Itse olen parikymppinen nainen ja monikulttuurisessa suhteessa afrikkalaisen miehen kanssa. Millainen teistä on "oikea" parisuhde, siitä kun tuntuu olevan kovin eriäviä mielipiteitä? En oikein keksinyt parempaakaan otsikkoa aiheelleni, josta haluan kirjoittaa.
Suhteita kun on niin paljon erilaisia, on avio-ja avoliittoja, seurustelusuhteita ja jopa mannertenvälisiä kaukosuhteita. Itseäni joskus ärsyttää ajattelu, että avoliitto on ns. kunnollinen suhde, mutta esim. kaukosuhde ja "pelkkä" seurustelu eivät ole yhtä vakavia eli pariskunnan ei katsota olevan yhtä vakavissaan suhteessa, jos eivät muuta yhteen. Sekä se, että kaukosuhteita pidetään ikäänkuin kakkosluokan suhteina, joita ei oteta niin tosissaan. Omasta tilanteestani voin sanoa senverran, että en tuomitse avoliittoja, mutta itse en tule muuttamaan mieheni kanssa yhteen ennen naimisiin menoa, koska se ei kuulu hänen kulttuuriinsa. Mieheni mielestä avoliitto ei tarkoita sitä, että suhde olisi yhtään vakavampi, vasta avioliitto tekee suhteesta virallisen. Nyt kuitenkin argumentoin hieman omia mielipiteitäni esimerkiksi avoliiton ja kaukosuhteen eroista.
Avoliitto on kieltämättä hyvä tapa tutustua kunnolla toiseen ja nähdä miten yhteinen arki sujuu. Toisaalta en ymmärrä miksi elää vuosikausia avoliitossa menemättä naimisiin, kuten suomalaisilla tuntuu usein käyvän. Nainen haluaisi naimisiin/kihloihin, ja mies ajattelee että mitä sitä turhia kun jo asutaan yhdessä. Itse en jaksaisi moista odottelua. Lisäksi naimisiin meneminen monen vuoden yhdessä asumisen jälkeen olisi vähän tylsää, kun suhde on arkipäiväistynyt niin paljon ja kaikki on jo tuhanteen kertaan koettu. Huvittavinta on se, että aletaan vääntää mukuloita avosuhteessa ja sitten huomataan, ettei olla valmiita menemään naimisiin tai ettei mies sitä halua ollenkaan. Itse en jätä pillereitä pois ennenkuin sormus on sormessa, sen voin vannoa.
Toiseksi minusta tuntuu, että avoliitto on vähän menettänyt merkitystään. Suomalaisille avoliittoon muuttaminen ei ole mikään iso juttu, niin tehdään usein jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, ja osasyynä myös käytännön syyt, kuten asumiskulujen aleneminen. Tästä on seurannut se, että porukka muuttaa avoliitosta toiseen, ajatellaan että jos ei suhde kestä niin aina voi erota, ja muutaman kuukauden päästä muutetaan yhteen jo seuraavan kanssa. Vähän kärjistetysti sanottuna. Suomessakin on varmaan vaikka kuinka kaksvitosta kolmekymppistä poppoota, joilla jo useampi avoliitto takana.
Kaukosuhde taas voi omalta osaltaan olla hyvinkin vakava. Jos puoliso asuu toisessa maassa ja tapaamiset tapahtuvat muutaman kuukauden välein, tai vaan pari kertaa vuodessa, on suhteessa pakko olla tosissaan, jotta erossa olemista jaksaa. Ei suhde muuten kestä. Ja täytyy olla varma siitä, että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa, jottei tuhlaa aikaansa. Lisäksi luottamuksen on oltava 100%. Toisaalta minua huvittaa nämä avoliittolaiset, jotka ovat koko ajan yhdessä, ja miehen pitää suunnilleen kysyä lupa naiselta, saako lähteä kavereiden kanssa ulos. Jos ero tulee, jää täysin tyhjän päälle kun koko elämä on pyörinyt poikaystävän ympärillä. Siis en minä yhdessä asumista vastaan ole, mutta pääpointtina sanoisin, että avioliitto on aina avioliitto ja että se kaukosuhde jolle tälläkin palstalla usein naureskellaan voi olla aivan yhtä vakava kuin avoliitto.
