Kerrottiin tänään poikaystävän kanssa vanhemmille, että muutetaan vuoden alusta yhteen. Jäi vain tosi paha mieli, kun reaktiot olivat: "Valehtelette!!", "Ei kai!!", "No siinäpähän yritätte..." Vietiin ne oikein syömään ravintolaan ja kustannettiin koko lysti, että saatiin hienosti asia kerrottua. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo yli 5 vuotta.
Ylireagoinko tuntiessani pientä nipistystä sydänalassa tämän kohtuullisen kylmän vastaanoton vuoksi...?
Ylireagoinko tuntiessani pientä nipistystä sydänalassa tämän kohtuullisen kylmän vastaanoton vuoksi...?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei taida keskenään mennä hyvin. Purkavat pahaaoloaan teihin.
Kaikki riippuu teistä kahdesta miten teidän suhde toimii nyt ja tulevaisuudessa.
Hämmennystäni lisää myös se, että ollaan poikaystävän kanssa saatu sellainen käsitys, että tätä oli odotettu, koska sitä on kyselty meiltä jo pitkän pitkän aikaa. Mikä siis meni pieleen? On tosi paska fiilis.
"Kuulutus" me asiasta tehtiin siksi, koska vanhemmat asuvat melkein tuhannen kilometrin päässä meistä ja sattuivat olemaan täällä käymässä nyt, joten tulipa samalla juhlittua äitienpäivät, isänpäivät, synttärit ja kaikki muutkin härpäkkeet. Luultiin, että oltiin kivoja ja fiksuja nuoria. :(
Toisaalta myös, tämä on meille suurempi askel, kuin mikään koskaan ikinä, sillä mielestämme yhdessä asuminen on jo lupaus yhteisestä elämästä eikä siitä minkään pikku riidan takia lähdetä. Ollaan kuitenkin mietitty tämä tosi tarkkaan ja ollaan molemmt jo yli parikymppisiä. Ymmärtäisin kyllä reaktion, jos ei oltaisi ihan aikuisia jo.
Voisiko tähän liittyä jotakin pelkoa, että jallitan niiden poikaa? Vien sen johonkin kadotukseen tai jos vanhemmat pelkäävät, että kaikki heiltä poikaystävän kotiin lahjoittamat tavarat tulevat nyt myös minun käyttööni eivätkä he sitä halua. Pitäisiköhän kysyä, että haluavatko he omansa takaisin?
Tämä on ihan kamalaa!!! Ollaan tähän saakka tultu mielestäni ihan hyvin toimeen. :(
keskustella heidän kanssaan asiasta suoraan kolmistaan...ilman että sinä olet läsnä. Ehkäpä totuus sitten tulisi esiin.
Syitä nimittäin voi olla monia, mustasukkaisuus, järkyttyminen tiedosta, että kultapoika nyt todella alkaa oman elämän, sitten tuo pelko sinun mahd. saamastasi taloudellisesta hyödystä...yllättävän yleistä sekin.
Olet oikeassa;te olette erittäin fiksuja nuoria,onnea teilla elämässänne:-)
samaa mieltä, taustalla varmaan kaikkia noita naishenkilön mainitsemia asioita. Aika ikävästi kyllä reagoivat. Olet tosi jalomielinen kun yrität ymmärtää heitä huonosta käytöksestä huolimatta, toivottavasti anoppisi osaa arvostaa sitä.
Niin. Ihmetyttää ihan tosissaan tämä homma.
Pohdin tahollani noita raha-asioitakin, ja ihmetyttää ihan älyttömästi, koska molempien vanhemmat tietävät, että ollaan molemmat kyhätty omat taloutemme ja kotimme tosi niukoista lähtökohdista, ja tällä hetkellä ollaan taloudellisesti molemmat varsin vakaalla pohjalla.
