Vaimoni sanoi, että on epänormaalia tavata vanhempiaan niinkin usein kuin minä tapaan.
Ennen vaimoni kanssa yhteenmuuttamista tapasin vanhempiani jouluna, kesälomalla, pääsiäisen aikaan ja syksyllä eli neljä kertaa vuodessa. Vanhempani ja sisarukseni asuvat sen verran kaukana, että olen reissulla perillä 2-3 yötä (matkoihin menee suuntaansa 5-8 tuntia). Nyt yhteenmuutettuani olen käynyt yhtenä vuonna kahdesti ja tänä vuonna kerran, enkä enää saisi käydä ja parempi kuulemma olisi, etten tapaisi kuin muutaman vuoden välein (ja minulle nykyään kaksi kertaa vuodessa riittäisi, esim. kerta kesälomalla ja kerta talvella).
Kysymys kuuluu, että tulkitaanko minut joksikin mammanpojaksi, jos olen aiemmin tavannut vanhempiani (7-kymppisiä) ja sisaruksiani perheineen neljä kertaa vuodessa?
Vai ajatteleeko tuore vaimoni, että hylkään hänet? Tietysti vanhempani ja sisarukseni ovat minulle tärkeitä ja soitan heille noin kerran kuussa noiden käymisten lisäksi. Sitten vaimoni on minulle toisella tavalla tärkeä.
Minulle parin päivän kyläilyt siellä riittävät, sillä en oikeastaan jaksaisi olla pidempään. Pidemmät vierailut eivät tuntuisi mukavalta, koska vanhemmillani esim. on tapana nousta jo ennen kukonlaulun aikaa, joten yöunet jäisivät vierailla vähiin.
Lisäksi vaimoni ei halua lähteä mukaan koska hänen mielestä häntä arvostellaan (enkä toisaalta vaadikaan häntä mukaan huonon nukkumistilanteen takia, mutta toivoisin että sentään kesällä tulisi, koska voidaan silloin majoittua muuhun kuin päärakennukseen ja nukkua pidempään).
Vaimon omat vanhemmat ovat kuolleet äskettäin, mikä voikin jollain tasolla vaikuttaa asiaan. Hän esim. ei tavannut äitiään vuosiin välimatkojen takia (puhuivat puhelimessa sentään viikoittain ja oli hyvät välit) ja sitten kun oli tavannut, äiti kuoli siitä muutaman kuukauden päästä sairauskohtaukseen...
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Olisi kiva saada kommentteja siitä, mikä on normaalia.
Ennen vaimoni kanssa yhteenmuuttamista tapasin vanhempiani jouluna, kesälomalla, pääsiäisen aikaan ja syksyllä eli neljä kertaa vuodessa. Vanhempani ja sisarukseni asuvat sen verran kaukana, että olen reissulla perillä 2-3 yötä (matkoihin menee suuntaansa 5-8 tuntia). Nyt yhteenmuutettuani olen käynyt yhtenä vuonna kahdesti ja tänä vuonna kerran, enkä enää saisi käydä ja parempi kuulemma olisi, etten tapaisi kuin muutaman vuoden välein (ja minulle nykyään kaksi kertaa vuodessa riittäisi, esim. kerta kesälomalla ja kerta talvella).
Kysymys kuuluu, että tulkitaanko minut joksikin mammanpojaksi, jos olen aiemmin tavannut vanhempiani (7-kymppisiä) ja sisaruksiani perheineen neljä kertaa vuodessa?
Vai ajatteleeko tuore vaimoni, että hylkään hänet? Tietysti vanhempani ja sisarukseni ovat minulle tärkeitä ja soitan heille noin kerran kuussa noiden käymisten lisäksi. Sitten vaimoni on minulle toisella tavalla tärkeä.
Minulle parin päivän kyläilyt siellä riittävät, sillä en oikeastaan jaksaisi olla pidempään. Pidemmät vierailut eivät tuntuisi mukavalta, koska vanhemmillani esim. on tapana nousta jo ennen kukonlaulun aikaa, joten yöunet jäisivät vierailla vähiin.
Lisäksi vaimoni ei halua lähteä mukaan koska hänen mielestä häntä arvostellaan (enkä toisaalta vaadikaan häntä mukaan huonon nukkumistilanteen takia, mutta toivoisin että sentään kesällä tulisi, koska voidaan silloin majoittua muuhun kuin päärakennukseen ja nukkua pidempään).
Vaimon omat vanhemmat ovat kuolleet äskettäin, mikä voikin jollain tasolla vaikuttaa asiaan. Hän esim. ei tavannut äitiään vuosiin välimatkojen takia (puhuivat puhelimessa sentään viikoittain ja oli hyvät välit) ja sitten kun oli tavannut, äiti kuoli siitä muutaman kuukauden päästä sairauskohtaukseen...
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Olisi kiva saada kommentteja siitä, mikä on normaalia.
Vastaukset 134
Vanhimmat
että haluat tavata ja olla tekemisissä omien vanhempien ja sisarustesi kanssa. Vaimosi on nyt omistushaluinen suhteesi ja mustasukkainen kun haluaa senkin ajan itselleen jota vietät muiden ihmisten kanssa. Mielestäni vaimosi on liian vaativa, eikä anna sinulle tilaa hengittää lainkaan omaa ilmaasi, vaan vaatii sinua hengittämään hänen ilmaansa. Tukahduttava suhde sinulla, pyydä vaimoasi raottamaan sitä ovea että pääset edes joskus "lepäilemään" muualle. Suhdekin siitä paranee jos ei jatkuvasti olla klimpissä toistensa kanssa.
Taitaa pelätä että löydät paremman, kun ei anna sinun poistua viereltään?
Vaimosi tarvitsisi jonkinlaista terapiaa päästäkseen tuollaisesta omistamisen tarpeesta eroon, sekä mustasukkaisuudesta.
Ikävää jos teillä on lapsia ja he saavat jo äidinmaidostaan tuollaisen mallin elämäänsä parisuhteessa. Tilaa pitää antaa toiselle, puolin ja toisin, muuten suhde tukehtuu mahdottomuuteensa.
Kiitokset vastauksesta. Lapsia meillä ei ole. Aivan, omistushaluinenhan hän on. On samaa hankaluutta eli etten saisi olla poissa, myös urheiluharrastuksieni kanssa vaikka niitä ei ole paljoa (kaksi alkuiltaa viikossa). Hänellä itsellään ei ole töiden lisäksi omaa menoa kuin hyvin harvoin. Ehkä hänen oman äitinsä kuolema oli vaikuttanut asiaan eli ajattelee, että minäkin jättäisin. Tätä pitää miettiä ja tutkia ja ottaa puheeksi. Pitää koettaa vakuttaa hänet, että minä pysyn vaikka olisinkin joskus 2-3 päivää reissussa. Muuten en ole poissa, ei esim. ole työmatkoja eikä muitakaan matkoja, joissa olisin yön poissa enkä vietä aikaa ravintoloissa.
Ihan normaali tilannehan tuo on! Vaimosi voi nyt vain muuten huonosti. Oma mieheni oli vanhempiensa luona kaiket päivät ja tuli vain öiksi kotiin. Voithan ehdottaa vaimollesi sitäkin järjestelyä, jos tuo ei tunnu sopivan : )
Todellakin normaalia! Mielestäni vanhempiaan täytyisi saada tavata aivan ja juuri niin paljon kuin kukin haluaa. Varsinkin jos pyydät vaimoasi mukaan. Hän tehköön omat päätöksensä omien vanhempien suhteen.
Ei vanhemmat ainiaaksi elä, joten se aika mikä on aikaa viettää yhdessä on tärkeää. Sanoisin että, melkein yhtä tärkeää kuin oma perhe.
Huh, en ymmärrä näitä kahlitsevia ihmisiä. Huono itsetunto? Oma elämä ja sen tuoma onnelisuus puuttuu? Ehdottomasti tapaa jatkossakin vanhempiasi ja sisaruksiasi!
Tiedän monia samantyyppisiä tapauksia...tosin nämä kaikki vaimot eivät valita, että mies menee, eivät vaan ole itse koskaan mukana. Jopa suuremmista juhlistakin luistavat. IKÄVÄÄ ja ihmettelemisen aihetta aiheuttavaa...aika monelle.
Jos haluat tavata 70-vanhuksia ja sisaruksiasi muutaman kerran vuodessa, on se nimenomaan normaalia!
Olisit kylmä ja tunteeton, jos et huomioisi läheisiäsi lainkaan!
Onko vaimosi ollut tapaamisia vastaan jo äitinsä eläessä?
Jonkinasteinen ongelma hänellä kuitenkin on jostakin syystä, toivottavasti selviää ajan kanssa (terapia?), muuten saattaa aika ikävästi vaikuttaa liittoonne...
Totta, saattoi ollakin, ettei vaimo ollut tapaamisia vastaan silloin kun hänen oma äiti oli vielä elossa, mutta silloin toisaalta ei vielä asuttu yhdessäkään. Jotenkin tätä pitää miettiä ja keksiä, miksi hän haluaa rajoittaa. Kunhan ei pelkäisi että äitinsä tapaan minäkin lähtisin hänen elämästään.
Kiitokset myös muillekin vastauksista ja kommenteista!
kun vielä ovat hengissä. Ja tolkuissaan.
Ja toisekseen, minun mielestäni toisen puoliskon omien perhesuhteiden ylläpitämisen ei kuulu toiselle puoliskolle millään lailla. Kukaan ei pakota puoliskoa pitämään yhteyttä toisen puoliskon perheeseen, mutta ei myöskään ole oikeutta sanoa etteikö toinen voisi nähdä omia vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Miksei vaimo lähde mukaan?
Ja vaikkei tahtoisi niin saahan hän sitten viettää aikaa omien kavereidensa kanssa; pitää "tyttöjen iltoja" ja juoruta syömmensä kyllyydestä.
aika sairasta olla mustis vanhemmille. jos itse asuisin vanhemmistani kaukana kävisin varmaan joka toinen vkonloppu et pe menisin ja su takasin. miksi vaimosi ei halua tulla mukaan kyläilemään??tottakai menet itse, ethän voi vanhoja vanhempiasi hylätä.. anna vaimon mäkättää yksin kotona jops ei mukaan tule!!!
Itse tapaan omaa äitiäni kerran viikossa. Isää harvemmin. Mutta joo, ehkäpä se hänen vanhempiensa kuolema jotenkin vaikuttaa asiaan ja ahdistaa häntä.
Ymmärrän tietysti, että välimatkan takia ei välttämättä näe tai jos asuu vaikkapa ulkomailla, mutta että muutaman vuoden välein??? HUHHUH!
Minä tapaan vanhempiani joka toinen viikko ja yhdessä vaimon kanssa käydään kahvilla. Omat vanhempani taasen huolehtivat isoäidistä joka toinen viikko ja muulloin muut sukulaiset. Asumme toki lähempänä toisiamme, kuin sinä ja sukusi, mutta vaimon sukua mennään vähän kauemmaksi tapaamaan aina kun vain rahaa on, eli 4-10 kertaa vuodessa ja matkalla tosiaan ollaan se 2-4 päivää.
