Hei (arvoisat) koiranomistajat. Tästä aiheesta on
paljon puhuttu, mutta puhunpa kuitenkin lisää.
Teille kaikille ei millään tahdo mennä jakeluun,
että ne lemmikkienne jätökset pitää kerätä pois!!
Monesti olen huomannut, että Te katsotte
halveksivasti spurguja, jotka kuseskelevat
nurkkiin. Oletteko ajatellut, että on sama asia,
että itse kuletatte mukana elukkaa joka paskoo
joka paikkaan! Täysin verrattavissa oleva asia.
On myös olemassa Teitä fiksuja omistajia, jotka
keräätte sonnat pois. Kiitos ja kunnia teille.
Itsekkin pidän koirista todella paljon. On vain
niin, että omistajiensa takia ihmiset ovat
alkaneet vihata näitä viattomia luontokappaleita.
Paskat mukaanne kiitos!
ottakaa kantaa! Ja Sinä, joka olit juuri
kirjoittamassa "Nii mutta ulostehan lannoittaa
maata.." Väärin! Koira ei märehdi, eikä syö
pääasiallisesti kasvisperäistä ruokaa, joten sen
sonta ei lannoita. Päin vastoin. Monet kukat
kuolevat siihen myrkkyyn.
paljon puhuttu, mutta puhunpa kuitenkin lisää.
Teille kaikille ei millään tahdo mennä jakeluun,
että ne lemmikkienne jätökset pitää kerätä pois!!
Monesti olen huomannut, että Te katsotte
halveksivasti spurguja, jotka kuseskelevat
nurkkiin. Oletteko ajatellut, että on sama asia,
että itse kuletatte mukana elukkaa joka paskoo
joka paikkaan! Täysin verrattavissa oleva asia.
On myös olemassa Teitä fiksuja omistajia, jotka
keräätte sonnat pois. Kiitos ja kunnia teille.
Itsekkin pidän koirista todella paljon. On vain
niin, että omistajiensa takia ihmiset ovat
alkaneet vihata näitä viattomia luontokappaleita.
Paskat mukaanne kiitos!
ottakaa kantaa! Ja Sinä, joka olit juuri
kirjoittamassa "Nii mutta ulostehan lannoittaa
maata.." Väärin! Koira ei märehdi, eikä syö
pääasiallisesti kasvisperäistä ruokaa, joten sen
sonta ei lannoita. Päin vastoin. Monet kukat
kuolevat siihen myrkkyyn.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Sekin on sanottu tällä palstalla varmaan sata
kertaa, että roskiksia ei näy missään! Niin että
kerää siinä sitten kakat pois, kun niitä pitää
kymmenen kilometrin lenkistä suurin osa kuljettaa
mukanaan.
Ja tiedoksi vielä, jos joku aikoo viisastella.
Minulla on sakemanni ja me KÄVELEMME (emme siis
pyöräile/juokse auton perässä) joka päivä
kymmenen kilometriä iltalenkillä.
Ja vielä, kerään minä ne kakat
portinpielistä/leikkipaikoilta ym. pois ja
siitäkin keksii ihmiset valittaa kun laitan sen
pussin esim. taloyhtiön roskikseen!
Aikaisemmista keskusteluista, lehtien
yleisönosastoista ja koiranulkoiluttajien
suorista kommenteista olen kerännyt seuraavan
listan niistä syistä, joiden takia
ympäristössämme lojuu paljon eläinperäistä
ulostetta. Listaa voivat kaikki vapaasti
täydentää.
--------------------------------------
En kerää koirani kasoja, koska:
1. Suomi on muutenkin epäsiisti maa
1.1 Lasinsirujakin on kaikkialla
1.2 Etäisyys roska-astialle on liian suuri
1.3 Tupakoitsijatkin jättävät tumpit kadulle
1.4 Puliukotkin tekevät tarpeensa mihin sattuu
1.5 On epäoikeudenmukaista sitä minulta vaatia
2. Kakan kerääminen on ympäristölle haitallista
2.1 Kakkipussien valmistamiseen käytetään öljyä
2.2 Uloste maatuu parhaiten tekopaikalla
3. Koirani ulostaa vain harmittomiin paikkoihin
3.1 Metsään, missä kukaan ei kävele
3.2 Likaojiin, missä kukaan ei voi kävellä
4. Olen maksanut koiraveroa
5. Kasoista ei ole kenellekään mitään haittaa
5.1 Sotkeutuneet kengät voi helposti pestä
5.2 Uloste tarttuu korkeintaan kengänpohjiin
5.3 Vaatteet eivät koskaan sotkeennu
5.4 Pitää katsoa mihin astuu! (huom. lasinsirut)
5.5 Pienet lapset ovat täysin turvassa kasoilta
5.6 Sade huuhtelee ne pois
5.7 Lasinsiruista on enemmän haittaa
6. Ei kannata siivota
6.1 Siivoamisesta seuraa vain kiittämättömyyttä
6.2 Kostan näin uhkailuja
6.3 Kostan näin lasinsirut
-----------------------------------------------
Kun keskustelun äänensävyt ovat hieman
lauhtuneet, on alkanut tulla esiin myös
koiraihmisten harmittelua näitä sotkijoita
kohtaan. Kun väitellään koiran haitoista, se
aivan luonnollisesti koetaan uhaksi omaa perhettä
kohtaan, ikäänkuin se nelijalkainen perheenjäsen
olisi ilman omaa syytään joutumassa yhteiskunnan
ulkopuolelle.
Minun nuoruudessani monissa paikoissa oli
vielä "Älä sylje lattialle"-kylttejä. Varmasti
senkin kampanjan alussa käytiin kiivaita
keskusteluja asian puolesta ja vastaan. Myös tämä
koiranulostejuttu käy välillä vähän kuumana ja
ehkä sekin kestää sukupolven ajan....
Turha on kiistellä siitä, voiko sotkuja
perustella vaikkapa roska-astioiden puutteella.
Joku on sillä omia sotkujaan perustellut, se on
siis hänen osaltaan se syy. Syy kuin syy, jäljet
ovat kaikkien nähtävinä.
Kun kaikki sotkuihin vaikuttavat tekijät on saatu
esiin, on helpompi laatia parannuksia. Jossakin
ehkä muutama hyvin sijoitettu roskis auttaa
paljon, ehkä monien kaupunkien
järjestyssäännöissä mainitut koirien
ulkoiluttamisen rajoitukset ovat järkevämpiä
toisaalla. Kun koiralla on perheessä jo kiistaton
asema, vaatii sen jäsenyys yhteiskunnassa vielä
melkoista asennemuutosta.
Entä ne muovipussit joihin ihmiset keräävät
koiriensa jätökset?Niiden maatuminen kestää
miljoona kertaa kauemmin kuin itse sonta.Ja
vaikka olisi niitä ihmeen ekopusseja niin kyllä
niitten maatuminen kestää varmasti kauemmin.Minun
koirani kyllä tekee tarpeensa metsään tai ojaan
jossa niiden ei pitäisi ketään häiritä ellei nyt
välttämättä halua möyriä ojissa!
Ja kyllä maailmassa on paljon pahempiakin
ongelmia ja saastuttajia kuin koira!
1.6 Autotkin saastuttaa
Niin ja teidenvarsilla näkyy roskapusseja, joita on heitetty ohikulkevista autoista, vedessä pilssipäästöjä, jotka kulkeutuu uimarannoille, auton tuhkiksia tyhjennetty parkkipaikoille ja kadunvarsille, grilliruokien styroksit heitetään ympäri kaupunkia jne jne
Lisätään koirankasojen viralliseen syylistaan
kohtaan 1:
En korjaa koirani jätöksiä, koska:
1. Suomi on muutenkin epäsiisti maa
.
.
1.6 Tienvarsilla on roskapusseja
1.7 Vedessä on pilssipäästöjä
1.8 Grilliruokien pakkauksia on ympäri kaupunkia
Ne tupakantumpit olivat jo listalla vähän
lievemmässä muodossa. Siisteyteen on kyllä
matkaa...
Että jaksat ja viitsit. Vanha juttu keksi uusi
aihe.
"oikeita" läjäpaikkoja:
1. Oma tontti (peltoa ja/tai metsää)
2. Yhteiskunnan (eli kunnan) omistama
kesantopelto, joka ei ole varsinaisesti
ulkoilukäyttöön "nimetty"
3. Edellisen omistajan metsä, edellisillä ehdoilla
Jos nämä puutuu, koira "asuu" väärässä
osoitteessa. Yksinkertaista.
Arvoisat koiranomistajat, jos todellakin olette
sitä mieltä, että lemmikkinne sonnat eivät muita
haittaa, niin ne eivät saa myöskään haitata teitä!
Olkaa kiltti lähimmäisiänne kohtaan, ja
sonnittakaa elukka omalle pihallenne..tai kenties
vaikka kukkapurkkiin. Näin muut ihmiset säästyvät
niiltä!
ps. Rekulla oli asia kommentteja!!
Kuljen aina kakkapussi mukanani, mutta
keskustassa ei todellakaan ole roskiksia. Hieman
ottaa päähän, että koiran kakka on päässyt nyt
sitten ykkösroskaksi... kun katselen katua, jolla
koira raukkani joutuu ulkoilemaan nään rikottua
lasia, jätskipapereita, inhottavia ihmisten
sylkemiä ostereita, purkkia, tupakan tumppeja...
oksennusta.
En tiedä vähenisikö roskat ja saastat jos
kaupunki laittaisi joka kadulle muutaman
roskiksen, mutta saisimpa edes minä laittaa sen
solmitun kakkapussin sinne roskikseen, niin ei
tarvisi vaihvihkaa niitä sitten hylätä johonkin
kadunkulmaan.
Siinä kulkee minun rajani:KOTIINI EN SITÄ PUSSIA
VIE!!! Minusta se on liikaa vaadittu ja
kohtuutonta.
En todellakaan kyllä tajua, miksi kaupungilla on
oikeus periä meiltä koiraveroa, kun sen
vastineeksi ei saa mitään. Kuinkahan moni meistä
maksaisi tuloveroa jos ei olisi esim.
terveydenhuoltopalveluja ilmaiseksi sen takia.
Koiravero pois, jos siitä ei mitään hyödy!!!
(edes kakkapusseja ja roskiksia!!!)