Se, mitä vanhemmat eivät itseasiassa tiedä, on, että vaikka poikaystäväni on työssäkäyvä ja minä opiskelija ja osa-aikatyöläinen, on mulla säästössä kaksi kertaa niin paljon kuin poikaystävälläni. Kummallakaan ei ole omistusasuntoa tai muuta vastaavaa omaisuutta, joten sellaisestakaan ei voi olla kyse, ja mitä taloudelliseen avustukseen vanhemmilta tulee, ei heidän jatkossa tarvitse sellaista antaa mikäli pelkäävät sen joutuvan vääriin käsiin.
Omilta vanhemmiltani en ole enää vuosiin saanut mitään taloudellista tukea, kuin ei myös poikaystävänikään, vaikka vakaammasta perheestä onkin lähtöisin.
Jospa tämä tästä. Pääasia lienee nyt kuitenkin se, että saadaan muutto ja kaikki siihen liittyvät kuviot järjestymään. Ihmissuhteet ovat yhtä aallokkoa, ja eiköhän ne vanhemmatkin jossain vaiheessa saa astutettua keskustelutuokion ääreen. Siihen saakka pitkää pinnaa. :)
Kiitos teille!
Jos avoliitto on heille ongelma? Jos he odottivat ja olettivat, että menette naimisiin?
Ei ole tavatonta että poikaystävän vanhemmat järkyttyvät esim yhteen muutosta, vaikka siitä olisi etukäteen keskusteltu. Itse jouduin kokemaan mm. sen että menin ensimmäistä kertaa nykyisen aviomieheni kotiin kylään ja luulin tutustuvani poikaystäväni vanhempiin hyvin, mutta sittenkävi ilmi niin, että poikaystäväni isä oli kyllä pitänyt minusta, mutta poikaystäväni äiti kielsi minua enää tulemasta heille. Tämä johtui siitä etten vastannut poikaystäväni äidin kuvitelmaa poikansa tulevasta puolisosta, koska poikaystävälläni oli ollut aiempi pitkäaikainen tyttöystävä, josta ilmeisesti anoppini oli luonut kuvan, että minkälainen minunkin pitäisi olla. Kyse ei siis ollut tavaroista tms. Vaan yksinkertaisesti siitä että mieheni äiti halusi mieheni olevan onnellinen eikä uskonut sen tapahtuvan minun kanssani, ja hänen käsityksensä muuttui vasta minun alkaessa odottaa ensimmäistä lastamme. Silloin hän soitti minulle ja pyysi anteeksi ja kutsui taas kylään, enkä ollut tämän ensimmäisen kerran jälkeen käynyt, koska tunsin, että olin epätervetullut. Mutta luulisin, että sinun tulee vain nyt antaa ajan viedä ja muuttaa rakastamasi miehen kanssa yhteen, kyllä sieltä ne appivanhemmatkin leppyvät ja tulevat taas innolla mukaan teidän yhteiseen elämään.. :)
Eipä olisi ainakaan pienempi murhe, jos kyse ei olisikaan maallisista asioista vaan minusta!!!
Vaan olisi kai tuo tullut jo vähän aiemmin ilmi, ettei minua hyväksytä, kun ollaan kuitenkin oltu yli 5 vuotta jo yhdessä, juhlittu monet yhteiset juhlat ja oltu muutenkin kohtuullisen tiiviisti tekemisissä.
TÄmä on ihan kamalaa!
Tuossa voi kyllä olla vinha perä, sillä yhteen muuttamista enemmän meiltä on kyselty esim. "Olemmeko toisillemme ne oikeat?" ja "Koskas kihlajaiskahvit juodaan?"
Miten saisin kysyttyä tästä vanhemmiltamme? Mitä teen, jos kyse todella on siitä, että avoliitto on heille periaatteesta väärin? Hehän eivät sitten hyväksy meitä jatkossa ollenkaan.
Voi ei!
