Olen raivannut tietäni työmaailmassa "paskaduunien" kautta parempiin. Vuosi sitten sain työpaikan josta ajattelin sen olevan elämäni tähän astisista paras. Aluksi olikin loistava meininki (myyntityö). Kunnes myymälään otettiin lisää väkeä, kaikkien myynnit laskivat, kaikki alkoivat kyräillä keskenään, työssä tuli PÄIVITTÄIN paha mieli milloin mistäkin tölväisystä tai asiakkaan nenän edestä nappaamisesta. Jopa työpaikkakiusaamista alkoi ilmetä. Alkoi julmettu taistelu joka ikisestä asiakkaasta, enkä jaksanut sitä. Tein talon parhaan tuloksen tänä vuonna, mutta kun huomasin että työpaikka muuttui taistelu-areenaksi, fiilis loppui, väsähdin, joka ikinen aamu töihin meno alkoi vituttaa.
Sopivasti minulle tarjottiin uutta työtä jossa paremmat ansiot ja etenemismahdollisuudet. Hetken mietittyäni tartuin tilaisuuteen.
Irtisanouduttuani eilen olen kuitenkin ollut sen jälkeen hirmu surullinen, itkenytkin. Miten se näin vaikeaa voi olla, päätöshän piti olla jo selvä? Uudet haasteet jännittää ja tuli paha mieli kun näki miten huono fiilis pomollemme tuli siitä kun ilmoitin lähdöstä.
MITEN tämä voi olla näin hankalaa...
Lähtöpäätös oli täysin varma, kaikki seikat puoltivat sitä. Irtisanouduttuani tuli kuitenkin nostalginen itkufiilis siitä miten paikan piti olla unelmieni paikka...
Sopivasti minulle tarjottiin uutta työtä jossa paremmat ansiot ja etenemismahdollisuudet. Hetken mietittyäni tartuin tilaisuuteen.
Irtisanouduttuani eilen olen kuitenkin ollut sen jälkeen hirmu surullinen, itkenytkin. Miten se näin vaikeaa voi olla, päätöshän piti olla jo selvä? Uudet haasteet jännittää ja tuli paha mieli kun näki miten huono fiilis pomollemme tuli siitä kun ilmoitin lähdöstä.
MITEN tämä voi olla näin hankalaa...
Lähtöpäätös oli täysin varma, kaikki seikat puoltivat sitä. Irtisanouduttuani tuli kuitenkin nostalginen itkufiilis siitä miten paikan piti olla unelmieni paikka...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei minun mielestäni siinä mitään pahaa ole, vaikka koetkin haikeutta ja jopa surua pian ex-työpaikkasi johdosta.
Itsekin olen juuri lähtökuopissa ja jos nyt meneillään oleva rekryprosessi päättyy kannaltani positiivisesti, on työpaikan vaihto edessä. Vaikka tiedän liihottelevani taivaissa, jos tuon uuden paikan saan, niin tulen myös tuntemaan haikeutta monen ihanan kollegan ja asiakkaan vuoksi. Näin se vaan menee.
Itke siis ihan rauhassa.
Hei!
Tuntuipa tutulta tarinasi. Itse olen kokenut aivan saman, kuin sinäkin, tosin ammattialani oli erilainen.
Paljon sitä kestää ja jaksaa, jos työ on sellaista, mistä pitää ja missä on hyvä. Tämä työyhteisön ilmapiiri asia vaatii esimieheltä todella taitavaa johtamistaitoa sekä kykyä puuttua asioihin, ennen kuin on myöhäistä.
Omakin esimies näytti hämmästyneeltä ja pettyneeltä, kuin annoin kirjallisen irtisanoutumisilmoitukseni.
Olen surrut asiaa, surutyö pitää tehdä jokaisessa asiassa, jos se liittyy omaan persoonallisuuteen.
Sehän kertoo, kuinka aidosti olet laittanut itsesi likoon työssäsi.
Yhteiskuntamme on rakennettu niin, että kateus on päässyt pesimään ja tiedät vallan hyvin, että kateus vie kalatkin vedestä.
Olen iloinen ratkaisustasi ja uskon, että koet saman ilon ja helpottavan olon, kuin minäkin, kun aikaa kuluu vähän eteenpäin.
Hyvää joulunodotusta sinulle ja raikkaita tuulia uudessa työssäsi.