Huomenta täältä perhehelvetistä. Olisin kysynyt neuvoa, kuinka saada puoliso maksamaan oma osuutensa perheen menoista. Olen itse hankkinut käytännössä kaiken perheen (lapsiakin on) omaisuudesta (asunnot, autot, irtain omaisuus), sekä maksanut kaikki laskut yli kymmenen vuoden aikana. Puoliso on tällä hetkellä suurempituloinen ja lapsilisiä en ole nähnyt kertaakaan yli kymmenen vuoden aikana, mutta sähkö-, vakuutus- ym. laskut eivät kuulemma kuulu hänelle, koska hän ei omistakaan mitään. Olen miettinyt toisen auton seisontavakuutukseen laittamista, koska auton vakuutusmaksujen maksaminen ei tunnu kiinnostavan. Pystynkö erotilanteessa vaatimaan takautuvasti maksuun niitä menoja, jotka toisen puolison olisi kuulunut maksaa?
Olen kyllästynyt elättämään
loista
623573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Tuttu tilanne.
Toivottavasti sinulla on avioehto?
Ei taida olla?
Syytä häntä ahneudesta ja samalla kun hän kiistää, niin ehdota avioehtoa.
Yksikään nainen ei tunnusta olevansa ahne, joten jos toimit ovelasti, niin saatat onnistua saamaan itsellesi kohtuullisen avioehdon. Jos hän väittää, että ei omista mitään, niin siitä on hyvä aloittaa avioehdon laatiminen.
Nappaa sopimus kiinni heti kun se on yhtään kohdallaan, sillä jos ero tulee ilman avioehtoa menetät vähintään puolet ja lapset menevät lähes poikkeuksetta äidille olivat olosuhteet mitkä hyvänsä.
Sen jälkeen saat maksaa elatusmaksuja.
Erotilanteessa naisen ahneudella ei ole mitään rajaa, sillä "neuvojia" on todella paljon, kuten varmaan täälläkin tulet huomaamaan.
Ero lienee selviö jos teillä on yhtään sama tilanne kuin meillä? Lähde siitä, vaikka kuinka pahalta tuntuisi.
Onnea yritykseesi.
Avioehto on, ja voin suositella sitä kaikille. Itse asiassa tilanteeni ei olekaan kovin huono. Pystyn kyllä osoittamaan tositteiden avulla, kuinka paljon olen rahaa uhrannut perheeni hyväksi, tiedä vaikka joku ottaisi sen huomioon elatusmaksuja määrättäessä.
Jos sinulla EI ole avioehtoa, niin puoliksi menee vaikka sulla olsi miten paljon kuitteja hyvänsä.
Telkussa juuri äsken joku asianajaja kertoli näistä jutuista ja puhui avioehdosta, testamentista ja omaisuudn luovutuksesta lapsille.
Viimeksi mainituissa kannattaa sulkea lasten tulevat puolisot ulos perinnöstä tai lahjasta!
Epäilen, että puolisosi tässä vaiheessa ei halua enää tehdä sinulle edullista avioehtoa, vaikka ei puheidensa mukaan ole ahne, eikä välitä rahasta tuon taivaallista, mutta ottaa kuitenkin kaiken minkä irti saa.
Ehkä hän suostuisi siihen, että lahjoittaisitte talon lapsille ja pidättäisitte itsellenne asumisoikeuden, niin ei tarvitsisi maksaa niin paljon lahjaveroa ja saisitte asua siinä niin kauan kuin haluatte?
Silloin sinua ei niin kovin paljon kyrsisi omaisuuden meno tulevalle ex:lle.
Pystyn kyllä osoittamaan tositteiden avulla, kuinka paljon olen rahaa uhrannut perheeni hyväksi, tiedä vaikka joku ottaisi sen huomioon elatusmaksuja määrättäessä.
- Ei auta mitään, jos on pitkä avioliitto. Olet hyvää hyvyyttäsi lahjoittanut nuo rahat, jos teillä ei ole velkakirjaa niistä. Aviopuolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus.
Elatusmaksuja ei pidä sekoittaa avioeron ositukseen, niilä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Täytyy onnitella itseäni, tein siis avioehdon, joka on TÄYSIN poissulkeva. Huomasin jo liittoa tehdessä, että laskujen maksaminen ei kiinnosta.
Kun avioehto on, olet lainanlyhennyksillä ja muilla kiinteistökuluilla kasvattanut omaisuuttasi. Lapsilisät ovat lasten tarpeisiin. Jos vaimosi on pummiluonne ja käyttää oman tilinsä 100% itseensä... onkohan näin, josset huomaa hänen koko perheelle tulevia hankintoja ja lasten kuluja... Koviin elareihin voit varautua, jos vaimo lähtee lasten kanssa vuokralle. Hae lähihuoltajuutta. Vai onko liian raskasta, onko vaimo kuitenkin tehnyt jotain perheen eteen..
menit avioon sen kanssa,olisit ottanut naisen joka olis maksanut kaiken ja sää olisit ollu se loinen....
vaikka hän ei omistakkaan mitään joudut hänelle maksaa tasinkoa ja se menee 50/50.kuitella ei ole mitään merkitystä.
