Mieheni arvostelee mm. musiikkimakuani.Joo eipä siinä mitään, mutta jos sanon tietäväni jonkun bändin artistin nimen tms, hän sanoo et ei noita asioita tavalliset normaalit ihmiset tiedä, vaan sellaiset joilla musiikki on jokin elämänehto tai muuten vaab musiikkifriikit.Vihjailee jatkuvasti että minä en ole kuten kunnon vaimon kuuluu.Vain kersat käy festareilla.Olen 38 vuotias, mielestäni kunnon äiti, vaimo ja nainen.Viimeksi kävin ruisrockissa hänen kanssaan ja sitä ennen muutama vuosi sitten jollain rokeilla.Hän ei voi sietää että tykkään musiikista ja varsinkin suomalaisesta metallista.En erityisemmin edes kotona kuuntele paitsi netistä viikonloppuisin.Se ei häiritse mitenkään meidän elämää, hän ei vaan voi sietää, että tykkäisin jostain bändistä tai biisistä niijn, että voisin siitä vaikka keskustellakin.Musiikin kuunteli onnistuu minulta vain autossa normaalisti.ja töissä radiota.Prkl, olenko joku friikki, jos normaalisti kuuntelen radiota?!
Sähköpostitkin hän lukee,vaikkei siellä mitään salaisuuksia ole.Olin kirjautuneena tännä kerran, mutta senkin hän sai selville, joten lopetin koko homman(kirjoittelin muutaman kerran niitä näitä)Nyt jos kirjoitan, niin ilman nimimerkkiä.Puhelimetkin hän tutkii.Se vaan selviää, kun hän kännissäpäin paljastaa jotain, mitä ei muuten voisi tietää.
Eikä minulla salaisuuksiakaan edes ole, mitä nyt tyttöjen kesken, mikä ei edes miestäni kiinnostaisi.Kaverini eivät voi soittaa saatikka minä IKINÄ kavereilleni, koska mieheni kiukuttelu puhelun jälkeen on hirveää.Puhun kuulemma meidän asiat kaikille, vaikka vaan kuuntelisin kaverini omia murheita.Puheluja ei ole edes paljon, tuskin kohta enää yhtään.
Tunnen että tukehdun tähän vahtaamiseen ja kontrollointiin.Miksen saa olla vain minä?Minuthan hän otti ja hyväksyi.mikä minusta oikein pitäisi tulla?Ei ainakaan hellan ja nyrkin välissä oleva aivoton piika.En vaan jaksa tapella enää.Pitääkö mun ihan oikeasti jättää koko tyyppi?Tää pahenee vaan koko ajan.Nyt jo syytetään uskottomuudesta, mikä ei ole edes totta.Pienellä riskillä, kirjoitan tännekin, Jos oikeen tonkii, löytää kyllä tämänkin kirjoituksen ja siitä alkaa vittuilu.huokaus.
Sähköpostitkin hän lukee,vaikkei siellä mitään salaisuuksia ole.Olin kirjautuneena tännä kerran, mutta senkin hän sai selville, joten lopetin koko homman(kirjoittelin muutaman kerran niitä näitä)Nyt jos kirjoitan, niin ilman nimimerkkiä.Puhelimetkin hän tutkii.Se vaan selviää, kun hän kännissäpäin paljastaa jotain, mitä ei muuten voisi tietää.
Eikä minulla salaisuuksiakaan edes ole, mitä nyt tyttöjen kesken, mikä ei edes miestäni kiinnostaisi.Kaverini eivät voi soittaa saatikka minä IKINÄ kavereilleni, koska mieheni kiukuttelu puhelun jälkeen on hirveää.Puhun kuulemma meidän asiat kaikille, vaikka vaan kuuntelisin kaverini omia murheita.Puheluja ei ole edes paljon, tuskin kohta enää yhtään.