'Tuolla yläkerran huoneessa on koiran kakkaa',
sanoi mies. 'Jaa', sanoi muija, 'Se on varmaankin
Tuisku, se oli eilen vähän kuralla, ahaa sitä se
siis vähän vinkui yöllä, keitän sille riisiä'.
Huone on ajoittain käyttämättä ja siellä on
muovilattia. Parin viikon kuluttua muija
kurkistaa huoneeseen, kuivunut kakki on yhä
muovin päällä. 'Ai, se ei korjannutkaan sitä. No,
eipä tuo haise, olkoot. Korjatkoot ukko itse
kuitenkin, koska kerran sen huomasi' muija
mietti. Mies menee taas kerran huoneeseen,
puuhailee siellä asioitaan. Muija käy jälkeen
päin katsomassa. Kakki on poissa. 'Hih,
siivosipas sen, vaikka kestihän se kyllä', muija
pohti.
Ajatelkaa, että ei mitään riitaa, eikä hajuakaan
kuin hetken. Kuivunut kakki ei juuri haise.
Enemmän 'haisee' pilapuodin hupikakka,
oksetukseen asti, kuten täällä on kerrotiin
jokunen päivä sitten. Viemme koiran aina kakille
jonnekin metsään tai tienpenkan pohjalle,
ennenkuin ilmaanumme julkisille paikoille. Koira
ei itsekään halua kakkia 'julkisesti', se on
koettu monen monet kerrat..
Minusta tuo vakuutusasia tuolla yläpuolella on
jollakin tavalla olennaisempi aihe kuin tämä jo
moneen kertaan kiistelty kakkiasia, eikö tämä ole
jo kaluttu loppuun..? Kakkipoliisia (lappuliisan
tyyliin) saamme varmaan vielä odottaa.
"Siinä kulkee minun rajani:KOTIINI EN SITÄ PUSSIA
VIE!!! Minusta se on liikaa vaadittu ja
kohtuutonta."
Niin. Haluat kuitenkin, että muut kuskaavat
paskasi. Tiedätkö, että ne roskikset pitää
tyhjätäkin? Ei ne ole pohjattomia kuiluja.
Että vie vaan kotiisi ne jätökset, älä jätä niitä
muiden riesaksi.
Lisäksi puhuit "koira raukastasi". Miten ihmeessä
edelleen pidät koiraa, jos itsekin tiedostat,
ettet pysty tarjoamaan sille kunnollista
elinympäristöä??????? Moraali????
.. matkan myös kaupungin jätehuoltoa, joka kyllä
tyhjentää siis taloyhtiönikin roskikset.
Kadunvarsiroskikset eivät ole vain koiran kakkaa
varten, mutta et tunnu välittävän niistä muista
roskista sitten ollenkaan. Jos lähdeyään
moralisoimaan, voit moralisoida myös kaupungissa
asuvia lapsiperheitä. Hirveitä rääkkääjiä ne
vanhemmat, kun eivät tarjoa lapsilleen puhdasta
asuinympäristöä.
MINÄ KERÄÄN KAKAT PUSSIIN JA LAITAN PUSSIN
SOLMUUN!!! Se jälkeen se on samanlainen roska
kuin mikä tahansa muukin jätski tai karkkipaperi.
Tässä sen taas näkee, että sanoi mitä vaan joku
ääliö on aina haukkumassa!!! Menisit itseesi, ja
muista kantaa jokainen roska kadulta kotiisi!!!!
Että olisit parempi ihminen!!!
Hei eikö sinulle Rekku tullut mieleen että ne
kotona olevat roskapöntötkin tyhjennetään
yleiselle kaatopaikalle!Että on aivan sama että
viekö ne kotiin vai että jättääkö ne keskustan
roskikseen!Mutta kotona noita pusseja kerääntyisi
jopa puoli tusinaa päivässä että voi olla että ne
voisi vähän ruveta vähän haisemaan!Ja ulkona
raittiissa ilmassa ne ei rupea haisemaan niin
paljoa ja keskustassa roskikset tyhjennetään
suhteellisen usein.
Kuka sen keskusta roskiksen tyhjentämisen
maksaa???
TOLLO!
Voi olla hyvinkin mahdollista että kaupunki
maksaa senkin,TOLLO!
Herätkää valittelijat!
Tässä maailmassa on ehkä pikkasen isompia
ongelmia kuin koiranpaska!!!!Jengi valittaa
joka helvetin pienestä asiasta.Jos jollakin
teistä valittelijoista olisi esim. syöpä - ei
varmaankaan tulisi mieleenkään valittaa pienistä
mitättömistä jutuista.
Miettikää vähän ennenkuin rupeatte urputtamaan...
Tuo syöpä olikin aivan uusi perustelu
ulostesotkuille! Tosin aikaisemmissa
keskusteluissa joku toi esiin
ydinvoimalaonnettomuudet, nehän aiheuttavat
paljon syöpää.
Kun koirankasan rinnalle tuodaan joku muu
vitsaus, kasa näyttää tosiaan pienemmältä. Kuka
mahtaa keksiä suurimman ongelman? Ehkä sotkut
katoavat sitten kokonaan?
1) Kyllä se on läheisriippuvuus, joka aiheuttaa
kakkaongelmia. Läheisriippuvuus on sitä, että
näkee kaikenlaista uhkaavaa 'kakkaa' ympärillään.
Sitten urputtaa siitä ja koiran kakka on 'hyvä
vihollinen', se kun ei voi puolustaa itseään itse
ja on varmasti likanen..
2) Väestöräjähdys, voisi olla yksi syy lissää,
miksei kannata urputtaa koirien kakeista. Se taas
johtuu kansainvaelluksista, ihmiset ovat
joutuneet enemmän kosketuksiin toisiensa kanssa
ja kuljettaneet näitä kakkiaisia mukanaan
kulttuurista toiseen. Sivuhuomautus: Ainoat
kaksijalkaiset Suomessa, jotka varmasti eivät
kakita koiriaan kulkuväylille ja lasten
leikkipaikoille ovat islaminuskoiset, koska
heille koira on epäpuhdas! Tosin salukin islamin
uskonto hyväksyy, tietenkin alunperin
beduiinikulttuurissa kauriin metsästykseen.
Todella mahtavia syitä ulostesotkuihin! Jos
ollenkaan ymmärsin tuon läheisriippuvuuden,
tarkoitat sillä sitä, että ulosteet ovat
jonkinlainen silmätikku, kun ei muuten keksi
kohdetta huonolle ololleen. Saataisiinko jotenkin
vielä Freud mukaan?
Nuo kansainvaellukset ovat vieläkin upeampi syy
kävelyreiteillä lojuviin kasoihin. Syyllinenhän
on kymmenien sukupolvien takana! Nyt viimeistään
pitää koiranomistajat vapauttaa kaikesta
vastuusta.
Kun ihmiset ovat joutuneet totuttua lähemmäs
toisiaan, jotkut alkavat oirehtia "varaamalla"
ulosteilla lisää tilaa itselleen?
Miten nämä hienot perustelut saataisiin
ytimekkäästi yhdelle riville?
Eikös Freudilla ole teoria, johon kuuluu
varhaislapsuuden luokittelu eri vaiheisiin?
Anaalivaihe on yksi tärkeä vaihe, jolloin lapsi
on kiinnostunut omista ulosteistaan. Vanhempien
tulee ymmärtää tämä, eikä torjua liian äkäisesti
lapsen ihmeellistä lahjaa, josta hän sitten
traagisesti joutuu luopumaan. Siis: Kakkaongelma
periytyy traumaattisista kokemuksista
lapsuudessa, jolloin olisi pitänyt nuo kakkajutut
niihin liittyvine kiintymyksen ynnä muine
tunteineen saada käydä läpi. Eli nyt nuo
läpielämättömät kakkafantasiat kertautuvat ja
toistuvat muuntuneena kiinnostuksena, nyt
vihamielisenä suhtautumisena mm. ruskeisiin
torttuihin missä niitä ikinä näkeekään.
Yhdellä lauseella tämä: Koirankakkafobia johtuu
torjutusta anaalivaiheesta lapsuudessa ja sen
aiheuttamista piilotajuisista yllykkeistä.
Kyllä ton läheisriippuvuuden voi ymmärtää ihan
miten vain, voi esim tapahtua niin
sanottu 'siirtymä' eli ihan normaali tarve olla
lähellä jotakin, siirtyy vaikka ruskeaan väriin
yleensä ja se muuttuu piilotajunnassa sitten
joksikin muuksi, se piinaa 'sisäistä lasta', joka
haluaa vain leikkiä, mutta julma aikuinen ei sitä
enää voi itselleen sallia jne.. Tulikohan
selväksi nyt..? Toisaalta, sen voi kyllä ymmärtää
ainoastaan oikein.
Toinen kohta yhdellä lauseella: Kansainvaellukset
ovat seurausta lajienvälisestä kilpailusta
kakkimistilasta. Katso alaviite:
(Älkäämme enää vaietko tosiasioista!)
Alaviite: Kansainvaelluksetkin johtuvat
läheisriippuvuudesta. Kun jokin kansa on tullut
liian lähelle jotakin toista toista kansaa, on
sen täytynyt lähteä etsimään uusia
kakkimisalueita. Mutta muinoin ei vielä osattu
selittää asioita oikein. Kakkiongelma on
kansainvälinen ja yhteiskunnallinen ongelma, ja
yhteiskunnallinen ongelma on kuin esine ja siihen
tulee suhatutua kuin esiineeseen. Kakkahan on
esine, eikö totta? Mikä on yhteiskunnallinen
ilmiö täytyy tietenkin selittää
yhteiskunnallisilla asioilla (Max Weber, kuuluisa
sosiologi). Yhteiskunnalinen asia ei saa
esimerkiksi henkilöityä eikä abstrahoitua
liiaksi, eli ontologiset tasot on pidettävä
erillään. Kakkaan liittyvät asiat tulee siis
selittää kakalla.
Korjaus edelliseen, älyttömän tärkeä asia!!!
