Lopun elämää vankina?

kirjoitustasi lukiessani....

Mikä raha-asioissa on niin ylitsepääsemätöntä eron suhteen? Saat varmasti jo ennalta apua/neuvoja tilanteeseen esim pankilta, jos haluat tilannetta kartoittaa - tämän tiedän kokemuksesta. Hankalaa varmasti voi olla, ja onkin - mutta ei mahdotonta. Vaikka taloudellisten seikkojen kunnossa oleminen ihmeesti rauhoittaa, niin ei se onnelliseksi tee!

Miten niin et näkisi lapsiasi? Ei vaimosi voi sellaista päättää! Hän ehkä haluasi näin olevan - mutta lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaansa, sille hän ei voi mitään.

Vaikeita asioita nämä ovat, ja etenkin keskellä yötä mietittyinä vaikuttavat ylitsepääsemättömiltä. Olisiko mahdoton ajatus sinulle hankkia vähän uutta näkökulmaa asiaan esim juttelemalla tunteistasi ammattiauttajan kanssa? Kaikilta ei tietenkään avautuminen ventovieraalle - eikä tutullekaan - oikein suju, mutta taaskin voin sanoa, että kokemuksesta tiedän, miten helpottaa, kun saa sanoa asiat ääneen. Helpottaa jotenkin jäsennöimään asioita oikeaan mittakaavaan. Vaimosi kanssa kirjoituksestä päätelleen olette kulkeneet yhteisen tienne päähän, joten suhteenne eloonherättely ei varmaan tule kysymykseen..?

Pitemmälle ajalteltuna... Jaksaisit varmasti olla paremmin lapsillesi sellainen isä kuin haluat, jos avioliiton aiheuttama ahdistus olisi poissa. Yhteytesi heihin ei todellakaan katkeaisi avioerossa. Olet heidän isänsä ja piste.

Uuden suhteen ajatteleminen on varmaankin tällä hetkellä mahdoton ajatus, mutta veikkaanpa, että kun saisit "palikat kasaan" uudessa elämänvaiheessasi, sekin kävisi mahdolliseksi. Ei niin, ettäkö sinkkuelämässäkään vikaa olisi.

Voimia sinulle !!!

Hei
Ensin suosittelisin perheneuvojaa, jossa voisitte keskustella onko mahdollisuuksia jatkaa. VAimosi varmaan suuttuisi, mutta siellä voisi selvitä ongelmat ja onko ratkaisukeinoja. Yksin voit käydä esim. psykologilla juttelemassa, voit saada uusia näkökulmia asioihin ja voit kertoa pelkojasi.Jos eroat,laki on puolellasi, saat aivan varmasti tavata lapsiasi. Talousongelmista velkaneuvonta on ilmaista ja sitä voi saada puhelimitsekin.
Jos eroat, se tie ei ole helppo, mutta saat vapauden ja voit muutaman vuoden päästä löytää uuden ihmisen rinnallesi. Ammatti-ihmisiltä saa uusia näkökulmia asioihin ja päätökseesi, mikä se sitten olisikin. Toivon sinulle voimia, sillä tiedän, että vaikeita aikoja on edessä, mutta älä lykkää huomiseen sitä, minkä voit tehdä tänään.

Neuvoo että jos eroaisit, mutta hän neuvoo asiaa tietämättömänä.
Sillä Jumalan edessä ero on vain mahdollinen jos toinen on huorannut, silloin vasta saisit vapauden ex liitostasi ja voisit uudelleen avioitua..
Mutta jos ei tätä huoruutta ole niin ,vaikka eroaisit niin olisit yhä avioliitossa ja et saisi ottaa uutta!