Tunnen että tukehdun tähän vahtaamiseen ja kontrollointiin.Miksen saa olla vain minä?Minuthan hän otti ja hyväksyi.mikä minusta oikein pitäisi tulla?Ei ainakaan hellan ja nyrkin välissä oleva aivoton piika.En vaan jaksa tapella enää.Pitääkö mun ihan oikeasti jättää koko tyyppi?Tää pahenee vaan koko ajan.Nyt jo syytetään uskottomuudesta, mikä ei ole edes totta.Pienellä riskillä, kirjoitan tännekin, Jos oikeen tonkii, löytää kyllä tämänkin kirjoituksen ja siitä alkaa vittuilu.huokaus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En pystyisi elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi rakkainta harrastustani: pianonsoittoa. Onneksi puolisoni pitää klassisesta musiikista.
Miehesi kuullostaa vainoharhaiselta tyypiltä. Exäni, jolla oli narsistisia piirteitä, harrasti juuri tekstiviestien ym. penkomista. Uskottomuusepäily ei ole hyvä merkki, tilanteenne voi pahentua. Exäni oli sitä tyyliä, että jos sanoin sanankin jollekin miehelle, hän rupesi heti epäilemään seksisuhdetta. Meinasin menettää mielenterveyteni enkä itsekään enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Kaikki minun sanomiseni ja tekemiseni olivat lähtökohtaisesti huonoja ja itsetunto lytyssä.
Itse asiassa toisen puhelimen ja sähköpostin tonkiminen on laitonta, se rikkoo kirjesalaisuutta. Wikipediasta:
"Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että vain ja ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen ja lukea sen sisältämän viestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja.
Suomessa kirjesalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10. pykälään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi."
Ex-mieheni arvosteli minua lähes kaikesta, mutta teki sen niin kierolla tavalla että vuosikausia uskoin itsessäni olevan jotain vikaa.
Ei hän koskaan syyttänyt minua uskottomuudesta, hänen mustasukkaisuutensa ilmeni siten, että hän kiukutteli jos joku mies osoitti huomiota minulle. Jossain vaiheessa oivalsin tuon.
Halu kontrolloida toista ihmistä on ikävä piirre, ja itse olen ikionnellinen siitä, että pääsin ko. miehestä eroon. Yhä edelleen hänellä on tarve kontrolloida minua, nyt kun sen tunnistan niin osaan laittaa vastaan ihan toisella tavalla kuin silloin joskus.
Eräänä päivänä erosin kun en jaksanut enää sitä ainaista kiukuttelua milloin mistäkin asiasta. On ihanaa tulla kotiin kun saa olla rauhassa eikä koko ajan tarvitse pelätä kiukuttelua ja ilkeilyä.
Exän oma stressi varmaan aiheutti tuota käytöstä, eli vika voi olla myös jossakin ulkopuolisessa epämieluisassa asiassa, mutta kotona oleva puoliso joutuu vihanpidon kohteeksi.
Tuo musiikki on pelkkä tekosyy, minun mielestäni.
Ex keksi aina jonkun syyn arvostella minua. Vihasi opiskelujani mm.
Meillä on tosian ollut tulinen, mutta aika hyvä suhde.Tuo arvostelu ja kaikesta moittiminen sekä syyllistäminen on saanut minut miettimään vaihtoehtoa, joka on tietenkin aika tuskaisa, mutta ehkä lopulta rauhoittava ratkaisu.Minulla on vielä omanarvontuntoa paljolti jäljellä, harmittaa vain että kaikki meni näin huonosti.Rakastuin joskus tuohon mieheen hänen särmikkyytensä ja fiksuutensa takia.Tiedän että hänkin rakastaa minua tai uskoisin kyllä näin.Onko mitään korjattavissa?....mies on paljon pois kotoa töiden takia, sekö saa hänet käyttäytymään näin?
on toinen nainen, sinusta on tullut omaisuutta, vain "huonekalu".
Exäni käyttäytyi juuri näin, oli itse petollista tyyppiä.
>>>Tiedän että hänkin rakastaa minua tai uskoisin kyllä näin.Onko mitään korjattavissa?....mies on paljon pois kotoa töiden takia, sekö saa hänet käyttäytymään näin?