Kakkakammon selittäminen edellisessä kommentissa
sosiologisella teorialla menee Emil Durkheimin
teorian piikkiin, ei Weberin! Weberillä, joka oli
myös uskontososiologi on toisenlainen teoria,
mutta eiköhän siitäkin jotakin irtoa. Weberin
mukaan sosiaalinen todellisuus - ja tottahan sekä
kakka että siitä puhuminen ovat sosiaalista
todellisuutta - rakentuu subjektiivisille
merkityksille. Weberillä on teos Protestanttinen
etiikka ja kapitalismin henki, jossa hän tutkii
uskonpuhdistuksen kerrannaisvaikutuksia
kapiltalismin syntyyn... Subjektiiviset
merkitykset ja uskonto? Lähestytään arkaa
aluetta, ja yksilöllisyyttä.. ja 'pyhän'
käsitettä.. erittäin yksilöllisiä MERKITYKSIÄ..
No, jaa.. kukin ajatelkoon itse! En tosiaan halua
olla mikään totuudentorvi!! Mutta sosiologinen
näkökulma koirien läjiin on tärkeä, ettei menisi
pelkäksi tikulla sorkkimiseksi..
Aikuisen ihmisen ei varmaan sallittaisi leikkiä
ulosteillaan. Siksi "sivistynyt" anaalivaiheeseen
jäänyt tai regressoitunut ihminen on hankkinut
koiran!
Ilman mitään psykologian tietoja päädyin tässä
keväällä tämänsuuntaiseen diagnoosiin. Töihin
lähtiessäni näin naisen koirineen tonttini
kohdalla. Minut huomattuaan nainen juoksutti
koiraansa seuraavankin tontin ohi, mutta sitten
todella hieno nuori rotukoira teki kunnon läjän
sitä seuraavan talon postilaatikon eteen. Hetken
jo luulin, että näen aivan ensimmäisen jälkiään
korjaavan koiranomistajan, mutta nainenpa
potkaisi vain vähän hiekkaa ja naamioi näin kasan
huomaamattomaksi. Mitä tästä sitten seurasi? Kun
lapset tulivat koulusta, he varmaan katsoivat
postilaatikkoon ja tahriutuivat ulosteeseen.
Samoin myöhemmin kotiin tulevat vanhemmat.
Todennäköisesti nainen kärsi syvästä
masennuksesta. Oman tilan ja muiden näennäisen
onnen (tiilitalossa asuu onnellinen perhe...)
välinen ristiriita oli liian suuri. Tahrimalla
onnellisen perheen arkipäivää ulosteilla oma olo
tuntui suhteessa paremmalta.
Näkökulma ihmisen ja ulosteen suhteeseen oli hyvä
käänne. Koira on tässä pelkkä statisti.
Sosiologia varmaan selittäisi ilmiön
kokonaisuudessaan.
Tuli mieleen kaamea ajatus. Olisiko sittenkin
niin, että ihmisen käytöstä tässä pitääkin
tarkastella koiran laumakäyttäytymisen
muunnoksena?
Koiran ja ihmisen suhde on paljolti tunnetasolla.
Ihminen on saattanut tiedostamattaan otta
koiralauman sosiologiasta osia itselleen.
Lauma osoittaa alueensa merkitsemällä sen
ulosteillaan. Rajakahakat voivat olla verisiäkin,
vahvempi voittaa. Ylemmyyttä voidaan osoittaa
vaikka virtsaamalla toisen päälle. Ihminenkin on
tässä omaksunut lauman jäsenyyden ja on alkanut
puolustaa noita rajamerkkejä. Mitä ihmeellisempiä
syitä kerrotaan sotkujen puolusteluina, mutta
taustalla onkin vain lauman vahvuuden osoittelu.
Me luulemme opettaneemme koiralle käytöstapoja,
mutta olemmekin omaksuneet lauman säännöt.
Sotkujen puolusteluna esitetään niin ontuvia ja
lapsekkaan uhmakkaita syitä, että taustalla
täytyy olla jotakin ihmistä suurempaa eli lauman
säännöstö. Ihminen myöntäisi edustamansa lauman
heikkouden jos piilottaisi rajamerkkeinä toimivat
ulostekasat.
Sosiologiaan pitää pian tehdä muilta lajeilta
lainattujen ilmiöiden laajennukset.
Aikuisen ihmisen ei varmaan sallittaisi leikkiä
ulosteillaan. Siksi "sivistynyt" ihminen on
hankkinut VAUVAN/LAPSEN ja oi ihanaa sitä pissi
ja kakka kautta...Ja hyvässä lykyssä tämä
pikkusaastuttaja(huomaa vaipatkin)oppii
elintärkeän seikan vanhemmiltaan, olla siisti ja
pitää oman pesän siistinä ja paskoo ympäri kyliä,
itsekseen tai koiran kanssa. Ihan miten vaan.
Tehkää lapsi, sen kakka pysynee vaipassa.
Kuitenkin vanhemmat piilottelevat pienten lasten
jätökset, eivätkä esimerkiksi merkkaile niillä
reviirinsä rajoja. Koiranomistajat taas pyrkivät
levittämään "merkkinsä" mahdollisimman laajalle
alueelle, ja puolustavat merkintöjään kaikin
mahdollisin keinoin.
Ilmeisesti laumasäännöstö tulee käyttöön vain
niissä perheissä, joilla on jäsenenään
laumaeläin. Usein koira näyttää omaksuneen
laumanjohtajan roolinkin.
Kuvasit juuri hienosti inhimillistä
sijaistoimintaa, käyttäytymistä, eli korvaavaa
toimintaa jonkin toisen, alkuperäisemman, sijaan,
jonkin mikä ei ole hyväksyttyä, vaan normien
rajoittamaa! Nykynormithan ainakin ovat ihmisten
keksimiä, eivät toki koirien.. Sama piirre
molemmissa kuitenkin ilmenee..
Eräs 'läheisriippuvuus'asiantuntija on jopa
kehottanut ihmisiä ottamaan mallia koirista, ne
kun 'eivät teeskentele'. Mitenkähän on, meidän
koirat osaavat kyllä huijata toinen toisiaan,
myös minua..
On muuten olemassa, jossakin regressiivissessä
psykoosissa, eräs kakan kanssa toimintaan johtava
oireryhmä..mikä sen tieteellinen nimi nyt
olikaan?? Tuhriminen..en muista..(nämä asiat kun
eivät niin kovasti kiinnosta..heh.? ..juu, en
myönnä)
Lisäksi joillakin 'hieman' tympeillä,
salamielisesti vihamielisillä, ihmisillä (jotka
ovat tyyttymättömiä aina ja jatkuvasti johonkin),
on kasvoilla nenän ympärillä tapaukselle
tyypilliset juonteet, eräänlainen 'inhonaamio',
ja tätäkin ilmettä on selitetty henkilön
salaisella viehtymyksellä ulosteisiin..siis ihan
tosissaan (mm Erich From ihmisen aggressioista
kertovassa opuksessaan)..
Sosiologiassa varmaankin on tutkittu koirien ja
ihmisten ryhmäelon yhtäläisyyksiä,
sosiobiologiassa ainakin. Veriset rajataistelot,
elintila..!!!
Uskontotieteellisessä kirjallisuudessa
materiaalia on myös jonkin verran. Samoin on
semiootikkoja, jotka ovat tosissaan tutkineet
ihmisen ja eläimen kommunikaatiota, mm Thomas
Sebeok, eläinsemiootikko.. Eläinten
kommunikaatiota tutkimalla, voidaan hänen
mukaansa saada selville, mitkä inhimillisten
merkkijärjestelmien muodot ovat perustaltaan
biologisia. Koira esim. 'polvistuu'
tai 'kumartaa' uhaksi kokemansa edessä, painaa
päänsä alas lepytelläkseen ja ilmeisesti myös
rauhoittuakseen itsekin.. Entä puhe
koiran 'rukoilevasta' katseesta!
Kun preeriakoirat tavatessaan 'suutelevat',
niin ..hm.. No,joo, kielellisen kompetenssinsa
avulla kaiken ratioinalisoiva ihminen käyttää
tuota sanaa, mutta mitä se on, tuo kuonolla
kuonon koskettelu, suun suulla?!! sitä voi kysyä!
Miksei koira peitä torttujaan (vaikka todellakin
pyrkii hoitamaan homman ylimääräisten silmien
ulottumattomissa, kuten kuninkaatkin)? Koska se
jättää samalla hajujäljen, anaalirauhaset
toimivat samalla kertaa ja se jos mikä on MERKKI,
aitaa en voi kuvitella niitten pystyttävän..
Miksi koirat ulvovat (huutavat)? Entä ihmiset?
Koska niihin saattaa lyönti sattua, koska ne
ilmoittavat, että 'pysy poissa' (reviiriulvonta),
ja koska ne ovat suruissaan (olen yksin, tulkaa
tänne), samat vastaukset sopivat sekä koiraan
että ihmiseen..
Freudin ukon teorioitten pohjalta on ihminen-
kulttuuri/eläin/koira-luonto asiaa vakavissaan
pohtinut
kirjallisuudentutkija Rene Girard. Hän esittää,
että uskonnollisen ajattelun syntymisen taustalla
on ihmisen perimmäinen ristiriita hänen
biologisen luonteensa ja yhteisöllisen luonteensa
välillä.
Mutta takaisin aiheeseen, eli koiran
läjiin. 'Pyhän'-käsitteen erääseen määritelmään
kuuluu, että 'pyhää' ('pyhän kokeminen, tunne-
elämyksenä) on jokin mikä 'kiehtoo ja kammottaa
yhtä aikaa, houkuttaa ja pelottaa, vetää
puoleensa ja on samalla kauhistuttavaa ja pahaa.
Mitäs tästä tulee mieleen? Jopa vanha
sana 'sacer'-latinaa, merkitsee sekä 'pyhää',
jotakin mihin ei saa kajota, mutta myös ja
samalla kertaa 'saastaista', johon myöskään ei
saa kajota? Kun en loukkasi kenenkään tunteita!
Se ei ole tarkoitukseni! Minulle on kerrottu!
Joo, melko varmaan, jos merkattaisiin
rajat 'luonnollisilla' merkeillä, olisi vähemmän
rähinöitä..pelkkä pierukin saa lähelläolijat
hetkeksi vaikenemaan aivan
refleksinomaisesti..kukaan EI huomaa mitään!
Mutta mitä tehdä? Koiratkin aiotaan vihdoin saada
kuriin - laki koirakurista suunnitteilla..