Avioehto pelastais sinut,mutta tuskin sitä enää voi tehdä, tuskin muijas siihen nimmees laittaa.
Elarit menee sinun palkkatulojesi mukaan ja lastensuojelu sossusta laskee ne.
Pääsääntöisesti naiset ovat hyvinkin helposti manipuloitavissa.
Keskivertokin Gabriel Auervaara puhuu tuon allekirjoittamaan vaikka minkälaisen avioehdon.
Puhettta puheen päälle, lupauksia ja valheita, mitä enemmän, sen parempi.
Naiset haluavat uskoa valheisiin, horoskooppeihin, vaihtoehtohoitoihin ja kaikkeen, mikä suinkin vain on puhdasta p*skaa!
Jos kerran olet sitä mieltä, että sinä olet maksanut kaiken avioliittonne aikana, niin ala keksimään tarinaa.
Muista joka välissä kehua kuinka hyvä ja pyyteetön äiti hän on ollut.
IMARTELE! Sitä ei voi yksikään nainen vastustaa.
Pokkasi ei tietenkään saa pettää ja pidä tavoite koko ajan mielessäsi. Vain sillä on merkitystä, ei millään muulla.
Selitä ajavasi vain lasten etua, jne.
Mitä enemmän puhut potaskaa, sitä varmemmin hän sekoaa ja allekirjoittaa.
Tee valmiiksi useita eri vaihtoehtoja sisältävää asiakirjaa ja ota h-hetkellä esiin paras jonka uskot menevän läpi.
Huolehdi myös siitä, että saat todistajat salamana paikalle.
Sanon nyt vielä kerran, kun kaikki eivät ole asiaa vielä oikein ymmärtäneet: Minulla ON täysin poissulkeva avioehto, eli omaisuutta en tule menettämään. Menetystä ovat siis loiselle kustannetut matkat, kaikki sähkö-, vesi- ja muut maksut, joista osan olisi kuulunut loisen maksaa, lasten harrastusvälineet, joihin olisi kuulunut käyttää lapsilisiä jne. Homman nimihän on ollut se, että puoliso on nämä vuodet kerännyt rahaa tililleen lapsilisistä ja muista tuloista, kun on elänyt toisen siivellä.
Pystyisiköhän lapsilisän maksamisen "riitauttamaan" eli sen maksatus menisi puoliksi molemmille vanhemmille, koska toinen vanhempi ei tosiasiassa käytä lisiä ollenkaan lastensa hyväksi?
Tätä palstaa lukiessa on kyllä käynyt sääliksi miehiä, jotka eivät ole osanneet tehdä avioehtoa. Yhdessäkin jutussa ex-muija sai täydet elatusmaksut, mutta vinkui vielä lisää, kun exällä tuntui menevän liian hyvin uudessa elämässä. Täytyy sanoa, että kukkahattutädit ovat ylittäneet itsensä, kun avioeroon liittyvät säännöt on laadittu.
kukaan usko ja ei anaskaan jos pitkästä liitosta ukko alkaa tollasta paskaa esittään,niin tuota ihmettelee jo tyhmempikin....
Olet ollut hyväsydäminen ja antanut/lahjoittanut luettelemasi asiat.
Ei niitä pois voi pyytää.
Tai voihan nekin pois manipuloida, mutta kyseessä ei liene niin merkittävä asia, että moiseen operaatioon kannattaa ryhtyä, etenkään kun et ole ammattilainen.
Unohda menneet ja maksa vaikka vähän jos pyytää.
Se ei erokonkurssissa tunnu missään.
Aika itsekästä jos hänellä on paremmat tulotkin kuin sinulla? Mihin hän oikeen sitä rahaa sitten käyttää? Minusta parisuhde voi toimia onnellisesti vain jos on yhteiset rahat ja molemmat käyttävät rahaa yhteiseen hyvään ja tekevät päätökset hankinnoista yhdessä. Tietysti jos olet itse ostanut kaiken omaisuutesi neuvottelematta siitä kumppanisi kanssa niin sitten asia erikseen. Miehethän joskus ostavat autoja, mopoja ym kysymättä vaimolta mitään, mutta vastaavasti vaimo ei saisi ostaa itselleen mitään. Nämäkin on loppupeleissä lapsellisia asioita joita ihmiset vaan eivät osaa nähdä. Aika monella nykyään se maailma pyörii vaan oman navan ympärillä, sekä miehillä että joillain naisillakin näemmä.
