Ujo nainen

Kiinnostunut oikeasti

Kertokaahan miten sellaista ujoa ja aran oloista naista voi lähestyä?

Haluaisin myös tietää miten hän mahdollisesti osoittaisi kiinnostuksensa tai käyttäytyisi jos on ihastunut?

100

19802

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ujo nainen

      lähestymisestä paha sanoa.. riippuu kuinka hyvin tunnet tapauksen.. tärkeintä että menet aina uudelleen ja uudelleen juttelemaan vaikka toinen ei hirveän innokkaan oloisesti lähde mukaan keskusteluun.. siihen tarvitaan vähän itsevarmuutta ja sitten ei saa pelästyä jos toinen jännittää hirveästi, punastelee, jne...;)

      itse ihastuessani pyrin saamaan katsekontaktin ja riippuu kuinka tuttu mutta ainakin pyrin tervehtimään mikäli uskallan, heh... punastun myös helposti jos olen kauan samassa tilassa ihastuksen kanssa eli ei pelkkä ohikulku. niin ja tärkein hymyilen ujosti jos olen ihastunut joskus kohteelle joskus itsekseni jos olen hänet nähnyt... hmm saitkohan mitään järkeviä vastauksia..

      • sivusta*

        aina vaan uudelleen ja uudelleen menis pöljänä juttelemaan toiselle vaikka se nainen ei olis edes kiinnostunut siitä miehestä? Hei haloo! Joku järki noihin neuvoihinkin. Aika idiootin kuvan antais tuo mies kyllä itsestään. Ettei vaan aiheuttais huvittuneisuutta ympäristössä ja siinä naisessa? :D

      • ujo nainen
        sivusta* kirjoitti:

        aina vaan uudelleen ja uudelleen menis pöljänä juttelemaan toiselle vaikka se nainen ei olis edes kiinnostunut siitä miehestä? Hei haloo! Joku järki noihin neuvoihinkin. Aika idiootin kuvan antais tuo mies kyllä itsestään. Ettei vaan aiheuttais huvittuneisuutta ympäristössä ja siinä naisessa? :D

        .. ihan sitä tarkoittanut että pitäisi mennä aina vaan uudelleen juttelemaan jos toisesta huomaa ettei todellakaan ole kiinnostunut!:D

        kirjoitin nopeasti ton vastauksen en oikein jaksanut selittää mutta eiköhän sen nyt kaikki ymmärrä mitä ajoin takaa.. eli jos tämä ujo tapaus on kiinnostuneen oloinen mutta ei lähde keskusteluun mukaan kovin avoimesti eli jännittää jne. niin silloin ei heti luovuta asenteella ettei sitä toista kiinnostanutkaan.. että näin.

      • toinen ujo nainen
        sivusta* kirjoitti:

        aina vaan uudelleen ja uudelleen menis pöljänä juttelemaan toiselle vaikka se nainen ei olis edes kiinnostunut siitä miehestä? Hei haloo! Joku järki noihin neuvoihinkin. Aika idiootin kuvan antais tuo mies kyllä itsestään. Ettei vaan aiheuttais huvittuneisuutta ympäristössä ja siinä naisessa? :D

        Itse olen ujo ja minuun toimii sellainen väsytystaktiikka; ts. vaikka vaikuttaisinkin torjuvalta niin sen toisen aktiivisuus ja yhä uudelleen yrittäminen saavat kiinnostukseni heräämään. Se, että toinen ei luovuta, kertoo siitä, että se toinen on oikeasti kiinnostunut. Olen usein ihmetellyt/pettynyt, jos joku mies luovuttaa yhden tai parin kieltäytymisen/vastaavan jälkeen.