Olen monien äitien kuullut sanovat, että heitä ei
vauvankakki inhota ollenkaan(jotkut kyllä
inhoavat) isien puheita en ole tullut
kuunnelleksi. Eipä kakkia inhoa koiraemokaan,
sehän syö ne aluksi ja olen käsittänyt, että
hajun piilottamisen vuoksi, että pesue saisi olla
rauhassa niitä vaanivilta vihollisilta. Koirat
ovat itseasiassa siistejä eläimiä, minkä kai
kaikki koiraihmiset tietävätkin. Kakkipaikan ne
tekevät itse aivan määrättyyn paikkaan ja käyvät
aina samassa pihan nurkassa - niin ainakin meillä
toinen koira, jos ei heti tarpeen tullen pääse
kauemmaksi (toinen pidättelee niin kauan, että se
viedään aidan ulkopuolelle, lisäksi se
tyypillisisesti itselleen päättää kakkia
kävelyretken kaukaisimpaan kohtaan, eli hetki sen
jälkeen sanon sille: no niin, nyt käännytään
takaisin). Pesäänsä, nukkumanurkkaansa ne eivät
ikinä kaki, vaikka mikä olisi - paitsi vasta
vierotettu pentu, joka nukkuukin melkein missä
sattuu, jopa kesken lennon.
Kakkiasioihin vain liittyy hyvin syvällisiä ja
kiinnostavia merkityksiä..
Onkohan muuten koirien normisto muuttumassa?
Mielestäni aikaisemmin koirilla näkyi kasojensa
peittämisen refleksejä. Ne saattoivat raapia
maata suunnilleen kohti kasaa. Nykyään sitä näkee
harvoin. Olisiko asfaltti opettanut olemaan
raapimatta?
Koiran taipumus hakea toimitusta varten suojaisa
paikka johtuu varmaan siitä, että se on silloin
vähän puolustuskyvyttömämpi. Jos se luottaa
ulkoiluttajaansa täysin, sille kelpaa
avoimempikin paikka.
Ulosteen hajuhan on monilla eläinlajeilla myös
varoitusmerkki. Ilman mitään
siisteyskasvatustakin yksilöt osaavat varoa näin
bakteerikasoja. Refleksit ovat sitten tulleet
kirjatuiksi jopa uskontoihin.
Yhtenä ratkaisuna sotkuihin on
ehdotettu "taikatalkkari"-kastiketta. Sitä kun
kaataa tuoreen kasan päälle, seuraava paikalle
tuleva koira hotkaisee läjän ja nuolee vielä
nurmikonkin puhtaaksi. Koiran aistit ovat
kuitenkin erittäin tarkat. Liuoksen kehittelyssä
joudutaan varmaan käyttämään jotakin
peittelyrefleksin laukaisevia hormooneja
(feromoneja?). Pelkästään jonkun herkkuruuan
aromit eivät koiraa helposti petä. Joistakin
kommenteista voisi päätellä, että liuosta
saattavat ostaa kiinteistönomistajien lisäksi
myös koiranomistajat, joita selvästi ulosteiden
käsittely kiusaa. Jopa keskustelussa tuntuu
olevat jotakin kiusallista. Heille
tulee "piilotusrefleksi" jo keskustelustakin.
Useimmissa kaupungeissa on säännöstö jo pitkään
ollut aivan kunnossa. Käytäntö vain laahaa
jäljessä.
Varmaan kasan jättäminen esille on myös
koiranulkoiluttajalta jonkinlainen vahvuuden
osoitus. Jos joskus kaikki kasojaan keräävät,
voidaan sitä pitää myös "lepyttelykäytöksenä".
Samanlaisena joilla koira osoittaa alemmuuttaan
vahvempaa koiraa kohtaan. Yhteiskunta lakeineen
pyrkii nyt ottamaan "ylimmän laumanjohtajan"
aseman ja pakottaa näin alamaisensa
ulostemerkkinsä piilottamaan. Jos vahvuuden
osoitus ei ole vakuuttava, haastavat kaikki
itsensä vahvemmiksi tuntevat auktoriteetin
näkyvästi. Tältä monien koiranomistajien
protestit vaikuttavatkin.
Kyllä näyttää siltä, että koirien
normikäyttäyminen on muuttumassa. Ennen ne kuten
sudetkin, ovat tehneet tarpeensa kantojen ja
kivien päälle tai muuhun kohollaan olevaan
paikkaan (kuten myös virtsansuihkuttelu uroksilla
yhä), josta tuuli on saatellut reviirin
hajumerkit laajemmalle. Ojanpohjakyyristely on
ilmaisee näinkin yleistyneenä toimintona todella
normien muutosta.. Läjän vierustan raapiminen
viittaa todellakin siihen, että koira on
peittänyt muinoin tuotoksensa, kuten kissat
vieläkin. Se on voinut peittää myös muitten
tuotoksia. Nykyisin maan raapiminen ja hiekan
pöllyttäminen viittaa myös jonkinlaiseen
mahtailuun: minäpä tässä vähän pöllyttelen muun
lisäksi..asentohan koiralla on tällöin reipas ja
huoleton. Koira peittää omilla hajutuotoksillaan
myös toisten hajuja. Joskus koirien näkee ja
kuulee haukkuvan vihaisesti vieraalle kakulle,
jonka haju ei sitä miellytä. Kenties paikalla on
aiemmin käynyt kilpaileva karvakuono.
Susien reviiri on 500-1000 neliökilometriä.
Koiralta tuo aika on jäänyt kultaiseen unholaan.
tässkin yksi syy kikkareitten 'piilotteluun',
ehkä.
Tuohon 'taikatalkkariasiaan' en ole vielä
tutustunut. Yksi ratkaisuehdotus torttujen
keruuseen voisi olla 'Ulkoiluttajan kakkipakki',
metallinen olalla kannettava laukku, jonka voisi
asettaa sopivasti pökäleitten viereen ja kannessa
olisi kätevästi pieni kertakäyttöapulapio, esim
ohuesta uusiopahvista, jonka voisi hujauttaa
pakin sisällön sekaan. (..en ihmettelisi, josko
sellainen on jo keksittykin..) Pikkukauhasia
voisi helposti leikellä itsekin vaikka
kananmunakoteloista - ei kuitenkaan muovisista,
iltapuhteeksi, eräänlaisia 'jäätelötikkuja'..
(juolahti tässä kirjoittaessa mieleen..tyhmä idea
varmaan, kuka nyt enää mitään 'iltapuhteita'
tekisi..)
Pakin suunnittelisi vaikka Ristomatti Ratia!
Hänhän niin luonnonläheinen, omien sanojensa
mukaan (rakentaa luonnonkiviomakotitaloja jossain
Virossako se oli.. menee sivuun koko ajan..heh)
Uskonnosta lopuksi (kun nyt ihmiset jaksaisivat
lukea tänne asti..) Helsingin Sanomat, 11.7.2001,
'Ei mikään tapakristitty'..
Portugalilainen Preta-koira käy kirkossa joka
sunnuntai, se taivaltaa sinne itse 26 km:n matkan.
Näin jatkunut kolme vuotta. Preta lähtee
omistajansa kotoa Sobraron kaupungista viideltä
aamulla ja hölkkää Ermesinden kaupunkiin puoli
kahdeksaksi. Kirkossa se asettuu alttarin
viereen. Se nousee seisomaan kun kirkkoväki
nousee ja istuutuu kun väki istuutuu. Kun messu
on ohi koira palaa kotiin. Joskus se saa kyydin
ihmisiltä. Jumalanpalvelukset ovat kasvattaneet
suosiotaan, sillä monet tulevat kirkkoon
nähdäkseen Preta-koiran. Preta on entinen
kulkukoira, sen nimi tarkoittaa mustaa.
Osallistuuko se myös virrenveisuuseen ei kerrota..
Kaupunkioloissa monen sukupolven ajan
vaikuttanut, jalostettu koira varmaan itsekin
ihmettelee, miksi tekee joitakin kaukaisesta
laumaelämästä kertovia asioita...
Äskeisellä lenkillä havaitsin oikein kaupungin
asettaman koirankasaroskiksen. Vihreä, muovinen
ja kätevän näköinen. Ikävä kyllä senkin
lähiympäristössä lojui paljon kasoja.
Muistelen lapsuudessani nähneeni
kadunlakaisijoita Helsingissä. He työnsivät
suurilla kärrynpyörillä varustettua tynnyriä.
Tynnyri kiepautettiin välillä roskankeruuasentoon
ja kansi laskeutui kadun pintaan. Roskat
lakaistiin kannelle ja tynnyrin kiepautuksella ne
hävisivät kärryn uumeniin. Ammattikunta oli ehkä
hevosajoneuvojen ajalta, mutta varmaan
koirankasatkin kelpasivat kyytiin. Nykyään
tietysti hommaa hoitavat lakaisukoneet, mutta ne
eivät yletä joka paikkaan.
Kätevän näköisiä "kakkikeräimiä" näyttää jo
tulleenkin markkinoille. Muistelen nähneeni
tukevasta paperista valmistetun kehitelmän, joka
suorastaan kahmaisee kasan sisäänsä ja sitten
roikotetaan sinne roskikseen asti, jos jaksetaan.
Kun koiranulkoiluttajat eivät millään jaksa
pussia kantaa, voisikohan uskollinen
palvelijamme, koira, tulla avuksi. Joku
satulareppu selkään ja pussi kyytiin. Olisikohan
se kovin alentavaa koiramaailmassa, jos oma kasa
kulkisi lopunkin matkaa kyydissä? Satularepun
toisessa laukussa voi sitten olla vaikka vähän
ensiaputarpeita lasinsirujen varalle. Ja leuan
alla tietysti isännän rommiannos....
Tuohon kasojen keräilyyn ehdottelisin myönteistä
julkisuutta yhtenäisellä graafisella ilmeellä.
Keräilytarvikkeissa ja astioissa joku selkeä logo
ja touhun hyväksyneet koiratkin voisivat kantaa
tunnusta vaikka pantaan kiinnitetyssä viirissä.
