Rohkaisua lähtöön

MOI!

Oon ite 20 v. tytsi ja lähdössä ens vuoden alkupuolella jenkkilään au-pairiks.
Haluan lähteä sinne nimenomaan sen takia, että musta tulis avoimempi, rohkeampi jne. En toki nyt ole mikään "hiirulainen", mutta haluan silti kehittää itseäni ihmisenä.
En pelkää mahdollisia ongelmia(joita luultavasti tuleekin), vaan olen ihan varma että selviän niistä..ehkä menneisyyteni on hieman kouluttanut minua kestämään ja kohtaamaan paineita.
Mä uskon, että säkään et kadu, jos nyt lähdet. Vanhempana voi sitten varmasti harmittaa.
Itse tajsuin, että mulla on nyt maailman paras mahdollisuus lähteä; asun kotona=saan tienattua nopeasti rahaa, opiskelut loppuu huomenna eikä ole ketään "odottamassa", eli ei ole poikaystävää. Olisin tyhmä, jos jättäisin tilaisuuteni käyttämättä!

Saat paljon joka tapauksessa itsetuntoa jne. avoimien amerikkalaisten kans, että kyllä suosittelen!!!!

heips! Jos lahto vuodeksi tuntuu vaikealta niin lahde lyhemmaksi aikaa. Mina lahdin kolmeksi kuukaudeksi..ja aika menee umpeen parin viikon paasta, mutta paluulennot on siirretty maaliskuulle. En tieda kuinka lyhyita aikoja jarjestoiden kautta saa, mina tulin ilman jarjestoa. Alunperin sovittiin kolmesta kuukaudesta, mutta puhuttiin myos, etta jos menee kaikkien osapuolten mielesta hyvin niin sitten jatketaan. Ja hienosti menee! MUTTA vaikka olisinkin palannut kolmen kuukauden jalkeen Suomeen, niin hukkaan ei reissu olisi mennyt. Vaikka kaikki on mennytkin hienosti, niin silti olen huomannut oppineeni itsestani ja elamastani jotain aivan uutta. Ja nain sita vasta oppii oikein todenteolla arvostamaan sita mika kotisuomeenkin jai. Vaikka joutuisitkin palaamaan kesken kotiin, syysta tai toisesta, niin se ei ole mitenkaan "nolo" asia, paaasia on, etta lahdit matkaan ja kartutit kokemuspussiasi valtavissa maarin..olivatpa ne kokemukset sitten millaisia vain. AINA ne opettavat! Lahde ihmeessa reissuun ja lahde avoimin mielin. Onnea matkaan!

ala lahde, jos et oo varma, vuosi on pitka aika. Mut jos sulla on kokemusta entuudestaan olla poissa kotoa ja koti-ikava ei pahemmin paina niin siita vaan. Mut ruoho ei aina oo vihreempaa siel aidan toisella puolella, kokemusta on! Anteeksi, en tahdo saikytella talla viestilla, taa on vaan mun mielipide..

ei enää näitä "lähdenkö enkö lähde"- juttuja. mä oon tosi hermoheikko ja ujokin ja nyt kuitenkin lähdössä usaan päättäväisempänä kuin koskaan. tänne en ainakaan jää joten eikun unelmia toteuttamaan.. jos haluat tukijoukkoja nii pistä mailiosotetta kehiin. lähen ite enssyksyn tienoilla jos ei mitään erikoista satu.
ajattele mikä tilaisuus! sittepä susta tulee rohkea! mä tiiän kyl ton tunteen.. arvaa paljonko mua on joutunu rohkasta ja kannustaa! mutta älä nyt jänistä, ethän? mikä on pahinta mitä voi sattua?

Itsellä on aika lailla sama ongelma..olen kamalan ujo ja tottunut vanhaan rutiiniin..tai siis aika pelokas lähtemään pois tästä rutiinista. Ja en osaa tehdä päätöksiä. Mutta kirjotusten jälkeen koko elämä kumminkin muuttuu, lukio tulee käytyä loppuun ja on vain pakko jatkaa. Voihan sitä lyhyemmäksikin aikaa lähteä kun vuodeksi...3kk, 6kk, 8kk. Olen jo pari vuotta ajatellut lähteväni au pairiksi, toivon saavani siellä lisää itseluottamusta, rohkeutta yms. Itsellä alkaa nyt suurin ongelma olla että minne, moni maa kiinnostaisi..:) jokus on kyllä sellasia päiviä että ei pystyisi ajattelemaan minnekkään lähtemistä. Pelottaa.

Itse olen vaihtarina USA:ssa. Olen ollut nyt noin 6kk ja 4 on jaljella. taa ei oo todellakaan ollu mun elamani helpointa aikaa mut en kylla vaihtais pois mistaan hinnasta! Vuodeks kun lahdet ulkomaille opit siina ajassa tosi paljon itsestas. Mika on mun mielesta hieno juttu. Jos paatat lahtee ni ma toivotan sulle onnea. Helppoa ei tuu olemaan mut kylla on sen arvosta!!
Kannattaa menna vuodeks koska puolen vuoden jalkeen alkaa vasta perhe tuntumaan perheelta ym.

Lykkya tyko!!