olen lukenut kaikennäköistä ja yrittänyt selvitellä mistä apua mihinkin saisi, mutta entä jos ongelmat ovatkin hieman.. no.. sattumusten summa.
Olisikin niin "helppoa" sanoa, että erotaan ja niin usein sanotaankin riidoissa, kuitenkin asia on helpommin sanottu kuin tehty. ja mietityttää uusiutuisiko ongelmat vain muissakin suhteissa yhtä ääri mittoihin?
Kaikki on varmasti sattumusten summa.
Mieheni pikku pikku valheiluista kiinni jäämiset aina silloin tällöin alusta saakka. ei todellakaan isoja asioita, enkä koskaan uskoisi hänen pettävän, mutta pieniä valheita kuitenkin. pikku valheet ja miehen vetäytyminen vaikeiden asioiden edessä, on saanut minut tuntemaan mustasukkaisuutta ja lisää epäilyjä että "mitäs jos mies katseleekin muita naisia ja olisi kiinnostunut muista ja valehtelee taas lisää ja niin pois päin"
Minun mustasukkaisuuteni on pahentunut paljon, tuntuu menevän jo sairaaksi. tuntuu että täytyy kokoajan "vahtia" vaivihkaa miestäni, jotta tietäisin, milloin "taas" valehtelee jostakin.
Mustasukkaisuus on lopulta saanut minut "syyllistämään" sekä itseäni, että miestäni erilaisista asioista yhä enemmän ja enemmän. Tämän seurauksena riidat ovat alkaneet pahenemaan ja pahenemaan. Lopulta kävi näin että mies paiskasi minut ensin kännissä seinään ja pitkän ajan päästä yhä uudestaan ja uudestaan.. ei siis lyömistä, mutta "repimistä" ja paiskaamista. Olemme molemmat riidoissa hyvin jääräpäitä. minä haluaisin vain KESKUSTELLA asiat kuntoon, mutta mies vetäytyy ja saa minut "mykkäkoulullaan" hermostumaan ja tekemään tyhmiä asioita.. rikkomaan tavaroita yms.. joskus olen ottanut miehen housut ja yrittänyt katsoa taskut niin sen huomattuaan alkoi repiä minua ympäri asuntoa, koska en antanut periksi eli en päästänyt irti näistä housuista. sitten saatan olla esim. oven edessä, jotta hän ei pakenisi vaan puhuisi asioista ja tällöin hän repii minut vaikka väkisin pois tieltään.. kerran sanoi että tekisi niin mieli lyödä minua oikein kunnolla ja kohotti kättään.. minä olen myös "kynsinyt" häntä, potkinut jos hän yrittää tulla taas repimään minua yms..
Nukuttu ollaan suhteen aikana milloin missäkin kellareissa tai ulkona, jotta päästään "riitoja karkuun".
Kuulostaa varmasti aivan naurettavalta ja "loppuun palaneelta" puolustella suhteessa olemista sillä, että aina kun menee hyvin niin menee tosi hyvin ja nautin niin paljon mieheni seurasta silloin. mutta aina kun mustasukkaisuus piikki iskee milloin mistäkin epäilyistä niin hulluudella ei enää ole rajaa. En ymmärrä miksi mies ei halua PUHUA silloin kun minua epäilyttää ja mietityttää jokin asia, miksi on pakko riidellä ja lopulta saada mustelmia kaiken seurauksena????
mistä apua tyhmälle naiselle ja miehelle jotka rakastavat toisiaan jopa väkivaltaan saakka....?? kunnes viha saa vallan..
Tuntuu että olen nyt hyvin stressaantunut, kauheissa univaikeuksissa, todella mustasukkainen, avuton ja masentunut. Myös itsemurha-aikeet ovat välillä olleet todellisia, mutta nyt onneksi ymmärrän, ettei siinä olisi mitään järkeä.
ollaan oltu siis 6v yhdessä ja alkoholilla tai päihteillä ei ole tekemistä tämän asian kanssa.
jospa vain voitaisiin saada apua kummallekin ja jatkaa yhdessä onnellisina.....
Olisikin niin "helppoa" sanoa, että erotaan ja niin usein sanotaankin riidoissa, kuitenkin asia on helpommin sanottu kuin tehty. ja mietityttää uusiutuisiko ongelmat vain muissakin suhteissa yhtä ääri mittoihin?