Käskepä vaimoasi katsomaan, miten Etelä-Euroopassa elellään suvun kanssa. Ei ole vain vanhemmat vaan myös isovanhemmat kaikki yhtä isoa sakkia. Sitten voi tulla puhumaan, että mikä on normaalia!
Sinun tulee huolehtia vanhasta isästäsi ja äidistäsi! Sehän on velvollisuutesi siinä missä muidenkin sisarusten. Et todellakaan ole mammanpoika. Normaalius on aina subjektiivinen käsite ja vaimollesi nyt on iskostunut tuollainen päähän, kun hän itse on toisenlaiseen tottunut.
ja mielipiteeni onse et kyllä niitä vanhempia pitäisi käyvä kattomassa niin usein kun on mahollista.
vanhemmissasi päivittäin. Sellaisiakin miehiä löytyy vielä jotka eivät pääse irti koskaan äidistään.
Moi!
En tiedä mitä tarkoitat sillä, et joku mies ei pääse äidistään irti koskaan.
Minun vanhempani ovat kuolleet isä 78 ja äiti 98.
ei ole missä käydä kävin ja vielä heidän eläesään noin neljä kertaa vuodessa joulu, pääsiäinen kesä ja ehkä joku väli käynti.
Minusta ei ehkä käydä juuri koskan liikaa kenenkään luona. tarpeet ovat henkilö kohtaisia , eli kuka voi sanoa et käy liikkaa,KUN TODELLA USEIMPIEN LUONA KÄYDÄÄN AIVAN LIIAN HARVOIN. itse toivon et kun lapseni ovat kaiki maailmalla eivät unohtaisi minua..
katsomassa vanhempiasi niin usein kuin voit! Se on normaalielämää. Auta heitä myös mahdollisuuksien mukaan.
Tulee sekin päivä, jolloin heitä ei enää ole, ja silloin perinnöt kelpaavat takuulla myös vaimollesi.
Minä ja mieheni olimme yhtydessä vanhempiimme ja toistemme vanhempiin lähes päivittäin niin kauan kuin he elivät. Se oli suurta elämän rikkautta. Lapsemme käyvät meillä nykyään viikoittain ja soittelevat monta kertaa viikossa.
Ennemmin mammanpoika kuin tunnekylmä vanhojen vanhempiensa laiminlyöjä. Paheksun syvästi vaimosi asennetta.
...siltä, että vaimosi asenteessa on jotain todella pahasti pielessä, ei sinun. Et takuulla ole mammanpoika, jos noinkin harvoin vanhempiasi tapaat. Ja sekin kannattaa muistaa, etteivät he ikuisesti elä. Käy ihmeessä katsomassa heitä, niin kauan kuin he vielä elossa ovat. Vaimosi kommentteja paheksun syvästi.
älä hyvä mies hylkää vanhempiasi,vaimosi ei taida olla vielä äiti,että tietäisi mitä oma poika merkitsee.minunkaan poikaa ei saa tulla käymään luonani
Mä näen tuon ihan normaalina. Itsekkään en näe vanhempiena kuin(ehkä)kerran vuodessa lomien aikaan. Tosin nyt en ole nähnyt kahteen vuoteen.
Välimatka ja vapaa-aika ei vain riitä siihen reissaamiseen. En kyllä ymmärrä miten tuo voisi olla liikaa? Ihan normaalilta kuulostaa ja pitäähän niitä sisareita ja vanhempia nähdä mahdollisuuksien mukaan.
olet mammanpoika mikäli rupeat moista akkasi suusta tullutta soopaa uskomaan :( "epänormaalia" muka..! Muutaman vuoden välein- vaihtoehdosta tulee jo semmoinen olo ettei vanhemmat merkkaa lapselle MITÄÄN. Jos vanhemmat asuisivat ulkomailla ymmärtäisin jos käy vierailulla kerran parin vuoden sisään ja tuokin tietty riippuu missä asuvat.
Itse asun samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa ja näen heitä kerran tai pari viikossa. He haluaisivat nähdä useamminkin mutta kun pidän omasta rauhasta ja emännän kanssa tulee aina samoista jutuista kinaa..
Mutta MUIJASI on kyllä väärässä, sitäpaitsi- Hittojako se hänelle kuuluu kuinka usein vanhempiasi tapaat?? Ymmärtäisin jos hänen mielestään vietät liikaa kavereiden kanssa aikaa mutta vanhemmat on aina vanhemmat, varsinkin jos heihin on vielä hyvä välitkin..!
Meillä käydään minun vanhempien luona vähintään kerran kk 1 yö olemassa..(matkaa sinne vain 80 km) miehen isän luona käydään päiväseltään mutka ainaki 2-3 kk välein..(matkaa myös noin 80 km)tai hän käy meillä..miehen äiti asuu toisella puolella suomea niin häntä näämme 1-2 kertaa vuodessa..mutta ollaan kyllä puhelimella yhteyksissä ainakin kerran kk..
Minulle ainakin omat vanhemmat on niin tärkeät ja onneksi miehenikin pitää vanhemmistani! Ja meidän lapset ovat vanhempieni ensimmäiset lapsenlapset joten..=)
Luin hyvin pikaisesti, mutta minusta asiassa ei pitäisi olla ongelmaa.
Sitten olisi ongelmata, jos vanhempasi asuisi esim. samassa kaupungissa ja viettäisit suuren osan ajasta heidän luonaan oman kotinne sijasta. Toisin sanoen, menisit töistä suoraan porukoille ja vasta illalla 8-9 aikaan saapuisit kotiin. Tätäkin olen nähnyt tapahtuvan ihan jopa 30 ihmisillä.
Me tapaamme vanhemmat ainakin kerran kuussa ja vietämme koko viikonlopun heidän luona. Omat vanhemmat ja appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, joten on helppo yhdistää vierailut. Lisäksi samalla voi tavata muita sukulaisia ja lapsuudenystäviä.
Me siis vierailemme ainakin 12 kertaa vuodessa vanhempien ja appivanhempien luona. Ja soittelemme viikottain.
Mielestäni on erittäin erikoista, että vanhempien tapaaminen kerran tai kaksi vuodessa olisi liikaa. Mielestäni myös vanhempana perhe ja omat vanhemmat ovat tärkeitä, eikä omaa perhettä (vanhempia, sisaruksia) arvosteta tarpeeksi.
Suomessa on paljon masentuneita ja yksinäisiä. Perheen tuki ja läheisyys, välittäminen, olisi tärkeää jo ennaltaehkäisevästi tähänkin asiaan.
Moro.
Kuulostipa tutulta.
Jos tuohon viellä lisätään arvostelua sun ulkoisista "vajavaisuuksista" niin olen ollut samassa veneessä.
En tosin ole enää.
Exäni koki arvosteluksi kaiken mahdollisen ja sitä kautta pyrki myrkyttämään minulta niin ystävyys kuin perhesuhteetkin.
Jälkiviisaana on tietysti helppo puhua, mutta olen aika pitkälle sillä kannalla, että ihminen haukkuu toisessa sitä, mitä itsessään eniten inhoaa ja pelkää.
Menemättä keittöpsykologian koukeroihin niin kuulostaa siltä, että näin sinullakin on.
Ehkäpä naisellasi on huono itsetunto ja selvittämättömiä asioita äiti/isä suhteessaan?
Jotain tälläistä?
"Joka toista haukkuu on sitä itte" jne...
Kata Kärkkäisen sanoin: "Jätä se"
Olet normaali rakastava, välittävä mies, et mitenkään epänormaali. Vaimollasi on itsetunto-ongelmia, omistushalua tai sanotaanko, hän tuntee tarvetta kontrolloida ihmisiä ja ympäristöään. Hänellä on todennäköisesti turvaton, epävarma olo ja se ei johdu sinusta.
Ymmärtävä, rakastava ja suhtautuminen hänen tähän puoleensa auttaa ajan kanssa. Paheksuminen, syyllistäminen pahentavat asiaa, mutta siitä puhuminen oikealla nimellä, kissan nosto pöydälle saattaa pahentaa asiaa alkuun, mutta on pitkässä juoksussa terve tapa toimia. Olet mies joka varmasti ymmärtää tämän, osaat toimia teidän molempien hyväksi. Aina voit perheneuvolasta tai vastaavasta kysyä neuvoa ja saat voimia itsellesi.
Vaikuttaa siltä, että jokainen käynti vanhempiesi luona on liikaa vaimollesi. Eli on turha yrittää käyntejä vähentämällä löytää tasapainoa.
Vaikea sanoa mikä on ongelmana, ilmeisesti hän ei halua olla yhtään yötä erossa sinusta tai sitten juuri tuo omien vanhempien poismeno rassaa.
Mun vanhemmat asuuvat eripaikkakunnalla, kun minä ja ovat jo iäkkäitä. Siispä soitan ainakin kerran viikossa ja pyrinkin käymään vähintää parin kuukauden päästä. Yleensä viikonloppuisin, mutta joskus joulun ja juhannuksenkin sekä pääsiäisen vietän heidän kanssaan. Nyt hän heidän seurastaan pitää nauttia, kun vielä ovat olemassa. Turha sit jälkeen päin on surkutella, että olis pitänyt pitää enenmän yhteyttä. Älä sinä vaan hylkää vanhempiasi naisen takia,hän joko ymmärtää sen tai sitten ei....
Suomessa eletään standardoituta, tunneköyhää normielämää. Monet ulkomaalaiset ihmettelevät suomalaisten sosiaalista kylmyyttä. Nyt näyttää siltä, että omaisten kanssa yhteydenpitokin pitää määritellä normien mukaisiksi kiintiöiksi, joista poikkeaminen puoleen tai toiseen tulkitaan epänormaaliksi.
Käy vanhempiasi tapaamassa niin usein kuin sydän pakottaa. Pyydä vanhempasi myös teille kyläilemään. Käykää yhdessä teatterissa, konserteissa, urheilukilpailuissa tai pelatkaa vaikka korttia. Lähtekää yhdessä kaupunkilomalle. Yhdessä voi pitää myös hauskaa sukupolviajattelu unohtaen.
Vaimosi kaltaisia mustasukkaisia ja narsistisia ihmisiä on liikaakin. Oikeastaan vanhempasi eivät ole vaimosi pahanolon syy, vaan sinun menemisesi. Aivan samalla tavalla hän tulee mustasukkaiseksi harrastuksillesi, jopa työllesikin.
Ehkä olisi syytä hankkiutua parisuhdeterapiaan.
ovat sanoneet, ihan normaalilta tapaamisväliltä tuo kuulostaa. Se 4 kertaa vuodessakin olisi ilman muuta ok. Mutta miten vanhempasi kohtelevat vaimoasi silloin kun hän on mukana? Ovatko hyväksyneet hänet jne? Jos vaimo saa jatkuvasti kuunnella naljailua vanhemmiltasi, ehkä hän on alkanut siksi suhtautua heihin negatiivisesti?
