Mikä siinä on kun mies pienen unohduksen tekee niin pitää heti soittaa töihin ja haukkua?
Eli olin eilen ostanut jauhelihapaketin kaupasta samalla kun ostin velliä ja vaippoja lapsille. Poikani 2v oli mukana kaupassa ja tullessamme sisälle autoin häneltä ulkovaatteet päältä ja siinä sitten unohdin sen pussin sisältöineen eteiseen lastenrattaiden päälle.
Nyt sitten vaimo aamulla tuon pussin löyti ja heti piti soittaa ja haukkua kuinka en mitään voi tehdä oikein... ok, unohtelenhan mä nyt aina jotain muitakin asioita mutta onko oikein huutaa niistä joka ikinen kerta kun en mä niitä kuiteknaan tahallani unohtele? Mulla on vaan niin paljon muutakin, kodissa remontti menossa,, uusi työ, opiskelen työn ohella eli rautoja on tulessa. Vituttaa ja työpäivä pilalla.
Eli olin eilen ostanut jauhelihapaketin kaupasta samalla kun ostin velliä ja vaippoja lapsille. Poikani 2v oli mukana kaupassa ja tullessamme sisälle autoin häneltä ulkovaatteet päältä ja siinä sitten unohdin sen pussin sisältöineen eteiseen lastenrattaiden päälle.
Nyt sitten vaimo aamulla tuon pussin löyti ja heti piti soittaa ja haukkua kuinka en mitään voi tehdä oikein... ok, unohtelenhan mä nyt aina jotain muitakin asioita mutta onko oikein huutaa niistä joka ikinen kerta kun en mä niitä kuiteknaan tahallani unohtele? Mulla on vaan niin paljon muutakin, kodissa remontti menossa,, uusi työ, opiskelen työn ohella eli rautoja on tulessa. Vituttaa ja työpäivä pilalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nähtävästi tuolla naisella on huono itsetunto, täytyy päteä edes jossakin. Hänkö siis ei muka koskaan unohda mitään?
Toivottavasti pystyt laskemaan asian toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, "mitään paranemisennustetta" tuollaisella asenteella varustetulle naiselle ei taida olla...
Kuulostaa kuin olisit naimisissa mieheni exän kanssa:-)
Meillä harmitellaan yhdessä vastaaville jutuille, ja jos mitään isoa vahinkoa ei ole tapahtunut, nauretaan yhdessä koko asialle.
Unohtelee toki itsekkin mutta mä harvemmin huomauttelen asiasta...en ainakaan mitään isompaa numeroa tee siitä kun tiedän että vahinkoja ja unohduksia sattuu.
Olen toki oppinut päästämään nuo jutut läpi, mutta aina jotain jää pääkoppaankin ja ne jutut sitten summaantuu pikku hiljaa. Oon sanonutkin pari kertaa että heitä sitten mut vaikka pihalle, no ei sekään oo hyvä vaihtoehto kuulemma:)
Mä tiedän että en oo täydellinen mutta parhaani yritän.
toi on parisuhteessa parisuhteessa vallitseva tilanne usein. Onneksi siihen pikkuhiljaa kehittyy miehille toimiva lääke ja se on "valikoiva kuulo", joka suodattaa turhat marinat pois, eli käytännössa suurimman osan vaimon puheesta.
Näin 20 vuoden jälkeen tilanne on jo hallinnassa.
Kestämistä siihen asti.
Olihan toi aika turha aihe muijalles suuttua, koita ollla välittämättä. Vaikuttaa vaan että sun naisellas on muita ongelmia (liittyen teidän suhteeseen tai joihinkin omiin juttuihinsa?), koska silloin helposti hermostuu ihan turhistakin jutuista kumppanilleen. Jos muuten on iloinen ja elämässä/ suhteessa asiat hyvin, tollasesta ei halua alkaa jäkättämään toiselle ja pahottaa toisen mieltä.
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos turha kiukuttelu jatkuu, voisit kysyä naiseltas, onko sillä huolia mistä haluis puhua.
Älä anna tollasen pilata sun päivääs! :)
Olemme olleet naimisissa 15v ja kaikesta on valitettu. Välillä oikeen tuntuu että mieheni etsii syitä valittaa,nalkuttaa ja kylväta huonoa ilmapiiriä. Tässä eräänä päivänä hän soitti vihaisena töihin,olenko ajanut autolla vesilätäkköön? Oli auto tullut likaiseksi,kun nämä ilmat on tälläisiä. Voi vain miettiä mikä meteli kun on joku kunnon asia,mistä voisi nalkuttaa...