Kaikki näkisivät siitä, että tämä parivaljakko ei
tienoota tuhri. Myös niiden koirakieltokylttien
tilalla voisi olla tällaisia "sallittu siisteille
koirille" -merkki. Sehän olisi myönteinen
ilmaisu, mutta samalla sotkemiskielto. Slogan
voisikin olla "siisti koira!", sillähän olisi
myönteinen sivumerkityskin. Koiratarvikefirma
sponsoroimaan kampanjaa!
Aika mainio idea, kyllä siinä on itua. Koirilla
voi olla valjaat. Niihin saisi kehiteltyä tuon
siistin koiran pussukan. Kakkiin liittyvät
ilmaukset voisi tarpeettoman proosallisina jättää
kokonaan pois. Kyllä ihmiset ymmärtävät.
Viittaisiko tuo 'yhteinen graafinen ilme'
jonkinlaiseen hymyyn? Tästäpä ajatukseni
loikkaakin edellä käsiteltyihin koirien
normeihin. On nimittäin havaittu, että koirat
nykyään eivät enää aina koe paljastunutta
hammasriviä 'irvistykseksi' ja sitä kautta
vihamieliseksi. Koirat ovat alkaneet käyttää
tuota ilmettä myös (Erkki Pulliainen), mutta vain
ihmisen kanssa 'graafisia ilmeitä' vaihtaessaan!
niin, että eikun joku kunnon piirtäjä kynän
varteen. Mauri Kunnas? Valjaissa olisi siis kaksi
laukkua, toinen pakille, toinen hoito- ja
puhdistusvälineitä varten. Joku julkisuuden
henkilö, joku kestosuosikki tao joku ylipäätään
vakavasti otettava ihminen osallistuisi
kampanjaan, jolla olisi tarkoin valittu sponsori.
Olkalaukku, jossa keinuisi jokin pakki olisi
kyllä epämukava hölkätessä, mutta
valjaspussukka..siinä on ideaa. Hilpeä viiri,
jossa logo! Yhteispelillä, ilman kurttuja!
Olin lähinnä siksi, että on vaikea ymmärtää
moisen pikkuharmin aiheuttamia intohimoja
joidenkin ihmisten kohdalla. Siinä olisi
psygologeille sarkaa tutkia moista katastrofia.
Kun kukaan näistä valittajista ei jostai syystä
kykene kirjoittamaan tästä muusta roskaamisesta,
jonka koiranomistajat ovat tuoneet esille, tai ei
niistä ole isommin kirjoituksia näkynyt. Kun taas
koiran kasoista on kirjoitettu "kilometreittäin".
Omituista. Tuntuu, että se on joillekkin mailman
suurin ongelma.
Niinpä, aluksi on vaikea ymmärtää, mutta sitten..
Tuolla ylempänä, muistaakseni kohdassa 'juu'
(11.7) on ukko Freudin teorioihin nojautuvaa
tulkintaa. Anaalivaihe on jo käsitelty. Tätä
vaihetta edeltää ns 'primitiivivaihe' (meniköhän
oikein?). Joka tapauksessa infantiili
(neutraalissa merkityksessään, sana infant
juontaa latinasta ja tarjoittaa sitä, joka
ei 'puhu'), vastasyntynyt ei voi korjata omia
jätöksiään, mutta kokee ne epämiellyttävinä, se
ääntelee, itkee monella eri voimakkuudella ja
omnin eri sävyin, se kiljuu, näyttää raivoavan
jne. Sitä ympäröi lisäksi HAJU. Haju on
keskeisessä asemassa tässä. Ihmisen muistia
koskevissa tieteellisissä tutkimuksissa on
toistuvasti tehty havaintoja, että
ns 'hajumuistot' ovat erittäin pysyviä ja
voimakkaita tunteita herättäviä. Lisäksi
aivotutkimus on osoittanut, että aivojen tietyt
tunteita, ja nimenmaan 'alkukantaisia' tunteita,
säätelevät osat ((primitiivisin aivojen osa,
selkäydinjatke) reagoivat hajuun, etenkin pahaan
hajuun, koska se on jossakin
kehityshistoriallisessa vaiheessa ollut mitä
tärkein biologisen olion eloonjäämisen kannalta.
No, niin. Miten tämä liittyy koiran läjiin? Hajun
ja hajuun liittyvien mielikuvien kautta.
Aivoissahan havaitaan tapahtuvan reaktioita
pelkästään mielikuvien perusteella,
aivot 'kokevat mielikuvan konkreettiseksi',
kunnes monimutkainen systeemi 'korjaa' tilanteen,
ja ihminen rauhoittuu, mielikuvathan eivät itse
asiassa oikeasti TEE mitään. Me vain toimimme
niitten perusteella, usein näyttää siltä. Haju
siis, ja pelkkä mielikuva, jonka koiran kakan
näkeminenkin aiheuttaa, assosioituu ketjureaktion
tyyliin varhaisimpiin elämämme vaiheisiin,
herättää tuntemuksen, eli tunnemuiston, ajasta,
jostakin piinan hetkestä, jolloin makasimme
märissä vaipoissa, hirvittävän hajun keskellä,
yksin, eikä kukaan 'koskaan' tullut! Kärsimyksen
syvimmässä kuilussahan sekuntikin ikuisuus, eikä
siis koskaan lopu. Täältä voisi juontaa juurensa
tämäkin kiihtymystä herättävä asia, koiran
kakkaan äkäisesti suhtautuminen.
Ihminen on nerokas tilapäisten selitysten
keksijä, ja toisaalta, laiska ja mukavuuden
haluinen. Laumaolentokin hän taitaa olla, niin
kuin täällä on jo todettu. Ja eikö muinainen
ahdingon täyttämä kärsimyksen tila, sisällä myös
kokemuksen erillisyydestä - likaissa vaipoissa
makaava itsensä uuvuksiin karjunut lapsi-
erollisyydestä, tuhon uhasta, mutta mitä se voi
sanoa? Ei mitään! Se ei puhu. Ihminen vain
reagoi..
Eli kakan näkemiseen liittyy mitä syvällisimpiä
assosiaatioita, joita on hyvin vaikea
uskottavasti selittää.
Kun joku ihminen uskaltaa nostaa äänensä,
kiukkuisen tai asiallisen valituksen, yhtyvät
muut kuoroon - kuten koiratkin, ne vahvistavat
toinen toisten käyttäytymistä tietyissä
tilanteissa (kuorolaulu verrattuna esim
ulvontaan, muoti-ilmaukset, sisäinen sankari ym).
Tapahtuu eräänlainen 'EKOLALIA'-ilmiö, ihmiset
toistavat toinen toistensa ääniä. Ja koska
ihminen osaa puhua ja ns 'totteuttaa itseään'
sanojan avulla, niin niitä sitten käytetään..
Mitä tahansa ihminen tekeekin, jos hän uskoo
tekevänsä sen omasta tahdostaan, hän kyllä keksii
itselleen mielekkään selityksen vaikka se olisi
kuinka absurdi - se kelpaa kyllä. Mutta asian
ydin, kakkaan suhtautuminen ei muutu, ennen kuin
totuus tulee päivänvaloon. Se on ekolalia-ilmiö!
Tämä on vain tällaista hattastelijan jaarittelua,
mutta kyllä näinkin voi ajatella..
Vähän jatkoa tästä. (Sana ekolalia tulee sanasta
echo - kaiku, lat. 'ekolaali henkilö' toistaa
jonkun toisen sanomia sanoja sellaisenaan)..
Tunnemuistoihin siis kuuluu se, että ihmisen
valtaa tunne, johon ei sisälly mitään
kielellistä, ei siis sanoja eikä
verbalisoitavissa olevia mielikuvia,
mutta 'tunne' (inho, kauhu, kiukku, närkästys,
epämääräinen kiihtymys ja paha olo, suuttumus,
hämmenys, häpeän sekainen äklötys jne, jopa viha
ja raivo)..) on silti todellinen! Kun siis kakka
osuu silmiin ja ajatuksiin, niin aivot
salamannopeasti alkavat etsiä selitystä.. Näin se
menee. Jotkut saavat selityksen tunteilleen,
vaikkapa maahanmuuttajista (eräs ihonväri mm),
poliitikoista, joistakin julkkiksista,
valkosipulista, sosiaaliviranomaisista ym ym ja
kaikkiin näihin liittyvitsä asioista.
Koiran kakki on vain yksi kohde selittämättömille
tuntemuksille, joita ei voi pitkään sietää ilman
selitystä.
Sosiaalipsykologiassa on tehty jo vuosikymmenien
ajan erilaisia tutkimuksia, joitten tuloksena
näyttää siltä, että kunhan ihminen keksii
harmillisille ja käsittämättömille asioille
jonkin 'mielekkään' selityksen se riittää ja
ahdistus lievittyy.
Eräässä tutkimuksessa annettiin koehenkilöitten
siirtää paperilappusia pöydällä kahteen pinoon ja
sitten takaisin yhteen pinoon. Koehenkilöt eivät
varsinaisesti tienneet 'mitä' tutkittiin. Heidän
kuului sitten maksaa yksi markka (!) kokeeseen
osallistumisesta. Toiselle ryhmälle määrättiin
sama tehtävä, jossa siis ei näyttänyt olevan
mitään järkeä. Toisen ryhmän jäsenet saivat 20 mk
palkkaa osallistumisesta kokeeseen. Kokeen
loputtua, kummankin ryhmän jäseniltä kysyttiin
(kysyjinä seuraavat kokeeseen osallistujaryhmän
jäsenet, jotka myöskään eivät tienneet mistä
tutkimuksessa oli kysymys). Kokeen suunnittelijat
kirjoittivat talteen kaikki vastaukset
kaavakkeilta, joissa oli
asteikko 'tyytyväisyyden' eri määrille. Tulos
oli, että ne, jotka maksoivat osallistumisestaan
olivat tyytyväisimpiä!
Absurdia? Ei ole. Jokin asia pitää vain kokea
mielekkääksi, kukapa nyt myöntäisi, että olen
ihan hölmö, kun teen jotakin näin tyhmää, tässä
täytyi olla jotakin mielekästä ja selitys löytyi
aina!