jatkoa... siis nykyään ei osata jakaa asioita. Kaikki on MINUN MINUN MINUN. Minun ikioma auto, minun ikioma matto, minun ikioma hattu blaa blaa. Miksi naimisiin on menty, jos ei olla aiottu asioita ja elämää jakaa sekä myötä että vastamäessä. Eikö olisi järkevää laittaa kummankin tulot yhteen, vähentää siitä laskuihin ja menoihin menevä osuus ja jakaa loppuosa kummallekkin tasan. Loppuosan saisi käyttää siihen mihin haluaa? Isoista hankinnoista kuten auto, talo tms. keskustellaan yhdessä, ei niin että "minä nyt ostin talon kun mulla on enemmän rahaa kuin sulla, niin mulla on nyt meille eli MINULLE talo". Puhdasta matematiikkaa...
Se, että omat tulot ensinnäkin piilotetaan toiselta ja kaikki maksatetaan toisella on sitä minun, minun politiikkaa. Omat rahat on omia tietenkin lapsilisät, ne laitetaan korkeakorkoiselle tilille, ja maksatetaan toisella laskut ja eläminen.
Olen ikionnellinen, että huomasin tämän jo ennen avioliittoa ja avioehto kassakaapissa on kyllä maksanut itsensä jo korkoineen takaisin.
en menisi edes naimisiin avioehto periaattella. Sitten kun menen naimisiin niin siihen mennään rakkaudesta, jakamisen halusta ja siitä että aiotaan olla loppuelämä yhdessä. Jos on tarvetta avioehdolle niin ei ole aikomustakaan viettää loppuelämää yhdessä. Miksi siis mennä naimisiin? Saa kiva juhlat? Jos mies kokisi että joutuu elättämään minua eikä puhtaasta sydämmestään ja tahdostaan haluaisi jakaa kanssani asioita niin en edes itselleni huolisi moista itsekästä p.....! Tosin, käyttäysin kyllä lapsilisät lapsiin enkä pimittäisi tulojani... no jälkiviisaus paras viisaus. Ihmettelen miten olet tuollaisen naisen kanssa noin kauan ollut jos olet itse jalomielinen ja hyväsydäminen? No rakkaus on sokea.. ikävää huomata että joillekkin ihmisille on raha rakkautta tärkeämpää
En omista mitään moottoripyöriä yms. pelkästään itselle hankittuja. Kaikki, mitä olen hankkinut on pelkästään perheen käytössä. Minun elämäni ei todellakaan pyöri oman navan ympärillä..
En halua luottotietoihini mitään merkintöjä, joten maksan laskut, kun kukaan muukaan ei niitä suostu maksamaan, mutta tunnen kyllä oloni hyväksikäytetyksi.
Eikö ole olemassa mitään viranomaista, joka voisi velvoittaa toista aviopuolisoa maksamaan osuutensa perheen kuluista (edellyttäen tietysti, että hänellä on varaa tehdä se). Taidan laittaa sähköpostia Tuija Braxille.
Niin, oli useampi lapsi, ja teatteriesitys nimeltä vihkiminen piti järjestää anopille. Siipalla ei ollut tuohon aikaan mitään mielenkiintoa hankkia töitä, vaan kaikki oli minun varassa. Silloin, kun olin ainoa tulonhankkija katsoin tietysti, että olen perheen elättäjä. Kuvittelin vain, että kun puolisokin pääsee töihin, niin hänkin osallistuu perheen menoihin.
Niinhän sitä sanotaankin, että miehen ainoa oikeus avioerossa on oikeus laskujen maksamiseen. Pätee näköjään jo ennen eroakin. Tämä on varmaan sitä tasa-arvoa..
Minnikäiseltä haluaisin kysyä että kun löydät sen unelmien miehen ja päätät mennä rakkaudesta ( niinkuin me kaikki) naimisiin. Tuleva aviomies ehdottaa avioehtoa että, kaikki mitä on hankittu ennen avioliittoa on sen joka sen on hankkinut. Et siis suostu kirjoittamaan nimeä alle? Sitten kun pappin edessä olette sanonut tahdon niin aviomies ilmoittaa että hänellä onkin 2 miljoonaa euroa velkaa ulosotossa. Kaikkihan on silloin myös yhteistä??? Tässä haen sitä et joskus on järkevämpää molemmin puolin avioehto. Toisella saattaa olla yritys joka menee konkkaan, kun on avioehto niin toinen säästyy kuiville. Liittohan voi silti jatkua:-))
Hyvän tähden miksi aikaiset ihmiset antavat anoppien määrätä elämästään ja suurista päätöksistä? Huonosti ois minullekki käynyt jos oisin ex-miehen talouteen jäänyt, sen verran oli rahan ahne harakka anoppina ja kullan kiilto ja hyöty silmissä. Onneksi tajusin tämän hyvissä ajoin. No tästä varmaan opit että sinun ei tarvitse hyppiä anoppien pillin mukaan? No sehän on niin, että naisilla on pienemmät tulot kuin miehillä, huonommat palkat ja vaikeampi saada vakituista työtä. Ei se tasa-arvo tuollakaan saralla hetkessä toteudu valitettavasti. Toki tässä naisena haluaisi saada parempaa palkkaa jne, mutta minkäs tekee kun tämä yhteiskunta on tällainen. Ei se ole naisten vika. Siksi miehet joutuvat yleensä enemmän maksamaan, mutta olet toki oikeassa ei ole oikein jos joutuu kaiken YKSIN maksamaan. Hyvä antaa vähästäänkin. Avioeroko on ainut ratkaisu? Ette ole siis koskaan oikeasti rakastaneet toisianne ja yhdessä olon syy on vahinko lapset? Mitään ei ole tehtävissä?
