Tällä palstalla ihmetyttää se, että varsinkin naiset yrittävät kiistää sitä, etteivät 20-30 vuotiaat ihmiset naureskelisi ns. "surkimuksille". Sanotaan että joka näin väittää on itsekeskeinen tai vainoharhainen.
No tässäpä teille uutispläjäys: kaikissa kaveripiireissä, kouluissa ja työyhteisöissä (olen ollut sekä duunarien että akateemisten parissa) on hiljaisille, porukasta helposti ulkopuolelle jättäytyville tai nörteille naureskeltu, ja heihin suhtauduttu tietyllä tapaa säälien.
No tässäpä teille uutispläjäys: kaikissa kaveripiireissä, kouluissa ja työyhteisöissä (olen ollut sekä duunarien että akateemisten parissa) on hiljaisille, porukasta helposti ulkopuolelle jättäytyville tai nörteille naureskeltu, ja heihin suhtauduttu tietyllä tapaa säälien.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sivitymättömiä juntteja. No lama on tulossa ja perseilyt perseilty ja naurut aika vähissä.
tuolla raa'assa todellisuudessa vaikka täällä ne tietysti kielletään.
Täälläkin on tuollaista piilosääliä tai piilovihaa vaikkapa näitä kohtaan jotka eivät löydä kumppania.
Se on sellaista "voi voi, ehkäpä joku sut huolii..." juttuja.
Itse en tuohon ryhmään kuulu enkä edes pidä moisia surkuteltavina ja ottaa päähän tuollainen asenne.
Varmasti naisten asenne varsinkin myös loukkaa näitä miehiä saaden heidät tuntemaan entistä vähemmän kuuluvansa joukkoon. Naisten mielestähän kyseessähän ei ole edes mies vaan joku neutri johon ei tarvitse kiinnittää huomiota muuta kuin se häiritsee kuten vaikkapa täällä kertomalla mielipiteensä. Tällöinhän tällainen "mies" on huono kun uskaltaa avata suunsa ja nousta ylempänä olevaa naista vastaan. Naisethan ovat täydellisiä ja sydämellisiä eivätkä halua kenellekään pahaa kunhan muistat "laittaa turpasi kiinni nilkki ja lakata inisemästä".
Yleensä ihmisten todellisten ajatusten ja kaunopuheiden välillä on aika suuri ero.
Oikeasti en ole koskaan törmännyt ihmisiin, jotka naureskelisivat niille, joilla menee huonosti. Yleensä suhtautuminen on ymmärtäväistä. Välillä heitetään läppää kyllä ikuisista peräkammarinpojista tai ikisinkkunaisista, mutta niinhän sitä heitetään kaikesta muustakin. Kyllä ihmisellä pitää olla hieman sietokykyä nauraa myös itselleen. Naurammehan me myös menestyjille ja taviksille. Mutta naureskelu on hyvää läppää, ei ilkeämielistä.
Itse olen ollut sikaujo nuorena ja vähän vanhempanakin. Ja yksi siihen kuuluva piirre on se, että ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Oikeasti sitä luulee, että kun joku nauraa bussissa, se nauraa mulle ja itseä ahdistaa ja vituttaa. Eli se ujous värittää koko maailmankuvaa. Se on sama homma näissäkin, siitä omasta ongelmasta tulee niin suuri, että tosissaan uskoo, että muidenkin ihmisten elämä pyörii MUN ongelmalle nauramisen ympärillä. Se on oikeasti vainoharhaista ja ihmistä lamaannuttavaa.
Mutta kun siitä puhuu niin ongelmasta kärsivät eivät usko totuutta.He eivät kykene sitä tajuamaan, niin voimallinen on ihmisen oma ajatusmaailma. Mä voin sanoa, että kun ujous helpotti aloin näkemään asiat maailmassa ihan toisin. Koko maailmani järkkyi. Ja ujoudesta pääsin sillä, että hankkiuduin tilanteisiin mitä pelkäsin. Menin myyjäksi. Aloin harrastaa näyttelemistä. Hankkiuduin opiskelujen jälkeen ammattiin, missä tein ryhmätyötä. Altistin itseni joka päivä. Ei ole muuta keinoa parantaa sosiaalisia taitoja kuin mennä harjoitella niitä livenä. Ihan itse.
Jollekin voi auttaa lääkitys, esim paniikkihäiriöön, jos ahdistaa ihmisten sekaan meno. Mutta itse se työ on tehtävä. Ei sille mitään voi. Ja tää meni pahasti off topiciksi, sorry.
Joko olet hylkiö tai sitten muutat itsesi jos pystyt.
Minä en usko kuule että noissa asioissa on mitään nauramista monenkaan kohdalla.
Ihmiset nauravat tai sitten säälivät.
"Mutta naureskelu on hyvää läppää, ei ilkeämielistä."
No sekös naurun kohteena olevaa helpottaa.
Sinun ongelmasi on sama kuin monen muun. Kun olet päässyt asiasta eroon niin se ei sinua enää vaivaa mutta et kykene näkemään että toisia vaivaa ja kuinka toiset pahentavat tilannetta.
