Olen nuori 20v mies, ja pelkään olevani rakastunut erääseen naishenkilöön. Kyseessä ei ole mitään "ensisilmäyksen rakkautta", ei edes ensisilmäyksen ihastumista. Ensitapaamisen jälkeen törmäilimme jonkin verran, ja hetken päästä tapailimme jo. Ihastukseni vain voimistui joka tapaamisesta, ja kahdestaan käyttäydyimmekin kuin rakastavaiset, vaikka emme kuitenkaan seurustelleet. Nainen paljasti tunteensa minua kohtaan ensin, minä en ollut vielä varma, että onko itselläni kyseessä vain hetken huuma. Sitten tajusin, että olen löytänyt sellaisen ihmisen, jonka kanssa haluaisin jakaa koko elämäni ja viettää kaiken aikani. Kerroin hänelle tykkääväni hänestä paljon, mutta muuta en kerinnyt kertoa, sillä yhtäkkiä kaikki loppui. Yhdessä päivässä, ilman mitään järkevää syytä. Nyt minua harmittaa suunnattomasti, kun en ajoissa tajunnut tapailevani unelmieni naista.
Puheet ovat pysyneet osittain samoina, olen monta kertaa kertonut, että hän on minulle oikea jne. Hän taas on hyvin ailahteleva, välillä hänellä on hirveä hinku nähdä (usein sen jälkeen kun olen taas jälleen kerran kertonut tunteistani), mutta tätä itse näkemistä kuitenkaan ei juurikaan tapahdu ja välillä hän ei vastaa puheluihini. Olemme nähneet parin kuukauden ajan pari kertaa kuussa, vailla minkäänlaista läheisempää kontaktia, puhelimella juttelemme useammin. Olen koittanut udella hänen näkemyksiään minusta, mutta hän ei osaa sanoa. Hän kuitenkin on kehunnut ja kehuu minua monessakin piirteessä. En siis todellakaan tiedä mitä ajatella.
Minua "naurattaa" kaikki jutut siitä, ettei miehet uskalla sitoutua, miehet pettävät jne. Jos saisin tämän naisen, olisin niin kiitollinen, etten iki maailmassa satuttaisi häntä niin. Tiedän, että jaksaisin mitä vain, kun tietäisin, että kaiken paskan jälkeen pääsisin hänen viereen nukkumaan. Haluaisin viettää loppuelämäni hänen rinnallaan, vaihtaisin kaikki ryyppyillat kavereiden kesken kaksinkeskeisiin iltoihin hänen kanssaan. Olen koittanut olla herrasmies hänelle: maksanut yhteiset ostokset (luonnollisesti), tarjonnut aina apua kun olen nähnyt hänen sitä tarvitsevan, ostanut hänelle ruusuja yms. vailla sen suurempia syitä jne. Kaikkeni olen koittanut, mutta mitään ei jää käteen. Edes halausta en ole enää saanut palkkioksi. Ennen kohtalokasta päivää kaikki oli aivan toisin.
Hän on sanonut minua hyvännäköiseksi, mukavaksi, herttaiseksi (ja blaa blaa blaa) jo ennen tätä muutosta. Olen sekä omasta mielestä että hänen mielestään urheilullinen ja fiksu (käytökseltä ja älykkyydeltä), sekä hyvin itsetietoinen, en kuitenkaan ole täydellinen missään mielessä. Myönnän, että olen jotain sanonut, mitä ei olisi pitänyt, mutta anteeksi pyytäminen ei ole ongelma minulla. Tiedän, että olisin todella hyvä kumppani hänelle: ottaisin hänet aina huomioon, olisin lojaalimpi kuin kukaan, en jättäisi häntä vaikka hän lihoisi, sairastuisi jne. Jopa kotitöissä olen ahkera. :) Haluaisin vain olla hänen kanssaan. Olen ollut lukevinani, että monet naiset arvostavat noita ominaisuuksia kumppanissaan.
Vaikka hän ei minua haluisikaan, se ei olisi maailmanloppu, mutta pelkään, etten koskaan voisi pitää kenestäkään niin paljon kuin hänestä. Saatan tavata jonkun mukavan naisen, mutta jossain vaiheessa tulisin pettymään johonkin piirteeseen, kun vertaisin häntä salaa tähän unelmieni naiseen. Pelkään, että vaikka olisin suurperheen isä, jättäisin perheeni tämän naisen vuoksi. Hän pyörii jatkuvasti mielessäni, vaikka kuinka koitan ajatella muuta. Antaisin kaiken mitä minulla on jos saisin elää kaikki ne ihanat päivät uudestaan...
