Mistä johtuu, että miesystäväni ei ole koskaan sanonut rakastavani minua, vaikka olemme seurustelleet jo kaksi vuotta? Onko se vaan joillakin niin pitkissä puissa, vai onko niin ettei pitäminen koskaan rakkaudeksi muutukaan jos aikaa kuluu näinkin pitkään?
Hän kuitenkin osoittaa välittämistään muuten kaikin tavoin. Passaa ja paapoo minua kun olemme yhdessä ja järjestelee meille kaikkea mukavaa. Tekee hyvää ruokaa ja kertoo kuinka nauttii minun seurasta. Olemme päivittäin tekemisissä puhelimen välityksellä kun välimatkamme on aika pitkä ja tapaamme muutaman kerran kuussa.
On vähän hölmöä kun on löytänyt omasta mielestään elämänsä miehen, mutta ei ole varma toisen tunteista kun se näkyy teoissa, mutta mies ei sitä lentokoneella taivaalle julistele.
Hän kuitenkin osoittaa välittämistään muuten kaikin tavoin. Passaa ja paapoo minua kun olemme yhdessä ja järjestelee meille kaikkea mukavaa. Tekee hyvää ruokaa ja kertoo kuinka nauttii minun seurasta. Olemme päivittäin tekemisissä puhelimen välityksellä kun välimatkamme on aika pitkä ja tapaamme muutaman kerran kuussa.
On vähän hölmöä kun on löytänyt omasta mielestään elämänsä miehen, mutta ei ole varma toisen tunteista kun se näkyy teoissa, mutta mies ei sitä lentokoneella taivaalle julistele.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos haluat tietää, kysy rakastaako hän sinua.
hänelle että rakastat häntä?
Jos rakastat, sano se ja luulisi että jos hän tuntee samoin, hän vastaa samalla mitalla.
Mulla on naisena vähän samanlainen tilanne, että mun on hankala sanoa "rakastan sua", vaikka sitä rakkautta onkin. Voin kyllä tehdä asioita näyttääkseni tunteeni ja pitää toisesta huolta ja huomioida...mutta en pysty tunnustamaan rakkauttani tuosta vaan, koska mun pitäisi. Olen sen kyllä sanonut, mutta harvoin. En tiedä, miks se on vaikeeta...mutta toisaalta kerron välittäväni toisilla sanoilla, jotka ei ole yhtä voimakkaita.
Voihan sitä kysyä toiselta, että rakastatko mua? :) mutta miksi epäilisit sitä, jos mies kumminkin teoillaan osoittaa välittävänsä... Ei me kaikki olla niin puheliaita ja levitellä tunteitamme ;)
Olen itse kertonut hänelle jo vuoden verran aina silloin tällöin, että rakastan häntä. Hän ei ole koskaan vastannut samalla tavalla, vain esimerkiksi hymiöllä kun kirjoitan sen tekstarina. Jos taas olemme kasvotusten, niin hän halaa lujemmin, mutta ei kommentoi asiaa sen enempää. En ole suoraan kysynyt, että rakastaako hän minua, mutta jos kysyn, että välittääkö hän minusta paljon tai olenko hänelle tärkeä, niin silloin saan myöntävän vastauksen.
Mietin vain, että teenkö tästä jotenkin ongelman kun suhteessa ei muuten ole mitään ongelmaa. Päinvastoin seurustelumme on kaikin puolin suorastaan taivaallista ja näen päivittäin kuinka hän huomioi minua ja kohtelee aivan kuin rakastaisi.
Kysy mieheltäsi. Hän on miehesi, mikset voisi kysyä tai sanoa mitä tahansa, mikä mieltäsi painaa tai mistä olet onnellinen.
Eli ongelmaasi on helppo ratkaisu -- Kerro miehellesi mikä askarruttaa ja kuuntele mitä hän vastaa ja kertoo. Vaatii rohkeutta sinulta.
