Menetin elämäni tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen, siitä on nyt kulunut kohta 2 kk. Muutan pian pois yhteisestä kodistamme. Eli asutaan vielä pieni hetki yhdessä. Hän sanoi, että haluaa olla nyt yksin jne.. Hän kertoi vähän aikaa sitten, että melkein kaikki tunteet on hävinnyt johonkin eron myötä. Voitte arvata miltä tuon kuuleminen tuntuu, sattuu niin pirusti.. Tekisi mieli vain kuolla pois.
Kuulemma viimeinen vaihtoehto on, että muutan pois ja ollaan erillään. Siis jos alkaa tulla ikävä, hänellä on vielä tunteita. Niinhän mä teenkin, muutan pois täältä. Nähdään kuitenkin nyt vielä melkeinpä joka päivä.. Mutta miten voi mahdollisesti myöhemmin ikävöidä (siis hänen minua) jos melkein kaikki tunteet on kadonnut? Voiko muka tunteet vielä löytää jostain myöhemmin kun toinen on poissa eikä nähdä? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kuulemma viimeinen vaihtoehto on, että muutan pois ja ollaan erillään. Siis jos alkaa tulla ikävä, hänellä on vielä tunteita. Niinhän mä teenkin, muutan pois täältä. Nähdään kuitenkin nyt vielä melkeinpä joka päivä.. Mutta miten voi mahdollisesti myöhemmin ikävöidä (siis hänen minua) jos melkein kaikki tunteet on kadonnut? Voiko muka tunteet vielä löytää jostain myöhemmin kun toinen on poissa eikä nähdä? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vielä löytyä. Usein tunteet nousee takaisin pintaan juuri sitten kun on ollut vähän aikaa erossa ja huomaakin, että tunteet on vielä tallella...tai sitten niitä ei ole. Jokainen tilanne on eri ja riippuu hyvin paljon menneisyydestä ja mitkä syyt on johtanu tilanteeseen...
Olen samassa tilanteessa, mutta tyttöystäväni on löytäny uuden.tai siis se uus on syy tähän. en tiedä miks rakastan häntä vielä.Mut mä elän siinä toivossa, että hän vielä soittaa minulle joku päivä ja haluaisi tavata. En usko että niin tulee käymään enkä tiedä miten voisin ottaa hänet takaisin. Mutta TOIVON, että kaikki palaisi ennalleen. Se on kyllä kova pala kun toinen ei välitä. Toisaalta silloin hän ei myöskään ansaitse sinua, minua.
mä en saa poikakavereita mutta mutta mulla on murkattu sydän kun mä olen ollut 25 v. torsona pyörätuolissa, elämän loppumetrit muttei loppua näy.
äidin kaa on huonot välit, se syyttää mua kaikesta vaikken mä tee mitään pahaa, se on mun ainut ihmissuhde. mä toivoisin kuolevani ennen sitä, onko liikaa pyydetty.kun se on niin ilkeä eikä halua olla missään tekemisissä mun kaa, puhelinsoittoni on jo liikaa, se on ihan kumma, ei mikään äiti.
anteeksi