Jos näin ei ole, niin sitten vaimosi vaikuttaa todella kontrolloivalta ja omistushaluiselta.
tuo määrä ole liikaa, pikemminkin liian vähän..
itse olen vanhempieni kanssa tekemisissä useita kertoja viikossa ja asunkin noin parin kilometrin päässä heistä. ymmärrän tosin vaimoasikin, hänellä on tosi heikko itsetunto kun yrittää rajoittaa menemisiäsi, olen itsekin kärsinyt samasta ongelmasta. pyydä reippaasti hänet mukaan tapaamisiin ja ole hänen puolellaan mikäli arvostelua esiintyy, voi tosin olla vain kuvittelua.. hänen mielensä piristyy takuuvarmasti saadessaan tuntea olevansa osa sinun sukuasi ja perhettäsi. ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa johonki yhteisöön.
ja vanhemmat eivät enää hyväkuntoisia ja nuoria, niin kyllä 1 krt/viikko olisi hyvä käydä katsomassa. Itselläni ei ole enää äitini sukupolven sukulaisia elossa kuin yksi nuorin täti isän puolelta, joka täytti tänä vuonna 80 vuotta.
Sinulla on hankala tilanne kun vanhemmat asuvat noin kaukana. Aika vähän tuo 2 - 4 krt./vuosi on.
ja vaimolle loppuaika.
Minulla on enää elossa toinen vanhempi. 500 km päässä. Hän on sairastunut vakavasti 2 kertaa, joten haluan käydä auttamassa, siivoilemassa ja tsekkaamassa tilanteen mahdollisimman usein. Kesällä tulee myös käytyä samalla reissulla mökillä. Ja talvella hiihtämässä. Ja ystäviäkin asuu tuolla seudulla paljon.
Käyn talvella joka toinen tai joka kolmas kuukausi vanhempani luona. Kesällä ainakin 3 kertaa. Soittelen kolmisen kertaa viikossa. Vanhempani on yksinäinen, ja aina ei pääse edes ulos huonon kunnon vuoksi.
Niin, ja käyn myös exäni vanhempien ja siskon luona 700 km päässä pari kertaa vuodessa. Ja he käyvät minun luonani myös pari kertaa vuodessa.
Töitä pitääkin sitten tehdä aina kunnon rupeamia että saa vapaata reissata. Ja lomat otan mieluummin pienemmissä pätkissä. Mutta kyllä perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Niitä pitäisi olla jokaisella, ei saisi vain ainoastaan tukeutua omaan kumppaniin. Tai joissain tapauksissa lapsiinsa...
Surullisen kuuloista, että puolisollasi ei ole omaa elämää.
Tosi omistushaluinen ja itsekäs vaimo. Toivois varmaan, että itseäänkin käytäis katsomassa vanhoilla päivillään. Huonoa käytöstä ja epävarmuutta.
Tapaa vanhempiasi niin usein kuin haluat, koska sitten kuin heistä aika jättää on jo liian myöhäistä. Vaimosi tilanne voi vaikuttaa asiaan, mutta älä välitä siitä. Osoitat, että välität vanhemmistasi, mikä on mielestäni hieno asia, pidä siitä kiinni. Itselläni on lapsia ja mieheni tulee myös mielellään mukaan käydessämme vanhempieni luona. Lasten kannalta suhde isovanhempiin on todella tärkeä juttu ja käyn vanhempieni luona kun siltä tuntuu, eli noin parin kuukauden välein. Vaimosi, jos sinua arvostaa, niin ymmärtää, että on tärkeä pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa ja läheisiinsä. En missään nimessä luulisi tuossa tapauksessa, että hylkäisit puolison. Hyvää joulun odotusta! Nauti läheisistäsi ja minusta sinä arvostat ja välität vanhemmistasi, niin kuin kuuluisikin.
Exäni kävi vanhempiensa luona joka päivä, nykyään asuu siellä...
En kyllä nähnyt asiassa mitään väärää, itsekkin kyläilisin vanhempieni luona, jos he olisivat elossa.
Vanhempiin on hyvä pitää läheiset välit, he määrittelevät sen, mitä sinä olet! Älä luovu suhteistasi lähipiiriin vaimosi takia.
Exäni ei sallinut minun käydä vanhempieni luona, eikä koskaan halunnut tulla mukaan kun harvakseltaan vuosien varrella kävin.
Jälkikäteen mietittynä harmittaa aivan vietävästi, että valitsin sen narsistin vanhempieni ja lähipiirini sijaan.
Älä tee samaa virhettä, kadut myöhemmin.
Tsemppiä!
heitä. Mitä sitten?
Mielestäni et vieraile liian usein,useamminkin voisit. Itselläni vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla ja pyrin vierailemaan kerran kuussa. Auttelen kotiaskareissa samalla. Ei vanhempamme ikuissuutta elä, annetaan heille aikaa silloin,kun siihen on mahdollisuus. Kyllä sellasen asian aviopuolison pitää ymmärtää. :)
Tälläinen ongelma saattaa ilmetä parisuhteissa,
etenkin jos ollaan eri maasta/paikkakunnilta.
Anoppi&appisuhteet ja suhteet puolison sisarruksiin,
voi olla hyvinkin viileät, tai jopa täysin kylmät.
Näin ollen pitäisi muistaa, että vikaa on silloin
niin kotoväessä, kuin myös siinä puolisossakin.
Harva saa yksin aikaan tälläisen tilanteen.
Se ettei viihdy puolison kotona, siihen voi olla
ihan hyvä syy.
Syy jota kukin voi tarkastella kohdallaan.
Tietysti on eri asia, onko edes tahtoa muuttaa asioita.
Vai ajatellaanko, että parempi näin.
Usein on valitettavan totta, että miniät ja vävyt
joutuvat puolison kodissa kovaan syyniin,
joskus asiattomankin arvostelun jopa vihan kohteeksi.
Ei ymmäretä, etteivät he voi muuttua sillä lailla
samanlaisiksi perheenjäseniksi kuin oma perhe.
Koska he ovat tulleet erilaisista perheistä ja joskus ihan eri kulttuuristakin.
Siksi arvostelu ja vieroksuminen on jotenkin typerää.
Sama pitäsi myös miniöiden ja vävyjen ymmärtää&hyväksyä.
Meidän kaikkien pitäisi ymmärtää, että monille meistä on vanhemmat&kotiväki tärkeitä ja rakkaita.
Jo mahdollisten lastenlasten takia olisi tärkeää pitää yllä suhteita anoppilaan ja päin vastoin.
Se miten ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan,
asettaa valitettavasti esteitä tälläiseen yhteydenpitoon.
Koska ei kyetä hyväksymään sitä ihmisten erilaisuutta.
Omalta kohdaltani haluaisin pitää lämpimät välit mieheni sukuun,
mutta ensin anoppi&appi, heidän kuoltuaan,
hänen kaksi siskoaan jatkavat tätä perinettä pitäen
minua korostetusti eriarvoisessa asemassa siellä
erilaisuuteni takia, mille en voi mitään.
Siellä on tehty täysin selväksi ettei minua siellä kaivata,
hyvinkin lapsellisin tempauksin.
Vaikka kyseessä jo neljänkymmenen ikäiset ihmiset.
Noin käytännössä tapahtuu enemmän kuin paljon. Sen hyväksyy vuosien mittaan. Hyväksyminen vapauttaa energiaa oman ja läheistensä hyvinvoinnin eduksi. Oppii myös näkemään ylenkatsovien läpi heidän pienuutensa. Vajavaisia me kaikki olemme. Miniä-anoppisuhde on harvoin itsestäänselvää laskettelua.
Mutta toisaalta minijä voi olla arvostetumpi anopin silmissä kuin omat tyttärensä olemalla vain rakkaan poikansa vaimo. Myös vävyt kelpaavat aikanaan vanhainkodissa vessattaamaan, kun aikanaan niitä on passuutettu käytännön pulmissa. Ihmisluonto se on kimurantti. Parhaat vuodet menee hukkaan turhissa mutta välttämättömissä vännöissä:)
Minun mieheni käy katsomassa äitiään melkein joka päivä ja välillä jopa useamman kerran. Minua asia ei häiritse. Hyvä, kun pitää huoltaan äidistään. Hänen äitinsä asuu parin kilometrin päässä meiltä.Minä en käy kuin juhlapäivinä tai jos on jotain erikoista.Itse käyn omalla äidillä harvemmin, ehkäpä kerran kuussa ja hän asuu 20km päässä. Soittelemme kyllä päivittäin.Mielestäni on hyvä olla yhteydessä vanhempiinsa. Heidän kuolessaan, tietää välittäneensä heistä jo elin aikanaan.
Muutaman kerran vuodessa; ei sitten yhtään mitään epänormaalia.
Vaimosi on päättänyt, että kun häntä kerran vanhempiesi luona arvostellaan, niin sinäkään et voi sitten heitä tavata. Sinänsä aika hemmetin viisasta(huomaa ironia). Kai nyt aikuinen mies osaa järkeillä itse, että kenen kanssa on naimisissa. Siihen ei tarvita vanhempien mielipiteitä.
älä välitä vaimosi jutuist ,, jos ei lähde niin olkoon kotonaan,,meillä oli aikoinaan sama juttu,,eihän toinen voi määrätä toisen sukulais suhteista,selainen akka kun sulla anna mennä,,
Minusta kuullostaa todella mukavalta, että käyt tapaamassa ja seurailet iäkkäiden vanhempien oloja ja vointeja ja saat varmasti itsekkin sieltä hyvää mieltä.
Jos tunnet noin ja jos nyt vaimosi toivomuksesta hylkäät heidät tulet varmasti tuntemaan surua siitä kun heitä ei enää ehkä lähitulevaisuudessa olekkaan.
Narsistin toiveita ei kannata toteuttaa tuossa asiassa.
ole turhan usein.
Et ole mammanpoika.
Miten vaimosi suhtautui kyläilymatkoihisi ennen vanhempiensa kuolemaa?
Mikäli positiivisesti, kyse saattaa olla kateudesta, koska hänen vanhempansa ovat kuolleet sinun elossa.
Todennäköisesti juuri tämän vuoksi hän ei halua sinun tapaavan vanhempiasi, koska se muistuttaa ettei hän voi olla yhteydessä vanhempiinsa.
Onko sulla "pallo" jalassa?
Tuntuu että vaimollasi on ajatusmaailmassaan jotain pahasti pielessä, käskeppä ajatella omalle kohoralle! Käske hänen miettiä miltä tuntuu jos omat lapset eivät kävisi katsomassa teitä/häntä kuin kerran jos sitäkään vuodessa. Jos on niin ettei häntä häiritse vaikkei näekkään lapsiaan niin rupeaa jo ihmetyttämään...