määrätty, että aviopuolisoilla on toisiinsakin nähden elatusvelvollisuus. Kaivelehan nettiä niin eiköhän löydy tarkempaa tietoa.
miehen raha-tilanteesta ennen avioliittoa. Jos miehellä olis 2 miljoonan velat tavatessamme niin miettisin tosi tarkkaan kannattaako kyseisen heppulin kanssa alkaa yhtään millekkään, olettaisin hänen maksavan velkansa ennen avioliiton solmimista kuin myös tekisin omien velkojen kohdalla.
Kyllä sen huomaa onko toisella raha-asiat kunnossa vai ei. Kantaako hän huolta taloudestaan vai törsääkö ihan miten sattuun. Avoliitossahan voi tuota puolta harjoitella ja nähdä totuutden toisesta :). Avoliitto siis ensin. Ja kerrottakoon että olen unelmieni prinssin jo löytänyt :)...
Jos oletetaan että avioliitto alkaa puhtaalta pöydältä, sen jälkeen kaikista taloudellisista liikuista, lainoista tms. päätetään yhdessä ja vastuu kannetaan yhdessä, myös mahdollisen yrityksen velat. Yritksen perustamistakin harkitsisin PITKÄÄÄN ja hankkisin pesämunaa siltä varalta jos huonosti menisi. Aloittaisin pienestä, en supermarketista. Enpä antaisi miehenkään perustaa mitään "pähäkähullun professorin firmaa" tuosta noin vaan.
jos näin tosiaan on. Eikö keskustelu vaimon kanssa auta ollenkaan? Kai sinua joku asianajaja pystyy neuvomaan tarkemmin... kallistahan se on, mutta yksikin käynti voi auttaa valottamaan tilannetta lainopillisessa mielessä.
Eli tulemme siihen johtopäätökseen ettei se rakkaus olekaan ihan sokea tuon varallisuuden suhteen, puolin jos toisin. Entäpä jos sillä miehellä onkin 2 miljoonaa euroa käteistä taskussa? Et varmaankaan harkitsisi kauhean pitkään avioitumista, ja asuisi avoliitossa jotta näkisit hänen rahan käyttötaitonsa.
jossain mielessä ei olekkaan rakkaus sokea rahan suhteen. Se on realismia. Vastuullinen ihminen kantaa itse vastuunsa eikä kaada omia töppäilyjään kumppanin niskaan. Tietysti sitä voi rakastuessaan kuvitella että toinen oikeasti rakastaa vaikka taustalla onkin taloudellisen hyödyn tavoittelu.
Jos miehellä olisi 2 miljoona euroa taskussa niin ajattelisin että ne ovat hänen omia rahojaan ennen avoliittoa. Avoliittoa harkitessani haluaisin selvittää miten jaamme mahdolliset laskut. Jos miehellä on korkea elintaso ja kallis asunto tekisin hänelle selväksi että tuloni ovat pienet ja en pysty osallistumaan hänen elintasoonsa samalla tavalla kuin hän.
Avoliitossa olettaisin hänen jonkin verran auttavan minua jos tulisi tiukka paikka. Jos suunnittelisimme avioliittoa niin olettaisin että mies haluaa sijoittaa osan rahoista esim. taloon. en olettaisi hänen kuitenkaan käyttävän koko summaa yhteiseen hyvään koska se on ennen avioliittoa hankittu.
En välttämättä edes haluaisi itselleni huomattavasti rikkaampaa miestä ellei tämä ole hyväsydäminen ja halukas auttamaan muita. Jos hän on itsekäs p.... jolle on tavarat ja rahat ihmisiä tärkeämpiä niin saa minun puolesta olla rahoinensa ihan yksin.
Jos itse olisin parempituloinen, tuskin vaatisinkaan mitään.
