Olen niin korviani myöten rakastunut pomooni. Mutta olen parisuhteessa elävä nainen. Pomoni tietää tunteeni häntä kohtaan, meillä on aina äärettömän hyvä olla yhdessä, työntekokin on kanssasi kivempaa.. Ja onhan meillä se yhteinen ihana hetki, jonka olisin toivonut kestävän paljon kauemmin, lähelläsi oli niin hyvä olla. Mutta kun olen kysynyt hänen tunteitaan minua kohtaan, hän vastaa ettei voi sanoa, koska on pomoni ja minä olen varattu. Katseesi kuitenkin kertoo paljon, jäämme välillä toistemme silmiin kiinni. Mutta tuntuu että molempia sattuu, koska minulla on mies. Olisin valmis luopumaan kaikesta mitä minulla on hänen takiaan.
Pomollani on ollut ns uskonnollisempi kasvatus kuin minulla, ja hän on kertonut että hänellä on aika vahvat mielipiteet ja sanonut suoraan että te ette saa erota, kuulutte toisillenne. Mutta en ole onnellinen, kanssasi olisin. Joskus tuntuu kun keskustelemme että sinua sattuu myös, emme voi olla yhdessä vaikka haluaisimme.
Mutta meneeko uskomukset ja vakaumukset tunteiden edelle? Täytyykö minun vain unohtaa, vaikka olet mielessäni koko ajan...
Pomollani on ollut ns uskonnollisempi kasvatus kuin minulla, ja hän on kertonut että hänellä on aika vahvat mielipiteet ja sanonut suoraan että te ette saa erota, kuulutte toisillenne. Mutta en ole onnellinen, kanssasi olisin. Joskus tuntuu kun keskustelemme että sinua sattuu myös, emme voi olla yhdessä vaikka haluaisimme.
Mutta meneeko uskomukset ja vakaumukset tunteiden edelle? Täytyykö minun vain unohtaa, vaikka olet mielessäni koko ajan...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.