Naiset voisivat vastailla mikä mättää, mitä tehdä, onko järkeä, missä mennään... Miksei fiksut miehetkin. ;)
Kiitos lukeneille, vielä enemmän kiitoksia vastanneille.
Puheet ovat pysyneet osittain samoina, olen monta kertaa kertonut, että hän on minulle oikea jne. Hän taas on hyvin ailahteleva, välillä hänellä on hirveä hinku nähdä (usein sen jälkeen kun olen taas jälleen kerran kertonut tunteistani), mutta tätä itse näkemistä kuitenkaan ei juurikaan tapahdu ja välillä hän ei vastaa puheluihini. Olemme nähneet parin kuukauden ajan pari kertaa kuussa, vailla minkäänlaista läheisempää kontaktia, puhelimella juttelemme useammin. Olen koittanut udella hänen näkemyksiään minusta, mutta hän ei osaa sanoa. Hän kuitenkin on kehunnut ja kehuu minua monessakin piirteessä. En siis todellakaan tiedä mitä ajatella.
Minua "naurattaa" kaikki jutut siitä, ettei miehet uskalla sitoutua, miehet pettävät jne. Jos saisin tämän naisen, olisin niin kiitollinen, etten iki maailmassa satuttaisi häntä niin. Tiedän, että jaksaisin mitä vain, kun tietäisin, että kaiken paskan jälkeen pääsisin hänen viereen nukkumaan. Haluaisin viettää loppuelämäni hänen rinnallaan, vaihtaisin kaikki ryyppyillat kavereiden kesken kaksinkeskeisiin iltoihin hänen kanssaan. Olen koittanut olla herrasmies hänelle: maksanut yhteiset ostokset (luonnollisesti), tarjonnut aina apua kun olen nähnyt hänen sitä tarvitsevan, ostanut hänelle ruusuja yms. vailla sen suurempia syitä jne. Kaikkeni olen koittanut, mutta mitään ei jää käteen. Edes halausta en ole enää saanut palkkioksi. Ennen kohtalokasta päivää kaikki oli aivan toisin.
Hän on sanonut minua hyvännäköiseksi, mukavaksi, herttaiseksi (ja blaa blaa blaa) jo ennen tätä muutosta. Olen sekä omasta mielestä että hänen mielestään urheilullinen ja fiksu (käytökseltä ja älykkyydeltä), sekä hyvin itsetietoinen, en kuitenkaan ole täydellinen missään mielessä. Myönnän, että olen jotain sanonut, mitä ei olisi pitänyt, mutta anteeksi pyytäminen ei ole ongelma minulla. Tiedän, että olisin todella hyvä kumppani hänelle: ottaisin hänet aina huomioon, olisin lojaalimpi kuin kukaan, en jättäisi häntä vaikka hän lihoisi, sairastuisi jne. Jopa kotitöissä olen ahkera. :) Haluaisin vain olla hänen kanssaan. Olen ollut lukevinani, että monet naiset arvostavat noita ominaisuuksia kumppanissaan.
Vaikka hän ei minua haluisikaan, se ei olisi maailmanloppu, mutta pelkään, etten koskaan voisi pitää kenestäkään niin paljon kuin hänestä. Saatan tavata jonkun mukavan naisen, mutta jossain vaiheessa tulisin pettymään johonkin piirteeseen, kun vertaisin häntä salaa tähän unelmieni naiseen. Pelkään, että vaikka olisin suurperheen isä, jättäisin perheeni tämän naisen vuoksi. Hän pyörii jatkuvasti mielessäni, vaikka kuinka koitan ajatella muuta. Antaisin kaiken mitä minulla on jos saisin elää kaikki ne ihanat päivät uudestaan...
Naiset voisivat vastailla mikä mättää, mitä tehdä, onko järkeä, missä mennään... Miksei fiksut miehetkin. ;)
Kiitos lukeneille, vielä enemmän kiitoksia vastanneille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"pahis" hänelle ja olet liian helppo saalis.
Ei viitsi tai uskalla sanoa sinulle päin naamaa ettei kiinnosta. Miksi osoitat hänelle moista huomiota ja yrität "ostaa" häntä itsellesi jos hän ei huomioi sinua todella?