Ei, vaan se että hän on kusipää. Ei ole korjattavissa, tuollainen on niin syvällinen asennevamma.
Mitä "hyvää" tuollaisessa suhteessa muka voi olla?
Fiksu?? Älä höpsi. Heitä pellolle mokoma märisijä. Ajatus voi tuntua aluksi tuskalliselta, mutta kun pääset tuosta ikeestä eroon ja voit elää vapaasti musiikkisi ja ystäviesi kanssa, niin se tuntuu niin hyvältä ettet kohta itsekään ymmärrä miksi jaksoit tuollaista kiukuttelijaa katsella.
Usko pois, elämänlaatusi paranee kertaheitolla!
että miehesi ei halua että sinulla on elämässäsi mitään mihin hän ei kuulu tai mikä häntä ei kiinnosta...
Kummallisia suhteita aikuisilla ihmisilla...Jostain syystä hän ei luota sinuun ja kontrolloi sairaasti. Itselleni tulee mieleen, että juuri sellaiset kontrolloivat, jotka itse ovat tilaisuuden tullen valmiita jopa pettämään. Puhukaa asioista ja /tai menkää hakemaan apua jostain, jos kirjoitus ei ollut mikään tekaistu juttu. Kai naimisissa olevillakin ihmisillä pitää olla oikeus yksityisyyteen?
tuollainen kyttääminen. Mulla on melkoisen laaja yleistieto ja tuollainen ukkeli todennäköisesti kiipeilisi seinille kanssani =)
Sinussa ei ole vikaa! Miehesi on melkoinen kombinaatio mustasukkaisuuden oireista ja narsismista. Sun pitäisi pitää puolesi. Ymmärrän kyllä miten raskasta voi henkisesti olla suhteessa, jossa ei toisen tuomitsevan asenteen vuoksi pysty olemaan oma itsensä. Ensisijaiset lääkkeet: tiukka keskustelu ettei tuollainen saa jatkua, ajanvaraus ammattilaisen puheille ja jos mikään ei auta, niin sitten on otettava ero.
Tuo on niin selvää sairaaloista mustasukkaisuutta kun vaan voi olla!
Miehesi luule, että kun fanitat jotain bändiä, niin se tarkoitta, että haluat mennä bändin jätkien kanssa sänkyyn. Jos taas sulla on mielenkiitoista puhuttavaa ystäviesi kanssa, niin hän on siitäkin mustasukkainen koska se ei liity häneen.
Kaikki mitä tapahtuu pitää olla häneen liittyvää ja hänen kontrollissa, muuten hän on mustasukkainen.
Kun hän nyt jo vahtii puhelintasi ja sähköpostiasi, niin seuraavaksi hän varmaan laittaa auton mittarilukemat ylös, että voi siitä tarkistaa, ettet vain ole kauppareissulla poikennut jonnekin muualla mistä hän ei tiedä.
Näin teki eräskin mies ja anteeks vaan mutta teki koko perheelle palveluksen, kun vuosien juopottelun ja kontrolloinnin jälkeen ampu itsensä.
Tarkoitan siis sitä, että miehelläsi on huono itsetunto, hän on mustasukkainen kontrolloija jonka on mentävä hoitoon.
Mies voi olla mustasukkainen niinkin pitkälle, että on mustasukkainen bändeille ja biiseille. Hän kokee, että jos sinä pidät jostain biisistä, on se pois häneltä, kun suuntaat tykkäämistäsi muualle.
Kaikki eivät ole musiikki-ihmisiä. Se todella unohtuu meidän laisilta, jotka rakastamme musiikkia. Myös se vaikuttaa. Musiikki voi olla todella ärsyttävää myös musadiggarin mielestä, ellei satu olemaan sitä omaa.
Miestä vaivaa nyt jokin, kun hän noin vainoharhaisesti kyttää. Mitä se voisi olla? Jutelkaa siitä - edes kännissä.