Sun ukkos epäilee sua kun pitää töihin soitella tollasia asioita.
Kyllä on pienet murheet rouvallasi ja asiat vähissä, kun oikeen töihin pitää mokomasta asiasta soittaa.
Joko tuollainen on tapa tai sitten häntä nyppii ihan joku muu asia ja sitten hän purkaa sen tuollaisen pikkuasian kautta.
Kannattais ehkä kysyä, että oikeenko hän tuon asian takia noin hermostui vai mikä pännii...
Jos se on tapa, niin opettele valikoiva kuulo, eläkä pahoita turhaan mieltäsi/päivääsi.
Vaimosi on ottanut perheessäsi äidin roolin. Siis myös sinun äitisi.
Ymmärrän hyvin harmistuksesi aiheettomasta räyhäyksestä. Tavallaan ymmärrän vaimoasikin. Kun teillä on pieni lapsi ja remontti ja sinulla työ- ja opiskelukiireitä, on hänelläkin varmasti kiireistä ja väsyttävää. Ehkä hänelle oli kertynyt väsymystä ja pikkuharmeja ja sitten jokin noin mitätön asia sai kupin kupsahtamaan nurin ja hän käytäytyi kohtuuttomasti. Onko hän kotona lapsenne kanssa tai muuten enimmäkseen vastuussa kotihommista? Silloin voi tuollainen tilanne tuntua siltä (vaikka kohtuutonta ja väärin onkin), että raataa yksin kotitöissä ja toinen vain tekee kiusaa.
Kannattaisi keskustella asiasta joskus, kun teillä on aikaa puhua rauhassa. Kerro, miltä sinusta tuntuu, kun saat osaksesi aiheetonta nalkutusta ja vielä sopimattomana ajankohtana. Kuuntele myös vaimoasi. Miettikää yhdessä, millaisin keinoin saisitte arjestanne hiukan helpomman kummallekin.
Tämä nyt ei sovi kertomaasi tilanteeseen, mutta räyhäävän naisen voi saada rauhoittumaan yksinkertaisesti halaamalla, keittämällä kahvit ja sanomalla, että kyllä asiat järjestyvät. Sama toiminee miehiinkin. Voimia teille!
Mies raataa kuin eläin kotinsa ja perheensä eteen.
Tuo piltit, vaipat ja jauhelihat, mitä nyt vaimo ylipäätään on käskenyt, ja joku KEHTAA taas väittää, että vaimo on vastuussa kotihommista leikkiesään lapsen kanssa.
Piltti ja maito lämpiävät mikrossa ja vaipanvaihtoon menee pari minuuttia.
Ollessani työttömänä koin elämäni ihanimman ja helpoimman ajan saadessani olla kotona lasten kanssa.
Ei TODELLAKAAN ollut raskasta!
Muutenkin olen ollut lasten kanssa huomattavasti enemmän kuin vaimoni, joka käy kolmivuorotyössä.
Minä meillä pyykkään, kokkaan ja siivoan, eikä siinä minusta ole mitään ihmeellistä.
Ei ainakaan sellaista, että täytyisi valittaa "raskasta" työtaakkaa ja vielä mukamas yksin tehtynä.
Remonttia minäkin vapaa-aikana teen.
Pihakivien asennusta voisi jopa sanoa raskaaksi.
Vapaaehtoista sekin on.
Kohta kelpaa rouvan tassutella vaikka korkkareilla.
Kiire onkin, sillä kohta pääseekin taas "huilaamaan" lumikolan varteen ;)
Voi, olisinpa ymmärtänyt aikanaan, miten helpolla kotitöistä selviää. Olin kotona kymmenisen vuotta lasten kanssa. Minä kyllä askartelin ja leikin lasten kanssa, mutta paljon muutakin piti tehdä eikä työpäivä suinkaan ollut 8-tuntinen. Vaipatkin olivat sen verran huonoja silloin, että niitä piti vaihtaa useammin kuin kerran päivässä. Meillä lapsia siivoiltiin muillakin tavoin, olivat kai sitten erityisen sottaisia. Meillä piti niistää nenää, pyyhkiä naama, vaihtaa vaatteita...
