Perheen perustaminen tai mukulat ei kiinnosta.
Työ kiinnostaa siinä määrin, että sillä jaksaa leipänsä tienata, mutta ei niin paljon että yrittäjäksi alkais. Siis ei vaurastumismielessä asti.
Pitäiskö innostua jostain harrastuksesta niin paljon, että höperöityis sen kanssa? Joskus on jotain ollut, mutta aina ne hiipuu.
Mitkään ulkomaanseikkailut tai vapaa-ehtoistyö jossain hevonperseessä ei kiinnosta. Ei myöskään luostarielämä. Nautin mukavuuksista ja helppoudesta.
Millä te saatte itsenne innostumaan elämästä?
Työ kiinnostaa siinä määrin, että sillä jaksaa leipänsä tienata, mutta ei niin paljon että yrittäjäksi alkais. Siis ei vaurastumismielessä asti.
Pitäiskö innostua jostain harrastuksesta niin paljon, että höperöityis sen kanssa? Joskus on jotain ollut, mutta aina ne hiipuu.
Mitkään ulkomaanseikkailut tai vapaa-ehtoistyö jossain hevonperseessä ei kiinnosta. Ei myöskään luostarielämä. Nautin mukavuuksista ja helppoudesta.
Millä te saatte itsenne innostumaan elämästä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
jokin kiinnostaa? Mutta jos ei ja olet tyytyväinen, niin onko sillä väliäkään... Kunhan elät, kunnes aika loppuu. Jos olet onneton, niin ehkä jonkinlainen terapia auttaisi löytämään vastauksia...
se juuri se ongelman ydin?
Ainakin se on kehityksen jarru.
Mukavuushakuisuus johtaa kyllästymiseen.
pääsee pois, laiska luonne.
Olen ollut aina alisuorittaja.
Nytkin nautin kohtuullista palkkaa sellaisesta työstä, johon käytän n. 40 prosenttia kapasiteetista.
jos ei saa itseään innostumaan, niin ei saa. Ei kai sitä pakottaakaan voi. Vai voiko? Entä jos kokeilisit voisitko innostua jostain auttamisprojektista hevonperseessä? Niin, tai harrastus. Kokeile rajojasi. Entä jos innostuisi, eihän sitä tiedä. Kokeile voisitko olla täysin erilainen kuin mitä sinusta on tullut. Kuka estää? Moni antaa luulojensa rajoittaa elämäänsä eikä kokeile miten se oikeasti on. Nämä ihan vain heittona.
on taas kehitettävä, ettei homehdu pystyyn.
Hevonperseeseen en lähde. Harrastuspuolelta se on löydyttävä.
Eiks toi olis se vanha tuttu resepti elämän täytteeksi?
eikä vaarallinen elämäkään.
Mietin vaan, voisitko ryhtyä maalaamaan, kirjoittamaan tms.
sellainen juonirunko / hahmotelma / ideointi kirjaksi. Oisko neljä A4:sta. Hieman sitä pitäis kehittää ja paisuttaa :)
Ei siinä auta muu kuin hyväksyä se tosiasia ettei mikään kiinnosta ja tehdä väkisin jotain. Sitten kun jotain tekee niin pakottaa itsensä ajattelemaan vain sitä mitä just parhaillaan tekee, eli keskittyy siihen. Vaikka se olisi pelkkää sängyssä makaamista, siivoamista tai tiskaamista. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta se toimii.
jaksanut tuolla idealla?
On se helvetin hyvä että on tuo työ. Siellä on pakko käydä.
Mulla nyt on menny tällaisessa putkessa viimeiset viisi vuotta ja nyt alkaa tuntua että riittää.
Tarkkaa ajan määrää en osaa antaa, kai koko elämäni on ollut sellaista aallonpohjassa lipumista ja sieltä nousemista ja välillä huipullakin keikkumista. Perushommat kuitenkin pitävät edelleen hengissä ja kun ne tekee ajatuksella niin jaksaa taas seuraavaan hetkeen.
olleena.. tai parasta aikaakin.. sanoisin, että kun ei ole enää mitään muuta, niin jäljelle jää rakkaus.
Mulla on ainakin lähes kaikki sen yhden kortin varassa ellei nyt jotain ihmettä tapahdu ja hurahdan uskoon, tai suistun laitapoluille.
Eikä sun lisääntyä tarvi vaikka kumppanisi kanssa rakkautta jaat.
on pelattu, ellei se yksi kortti ole voittava kortti?
mulle olisi tärkeää että on joku syy miksi tätä elämää elän. Elämäntehtäväni, jos sitä siksi voi kutsua.
Aina on ahdistanut ajatus, jos mä vaan olisin täällä ilman mitään syytä. Silloin kuolisin ja kukaan ei kymmenen vuoden päästä edes muistaisi mua.
Mun olisi saatava tuntea olevani tärkeä ja tarpeellinen ja jollain lailla hyödyksi jollekin/joillekin. Sitten vasta kokisin, et mulla on joku syy olla täällä.
Muutenhan on ihan sama, onko mua vai eikö ole. En eroaisi naapurin Pirjosta mitenkään. Ihan hyvin sekin voisi ne samat asiat tehdä, jotka minä tekisin jos mua ei olisi.
En osaa selittää, mutta toivottavasti nyt ees joku tajusi.
mun suusta...Ajattelen juuri noin.