Loinen heilautti Aku Ankka-lehteä ja huusi: maksanhan minä tämän, eikö riitä! Minulle ei tosiaan riitä, nyt tulevat juristit kuvioon mukaan..
minunkin ex-ukkoni aina. Hän kuulemma maksoi ihan kaiken ja minä keräsin rahaa tililleni.
Sitähän ei laskettu, että minä ruokin ja vaatetin koko kuusihenkisen perheemme. Tein kaikki kodinhankinnat huonekaluista lähtien ja maksoin kyllä ihan niitä postin kantamia laskujakin.
Jostain kumman syystä ukko näki vain sen oman osuutensa.
Maksatko ja hoidatko siis ihan kaiken ? Lasten vaatteet, harrastusvälineet, perheen ruuat, kodin sisustuksen ja puhtaana pidon. Voit kertoa lapsille, että sinä maksat lämmityksen yms, mami vaatteet ja ruuat. Kun lapset pyytävät ensi kerralla rahaa farkkuihin, retkeen, kirjoihin... ohjaa heidät hyvätuloisen vaimosi luo.
Jos asuisin mieheni omistamassa asunnossa avioehdon alla, en minäkään osallistuisi lainan lyhennyksiin, vaan laittaisin vastaavan summan säästöön. Lasten kuluista, ja ruokaostoksista huolehtisin oman osuuteni. Eikö vaimosi sitä tee ?
miksi maksaisin lainanhoitokuluja kun ne menis miehen hyväksi,(avioehto)hukkaan menee kun ero tulisi,tietty omat kuluni maksaisin siis asumiskulut sähköt,vedet ym, ja muksujen kulut puolixi.
Koska laina on omani, olen tietysti myös hoitanut sen kokonaan. En ole tullut edes ajatelleeksi, että voisin sitä muilla maksattaa. Olen siis maksanut sen kokonaan omillani. Se mihin olen yrittänyt saada rahaa ovat koko perheen menot: sähkö-, vesi-, netti-, jätemaksut, jne. Ruokamenot ovat sentään jaettu ehkä fifty-sixty. Lasten kalleimmat harrastusvälineet olen myös hankkinut, vaatteita vähemmän.
Jos todella on olemassa jokin taho, joka voi auttaa asiassa, olisin kiitollinen tiedosta. Tiedän, että kuulostaa varmaan uskomattomalta tämä juttu, mutta tosi se on.
Lopeta tuon loisen elättäminen ja laita ero nopeasti vireille. Uuden tasa-arvoisen kumppanin etsintään.
itsekkään loisen kasvatettavaksi, joka huutaa jääkaapin ovella: Älä koske tuohon maitopurkkiin, se on MINUN ostamani.
ikävää luettavaa. meillä mieheni ei osallistu kyseisiin laskuihin. tekis mieli erota,mut harmittaa,kun poikamme on niin kiinni isässään,niin huh!huh! tosin en tiiä kuin kauan jaksan tätä yksinhuolehtimista.
Muuten eroaisit mutta lapsi jäisi isälle!
Sittenpä pääsisit todella helpolla!
En oikein ymmärrä, missä tuo pelkuruus piilee. Jos rakastaa lastaan, voi olla valmis uhraamaan rahaa vaikka toisen elättämiseen, että saa olla kasvattamassa lastaan. Jos on huomannut puolisostaan, että kasvatusmetodit eivät ole parhaat mahdolliset, voi yrittää jatkaa vaikka muutaman vuoden eteenpäin, että lapsi kasvaa sellaiseen ikään, jossa ymmärtää itsekin asioita.
että uusi kumppani taas jakamaan sitä omaisuutta joka jää eron jälkeen.
Mieti nyt, mitä sulle jää niin lapsesi perii sen,mutta jos uuden eukon otat, niin taas joudut eron takia jakamaan omaisuuttas,jollet tee avioehtosopimusta.
oi oi olet tosiaan uhri.ihan pakosta naitettu jne.hyvää päivää!avioliitossa tehdään uhrauksia toisen eteen.kai sinäkin olet jotain naiselta saanut,vaikket rahaa:)jos vaikka ottaisit ihan itse vastuun omista päätöksistäsi.
Avioliitolla on ainoastaan se merkitys, että sen solmiessaan joutuu tekemään avioehdon omaisuutensa suojaksi. Olisi parempi elää avoliitossa, niin säästyisi näytelmäkuluilta ja turhalta avioehdolta. Se ei siis ole olennaista, onko liitossa vai ei, sillä on osallistuuko perheen elättämiseen vai ei.
Jos puolisoa kutsuu Loiseksi, minä ainakin eroaisin. Miten teilä eletään ?, halataan aamuisin ja töiden jälkeen, huomioidaan toinen. Kiitos kulta kun keitit aamu kahvit, pesetit auton, tai varasit elokuvaliput.