Älä nyt ainakaan tee itsellesi mitään pahaa....sitten lapsillasi ei ainakaan olisi isää..!!Jota he varmasti tarvitsevat. Ja yhdyn edellisiin kirjoittajiin en sitä enää toista. Vaimosi pitää sinua otteessaan lasten kautta koska olet heille tärkeä ja rakas ihminen.!! Mutta en tiedä mikä teillä mättää mutta itse erosin juuri lapsen ja itsenikin takia vaikka ja pelkäsin että miten pärjään, millä elätän itseni ja lapseni mieheltäni en saanut penniäkään...ja monta kertaa hän oli myymässä asuntoa altamme.
Siihen en suostunut ja asunto on nyt omani ja pankin....erosimme viimein ja hyvä niin olin kauan tosi huojentunut kun pääsin hänestä eroon... ja elämä kantaa...laskut on maksettu ruokaa on ollut pöydässä,olen taas onnellinen oma itseni. Ja uskon ...tai ainakin toivon, että voisin löytää vielä ihmisen jota rakastaa ja johon voin luottaa.
Kaikkea hyvää sulle...älä pilaa elämääsi!

ensinnäkin en edes kuulu enää kirkkoon joten turha puhua jumalasta. Ja elämme velkajärjestelyssä jossa rahat on todella tiukassa. Pelkään että jätän lapset tyhjän päälle. Ammattilaisia mielestäni on turha enää kuunella kun toista ei rakasta niin ei rakasta. Ja en tunne mitään enää toista kohtaan.

Kuulosti aivan kuin minä olisin kirjoittanut tämän tekstin ennen kuin tein sen ratkaisun että en jaksanut enää ja mies muutti pois. Hän muutti vanhempiensa luokse Koska emme mekään voinut myydä tätä taloamme (olemme kummatkin yli 40) tai muuten jakaa raha-asioita, minulla aivan samat ajatukset kuin sinulla ja lapset kärsivät siitä meidän näyttelystä koska ne aistivat kaiken hyvin.
Meillä nyt semmoiset järjestelyt että mies käy päivisin ruoka aikoina lasten kanssa olemassa ja pistää ne petiin illalla ja menee sitten pois ja olemme kummatkin onnellisempia. Lapsille tämä oli aluksi järkytys mutta jos tietävät että kummatkin vanhemmat rakastavat heitä ja pitävät säännöllistä yhteyttä he ovat ok tässä. Sinun pitää olla tässä asiassa vahva, älä anna vaimosi pelotella itseäsi sillä että ei anna sinun nähdä lapsia, sinulla oikeus niihin niikuin hänellä. Ei onnettomaan suhteeseen tarvi jäädä, sinua ei voi kukaan pakottaa. Vaikka hän suuttuisi sinun pitää tehdä hänelle selväksi mitä haluat. Tietenkin sinun pitää päättää missä tulet asumaan ilman että siitä tulee taloudellisia vaikeuksia, tulee varmaan olemaan tiukkaa mutta rahalliset asiat eivät ole niin tärkeitä.
Kuulostat masentuneelta myös, olisi kai hyvä että kävisit lääkärissä hakemassa masennus lääkkeitä vähäksi aikaa niin saisit lisää voimia. Ammatti auttajat myös ovat hyviä koska siitä myös saisit voimaa ja aika varmasti ratkaisuja siihen mitä voisit tehdä. Olisi tietenkin hyvä jos vaimosi voisi puhua kanssasi näistä asioista mutta hänen reaktionsa näyttää olevan uhkailu ja aggressiivisuus. Kuitenkin sinun ei pidä antaa periksi, jos haluat erota niin eroa, on todellakin parempi että on onnellinen isä kuin ei isää ollenkaan, kyllä he ymmärtävävät kunhan teet tän asian oikein.
Ei se ero ollut helppoa ollenkaan, olimme yhdessä 15v. ja joka päivä oli uusia tunteita jotka pulpahtivat jostain mutta tulin onnellisemmaksi päivä kerralla ja nyt puolen vuoden jälkeen en ikinä menisi takaisin siihen helvettiin mitä meillä oli ja minä ja mies tulemme toimeen paremmin kuin koskaan (ystävinä), hoidamme lapsia yhdessä, puhumme laskuista ja rahoista rauhallisesti. Meillä ei kummallakaan ole uutta kumppania, ei ole tarviskaan. Joskus vaan täytyy ottaa sitä etäisyyttä.
Puhu vaimollesi sen jälkeen kun olet päättänyt mitä teet ja milloin mutta älä ikinä lastesi edessä, heidän ei pidä nähdä tai kuulla asiasta.
Paljon voimia sinulle, tiedän miltä tuntuu mutta olen näyttö siitä että voi olla jotain parempaa, älä anna periksi!!