Ala tottua ajatukseen että te ette tule olemaan yhdessä. Helpompi kun kohtaat sen tosiasian jo nyt ja lakkaat samalla ajattelemasta häntä unelmiesi naisena.
Olin alkuun "hankala".
Hän teki aikoinaan aloitteen, ja olin varovainen, eli en suinpäin juossut hänen perässään.
En saatakkaan uskoa, että kun hän teki vielä aloitteen ja oli mitä mukavin, niin hänen tunteensa vaan katoaisivat ja haihtuisivat savuna ilmaan.
Olen sekaisin. Hänen puheensa ja toimintansa eivät täsmää kovinkaan usein.
hänessä sitten on?
Kerrot hänen olevan hirveän ailahtelevainen: "Hänen puheensa ja toimintansa eivät täsmää kovinkaan usein." Ei kuulosta siltä, että hänestä koskaan saisit luotettavaa kumppania.
NYKYÄÄN hän on ailahteleva.
Kun kaikki oli vielä hyvin, kun olimme aloittaneet tapailun, huomasin hänen hyväsydämisyytensä, rehellisyytensä, ymmärtäväisyytensä, kypsyytensä, huumorintajunsa, ystävällisyytensä, mitä vielä. Näiden päälle vielä uskomaton kauneus ja välittämisen jalo taito. En osaa edes kuvailla paremmin, kaikki vain on hänessä kohdillaan, tai oli. Nykyään hän käyttäytyy usein kuin olisi välinpitämätön, jutella hän kuitenkin jaksaa ja kyselee kuulumisia, tosin vain jos vastaa puheluihin. Takaisin hän ei soita juuri koskaan.
Olen teitä huomattavasti vanhempi ja voin sanoa yhdeksi vaihtoehdoksi pelon. Näin omalla kohdallani, unelmien mies ja tämä täti hyytyi yksinkertaisesti siihen ajatukseen, että mitä jos hän ei haluakaan minua, vaikka halusi, mutta olin raukka ja pötkin pakoon... Koin etten ansainnut niin hyvää miestä.
Annapa hänen olla omissa oloissaan, en tarkoita tylyttämistä, se on tyhmää ja lapsellista niinkuin kaikki loukkaaminen ja ivaaminen. Päästä naru pitkälle, ehkä hän herää ehkä ei, se on hänen päätöksensä ja siihen sinun on taivuttava.
Älä utele/älä kysele. Elä ja anna ajan kulua.
viisauden. Maltti on valttia tai sitten ei. Joskus nopea syö hitaanm tai viisautta ei tule ikänä. Vain (yksinäinen) vanhuus. Huoh.
"pelkään olevani rakastunut erääseen naishenkilöön"
et ole, sitä kutsutaan himoksi.
"etten iki maailmassa satuttaisi häntä niin"
odotapas puoli vuotta, korkeintaan vuosi.
"en jättäisi häntä vaikka hän lihoisi, sairastuisi"
tähän menisi ehkä viikko.
Jos lopettaisit tuon paskapuheen, niin ehkä pääsisit alkuun. Jos olet mies, niin sinun ajatuksesi ovat pillu, ruoka ja autot. Kyllä me naiset ehkä helposti huijattavissa ollaan, mutta noin tyhmä ei sentään kukaan ole. Lakkaa esittämästä, ei ihme, ettei nainen jaksa kuunnella sun valehtelua!
Joka taitaa olla katkera jollekkin.
Tätä juuri ihmettelen, naiset valittaa, että mies pettää, pelkää sitoutua, himoitsee vaan pillua, ei puhu tunteistaan. Sitten ku joku ei oikeasti vastaa tätä stereotypiaa niin hän on kusettaja, eikä anneta pienintäkään mahdollisuutta. Jos olisin vain pillun perässä, mulla olis useita irtosuhteita. Mutta tämän hetkinen saldo: pyöreät 0.
Hoitele nyt hommat ainakin, tai hän ei pidä sinua maskuliinisena ollenkaan. Kohta kuulet, että "kemiat ei oikein osuneet kohdalleen" tai muuta vastaavaa, ellet kellistä leidiä lähitulevaisuudessa. Jos ei näin ole jo tapahtunut, siis.
Ehkä tytsy jollain tapaa säikähti sitä mitä teidän välillenne voisi kehittyä kun vastasitkin hänen tunteisiinsa.