Kaikki on varmasti sattumusten summa.
Mieheni pikku pikku valheiluista kiinni jäämiset aina silloin tällöin alusta saakka. ei todellakaan isoja asioita, enkä koskaan uskoisi hänen pettävän, mutta pieniä valheita kuitenkin. pikku valheet ja miehen vetäytyminen vaikeiden asioiden edessä, on saanut minut tuntemaan mustasukkaisuutta ja lisää epäilyjä että "mitäs jos mies katseleekin muita naisia ja olisi kiinnostunut muista ja valehtelee taas lisää ja niin pois päin"
Minun mustasukkaisuuteni on pahentunut paljon, tuntuu menevän jo sairaaksi. tuntuu että täytyy kokoajan "vahtia" vaivihkaa miestäni, jotta tietäisin, milloin "taas" valehtelee jostakin.
Mustasukkaisuus on lopulta saanut minut "syyllistämään" sekä itseäni, että miestäni erilaisista asioista yhä enemmän ja enemmän. Tämän seurauksena riidat ovat alkaneet pahenemaan ja pahenemaan. Lopulta kävi näin että mies paiskasi minut ensin kännissä seinään ja pitkän ajan päästä yhä uudestaan ja uudestaan.. ei siis lyömistä, mutta "repimistä" ja paiskaamista. Olemme molemmat riidoissa hyvin jääräpäitä. minä haluaisin vain KESKUSTELLA asiat kuntoon, mutta mies vetäytyy ja saa minut "mykkäkoulullaan" hermostumaan ja tekemään tyhmiä asioita.. rikkomaan tavaroita yms.. joskus olen ottanut miehen housut ja yrittänyt katsoa taskut niin sen huomattuaan alkoi repiä minua ympäri asuntoa, koska en antanut periksi eli en päästänyt irti näistä housuista. sitten saatan olla esim. oven edessä, jotta hän ei pakenisi vaan puhuisi asioista ja tällöin hän repii minut vaikka väkisin pois tieltään.. kerran sanoi että tekisi niin mieli lyödä minua oikein kunnolla ja kohotti kättään.. minä olen myös "kynsinyt" häntä, potkinut jos hän yrittää tulla taas repimään minua yms..
Nukuttu ollaan suhteen aikana milloin missäkin kellareissa tai ulkona, jotta päästään "riitoja karkuun".
Kuulostaa varmasti aivan naurettavalta ja "loppuun palaneelta" puolustella suhteessa olemista sillä, että aina kun menee hyvin niin menee tosi hyvin ja nautin niin paljon mieheni seurasta silloin. mutta aina kun mustasukkaisuus piikki iskee milloin mistäkin epäilyistä niin hulluudella ei enää ole rajaa. En ymmärrä miksi mies ei halua PUHUA silloin kun minua epäilyttää ja mietityttää jokin asia, miksi on pakko riidellä ja lopulta saada mustelmia kaiken seurauksena????
mistä apua tyhmälle naiselle ja miehelle jotka rakastavat toisiaan jopa väkivaltaan saakka....?? kunnes viha saa vallan..
Tuntuu että olen nyt hyvin stressaantunut, kauheissa univaikeuksissa, todella mustasukkainen, avuton ja masentunut. Myös itsemurha-aikeet ovat välillä olleet todellisia, mutta nyt onneksi ymmärrän, ettei siinä olisi mitään järkeä.
ollaan oltu siis 6v yhdessä ja alkoholilla tai päihteillä ei ole tekemistä tämän asian kanssa.
jospa vain voitaisiin saada apua kummallekin ja jatkaa yhdessä onnellisina.....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Normaalilta suhteelta,näin meilläkin...
Että kaikki miehet katselevat muita naisia,oli suhde sitten millainen tahansa.Eikä sen tarvitse merkitä mitään sen kummempaa.aloita muutos vaikka itsestäsi.