Kyllä jotain täytyy muuttua, ei toista voi kieltää tapaamasta vanhempiaan vaikka omat vanhemmat ovat kuolleet.
On täysin normaalia tavata vanhempiaan muutaman kerran vuodessa. Omista oikeuksistaan elämään ei tarvitse luopua, vaikka vaimo sitä kuinka pyytäisi. Omakohtaisista kokemuksistani oppineena voisin jopa sanoa, että suostumalla toisen mahdottomiin vaatimuksiin alentaa vain omaa arvoaan toisen silmissä. Vahva oman elämänsä herra on tietenkin myös luotettava ja turvallinen kumppani...
Että ylipäätänsä pidät yhteyksiä sukulaisiisi.
Omasta mielestäni on täysin normaalia tavata vanhempiaan , epänormaalia on taas että vaimo yrittää estää sen ?? tosi kummallista .
Minun aveccikin tapaa vanhempiaan niin usein kun tahtoo en edes ole ajatellut että minun pitäisi se estää , on täysin sama mitä vanhemmat minusta ajattelevat .
Lapsi on vanhemmilleen lapsi koko elämänsä ja vanhemmat vanhempia , ei vaimo ole syy unohtaa koko lapsus ja hylätä vanhemmat.
Mitä sinulle jää jos (mikäli) ero tulee joskus puolisosta , ne vanhemmat ja sisarukset ja muut joihin olet pitänyt yhteyttä .
Jatka kuten ennekin ÄLÄ katkaise yhteyksiä vaimosi epävarmuuden vuoksi , mikäli hän ei tavannut vanhempiaa ei se ole malli jolla sinua pakoitetaan toimimaan .
Näytä viesti ketju vaimollesi....
Mitä epänormaalia siinä onkaan jos haluaa vanhempiaan tavata vaikka joka päivä? Eikös se niin ole, että hyvä on jos on paikka minne mennä ja rakkaat ihmiset. Vaimosi on vain kateellinen ja mustasukkainen!
Mutta mun mielestä toi on aika sakiaa touhua, tiputa vaimos maan pinnalle. Taitaa heittää iso pyörä pääs tai sit on vaan kaateellinen kun sinulla on hyvät välit vanhempiin..
Vaimollasi on itsetunnossa ongelma. Ei puoliso ja vanhemmat kilpaile keskenään. Ei ne vanhemmat kauan enää ole riesanasi.
Melko typerää vaimosi käyttäytyä tuolla tavalla. Minun mieheni [olemme kylläkin luultavasti vähän nuorempia kuin te] tapaa vanhempiaan joka viikko ja joskus montakin kertaa. He asuvat tuossa 20km päässä.
Kun muutimme yhteen minua aluksi vähän ärsytti kun mieheni ramppasi kotona koko ajan, aivan kuin haluaisi edelleen asua siellä, mutta nytemmin olen asiaan tottunut. Mielestäni on tosi hyvä juttu, että hänellä on hyvät välit vanhempiinsa ja hän haluaa tavata heitä usein.
Itse näen vanhempiani noin kerran kuussa [he asuvat 130km päässä.] Haluaisin nähdä heitä useammin, mutta ei vain tule lähdettyä ajamaan niin kauas montaa kertaa kuukaudessa. Mieheni ei tule juuri koskaan mukaan; ei siksi etteikö hän pitäisi vanhemmistani, mutta häntä tympii "pitkä" ajomatka. Siksi menen lähes aina yksin. Haluaisin kyllä hänenkin tuleva useammin mukaan, mutta pakottaa ei ketään voi.
Sinuna tapaisin vanhempiasi juuri niin usein kuin itse haluat. Mielestäni tuo neljä kertaa vuodessa on TODELLA vähän. Mieti sitä päivää kun jompikumpi vanhemmistasi kuolee. Kaduttaako sinua sitten? Miksi et tullut useammin tervehtimään? Koska vaimosi oli menettänyt juuri omat vanhempansa? Hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia sinulta olematta tapaamasta vanhempiasi. He ovat sinut kasvattaneet ja olet heille maailman tärkein asia - siitä kannattaa pitää kiinni.
Itse pyrin tapaamaan sisaruksiani ja vanhempiani vähintään kerran kuukaudessa, mielellään kahdesti mutta ei aina onnistu opiskelujeni viikonlopputyöni takia. He asuvat n. tunnin bussimatkan päässä, joskin liikenneyhteydet ovat sen verran huonot että olen aina yötä kun sinne menen.
Muuten minulla on hieman sama tilanne; poikaystäväni mielestä käyn vanhemmillani liian usein. Olen häntä pyytänyt muutaman kerran mukaan mutta hän ei jostain syystä suostu lähtemään. Itsekään en ole vielä tavannut hänen vanhempiaan, vaikka olemme seurustelleet jo pari vuotta.(hän ei pidä ollenkaan yhteyttä isäänsä, äidilleen soittelee ehkä 2kk välein) Hän ei oikeen tahdo ymmärtää että minulla on perheeseeni hyvät välit enkä halua niitä pilata sillä että vähentäisin vierailujani entisestään.
Poikaystäväni tietää että rakastan häntä hyvin paljon eikä se loppujen lopuksi ole häneltä mitenkään pois jos pari kertaa kuukaudessa olen yhden yön vanhempieni luona; olenhan hänen kanssaan kaikki arki-illat. Täytyisi vain saada hänet jotenkin ymmärtämään tilanne.
Noh.. Yksinkertaisesti: Sinulla on normaalit välit vanhempiisi ja vaikuttaa, että poikaystävän lapsuus on ollu Vähän erilainen.
Hyvä avaus.
Nimittäin naisten päästessä valtaan yhä enemmän yhteiskunnassa ja perheissä - on yhtäkkiä perhearvot kokeneet inflaation ja samoin kaikki muukin yhteisöllisyys.
Miksi tarkoitan että avauksen aihe on hyvä... Haen sitä että jokainenhan alkaa tietämään että olemme eroissa aivan maailman ykköskaartia ja vielä sillä erikoispiirteellä että nainen on se jättäjä lähes 3/4 tapauksista...se on helppo tuoda esiin ihan suorana tilastofaktana...mutta hyvin usein nykynaiset hajoittaa myös muun yhteisöllisyyden omistus ja määräilyn haluisena niin, että erottaa miehen myös suvustaan, siskoksistaan ja kavereistaan. Tätä ei tilastoilla ynm voi tuoda julkisuuteen.
Eron sattuessa mies on monesti aivan yksin ja tyhjän päällä. Ja tutkitusti mies myös selviää erosta huonommin. Naiset osaavat pitää sosiaalisen verkostonsa yllä myös suhteen aikana. Lisäksi lapset he voittavat aina itselleen elatusriidoissa ja lapsissa heillä onkin silloin tietty jatkumo elämälleen/seuraa yksinäisyyteen.
Omien kovien kokemustensa pohjalta vasemmistoliiton uranuurtaja Ralf Sund kirjoittikin kirjan tästä aiheesta suomen miehille: erostoa elossa ja nyt tällaisia tukiryhmiä miehille kokoontuukin jo läpi suomen.
Eli älkää antakoa niitten naisten omistaa ja määräillä teitä, älkääkä antako muijienne mustamaalata sukuanne ja vanhoja kavereitanne. Muistakaa että avioliitoista päätyy n 50% ja avoliitoista 90%. Hyvä kaverisuhde tai suhde sukulaiseen taas kestää koko elämän
Mulla on sama ongelma osittain että mun sukulaisissa ei käydä juuri ollenkaan ja tyttö kaveri jos ei joka viikko pääse vähintään pari kolme kertaa käymään esim siskonsa luona niin syyttää että yritän erottaa heidät.Mulla on edellisestä liitosta pari lasta jotka käy mun luona pari kertaa kuussa ja tämä nykyinen tyttökaveri muistaa aina mainita että hänelle on siskon perhe kaikkein tärkein.Onko tämä aivan normaalia puhetta kun me kuitenkin asutaan yhdessä ja ollaan ns.uusioperhe.Koskaan ei puhu meidän perheestä.Tämä liittyy noihin käyntikertoihin ja millä lailla arvostetaan nykyään toisen sukua
On täysin normaalia ja ymmärrettävää, että käydään vanhempiaan tervehtimässä. En usko vaimosi käytös johtuvan hänen oman äitinsä poismenosta, koska yleensä vaikutus on päinvastainen.
Minunkin vanhempieni kuollessa pyysin mieheni käyvän useammin katsomassa omiaan, kun ei koskaan tiedä koska on viimeinen kerta.
Jälkeenpäin muuten harmittaa, että pitkään aikaan ei ole käynyt ja yhtäkkiä ilmoitetaan vanhemman sairastumisesta, tai kuolemasta.
Vaimollasi on kyllä muita syitä miksi ei halua sinun käyvän heidän luonaan.
Minun vanhempani kuolivat kun olin nuori, mieheni äiti elää ja asuu sadan metrin päässä, joten voi mieheni tavata häntä vaikka joka päivä eikä siitä tule ongelmaa meillä
Kyllä vanhempiaan pitää tavata vaikka useimminkin kuin sinä... Varsinkin yhteiselämän alkuvaiheessa tapaaminen helposti aiheuttaa mustasukkaisuutta, jota ei siksi tiedostettaisikaan.
Vaimosi arvosteluun - vanhempiesi taholta - sanoisin vanhemmillesi. Että olet valinnut vaimon itsellesi, etkä heille.
Ja vaimosi puolestaan pitäisi jossain määrin heitä hyväksyä, vaikka se ei olekaan ihan haluttua. Jos ei yhteistä säveltä asiaan löydy.
Kaiken ikäisten ihmisten pitäisi oppia hyväksymään toisiaan, helpommin vielä kun harvoin näkee. Sinulle sanoisin, älä unohda vanhempiasi, vuodet vierii, ihan myötä elämän kaari lyhenee. Kohta ei heitäkään enää ole.
normaalia että tapaat vanhempiasi ja vielä noinki harvoin. Päinvastoin niitä pitäisi tavata useammin. Laita akka vaihtoon mieluummin.
tsiisus sentään
Kylläpä olet valinnut itsellesi kylmän ja tunteettoman naisen :( Itse kärsin, kun oma miniä on mustasukkainen pojastani eikä poika uskalla tulla ees kertaa vuodessa käymään:( Meitä on naisia moneen lähtöön, mutta sanoisin, että aikuisen miehen ei pidä antaa kenenkään määrätä omaa elämäänsä vaan tehdä miten hyvältä omasta sydämestä tuntuu
No jos vaimon sydämessä ei ole tilaa tämän aviomiehen vanhemmille? Jos hän on sitä mieltä, että vanhemmat utelevat liikaa poikansa yksityiselämästä? TAI hän ei itse pidä heidän määräysvallasta?
.. vaimosi eristää sinua perheestäsi. Vanhemmat ja sisarukset on jokaiselle tärkeitä. Parisuhteet hajoaa, mutta suhteet vanhempiin ja sisaruksiin säilyvät elämän myrskyissä.
heitä liian usein tapaa, etkä missään nimessä ole mammanpoika!!
