Jos tilanteesi olisi se, ettet saisi omaa lasta, voisitko kuvitella adoptoivasi lapsen, rakastaa häntä kuin omaasi?
Voisitko ajatella esim. venäläistä, kiinalaista tai afrikkalaista lasta, vai pitäisikö lapsen olla suomalaista alkuperää?
Voisitko ajatella esim. venäläistä, kiinalaista tai afrikkalaista lasta, vai pitäisikö lapsen olla suomalaista alkuperää?
Vastaukset 25
Vanhimmat
voisin. Rakastaisin aivan varmasti :)
Eikä tarvitsisi olla syntyperältään suomalainen.
itseasiassa miettinyt paljonkin adoptiota ja suhtaudun siihen mahdollisuuteen positiivisesti. Uskon, että voisin rakastaa adoptiolasta kuin biologista lastani eikä lapsen syntyperällä ole mitään merkitystä tai ainakin näin ajattelen nyt. Ei ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto, että joku päivä perheeseen tulis uusi perheenjäsen adoption kautta.
Toki aiheeseen tulis perehtyä syvemmin ja asiaa täytyis harkita monelta kantilta, adoptioon liittyy paljon sellaista mitä biologisen lapsen saamiseen ei liity ja tässä kohdin tulis ammattilaisten apu ja tietämys tarpeen.
Onneksi sitä apua ja tietämystä on tarjolla. Suosittelen lämpimästi perehtymistä asiaan :)
Ajatus on pyörinyt mielessä jo melko pitkään ja näen tuon ihan varteenotettavana vaihtoehtona sitten tulevaisuudessa. Ensin täytyy kuitenkin keskittyä tähän tuloillaan olevaan lapseen, uskoisin siinä olevan tarpeeks haastetta hetkeks :)
on :) Elät ihanaa aikaa- nauti siitä!
olisi :) Ainakin tähän mennessä on ollut 95% positiivinen kokemus :)
ei sillä ole minulle mitään väliä mistä kersa on, jos oisin ottamassa nii tääl ois mamma :D
Itseasiassa mikäli kolmannen joskus tahdon niin adoptio on yksi vahva vaihtoehto. Syntyperällä ei ole juurikaan merkitystä mutta onhan siinä monia puolia mietittäväksi (kulttuurierot yms).
selvittäisit oman pääsi, sekoboltsi. :)
minätetuotämäsehän..
Mä tuskin saan biologista lasta, koska joku spermapankki tuntuu niin hassulta vaihtoehdolta, joten toivottavasti saan adoptoidun lapsen. Tuskin edes yritän suomalaista, koska se on niin vaikeaa. Musta lapsi arvelluttaa suomalaisten miesten rasistisuuden takia. Ehkä Etelä-Amerikasta tai juuri Kiinasta. Mulle käy mikä vain kansalaisuus, kunhan on tyttö, eikä hänelle ole tehty mitään aivan hirveää, koska en tiedä pystyisinkö auttamaan.
Suomesta on erittäin vaikea saada adoptiolasta. Toinen vaihtoehto on sitten sijaislapsi, mikä on asia erikseen.
Miksi haluat ehdottomasti tytön?
Se olisi myös sen lapsen omaksi parhaaksi, mutta kai minulla on sellainen illuusio siitä, millaiseksi haluaisin sen lapsen kasvattaa, eikä pojasta voisi tulla sellaista, kuin haluaisin siitä lapsesta tulevan. Haluaisin kasvattaa hänet välittämään luonnosta, eläimistä ja muista ihmisistä, kasvattaa hänestä ajattelevan, empaattisen ja suvaitsevaisen sekä epäitsekkään, mutta vahvan. Tajuan kyllä, ettei miehet ole tuollaisia, mutta yrittäisin varmaan silti saada poikalapsestakin tuollaista ja todennäköisesti saisin aikaan ensimmäisen suomalaisen sarjamurhaajan tai jotain vielä pahempaa kuin nämä perusmiehet, joita Suomessa on.
Lisäksi mä en arvosta miehiä, eikä mun elämässäni ole yhtään miestä, josta se lapsi saisi miesseuraa, enkä usko, että pystyisin antamaan poikalapselle hyvän kodin. Lisäksi tytöt on suloisia ja niillä on paljon suurempi oma persoona, eikä niiden elämä ala teini-iästä lähtien pyörimään vain yhden asian ympärillä. Menisin varmaan niinkin pitkälle, että jos jotenkin tulisin raskaaksi, niin hankkisin abortin, ellei lapsi olisi tyttö.
Sijaislasta en haluaisi, koska pelkäisin menettäväni hänet. Toisaalta olen pohtinut paljon sitäkin, että olisiko minulla edes oikeutta hankkia lasta, koska suuri osa ihmisistähän on aika huonoja vanhempia. Tiedän, että rakastaisin lasta ja tekisin parhaani, mutta mun olisiko se mun parhaani sitten minkään arvoista sille lapselle...
Ja sitten on vielä sekin puoli, että ehkä suurella vaivalla onnistuisin tekemään kaiken suunnilleen oikein ja sitten joku kiva päiväkodinsetä keksisi käyttää lastani hyväkseen tai vastaavaa.
Täytyy nyt katsella... Pitää ensin joka tapauksessa valmistua ja saada vakituinen työ, sitten se vasta olisi edes mahdollista.
paljon ajatuksia aiheesta. Huomaa että olet asiaa miettinyt...
"Haluaisin kasvattaa hänet välittämään luonnosta, eläimistä ja muista ihmisistä, kasvattaa hänestä ajattelevan, empaattisen ja suvaitsevaisen sekä epäitsekkään, mutta vahvan."