Leimaat sitten vielä ihmisen itsensä täysin omaan maailmaan sidotuksi eli täytyy olla vainoharhainen jos kuvittelee että hänelle nauretaan tai häntä hyljeksitään.
Kovinpa olet sinisilmäinen ihminen.
"hulluista" jotka luulevat jonkun random naureskelun kohdistuvan heihin, eikä siitä että osaako joku nauraa itselleen.
nyt puhuttiin siitä että "surkimuksiin" kohdistuu kaikkialla aivan päivänselvää halveksuntaa ja syrjintää.
kun täällä puhutaan vihasta, ei sillä tarkoiteta sitä että joku naikkonen vielä kotonaankin muistelee ilkeästi kadulla näkemäänsä "surkimusta", vaan siitä että esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa saa osakseen selvää halveksuntaa, vähättelyä, nyrpeyttä (joka ei liity nyrpistelijän sen hetkiseen yleiseen mielentilaan), huomiotta jättämistä yms.
edelleen. Kuten sanoin, meni tuo off topiciksi, eli ei kenenkään tarvitse parantua mistään. Mutta jos haluaa toisenlaista elämää, niin silloin se ei tule lahjana mistään. Ei vaikka suurin osa ihmisistä sen varmaan ihan oikeasti soisi "hylkiöille".
Sä et halua nähdä tuossa nauruasiassa muuta kuin oman puolesi. Jopa syöpäsairaat nauravat itselleen, niin kipeää ja surullista kuin se tilanteena onkin. Naurun suurin voima on se, että sillä viedään terä asiasta silloin, kun itsekin voit nauraa itsellesi. Et anna niitä aseita muille. Huumori yhdistää ja eheyttää. Jos törmäät pahansuopaan nauruun naura mukana asialle, jos osaat lohkaise vastaava vitsi toisista ja naura sille. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.
Mikä vika on hyvässä läpässä? Taatusti naurat itsekin, kun se kohdistuu johonkin muuhun, kuin omaan arkaan aiheeseesi. Mikset halua nauraa omille ongelmillesi? Miksi antaa niiden kasvaa ja vallata koko maailmankuvasi? Miksi haluat piehtaroida niissä ja kasvattaa ne suhteettomiksi? Mä en ole päässyt eroon ujoudestani, muttaolen oppinut elämään sen kanssa. Olen itsekin yksinäinen. Mutta se ei enää hallitse maailmaani tai vääristä sitä, miten maailman näen ja koen. Olen edelleen sairaalloisen ujo toisen sukupuolen suhteen, mutta elän toivossa. Eläkkeellä ehkä sitten olen tarpeeksi kehittynyt;D
En mä halua leimata ketään. Vainoharhaisuus kumpuaa täysin omasta kokemuksestani, sillä nyt taaksepäin katsottuna olin sitä. Sinä et sitten varmaankaan ole, vaan kaikki nauru ympärilläsi on kohdistettu sinuun. Hyvä niin. Mutta jos joku päivä huomaat, ettei asia ole niin, tule ja jaa se. Se voi auttaa jotakuta. Ihan oikeasti. Muuttamaan käsitystään siitä, kuinka suhtautua elämään. Se on iso asia.
Mä haluan vain kannustaa astumaan eteenpäin, voittamaan ne omat vaikeudetmitä voi. Harvalle tää elämä on muuta kuin taistelua meistä tavallisista pulliaisista. Samoja ongelmia eri asteisina. Ei tarvitse olla täydellinen elääkseen hyvän elämän. Eikä se kumppani pelasta ketään täydelliseen elämään.
Koita löysyttää hieman pipoasi, oikeasti en tarkoittanut mitään pahaa. Miksi kaikki pitää tulkita negatiivisen kautta? Miksi ei voi uskoa sitä, että ihmiset välittävät ja koittavat auttaa?Miksi uskot ennemmin aina pahaa?
En mäkään puhunut hulluista. Puhuin itsestäni ja kuinka koin asiat aikoinaan. Ja kuin koen nyt. Ihminen voi elää harhassa tavallaan, vaikka on normaali. Se on totuus ja jollet ole sitä itse kokenut niin sitä on vaikea uskoa. Mutta oma kokemus värittää kaiken mitä eteemme tulee. Ja se aina värity oikein. Se voi olla vääristynyt ilman että olet hullu.
Surkimuksiin ei kohdistuu muutakin, kuten halua auttaa ja tukea, mutta oletko ajatellut, kuinka vaikea on lähestyä ihmistä, jolla on korkeat muurit, vihainen asenne ja huonot sosiaaliset taidot? Se kysyy tosi paljon tavikselta. Useimmat meistä luulevat, että sellainen ihminen viihtyy omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.
Naisille se lähestyminen on muutenkin vaikeampaa, koska oletus edelleen pitkälle on, että mies tekee aloitteen. Eihän se ole kenenkään syy tai vika. Ja jos olet ujo/nörtti/hissukka pitäisi olla aika vitun säkenöivä naikkonen, että saisi sut innostumaan ja unohtamaan kuka oot. Se on aikamoinen vaatimus kelle vaan. Ja jos yhdeltä "surkimukselta" ei ole saanut innostunutta vastaanottoa aikoinaan, ei sitä muihinkaan innostu juuri luomaan kontaktia. Mutta ei kai sekään ole kenenkään vika. Se on vain elämää.
