Tämän kirjoittaja osallistui vähän aikaa sitten keskusteluun, jossa pohdittiin yhdistelmän työnantaja/asiakas - työntekijä/ammattiliitto -yhdistelmien suhdetta ja vastuuta, yhdessä ja erikseen, ensin mainittuun kohdistuvien, kolmansien aiheuttamiin vaikutuksiin.
Jos asiakas hylkää (lopettaa ostot) työnantajan, ja työnantaja siitä johtuen hylkää (lomauttaa, irtisanoo) työntekijän, niin mikä on oikein tapa reagoida yrityksen tuotekysynnän heikkenemiseen,
jos vielä oletetaan, että yrityksen tuotteet ovat hyviä mutta suhdanneherkkiä.
Vaihtoehdothan ovat lomautus, irtisanomiset, pistelakko, tuettu lakko, ehkä muitakin.
Voisiko olla muitakin tapoja selvitä ylimenoajasta kuin nykyiset vaihtoehdot?
Kaikista vastauksista kiitetään, netti- ja rattijuoppojenkin. Välistävetäjien vastauksia jopa toivotaan!
Jos asiakas hylkää (lopettaa ostot) työnantajan, ja työnantaja siitä johtuen hylkää (lomauttaa, irtisanoo) työntekijän, niin mikä on oikein tapa reagoida yrityksen tuotekysynnän heikkenemiseen,
jos vielä oletetaan, että yrityksen tuotteet ovat hyviä mutta suhdanneherkkiä.
Vaihtoehdothan ovat lomautus, irtisanomiset, pistelakko, tuettu lakko, ehkä muitakin.
Voisiko olla muitakin tapoja selvitä ylimenoajasta kuin nykyiset vaihtoehdot?
Kaikista vastauksista kiitetään, netti- ja rattijuoppojenkin. Välistävetäjien vastauksia jopa toivotaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
pitkästä aikaa...
tai yritys kuolee kannattamattomana suureen varastoon.
Sodan seuraukset
Työnantajan yleisiä aseita ovat: yt- neuvottelut, lomautus, ulkoistus jne.
Työntekijöiden aseina työn vähetessä käytetään usein ulosmarsseja (mielenilmaisu) tai lakkouhka sekä varsinainen lakko.
Välirauha saattaisi syntyä palkkaneuvotteluilla, joissa työväki suostuisi alennettuun palkkaa määräajaksi, ja joka korvattaisiin kokonaan tilauskannan palattua normaaliksi. Sama palkanalennus koskisi kaikkia työntekijöitä, myös siis hallintoa ja johtoporrasta sekä sopimukskautena kaikki bonukset ja optiot olisivat pannassa.
Välirauha saattaisi syntyä myös vapaaehtoisella työn vähennyksellä, eli osa tai kaikkityöntekijät tekisivät esimerkiksi vain 70% nykyisestä työajastaan.
Suurin este lienee sovun syntymiseen kuitenkin ammattiliittojen joustamattomuus, ja niiden kanssa tulisikin alottaa neuvottelut nyt tulevaan lamaan matkalla oltaessa.
Sopu sijaa antaa. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Joka toiselle kuoppaa kaivaa saa kympin tunti, joka sen täyttää saa toisen.
PK-yrityksissä. ja olen samaa mieltä joustoista. yhdessä yrittämällä saatetaan pärjätä. mutta en kuiteskaan halua tappaa AY-liikettä.
"Välirauha saattaisi syntyä myös vapaaehtoisella työn vähennyksellä, eli osa tai kaikkityöntekijät tekisivät esimerkiksi vain 70% nykyisestä työajastaan.
Suurin este lienee sovun syntymiseen kuitenkin ammattiliittojen joustamattomuus, ja niiden kanssa tulisikin alottaa neuvottelut nyt tulevaan lamaan matkalla oltaessa."
Ongelma taitaa olla juuri epäluottamus työnantajien kanssa. Seurauksena: Kynnys käyttää joustavuutta hyväksi alenee aina omistajan ehdoilla, vaikka todellista riskiä ei ole. Tai kuka määrittelee riskirajan jolloin joustavuus alkaa toimia ja koska se loppuu?