      • vain miten
        toinen ujo nainen kirjoitti:

        Itse olen ujo ja minuun toimii sellainen väsytystaktiikka; ts. vaikka vaikuttaisinkin torjuvalta niin sen toisen aktiivisuus ja yhä uudelleen yrittäminen saavat kiinnostukseni heräämään. Se, että toinen ei luovuta, kertoo siitä, että se toinen on oikeasti kiinnostunut. Olen usein ihmetellyt/pettynyt, jos joku mies luovuttaa yhden tai parin kieltäytymisen/vastaavan jälkeen.

        rasittavaa tuo on?

        Täytyy olla joko todella epätoivoinen, masokisti tai sitten seksin vonkaaja jos tuohon leikkiin lähtee.

        Jo yksi kieltäytyminen riittää, seuraavasta tulee jo tunne että ahdistelee toista.

      • tuo on muuten
        toinen ujo nainen kirjoitti:

        Itse olen ujo ja minuun toimii sellainen väsytystaktiikka; ts. vaikka vaikuttaisinkin torjuvalta niin sen toisen aktiivisuus ja yhä uudelleen yrittäminen saavat kiinnostukseni heräämään. Se, että toinen ei luovuta, kertoo siitä, että se toinen on oikeasti kiinnostunut. Olen usein ihmetellyt/pettynyt, jos joku mies luovuttaa yhden tai parin kieltäytymisen/vastaavan jälkeen.

        totta! tähän asti kaikki ovat luovuttaneet kun en ole antanut tarpeeksi vastakaikua (suurimmaksi osaksi on johtunut ujoudesta)
        en kuitenkaan voi heitä tästä millään tavalla syyttää luonnollistahan se on luovuttaa jos tuntuu ettei toista ehkä kiinnostakaan, mutta minut saisi vielä enemmän kiinnostumaan jos toinen vaan sitkeästi "piirittäisi":)

      • kuinka saisi
        tuo on muuten kirjoitti:

        totta! tähän asti kaikki ovat luovuttaneet kun en ole antanut tarpeeksi vastakaikua (suurimmaksi osaksi on johtunut ujoudesta)
        en kuitenkaan voi heitä tästä millään tavalla syyttää luonnollistahan se on luovuttaa jos tuntuu ettei toista ehkä kiinnostakaan, mutta minut saisi vielä enemmän kiinnostumaan jos toinen vaan sitkeästi "piirittäisi":)

        sinut enemmän kiinnostumaan niin itse kyllä on vaikea kiinnostua jos toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta.

        Se osoittaa ettet silloin ole toisesta kiinnostunut vaan pelkästään hänen yrityksestään osoittaa että hän on itse kiinnostunut.

        Eli et välitä itse ihmisestä, vain siitä miten hän lähestyy sinua yms.

        Suosittelen että näytät omaa kiinnostustasi myös. Harvempi tuosta ilman rohkaisua selviää. Toisaalta myös väärän kiinnostuksen osoittaminen on rasittavaa koska mies saattaa piirittää toista vaikka kuinka pitkään kun toinen on osoittanut vähän kiinnostusta. Sitten nainen toteaa: "no ei mua oikeasti hirvittävästi kiinnostanutkaan".

        Jos on ujokin niin pakko vastakaikua jossakin vaiheessa on antaa. Parempi tasaisina annoksina vaikka hiljalleen rehellisesti kuin pimittää asiaa ja toinen joutuu tukalaan asemaan.

        Voisin sanoa että jättäisin asian sikseen itse koska ei se piirittäminen mukavaa ole.

      • tuokin!:)
        kuinka saisi kirjoitti:

        sinut enemmän kiinnostumaan niin itse kyllä on vaikea kiinnostua jos toinen ei osoita minkäänlaista kiinnostusta.

        Se osoittaa ettet silloin ole toisesta kiinnostunut vaan pelkästään hänen yrityksestään osoittaa että hän on itse kiinnostunut.

        Eli et välitä itse ihmisestä, vain siitä miten hän lähestyy sinua yms.