Siis: Koiran kakkaan suhtautumista voidaan
muuttaa siten, että saadaan ihmiset kokemaan asia
mielekkääksi! Absurdius ja huumori mukaan. Voisi
olla itseapiryhmiä, joissa kukin vuorollaan
ryhmässä korjaa koiran läjän pahvirasiaan ja
sanoo muun ryhmän kuullen: voi, miten kivaa, olen
hyvä ihminen! Nimittäin, sosiaalipsykologiassa on
osoitettu, että kun ihminen saadaan ryhmän
kuullen sanomaan jokin mielipide - siis sellainen
jota vastaan hän oikeasti on - ihmisen asenne
alkaa muuttua! (Sosiaalinen paine, hyväksytyksi
tulemisen odotukset ym syynä, ja kaiken
taustalla 'mielekyyden vaatimus'). Yksin hoettuna
tämä keino ei toimi. Joku julkisuuden ihminen
voisi järjestää tilaisuuksia, teevee mukaan. Kun
tästä toiminnasta tulisi 'ekolaliaa', niin jopa
voitaisiin vaihtaa keskustellunaihetta tältä
alueelta, 'graafinen' hymy kaikkien kasvoilla,
johonkin toiseen.
Olen vakuuttunut, että millään rangaistuksilla ja
negatiivissävyisellä jankkaamisella asia ei
edisty! Kakkaan liittyvät ilmaukset on jätettävä
pois, sillä luulen, että siihen liittyviä
varhaisia aivojen syvimpien alueitten kytkentöjä
reaktioineen tuskin voi koskaan purkaa. Asia on
sivuutettava, sitä ei loppujen lopuksi kaikkien
edes kannata ajatella! Riittä kun TOIMII,
avoimesti ja muiden kuullen! (tähänhän ns
iskulauseittenkin teho perustuu, ei niissä mitään
järkeä pidä ollakaan)
Eräs syy monien vastahakoisuuteen kumartua
siivoamaan läjiä, on tuossa
itse 'kumarruksessa'.. Kumartua, painaa päänsä ja
polvistua, keskittyä käyttämään käsiään ja
erilaisia vempaimia tuossa niin erikoisessa
asennossa, jossa sitä paitsi on alttiina jollekin
vain, niska paljaana, silmät kohti maata!! Olihan
jo puhetta siitä missä asennossa muinaisia
jumalkuninkaita lähestyttiin, joten ei tästä
enempää, eikä uskonnostakaan..
Tätä asiaa ei sitten pidä perustella 'henkisellä
kasvulla' eikä 'itsen toteuttamisella', niitten
nimissä on jo nyt levitetty ties mitä.. Mutta
tämä ei tietenkään kuuluu tähän asiaan.
Olen samaa mieltä, että rangaistuksen uhka ja
kiellot toimivat aika huonosti. Asioita pitäisi
edistää myönteisillä toimilla.
Ihmisten arvoja, toimia ja ajatuksia voidaan
monin tavoin manipuloida. Jollei se olisi
mahdollista, jopa helppoakin, ei olisi
mainostoimistoja eikä puolueitakaan.
Mitenkähän muuten se "Älä sylje lattialle"-
kampanja oikeastaan onnistui? Minun lapsuudessani
oli sellaisia kylttejä monissa paikoissa,
raitiovaunuissakin. Silloin varmaan Internetin
puutteessa käytiin kovaa polemiikkia päivälehtien
yleisönosastoissa. Voin kuvitella monien
painokkaasti puolustelleen syljeskelyä
terveydellisistä syistä, toiset ehkä taas
vaativat lisää sylkykuppeja. Monet varmaan
muistivat myös maksavansa veroa. Ja aina
keskustelun lomaan tuli näitä "että jaksattekin
mitättömästä paasata"-kommentteja.
Koiranulosteita puolustetaan aivan yhtä
voimakkaasti. Jotenkin se kaikkialle syljeskely
vaan saatiin kitketyksi. Olisiko siihen saatu
lyödyksi "sivistymättömyyden leima". Tai
myönteisemmin: sylkemättömyyteen ehkä saatiin
selvä älykkyyden vaikutelma.
Jos sitä myönteisyyttä vielä tunnusteltaisiin,
niin ainakin minä aloin pitää erästä seutumme
uutta asukasta erinomaisena lähimmäisenä nähtyäni
hänen korjaavan koiransa kasan pois. Paikkakin
oli sellainen, mihin monet varmaan kokisivat
ylivertaisen sotkemisoikeutensa hyvin pätevän:
rakentamaton tontti, tosin lasten suosima.
Tällainen "Siisti koira!"-kampanja olisi se
myönteinen vaihtoehto ankaralle lainsäädännölle,
valvonnalle ja ilmiantomentaliteetille. Se voisi
olla kädenojennus rajakahakan keskellä.
Jatkuvasti tihenevistä koirankasajonoista
lähiteiden varsilla voi tietysti repiä
myönteisiäkin puolia. Ei ainakaan murtovarkailla
ole täällä helppoa, jos edes osa kaikista
koirista nukkuu koiranunta... Tai onhan varakasta
seutua, koirakin melkein joka talossa...
Ulosteiden näkemisen laukaisemia tunnetiloja
pitää tietysti varoa. Omalla tontillani jo
melkein aioin ryhtyä myrkkysyötein pihaan
änkeävien koirien torjuntaan. Myös ketunraudat
olivat jo mielessä. Ajatus vertavuotavaa
koiraansa kantavasta naapurista on kuitenkin
pitänyt keinot hallinnassa.
Se "taikatalkkari" liuos tulee kuitenkin joskus
yleiseen myyntiin. Se on mielestäni kaikkein
oikeudenmukaisin ja ympäristöystävällisin
ratkaisu, jos näitä kaikista kanssaihmisten
toiveista, hyvistä tavoista, järjestyssäännöistä
ja laeista piittaamattomia koiranomistajia
vieläkin vaan on.
Tämä keskustelu on suuresti auttanut minua
ymmärtämään koiraharrastuksen nurjaa puolta.
Parhaat puolet tunsin jo entuudestaan mm.
vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnasta.
Muistan minäkin nuo sylkykupit. Ne olivat matalia
lieriön muotoisia lattioilla pidettäviä astioita.
Niitä oli mm neuvolan odotushuoneessa 40-50-
luvulla. Äiti minulle jotakin niistä motkotti.
Olivat valkoisia, posliinia tai emalia, sininen
raita..?. Ja tuo 'spotta ej på golvet'-kyltti
ratikoissa, kun muutettiin Helsinkiin, senkin
muistan.
Luulisin, että ennen vanhaan porvarisväki on
ominut sylkykupit aatelisilta ja aateliset
kuninkaallisilta, rahvas se vain 'roiski'. Voi
olla, että asia on aivan jollakin toisella
tavalla..mutta yleensä kai nuo tavat ja normit
ovat siirtyneet 'ylhäältä
alas', 'edelläkävijöiltä perässähiihtäjille'..
Muistan sanan 'hygienia' äitini suusta ja
koulusta tuberkuloosivalistustunnit. Jotenkin
nämä asiat liittyvät toisiinsa? Aivan varmasti on
ankaraa polemiikkia sylkykupeista käyty ja
lopuksi oli 'sivistynyttä' ja
vähintäänkin 'hygieenistä' olla syljeskelemättä.
Jäänne noilta ajoilta on sanonta, jonka kuulee
silloin tällöin (ja sen lausuu useimmiten joku,
joka kokee syyttä suotta tulleensa yleisen
moittimisen kohteeksi) ja joka on ikäänkuin
viimeinen varmasti oikeuttettu puolustus, lähes
ihmisarvoon vetoava merkitykseltään: 'Olenko minä
joku sylkykuppi? Tai: 'Minua pitävät
sylkykuppinaan!'
Jollakin tavalla sylkykuppien katoamisen täytyy
liittyä myönteiseen merkitysmaailmaan, jonka
kaikki lopulta hyväksyivät ja, mikä tärkeää ehkä,
asia ei politisoitunut eikä henkilöitynyt liiaksi
asti. Hygienia on varmaankin eräs avainsanoista,
siitä ei voinut olla erimieltä. Nykyään kuulee
sitä vastoin puhetta asiantuntijoitten suusta
siitä, että olemme liian hygieenisiä ja siitä on
seurauksena allergiaoireitten lisääntyminen mm.
Tiedä sitten..
Enää ei ole 'kansanluokkia' samassa merkityksessä
kuin ennen. Mutta silti koko ajan on ilmassa
puheenaiheita, jotka jakavat mielipiteitä niin
rajusti, että alkaa tuntua siltä, että me
suorastaan rakastamme olla ehdottomastoi eri
mieltä joistakin asioista, joihin jokaikisellä on
jotakin sanottavaa.
'Siisti koira', kun nuo sanat lausuu peilin
edessä, ilmaantuu kasvoille 'koiramainen hymy' -
graafinen ilme? 'Cheese!' - ihan hyvä vastine
tälle. Pientä edistystä eläinmyönteisyyteen ovat
presidentin kaksi kissaa! Niitä en ole kuullut
moitittavan.. En ole kyllä vieraillut
kissafoorumilla vielä. Tässä tulee vaara
lähestyä 'nais'-kysymystä ja siitä vaikenen!
Kissat noin muuten ovat kokemukseni mukaan
herättäneet ihmisten tunteita vielä voimakkaammin
kuin koirat, - noituusjutut, musta kissa tien
yli, vieläkin kuulee: syljettävä kolme kertaa!
muuten onnettomuus kohtaa sinua.
Mistähän kuulin, luin tai näin, eilen ehkä
(rementiaa?) että yli puolet ihmisistä todella
pelkää koiria (52%/48%?). Koulujen
opetusohjelmaan tulisi kuulua jotakin koirien
luontaisesta käyttäytymisestä, niistä
ominaisuuksista suden sukuisilla
ihmisen 'kanssaeläjistä', vaistoihin perustuvasta
käyttäytymisestä. Vaistoja ei millään ilveellä
saa kitkettyä koirista kokonaan pois - (esim
seuraamistaipumus - sehän joskus, jos tämä vaisto
laukeaa 'päälle', aiheuttaa väistämättä
tarraamisen 'pakenijan' lahkeisiin, polkupyörään,
autoon, ym) Syntyy niin helposti täysin vääriä
käsityksiä..ja selityksiä.. Erkki Pulliaisen
kirjassa on muuten hauska esimerkki, monen muun
joukossa, ihmisen ja suden samankaltaisuuksista:
koripallojoukkueen pelaajat ryhmittyvät ringiksi
('kuono kuonon' viereen) ennen saaliin ajoon
ryhtymistä, aivan samalla tavalla kuin sudet
aikojen alusta asti, kun niillä on päämäränä
saavuttaa yhteistoimin hirvi 'koriin'. Koirilla
ei enää ole mahdollisuutta tähän, ainakaan
meillä, koska meillä ei ainakaan vielä ole
kulkukoiraongelmaa.. Jossakin Etelä-Amerikassa
hylätyt koira kuitenkin kertyvät laumoiksi- ( nyt
taas leviää..)