Suhteita kun on niin paljon erilaisia, on avio-ja avoliittoja, seurustelusuhteita ja jopa mannertenvälisiä kaukosuhteita. Itseäni joskus ärsyttää ajattelu, että avoliitto on ns. kunnollinen suhde, mutta esim. kaukosuhde ja "pelkkä" seurustelu eivät ole yhtä vakavia eli pariskunnan ei katsota olevan yhtä vakavissaan suhteessa, jos eivät muuta yhteen. Sekä se, että kaukosuhteita pidetään ikäänkuin kakkosluokan suhteina, joita ei oteta niin tosissaan. Omasta tilanteestani voin sanoa senverran, että en tuomitse avoliittoja, mutta itse en tule muuttamaan mieheni kanssa yhteen ennen naimisiin menoa, koska se ei kuulu hänen kulttuuriinsa. Mieheni mielestä avoliitto ei tarkoita sitä, että suhde olisi yhtään vakavampi, vasta avioliitto tekee suhteesta virallisen. Nyt kuitenkin argumentoin hieman omia mielipiteitäni esimerkiksi avoliiton ja kaukosuhteen eroista.
Avoliitto on kieltämättä hyvä tapa tutustua kunnolla toiseen ja nähdä miten yhteinen arki sujuu. Toisaalta en ymmärrä miksi elää vuosikausia avoliitossa menemättä naimisiin, kuten suomalaisilla tuntuu usein käyvän. Nainen haluaisi naimisiin/kihloihin, ja mies ajattelee että mitä sitä turhia kun jo asutaan yhdessä. Itse en jaksaisi moista odottelua. Lisäksi naimisiin meneminen monen vuoden yhdessä asumisen jälkeen olisi vähän tylsää, kun suhde on arkipäiväistynyt niin paljon ja kaikki on jo tuhanteen kertaan koettu. Huvittavinta on se, että aletaan vääntää mukuloita avosuhteessa ja sitten huomataan, ettei olla valmiita menemään naimisiin tai ettei mies sitä halua ollenkaan. Itse en jätä pillereitä pois ennenkuin sormus on sormessa, sen voin vannoa.
Toiseksi minusta tuntuu, että avoliitto on vähän menettänyt merkitystään. Suomalaisille avoliittoon muuttaminen ei ole mikään iso juttu, niin tehdään usein jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, ja osasyynä myös käytännön syyt, kuten asumiskulujen aleneminen. Tästä on seurannut se, että porukka muuttaa avoliitosta toiseen, ajatellaan että jos ei suhde kestä niin aina voi erota, ja muutaman kuukauden päästä muutetaan yhteen jo seuraavan kanssa. Vähän kärjistetysti sanottuna. Suomessakin on varmaan vaikka kuinka kaksvitosta kolmekymppistä poppoota, joilla jo useampi avoliitto takana.
Kaukosuhde taas voi omalta osaltaan olla hyvinkin vakava. Jos puoliso asuu toisessa maassa ja tapaamiset tapahtuvat muutaman kuukauden välein, tai vaan pari kertaa vuodessa, on suhteessa pakko olla tosissaan, jotta erossa olemista jaksaa. Ei suhde muuten kestä. Ja täytyy olla varma siitä, että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa, jottei tuhlaa aikaansa. Lisäksi luottamuksen on oltava 100%. Toisaalta minua huvittaa nämä avoliittolaiset, jotka ovat koko ajan yhdessä, ja miehen pitää suunnilleen kysyä lupa naiselta, saako lähteä kavereiden kanssa ulos. Jos ero tulee, jää täysin tyhjän päälle kun koko elämä on pyörinyt poikaystävän ympärillä. Siis en minä yhdessä asumista vastaan ole, mutta pääpointtina sanoisin, että avioliitto on aina avioliitto ja että se kaukosuhde jolle tälläkin palstalla usein naureskellaan voi olla aivan yhtä vakava kuin avoliitto.
