Erosta 9kk. Silti mies tekstailee, laittaa sähköpostia, soittelee.
En haluu olla ilkeä, en haluu loukata. Kuitenkin on hyviä muistojakin eikä mies koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen.
Mulla on ollut muita suhteita tässä välissä, mies mustasukkainen niistä.
En ole vastannut viesteihin, en aina soittoihinkaan. Jos soitot menneet väärään suuntaan olen iskenyt luurin korvaan.
Haluisin olla kaveri. Kuitenkin niin monta vuotta (5) yhdessä oltiin, kivaakin oli. Olishan se kiva silloin tällöin (kerta pari vuodessa) vaihtaa kuulumisia, mutta ei näin...
Rakastan häntä niin kuin entistä ystävää, ei muuta. Mitään himoa tms. ei ole.
Olen niin väsynyt noihin kaipaileviin viesteihin ja soittoihin, en jaksais vatvoa enää suhteemme asioita.
Onko mitään keinoa saada mies lopettaan toi ja siirtymään eteenpäin elämässään ilman että loukkaisin häntä?
En haluu olla ilkeä, en haluu loukata. Kuitenkin on hyviä muistojakin eikä mies koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen.
Mulla on ollut muita suhteita tässä välissä, mies mustasukkainen niistä.
En ole vastannut viesteihin, en aina soittoihinkaan. Jos soitot menneet väärään suuntaan olen iskenyt luurin korvaan.
Haluisin olla kaveri. Kuitenkin niin monta vuotta (5) yhdessä oltiin, kivaakin oli. Olishan se kiva silloin tällöin (kerta pari vuodessa) vaihtaa kuulumisia, mutta ei näin...
Rakastan häntä niin kuin entistä ystävää, ei muuta. Mitään himoa tms. ei ole.
Olen niin väsynyt noihin kaipaileviin viesteihin ja soittoihin, en jaksais vatvoa enää suhteemme asioita.
Onko mitään keinoa saada mies lopettaan toi ja siirtymään eteenpäin elämässään ilman että loukkaisin häntä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ÄLÄ luovuta,mutta,ÄLÄ vastaa niihin viesteihin,minä huomasin että kun ei ota kantaa niihin,pääsee helpommalla.Minä mies,sinä nainen mutta toimii toisinkin päin.
ei ole pienintäkään sympatiaa sua kohtaan. Etenkin kun sanot ettei mies ole väkivaltainen. olen mies ja oma avopuolisoni lähti 5 kk sitten, 3,5 vuoden jälkeen ja elämäni romahti. Minä olin niin hyvä, rakastava ja välittävä kuin naista kohtaan voi olla. Enkä ole ikinä ollut väkivaltainen. Olen tehnyt itse aivan samoja asioita; soitellut perään, rukoillut takaisin, lähettänyt tekstiviestejä ja sähköposteja.
Te jättäjänaiset olette saatanan itsekeskeisiä paskiaisia, ettekä ansaitse tulla jätetyksi rauhaan, etenkin kun olette särkeneet puhdassydämisen miehen. Minäkin olen helvetin mustasukkainen exälle, vaikka olen komea mies ja naisista ei olisi puutetta. En halua, enkä voi olla enää kenenkään toisen naisen kanssa. Rakastin ja ikävöin häntä niin paljon. Jätetyksi tuleminen on hirvittävä rangaistus, kun molemmat ovat olleet niin läheisiä ja sitten toisen tunteet/halut hiipuvat. Voin sanoa suoraan, että minua aidompaa ja oikeudenmukaisempaa miestä te naiset ette löydä. Sympatiat on miehen puolella. Itse en ole koskaan jättänyt ketään. Tällaista vastausta et halunnut ja se on sinulle oikein. Sinä jätit miehesi.
on, ei se sinun naisesi sinua muuten olisi jättänyt!
Et kai ole ripustautuva? Sellainen tukehduttaa suhteen.
Etsi uusi nainen, ja yritä korjata käytöstäsi. (Oletko kysynyt exältäsi, miksi hän halusi erota?)
mieluummin elänyt rakkaudettomassa suhteessa, kuin tullut jätetyksi??
muuten en olisi ihminen. Olimme pitkään sellaisessa symbioosissa, josta molemmat saivat turvaa ja mieletöntä läheisyyttä. Minulla on lapsuuden turvattomuuden takia (kiitos edesmenneelle isälle) ammottava aukko turvallisuuden tunteessa, jota en tiennyt ennen tätä suhdetta. olen 30 mies ja seurustellut aiemmin ennen avopuolisoani vain kerran lyhyesti. Kyllä ripustauduin häneen. En tajunnut sen tukahduttavan häntä, koska hän ei sitä näyttänyt. Hän oli mulle kaikki kaikessa. Ilo on kadonnut täysin elämästäni. Antaisin kaiken käsi raamatulla pois, äitiäni lukuunottamatta, jos saisin puolisoni takaisin. Hän oli ihana nainen.