Ihmettelen enemmän vaimoasi, että miksi ei anna sinun tavata heitä? Jos hän itse ei ole tavannut usein vanhempiaan ja äitikin kuoli pian viimeisemmän tapaamisen jälkeen, niin ehkäpä hän tuntee syyllisyyttä siitä ettei tavannut porukoitaan useimmin ja se ilmenee noin?
Kun itse asuin kauempana niin kyllä minä äitiäni näin ainakin muutaman kerran vuodessa ja nyt kun asun ihan äitini lähellä niin jos en nyt ihan viikottain näe niin muutaman kerran kuukaudessa nyt kuitenkin.
Jatka vain vanhempiesi ja sisarustesi tapaamista tuon nelisen kertaa vuodessa. Vanhempasi ovat jo iäkkäitä ja ansaitsevat sen, että poika tulee heitä tapaamaan vielä kun voi!! Ja onhan sisarussuhteet tärkeät myös, joten jatka vain samaan malliin ja yritä saada vaimosi ymmärtämään miksi haluat käydä useimmin vanhempiesi luona kuin mitä hän sallisi!!
Mukavaa Joulunodotusta sinulle!
Voi että meillä naisilla on kaikenlaisia ongelmia.
Niinkuin olit ajatellutkin, vaimosi ei halua suoda sinulle sitä mikä häneltä itseltään on pois.
Tapaa omia vanhempiasi mieluummin se neljä kertaa vuodessa kuin vähemmän ja muista soittaa välissä, kunhan ette juttele joka päivä tuntikausia niinkuin oma exäni (mies) teki. Perhe on tärkeä ja veri vettä sakeampaa - sanotaan.
Jollakin tavalla sillä vaimollasi pitää olla paha olla kun tuollaisesta asiasta nostattaa kuohuja.
Joillakin ihmisillä on halu rajoittaa toisen ihmisen menoja ja saada heidät tekemään oman tahtonsa mukaisesti - jonkinlaista vallankäyttöä mutta pidä varasi ettet menetä kaikkia avioliiton ulkopuolisia suhteita.
Aivan käsittämätöntä toimintaa.. Sen _melkein_ ymmärtää, jos joku on mustasukkainen kumppanistaan muiden naisten/miesten takia, mutta että vanhempien?! Haloo..
Tiedän kyllä erään (nykyään eronneen) avioparin, jossa vaimo oli 'kieltänyt' miestään käymästä tämän vanhempien luona, vaikka melkein vierestä ohi joskus ajoivat (miehen vanhempien luo oli heidän asuinpaikaltaan lähes 200 km). "Miksi sinä siellä käyt?" Vaimon omat vanhemmat taas asuivat lähes naapurissa, joten olis luullut edes yrittävän ymmärtää, että kyllä sitä omia vanhempiaankin tahtoo nähdä eikä pelkästään appivanhempia.. Noh, ei tuo ollut kyllä eron syy, mutta mielestäni tuollaisten perusasioiden (vanhempien ja kavereiden näkemisen, harrastusten ym) rajoittaminen on sairasta.
No ohhoh, vaimosi mielestä siis huoinot suhteet perheessä olisi normaalimpaa kuin hyvät? Eikös ihanne olisi kuitenkin että perheenjäsenillä on läheiset ja lämpimät välit? Me käydään vuoroviikoin kummankin kotona, viihdytään ja iloitaan tapaamisista. Ei se ole mitään riippuvuutta tai mammanpoikien hommaa, vaan aikuisten ihmisten tapa nauttia kaikki toisteme seurasta, vaihtaa kuulumisia ja tehdä mukavia yhdessä.
Oli sitten kyse ystävistä tai sukulaisista, niin jokainen saa tavata niitä keiden seurassa viihtyy ja niin usein kuin haluaa, vaimollasi ei ole oikeutta puuttua sinun perehesuhteisiisi.
mieheni tapaa äitiään lähes viikottain ja minä samoin ja mielestämme se ei ole kovin paljon. Muutenkin pyrimme tapaamaan sisaruksia ja muitakin sukulaisia mahdollisimman paljon. Vaimosi on todellakin epänormaali tai muuten epävarma itsestään jos neljä kertaa vuodessa on muka liikaa. Miksei vaimosi muuten lähde mukaan tapaamisiin niin ei tulisi niin sanomista? Vai eikö halua? Todella omituista tuollainen penseys!
Kuulostaa kyllä oudolta...ei voi muuta sanoa.
Mulla ja miehellä (ollaan seurusteltu reilu vuosi) kummankin äiti asuu samassa kaupungissa ja nähdään heitä useamman kerran viikossa. Mun mielestä se on vaan hyvä että käy katsomassa äitiään ja pitää häneen yhteyttä myös puhelimitse. Itsekin soittelen omalle äidilleni melkein päivittäin jollei nähdä ja ei mies ole siitä sanonut yhtään pahaa sanaa.
Itse pidän myös kovasti mieheni äidistä ja käyn siellä myös yksinäni kahvilla...:) Ja uskon että miehestäni on mukava tavata minun äitiäni...ainakin heillä riittää aina juteltavaa kun tapaavat. :)
Tsemppiä sulle!!! =)
Yritä saada vaimosi ymmärtämään,että he ovat kaikki sinulle omalla tavallaan tärkeitä ja et ole hylkäämässä häntä vaikka tapaatkin vanhempiasi. :)
Ei ole normaalia tuommoinen. Tapaat vanhempiasi aika harvoin, mutta ihmisillä on eri tavat olla ja elää; Et todellakaan tapaa vanhempiasi lian usein!!!
Itse asun n 200 km päässä vanhemmistani ja tapaan heitä n kerran kk:ssa ja soitellaan muutaman kerran viikossa.
Vanhemmat ovat osa sinua. Tai ehkä pikemminkin sinä osa heitä. Ymmärrän, jos vanhemmat ovat oikein hankalia, ettei vaimosi haluaisi olla itse heidän kanssaan tekemisissä, mutta sinulla on oikeus rakastaa vanhempiasi siinäkin tapauksessa. Ja kun ymmärsin, että vanhempasi ovat ihan tavallisia ihmisiä, niin onkin sitten niin päin, että avovaimosi on se hankala.
Ei noin omistushaluinen ja dominoiva suhde tule koskaan toimimaan. sorry vaan.
mutta järjestä niin, että ei tarvitse olla yökunnissa. Se rassaa miniän ja anopin suhteita. Eli olette aina "menevinään" jonnekin (tuo selitys vanhemmille). Yövytte sitten jossakin lähiseudulla. Pitkillä etäisyyksillä tietysti tapaamiset tuppaavat jäämään vähiin, mutta voi sitä tietysti puhelimitse ja myös kirjeitse korvata. Mutta älä siis yritä mennä yksin, se vahingoittaa sinun tärkeintä suhdettasi.
Meillä taas nähdään minun (naisen) omaisia ehkä 5-6 kertaa vuodessa (150km välimatka, minulla ja avomiehelläni opiskeluja jne niin kiirettä) ja miehen vanhempia ainakin pari kertaa kuussa, äitiä vielä useammin. Isääni emme oikein tapaa kun asuu kauempana ja on minullekin vieras vanhempien avioeron takia, mutta näemme mummoani ja äitiäni. Olemme n.20v molemmat.
Hänenkin vanhempansa ovat eronneet, isä asuu n. 30km päässä ja pyrimme käymään siellä joka sunnuntai, väh. 2x kuussa. Äitinsä asuu kaupungissa ja näemme silloin tällöin, menemme esim ravintolaan.
Eikä määrä tunnu mitenkään paljolta. Avomieheni vanhemmat ovat yli hieman yli 60 molemmat, joten haluamme nyt nähdä heitä kun siihen on vielä mahdollisuus.
En siis ymmärrä että tuollainen pari kertaa vuodessa voisi olla liikaa.
kun tulee perinnönjaon ja testamenttin lukemis aika ,vaimosi tulee kiinnostumaan käynneistä ..monen hukatun vuosien edestäkin!!
Ihailen kaltaisiasi miehiä, joilla riittää lämpöä ja empatiakykyä pitää yllä perhesuhteita. Älä anna vaimosi pilata sitä hyvää sinussa!
Onko vaimosi narsistinen luonne, joka ei ymmärrä mitä on ihmisten keskinäinen välittäminen, ja joka vaatii itsekkäästi aikaasi vain itselleen pystymättä antamaan ja joskus vähän uhrautumaankin tuottaakseen toisille hyvää mieltä? Lähteminen mukaasi sukuloimaan olisi häneltä kohtuullinen huomiointi sinua kohtaan.
Ei voi olla totta ...tuo sinun aviovaimosi käyttäytyminen.....sehän on vaan ihanaa kun välität vanhemmistasi...ilman heitä ei sinuakaan ois.....vaimollasi ehkä joku kateus ko sulla vielä on missä käydä.....en tiedä...mutta älä vähennä sukulointiasi....Tsemppiä sulle :))
Jos se olisikin mies, joka ei naisen tavata vanhempia, niin ketju ois täynnä "Miehet on perseestä!" ja "Jätä se kusipää!"-viestejä. Jännä juttu miten niitä nyt ei ole.
Jotkut viisaat voipi vetää vähän johtopäätöksiä. Heh..
todella haukuta ,kusipääksi tai pereestä..
vaan narsistiksi ja terapiaa tarvitsevaksi ,ahdasmieliseksi ,huomioonkipeeksi ,sekopääski..eli ero ole kovin suuri.
Jep, mutta kommentit on silti kirjoitettu varsin ystävälliseen sävyyn.
Luin joskus aikoinaan runon..siitä jäi yks kohta ikuisesti mieleen: "Käy äitisi luona silloin, kun äitisi elossa on" Ja tuota ohjetta noudatin äidin kuolemaan saakka. Aina kun vaan mahollista käy vanhempiesi luona, koska tulee yks päivä,ettei heitä enää ole.
Kinkkinen juttu tuo on. Vaimosi käytös ei johdu siitä, että hänen vanhempansa ovat kuolleet äskettäin. Käytöksen selittää varmasti hänen oma epävarmuutensa omasta itsestään. Lisäksi hänen henkilökohtainen historiansa siitä, miten hänen suhteensa läheisiinsä on käytännössä ollut. Ehkä pohjalla on osin mustasukkaisuutta, että sinä välität vanhemmistasi ja sisaruksistasi enemmän kuin osoitat välittämistäsi hänen mielestään hänestä.
Vaimosi pelkää läheistesi arvostelua? Se on yksi syy käyntien rajoittamiseen, sillä hän yrittää suojella itseään ja kaunaisuutensa esilletuloa.
Eivät käyntisi tai käyntikertasi ole epänormaleja.
Toinen on erilailla sidoksissa läheisiinsä kuin toinen.