Miesystäväsi kanssa tilanteesta. Mitä hän toivoisi teidän tekevän/sanovan appivanhemmille? Toisaalta teidän kannattaisi tehdä pesäero vanhempiin taloudellisesti nyt kun muutatte yhteen. Raha-asiat kannattaa pitää teidän kahden välisenä. Siinäkin on tekemistä, että kaksi nuorta ihmistä saa taloutensa toimimaan. Minusta pitkässä ja vakaassa parisuhteessa tulee kumppanusten tukea toista taloudellisesti. Monesti tämä enemmän tukeva on mies koska heillä on paremmat palkat. Nykyään voi olla toki toisinkinpäin. Valitettavasti jotkut äidit opettavat pojilleen että vaimosta ei tarvitse huolehtia ja saattavat tulla mustasukkaisiksi jopa siitä jos mies ostaa vaimolleen lahjoja. Sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä jos miesystäväsi auttaa sinua rahallisesti, se ei ole mitään hyväksikäyttöä. Anoppisi varmaan haluaisi, että vakuuttaisit hänet näistä asioista ja näyttäisit suunnileen pankkitilinauhasi, mutta sinun ei tarvitse sellaiseen suostua. Olette aikuisia ihmisiä, etkä sinä ole mikään anopin käskytettävä.
Älä anna anopin määrätä sinua tavaroiden tai rahan kautta. Jos sinä vielä opiskelet niin hanki vaikka osa-aikainen työpaikka, jotta et ole niin riippuvainen toisten rahoista ja saat itse ostettua omat tavarasi :). Opetelkaa itse pyörittämään talouttanne omalla tavallanne ja keskustelkaa/luokaa kotiinne omat sääntönne. Vanhmepia ihmisiä voi tietysti kuunnella, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä/hyväksyä heidän mielikseen.
Sinänsä jännä on tämä taloushomma. Poikaystäväni on täysipäiväisesti töissä ja minä teen osa-aikatöitä koulun ohella ja kesäisin oman alan hommia ihan "kunnon palkalla". Itse olen tosi nuuka ja lähinnä sen vuoksi tällä hetkellä MULLA on säästössä tuplasti se summa kuin poikaystävälläni.
Sitäpä ei vaan vanhemmat tiedä.
Voi että...
Taloudellinen pesäero ollaan tehty jo vuosia sitten ja taloudellisesti ollaan vakaalla pohjalla niin yksin kuin yhdessäkin. Tässä meidän suhteessa minä tulen olemaan tulevaisuudessa todennäköisesti se vakaatuloisempi, joten osat ovat ehkä vähän äinpäin.
tuolla että tulitte ennen hyvin toimeen appivanhempien kanssa. Jospa he siitä tokenevat kun huomaavat, että te pärjäätte ja suhtautuvat jatkossa positiivisemmin...
Tultiin tosiaan ennen tosi hyvin toimeen. Koska asutaan tosi kaukana vanhemmista, soiteltiin toisillemme usein ja pidettiin muutenkin yhteyttä, vaikka ei niin oltaisi nähtykään. Siitä tämä koko soppa saikin alkunsa, kun tuon uutisen seurauksena muuttui välit ihan sormia napsauttamalla jäätäviksi. :(
Miksi välität muiden mielipiteistä?
Jos haluatte muuttaa yhteen, teette niin, mitäpä se muille kuuluu.
Meikäpoika sai kylmää tylytystä omalta äitimuorilta kun kerroin alkaneeni seurustelemaan venäläistä syntyperää olevan naisen kanssa. Olen todella vit...nut tästä tilanteesta, varsinkin kun emme ole mitään 20v-, vaan molemmilla on runsaasti elämänkokemusta takana (yli 35v.) Äitini on sota-ajan lapsi ja omaa jotain piileviä traumoja noilta ajoilta. Päätin nyt pitää tarkoituksella etäisyyttä omiin vanhempiini, mutta teenkö sittenkään oikein...?