Kun sanot, etsi uusi nainen, niin vastaus on:EN ENÄÄ IKINÄ.Annoin niin paljon tunteita hänelle sellaisella intensiviteetillä, etten kykene enää suhteeseen. En ollenkaan. En edes irtosuhdetta. Niitä on ollut aikanaan. En salli itselleni enää minkäänlaisia naissuhteita, vaikka halua voisi joskus tullakin. Olen loppuelämäni ilman naisia ja se ei onneksi ole enää pitkä. Olen särkynyt loputtomasta ikävästä.Ja se ei lopu. Tiedän itseni.
Kysyit vielä, kysyinkö exältä, miksi hän halusi erota. Kysyin. Syyt olivat tiivistetysti: Jauhoin kuulemma jatkuvasti ongelmista ( sairastuin keväällä pahaan ahdistukseen silloisen hullun työtoverin toimesta, eikä puolisoni sitä ymmärtänyt. Puhkesi paniikkihäiriö ja sen seurauksena sekoamisen pelko. Olivat liikaa. Ymmärrän häntä hyvin!).Toinen syy oli muka epäsosiaalisuuteni (mikä ei pidä paikkaansa. Ainoastaan paniikkihäiriön jälkeen olin helvetin epäsosiaalinen, kun pelkäsin sekoavani. Vittu se oli hirveätä. Jos joku nauraa sille, karman laki kostaa jotenkin.) Kolmas syy oli totaalinen seksuaalisuuden väheneminen ja epäonnistuneet yhdynnät.( tietääkö kukaan miestä jolla keppi seisoo ahdistuneena ja pelokkaana).
Sellasta. Siinä tyhjentävä vastaus sinulle omasta puolestani. Lähtenyt puoliso sanoisi varmasti vastaan omat näkemyksensä. En voi mitään. Olen lopussa. Parroittunut, tukka paskasena makaava, dokaamaan aloittanut hyypiö, joka ei välitä enää entisestä komeahkosta ulkonäöstä paskaakaan.
Pahoittelen vielä ketjun aloittajalle, etten voi antaa ratkaisua hänelle. Muuten aloitan sanallisen ristiretken miesten seksuaalisen haluttomuuden puolesta, kylmiä jättäjänaisia vastaan, jotka vaativat miehiltä täydellisyyttä. Jos saan itseni vähän kasaan, vien satavarmasti asian julkiseen keskusteluun ja omalla turvallani. Ei ole enää mitään väliä.
Parisuhde on kahden kauppa. Jos toinen haluaa irti siitä, niin ei se eoinen osapuoli voi väkisin siinä yrittää roikkua. Tai teitenkin yrittää voi, mutta se on helvetilisen tuskaista sille jättäjälle, kun ei millään pääse toisesta eroon.
Onneksi on lähestymiskieltoon nykyisin mahdollisuus. Moni häirikkö ei vielä siinäkään vaiheessa tajua, että ihmisillä on oikeus itse valita ne henkilöt, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä, vapaa-ehtoisesti.
Jos homma ei toimi niin se ei vaan toimi. Olet aivan turhaan katkera, mikäli eroon ei liity vilunkia, valehtelua tai kolmansia osapuolia.
Lopeta tuo pillitys ja ole mies! Etsit uuden naisen ja sillä selvä.
Nuo roikkuja ja perässäsoittelijat, säälittävämpää porukkaa ei voi löytääkään! Kyllä minä sen ymmärrän että mieli kaihoaa takaisin, niin varmasti tekee jokaisella jätetyllä vielä pitkän aikaa suhteen jälkeen. Mutta lakki kourassa madellen ja anellen, ei helvetti.
Kasvakaa aikuisiksi!
Kaverilla on näköjään sairaan paha olo ja niin myös täällä. Ehkä exäsi ei ollut kovinkaan tilanteen tasalla ton sun terveyden suhteen. Nainen saa kyllä kieltäytyä sexistä mut jos mies ei pysty ni tulee ongelmia..what a fuck! Mulla ei kyl oo ollu paniikkihäiriöitä mut aikaisemmista suhteista niin prkeleen syvät arvet et silloin kun aloitin edesmennyttä suhdetta ni tuli mieleen onx miusta tähän hommaan enään. No siinä meni useampi vuosi ja yhdessä asuttiin. Kunnes oon taas tässä samassa tilanteessa mut nyt kyllä tiedän mikä mua vaivaa. Ongelmana nyt on vain se et en tiedä jaksanko enää yrittää kertaakaan. Viimeset kaks viikkoa on ollut melkosta syöksykierrettä alaspäin mut töissä oon vielä pystyny just just käymään. Enpä tiedä haluunko enää noussa täältä pohjalukemista pois koska nykyset kaveruussuhteetkaan ei anna yhtään mitään...(viinaa on joutu).Ihminen voi olla niin yksinäinen....mut jotenkin alitajunnasta iskee sellane fiilis et mulle on parempaa luvassa?
