Olin uppoutunut liikaa työhöni ja sitä kautta toin myös työni tavalla tai toisella kotiin. Tämä teki minusta pikku hiljaa kylmän ja tunteettoman ihmisen puolisolleni, joka alkoi jo reilu vuosi sitten puhumaan avioerosta ja rakkauden loppumisesta. En välittänyt hänen terveydellisistä ongelmista tai henkisestä hyvin voinnista vaan kehoitin häntä hoitamaan asiansa itse kuntoon, koska olin vain uppoutunut omiin ongelmiini jotka suurimmaksi osaksi kumpusivat työstäni. Minä en tietenkään asiaa uskonut vaan kuvittelin, että nämä on näitä normaaleja parisuhdeongelmia. Kaikki kuitenkin räjähti noin 6 kuukautta sitten käsiini ja silmäni aukenivat kun huomasin puolisoni sormessa kihlasormuksen joka oli ollut hänellä jo viikkoja. Hän oli yrittänyt useasti jättää sormuksen niin että huomaisin mitä sisällä lukee. Hänellä oli ollut ystävyyssuhde erääseen mieheen joka oli tukenut häntä ongelmissaan pahoina aikoina. Tämä oli kuitenkin kehittynyt minun rakkauden osoittamattomuuden kautta ja tullut tähän pisteeseen. Hän tunnusti ja kertoi minulle kaiken. Hän kertoi että rakasti sitä minua joka olin aluksi ollut. Annoin hänelle kaiken anteeksi, koska kaikki valkeni minulle välähdyksen lailla, että minä olen aiheuttanut tämän kaiken. Hän antoi myös minulle anteeksi, sillä ehdolla, että muutun sellaiksi ihmiseksi, joka olin suhteemme alkupuolella. Siispä muutuin ja hautasin vanhan minäni. Otin myös yhteyttä tähän toiseen mieheen ja tein asiat erittäin selviksi. Nyt olemme eläneet elämämme onnellisinta aikaa ja nauttineet elämästä. Itse en vielä täysin ymmärrä mitä minulle tapahtui ja kuinka muutuin sellaiseksi hirviöksi kuin olin ollut. Nyt en enään ajattele firman etua vaan perhe-elämä tulee ensiksi ja sitten vasta työt. Merkillistä vain kuinka loppujen lopuksi niin mitätön asia kuin työura voi mennä tietyissä tapauksissa tärkeämmän asian edelle. Siinä ei ole mitään järkeä. Aikaa tässä kyllä vielä menee ennen kuin pystyn antamaan täysin itselleni anteeksi.
Työni ja minä pilasi melkein avioliittoni
Gabriel756
8923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vau, voikun minun mieheni tekisi samoin, meillä kanssa hän ei tee mitään muuta kun työtä kello ympäri ja minä ja lapset hoidamme kodin ja niin edelleen, hän ei tee mitään muuta kun työtä. Olen jättämässä häntä, hänellä ei mitään halua muuttua, no se siitä. Todella hyvä kuulla että sinä tajusit mitä elämässä on tärkeintä. Paljon onnea vaan!!!
Neuvoni olisi ottamaan niin sanotusti "kissa" pöydälle ja keskustella ongelmista avoimesti. Tosin sitäkin vaimoni kyllä yritti mutta olin liian "sokea" ja joissain muissa maailmoissa. Joskus kyllä varmaankaan viesti ei mene perille muuta kuin järein keinoin ainakaan jos tälläinen puupää on kyseessä. Näitä järeitä keinoja en kyllä kenenkään suosittele käytettäväksi. Aika valaiseva hetki kyllä on huomata millaiset tunteet tulee pintaan kun huomaa, että se rakastettu ei olekkaan itsestään selvyys ja että suhteessa kummankin pitää toimia rakkauden eteen.
Hienoa, että tajusit edes silloin ja hienoa että asiat olivat vielä korjattavissa. Samanlainen oli minun liittoni, mieheni teki vaan työtään eikä kuullut hätähuutojani...ihan ääneenkin huudettuja. Yritin monta kertaa saada hänet terapiaan tai tekemään edes jotakin avioliittomme eteen.
Hän tajusi saman kuin sinä nyt olet tajunnut vasta, kun kerroin rakastavani toista.
Meillä ei paluuta ollut, ero oli loppujen lopuksi paras ratkaisu.
Asiat selvitettiin terapeutin avulla ja nyt kummallakin on uusi, onnellinen suhde ja keskinäiset välit kunnossa.
Jos olisin ilmoittanut eroavani parikymmentä vuotta aikaiemmin, ehkä hän olisi tajunnut jo silloin ja olisimme vielä voineet korjata tilanteen...
Onneksi kaikki vielä oli pelastattavissa. Hän ei ikänä ollut rakastanut tätä toista vaan se oli vain viimeinen keino saada minut heräämään. Tämä toinen oli kyllä käyttänyt tilannetta häikäilettömästi hyväksi kun aviopuolisoni oli masentunut suhteemme vuoksi ja etsi ratkaisuja. Melkein kävin pieksemässä tämän toisen mutta onneksi järki tuli käteen, koska en todellakaan tiedä olisinko osannut lopettaa ja tiilenpäitä siinä olisi päätynyt lukemaan pahimmassa tapauksessa.