...ja yhtälailla naiset katselevat muita miehiä :D mutta se ei tarkoita ettäkö takajatuksena olisi pettäminen yms. vastakkainen sukupuoli vaan saa pään kääntymään ;)
voi hyvänen aika...kun luin sinun viestiä niin tuntui kuin se olisi pala mun elämästä. olen kans seurustellut 6 vuotta ja samallaisia asioita käyty läpi. eikä siitä edes ole kauaa. olin silloin todella onneton mutta päätimme yhdessä mieheni kanssa että fyysinen väkivalta loppuu.. ja että yritämme vihaisuudesta huolimatta kuunnella toisen asian ja ymmärtää toisen tunteita. nyt meillä on noin neljä kuukautta mennyt tosi hyvin. mä olen miettinyt että osa syy meidän riitoihin oli mun itsetunto ongelmat ja epävarmuus omasta arvokkuudestani ihmisenä. tiedostin ongelman ja olen alkanut toimimaan toisin. tuo tilanne tuo syyllisyyttä... mä ainakin olin tosi pettynyt itseeni ja mieheeni kun kävimme riidoissa toisiimme käsiksi... syyllisyys lisäsi riitoja ja väkivaltaista toimintaa.. mutta mun tilanteessa kaikki on korjaantunut kun puhuimme asiosta rauhallisesti ja rehellisesti..päätimme että näin ei voi jatkua. eikä ole jatkunutkaan... tosin välillä huudetaan toisillemme mutta emme enää käy käsiksi.
itseltäsi ja mieheltäsi, kun olette mahdollisimman rauhallisella mielellä, seuraavan kysymyksen ja sen perusteella hieman pohditte käyttäytymistänne, tästä voi olla apua, mutta ei se mitään ratkaise. On monia tapoja aloittaa, mutta kokeilkaa vaikka tätä...
1) Kysy itseltäsi, oletko puolisosi vihollinen vai liittolainen ?
2) Jos olet liittolainen, mieti onko käyttäytymisesi sellaista mitä liittolaiselta sopii odottaa vai ei
3) jos ei, niin mieti mikä osa käyttäytymisestäsi ei ole sellaista ja millaista sen pitäisi olla ko. tilanteissa, että se olisi liittolaisen käyttäytymistä
Edelleen jos sinä tai puolisosi kokee jonkin asian toisen käyttäytymisessä sellaiseksi, joka ei ole liittolaisen käyttäytymistä, niin kerro puolisolle, että minusta tuntuu siltä ja siltä, kun sinä käytäydyt niin ja niin. Näin et syytä ketään vaan toteat tilanteen. Ihminen, jolla on aivoja ja tunteita, kyllä sisimmässään tietää, mitä on tehtävä.
Tässä alkua, kaikki on mahdollista jos löytyy tahtoa (=rakkautta?).
Kaiken kaikkiaan kuvaamasi tilanne on enemmän kuin tyypillinen parisuhteen tilanne, käyttäytymistä rajoittamalla harvoin onnistuu, tilaa antamalla helpomminkin, kunhan kumpikin on vain sitä mieltä, että ovat toistensa liittolaisia.
Kiitos teille asiallisista vastauksista. Oli hyvin kurjaa lukea, että tällainen on "normaalia suhdetta" ja kaikille muillekin tapahtunutta. En toivoisi tällaista kenellekään.
Kertokaapa vielä mitä tehdä, kun tuntee hirveää vihaa toista kohtaan joka on juuri repinyt ja leikkinyt mykkäkoulua... ja miten sen mykkäkoulun saa loppumaan kun toinen ei reagoi mihinkään mitenkään!! ja jos yrittää puhua niin sulkeutuu lukkojen taa... nämä kun kestävät yleensä aina vähintään viikon.. missä välissä vois taas jatkaa elämää "normaalisti".. ettei koiranki tarttis miettiä miks toinen elää aina toisessa huoneessa......
Tota tohon mä sanoisin että meeppä vaikka kaverille tai jonnekkin asumaan vaikka viikoksi. jätä lappu pöydälle että palaat kun hän taas puhuu sinulle, saattaa olla että puolisosi tajuaa että mitä tapahtuu,huolestuu ja soittaa perääsi. jos ei soita meet viikon päästä takasin, jos se ei sillonkaan puhu sulle niin sitten sanot sille että joko nyt puhutaan tai hän lähtee ovesta seuraavana ( tietysti jos kämppä on sun tai teidän yhteinen..)
hyvä vinkki, mutta sitäkin olen jo ehtinyt kokeilla. olin viikon pois ja sain viestin, että tule kotiin niin jutellaan. tulin kotiin ja mies lähti välittömästi tupakka löyhkäisenä itse ulos ja tuli keskellä yötä sisälle nukkumaan. kauan silloinkin meni ennenkuin mitään sanoi, eikä sitäkään asiaa koskaan saatu selvitettyä (tai edes yritetty), sen vain "annettiin olla" ja jatkettiin elämää.. parempi olis varmaan etsiä jostain ihan ulkopuolista apua, mutta missähän olis paras ratkaisu/paikka löytää apua tällaiseen?