Tai sitten saattoi käydä niin, että hän havahtuikin huomaamaan ettet kiinnostakaan häntä kun vastasit hänen "tunteisiinsa".
- Ehkä se oli hänen puoleltaan hetken huumaa?
Ehkä olet liikaa kaikkea ja yrität liikaa, ts. liian tyrkky ja ehkä kiltti. Liian todennäköinen vaihtoehto, liian helppo vaihtoehto. Ehkä olet liian kakara hänelle.
Nuori nainen(ilmeisesti?), ehkä kakara kypsyyden osalta. Oikutteleva luonne voisi kertoa tuon puolesta sekä se, että on jättänyt asiat selvittämättä. Mutta älä huoli, ikään katsomatta ihmiset toimivat noin.
***
Mitä minä tekisin, niin 99,9% varmuudella antaisin asian olla enkä pitäisi mitään yhteyttä naiseen.
Siis niin, voi olla että hän on vetäytynyt kuoreensa sen takia että hänellä onkin niitä tunteita sinua kohtaan ja jos näin on, niin voi olla ettet sinä voi tehdä mitään sellaista mikä hänet saisi kuorestaan, luulisin.
Se että puskee päälle aktiivisesti voi toimia, tai voi toimia karkottimenakin. Se että jätät hänet rauhaan voi toimia, tai se voi toimia karkottimena. V*tustako noista tietää etukäteen. Ajattelin nyt vaan selventää omaa ajatustani vaikka ehkä olet asiaa miettinytkin.
Kiitti vastauksesta.
Minua hämää vaan niin suunnattomasti se, että kun esim. noin viikko sitten sanoin hänelle kaikkea kaunista, hän taas sanoi haluavansa nähdä minut. Sovittiin, että katellaan jos huomenna nähdään. Vielä samana päivänä hän otti itse minuun yhteyttä. Ajattelin, että nyt vihdoin se nainen, johon ihastuin tulisesti, on palannut. Mutta seuraavana päivänä ei tullutkaan soittoa, ei viestiä. En halunnut koko ajan ottaa yhteyttä häneen, vaan odotin, josko hän ottaisi minuun välillä yhteyttä. Odotin....ja odotin....ja odotin, kunnes päivä olikin jo taas vaihtunut. Seuraavana päivänä soitin hänelle, hän sanoi, että soittaa illemmalla minulle. Odotin ja odotin.....ja taas päivä vaihtui. Sen jälkeen ei ole ollut mitään yhteyttä suuntaan eikä toiseen. Mitään ei olla kuitenkaan laitettu suoraan poikki, tilanne on jämähtänyt paikoilleen. Raastavaa elää epätietoisuudessa. Miksi ihmeessä tuo halu nähdä katoaa niin pian?
En ollut alussa todellakaan mikään tyrkky, nyt viime aikoina olen ehkä alkanut olemaan hieman.
Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin pelkään, että hän pitää minua ns. varasijalla. Etsii jotain miestä, ja jos ei löydä, niin sitten kyllä kelpaan. Pelkään myös, että jos hän käyttää tunteitani julmasti hyväksi siltä varalta, että tarvitsee apua tai rahaa tai jotain. Se on kyllä aika kaukaa haettu, mutta tällaisessa epätietoisuudessa alkaa mielikuvitus kehittää salaliittoteorioita. En voisi ikinä tosissaan kuvitella hänestä sellaista, kun muistelen millainen hän alkuaikoina oli.
tuota orkkisajatelmaani sen suhteen, että 99,9% varmuudella en pitäisi häneen yhteyttä VAAN odottaisin hänen ottavan yhteyttä. Tänään ei nyt oikein lähde noiden ajatelmien osalta...
Mutta joo, varmasti aivoja rassaava tilanne tuollainen. En tiedä, en tiedä... voisiko hän olla niin arka että siksi välttelisi sinua ja tapaamistanne? Arka eli tavallaan superujo tässä tapauksessa. Ja/tai onko hän niin kokematon miesten suhteen että arastelisi sitä? Sinänsä erikoista tuollainen jojoilu, huonolla tuurilla voisi tosiaan olla niinkin että olet jollain varasijalla, vaikea sanoa todennäköisyyksiä puoleen tai toiseen että onko tuo miten kaukaa haettua. Itsepähän tiedät millaisesta tapauksesta edes noin suunnilleen on kyse.