Asioilla on yleensä monta puolta ja niitä kannattaisi omaksi hyväkseen miettiä eri kanteilta. Enempää en viitsi täällä jauhaa, lähden nukkumaan. Mutta onnea matkaan jokaiselle, joka jaksaa yrittää olla sortumatta kliseisiin vaan jaksaa puskea eteenpäin murtaakseen omat ajatusmallinsa...
omaa maailmankatsomustaan ja uskoo että tajuaa aiheesta jotakin.
se kaikki nauru ja sääli on pelkkää harhaa ja vääristymää.
Jos on sivusta seurannut touhua tarpeeksi kauan ja oikeasti nähnyt miten tietty ihmisjoukko jää pois aina ryhmästä koska ovat nysvöjä/hissukoita (nimityksiä näille) niin tajuat totuuden.
ne niihin porukoihin vingutte? Luuletteko te tosissanne, että olette ainoita, joille tuollaiset ihmiset nyrpistelee? Tuollaiset ihmiset, joilla on oikeasti kusta päästä nyrpistelee kaikille muille, paitsi just niille omille kavereilleen ja sellaisiksi kelpaaville.
Ei niille kelpaa kukaan taviskaan saati vähänkään nörtimpi, mutta mitä TE siitä itseenne otatte? Miksi edes kaikkien pitäisi hyväksyä kaikki? Häh? Mikä teistä tekee niin rakastettavia, että kaikkien pitäisi olla polvillaan edessänne ja kiitollisia huomiostanne? Miksi teille ei kelpaa tavalliset ihmiset?
lähes kaikki hyvännäköiset naiset kuuluu niihin tiettyihin joukkoihin.
ja rumalla naisella ei tee yhtään mitään (eikä tavallisenkaan näköisellä).
naisen, maksoi mitä maksoi. No katsopa avioeropalstalle ja mieti mitä se voikin maksaa... Mutta tyhmä kun olet saat just sitä mitä tilaatkin...
Mun mielestä on älytöntä väittää, että kauniit ihmiset ovat nirppanokkaisia kusipäitä. Kannattaisi aukaista ne silmäs ja katsoa ympärillesi. Maailmassa on kauniita/hyvännäköisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan, mutta jos sulle pitää olla pintaliitäjä pyryharakka ja vielä hunotapainenkin niin onnea vaan... Älä tuu itkemään sitten sitä kun saat mitä tilaat.
minä haluan kauniin ja hyväsydämisen tytön, mutta otan mieluummin pelkästään kauniin kuin ruman.
niin erinomaisen, että sinun pitäisi saada kaunis?
Mutta kun muunlaiset naiset eivät kiinnosta. Piste!
Minulla on (jopa) 2 naispuolista kaveria joiden kanssa nähdään välillä kaupungilla. Molemmat 20-22-vuotiaita heteronaisia. Kummankin kanssa puhutaan aika usein miehistä, eikä kumpikaan suhtaudu nörtteihin ja muihin ATM-tyyppisiin millään lailla naureskellen.
Toinen näistä kavereistani on sitä mieltä, että ihannemies olisi fiksu ja ainakin vähän nörttimäinen. Toinen taas on sen verran jalat maassa-tyyppi että kelpuuttaisi mielellään fiksun ja tavallisen tallaajan. Kummatkin kaverini ovat ihan nättejä KT-naisia. Kumpikaan ei ikinä suostuisi pelimiehen pyöriteltäväksi eikä kummankaan mielestä ainoa oikea miestyyppi ole 180-senttinen karismaattinen lihaksikas suklaasilmä.
He ovat normaaleja ihmisiä myös siinä mielessä, että heidän miesmakunsa, kuten minunkin miesmakuni, muuttuu ajan kanssa eikä ole jokin aina pysyvä absoluuttinen totuus.
Kumpikaan ei myöskään suhtaudu omituisesti siihen että puhun omasta nörttipainotteisesta miesmaustani, he kun ovat niin fiksuja itsekin että tajuavat että kaikki miehet voi kyllä ottaa mukaan laskuihin.
Lopettakaa se hemmetin yleistäminen.
En ole myöskään koulussa kuullut kenenkään naureskelevan nörteille lukuunottamatta muutaman nörtin itseironiaa :) Täällä selviä nörttejä on muutenkin about 50% miesporukasta, joten ei voida enää mistään marginaalivähemmistöstäkään puhua... ei ole paljon tilaa YT-miehillä kukkoilla :D
Minä olen ollut ns. duunissa, kahdessa eri tiedekunnassa yliopistossa ja akateemisissa hommissa. Lisäksi olen asunut ulkomailla.
Yleinen huomio: Ihmiset puhuvat paskaa ja juoruavat. Se siitä. Juoruaminen ja paskan puhuminen koskee kuitenkin kaikkia, ei pelkästään luusereita.