Otapas itseäsi vähän niskasta kiinni ja lyö tosiasiat pöytään. Sulla on vaan kaksi mahista, tiedät ne kyllä. Jos ajattelet eroa ainoana, niin toteuta se, se ei maailmaa kaada, muista että asiat aina järjestyy, jätä turha dramatiikka.

tuo tarinasi. Älä vaan tee itsellesi mitään. Lapsillesi jäisi siitä ikuinen trauma ja suru. Äläkä herran tähden ala ainakaan suunnitelemaan mitään koko perheen listimistä. Niitä tarinoitahan on viime aikoina saatu lukea ja syynä näkyy useimmissa tapauksissa olevan se että on talous ollut kuralla. Raha on kyllä viimeinen asia minkä takia kannattaa henki riistää! Kyllä ne taloudelliset asiat aina hoituvat vaikka eroaisitkin vaimostasi. Onko sulla ketään kelle jutella? Nyt sun pitäis jaksaa olla rohkea ja hakea jostakin joku ihminen joka auttais sua katsomaan missä mennään. Yksin nyhrääminen ja ajatusten pyörittäminen ei johda mihinkään. Uuvutat vain itsesi.

Meilläkin 2 lasta, eikä mitään hellyyttä, rakkautta tai seksiä (edes pusuja) ole ollut yli vuoteen. Tilanne ei ole enää korjattavissa. Olemme päättäneet erota vuoden kuluttua. Syy siihen, miksi vasta vuoden kuluttua: En halua muuttaa enää vuokralle. Haluan ostaa itselleni oman asunnon. Mutta heti nyt tällä hetkellä minulla ei ole siihen rahaa. Olemme sopineet, että asutaan vuosi lasten takia, että saan raha-asiani sellaiseen kuntoon, että minulla on mahdollisuus hakea asuntolainaa, ja maksaa sitä.
Onneksi minulla on ihana ja ymmärtäväinen mies. Eli, jos teillä on taloudellisia vaikeuksia erota heti. Niin tehkää yhdessä päätös, miten voisitte vaikka vuoden järjestää raha-asianne sellaisiksi, että voisitte vuoden päästä erota. Ei ole paha vuosi kärsiä rakkaudettomassa liitossa, jos sen jälkeen kuitenkin pääsee pois.
Jos teillä kummallakaan ei ole mahdollisuutta jäädä yksin nykyiseen asuntoon, sitten se asunto on myytävä, ja molempien muutettava pois. Voi sitä alkuun vaikka muuttaa vuokralle, jos ei mitenkään pysty lähivuosina ostamaan omaa. Jos on liian kallis ja velkainen auto, pitää se myydä ja vaihtaa halvempaan. Ei raha-asioiden kanssa kannata murehtia. Jos ei ole varaa kalliisiin taloihin ja autohin, on paljon onnellisempi halvemmilla peleillä. Eipähän tarvitse murehtia miten maksaa kaiken. Ruuassa voi säästää, kun katsoo tarkkaan mitä ostaa. Ja tekee edullisia perusruokia: keittoja, kiusauksia, patoja.
Vaatteet ei tarvitse olla kalliita, kohtuuhintaisia perusvaatteita.
Ja voihan sitä aina haaveilla, ja yrittää nostaa tulotasoaan sitten myöhemmin, ja sitten elää leveämmin. Mutta jos ei ole varaa nyt, ei kannata turhaan yrittää ja masennella. Ja jos ei ole työtä. Niin ei kannata nirsoilla! Alkuun voi ihan hyvin vaikka siivoilla tai tehdä puhelinmyyntiä(olen insinööri, ja elätin alkuun itseni puhelinmyynnillä, kun ei sopivaa työtä löytynyt!) Ei sitä huonoa työtä tarvitse lopun elämäänsä tehdä! Pääasia, että on jotain, mistä saa rahaa, ja millä elää. Koko ajan voi samalla silti seurailla ja hakea parempia töitä!
Ja meillä onneksi ollaan sovittu jo valmiiksi yhteishuoltajuus,että lapset ovat puoliksi molemmilla - viikko ja viikko. Kummallista vaimon puolelta, jos tälläisesta ei voida sopia?! Mutta älä sellaisten "et näe lapsiasi" uhkailujen takia masentele!! Kaikki muut paitsi vaimosi, ovat varmasti sinun puolellasi!! Kukaan normaali ihminen ei voi ymmärtää naista, joka ei annan isän nähdä lapsiaan. Vaimosi tekee itsestään pellen koko suvun ja ystäväpiirin silmissä. Kyllä hän vielä tulee järkiinsä, ja saat nähdä lapsiasi, vaikka sitten pakolla (sosiaaliviranomainen jonka kanssa teette tapaamissopimukset, tai sitten oikeusteitse). Toivottavasti saat asiasi järjestykseen! Minä ainakin ajattelen omaa eroani jo tulevana onnen päivänä :) Koska nyt en ainakaan ole onnellinen, niin ei se tästä eron jälkeen ainakaan pahene!
Ja jos vaimosi kanssa ei voi jutella raha-asioista. Järjestä sinä kaikessa hiljaisuudessa raha-asiasi kuntoon, ja tee aikataulu, koska olet taloudellisesti siinä tilanteessa, että voit lähteä. Vaimosi raha-asiat ovat hänen asioitaan, jos ei niistä kerran yhdessä voitu sopia, niin ei sinun hänen rahoistaan tarvitse murehtia jälkeenkäänpäin. Äläkä laita nimeäsi vaimon yksinhuoltajasopimuspaperiin, ellei ole pakko! Vaimohan ei voi sinua pakottaa! Jos ei sosiaaliviranomainen tms sinua pakota, niin vaadi yhteishuoltajuutta!!! Älä vain laita nimeäsi mihinkään yksinhuoltaja paperiin vaimon hyväksi, pelkästään vaimon painostuksesta ja uhkailusta johtuen! Nyt vain häntää pystyyn ja hymyä naamalle :)