Mulla on tuollainen poika:)
"Menisin varmaan niinkin pitkälle, että jos jotenkin tulisin raskaaksi, niin hankkisin abortin, ellei lapsi olisi tyttö."
Tuo kuulosti pahalta ja surulliselta :(
Itelläni on kokemusta sekä tytöistä että pojista ja sen kokemuksen perusteella sanon, että suhde tyttölapseen on paljon vaikeampi ja haastavampi kuin poikaan. Äiti-tytär-suhde on raastava, mutta tämä on vain mun mielipide :D
Sijaislapsi asian ymmärrän. Ymmärrän sen menettämisenpelon. Lainalapsi, lainaksi annettu lapsi - Niinhän sitä kehotetaan suhtautumaan heihin, mutta minkäs teet kun kiinnyt ja rakastat kuin omaasi, varmasti luopuminen olisi yhtä tuskaa.
Ajattelin ensin sanoa etten halua toisten lapsia riesakseni, mutta ehkä mä sellaisen lukioikäisen tytön voisin adoptoida.
sulla on suuri sydän :D
Mielestäni lapsen vanhemmat ovat ne, jotka hänet kasvattavat. Geneettinen vanhemmuus ei ole minulle niin tärkeää. Lapsen kansallisuudella ei ole merkitystä.
voisin ja mistä maasta tahansa. Ja luonnollisesti hän tällöin olisi oma lapseni, jota rakastaisin sen mukaisesti. Mutta aivan samoin kuin biologisen lapsen kohdalla, uskon että rakkaus lasta kohtaan syntyy ajan myötä. Sitä ei välttämättä ole juuri silloin, kun lapsi ilmestyy elämään, vaikka siihen olisi kuinka valmistautunut.
Helppoahan vanhemmuus ei liene koskaan ja muutamia lähipiirin adoptiolapsia seuranneena adoptiovanhemmuus tuo vielä lisähaastetta, etenkin jos lapsi on adoptoitu vähän isompana. Toisaalta vanhemmuus on toki myös erittäin palkitsevaa.
exäni lapsia sinä kuin omianikin. Siinä mielessä mulla ei ole ongelmaa rakastaa "vieraan miehen" lasta.
Adoptioasia on kuitenkin aika kaukana ajatuksistani, kun omat lapset on aikusia. Voin kuvitella, että silloin kun mulla oli halu isäksi, olisin voinnut adoptoidakin.
Luulen, että adoptiotapauksessa olisin halunnut suomalaisen lapsen.
suomalaisen lapsen? Miksei esim. puolivuotias venäläislapsi?
adoption yhteydessä täytyy aina ottaa kantaa lapsen kansallisuuteen? Miksi?
Ja vastaus olisi suunnilleen semmonen, että ei se ulkomaalainen lapsi mahdottomuus olisi. Mutta jos minä tahdon lapsen, niin se on eri asia kuin kummitoiminta. Ymmärrän tietysti, että adoptio mahdollistaa kansainvälisyyden ja siihen adoptioon voi liittää muitakin intressejä, kansainvälistä solidaarisuuttaa yms tms.
Luulen, että adoptiotilanteessa tahtoisin vaan sen lapsen yksinkertaisimmalla tavalla. Voin olla väärässä, mutta mulla on käsitys että ulkomailta adoptoidessa tulee paljon paperisotaa ym. mitä ei samassa määrin olisi Suomesta adoptoidessa.
En tiedä, miksi rupeaisin siihen.
Miksi adoption yhteydessä täytyy aina ottaa kantaa lapsen kansallisuuteen? Miksi?
Kun ilmottaudut adoptiojonoon ( käytännössä riviin), sinulta kysytään tuota kansallisuutta ensimmäisenä. Mistä maasta haluat lapsen? Haluatko tytön vai poja? Minkä ikäisen? Jos ilmoitat haluavasi vain ja ainoastaan suomalaisen lapsen, sinulle ilmoitetaan, että lapsia on todella, todella vähän ja halukkaita vanhempia on suhteessa hirmunen liuta.
Sitten mietitään eri maiden tilannetta. Esim. Venäjältä ja Kiinasta lapsen saaminen on huomattavasti todennäköisempää. Paperisotaa, pitkää odottelua, paikan päälle matkustamista, rahaa...Kaikkea tuota palaa, mutta uskon sen olevan kaiken vaivan arvoista.
Kuten sanoin, ei se ulkomaalainen lapsi mahdottomuus olisi.
Jos oikeasti olisi siinä tilanteessa, että asia olisi relevantti, niin sehän olisi sitten minun ja kuvitteellisen äidin neuvottelu, miten asiassa edettäisiin. Luulen, että vauvakuume voisi ajaa hakemaan lasta vähän kauempaakin.
Yllätän itsenikin, kun huomaan, että ottaisin silti mieluummin suomalaisen lapsen. En ole joutunut asiaa koskaan ennen edes ajattelemaan.
Mieluummin siis kuitenkin lähempää kuin kauempaa, niin suloisia kuin kaikki lapset ovatkin.
Jos en olisi kyennyt saamaan omia lapsia niin adoptio olisikin ollut todennäköinen. Lapsen synnyinmaalla ei olisi ollut mitään merkitystä.
26 vuotiaalle poikamiehelle... :) Saattas kaatuu jo siinä vaiheessa.
Mut jos en itte sais lasta niin adoptio olis varteenotettava vaihtoehto.
Lapsen alkuperällä ei niin olis merkitystä mut kaksoset ois kivat.
en alkaisi faijaksi, vaikka lapsi olisi minun