Meidä riidat oli tommosia. Juuri noin... aivan niinkuin ois itseään peilistä kattonut. Viime talvena mies löi ja minä tein rikosilmoituksen. Oltiin silloin oltu yhdessä reilut kolme vuotta. Meinasimme erota. Se oli oikeastaan mielestäni ainut vaihtoehto. Pääsimme kuitenkin mielenterveystoimistoon parisuhdeterapiaan joka jatkuu aina vain. Terapiat kahden viikon välein. Emme ole kertaakaan enää riidelleet samalla tavalla. Te olette solmussa ja turhaan kuvittelet, että osaat itse ratkaista asiat. Hakekaa apua ja miettikää sitten myöhemmin, onko suhteellanne mahdollisuus toimia.
saanko kysyä mihin parisuhdeterapiaan te menitte? mihin kannattaa mennä ja joutuuko niistä maksamaan jo valmiiksi pienituloisen itsensä ja toisen kadulle? niitä kun on paljon, eikä ymmärrä mistä alottais kysymään...
Hävettää sanoa, mutta hinnoista en tiedä mitään. Lyömisen jälkeen mieheni oli pari viikkoa psykiatrisessa hoidossa masenuksen takia ja sieltä sairaalasta meidät ohjattiin terapiaan mielenterveyskeskukseen. Yhtäkään laskua ei oo tullut vaikka viime maaliskuussa taisi olla eka kerta. Ilmeisesti on siis ilmaista siellä. Yksityisellähän maksaa ihan sairaasti.
Eli siis ota vaikka selvää minkä mielenterveyskeskuksen piiriin kuulutte ja kysele sieltä päin.
Meidän kohdalla ainakin ollut tosi hyvä juttu. Meillä on aina 2 terapeuttia(mies ja nainen) ilmeisesti just siksi, ettei meistä tunnu, että auttaja on jomman kumman puolella. Hyvä juttu on kans ollu se, että aina pyritään saamaan seuraava tapaaminen mahdollisimman pian, ettei asiat menisi niin paljon solmuun ja terapia etenisi. Perheneuvolassakin kävin yksin aluksi, mutta ajan kanssa oli 1,5kuukauden jono vaikka tilanne oli akuutti. En muutenkaan kokenut saavani siitä mitään.
Nyt tota ensimmäistä viestiä kirjoittaessa vasta tajusin, miten paljon onkin asiat menny parempaan suuntaan. Hakekaa apua. Me yritettiin pärjätä yksin. Mä oon kans roikkunu jalassa kiinni ympäri taloa. En koskaan osannu antaa periksi. Sit ku toinen oli vaan hiljaa aloitin haukkumisen, että saisin jotain vastauksia. Jokaisen pinna katkeaa jossain kohtaa. Mä en halua kenellekkään muulle sitä taakkaa kannettavaksi suhteeseen. Vaikka anteeksi annoinkin, niin se on tosi vakava asia. Meistä ei kumpikaan ikinä unohda sitä hetkeä, kun se raja lopulta ylitettiin. Hakekaa apua pian.
on ollut sama ongelma poikaystäväni kanssa. se mustasukkaisuus siis. mutta meillä se ei ole mennyt niin pitkälle kun teillä.. seutaavan kerran kun miehesi koskee sua jollain väkivaltaisella tyylillä,otat sitä haaravälistä kiini niin kovaa kun ikinä pystyt,ja huudat hullun kiilto silmissä että nyt jutellaan. jos se vielä on väkivaltainen se ei todellakaan ole sun arvoises. Sattuuko muuten miehes olemaan leijona horoskoopiltaan?
mieheni on kaksonen, mutta leijonilla lienee samoja piirteitä? yritetty on, mutta aiheuttaa vain pahempaa..
nyt ollaan "sovussa" mutta apua on kuitenkin järkevää saada jotenkin, ennenkuin käy taas hullusti..