Luulin, että eräs henkilö on ystäväni.
Nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen, heräsin todellisuuteen.
Tämä henkilö, esitti ystävääni kaiken aikaa ja imi minusta kaiken mahdollisen hyödyn itselleen.
Välittämättä lainkaan siitä, mitä kaikkea paskaa hänen itsekäs hyväksikäyttöni, minulle on aiheuttanut.
Luotin tähän henkilöön sokeasti.
Nyt, koko maailmankuvani, on sortunut.
En voi käsittää, että ainut ihminen, johon elämässäni luotin, olikin hyväksikäyttäjäni ja pahemmanluokan petturi.
Tuntuu hirveän pahalta.
Miten päästä yli tästä kaikesta?
Nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen, heräsin todellisuuteen.
Tämä henkilö, esitti ystävääni kaiken aikaa ja imi minusta kaiken mahdollisen hyödyn itselleen.
Välittämättä lainkaan siitä, mitä kaikkea paskaa hänen itsekäs hyväksikäyttöni, minulle on aiheuttanut.
Luotin tähän henkilöön sokeasti.
Nyt, koko maailmankuvani, on sortunut.
En voi käsittää, että ainut ihminen, johon elämässäni luotin, olikin hyväksikäyttäjäni ja pahemmanluokan petturi.
Tuntuu hirveän pahalta.
Miten päästä yli tästä kaikesta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei ole helppoa kun huomaa tulleensa petetyksi, ja vielä niin monin eri tavoin. Sen asian huomaaminen että ystävä ei olekkaan ystävä sattuu niin paljon, että voisi hajota pieniksi palasiksi, tiedän tunteen. Mutta pääset yli, kun annat aikaa itsellesi. Tunnet ehkä että kovetat osan itseäsi, mutta se on luonnollista itsesuojelua, ei satu enää enempää vahinkoa. Toisella ihmisellä ei saa leikkiä, mutta niitä löytyy jotka sitä harrastavat ja eivät halua sitä edes tiedostaa. Ajan kanssa kokoat itsesi jälleen.
Ei todellakaan ole ollut helppoa, päinvastoin.
Tuntuu kovin tuskalliselta selvitä tästä kaikesta.
Olen itkenyt silmäni turvoksiin.
Välillä tuska hellittää ja välistä se tulee taas voimakkaana takaisin.
Kamalaa.
oikeasti leikkii? Nukeilla, autoilla ja rakennuspalikoilla leikitään.
En usko, että oikeasti huonoja ystäviä on olemassakaan. On vain keskustelun, ymmärryksen ja empatian puutetta.
No, mitenkäs asioista päästäisiin kohdasta a kohtaan be. Eli nyt juttelemaan. Kertomaan, miltä minusta tuntuu. Mitä oikein tapahtui ja miksi. mitä sinä/minä olisivat halunneet, että olisi tapahtunut. mikä olisi ollut reilua ja mukavaa ystävyyttä, ja mitenkäs näihin asioihin nyt päästäisiin käsiksi.
Jouduin pettymään ystävääni ties kuinka monennen kerran.Aina olen antanut anteeksi.Nyt paljastui asioita,joita en voi antaakaan enää tai unohtaa.Pidän silti ystävästäni paljon.Tuntuu vain siltä,että tähän seikkaan toinen luottikin.Saattoi tehdä silmät kirkkaana väärin selän takana ja olla ystävää edessä päin.Loukkaantuu ja kostaa kun jää kiinni pahoista teoistaan.On niin tyhmä ja itsekäs,ettei ole tapojaan parantanut.Tietää tehneensä erittäin pahasti minulle.Pyysi taas anteeksi ja jos taas annan,sama toistuu.Olemme liian kilttejä väärille ihmisille koska haluamme uskoa hyvää.Joskus tulee loppu ja petollinen ystävä jää yksin.
olen ajatellut paljon asioita ja tullut siihen lopputulokseen, että olen todellakin ollut liian kiltti ja tyhmä.
Sapettaa, että sellainen henkilö, keneen on vuosia jo luottanut, osoittautuu aivan muunlaiseksi, kuin on antanut ymmärtää.
Minä en voisi enää kuvitellakaan, antavani hänelle anteeksi.
On tapahtunut liikaa ja liian monta vuotta peruuttamattomia asioita.
ja tukea antavaa kaveriporukkaa kasassa. Sellaista, joka hyväksyy. Sellaista, jonka sisällä oikeasti jutellaan, tutustutaan, tunnetaan toisia ihmisiä. Hyväksytään, ollaan reiluja. Tunnetaan oikeita ystävyyden tunteita. Jos sellaista hyväksyvää ja positiivista ilmapiiriä ei löydy, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.
Voisikohan sellainen hyvä ilmapiiri löytyä NYT jostain?
Etkö itse sitten huomannut mitään merkkejä hyväksikäytöstä? Miksi kaikki valkeni sulle vasta nyt, kymmenen vuoden jälkeen? Jos tämä ns. "ystäväsi" kerran imi susta kaiken hyödyn irti, niin olisi luullut, että sä olisit huomannut tämän jo paljon aikaisemmin, että kumma kun sä et saa tästä "ystävyydestä" oikein yhtään mitään, mutta toinen vaan porskuttaa.