Meillä tehdään vielä näin, avoliitossa. Naimisiin mies ei halua, syytä en tiedä. Hänellä on ne 2 miljoonaa takataskussa, ei kyllä naapurit tai työkaverit aavista mitään kun ei käytä juuri mihinkää, ja on tehnyt testamentin järjestölle, minulle vain pari tuhatta.
Jos ja kun tämä avomieheni kuolee ennen minua, saan ne pari tonnia ja muut menevät muualla. Olen kuullut lesken eläkkeestä, ja koska omani tulee olemaan pieni tämä eläkke turvaisi vanhuuden päivät. Rakastan tätä pappaa, ja minusta on kiva kun saan laittaa yhteistä kotia, pestä ja silittää hänen pyykkinsä.
Hän voisi kutsua minua loiseksi, jos sen tekisi lähtisin heti.
Nim. palkka omaan taskuu
Jos on olemassa mies ja nainen avioliitossa ja kumpikin ansaitsee kuukaudessa vaikka 2000, kuinka yhteiset menot pitäsi jakaa, luvut prosentteja:
a) 50-50
b) 60-40
c) 80-20
d) 100-0
Mies on luvuissa ensin, koska en usko olevan mahdollista, että nainen voisi maksaa enemmän!
Aika paljon on muuten niitä miehiä, jotka itse asiassa elävät vaimon tai tyttöystävän kustannuksella. Mies maksaa auton ja omat harrastuksensa, nainen kaikki juoksevat kulut, joita mies ei pidä minään...
Ja ilmeisesti mm. se ruoka ja lasten vaatteet ei AP:n mukaan maksa mitään?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000039537763
Mukava tarina näin lauantaipäivän ratoksi. Minusta sinä avustat vaimoasi asumisessa ja autoilussa. Melkoisia kulueriä tietenkin perheen menoissa (ainakin noin puolet kuukausittaisista perheen pakollisista menoista). Vaimosi vastustaa osallistumistaan perusteella että kiinteä omaisuus on sinun ja pysyy. Hänen tietoisuutensa täytyy valaistua senverran että jos hän asuu jossain muualla, niin todennäköisesti hän joutuu maksamaan vuokraa, vettä ja sähköä kulutuksensa mukaan. Jos hän aikoo edelleen autoilla, niin siinäkin palaa pääomaa, käyttöveroa, vakuutuksia, huoltoa ja polttoainetta. Nämä molemmat asiat (asumista ja autoilua) on mahdollista häneltä rajoittaa jos hän ei jatkossakaan aio osaltaan osallistua kuluihin. Kuten sanoit auto vaan myyntiin ja kysy missä hän aikoo vuoden alusta lähtien majailla. Tee vuokrasopimus valmiiksi ja jos ei allekirjoitusta heru, niin pihamökkiin vaan ensialkuun. Muista myös takuuvuokra 2kk. Sinulla varmaan myös on paremmat edellytykset pitää huolta lapsista (lähihuoltajuus) kuin edesvastuuttomalla vaimollasi. Jos vaimosi taas ostelee mitä sattuu eikä maksa ostoksiaan, niin nehän ovat vain hänen luottotietonsa vai mitä ?
Lähihuoltajuuden saa vaimo. Siitä ei ole epäilystäkään.
Meillä oli tasan sama tilanne kuin aloittajalla.
Minä ostin kaiken mikä oli "meidän", talon, autot,vedet, sähköt, ruokaakin pari kertaa viikossa ja maksoin kaikki laskut mitä posti kantoi.
En koskaan edes kysynyt mihin hän palkkansa tuhlasi, mutta valitusta sain silti kuulla kuinka eläminen on kallista.
Ilmeisesti minun olisi pitänyt antaa hänelle vielä käyttörahaa?
En minä hänen rahankäyttöään suuremmin surrut ja valittanut, sillä rakastin vaimoani ja mitäpä sitä sitä ei rakkaalle ostaisi, kun kerran varaa oli?
Erosimme sitten ihan muista syistä ja nyt hän vasta on ihemeissään kuinka eläminen onkin oikeasti kallista.
Hän olettaa, että maksan hänen menojaan niinkuin ennenkin, mutta niin hyväsydäminen en sentään ole.
Elarit maksan ja lapselle kutakuinkin kaiken mitä hän keksii pyytää. Ei tietysti saisi, mutta en osaa kieltääkään.
Joku tuolla kirjoitti kuinka yhdeksän naista kymmenestä ei osaa käyttää rahaa ja televisiossa jollain oli henkilökohtainen valmentaja panemassa taloutta kuntoon.
Voi herrajumala sitä turhan krääsän määrää mitä yksi nainen voikin ostaa! Avioehto ja tuollainen valmentaja pitäisi määrätä pakolliseksi jokaiselle parille!