Mene hyvä ihminen keskustelemaan psykologin kanssa tilanteestasi ja hae vaikka unilääkkeitä nyt alkuun. Voithan olla vain liian väsynyt nähdäksesi myönteisiä asioita.
Joskus vain käy niin, ettei tunne toista kohtaan enää yhtään mitään. Silloin lienee paras erota ja hakea sopuratkaisua.
Joskus käy niinkin, että äiti ajetaan kotoa. Ja voin kertoa, että raskasta se on sekin. Kyllä sitä mielellään jää lähelle lapsia, että saa olla heidän tukenaan pahoina päivinä. Parasta on, että kummaltakaan ei voi kieltää lasten tapaamista, korkeintaan jos on ollut jotain väkivaltaa ja silloinkaan ei tapaamisia kokonaan kielletä vaan ne suoritetaan valvotusti. Se joka haluaa lapsiaan nähdä vaikka olisivat toisen luona on todella vahvoilla.
Lasten takia kannattaa jaksaa. Älä anna heille mallia, että oma elämänsä kannattaa päättää. Kuulemma silloin jälkipolvilla on suurempi mahdollisuus sortua samaan ratkaisumalliin. Ei koskaan mene niin epätoivoisesti.. Jaksamista sinulle!! Tiedän, että helppoa ei tule olemaan. Mutta kyllä sinä selviät. Kymmenen vuoden päästä naurat tälle kaikelle skeidalle.

Kantsii nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä jotain konkreettista eron eteen. Tuosta tilanteesta kärsii kaikki, vaimokin. Ei kukaan nainen pohjimmiltaan halua olla tyhjässä liitossa. Toisaalta kaikki vastustavat ensin muutosta. Meilläkin ex sanoi puhuessani ensimmäisiä kertoja erosta, että "sitten teille (minulle ja lapsille siis) ei jää yhtäkään tietokonetta! Sanoin, ettei hätää, aina niitä jostain halvalla saa. Kaverinikin sai 150 eurolla ja hyvin toimii yhä. Itseasiassa karmeaa miten erilleen ihmiset voivat liitossa kasvaa, mutta eivät älyä erota.