Mä pidän itseäni suht kilttinä ihmisenä, mutta kyllä mä ärähdän ja kovaa, jos mä huomaan jotain hyväksikäyttäjän merkkejä toisessa. Aina voi järkeä käyttäen yrittää luottaa toiseen. Mutta varovainen kannattaa silti olla, eikä hyväksyä kaikkea mahdollista kakkaa toiselta. Merkitkin on yleensä aika selvät mun mielestäni. Helppo tunnistaa jyvät akanoista.
tarvitaan ystävyyttä, ymmärrystä ja empatiaa. Kaikkiin suuntiin!!!
Ei sitä, että mennään höpöttelemään juttuja ja muka kuvitellaan, että "hei, toi juttuhan on tuollainen, mä tiedä, ohi se menee". Kun ei mene. Jos et ole lääkäri, valmistunut maailman parhaasta yliopistosta, et tiedä. Koska sielläkään ei välttämättä tiedetä. Tai sitten tieto ei ainakaan ole levinnyt tänne pohjolaan saakka. Niin, missäköhän ne tiedonlevittäjät ovat, tai onko sitä tietoa. Välttämättä ei ole.
kyllä huomasin aikaisemminkin, että kyseinen tyyppi ajattelee vain ja ainoastaan omaa etuaan.
Joidenkin asioiden takia, jouduin olemaan hänen kanssaan tekemisissä ja siksi asiat pääsivät niin pitkälle.
Se, mitä opin tästä kaikesta, on, että tästälähtien valikoin ihmissuhteeni huomattavasti tarkemmin.
Minulle kävi aika samalla tavalla. Tosin en sanoisi että kaveri minua hyväkseen käytti, mutta vuosien (18 vuotta!) aikana sain kyllä monesti kärsiä siitä, että ystävä olin!Kai hän ihan oikeasti ystävä minulle oli (ei vain esittänyt), mutta ei vaan oppinut minua arvostamaan, tai jotain, niin paljoa että olisi minut toilailuiltaan säästänyt. Eikä hän varmaan pahuuttaan mitään tehnyt, oli vaan niin tyhmä...
Nyt tuli viimeinen pisara, en aio olla enää kaveri! Eikä hän sitä kyllä ole edes anteeksi pyytänyt minulta, ainoastaan mahdollisuutta puhua! Nyt vain ajattelen, että olisi pitänyt tajuta hänet unohtaa ja paljon aiemmin, pakkoko oli odottaa tätä lopullista major-mokaa!?
kohtalotovereita ollaan, siinämielessä, että varmasti tiedät ja tunnet sen, kuinka paljon sattuu, kun on menettänyt ihmisen, jota piti ystävänään.
mä nimittäin luulen, että kyse on sodasta. Ehkäpä ystäväsi oli kodista, jonka perustivat Suomen sisällissodan häviäjä ja voittaja. Sellaisista perustuksista voi nousta vaan tuhkaa ja laavaa, jos asioita ei käsitellä. Onko Suomessa osattu käsitellä sodan aiheuttamia haavoja ja ongelmia? Onko osattu nähdä kenen kehitys on jäänyt kesken ja mitä kemiallisia reaktioita NYT tarvitaan?
Luulenpa, ettei olla osattu. Ei olla ymmärretty, nähty, tehty yhteistyötä oikein. Vaikka vähän varmaan onkin ymmärretty.
Oikeita neuvoja ja vihjeitä olisi tarvittu. Nyt ns. uhreiksi joutuivat kiltit ja hiljaiset sielut. Suuri kiitos ja kunnia heille, ja kaikille muillekin! Ehkä nyt voimme elää rauhan aikoja, emmekö voi? Ainakin Suomessa, jos muualla se ei onnistu.
nuo sinun sotahöpinät.
Kyseinen tyyppi on nähdäkseni narsistinen psykopaatti, joka ei piittaa mistään muusta, kuin itsestään.
Olen vain yksi, hänen monista uhreistaan.
Ja niitä hänen uhrejaan riittää.
vakka kantensa valitsee, myös ystävyyssuhteissa. Kyllästyttää teikäläiset, joille kaikki muut ovat narsisteja kun elämä ei mene niin kuin SINÄ haluat. Ja psykopaattikaan tuskin on. Sinä olet sivistymätön ja karkea juttujesi perusteella, enkä tänne kirjoittelusi perusteella yhtään ihmettele, että joku on kyllästynyt juttuihisi ja varmaan maksanut potuut pottuina.
mikäli kykenet ja mitä tulee sinun sivistyneisyyteesi, niin kirjoituksestasi voi päätellä paljon sinusta ihmisenä.
kenestäkään sivistymätöntä. Mutta psykopaatiksi jne haukkuminen ei ole sivistyneen ihmisen käytöstä, se on moukkamaista ja kertoo vain apn typeryydestä. Ja edellenkin olen sitä mieltä, että kun katsoo peiliin ne suurimmat viat löytyvät aina sieltä. Myös itseni kohdalla.