Jotkut ei osaa käyttää rakastamis-sanaa, eivät ole sitä kotonaan oppineet. Mutta rakastavat silti. älä takerru sanoihin, vaan katso miten hän suhtautuu sinuun. Rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin sanomalla.
minunkin mies kuuluu niihin jotka ei saa sitä sanottua, joskus kysyin suoraan ja hän sanoi että nolottaa tai ujostuttaa käyttää semmosia sanoja. Hän osoittaa tunteensa teoilla ja toiminnalla, huomioinnilla, käytöksellään ja se riittää minulle kun olen sen oikein ymmärtänyt.
Luulen, että mieheni ei osaa käyttää tuota rakastamis-sanaa, koska hänellä on tietynlainen perhetausta. Mieheni ei vaan saa sanottua sitä lausetta. Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Kun olen kysynyt häneltä, että miksei hän sano rakastavansa minua, niin hän sanoo, että häntä alkaa ahdistamaan, kun hänen pitäisi puhua rakkaudesta. Kysyessäni häneltä, rakastaako hän minua, hän toteaa, että miksi kysyt, kun tiedät sen ilman kysymättäkin. Aargh, mikä hitto siinä lauseessa on niin vaikeata! Haluaisin kuulla nuo sanat, pääsisin tästä epävarmuudesta hänen tunteistaan minua kohtaan. Yksin hänen tekonsa eivät tunnu enää minulle riittävän, sillä niiden viestit ovat välillä ristiriitaisia.
En tunne miestä joten vaikea arvata.
Itse en ole koskaan noita sanoja lausunut ääneen kenellkään.
Kun odottaa liian kauan sitä oikeaa hetkeä ja tilaisuutta, sitä ei tule koskaan.
Itse olen odottanut 27 vuotta, enkä ole saanut sitä sanotuksi.
( Toisaalta, en ole koskaan sanonut vihaavani tai inhoavani ketään, sanallinen tunneilmaisu ei vain kaikilta käy...)
Tunteen syvyyttä tai laatua et voi sanallisesta ilmaisusta päätellä.
Teveisin M49
on se, se on todellakin joillakin niissä "pitkissä puissa."
mutta on se pitäminen rakkaudeksi muuttunut, meidän tapauksessa.
tykkäämisen tunnustamistakin piti ensin "kerjätä."
sitten meni siinä vaiheessa kauan. kunnes sanoin yks kerta että "aijaa tykkäämistäkö vain?"
hälle se merkkas ihan samaa kuulemma, tykkäs tai rakasti.
minä siihen, että ne on kyllä mulle eri asioita. toinen on "vain" ja toinen syvällistä.
osoittaa tuokin mun mies niinikään välittämistä kaikin tavoin. ei ole epäilystä ei.
elämän mieshän tuo on;)
jotku ei vaan saa sanotuksi. ja on se kyllä mulla ittelläkin vähän vaikea sanoa. ei ole tullut kauheasti turhaan lausuttua koskaan.
joskus yllyn tivaamaan asiaa, ja vastaukseksi tulee jotain "epäiletkö sitten" tai vastaavaa.
ja jos sitten itte saan kakisteltua, niin vastaakin hän kyllä - joskus. ei aina.
eikähän toisaalta sen pitäiskään, eikä tartte siis, niin mennä kuten jossain kaunareissa että toinen ensin sanoo i love you ja toinen satavarmasti perään i love you too.
kyllä sen kiintymyksen määrän lisääntymisen huomaa meilläkin. päivä päivältä, kaikki vaan syvenee. ei olla enää erillisiä, vaan ollaan "me."
sitä kun ollaan jäyhiä suomalaisia vissiinki..
Olipa mukava lukea viestejä siitä, että muutkin näitä miettivät. Teot ne on sitten kuitenkin jotka eniten ratkaisevat, ei kauniit puheet. Yritän muistaa olevani onnellinen siitä ettei miesystäväni tarinoi todennäköisesti rakkauksiaan myöskään muille naisille kun ne ei niin helposti suusta livahtele.