Ei vaimosi sitä päätä näetkö lapsiasi. Tottakai näet. Raha-asiatkin saa järjestelemällä järjestykseen. Monessa perheessä on jatkuva rahapula. Mutta sen kestää, jos on muuten onnellinen - tai sitten ainakin vähemmän onneton eikä niin ahdistunut. Muistan vielä oikein hyvin, miten henkäisin helpotuksesta, kun "pääsin" lähtemään aamuisin töihin ja miten ahdisti, kun illalla "jouduin" kotiin palaamaan. Lapset ja raha olivat minunkin tekosyy. Todellisuudessa lapset kärsivät muumiomaisista väleistämme. Erossa menetin paljon (oman mittakaavani mukaan) rahaa, mutta olen lohduttautunut sillä, että "hyvästä kannattaa maksaa". Eli rauha kaikilla. Ei näyttelemistä, voi olla oma itsensä.

Kannattaa hakeutua ammattiauttajalle. Ellei työpaikalla ole psykologin palveluja käytettävissä, niin sitten perheneuvolaan tai kirkon perheneuvojalle. Joko yksin tai yhdessä vaimosi kanssa. Niin... ja sitten terveyskeskuslääkäri voi kirjoittaa nukahtamislääkereseptin, että saat nukutuksi. Minäkin tuppasin aina illalla alkaa veivata eroasiaa mielessäni - eikä se uni tullutkaan! Lääkärissäkäynti helpotti jo senkin takia, että sai puhua asiastaan.

Pakko vielä kirjoittaa. Raha-asioista... Velka tilanteemme on sellainen että jompi kumpi jää melkein rahattomaksi jos ero tulee. Ammattilaisten (velkaneuvojien) kanssa on asiaa tullut pohdittua ja he eivät pysty antamaan mitään neuvoa millä tilanteen voisi muuttaa. Joskus vaan kuulemma tulee tapauksia missä tilanteesta on mahdoton päästä eroon. Ja tämä on sellainen. Joten ei kannata yrit tsempata että kyllä ne raha-asiat järjestyy.. ei ne järjesty. Yksin eläjälle jää tässä tilanteessa halvimman mahd. vuokra-asunnon jälkeen n. 250 euroa kuussa. Sillä pitäisi elättää itsensä ja myös auttaa lasten elätyksessä. Siitä vaan yrittämään. Nyky suomessa mahdotonta. Vaakakupissa on kaksi puolta. Lasten tulevaisuus ja hyvinvointi tai oma elämä. En pystyisi koskaan tekemään sitä lapsille. Eli ehkä tämä on sitten alistumista sille kohtalolle joka minulle on annettu.

Paitsi että olin avoliitossa...

No, kuitenkin, rakkaus kuoli jo vuosia sitten, en edes muista milloin. Eihän siinä mitään jos se palavin rakkaus hiipuukin vuosien saatossa, vaan kai se pitäisi edes kiintymys ja ystävyys ja edes hitunen sitä rakkauttakin jäädä. Vaan ei ollut enää mitään. Ei myöskään mitään hellyyttä tai pusuja seksistä puhumattakaan. Ei sen puoleen, eipä sitä enää halunnutkaan, kai se unohtui.

Lapsi oli ja talo. Talolle ihan sama, lapselle ei. Lapsi ja taloudelliset seikat olikin ainoat syyt miksi vielä yhdessä pysyttiin.

Kauan mietin ratkaisuja, mahdollisia ja mahdottomia. Koskaan ei kylläkään käynyt mielessäkään itseni tai kenenkään muunkaan fyysinen vahingoittaminen. Lapsen etua tai tulevaa pahaa mieltä ajattelin paljon. Omaa itseäni. Kaikkea. Lopulta tein päätöksen, sen jälkeen kaikki olikin yllättävän helppoa.

Ero. Uusi elämä, uusi mahdollisuus.

Talo myyntiin. Lapsi on säännöllisesti luonani. Kyllä se onnistuu, asiat rupesi rullaamaan omalla painollaan. Yksin elokin onnistuu, eikä tarvi elää ainaisessa vankilassa ja vitutuksessa.

Sulla on yksi ainoa vaihtoehto ja tiedät sen itsekin. Ero. Mikään muu ei auta enää tuossa tilanteessa. Tsemppiä!

Noi on vaikeita tilanteita. Mä löysin täältä mielenkiintoisen erotestin, joka kertoo, kannattaako erota vai ei. Käy kurkkaamassa:

http://www.suhdesoppa.fi/testit/erotesti