vaikuttaa sullakin elämä. Kiitti tietynlaisesta myötätunnusta mua kohtaan. itekin keikun duunissa poissaolevana partajooseppina. Ei se muija tajunnut, miten saatanan kuutamolle menin ahdistushäiriön puhjettua. Ajatteli vaan itseään ja häippäsi kun ei ollut enää kivaa. Ja meillä oli kivaa suurin osa suhteesta. Siinä ollaan kai samaa mieltä, että naisten haluttomuus sallitaan, miesten ei. Naiset syyttää haluttomuudestaan usein miehiä. Koita jaksaa. Hyvä jos uskot selviäväsi. Minä en usko, enkä välitä. Olen vajonnut niin alas, mitä en koskaan ennen ole tehnyt. Saa nähdä kauanko työnantaja jaksaa katella parrottunutta,viinalle haisevaa turvenuijaa. Ei haittaa pätkääkään, vaikka saisin huomenna potkut. Hakisin vaan uuden lastin juhlan kunniaksi.
se on just sitä kun pään sisällä ei oo yhtään positiivista ajatusta ni sitä pyörii vain itsesäälissä ja samalla tuhoaa elämäänsä. Mua pelottaa niin paljon et oon kohta tossa samassa tilanteessa. Mut usko tai älä et ole varmaan lähelläkään pohjaa vielä! Oisko sulla jotain kaveria jolla voisit ladata kaiken ulos. Sanoisit suoraan et tarviit nyt apua kipeesti. Tiukka paikka miehelle, kun en itsekään osaa näistä jutuista kavereilleni puhua. Toinen vaihtoehto olisi et käyt työterveyshuollossa sanomassa et tarviit sairaslomaa ja mahdollista terapiaa. Älä menetä duunipaikkaasi!
"Voin sanoa suoraan, että minua aidompaa ja oikeudenmukaisempaa miestä te naiset ette löydä."
Aika typerästi luultu. Superlatiivien käyttö on useinmiten vain tyhjää liiottelua.
Aito ja oikeudenmukainen ihminen on sitä LUONNOSTAAN eikä LASKELMOIDUSTI kilpaile noilla(kaan) ominaisuuksillaan.
RYHDISTÄYDY ja hoida itsesi ensin kuntoon ja ehjäksi. Vasta sen jälkeen voit vastavuoroisesti rakastua ja rakastaa uudelleen.
Kukahan sinäkin olet neuvomaan minua. Nämä ovat mielipiteitä. Jos väität, että olen laskelmoiva, niin väärässä olet. Ihan turhaan käytät isoja kirjaimia. Minä vastasin täällä kahdelle ketjussa olijalle. Aloittajalle, koska olen täysin eri mieltä ja sille, joka kysyi minulta asiallisesti. Näin kun määräilet minua, niin voin sanoa, että olen hoitamassa itseäni kuntoon, toisin kuin monet muut näillä palstoilla seikkailevat kirjoittajat, joiden pitäisi olla hoidossa. Ehdotan ettet lähde mun kanssa mihinkään sanasotaan täällä, vaan olet ihan kiltti poju tai tyttö ja laitat noita nasevia kommenttejasi sellaisille, jotka niitä tarvitsevat.
Olisit lukenut toisen viestini, jossa sanon, etten tule enää etsimään naisia millään tavalla, enkä rakastu. Olin täysin hullu, että ylipäänsä olen ollut rakastunut. Olen niitä miehiä joiden on pysyttävä kokonaan erossa naisista. Oon sen verran itsepäinen kusipää, että linja pitää. Naiset saavat olla täysin rauhassa. Kato kun mulla on rehellisesti "munaa" myöntää olleeni idiootti. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Oletan että olet eronnut vähän aikaa sitten. Anna kulua yksi vuosi niin huomaat aika parantaa haavat tai vähintäänkin siinä ajassa jo helpottaa, halusit nyt tai et, mutta niin siinä käy. Veljeni oli samassa tilanteessa samoilla ajatuksilla ja samantyypinen turvaton lapsuus kuin sinulla (huom. aiheuttaa läheisriippuvuutta aikuisena) vaimo jätti, veli suunnitteli jopa itsemurhaa, sanoi ettei rakastu koskaan enää.