Olen vain huomannut, että ihmisten pinna on pitkä, muttei loputtomasti. Ystävyyssuhde kun kaatuu, niin yllättävän usein se vika on hänessä, joka riehuu ja haukkuu kaikki selkäänpuukottajiksi jne. Olen jo vanha ja niin monta kertaa nähnyt tuon... Ihmisen on oikeasti tosi vaikea nähdä itseään toisten silmin. Sitä on hyvä miettiä meistä itsekunkin.
et tiedä mitä on tapahtunut ja kuka on kyseessä, et voi moittia ap.ta typerykseksi.
ystävyyssuhde kaatuu silloin, kun ystävä ei tiedä, mitä toiselle kuuluu. Siinä ei ole mitään tekemistä luokittelussa selkäänpuukottajaksi tms. Enää. Ystävyyssuhde on jo kaatunut.
Ihmiset näkevät todellisuuden, jos niitä kemiallisia reaktioita tapahtuu. Jos niitä ei ole, eletään sumussa, eikä vastuuta voida ottaa. Ellei joku ota, ja saa aikaan niitä kemiallisia reaktioita.
kykenee. Suvaitaan
Ensinnäkin, narsismi on varsin yleinen ongelma: 1% ihmisistä on narsisteja, joten on täysin mahdollista, että ap:n kuvaama henkilö on narsisti.
Sinusta tekee epäsivistyneen nimenomaan se seikka, että et tunne ap:tä etkä tämän ystävää, ja silti kivenkovaan väität (- ja vielä ilmeisen hermostuneena ja ärsyyntyneenä), että narsismi ei ole tässä tapauksessa mahdollinen selitys. Mistä tiedät noin varmasti? Miksi kiukustut, kun joku puhuu narsismista?
Narsismista on myös kirjoitettu paljon, joten asia ei ole ihan vieras enää. Narsisti on esim. hyvin epäempaattinen, ihminen, joka ei piittaa toisen tunteista. Narsisti ei ole myöskään lojaali ystävä, johon voi luottaa.
Eli, ei tuossa sanassa 'narsisti' pitäisi olla mitään, mikä saa täysin ulkopuoliselta herneet nenään... peilistä ei myöskään aina löydy vastausta toisen ihmisen petollisuuteen.
järkevästä kannanotostasi, toit paljon omia ajatuksiani ilmi.
Toivon sinulle hyvää Itsenäisyyspäivää.
En usko ollenkaan, että ystäväsi on käyttänyt sua väärin. Ehkä vaan kaikki ystävät ei näe tai ymmärrä kaikkia juttuja. Ja kun on niin kiire, niin ystäville ei jää aikaa, sille että tutustuttaisiin, ymmärrettäisiin, tai voitaisiin ratkaista ongelmia tai asioita.
mitä pahaa oloa sinulle ystävyydestänne koitui? Voisitko purkaa sitä jonnekin, niin sitten se ei enää haittaisi?
Luulen, että maailmankuvan sortuminen ei ole suorassa yhteydessä ystävyyteen. Maailmankuvasi perustuu siihen kaikkeen, mitä olet oppinut ja mitä olet elämässäsi kokenut ja mitä nähnyt. Ystäväsi ei voi olla jumalasi, joka sanelee sinulle, miltä maailma näyttää. Teet sen ihan itse, muodostat oman maailmankuvasi. Uudestaan sitten, jos se vaikka joidenkin maailman faktojen takia (tieteen ja taiteen) takia on sortunut.
Eli uusia torneja vaan rakentelemaan. Näin. :)
ei ole sinun uskosi asia.
Tämä kyseinen tyyppi, minkä luulin olevan todellinen ystävä, osoittautuikin törkeäksi ja julmaksi hyväksikäyttäjäksi.
Se kaikki pahaolo, mitä tämä henkilö minulle aiheutti koko mittakaavassaan, on jotakin niin julmaa pahuutta, mitä en olisi ikinä häneltä odottanut.
Joo, itse olen aina muodostanut oman maailmankuvani.
Nyt se kuva näyttää aurinkoiselta, koska jätin todellisen rotan taakseni.
Uskon vakaasti, että elämä maksaa kyseiselle tyypille, jokaisen hänen pahan tekonsa takaisin vielä moninkertaisesti.
anteeksi, hän paranee, ja kaikki paranevat. yhteinen ystävyyden maailma
koskaan. Ei kannata edes ajatella, että läpeensä paha ihminen paranisi, ainakaan tässä elämässä.
on vain ymmärtämättömyyttä, empatian puutetta, kysymyksien puutosta, tutustumisen vähyyttä, sellaista kaikkea
selittäjiä ei näy, vinkkejä ei kuulu, huhuu, no huhuu
minä en jaksanut katsoa ystäväni touhua enää...voimat uupu!joten lopetin ystävyyden ...enkä kadu!