tätä uskottomuus palstaa aina silloin tällöin.
Täällä on muutama vakioasiakas jotka antavat mielipiteensä kuulua aika usein, kuten mummomuori, karppa, ja särkynyt. Olen heidän kanssa aika usein samaa mieltä, tai ainakin mummomuorin ja karpan kanssa, en särkyneen kanssa. Mummomuori tekee syvääluotaavia analyysejä uskottomuudesta, ja niitä on nautinto lukea, karppa taas sanoo asiat lyhyemmin, mutta aika nasevasti.
Haluisin tietää mummomuorilta että onko hänellä lapsia vai oletko lapseton nainen? Karppa taisi jossain sanoa että hän on yhden pojan yh. Haluisin vaan tietää miten teidän lapsenne ovat selviytyneet puolisonne uskottomuudesta?
Täällä on muutama vakioasiakas jotka antavat mielipiteensä kuulua aika usein, kuten mummomuori, karppa, ja särkynyt. Olen heidän kanssa aika usein samaa mieltä, tai ainakin mummomuorin ja karpan kanssa, en särkyneen kanssa. Mummomuori tekee syvääluotaavia analyysejä uskottomuudesta, ja niitä on nautinto lukea, karppa taas sanoo asiat lyhyemmin, mutta aika nasevasti.
Haluisin tietää mummomuorilta että onko hänellä lapsia vai oletko lapseton nainen? Karppa taisi jossain sanoa että hän on yhden pojan yh. Haluisin vaan tietää miten teidän lapsenne ovat selviytyneet puolisonne uskottomuudesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä minulla on kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Kaksi lasta on ensimmäisestä ja yksi toisesta liitosta.
Lapsille on kerrottu vasta aikuisena, mitä on tapahtunut. Eron syistä kyllä juttelimme useastikin, en jättänyt lapsia yksin niin vaikeiden asioiden kanssa. Heidän tilannettaan auttoi, että lapset säilyttivät hyvät välit isäänsä. Olen pyrkinyt olemaan mustamaalamatta miehiä, lapsella on oikeus rakastaa vanhempiaan, olivat he mitä ja minkälaisia tahansa.
Kuten kerroin, en ole elänyt niin kovin tavallista elämää, joten lasten sopeutumiskyky on kehittynyt valtavasti. Heillä ei ole ollut ehkä perinteistä perhettä, mutta yhteisön tuki on ollut huomattava. He ovat oppineet että aina jossain on aikuinen, joka välittää ja huolehtii, isätkin ovat olleet lähellä.
He ovat edenneet elämässä hyvin. Suhtautuminen parisuhteeseen on vastuullista, kahden liitot ovat olleet hyviä, yksi opiskelee sinkkuna. Kun jotain ongelmia on, edelleenkin juttelemme niistä. Poikalapsista olen huomannut, että he eivät edes muikkuikäisinä harrastaneet kevyitä seurustelusuhteita (eri isät?). Kun lapset kasvavat ja itse törmäävät aikuisuuden haasteisiin, käymme menneitä tilanteita tarpeen mukaan läpi edelleenkin.
Välillä on ollut usko omaan ja lasten selviämiseen lujilla, olen mm. sairastanut masennusta ja työuupumuksen. Luulen että se on vaikuttanut lapsiin enemmän kuin ero tai pettäminen. Usko elämään on kuitenkin vahva, päätin monta kertaa että tästähän selvitään, katsotaan missä se sietoraja on, että henki lähtee. No, sitä en suosittele missään nimessä, helpompiakin tapoja on.
Tyttäreni kertoi, että hän aluksi suri, ettei ollut saanut elää ns. normaalia perhe-elämää. Kun hän havaitsi, että ne tuttavat jotka olivat eläneet, tuntuivat ”kaatuvan” hänen mielestään pieniin esteisiin, hän oivalsi. Hänellä on monipuolisemmat mallit selviytyä myös vaikeista asioista ja kyky nähdä hyviä puolia enemmän kuin heillä.
Tiedä sitten, sitkeä ”sissi” tytöstä on tullut. Kaikki lapseni uskovat unelmiinsa ja toteuttavat niitä sisulla. Ainakin sen ovat oppineet minulta, vain tekemällä ja uskomalla pääsee eteenpäin. Ei jäädä tuleen makaamaan vaan mennään eteenpäin että heilahtaa - yksi lempilauseistani! :)
Ja vaikenen joksikin aikaa - alkaa taas tekemisen kausi!
Minulla tosiaan on yksi teini-ikäinen poika, ja
hän asuu minun kanssa. Sama ohjenuora minullakin on kuin mummomuorilla siinä, että en mustamaalaa pojan äitiä koskaan pojalleni.
Alkuun kun erosimme teki mieli antaa tulla kaikki se paha ulos mitä tunsin pojan äitiä kohtaan, ja vielä pojalleni, mutta onneksi en tehnyt niin.
Poikani tapaa säännöllisesti äitiään, ja selviytynyt erosta jokseenkin ehjänä, vaikka alkuun hänellä oli vaikeaa hyväksyä se tilanne, että erosimme.
Selitin useasti pojalleni, että hän on täysin syytön meidän eroomme, ja että hän saa tavata äitiään niin usein kun haluaa. Näillä eväillä on menty eteenpäin, ja nykyään tilanne, kun sitä vertaa tilanteeseen kun erosimme, on täysin "hanskassa".