"Mun olisi saatava tuntea olevani tärkeä ja tarpeellinen ja jollain lailla hyödyksi jollekin/joillekin. Sitten vasta kokisin, et mulla on joku syy olla täällä."
että vastauksesi ovat usein viime päivinä olleet kuin omasta päästäni lähtöisin. Siis huomattavan monta kertaa. :) Aina en ole ehtinyt kommentoida mitään, mutta olen hämmästyneenä lukenut...
Sielunsiskoja siis? :D
sitten.:)
Tuli vain vielä mieleen, että moni löytää elämän kun unohtaa itsensä. Tämä kuulostaa lässytykseltä kunnes ajattelee voisiko se olla radikaalisti totta.
Itse en tyrkytä mitään elämänneuvoja kellekään. Mutta kun kysytään millä minä saan itseni innostumaan elämästä, niin vastataan. Olen varuillani koska en tiedä mitä on edessä. Olen varautunut siihen että elämässäni tapahtuu uusia asioita. Minulla on vielä paljon oppimista paljossa. Perustyytyväisyyteni on perua uskostani. Ihmiskäsitykseni mukaan olen arvokas riippumatta siitä mitä teen. En voi hukata ihmisarvoani.
Elämäni merkitys ei ole itseni kehittämisessä. Vaikka elämässäni ei olisi ulkoisesti mitään, minulla on suhde transsendenttiin. Se ei ole postmodernin ihmisen tietoinen valinta. Se on tullut lahjana osakseni.
On mulla harrastuksiakin. Mut ei niistä sen enempää. Saan virtaa sosiaalisista suhteistani. Ympärilläni on hyviä ihmisiä.
kuin omaa ajatustani, vaikka noin hienoja sanoja en olisi osannutkaan käyttää:
"Perustyytyväisyyteni on perua uskostani. Ihmiskäsitykseni mukaan olen arvokas riippumatta siitä mitä teen. En voi hukata ihmisarvoani.
Elämäni merkitys ei ole itseni kehittämisessä. Vaikka elämässäni ei olisi ulkoisesti mitään, minulla on suhde transsendenttiin."
Jotain liian itsekeskeistä tässä helpon elämän tavoittelussani on. Sosiaalisissa suhteissa olen aina ollut kökkö, enkä saa niistä juuri mitään.
ihan päinvastoin. Ihminen on täysin arvoton, kunnes se tekee jotain jolla on merkitystä. Sun ajattelutapa on ehkä mukavampi, mutta mun kannustaa eteenpäin ja ehkä joskus parannan edes hiukan jonkun elämää ja olen sen kautta itsekin jonkun arvoinen.
Mielenkiintoista. En halua nyt kärjistää mutta nousee kysymyksiä. Ajatteletko että ihmisarvo on ansaittava? Eli tekojen mukaan voidaan laittaa ihmisiä järjestykseen? Tuo sun näkemys kuulostaa radikaalilta, mutta todellisuudessa se on kuitenkin melko monella. Esim. kaikkien työtä ei pidetä yhtä arvokkaana, siksi niistä makseta erisuuruista palkkaa.
Siin on jo yks hyvä syy innostua elämästä. Ja jos yhteen ei hurahda, ni sitä voi ottaa sit määrää.
nainen on kiinnostanut tässä yli kolkytvuotisen taipaleen aikana. Kyllä ne yhden käden sormiin mahtuu, helposti.
Eikä ole viime aikoina kiinnostavaa tapausta sattunut kohdalle.
Että silleesä.
onks sul mitään intohimoa? Tai kokeilunhalua?
harrastuksia mitkä tuntuu mielenkiintoisilta.
Välttämättä ei iske ensimmäisellä kokeilulla, eikä toisella.
Väität nauttivasi mukavuuksista ja helppoudesta. Ihminen nauttii niistä vain silloin, kun ne eivät ole ihan itsestään selviä. Sun elämä taitaa olla niin mukavassa putkessa, että et pysty nauttimaan siitä juuri siksi?
Varmaan tiedätkin kaikki faktat, mutta pelkästään itselleen eläminen voi aiheuttaa kauhistuttavan tyhjiön. Jollain tavalla on elettävä muille ihmisille, muuten kuolee nuorena pystyyn. Sun puheet kuulostavat siltä, kuin olisit jo kelottumassa.
Hankkiudu vaikeuksiin, mieluummin laillisiin. Kun energia menee selviytymiseen, ei tule aika pitkäksi, eikä ehdi masentua.
että nauttiminen taisi olla liian voimakas termi.
Pidän helposta elämästä, olen aina pitänyt. Ja senkin myönnän että laiska olen.
Aina olen ollut ikäisiini verrattuna jossain määrin petäjä, nykyään hyvää vauhtia kelottumassa, kohta varmaan honka.
En halua vaikeuksia. Ilmeisesti välttelen liian kovia haasteita. Olen ollut kroonisesti alakuloinen koko ikäni, masennukseksi en nykyistä olotilaani menisi luokittelemaan.
Tee vapaaehtoistyötä lähellä... Kaikki puhuu et lapsille pitäs antaa mahdollisuus... Anna se sit niille.
Itte jäin koukkuun tuohon lätkävalmentamiseen. Se on mukavaa vapaa-ajan viettoo ja ilmeisesti se antaa jotain niille junnuilleki. Niiden osallistumisprosentti ja aktiivisuus on kasvanu harrastusta kohtaan hurjasti...
Etsi uusia haasteita, sitovaa tekemistä. Voithan alkaa vaikka kouluttamaan opaskoiria....