Tuli vain mieleen tuollainen sanonta, kun oli tullut kavuttua otelautaa ylös ja alas. Ei nyt, että se niin mestarillisesti olisi mennyt ... mutta oli tullut väännettyä pitempi tuokio. Joo ja aika tekee tehtävänsä. Homma alkoi ihan sujumaan.
Että pitkä matka mestariksi. Että lyhyen kokemukseni valossa (4 kk), syvällä rintaäänellä sanoisin, että en usko suuren harppaukseen enkä jack blackin maagiseen plektraan.
Kumma juttu, että monissa asioissa harjoitus tekee mestarin.
Minusta tulee mestari. Joskus kyselykauden jälkeen.
Tai sitten ei. :D
Ei sen niin väliä.
Pitäisikö soittaminen ottaa tosissaan? Siis vakavissaan?
Se vasta työltä kuulostaisi eikä hauskanpidolta!
Muistan yhden kaverin - ja tämä ei sitten ole mikään varoitus - joka soitti viulua ja oli kova juoksemaan. Myöhemmin kuulemma kova soittamaan viulua ja syömään. Kuulemma lopetti viulunsoitonkin.
Ajatus pääsi harhailemaan.
Ei se semmoinen ole kivaa.
Vai löytyykö joukostamme sellainenkin joka pitää puurtamisesta?
Se ei haittaa. Jos jostain pitää niin siitä pitää.
That aint no working - thats the way you do it - sano joku britti, jolla oli vitun ruma juovikas kitara.
Makunsa kullakin.
Mutta on se aikamoista aliarvioimista, kun sanotaan, että paukuttelee bongoja kuin simpanssi.
Perkeleen ironinen kappale. En vaan ole varma, että vitsi meni perille. Moni taitaa vieläkin luulla, että bongojen soittamiseen ei tarvita muuta kuin simpanssi!
Ei nyt niin, että ymmärtäisin yhtään mitään rumpujen soitosta. En todellakaan ymmärrä. Tai sen verran, että jostain syystä AC/DC - nimisessä bändissä ovat rumpalit vaihtuneet koko ajan. Veikkaan, että ovat kuolleet tylsyyteen. Ei niin, että AC/DC olisi tylsä.
Olihan viimeisellä ... öö ... levyllä (tai miksi sitä nykyään kutsuisi) peräti kaksi kuunneltavaa kappaletta.
Se on kuulkaas hyvä saavutus. Niin radiosetä sanoi. Siis, että bändi myy vaikkei tee juuri keikkoja eikä ole kuuteen vuoteen tehnyt levyä. Saattoi muuten olla kahdeksan.
No, se todistaa yhden asian. AC/DC:n "pojilla" ei ole viidenkymmenen villitystä kuten Frederickillä!
Keksin muuten vasta nyt, että Frederick on vähintään viisikymppinen ... ellei kuusikymppinen ... takana rilluvuodet ja mitä lie ...
Väliäkö hällä. Pääsi taas tuo ajatus lipsumaan aasta ööhön.
Anteeksi, että olen olemassa.
Älkää muuten luulko, että se oli anteeksipyyntö. Se oli kohteliaisuus.
Että pitkä matka mestariksi. Että lyhyen kokemukseni valossa (4 kk), syvällä rintaäänellä sanoisin, että en usko suuren harppaukseen enkä jack blackin maagiseen plektraan.
Kumma juttu, että monissa asioissa harjoitus tekee mestarin.
Minusta tulee mestari. Joskus kyselykauden jälkeen.
Tai sitten ei. :D
Ei sen niin väliä.
Pitäisikö soittaminen ottaa tosissaan? Siis vakavissaan?
Se vasta työltä kuulostaisi eikä hauskanpidolta!
Muistan yhden kaverin - ja tämä ei sitten ole mikään varoitus - joka soitti viulua ja oli kova juoksemaan. Myöhemmin kuulemma kova soittamaan viulua ja syömään. Kuulemma lopetti viulunsoitonkin.
Ajatus pääsi harhailemaan.
Ei se semmoinen ole kivaa.
Vai löytyykö joukostamme sellainenkin joka pitää puurtamisesta?
Se ei haittaa. Jos jostain pitää niin siitä pitää.
That aint no working - thats the way you do it - sano joku britti, jolla oli vitun ruma juovikas kitara.
Makunsa kullakin.
Mutta on se aikamoista aliarvioimista, kun sanotaan, että paukuttelee bongoja kuin simpanssi.
Perkeleen ironinen kappale. En vaan ole varma, että vitsi meni perille. Moni taitaa vieläkin luulla, että bongojen soittamiseen ei tarvita muuta kuin simpanssi!
Ei nyt niin, että ymmärtäisin yhtään mitään rumpujen soitosta. En todellakaan ymmärrä. Tai sen verran, että jostain syystä AC/DC - nimisessä bändissä ovat rumpalit vaihtuneet koko ajan. Veikkaan, että ovat kuolleet tylsyyteen. Ei niin, että AC/DC olisi tylsä.
Olihan viimeisellä ... öö ... levyllä (tai miksi sitä nykyään kutsuisi) peräti kaksi kuunneltavaa kappaletta.
Se on kuulkaas hyvä saavutus. Niin radiosetä sanoi. Siis, että bändi myy vaikkei tee juuri keikkoja eikä ole kuuteen vuoteen tehnyt levyä. Saattoi muuten olla kahdeksan.
No, se todistaa yhden asian. AC/DC:n "pojilla" ei ole viidenkymmenen villitystä kuten Frederickillä!
Keksin muuten vasta nyt, että Frederick on vähintään viisikymppinen ... ellei kuusikymppinen ... takana rilluvuodet ja mitä lie ...
Väliäkö hällä. Pääsi taas tuo ajatus lipsumaan aasta ööhön.
Anteeksi, että olen olemassa.
Älkää muuten luulko, että se oli anteeksipyyntö. Se oli kohteliaisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En viitsi edes laskea kuinka monta tuntia on tullut
käytettyä harjottelemiseen.
Mutta kyllä se paremmin menee.
En minä usko, että kukaan on syntynyt sähkökitara kainalossa.
Kuinka paljon sitten pitää tai pitäisi treenata, niin en tiedä. Tai välillä tuntuu, että hitusen vielä lisää ennen kuin menee koisimaan.
Aloitin kitaransoiton vuonna 1979. Ja vain siksi, että olin toivottoman rakastunut erääseen täysin saavuttamattomaan naiseen.
En minä siitä mitään ymmärtänyt, en naisesta enkä soitosta.
Aloin vain soittaa.
Olen siis kolkytvuotta mennyt ylös ja alas, enkä ikinä treenannut yhtäkään kappaletta. Joko olen soittanut yhtä ja samaa aina, tai sitten miljoona erilaista.
Se sujuu joskus. Olen kuin Ynkka, mutta synkkä.
Jos en soittaisi, en eläisi.
Treenaa vaan.