Oleteko jutelleet vaimosi kanssa käytöksensä syistä ja keinoista kuinka niihin voisi löytää ratkaisun? Käyntien rajoittaminen on väärin. Mutta ettekö voisi joskus kutsua vanhempiasi teille? Silloin vaimosi olisi omalla maaperällä, voisi "päteä" passaamisella ja kokisi ehkä sitä kautta olonsa varmemmaksi. Entä yhteinen kylpylä/teatteri tms. viikonloppu?
Mitä enemmän joutuu liki olemaan, sitä enemän oppii tuntemaan ja hyväksymään. Keinoja siihen on monia. Syyt voi jäädä kaivamatta, mutta välittäminen antaa turvallisuuden tunteen...kaikille.
Ei tuo tapailu liian usein tapahtuvalta kuulosta. Kuitenkin olisi aika mielenkiintoista kuulla toisen osapuolen kuvaus samasta asiasta. Se olisi hyvä tasapuolisuuden vuoksi, mutta ei tietenkään ole mahdollista keskustelupalstalla.
Näihin sukulaisuussuhteisiin usein liittyy sellaisia asioita, jotka eivät yksipuolisesti esitettyinä tule esille.
mutta sulla on VAIN yksi äiti ja isä!!! Jos se lesporeikä on sitä mieltä, näytä hänelle missä on ovi! Tavittaessa vois heittää hänet parvekkeelta alas!!
Hei
Hieno ele ja nostan Sinulle todella hattua
kun pidät yhteyttä vanhempiisi.
Epänormaaliksi voivat vierailusi tulkita varmasti
siltä pohjalta monet ihmiset, jotka eivät
jaksa/viitsi/välitä tavata vanhempiaan.
Nyky-yhteiskunnassa ei anneta arvoa sille
asialle, että jokainen meistä vanhenee ja sen
myötä voimat hipuu.
Näille ihmisille on elintärkeää, että heihin ovat lapset ja lapsenlapset yhteydessä.
Varmasti odottavat näitä tapaamisia.
Jatka siis tapaamisia ja koita saada vaimosi tajuamaan , että meillä kaikilla on vain yksi
isä ja äiti, ja yhtenä päivä heitä ei enään ole olemassa.
Valoa talven pimeyteen toivotellen;
Tytär (vanhemmat 87 ja 84 v)
Siis vain 2-4 kertaa vuodessa!! Tuohan on todella vähän!! Ei tosiaankaan ole kertoja karsittavaksi vaan voisit lisätäkin. Itse tapaan kerran 2 viikossa, vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Pitkä välimatka tietysti harventaisi, mutta tuohan 2-4 kertaa vuodessa on ehdoton minimi. Kertoja vähentämällä voisi jo sanoa ettet välitä vanhemmistasi! Kamala miten itsekäs ja kummallinen vaimo sulla on.
hyväksyn vaikka joka päivä käy yksin,lastenkanssa omilla vanhemmilla ei siinä mitään , mutta se että sitä samaa ei saa vaatia toiselta, että pitäs käydä yhdessä. Tää meillä kanittaa,
aina pitäs mennä yhdessä, ku ei vaan kiinnosta aina lähtee.
Heh
Mieheni on hypännyt vanhempiensa luona joka päivä koko liittomme ajan (27v). Lisäksi puhelimitse pitää "hoitaa asioita". En tiedä onko normaalia vai ei, en jaksa enää puuttua koko asiaan. Ihmettelen vaan mistä löytävät jutunaiheita...
käyköhän todella siellä ?
ettei ois jotain muuta peliä......
Valitettavasti käy todellakin vanhempiaan katsomassa ja turisemassa. Oiskin paljon jännittävämpää, jos kävisi jossain muualla, mutta siellä se nyt vaan ramppaa kahvilla.
Ja käy ihmeessä vanhempiesi luona ja soittele heille. Ei koskaan tiedä milloin me kukin, nuoremmatkin kohtaamme määränpään. Minä ainakin olen sellainen nainen, joksa antaa miehensä käydä äitinsä luona, käyn siellä välillä itsekin. Käyn oman äitini luona melkein joka viikonloppu, koska ei ole kovin kaukana. Olen itsekin sairas ihminen niin enhän tiedä milloin oma lamppuni sammuu.Kannattaa pitää siis yhteyttä!!!
On oikein käydä vanhempien luona,niin kauan kun he
ovat elossa.Itse kävin tapaamassa molempia=eronneet
eikä ole tarvinnut käydä haudalla tuntemassa huonoa
omaatuntoa.Äitini sanoi josku 1950 luvulla haluavansa kukat kun hän elää eikä haudaalleen.Koita
Pärjätä ja kestää kompromissit ovat joskus hyviä eivät aina.
2-4 kertaa vuodessa ei torellakaan ole liikaa tapaamisiin, vaikka sitten yötä kotoasi poissa oletkin ja varsinkin, kun kerta olet yrittänyt naisesikin saara mukaan eli ei pitäisi mustasukkaisuurenkaan pureksia takaraivossa mihin oikeasti olet menossa...
Ymmärrän toki, ettei naisestasi ole kovin mukavaa mukaan lähteä, mikäli nekatiivista arvostelua kohristuu häneen...
Oletko tehnyt hänen kuultensa vanhemmillesi selväksi, että tämä nainen on sinun valintasi ja toivoisit etteivät he loukkaisi häntä?
Vaikka se ei poistaisikaan vanhempiesi sanoja kokonaan (tosin, kyllä heiränkin silmänsä voivat siinä aueta)niin naisesi kuitenkin tietäisi, että ymmärrät ja välität hänenkin tunteistaan, mutta että rakastat myös vanhempiasi omine vikoineen.
Mikäli tuo ei auttaisi, on kyse jo liiallisesta omistushalusta...
Jokainen meistä tekee omat valintansa, voimme joustaa, ymmärtää, yrittää, mutta meirän on pirettävä myös itsemme puolia...
Kenenkään ei saa antaa jyrätä liikaa alleen.
Kun sinulla on vielä vanhemmat joita voit käydä tapaamassa.Käy niin usein kuin mahdollista,et varmaan käy liian usein.Ei mene ehkä monia vuosia ,kun ei tarvitse käydä enää tapaamassa ollenkaan.Varmaan on vanhempasi onnelisia jokaisesta tapaamisesta.Vaimollasi ja sinulla on kyllä aikaa olla yhdessä.
minköhän vuoksi? sitä olen kysellyt itseltäni monta kertaa,ehkä selitys on siinä että
niitä ei voi valita. Muut ystävät,tutut valitaan
mutta nämä tulee pakolla. Se on pakko olla syy.
Ja toisekseen kun ollaan 95% vaimon sukupuolen kanssa tekemisissä.
Yksi parisuhteen vaikeimpia asioita.
Ainut syy millä perusteella näkisin vaimosi logiikan olevan käytävä on että hän inhoaa / ei pidä vanhemistasi.
Kirjoituksesi perusteella luulisin, että nyt tarvitaan rauhallisia ja henkeviä keskusteluja vaimon kanssa. Missään nimessä ei kannata lähteä lietsomaan epäsopua teidän välille.
Tottakai sinun pitää saada tavata vanhempiasi eikä kaksi kertaa vuodessa ole liikaa vaadittu. Nyt pitäisi keskustelemalla saada vaimollekin mukava tunne asiasta.
Vaimosi on sanonut, että häntä arvostellaan, kun olette kyläilemässä sukulaisillasi. Jos asia tosiaan on näin niin sille pitää saada loppu. Jotkut ihmiset tahattomastikin puhuvat piikittelevästi toisille.
Voisit ehdottaa vaimollesi, että hän lähtisi mukaan seuraavalle vierailulle ja jos häntä ahdistaa yöpyä vanhempiesi luona niin voisitte ottaa vaikka hotellihuoneen jossa sitten yövytte ja vietätte vain päivät vanhemmillanne. Tämän pitäisi jo helpottaa paljon.
Lisäksi haluan painottaa vielä sitä, että te olette vaimosi kanssa se yhteinen tiimi, perhe. Perheen tulee aina pitää yhtä eikä tule hyväksyä loukkauksia omaa perhettä/perheen jäseniä kohtaan. Eli jos tulee sellaisia tilanteita, että vaimoasi piikitellään tai loukataan sukulaistesi/ystäviesi taholta niin sinun tulee pistää stoppi sille. Samoin myös toisin päin.
Tässä tilanteessa siis yrittäisin saada vaimon mukaan vierailulle, ettei hän tunne jäävänsä ulkopuolelle tai vähempi arvoiseksi. Ja yrittäisin saada vierailusta mahdollisimman mukavan myös vaimon mielestä.
Toivottavasti pääsette tämän yhteisen taipaleenne koetinkiven yli. Kaikkea hyvää teille.
Kyllä sun täytyy saada käydä vanhempiesi luona ihan niin usein kuin haluat.Vanhempiaan ja sukulaisiaan ei voi vaihtaa, kumppaniaan voi! Ketään ei saa vangita. Eikö vaimosi lähde mukaasi kyläilemään? Jos hän ei luota sinua edes vanhempien luona käymään, saatikka harrastuksiin tai muuhun tärkeään menoon, niin onkohan hänellä itsellään omatunto kohillaan ja onko hän luottamuksen arvoinen sinulle? Ihmistä kun vaan ei voi omistaa, tai jos yrittää, niin voi pitemmän päälle käydä huonosti. Älä anna vangita itseäsi!!!!!
sellaista ettei vaimo halua kuunnella sitä arvostelua, joka häneen kohdistuu aloittajan äidin taholta. Ei kukaan halua lähteä minnekään kuuntelemaan moitteita. Ei edes kohteliaisuudesta.
avovaimo soittaa äidilleen joka päivä vähintään puolen tunnin puhelun ja kylässä täytyy käydä kerran viikossa.
Ihan normaalia, että haluaa nähdä ja olla vanhempiensa kanssa aina silloin tällöin.
Mutta onko normaalia, kun entinen poikaystävä 27v kävi/käy mutsillaan joka päivä toisinaan useita kertojakin päivässä. Mutsi hoitaa pyykit, laittaa safkat sekä käy miehen luona siivoamassa ja hoitaa melkein kaikki miehen asiatkin.
Näitä peräkammarin poikia tässä maassa piisaa. Osa ei ikinä pääse mammasta eroon. Mammat voisivat vähän hellittää.
Meidän äidin poika panee teidän äidin tytärtä
Tapaat vanhempiasi minun mielestäni melko harvoin. On täysin naurettavaa, että vaimosi mielestä tapaat heitä liikaa. Vaikuttaa siltä, että hänellä on pahoja ihmissuhdeongelmia ja omien vanhempien kuolema on varmasti vaikuttanut asiaan. Ehdotan pikaista hoitoon hakeutumista hänelle.
