nk. perimmäisten kysymysten

Mitä ne on? Eikö saa haluta sellaista kun haluaa? Jos toisenlaisen kanssa ei tunnu hyvältä, niin miks alkaa sitten edes olemaan?

Itelläni rima on aina ollu niin perkeleen korkeella. Mutta nyt kun sen ylittäjä on löytyny, niin oon vielä tyytyväisempi että se rima oli niin korkeella.

Vastavetona voi joka mies laskea oman rimansa lattialle, ja käydä läpi kaikki kaupungin miehenkipeät vanhat piiat. Reikä se on lapasessakin.

se vähän riippuu markkinoista. "SOkeiden valtakunnassa silmäpuoli on kuningas"

jotku tuntuu huolivan minkä tahansa hakkaavan hullun. Jokaisella on oma tasonsa. Itse voidaan vaikuttaa vain omaan tasoon ja siihen mitä itse haetaan.

Ei kai tarvitse hakea ketään jos ei halua. Voihan sitä elää yksinkin ja antaa miesten vaan yrittää.

en hyödy mitenkään, eli ajattelupanos-tuotos -suhde on heikko

enkä välitä.

Töissä on nyt ihan tarpeeksi kiirettä, en kaipaa naista asettamaan niskaani lisää paineita. Tervemenoa naiset, tavataan vain satunnaispanojen merkeissä.

Ei se ole vain naisille ominaista. Halu täydentää oma elämä haalimalla itselleen lisää, esittämällä itsekkäitä vaatimuksia ulkopuolelleen (muttei itselle) pikkulapsen tavoin, kiukuttelu ja katkera pettymys kun maailma ei anna juuri sitä mitä henkilö itse toivoo ja vaatii. Onko se vain naisille ominaista? Kuinka moni mies toivoo salaisesti elämänsä täydellistyvän sillä että tulisi naisten haluamaksi rikkaaksi, sosiaalisesti taitavaksi seuraveikoksi? Samaa sairasta minähäiriöista paskaa kaikki.

Ps. Mikä vetovoimaisuuden mitta se normaalipainoisuus on?

Kummallista, kuinka suomalaiset ylensäkään onnistuvat pariutumaan. Nuorempina naiset ovat kranttuja ja myöhemmällä iällä miehet. Mutta noin muuten kai jokaisella on oikeus etsiä kriteerinsä täyttävä kumppani tai olla sinkku.

Et kai suosittele kellekään säälistä tai tavan vuoksi seurustelua?

Ehkä se, ettei ole pakko olla parisuhteessa.

Onko se vain suomalaisten sinkkunaisten piirre, että vaatii puolisoltaan paljon?