Taikatalkkari-juttu on minulle aivan haloo-haloo-
asia. En tajua siitä mitään! Että siis.. syövät??
ei.. en tajua.
Toiveajatuksiini kuuluu kuva poliittisesti
neutraalista, julkisuudessa tahriutumattomasta,
yleisesti tunnetusta ja arvostetun aseman
omaavasta, sympaattisesta henkilöstä, korjaamassa
koirun kakkaa kyykkysillään, rauhallinen, mutta
hilpeä 'siisti koira'-ilme kasvoillaan.
Koirat tekevät hyvää sydämelle joka tapauksessa.
Tämä on jo toistoa, mutta tosiasia kuitenkin.
Kunhan vain tutustuu johonkuhun koiraan.
Toisen koiramme emokoira on raunioharrastaja-
koiraihmisten koira, hyvin on kokeissakin
pärjännyt, saanut jonkun tittelinkin. Fiksu
tyyppi, rauhallinen, mutta iloinen, ei muuten
palkittu mitenkään, mutta rakastettava ja
rakastettu.
Semmoista.. Yritän vastedeskin olla kiihtymättä
mistään!! Siis mistään! Järkiparkahan siitä
kärsii! Ketjureaktioita pelkästään seuraa raivo-
ja kiihkomielisestä kielenkäytöstä..
haukkuva 'koira' ja ihminenkin saattaapi joskus
purrakin, vaikka oikeasti ei mitään
todella 'pahaa' pahaa edes osaisi haluta.
Onkohan 'sivistyneisyydellä' enää paljonkaan
merkitystä? Taitaa olla tärkeämpää 'itsensä
toteuttaminen', mitä se nyt sitten milloinkin
onkaan.. Enpä tiedä.
Koiran läjät.. Herttanen sentään! Eivät kai
koirat itse nyt mitään sylkykuppeja kuitenkaan
ole.
Kyllä minusta tuntuu, että suurin osa
koiranulkoiluttajista jättää kakat keräämättä
ihan sen enempiä syytä pohdiskelematta; miksi
siihen pitäisi olla joku valtavan psykologinen
syy?
Tekeehän ihminen paljon muutakin, mitä ei
oikeastaan ajattele ollenkaan, ei jokaista
askelta ja aivastusta mietitä etukäteen
että: "Jos nyt teen näin, osoitan olevani suuri
ja mahtava", alueen merkkaamisesta
puhumattakaan... Eiköhän ihminen ymmärrä hiukka
koiraa paremmin, että "se ja se alue kuuluu
tuolle ja hänelle, eikä yhtään sen enempää
minulle, vaikka koirani paskantaisikin sinne..."?
Ei kai tää keskustelu tosiaan meijän sukupolven
aikana lopu... Minä nyt oon miettiny asian
silleen, että kun koira tekee kakkansa jonnekin
viheralueelle, ni se maatuu parissa päivässä. Kun
koiranomistaja kerää sen kakan maasta ja laittaa
pussiin jossa se kärrätään kaatopaikalle, ni kohta
ihan oikeesti hukutaan koiranpaskaan, koska mihin
se sieltä pussista maatuu?! Olipa mikä ekopussi
tahansa, menee siinä kuitenkin paljon pitempi aika
maatumisessa.
Sanoit että koirankakka vahingoittaa kasveja koska
koira ei ole märehtijä, no enpä ole tosiaan tullu
miettineeks että sittenhän kaikki luonnon
lihansyöjäeläimet on ympäristölleen vaarallisia...
Taitaa olla niin, että ihminen hyväksyy vain omat
jalostetut jätöksensä mutta ei muiden luonnollisia
päästöjä. Kyllä ei tässäkään maailmassa luulis
koirankakan paljon painavan, kun kuitenkin ihan
tyytyväisinä hengitämme kaikkee moskaa mitä ei
kestä maalima eikä me. Eikä koirat.
Mitä olen koiria hoitanut ja havainnoinut, niin
yleensä niillä on ihan luonnollinen vaisto, että
asioille pitäisi päästä vähän "piiloon", johonkin
pusikkoon tai metsään. Tottahan koira oppii
tekemään kakkansa keskelle puistoa tai vaikka
moottoritietä jos ei muuta mahdollisuutta ole,
mutta fiksu koiranomistaja kyllä äkkiä tottuisi
viemään koiran tarpeilleen syrjempään paikkaan.
SE on minusta huomattavasti älykkäämpää kuin
kerätä luonnollinen jäte luonnottoman jätteen eli
muovipussin sisään.
Te kaikki, jotka käytätte tavattomasti energiaa
kakkakikkareiden taivasteluun.
Suunnatkaapa se energianne siihen, että niitä
ROSKIKSIA todella saataisiin lisää. Se on
tosiasia, että todella moni keräisi kikkareet
pois, jos niitä roskiksia olisi.
Kokeilepa itse jos et usko, miten typerää on
kakkapussia ulkoiluttaa kilometrikaupalla.
Ja jos sitä pussia yrität tunkea jonkun
taloyhtiön roskikseen, niin johan on asukkaat
sitten siitä huutamassa.
Itse käytän koiran metsässä kakilla ennen
lenkille lähtöä, ettei tulisi kakkia vääriin
paikkoihin, mutta joskus käy vahinkoja.
Miksiköhän roskiksia on vähennetty...Ei ole
henkilökuntaa tarpeeksi tyhjentämään niitä?
Niihin on kohdistunut niin paljon ilkivaltaa,
ettei ole enää vara kunnossapitää niitä? Eli
ihminen itse pirulainen on tämänkin takana
lapsuuden traumoineen ja turhautumisineen,
rikkomassa paikkoja.
Työttömät vaan tyhjentelemään roskiksia ja
keräämään paskoja teiltä ja turuilta.
Kakat kerätään, anteeksi, yleensä, mutta
tekopyhäksi en rupea..Joskus olen kiikuttanut
pussukan kotiin, tarkemmin sanottuna taloyhtiömme
sekajäteroskikseen lenkin päätteeksi, kun en
kehdannut jättää sitä lyhtypylväsroskikseen
(muuta ei edes ollut matkalla!). No, tästähän
papparat ja mammarat suivaantuvat oikeen olan
takaa,vaikka itse asun talossa ja sinne muutkin
kakkavaipat tms. kiikutan asunnostani. Mun sit
pitäisi viedä koirankakkapussi asuntoni
pikkuroskikseen, josta sen voin "tuntemattomana"
saasteena kipata muun jätteen seassa lootaan.
Hmmm. Sairasta. Terve järki, missä olet kun kakan
haju ja ikikammo on tukkinut kaikki
ajatuskanavatkin..
Olen samaa mieltä kuin edellinen että roskiksia
enemmän koska ei ole kivaa pitää kakkapussia
taskussa tuntikaupalla.Ja toinen iso syy olla
keräämättä jätöksiä on se että maatuvat
koirankakkapussit maksavat niin paljon että ei
kaikilla koiran omistajilla ole varaa ostaa niitä!
Ja kun minä maksan kahdesta koirasta koiraveroa
niin luulisi että kun kunta ei tunnu niitä rahoja
laittamaan mihinkään hyödylliseen(esim.parempiin
koirapuistoihin) niin eikö kunta voisi antaa
ilmaisia koirankakka pusseja ja roskapönttöjä!
Joten ne joita ne jätökset niin kamalasti
häiritsee niin ei kun vaan ajamaan asiaa
eteenpäin!(itseäni ei jätökset haittaa koska
roskia ja lasinsiruja on niin paljon ja
koirankakka on niistä vaarattomin)
Aikuistu...
Niin kauan kun luonnossa on ihmisten jätöksiä ,
niin niin kauan annan koirani paskantaa luontoon
ja puistoon.
En kumminkaan lasten hiekkalaatikolle.
Kokemusta on nimittäin myös puistotöistä ja
kaikkitietäväisen ihmisen roskaamisesta roskien
keruun merkeissä. Mitä sieltä löytyykään?!
Karkkipapereita, käytettyjä kortsuja,
huumeneuloja, pullonkorkkeja, krapulayrjöjä,
muovipusseja, mainoslehtisiä, pulloja (yleensä
rikottuja), ilotulitusrakettien jäännöksiä,
polkupyöriä, autonrenkaita, kiukaita,
ydinsukellusveneitä, otsonikatoa... hei, taisi
mennä överiksi. Totta silti. Ai niin...
Ihminen kaikessa viisaudessaan on alkanut
saastuttaa jo avaruuttakin. Kelaa sitä!!
olen ihan samaa mieltä, varsinkin
kaupunkialueilla, siis vaikkapa kävelyteiltä tms
läjät pitää ehdottomasti kerätä pois! meidän
koira, pieni jenkkicockeri, on aivan itse oppinut
tavoille, se ei ikinä kaki tielle (tai
vastaavalle), vaan menee useimmiten jopa ojaan
kakalle! onkos kenellekään muulle tällaista
sattunut?
Tästähän on kehkeytynyt aika hauska ja melko
asiallinenkin keskustelu. Kun nyt kerran koiran
jätöksistä on puhe, niin vaikka tämä itse aine ei
niin miellyttävää olekaan, niin silti siitä
käytetään mitä erilaisimpia kuvaavia, siis laatua
ja siihen enemmän tai vähemmän kielteisesti
sävyttynyttä (tunnepitoisesti) ilmaisua,
erilaisia hauskoja kiertoilmaisujakin on
(esim 'torttu'). 'Rakkaalla' lapsella on monta
nimeä, vain onko sittenkään? Kootaan nekin nyt
tänne! Tämä on vain huumorimielinen ehdotus.
Siis, mitä sanaa/sanoja sinä käytät?
Eläinlääkärithän käyttävät neutraalia
sanaa 'uloste', se on tietysti asiallinen, mutta
vähän tylsä.