Miltäs kuulostaa sellainen että teet hänelle selvän kysymyksen koskien sitä, että mitä hän sinulta haluaa? Sanot vaikka vielä että "mieti ihan rauhassa, kunhan vastaat rehellisesti". Jos tulee rukkaset, niin voit alkaa suuntaamaan katsetta muualle, ja jos ei tule, niin aina parempi.
Olen kyllä kysynyt häneltä, että mitä hän haluaa musta? Hän on sanonut, että ei oikein tiedä. Hän on myös sanonut, että vaikka minä seurustelisin jonkun kanssa tai hän, niin voitaisiin silti olla kavereita. Hänellä on sellainen tasaisen varma epävarma mielipide minusta. :D
Eli siis ei muutu suuntaan eikä toiseen, mutta hän ei tunnu tietävän kumpaan suuntaan kallistua.
Suhteiden suhteen hän ei ole kokematon, pitkiä suhteita ollut muistaakseni 2.
Täytyy tosta tyrkkynä olemisesta vielä sanoa, että hänen ei tarvitse "saalistaa" ketään. Kaikki hänen entiset poikaystävät ovat suurinpiirtein kosineet kun ovat ekaa kertaa nähneet.
siinä vaiheessa kun nainen paljasti tunteensa ja sinä epäröit. Siinä saa nainen vaikutelman, ettei kyse ole ainakaan rakkaudesta miehen puolelta. Nainen on ilmeisesti siirtynyt uusia tuulia haistelemaan...
Samaa pelkään. :(
Ikävä homma, olis tarvinnu riskillä mennä ja heti alkuun "esittää rakastunutta". En tienny, että mies ei saa tutustua rauhassa, oppia tuntemaan naista kunnolla, ennenkuin ollaankin jo kimpassa. En vaan haluaisi todeta sitten myöhemmin, että eihä tä ookkaan se jota hain..
saa tietysti mieskin aikaa. ei mitään hätää. Aikaa on. Ei mitään riskejä tarvi ottaa. Jos tuntuu hyvältä tekee niin. Tutustelu on hyvä asia.
Jokatapauksessa joskus voi käydä niin, että voi tulla ajatus, ettei ollut mitä haki, muttei sitä tarvi pelätä, jos etenee askel kerrallaan, voi viheltää pelin poikki milloin vain. Ja voihan siitäkin olla tyytyväinen, että katsoi, mikä se tilanne oli. En usko, että rehellisyys voi lopulta ketään ainakaan loukata. Tekee vaan kuin tuntuu hyvältä, oli se sit ratkasu suuntaan tai toiseen. Älä hätäile.
Vaikkei tarvi riskiä ottaa, niin silti pitää se askel ottaa. Eli tarkotan sitä, ettei suinpäin syöksy mihinkään, mutta määrätietoinen pitää silti olla, vaikka oliskin harkitsevainen. Eli ei ihan laakerellaan leväten kuitenkaan. :)
Kyllä se hyvin menee. Jos on rehellinen itselleen ja toiselle, niin lopputulos ei voi olla huono.
Ei musta tarvi ajatella, että olis paha asia tutustella ihmiseen ja ajatella että silläkin, et voisko siitä joskus olla enemmän.
Ei sun tarvi tehdä mitään isoa askelta. Tunnustele rauhassa.
Hei!
Minä koen parhaillaan asiaa toisinpäin. Minuun on ihastunut eräs mies ja hän on fiksu ja komee ja kaikinpuolin hyvä mies. Olemme tunteneet kauan ja olemme joskus tapailleet. Pidän hänestä, mutta vain ystävänä. En kylläkään ole uskotellut hänelle, että haluaisin hänestä jotain enempää. Silti hän jaksaa uskoa, että jonain päivänä tunteeni muutuisivat.
Jotenkin tuntuu, että sinunkin tapauksessasi naisella ei ole intohomoisia tunteita sinua kohtaan. Muuten hän ei hän ei pompottelisi sinua.
Toivottavasti löydät ihmisen joka vastaan myös tunteisiisi.
Kiitos viestistäsi.
Tilanne on se, että nyt vain odotellaan. Vieläkin hän uskottelee minulle, että hän on kiinnostunut..
menin ja ihastuin ihanaan naiseen. hän vaikutti myös olevan ihastunut minuun, ainakin hän oli iloinen ku kerroin tunteistani häntä kohtaan ja yhtäkkiä hän muuttui kylmäksi minua kohtaan ja kaikki loppui siihen.