Saattaisi muutamalla lapsella säilyä koti, kun naisetkin tajuaisivat jotain talouden päälle.
vaimolle tuon "olen kyllästynyt elättämään sinua, sinun on vastattava omalta osaltasi kuluista". Tosin hieman eri asia, jos vaimosi on maksanut kaikki nämä vuodet lastenne (kuinka monen?) kaikki kulut - vaatteet, harrastukset sekä suurimman perheen ruokamenoista yms.
Miksi alkaapäälle sinä ostit talon ja se on vain sinun?
Eihän kukaan hullu maksa omaisuutta (taloa), joka on jonkun toisen. Kun teille tulee ero (ja näköjään tulee) vaimosi ei saa killinkiäkään talosta. Miksi ihmeessä hänen pitäisi sitä maksaa?
Sehän on sama, kun hän pistäisi sinun pankkitilellesi muutaman satasen joka kuukausi, ja eron tullen ne jäävät sinulle. Yksin sinulle.
Vaimo ei ole maksanut killinkiäkään asunnosta, autoista, asumisen kuluista (vesi, sähkö, puhelin, jätemaksut, kiinteistöverot, lasten harrastusmaksut, vakuutukset, kallimmat harrastusvälineet, matkat). Epäilen, että hänen menonsa lapsiin ovat luokkaa lapsilisän määrä /kk.
Kuinkas sitten niskavuori, kun eroatte ? Vaimo muuttaa vuokra-asuntoon lasten kanssa? Ja pääset maksamaan kunnon elareita? Tosin mainitsit, että vaimollasi on paremmat tulot kuin sinulla. Jos jäätkin lasten kanssa taloon ja vaimo maksaa elareita ? Vai onko lapsista liikaa vaivaa sinulle ? Muuttaa vaimo pois yksin tai lasten kanssa, miten kulusi pienenevät ? No, toinen auto jää pois.
Se on oikeastaan sama pieneneekö kulut, kunhan ei tarvitse elättää loista. Siivelläeläjien katseleminen vituttaa. Lapsista ei ole liikaa vaivaa, päinvastoin otan mielelläni kaikki itselleni. Erotilanteessa saan ainakin osuuteni lapsilisistä, menipä huoltajuus niin tai näin.
On aika huono esimerkki lapsillekin se, että toisen ei tarvitse osallistua mihinkään, kasvavat vielä itse samanlaisiksi kuin äitinsä.
Kiva, että saat ilon aiheen. Osuutesi lapsilisistä ? Lapsien tarpeisiinhan ne menee, sen huoltajan kautta, jonka luona lapsi on kirjoilla. Ennustus: ex saa kaikki lapset luokseen asumaan ja sinun kulut nousevat. Maksat talon ylläpidon kuten ennenkin ja katkerana elatusmaksuja (esim. 200/lapsi) ex:n kautta kulkee lapsilisät ja hän saa päälle vielä 46 e/lapsi yh-palkkiota. No, eihän sun tarvi katsella vaimoasi nurkissa ja maksaa sen käytössä olevan auton vakuutusta. Elatusmaksuilla pääset kyllä osallistumaan ex:n asuntolainan lyhennykseen tai perheasunnon vuokrakuluihin.
Monta viestiä joutuikin kirjoittamaan, mutta menihän se lopulta perille. Pääasia, että siipiveikko on poissa silmistä ja lapset eivät saa huonoa roolimallia. Laskelmasi on muuten (tarkoituksellisesti) virheellinen, elatusmaksuista vähennetään puolet lapsilisistä. Lisäksi rupeaa siipiveikollakin tili tyhjenemään on opettelee laskujen maksamista.
Lakelma menee näin: Lasketaan lapsen elatuksen tarve esim. 390 + osuus as.kuluista esim. 112 + harrastus ja muuta kulua vaikkapa 38 = 540. Siitä vähennetään lapsilisä esim. 100. (joka 100% maksetaan lähivanhemmalle, ei koskaan puoliteta). Elatuksen tarve on 440. Olet tuonut esiin, että vaimollasi on paremmat tulot, mutta varmaankin suuremmat asumismenot. Jos maksatte elatuksen 50/50, sinun osuutesi on 220. Tämä esimerkki yksi yli 12v lapsi. Kun et kuitenkaan usko käytäntöä, tarkista oikeusministeriön sivuilta. Ihan tavallisilla tuloilla voit varautua 200/lapsi, koska asumismenosi ovat velattomana pienet. Paraneeko lasten saama roolimalli, kun yh-äippä nostaa esim. 3x220 elaria ja noin 500 lapsilisiä..