Meillä puhutaan useimmin 'kakista' vaan.
Entäs sinä?
Sitten vielä 'Marialle'. Ei olisi uskonut, että
näin hankala aihe tuottaisi näin runsaan osanoton
ilman ylettömiä kiihkoiluja!
Siis, koiran läjä on 'kakkia'
Kakki on diminutiivi, hiukan vähättelevä versio
sanasta kakka. Arkikäyttöön sopivampi kuin
uloste, joka taas kuullostaa jotenkin
anatomiselta. Kakki ja kakka ovat äänneasultaan
helppoja puhumaan opettelevalle, siis
lapsenomaisia ilmaisuja. (Englanninkielessä
doodoo ja peepee...) Ilmaisun runsas käyttö
viittaa regressioon; paluu onnelliseen aikaan,
lapsuuteen....
Sananvalinta paljastaa käyttäjän suhteen asiaan.
Samalla tavalla alkoholijuomien kansanomaiset
nimitykset kertovat jostakin moralismin ja
alkoholipolitiikan vammoista. Ei haluta edes
itselleen tunnustaa päihdyttävän aineen käyttöä,
vaan "otetaan häppää".
Aiemmissa keskusteluissa näkyi selvästi sellainen
ilmiö, että jos joku paisuttelee asian toista
puolta, toiset aivan yhtä tehokkaasti
vähättelevät kääntöpuolta. Jos "raja-aidan"
toisella puolella kirjoitetaan realistisella
tasolla, asettuvat toistenkin kommentit oikeisiin
mittasuhteisiin ja kommunikaatio voi alkaa
toimia. Joskus tosin aivan asiallinenkin avaus
tuottaa runsaasti suoranaisia
primitiivireaktioita. Luultavasti joidenkin
vanhojen keskusteluiden tai asenteiden
aiheuttamat patoutumat vain purkautuvat näin.
Tämän keskustelun paras anti oli näkökulma
käyttäytymistieteisiin. Koiriin liittyvien lakien
valmistelussakin pitäisi olla mukana myös koiran
laumakäytöksen asiantuntemusta.
Kyllä tässä keskustelussa on selvästi merkkejä
siihen suuntaan, että kiivailua herättänyt asia
voi muuttua siedettävämmäksi, kun vain reilusti
antaa ajatusten rientää ja ottaa asenteen, että
itse etsii uusia näkökulmia..lieke jonkinlaista
itsesyntyistä jonkinlaista siedätysterapiaa, myös
täällä käytyjen muitten kiihtymystä herättävien
keskustelujen suhteen. Rehevää kieltä rehevistä,
maallisista asioista, miksi niistä vauhkoontua..
Koirat tekevät hyvää sydämelle joka tapauksessa.
Totta tosiaan sanavalikoimaa suomenkielessä
riittää ja lähes kaikki nimisanat kantavat
mukanaan tunnemerkityksen.. Ja minkä
kiertoilmaisun valitseekin, kaikki kuitenkin
ymmärtävät kyllä. Joku sanoi kerran 'faeces'
(latinaa -ääntyy 'feekees', ulsoste) ja kyllä se
kuulosti aika huvittavalta.. 'Mennä puuteroimaan'
on aika hienosteleva jne..
Varmaan lakienlaatijoille on viestejä mennytkin..
Mutta kestää varmaan jonkin aikaa ennen koirat ne
oppivat ja niitä noudattavat, ainakin mikäli
eräät niistä saavat jatkaa laumanjohtajana
oloaan.. 'Koirakuri'-sana on mielestäni hieman
latautunut, koirathan pyrkivät järjestykseen
säilyttämiseen, noin periaatteessa. Juuri tänään
meidän toinen koira sai hepulin, koska pihalle
oli ilmestynyt autonrengaspino (matkalla
kellariin)- kyllä se tuota tornia moittikin ja
pellolla niittokonetta!
Juu, 'kakki' on diminutiivi, tosiaan.. On siinä
jotakin hellittelevääkin. Sanaa 'p...a' en juuri
käytä kuin harmitellessani omia
töppäyksiäni..kotioloissa.
Alkoholin nauttimisesta ja 'kurista' puheenollen
juolahti mieleeni muuan tuttava, jolla hieman on
taipumusta tähän a:n liikakäyttöön. Tyyppi
puolusteli pahaa tapaansa ja sanoi: Ei, ehei, en
minä kyllä mikään alkoholisti ole, olen, tuota,
tuota, hieman kuriton vain..!
Tässä on ihmetelty, että miten moinen asia voi
saada tällaiset mittasuhteet, kirjoittelussa.
Niinkin harmiton asia kuin koiranpaska on, se
tuntuu joillekkin olevan "mailman kauhein asia"
vaikkei sitä muun roskan joukosta juuri
erottaisi. Se on outoa. Tosi outoa.
Joita suunnitellaan, niitä voisi testata vaikka
nuorisolla, sillä hehän ymmärtävät puhetta;) tai
ainakin niin väitetään. Siis: Ei saa sotkea, jos
sotkee vastuullisen on kerättävä jätökset. Eli
vanhemmille muovikassit mukaan. Jne. Olisi hauska
nähdä kuinka tämä onnistuu, siten varmaan
lasinsirutkin katoaisivat,eikä koiraihmisillä
olisi valitettavaa.
mä inhoan teitä!!
mua ärsyttää joku "pois nuo koiran kakat"
keskustelu!! KAI NEKI NY SAA PASKATA!! Ja meeppä
itte kantamaan koiran paskoja pois ja kanna sitä
hikistä pussia sitte koko lenkin ajan 1000 km!!
ÄÄLIÖ!
oujee. voisko tota enää paremmin sanoo
ne koiran läjät maatuvat huomattavasti nopeammin
maassa kuin jos ne tungetaan muovipusseihin!!!
oma koirani tekee läjänsä pusikkoon, jos
sellainen on lähettyvillä tai jonnekkin puun
juurelle piiloon..enkä kyllä näe järkeä lähteä
pienen koiran pieniä ja piiloon heitettujä
kökköjä keräämään ja tunkemaan muovipusseihin!
mitähän tapahtuu niille koiraverona maksetuille
markoille?? olisiko (on näköjään) liikaa pyydetty
jos niillä ostettaisiin sellaisia
kakankeräyskoneita, joilla ojellaan ja imaistan
kökköset siististi putkea pitkin talteen..näin
sellaisia Pariisissa..
Tässä asiassa kun ei vain näytä syntyvän
yksimielisyyttä. Mitä tahansa ehdottaa, niin
jotenkin keskustelu aina palaa alkuun. Odotapa
niin näet!
Miten se Pariisin kökkölaite toimii, siis miten
sitä 'ojennellaan'(?) ja sitten se 'imaisee'
kökön? Onko ihmisillä sellaisia itsellään?
Jonkinlaisia 'imutorvia', Tyhjiöön perustuva
systeemi? Vain kunnallinen 'kökköimuri', pyörillä
kulkeva?
Periaatteessa olen aika pitkälle samaa mieltä
kanssasi.
...mutta, kun kansanedustajat tarttee lisää
rahaa, eikä näin ollen olekkaan rahaa kyseisiin
vempaimiin.
mulla on ollu koira jo 11 vuotta ja sanon ettei
sen läjiin oo ykskään astunu.Koira tekee
luonnostaan tarpeensa johonkin pöheikköön jos
vain saa eli vikahan on narun toisessa päässä,
pakkohan se on tehä jalkakäytävälle jos ei
mettään pääse. Ja tosihan se on että spurguthan
ne isomman pahan tekee, olen kahen lapsen äiti ja
törmänny pari kertaa leikkipuistossa ihan suoraan
ihmisen paskaan koira kun ei paperia käytä.Nyt
vaan ei uskalla koiraansa irti laskee kun heti
vanhat mummut huutaa että hui kun se "tappaa",
kun oli se Tampereen tapaus niin kaikki isot
koirat on pahoja,eli helppo leimata yhen takia
kaikki.Ja olen kokemuksesta huomannu että pirnrt
puudelit ne törkynsä ne kadulle tekee ja isot
pahat"sudet" saa huonon maineen
En oikein pidä näistä keskusteluista missä koiraa
haukutaa eläimeksi joka paskoo ja kuseksii joka
paikkaan! Jos koirilla olisi kädet niinkuin
ihmisillä ne olisivat jo varmasti rakentaneet
itselleen vessat! ja kukat eivät todellakaan
kuole siihen myrkkyyn!!! Ota vaikka koiran paska
käteen ja tunge sinne vaikka auringon kukan
siemen niin johan kukoistaa!!! Ja sitä paitsi
koiran paska ja kusi eivät haise tasan yhtä
pahalle kuin kissan!!!
Olen kyllä itse astunut koiran paskaan usein
mutta en silloin syytä siitä koiraa vaan itseäni
sillä en katsonut jalkoihini! Ja sinä järkevä
ihminen, tuo ns. myrkky imeytyy sateen mukana
maahan, enkä ole sellaiselta kohdalta koskaan ole
nähnyt kukkien kuolevan (ellei syötä kukkais
myrkkyjä koiralle)!
Tämä keskustelu 'koiran läjien' asianmukaisesta
asettamisesta ja siirtelystä ei ehkä jää
viimeiseksi. Mitä tästä opimme? Kun joku esittää
absurdeja eli näennäisperusteluja jollekin
asialle mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä,
ja joku toinen taas väittää kiihkeästi vastaan
jotakin aivan päinvastaista yhtä 'hyvin' eli
absurdein perusteluin, niin silloin voi aina
kysyä: Onko tämä nyt taas niitä 'koiran läjä-
keskusteluja! Lopullista yksimielisyyttä ei
synny. Vaahtoaminen ei kannata.
Mutta voimakkaita tunteita herättävät asiat voi
silti jättää muhimaan.. ja antaa myrskyn
vesilasissa laantua.. Koiran kakki ei ole merkki
maailmanlopusta. Eikä se sitä paitsi taida
maailmasta pikapuoliin loppuakaan! Minusta nuo
kököt ovat merkkejä siitä, että elämä jatkuu!
Hurraa! Kauan eläköön koirat! Ihmiset käyttäkööt
sydäntä ja järkeä, ei remmiä eikä kengänkärkiä!