä ei, enkä pidä ystävänäni tyyppiä joka ei kohtele minua kunnioittavasti kuten ystävää kuuluukin. Ei se ole sitten enää minun ystävyyteni arvoinen.
Kukin omien tapojensa mukaan ihan rauhassa mutta mun sanavarastoon ei tosiaan kuulu kaveriseksi.
Usein niin ei ole käynyt, ei oikein ikä riitä siihen että olis useita pitkiä suhteita ollut...
harrastan yhdenillan juttuja baarin jälkeen joskus eli ei ne tunteet pakollisia ole seksin harrastamiseen ja yhdenillan jutuissa olen luonnollisesti (baarissa kun olen ollut) kännissä joten kyllä alkoholilla on suuri vaikutus siihen lähteekö mukaan vai ei. Tietysti seksi on 100 kertaa parempaa kun mukana on tunteet.
hyvä pointti sulla ja järkevä juttu...
Kuulut siihen harvalukuiseen palstanaisten joukkoon jotka tohtivat tuoda julki naistenkin kykenevän harrastamaan ei-tunteetonta seksiä.
Uskoisin myös että tuo alkoholin vaikutus naisiin(kin) on yleisessä tiedossa - etenkin miehillä, naiset eivät sitä täällä tuo kovin usein julki.
yrittänyt miettiä, ja tänään olen sitä mieltä että jossakin tilanteessa jonkun tietyn naisen kanssa voisi avoinkin suhde menetellä. Mutta. Epäilisin näin etukäteen ajateltuna pääpiirteittäin olevan niin, että mitä enemmän olisi tunteita naista kohtaan, niin sen epätodennäköisempää moiseen suostuminen/alkaminen olisi.
Edelleen epäillen: voisi alkaa liikaa rassaamaan päätä ajatus siitä, että nainen nai jonkun toisen kanssa. Itse ottaisin myös sen epäsuhdan huomioon, jotta olisiko parisuhteen ulkopuoliset naimiset miten tasapainossa, koska onhan se nyt niin että keskiverto nainen saa kyllä munaa helposti, mutta keskiverto mies ei läheskään yhtä kevyesti naista saa - etenkään jos vähänkään yrittää pitää jonkinlaista tasoa yllä ja/tai omatunnon hiljaisena.
mut mun ei toivonmukaan sitä tarvii ikinä enää puntaroida.
Mihin vedetään vakipanon ja avoimen suhteen raja? Kysyin siks, että tietäisin, jotta olenko ollut avoimessa suhteessa, vai oliko se vaan vakipaneskelua.
Tai, no aivan sama. Kummassakaan nyt kuitenkaan mitään ihmeellistä ole. Ihmisil on vaan erilaisia elämäntilanteita.
Vakipano on vakipanemista siten, ettei kuitenkaan leikitä siinä panojen välissä parisuhteellisuutta, ja avoin suhde sitä, että parisuhteillaan ainakin jollain tapaa ja paneskellaan muita.
Miten lie muut määritelleet nuo asiat.
Mutta joo, siis sikäli kun ymmärrän niin antaisin naisen pitää satunnaista paneskelua ja yhdessäfiilistelyä omalta osaltaan "suhteena" ja itse keskittyisin - tietenkin oman todellisen mielipiteeni hyvin selkeästi kerrottuani - ihan tähän samanlaiseen elämään kuin mitä nyt vietän - paitsi tietenkin "bonuksin" mitä tulee tolta naiselta.
Toisin sanoen tää "avoin/vapaa suhde" tarkoittaa mukavaa ihmistä jonka kanssa panee kun siltä tuntuu tai tekee jotain muuta kivaa. En mä osaa sitä mitenkään rinnastaa oikeisiin suhteisiin ja koko "avoin/vapaa suhde" käsitteena on mulle tarpeeton.
Joten joo, voisin ryhtyä "suhteeseen" joka perustuu sille että mitään sääntöjä ei ole. Se olisi "suhde" vain siksi että vastapuoli haluu sanoa sitä systeemiä "suhteeksi".
Sitten kun alkais valittaminen että mä teen jotain huonosti ja "suhteen" vastaavasti niin taatusti (naurua pidätellen) kyselisin että mikäs helvetin vapaa-avoin suhde tää on kun ei vapautta ja avoimuutta oo nyt lainkaan näkyvissä... :)
silloin ekan mieheni kanssa vapaaseen suhteeseen tai lähinnä mies kävi kuksimassa muita, itseäni ei kiinnostanut tai ei jaksanut. Kokemuksesta tiedän ettei se sovi minulle jo ihan ulkopuolisten ihmisten asenteiden/lauseiden vuoksi.
Siinä tapauksessa suostuisin vapaaseen suhteeseen, jos mennään vakipano kuviolla ja lisäksi ettei ulkopuoliset ihmiset tiedä kuviosta eli salavakipano saa vapaasti käydä muita kuksimassa, kunhan on aina mun käytettävissä kun tarvitsen :>>
Mulla ei ole haluja juoksennella yhden miehen luota toisen syliin en haluais elää miehen kanssa joka tahtois paneskella pitkin maita ja mantuja. Itsetunnosta taitaa sitten olla kiinni täälläkin tuo "nipotus" ;D Mutta mun mielestä itsetunnon ei edes tarvis kestää mitään tuollaista....eihän?!
tarvitsekaan itsetunnon kestää tuommoisia ja varsinkaan näin tautisena aikana.
.... tehtävä ole nimenomaan tehdä valinta niiden asioiden välillä jotka sopii ja jotka ei sovi itselle?
Jos ei osaa kieltäytyä siitä mikä ei ole itselle oikein niin sit on tosiaan huono itsetunto.
Joten pysyn kyllä suosiolla tästä eteenpäinkin ihan näissä perinteisissä parisuhde-muodoissa.
ja tuo pitäis muistaakin. Kaikkea sitä vaan jankutetaan,että pitäis muka pystyä tekemään tai on huono itsetunto..pah, sanon minä.
Siis avoin olen monellekin asialle, mut "huoh"... Eikä ole tarvetta ainakaan minun puoleltani, toivottavasti mieskään ei edes sellaista ala ehdottelemaan. No enpä usko... Pelko olis hirmuinen, et mies ihastuiskin/rakastuis toiseen.
Enkä tiedä, miksi sitä pitäisi perustella. Mun mielestä parisuhde on seksuaalisen suhteen perusasetus. Toinen vaihtoehto on sitten vapaa seksielämä ylimalkaan.
Mikäs homma tämä on, kun tässä ketjussa mielestäni useampikin pyytelee anteeksi sitä, ettei suostu vapaaseen suhteeseen. Ja perusteluina vielä huono itsetunto?
Onko seksikulttuuri muuttumassa jotenkin, että vapaa suhde olisi se luontevin seurustelun muoto? Jos ei, niin voisiko joku selittää, miksi tässä puolustellaan sitä, ettei vapaat suhteet itselle sovi?
Minä en vapaita suhteita moralisoi, mutta ei se taida luvata tulevalle perhe-elämälle hyvää, jos siitä tulee lähtökohta yhteiselämälle. En usko että ihmiset yleisesti osaisivat hanskata sen, kun ei tuo kahden kauppakaan meinaa hyvin sujua.