MUTTA Vuoden päästä näki jo selvän muutoksen, elämä alkoi taas maistumaan. Hän asui 6 vuotta yksin, matkusteli, tutustui itseensä uudelleen (läheisriippuvuus esti sen aiemmin) ja hänestä tuli paljon itsevarmempi, suorastaan ihailin muutosta. Ja sitten yks kaks, tapasikin elämänsä naisen ja rakastui. Sai vielä samassa paketissa kaksi isätöntä pientä poikaa. Ja nyt hän on mitä onnellisin mies. Kerroin tämän sinulle vain että pohjalta voi ponnistaa, se vaatii vain hieman aikaa, niinkuin surukin. Tsemppiä, selviät varmasti!
Ennen kun aloitat suhteen jonkun kanssa, on sinun ymmärrettävä, että molemmilla on oikeus myös lähteä suhteesta milloin vain. Otat siis tietoisen riskin jokaikisessä suhteessa saada henkisesti turpaan kunnolla.
moi.itse olen tehnyt samaa asiaa kuin eksäsi,se tulee välittämisestä.rakkuden tunne ja ikävä on kova.se tuntuu pahalta kun toinen ei vastaa. jos esimerkiksi vastaat,hänellä tulee hyvä mieli ja hän saa niskasta kiinni itseään.mutta sano hänelle,että voidaan olla ystäviä ja katsoa tilannetta rauhallisemmin jos vaikka tunteet ja ikävä tulee takaisin..sinuna antaisin sen mahdollisuuden hänelle,mutta annat joihinki asioihin stopin..itse sain mahdollisuuden ja nyt sitä eletään onnellisina...vastaa viestiin ja pyydä kahville ja juttele asioita mitä haluat katsoa ja sano hänelle suoraan(kun vaan rakastat ystävänä häntä,et haluat katsoa että rakastanko sinua kuitenkin enemmän.)se rakkaus voi olla jotain muuta.hetki hegitys suhteessa on hyvä,silloin saa ladattua akkuja..anna eksällesi mahdollisuus..
Olitteko siis naimisissa tuon viisi vuotta? Tai osan siitä? Siis oliko teillä harkinta-aika vasta päättynyt nyt syksyllä? Mies on saattanut kuvitella että teidän asiat voisivat olla vielä toisin kun olette olleet erossa jonkun aikaa, ja siksi ilmoittanut oman kaipauksensa. Toivoen ilmeisesti että sinä vastaisit samoin.
Naimisissa ei oltu, neljä vuotta tosin avoliitossa. Juu ja olen tietenki selittänyt jo erossa exälle miksi haluan eroa (yhteensopimattomuus) mutta hän ei usko. Lupailee vaan muuttuvansa mihin en usko enkä edes haluis häntä takasin vaikka muuttuisikin.
Huomasinkin vasta et olit kirjoittanut tähän avoliitto kohtaan joka jo kertonee ettette olleet naimisissa..
Mutta siis, ehkä sun kannattaa vaan kylmästi jättää tämä ex pois sun elämästä. Älä vastaile sen yhteydenottoihin. Äläkä missään vaiheessa edes osoita enää kiinnostusta siinä mielessä hänen elmäänsä kohtaan, että hän tuntisi että välität! Kavereina pysyminen olisi tietysti ok ja hienoa, mutta jos toisella on tunteet vielä niin pinnassa se on mahdotonta. Sinulle kaverina olo on helppoa koska sinulla ei ole sellaisia tunteita enää häntä kohtaan, mutta hänelle se näköjään on vaikeaa. Hän on tavallaan aika säälittävä koska irtipäästäminen sinusta on niin tuskallista. =(
tämä vain minun mielipiteeni.
ei se aina tarvii ukon olla väkivaltanen että nainen jättää.
minä jätin ihan silkasta siitä syystä että seksi oli sitä että mies käytti minua panopuuna.ei ollut suudelmia,ei hyväilyjä...mies vain kävi päälle ja pani.
ei sellaisena jaksa olla.
muutakaan huomiota en saanut.
oltiin muutoin kuin kavereita.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kannattaisi pitää yhdessä sellainen keskustelutilaisuus, jossa olisitte kahdestaan ihan rauhassa ja exäsi saisi puhua kaiken, mikä häntä ahdistaa. Jouduin itse vuosia sitten jätetyksi, enkä saanut ikinä puhuttua hänen kanssaan jälkeenpäin vaikka olisin halunnut. Voin kertoa että tämä oli äärimmäisen tuskallista minulle, enkä ole selvinnyt siitä vieläkään...