Kävipä nyt sitten niin, että ihastuin vaihdossa ollessani erääseen saksalaiseen tyttöön. Ollaan nyt oltu yhdessä vasta vajaa kuukauden, mutta toisaalta tässä on enää kuukausi jäljellä vaihtoa. Positiivista on kuitenkin se, että asumme campuksella, joten ehdimme viettää paljon aikaa yhdessä.
Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, kun itsellä on edellisestä suhteesta jo pari vuotta aikaa ja nyt kun tuntuu, että tapasin ihannenaisen, niin peli vihelletään poikki kesken kaiken.
Onko kukaan onnistunut ylläpitämään vastaavanlaista suhdetta yllä etäsuhteen muodossa? Tiedän, että pohja on varsin kevyt/lyhyt, mutta tuntuu jotenkin tyhmältä luovuttaa heti kun on kotiinlähdön aika...
Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, kun itsellä on edellisestä suhteesta jo pari vuotta aikaa ja nyt kun tuntuu, että tapasin ihannenaisen, niin peli vihelletään poikki kesken kaiken.
Onko kukaan onnistunut ylläpitämään vastaavanlaista suhdetta yllä etäsuhteen muodossa? Tiedän, että pohja on varsin kevyt/lyhyt, mutta tuntuu jotenkin tyhmältä luovuttaa heti kun on kotiinlähdön aika...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos todella tykkäätte toisistanne, voi suhteenne onnistua ihan hyvin. Kaukosuhteena voi hyvin toimia jonkun aikaa ja sitten vain miettimään, olisiko jompi kumpi valmis muuttamaan.
Jos tahtoa löytyy niin kyllä voi toimia!
Kuitenkin on hyvä muistaa pari asiaa.
Kun on vaihdossa eikä ystäviä/perhettä ole lähellä ja kulttuuri ja maa ovat erilaisia ja uusia, silloin syntyvät ystävyyssuhteet alkavat usein eri pohjalta. Sitä ikään kuin hakee turvaa ja seuraa uusista ihmisistä ja tuntee sellaisia asioita joita ei ehkä kyseisen ihmisen kanssa tuntisi jos tapaisitte vaikka kotikaupungissasi (tutussa ympäristössä). Ihmiset tukeutuvat toisiinsa. Kun sitten palaa "todellisuuteen" (=kotiin), huomaa, ettei suhde/tunteet/ystävyys ollutkaan niin todellista kuin se oli siellä vieraassa maassa. Mieti, ovatko tunteesi todellisia vaiko vain erilaisuuden aiheuttamia väristyksiä.
Jos rakkaus on aitoa, jes hyvä! Seuraavana kyllä kannattaa miettiä, onko jompi kumpi valmis muuttamaan, toisen kotimaahan tai ehkä johonkin kolmanteen maahan. Kaukosuhde ei varmalla kauan kestä eikä parisuhde pääse näyttämään "kynsiään", kun aina elää jonkinlaista alkuvaihetta (ei arjen jakamista).
Saksalainen ja suomalainen kulttuuri eivät kovin toisistaan eroa. Itse vietin myös vaihdossa aikaa nimen omaan saksalaisten kanssa ja koin edellä mainitsemiani tunteita. Nyt emme sitten ole olleet oikeastaan missään tekemisissä vuosikausiin. Huomasin erona oikeastaan vain erilaisen huumorintajun (alapäähuumori ei todellakaan uppoa useimpiin saksalaisiin ja kertookin ehkä heidän fiksummasta huumorintajusta!). Kovin ovat myös häpeissään edelleen Hitlerin ajasta ja koko ajan ihmisiltä kysyivät mitä he ajattelevat ko.asiasta. Noh nämä kommentit ovat vain tietyistä tuntemistani ihmisestä eivätkä mitenkään liity kysymykseesi.
Mutta kuitenkin,älä ihmeessä päästä menemään ihannetyttöäsi jos olet varma, että hänet haluat ja että hän haluaa sinut yhtä kovasti!
Omien ja kavereiden kokemusten mukaan tuntuu olevan aika tavallista, että vaihto-oppilasvuoden aikana ihastutaan ja jopa rakastutaan johonkin opiskelukaveriin. Yleensä toiseen vaihto-oppilaaseen. Ja aika usein sitä juttua sitten pidetään yllä opintojen päätyttyäkin. Yleensä toinen käy toisen luona kerran tai pari, mutta siihen se sitten yleensä kariutuu. Ellei toinen ole valmis muuttamaan toisen luo.