On hieman pipi päästään, sairaaloisen omistuhaluinen kaiketi. On erittäin hienoa että tapaat vanhempiasi usein, enenvanhaan tavattiin päivittäin ja välillä käytiin sotimassa. Sano vaimollesi et ala laputtaa, hänhän on sairas narsistinen kakara.
vaimo ei lähde mukaan, itse olen nelikymppinen ja käyn kerran vuodessa 140km päässä isän ja hänen naisystävänsä luona, Toisinaan käyn useimmin, ei ole mitään teittyä kaavaa, yleensä' emenmme yhdessä ja välillä isoveli helsingistä lähtee kyytiin, itse myös asun Helsingissä näet. Viivymme muutaman tunnin tai muutaman päivän. On erittäin hienoa tavata vanhempiaan, ota vaimosi mukaan ja jos hän ei jostain uihem syystä halua lähtä niin siinähän ei. Taitaa olla katkera sinulle hyvisä väleistäsi vanhempiisi ja sisaruksiisi. Mitä ilmeisemmin hänellä ei ole omiinsa. Miten helvetin kateellinen suomalainen voikaan olla ja mistä asoista, aivan kaikesta näemmä. Vihaan tätä kansaa.
Jos vaimosi epäilee, että et olekaan tapaamassa vanhempiasi vaan jotain toista naista. ;) No, voisihan hän silloin tulla tarkastamaan tilanteen...hmm...
Et sinä minun miestäni voittanut mammanpoikatittelistä kilpailessa. Mieheni käy joka viikonloppu vanhempiensa luona 20km päässä ja yöpyy siellä. Näin on ollut siitä asti, kun muutti vanhempien luota pois. Mieheni on yli 30-vuotias.
Itse en tapaa vanhempiani, enkä muutenkaan pidä yhteyttä, mutta siihen liittyy rankka lapsuus. Luulisi ihmisten käyvän useammin vanhempiensa luona, jos vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja heillä on lämpimät välit keskenään. Eihän sitä koskaan tiedä milloin elämä päättyy. Varmana vanhemmat ovat ilahtuneita, kun lapset tulevat vierailulle.
Ei ole olemassa normaalia tai epänormaalia.
Kaikki toimivat kaikissa asioissa omalla tavallaan.
Jos joukosta suurempi osa toimii suunnilleen samalla tavalla. Niin silloin sitä kutsutaan tavalliseksi. Ja muiden toiminta on epätavallista.
Mutta jos tapahtumat muuttuvat, niin tavallinen/epätavallinen muuttuu myös.
Mutta normaalia ja epänormaalia ei ole olemassa.
sairas akka
Hei sinulle, asun vanhempieni lähellä pari taloa väliä, Iäkkäitä kun ovat käyn heidän luonaan päivittäin, tarvitsevat kyytiä, neuvoa tai jotain muuta. Soitan monesti ensin jos olen menossa kauppaan tarvitseeko jotain vai tuleeko mukaan.
Alkuaikoina mies rutisi yhteydenotoistani kun olimme esimerkiksi lomareissulla, ilmoitin esim kaiken olevan kunnossa. Mielestäni vaikka ollaan yhdessä ei se mikään vankila ole en itsekkään kontrolloi hänen menemisiään.
Sanoinpa jollekkin ystävälleni tässä taannoin puolisoita voi tulla tai mennä mutta lapset ja vanhemmat pysyy :)
Minusta tuo on pelkkää pahuutta, ettei vanhoja vanhempiaan saisi käydä katsomassa. Jos kuuntelet häntä, tulee katkera tunne sitten kun vanhemmistasi aika jättää. Kerra, kaksi vuodessa olisi normaalia, jos asuisi New Yorkissa.
Vietätkö koskaan vaimosi kanssa lomaa kahdestaan?
Ennen kuin luin tuon luulin, että tapaat vanhempiasi monta kertaa viikossa. Minusta on kiva käydä kotona ainakin kerran kuussa. Eihän lapsetkaan sitten edes tunne isovanhempiaan jos ei näe niitä koskaan. Voin tietenkin muuttaa mieltäni, koska olen vasta 19, mutta en usko. Ku rakastan muutenki asuu savossa etten täältä minnekää kauas aio lähtee. Ehkä opiskelee, mut sitte takaisin. Verisiteet ne on ne jotka pysyy, mut kumppani ei ehkä pysy. En ite vois olla sellasen kans joka esim kieltäis etten sais tavata siskojani ku parin vuoden välein. Sillon sanosin heippa sille vaik kuinka ihana olis.
...kuulostaa tuomonen,onko naisesi ehkä vanhempiensa kuoleman jälkeen vaipunut masennukseen?...Kyllähän on ihan normaalia tavata vanhempiaan ja sukulaisiaan noinkin vähän mitä nyt teet...Vaimollasi on ilmeisesti jonkinlaisia narsismiin/mielenterveysongelmiin viittaavia taipumuksia,ei oikein näytä hyvältä.Suhteessanne SINÄ ainakin näytät olevan se TERVEJÄRKINEN...katso miten tilanne kehittyy,mutta aikuisessa suhteessa ei kukaan voi määrätä ketä kumppani saa tavata ja kuinka monesti,,,muutenhan hän todella rajoittaa elämääsi ja jos semmoista suhdetta haluaa jatkaa,niin päätös on sinun...katseleppa miten asiat etenee ja tee vaikka eropäätöskin jos se on mielestäsi ainoa ratkaisu...luulen vaan että naisesi alkaa ehkä sitten uhkaamaan itsemurhalla koskapa sen luonteinen vaimosi näyttää olevan,kyllä vaimosi tarvitsisi ammattiauttajaa...Tsemppiä sulle ja tee ratkaisusi,mutta muista että elät vain kerran ja elämäsi on vain sinun,ei sitä tarvitse elää jonkun muun käskyjen mukaan! VOIMIA!!!!
Jatka samaan tapaan vanhempiesi näkemistä. Omien vanhempien näkeminen on tärkeä juttu. Mä itekin käyn ja pidän yhteyttä omiini viikottain. Käynkin niin usein kun mahdollista kiireiltäni, vaikka pika visiitillä et tiiä mitä ne hääräilee ja et kaikki on kunnossa. Arvostan niiden mielipiteitäkin.
Totuushan on ,että omat vanhemmat ja siskot,veljet pysyy se tuleva vaimo ei olekaan niin varma juttu.
Et älä missään nimessä poikkase valejä vanhempiisi.
En pidä sinua mammanpoikana vaikka pidätkin yhteyttä vanhempiisi ja sisaruksiisi. Puolisoa pitää kuitankin huomioida erityisellä tavalla ettei synny mustasukkaisuutta. Parisuhde on kuitenkin elämän tärkein ihmissuhde, koska puolison kanssa vietät kuitenkin suurimman osan arjesta. Omaan mukavuuteen kannata satsata pitämällä puoliso tyytyväisenä!
Minusta 4 kertaa vuodessa ei ole liikaa... Toisin kun minun exäni vietti vanhempiensa luona 3 iltaa viikossa. Ja hänen vanhempansa olivat terveitä työssäkäyviä ihmisiä. SE OLI LIIKAA..:(
Minusta vanhemmat ovat perustärkeitä koko elämän ajan. Ajattelijoita mammanpojastakin on varmasti, mutta niistä ei kyl tarvii välittää. En itse niin ajattele. Olemme naimisissa ja käymme muutaman kerran kuussa molempien vanhempien luona, vaikka asuvatkin vähän kauempana. Sehän nyt riippuu tietysti siitä minkälaiset välit on omiin vanhempiinsa. Siskoni mies käy kolme kertaa viikossa vanhempien luona. En ymmärrä miksi sillä olisi edes merkitystä. Ei vaimosi ajattele parastasi, jos kieltää sinua tapaamastasi omia sukulaisia. Meillä on kolme lasta ja toivon, että myös he käyvät vanhemmalla iällä meidän luona. Täysin normaalia tavata omia sukulaisiaan! Pysy asiasi takana, älä tuollaisesta periksi kyllä anna!!
Mielestäni et todellakaan tapaa sukulaisiasi liian usein. Aikuisena miehenä osannet päättää, mikä on sopiva vierailukertojen määrä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö sinun tule kuunnella puolisoasi ja hänen mielipidettään asiassa. Kertomasi perusteella en aivan ymmärrä vaimosi näkemystä asiasta. Tiedostan sen, että perhesopukin on säilyttämisen arvoinen asia. Jos vaimosi ei halua lähteä mukaasi, et voi häntä siihen pakottaa. Yrittäkää kuitenkin löytää jonkinlainen kompromissi asian suhteen.
nimim. Mieheni sukulaiset tuhosivat avioliittomme tuppaamalla väkisin kotiimme ja elämäämme
Vaimosi on kateellinen sinulle, koska hänellä ei ole enää omia vanhempia. Ja silloinkin kun he elivät hän tapasi heitä vain harvoin, tästä hän potee huonoa omatuntoa. Kaikki tämähän on tervettä eikä epänormaalia, humaania.
Itse näen vanhempiani n.10krt vuodessa ja 1-3pv/krt. Ja ajomatka on n.6h. vaimoni taas haluaisi olla enemmänkin vanhempini luona vaikka hänen vanhempansa asuu samalla suunnalla.
Otsikon luettuani ajattelin, että klikkauksen jälkeen aukenee viesti, jossa kerrotaan, että käy vanhemmillaan vähintään kerran päivässä ja lisäksi vanhemmat ramppaa harvase päivä vielä teillä kylässä. Siksi viestin luettuani ihmettelenkin kovasti mikä tuossa on liikaa?
Mielestäni et todellakaan vieraile vanhempiesi ja sisarustesi luona liian usein. Päin vastoin, muutaman kerran vuodessa on todella vähän!
Omia vanhempiaan ja rakkaita läheisiään kannattaa tavata vielä silloin kun he elävät. Jokainen päivä voi olla viimeinen, aikaa ei siis kannata käyttää hukkaan :)
Millä ajalla aloittaja käy vanhempiaan tapaamassa? Koska hän kertoi matkoihin menevän 5-8 tuntia, asuvat vanhemmat siis kaukana. Jos hän on noilla visiiteillä 2-3 yötä, kuten kertoi ei tavallinen viikonloppu riitä. Noihin reissuihin täytyy siis käyttää lomapäiviä. Ja vanhempien luona käynteihin käytetyt lomapäivät ovat pois parin yhteisistä lomista. Jospa vaimo haluaisi matkustella miehensä kanssa ja viettää osan lomasta kahdestaan kotona. Mutta mies onkin käyttänyt 5-6 lomapäiväänsä käynteihin vanhempiensa luona, mitäs sitten tehdään. Aina kannattaa miettiä, riskeeraako oman parisuhteensa sillä, että ei pyhitä lomia yhteisiin juttuihin. Jos on yhdessä sovittu, että lomasta ollaan yhdessä vaikka kolme viikkoa ja kumpikin saa olla omalla tahollaan sitten yhden viikon, pätkissä tai koko viikon kerralllaan, on tietenkin asia toinen. Jokaisella asialla on siis vähintään kaksi puolta.