Vastaukset 7
Vanhimmat
afrikkalaisen kanssa. Syy siihen etten ole vielä mennyt naimisiin on, etten ole vielä varma onko tämä juuri se mies jonka kanssa haluan viettää ns. loppuelämäni. En siis ole desperado.
Tietysti "oikeita" suhteita on kaikenlaisia. Tärkeämpää kuin koettaa pää punaisena määritellä oikeaa suhdetta, on tiedostaa erilaisiin suhteisiin liittyvät mahdolliset karikot. Nettisuhteissa on erilaiset riskit kuin perinteisissä suhteissa. Samoin kulttuurien välisissä suhteissa ongelmia tuottavat usein eri asiat kuin yhden kulttuurin suhteissa. Elintasokuilun yli solmituissa suhteissa taatusti on myös sellaista hasardia, jota ei ole suurin piirtein samoista sosioekonomisista/yhteiskunnallisista oloista olevien suhteissa. Järkevä ihminen tiedostaa ja huomioi nämä tosiasiat.
No onpas taas luuta lakaissut tätäkin ketjua! Turhaa tänne on mitään kirjoitella kun joku pikkusieluinen nojailee jatkuvasti tuohon asiaton viesti-nappulaan.
No ei kai kukaan oikeasti uskokkaan että joku mesesuhde olisi edes mikään seurustelusuhdekkaan saati sitten mikään parisuhde!
Lähinnä kai ton mesesuhteen voi rinnastaa pikkulasten joulupukille kirjoittamiseen.
"Huvittavinta on se, että aletaan vääntää mukuloita avosuhteessa ja sitten huomataan, ettei olla valmiita menemään naimisiin tai ettei mies sitä halua ollenkaan."
Miksi naimisiin sitten pitäisi mennä?
Eli tarkoituksesi oli kuitenkin sanoa, että avoliitto ei ole oikea parisuhde ja ne vasta naurettavia ovat, jotka erehtyvät avossa lapsiakin hankkimaan. Entä ne, jotka nimenomaan haluavat lapsen, eikä sillä miehellä niin väliä? Eikö silloin ole järkevääkin hankkia lapset ja jättää avioituminen väliin?
Avoliitto ei muuten voi menettää merkitystään, kun ei sillä mitään merkitystä ole. Avoliitto on se, kun asutaan yhdessä. Se siitä. Ymmärtäisin, jos sanoisit, että kihlaus on menettänyt merkitystään. Kihlauksellahan kuitenkin on merkitys, se on avioliittolupaus.
kantaa sen enempää aiheeseesi, en menis naimisiin tai tekemään yhtään lasta afrikkalaisen miehen kanssa AINAKAAN asumatta avoliitossa vuosia.
Afrikkalaiset ajattelevat niin erilailla parisuhteesta/avioliitosta. Kovin paljoa liioittelematta KAIKKI afrikkalaiset miehet pettävät ja huijaavat, niin afrikkalaista puolisoaan kuin 100% varmuudella länsimaista puolisoaan.
Usko tai älä. Seurustele vaan, älä mene naimisiin tai tee lapsia.
nimim. kokomusta omasta ja lukuisten ystävieni puolesta
Voin yhtyä edelliseen viestiin aivan täysin, myöskin omien että tuttavien kokemusten perusteella.
Parisuhde afrikkalaisen kanssa ei ole mahdollinen, koska he eivät koskaan tyydy vain yhteen naiseen. Epärehellisyys ja uskottomuus eivät mielestäni kuulu parisuhteeseen mutta afrikkalaisille se on ihan normaalia touhua.