Montako kertaa

Yhdesti minun sydän on särkynyt niin pahasti, että en voinut kuin ajatella kuolemaa ja masennuin pitkäksi aikaa..Sen jälkeen päätin kun elämä taas alkoi hymyilemään, että kukaan ei pysty enää pahasti kolauttamaan minun sydäntä.On siitä ollut minulle apua ei enää ole sattunut niin paljon kuin ennen vaikka sydän on kolhuja saanutkin, mutta me kaikki ollaan ainoita lajissamme ja suhtaudumme asioihin eri tavalla.Toivon ,että tämä edes vähän lievensi sinun tuskaa tiedän kyllä miltä se tuntuu..

Eihän se sydän koskaan lopullisesti säry. Ajattele positiivisesti. Ne ihmiset eivät olleet sun arvoisia, eivätkä ävlittäneet susta. Haistattele niille mielessäsi ja anna elämän jatkua.

särkeä vai kerran, jos sitäkään. Muina kertoina se vain taipuu ja muovaantuu. Entistä siitä ei saa koskaan, muistijäljet jää kokemuksista aina, mutta se on itsestä kiinni kuinka sen antaa vaikuttaa itseensä ja tulevaisuuteen. Aurinkoisempaa aamua sullekkin.

Riippuu tietenkin siitä, kuinka täydellisesti sydämesi olet toiselle antanut. Ihastumiset tulevat ja menevät. Itse olen rakastunut täydellisesti vain kahdesti reilun parinkymmenen vuoden välein. Kummallakin kerralla sydän meni rikki. Minulle riitti nyt. En enää halua kokea sitä varsinkaan kuusikymppisenä. Kunhan tästä tokenen, alan elää itsekkäästi.

Sanoisin, että nuorena sydän tokenee paremmin kuin vanhempana, koska tietää, että matkaa ja mahdollisuuksia on edessä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä ohuemmaksi muuttuvat mahdollisuudet ja ymmärtää, että se on nyt tässä juuri nyt tai ei enää ollenkaan. Vaatii vähän opettelua tulla toimeen tuollaisen asian kanssa.

Kerrohan, onko sinulle tärkeämpää antaa vai saada? Coelho kirjoittaa, että se joka odottaa vastarakkautta, tuhlaa aikaansa. Minua on lohduttanut se hivenen uskonnollinen ajatus, että rakkaus tulee jostain meitä suuremmasta ja me olemme vain merkityksettömiä välineitä. Jotenkin silloin rakkaudella on arvoa silloinkin, kun sille ei löydy vastakaikua. Jotenkin ymmärtää, että on tehnyt tehtävänsä.

Tsemppiä!