Saisinko kysyä sulta ihan sen takia että mieheni on työnarkomaani ja näyttää että ei mikään muu kiinnosta tai kuulu hänelle kuin se hänen työnsä, sinulta voisi löytyä vähän ymmärrystä tähän juttuun. Minkä takia uppouduit työhösi niin että muut ei merkinnyt mitään? Oliko se jonkunlainen naamio tai 'piileskely paikka' ettei tarvitse ongelmia ratkoa tai tehdä huonon suhteen eteen työtä vai mikä? Miehet usein tekee noin, onko se niin että miesten on vaan vaikea puhua asioista ja jos niitä ei mainita niin ne menee pois? Yrititkö unohtaa vaimosi sairauden? Varmaankaan kun ensin tapasit vaimosi ei ollut sama juttu vaan hän oli se joka vei enimmät ajatukset ja aikasi?
Olen yrittänyt vuosia puhua, huutaa, uhkailla, jättää ja taas puhua, ei tästä nyt näytä tulevan mitään, en ymmärrä. Tietenkin suhteessa tulee mälsää joskus ja menee huonosti mut eikai se muutu jos sen eteen ei tee jotain? Tunnen olevani - en mitään hänelle, en tiedä enää mitä on tehtävissä, olen aina se joka yrittää puhua ja siitä syntyy aina tappelu.
No kummiskin todella hienoa että pystyit kääntämään sinun avioliittosi oikeeseen suuntaan ja kyllä minun mielestäni me kaikki teemme virheitä, anna anteeksi itsellesi koska huomasit virheesi ja olet hyvittänyt sen hänelle. Eteenpäin vain, lucky wife!!!
Minulla on melko vaativa ja stressaava työ ja se vei hieman mukanaan. Olin kunnianhimoinen ja siinä kaiken keskellä se tärkein sitten unohtui. Omat ongelmat tuntuu suurilta ja puolison pieniltä ja tietysti se kommunikointi oikein on joskus meille miehille vaikeaa. Joskus sitä vaan on mahdollista, että uppoutuu liikaa johonkin ja siten tulee sokeaksi mitä ympärillä tapahtuu. Onneksi minulla ei käynyt niin, että olisin menettänyt sen tärkeimmän, koska sen jälkeen mikään ei olisi merkinnyt mitään, eikä saavutuksilla työelämässä olisi ollut mitään merkitystä sen jälkeen. Olen myös etsimässä uutta työtä, jotain missä päivä alkaa kahdeksalta ja loppuu neljältä. Jos puhuminen ei auta niin pakkaa laukut ja lähde muualle vähäksi aikaa, sen kyllä pitäisi viimeistään herättää. Jos miehesi sinua todellakin rakastaa niin tekee kaikkensa saadakseen sinut takaisin ja muuttaa käytöstään. Jos ei todella rakasta niin tuossa vaiheessa sen sitten pystyy viimeistään todeksi näyttämään.
RAHA. Vaimot saattavat asettaa elintasolle vaatimuksia jotka täyttääkseen miesten täytyy tehdä töitä kuin "Leo Eläin". Pahimpia talousloukkuja ovat isot lainat. Itse olen vapautunut tällaisesta "työnarkomaniasta". Henkisesti se on ollut vapauttavaa vaikka parisuhteelle kävi nix nax. Ex vaimo on kyllä huomannut että elämän rahoitusyhtiölle on tullut veret seisauttava lama ja hän syönee tällähetkellä silakoita. Elarit maksoin itse itselleni tasingossa. Pahimpia miehen kuvatuksia ovat äijät jotka havittelevat toisten vaimoja. Kirveelle olisi töitä. En tosin suosittele sinua niin tekemään koska, lain pitkä koura on olemassa.
Pitää paikkaansa. Tämäkin oli kyllä liero pahimmasta päästä. Luin kaikki tekstarit ja sähköpostit niin melko hyvä käsitys asiasta tuli millainen henkilö kyseessä on. Minussakin oli suuresti vikaa joten suurin osasyy olen että näin pääsi käymään. Selväksi tälle kyseiselle henkilölle tein, että jos joskus vastaan tulee kadulla edes vahingossa niin puhumalla ei asiasta selviä vaan silloin nyrkit puhuu tapauksesta omaa kieltään. Ihan esimmäisenä en tule kanveesiin tippumaan sillä omaan arvon kahdessa eri taistelulajissa ja hänkin tämän tietää. En ole väkivaltainen ihminen mutta hän kieltämättä kyllä ansaitsisi selkäsaunan. Hänen vuokseen toivon, että koskaan ei missään tilanteessa elämänsä aikana vastaan minua tule ellei välttämättä halua kahta mustaa silmää ja murtunutta nenää, sekä tuntea erittäin lujaa potkua sukukalleuksissaan.