En ymmärtänyt haetuttaa miehelläni valmisruokaa kaupasta, vaan laitoin ruoat itse. Siivosin lasten leikkiessä hetken keskenään tai yhdessä neljän 1-6 -vuotiaan kanssa, tein pihatöitä lasten ulkoillessa (myös lumitöitä), pesin ja huolsin vaatteita. Vaikkei se raskasta työtä olekaan, ei nappi kiinnity housuihin tai polven palkeenkieli paikkaannu itsestään.
Saatoin lapsia kerhoon ja kouluun ja hetken päästä olin taas heitä vastassa. Jos minulla olikin hetki aikaa lukaista lehteä tai jutella puistossa, sain vastaavasti öiseen aikaan kanniskella koliikkia tai korvaansa parkuvaa tai ohjata kuivaksi opettelevaa vessaan.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihanaa aikaa se oli. Parasta siinä oli, kun sain seurata lasteni kehitystä, helliä heitä, ohjata ja opettaa töihin ja tavoille. Ihan kevyenä puuhastelujani ei pitänyt miehenikään. Hän sanoi usein, ettei jaksaisi kaikkea, mitä teen. Hän osasi arvostaa sitä, että ruoka oli valmiina ja paita silitettynä kaapissa. Minäkään en kokenut raatavani yksin, molemmilla oli oma tärkeä osansa perheen hyvinvoinnin turvaamisessa. Viikonloppuisin toki teimme yhdessä mieheni kanssa kotitöitä.
Jos vaimosi käy kolmivuorotyössä, niin hänhän se teillä on, joka raataa kuin eläin...
Teillä on pari lasta enemmän hoidettavana.
Jos olisin Einstein, laskisin kaavan paljonko enemmän siinä on työtä.
Kaksikin saa sotkua aikaan, mutta en tiedä kauanko kauemmin neljän sotkujen imuroimiseen menee aikaa.
Neljä sairastaa tuplasti, ehkä enemmänkin, koska tartuttavat toisiaan.
Siinä meillä on käynyt kai hyvä tuurikin.
Ehkä aika on kullanut muistoja, mutta en (valitettavasti?) vieläkään tunnusta, että olisin ikinä väsynyt fyysisesti tai edes henkisesti lasten- ja kodinhoidosta.
Todella raskaan työn päälle tuollainen on lähinnä lomaa.
Vaimoniko raataa kuin eläin?
Ei ainakaan fyysisesti, mutta henkisesti kyllä.
Kolmivuorotyö ei tosiaankaan sovi kaikille.
Ei ainakaan sellaiselle, joka ei saa nukuttua kuten vaimoni, missä tahansa, koska tahansa ja pitkään.
Jotain fyysistä hänenkin pitäisi alkaa tekemään, sillä turhaa rahaa palaa humpuukiin, eli kaikkeen millä "laihtuu helposti, mitään tekemättä".
Hänellä on isoja vaikeuksia itsensä kanssa, ja se on, mikä minulle on raskainta tällä hetkellä.
Hän häpeää itseään, eikä enää tule edes saunaan, prkl...
Se valvottaa ja repii jotain sisälläni.
En haluaisi erota, mutta unettomina öinä lasten nukkuessa luen näitä juttuja.
Sitten haluan vielä vähemmän erota.
Muutama vuosi pitäisi jaksaa, mutta nytkin itkettää.
En tiedä miksi?
Taidan olla pahasti hukkateillä kun en tiedä mitä tekisin?
Olisi maassa rivat joista voisi repiä sen pään päälle, niin voisi helpottaa.
Eikä mitä, minä en jätä tätä kesken, en varmasti!
kehuessasi kuinka kevyttä hommaa siivous on. Nimittäin, naisen voimat ovat keskimäärin noin 60% miehen voimista.
Melkoisen heiveröinen anorektikko täytyy miehen olla, ellei siivoustyö ole hänelle kevyttä!
Naisen voimilla varustetulle ihmiselle se on sellaista keskiraskasta.
Silloin kun teet jotain sellaista työtä, joka on 40% siivoustyötä raskaampaa, tiedät miten raskasta/kevyttä siivous on naiselle.
(Teitkö muuten siivotesasi koskaan mitään muuta kuin imurointia? Ainakaan et mainitse muuta. Silläkö pelkästään kuittasit koko homman?)
Nussi.