Eli lapsilisä vähentää elatusosuutta 1/2:n lapsilisän verran. Kuka on muuten puhunut velattomuudesta? Aivan samat sivut olen lukenut, mutta osaan laskea asiat suorempaan, ilman välivaiheita. Siinä sinulla on vielä oppimista, poikaseni...
Ja kyllä paranee roolimalli, koska asiat menee lain määräämällä tavalla eikä laittoman rosvouksen kautta. Edelleen, tarkkuutta poikaseni..
Edellisessä viestissäsi "elatusmaksusta vähenetään PUOLET lapsilisistä". Lopputuloksen kannalta pitää paikkansa, JOS vanhempien elatuskyky jakautuu 50/50. Jos elatuskyky jakaantuu esim. 20/80 tilanne on toinen. Osaat mielestäsi hyvin laskea, kun saat ilman välivaiheita saman tuloksen. Pitää paikkansa tapauksessa 50/50, sehän ei ollut esillä, kun kerroit, että puolet voi vähentää. Mistä muuten olet saanut päähäsi, että olisin poikanen... heh, heh. No, pappa jos sä mieluummin maksat rahana elarit ex:lle, kuin autovakuutuksen ja vedet, niin suotakoon sulle se helpotus, kun olet niin kauan kärsinyt "loisivasta" vaimosta. Kumman teidän omaisuus on muuten karttunut enemmän yhteisinä vuosinanne, ja kummalla olikaan suuremmat tulot... kumpi on huolehtinut kodin siisteydestä, vaatehuollosta, lastenhoidosta, taloustöistä enemmän...
Loinen ? Käykö kaupassa ? Alempana kerroit että maksatte ruuat 50/60, siis kumpi enempi? Jos maksat vedet, sähköt, vakuutukset, voit sanoa rouvalle, että kerää kuukauden ruokakuitit ja vertaatte sitten. Voit muuten yllättyä kuukauden ruokalaskusta. Kuka pesee pyykit ? Kuskaa lapset ? Vaihtaa lakanat ? Sisustaa kodin ? Siivoaa ? Hoitaa yhteydet kouluun/päiväkotiin ? Antaa lapsille viikkorahaa ? Ostaa lapsille vaatteita ? Tiedätkö vaatteiden hinnat ? kun väität että lapsilisät riittää niihin. Loinen ?
no se nyt ei suostu näkemään muuta kuin, että rouvan pitäisi maksaa sen taloa.
Joillan ihmisillä on sellainen ajatustapa, että näkevät vain sen mitä ITSE tekevät ja maksavat, eivät ota huomioon toisen panosta ja lasten kuluja. Aloittaja on katkera, kun vaimo ei maksa vesiä, sähköä ja vakuutuksia, omasta mielestään mies maksaa puolet ruokakuluista, taitaapi olla niin että käy silloin tällöin kaupassa, eikä tuo mitään ylimääräistä. Ja on tehnyt selväksi, että TALO ON MIEHEN. Kyllä siinä jokainen itsesuojeluvaistoinen alkaisi säästää eron varalle.
Mikäli käsitin alkuperäisen kirjoittajan oikein, kyse oli menojen jakamisesta suurinpiirtein tasan, eikä siitä, että toinen maksaa käytännössä kaiken. Nykyaikana voinee lisäksi olettaa, että miehet osallistuvat lasten kyydityksiin, siivouksiin, ym. siinä missä miehetkin. Vai onko nykyaikaa se, että mies maksaa kaiken, mutta ei tee mitään?
Kovasti tuntuu femakoita risovan, kun joku vaatii naisen tasa-arvoista osallistumista perheen elättämiseen. Miksi miehiä sitten ollaan vaatimassa osallistumaan kotitöihin, lasten harrastuksiin ym. tasa-arvoisesti, kun kerran tasavertaisuus ei toteudu muualla. Vai halutaanko tasa-arvoa vain silloin, kun itse ollaan heikommassa asemassa?
Vielä vinkki femakoille, jos meinaa argumentit loppua, niin voihan aina vetää esiin sen insesti-kortin, millä lyödä miestä. Koettakaa kuitenkin pärjätä itsenne kanssa, vaikka vaikeaa se varmasti onkin..
Ap kysyi neuvoa,miten saa vaimon maksamaan osuutensa. Neuvoja tuli: 1) pyytää vaimoa ottamaan ruokakuitit ylös ja verrataan kuun lopussa vakuutus ja vesimaksuihin 2) koska talo on yksin miehen, vaimolla on kuluna vastaava osuus oman asunnon säästöön 3) että mies avaisi silmänsä ja huomaisi miten vaimo osallistuu kodin hoitoon, tekstiilit yms. eivät ole ilmaisia- Mutta myöhäistä ap:lla ei ole tunnesidettä puolisonsa kanssa. Ilmeisesti muista syistä kuin vesi- ja vakuutusmaksuista..