Juttele vaimon kanssa ja käsken hänen kertoa syyt miksi hän ei halua käydä kotonasi.
Hän ehkä pelkää ja jännittää heitä?
Syy voi joko olla sinun perheessäsi tai sitten vaimollasi on sosiaalisen tilanteiden jännittämistä.
Voitte netistä etsiä lisää tietoa tuosta ja se auttaisi vaimoasi varmasti valtavasti. Se myös selittäisi sinulle paljon ja pystyisit ymmärtämään häntä paremmin ja vaimosikin alkaisi siitä varmasti vähitellen muuttumaan jos hakee ammattiapua siihen (on hyvin yleinen pelko suomessa jota hoidetaan terapiassa, eikä tarvitse olla hullun leimaa otsassa, hulluille on omat hoitonsa).
Asioilla on monet puolensa ja niitä on vaikea välillä huomata ja ottaa huomioon. Juttelemalla asia selviää ja kun kumpikin on valmiita toisen vuoksi selvittämään niin sillä päästään jo pitkälle!
Kyllä se piisaa jos joulukortin lähettää kerran parissakymmenessä vuodessa.
Hei haloo, he ovat sinun vanhempiasi ja olet heille tärkeä. Vanhempasi ovat iäkkäitä,ei voi tietää milloin on päivät täynnä. Olisiko omatuntosi puhdas ellet tapaisi heitä. Mielestäni vaimosi on sairas jos tämmöisen asian kieltää.Vanhemmat ja sisarukset kuuluvat perheeseen, Älä anna vaimosi tehdä sinusta marttyyria. Katuisit sitä. Jos hän rakastaa, ei kiristä tämmöisillä eikä muillakaan asioilla!!
Tuo kuullostaa enemmän siltä, että ongelma on kyllä ihan vaimollasi, josta tietysti tulee yhteinen kun tavallaan sinun asiastasi on kyse. Mielestäni lapsen (vaikkakin aikuisen lapsen) suhde vanhempiinsa on todellakin aina juuri sellainen kuin siitä matkan varrella on kehittynyt ja eipä siihen hirveän paljon voi "ulkopuolinen" puuttua; eikä siitä voi kovin paljoa edes ymmärtää edes omat sisarukset saati ihminen joka ei ole kuulunut samaan perheeseen.
Tapaamiskerrat ja ajat ovat jokaisessa tapauksessa erilaiset, johtuen tietysti monista asioista. Suosittelen että keskustelet vaimosi kanssa asiasta mahdollisimman rehellisesti, jotta voisitte paremmin ymmärtää sekä tukea toisianne. Omasta mielestäni nuo "määrät" tavata omia vanhempiaan ei todellakaan kuullosta liian paljolta, mikäli se sinulle&vanhemmillesi sopii, mutta jutelkaa niin asia varmasti helpottuu. Hyvää jatkoa teille!
joka viikko.
Ämmäsi on omistushaluinen ja mustasukkainen.
Kannattaa jättää, ennen kuin alkaa vituttaa.
No jos tapaa vanhempiaan muutaman kerran vuodessa,niin se on todella vähän.Mun ex-mies soitteli äidilleen 4-6 kertaa päivässä tai sitten äiti hänelle.Kun asuimme noin kilometrin päässä hänen vanhempiensa kotoa,hänen äitinsä kävi lähes päivittäin ja oli kuin kotonaan.Hän mm.arvosteli ruuanlaittotaitojani..huom.olen käynyt koulun ko.alalta ja varmasti tavalliset sapuskat onnistuu.Hän myös hyökkäsi makkariin petaamaan sänkyä,jos joskus sattui sänky olemaan petaamatta ja arvosteli heti,jos ei joka paikka ollut ihan tiptop,eikä aina voi olla kun on kolme lasta.Oli pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle,että sai edes jotenkin elää normaalia elämää,silti tämä anoppi todellakin soitti jokaisesta pienestäkin asiasta tai sukulaisilta kuullesta juorusta joka kerta pojalleen,todellakin kuutisen kertaa päivässä.Pojan mielestä se oli normaalia ja kun sanoin oman mielipiteeni,niin hän otti tosissaan itseensä ja sanoi kuin pikkupoika,että hän kyllä soittelee äitinsä kanssa silloin kun huvittaa.En tiedä millaisia tällaisista muista mamman pojista on tullut,mutta ex-mieheni oli väkivaltainen alkoholisti,jota äiti aina puolsi ja peitteli poikansa tekoja ja väheksyi,vaikka poika heitteli perhettään ulos ja poliisit oli turvaamassa useasti minua ja lapsia.Että näin.
käyttäen vuosilomapäiviä, vai käytkö viikonloppuisin. Jos käytät vuosilomapäiviä, on selvää ettei vaimosi pidä tilanteesta. Meneehän siihen aikaa, jonka voisitte olla yhdessä. Vaimollesi sinä olet tärkein, eivät vanhempasi.
Minä lähden tapaamaan mieheni äitiä, mutta yöksi en mielelläni jää. Toisaalta hänen asuntonsa on niin pieni, että yövisiiteillä pitää ottaa hotellihuone. Miehen muista sukulaisista en piittaa enkä halua tavata heitä. Yksi siskoista on lisäksi toivoton Touhu-Iita. Hermot menee, kun tämä sisko touhuaa ja touhottaa asioita muidenkin puolesta. Viime vuonna oli meidän puolestamme jo päättänyt, miten viettäisimme joulun. Mieheni pillastui täysin ja teki selväksi, että me päätämme itse miten joulua vietämme. Sen jälkeen emme ole olleet yhteyksissä.
Syvää hämmennystä herättää vaimosi vaatimukset vähentää yhteyksien pitämistä vanhempiisi. Taustalla on varmaankin saada sinut itseleen kokonaan. Tämä on mahdotonja pahennusta herättävä haave rakkaudessa.
Faktaa on, että sinun oieus ja velvollisuus on pitää vanhempiisi yhteyttä. Fakta toinen: kaikki me tarvitsemme sosiaalisia kontakteja. Yhden tai kahden varassa menetämmelahjan, jota hyväkis elämäksi kutsutaan. Sinusta en ole huolissani, mutta vaimosi tarpeista ja ehkä myös henkisestä terveydestä. Teidän olisi hyvä etsiä ulkopuolinen intressivapaa henkilö tai sitten perhepsykologiin yhteyttä.
Sinulle kirjoittaja haluan sanoa: älä ole ristiriitainen tarpeittesi kanssa, älä prpvosoidu. Ole aikuinen,... vaikka tämä on elämän yksistä suurimmista haasteista. Tsemppiä liittoonne
"aviomies" nyt provoilee..
Etkö ole saanut vielä miniää koulutettua?
Minusta 4 kertaa vuodessa on ihan sopiva määrä, ei tulis mieleenkään sanoa omalle miesystävälleni, että 4 kertaa on liikaa. No tietysti jos jonkun loma haluaa joskus viettää kahden kesken niin asia erikseen. Sitten voisi miettiä, että tekeekö joskus esim. viikonloppu reissun eikä aina menisi lomilla kylään. Minusta et ole mammanpoika jos näet vanhempiasi 4 kertaa vuodessa. Jotkut miehet näkevät äitejään viikottain ja jopa useamminkin ja jotkut miehet haluavat asua äidin kanssa samassa huushollissa. Taidat olla aika kaukana mamiksesta :). Tuo voi liittyä siihen kun vaimosi omat vanhemmat ovat kuolleet, ehkä hän siksi nyt takertuu sinuun noin. Kannattaa yrittää puhua asiasta ja vakuuttaa hänelle, että hän on tärkeä.
Jos mies viettää ison osan lomistaan vanhempiensa luona ja vain vakuuttelee vaimolleen, että tämä on tärkeä hänelle, eivät puheet ja teot mene yksiin. Vaimo, jonka kanssa vietetään koko loppuelämä on se tärkein. Vaimon kanssa pitää myös viettää lomat. Tai ainakin pääosa lomista.
Me tosin käymme miehen äitiä katsomassa ihan päiväseltää, joten meillä ei tarvitse miettiä tällaisia asioita. Ajomatka on tosin noin 3-3,5 tuntia suuntaan, eli päivä on melko raskas.
Alkuperäisessä viestissä luki: "neljä kertaa vuodessa. Vanhempani ja sisarukseni asuvat sen verran kaukana, että olen reissulla perillä 2-3 yötä"
Ja sinä kirjoitat:"Jos mies viettää ison osan lomistaan vanhempiensa luona ja vain vakuuttelee vaimolleen, että tämä on tärkeä hänelle, eivät puheet ja teot mene yksiin. "
Iso osa lomista tuskin on oikea termi kuvaamaan alkuperäisen kirjoittajan tilannetta. Minunkin vanhempani asuvat 600 km päässä, siellä ei voi käydä päiväseltään, tiedän siis mistä puhun.
Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä; käy vanhempiesi luona, he eivät ole olemassa ikuisesti elämässäsi. Ja yritä selittää asiaa puolisollesi - sinun toimintasi on aivan normaalia, hänen asenteensa hieman ripustuva ja mustasukkainen.
2-3 yötä, eivät viikonloput välttämättä riitä. Ajatellaan, että aloittaja lähtee ajamaan vanhempiensa luo lauantai aamuna nukuttuaan työviikon jälkeen kunnon yöunet. Vanhempien luona lauantaista sunnuntaihin on yksi yö, sunnuntaista maanantaihin toinen ja maanantaista tiistaihin kolmas yö. Eli siinä meni kaksi lomapäivää niin että heilahti. Tällaisia käyntejä kun tekee vuodessa vaikkapa neljä, on siinä mennyt parin yhteistä loma-aikaa jo aika paljon. Jos vanhemmat asuvat niin kaukana, että käynneillä on pakko yöpyä, kannattaisi sitten lähteä perjantaina vaikka suoraan töistä ajamaan ja palata sunnuntaina.
Mutta asiaan tietysti vaikuttaa myös se napanuoran pituus. Itsekin vierailen vanhemmillani muutaman kerran vuodessa vanhemmillani. Mutta mieheni pitäisi vierailla kotonaan suunnilleen joka kuukausi, ja jos hän ei pääse, niin anoppi kyllä tulee sitten koko helvetin viikoksi.
Napanuorasta puheen ollen, meillä mieheni äiti on todella riippuvainen pojastaan. Ei millään laskisi häntä irti, ja minä alan olla moiseen kyllästynyt. Käyn mielelläni anoppini luona kylässä, mutta hänen asuminen täällä alkaa todella nyppimään. Siksi usein ehdotankin että menisimme mielummin sinne, kuin että hän tulee tänne. Tosin, kyleilemme kummin päin tahansa, anoppini heittäytyy aina niin jumalattoman avuttomaksi, että ihmettelen suunnattomasti, miten hän pärjää yksin kotonaan, kun ei saa edes ruokaa kaapista. Ja ihmettelen suunnattomasti sitä, miksi mieheni alistuu moiseen.