        Suosittelen että näytät omaa kiinnostustasi myös. Harvempi tuosta ilman rohkaisua selviää. Toisaalta myös väärän kiinnostuksen osoittaminen on rasittavaa koska mies saattaa piirittää toista vaikka kuinka pitkään kun toinen on osoittanut vähän kiinnostusta. Sitten nainen toteaa: "no ei mua oikeasti hirvittävästi kiinnostanutkaan".

        Jos on ujokin niin pakko vastakaikua jossakin vaiheessa on antaa. Parempi tasaisina annoksina vaikka hiljalleen rehellisesti kuin pimittää asiaa ja toinen joutuu tukalaan asemaan.

        Voisin sanoa että jättäisin asian sikseen itse koska ei se piirittäminen mukavaa ole.

        jos joku alkaisi enemmänki piirittämään niin sillion luultavasti uskaltaisin itsekin tulla enemmän vastaan!
        niin ja turhien toiveiden antaminen vasta typerää onkin ehkä enintään saatan keventää päivää katselemalla miehiä "vilkuillen" ja tervehtien vaikka ujo olenkin. mutta sen pitäisi kaikkien ymmärtää että siinä luo hyvää mieltä toiselle ja itselle.. älkää nyt vaan ymmärtäkö väärin tätäkin:!:D

      • Ujo nainen
        sivusta* kirjoitti:

        aina vaan uudelleen ja uudelleen menis pöljänä juttelemaan toiselle vaikka se nainen ei olis edes kiinnostunut siitä miehestä? Hei haloo! Joku järki noihin neuvoihinkin. Aika idiootin kuvan antais tuo mies kyllä itsestään. Ettei vaan aiheuttais huvittuneisuutta ympäristössä ja siinä naisessa? :D

        "aina vaan uudelleen ja uudelleen menis pöljänä juttelemaan toiselle vaikka se nainen ei olis edes kiinnostunut siitä miehestä?"

        Ujojen kohdalla kiinnostus voi olla aivan mieletön, mutta ujous saa näyttämään siltä, ettei ole vähänkään kiinnostunut toisesta. Omia tunteita ei osaa tai halua näyttää, kun on ujo. Ainakaan alussa.

        Nainen voi olla kiinnostunut, mutta ei halua tai uskalla sitä näyttää ujoutensa takia-> antaa pakit.
        Nainen ei ole kiinnostunut -> antaa pakit.

        Ujo, sinusta kiinnostunut nainen tuskin antaa rumalla tavalla pakkeja. Tämä koskee aikuisia ujoja, en tiedä miten teinix-maailmassa nykyään pakkeja on tapana antaa.

      • Lål
        vain miten kirjoitti:

        rasittavaa tuo on?

        Täytyy olla joko todella epätoivoinen, masokisti tai sitten seksin vonkaaja jos tuohon leikkiin lähtee.

        Jo yksi kieltäytyminen riittää, seuraavasta tulee jo tunne että ahdistelee toista.

        Totta vaikeasti saatavan esittäminen on todellä ärsyttävää...

    • ei auta

      olla vaikeasti tavoiteltava, vaan kuten ylempänä sanottiin niin yrittää saada toinen rentoutumaan juttelemalla. Menen itse ihan lukkoon kun toinen ilmestyy näköpiiriin ja yritän näytellä etten huomaa häntä... Saatan punastuakin. Eli teen juuri toisin kuin pitäisi. Se on hyvin raivostuttavaa.

      • tuollainen käytös

        ilmentyä yhtäkkiä?

        Siis että alussa pystyy vilkuilemaan ja katsomaankin mutta sitten yhtäkkiä onkin vaikea pysyä "omana itsenään" toisen seurassa ja katsoa toisen suuntaan?

      • jos asia on niin....
        tuollainen käytös kirjoitti:

        ilmentyä yhtäkkiä?

        Siis että alussa pystyy vilkuilemaan ja katsomaankin mutta sitten yhtäkkiä onkin vaikea pysyä "omana itsenään" toisen seurassa ja katsoa toisen suuntaan?

        että toisen tunteet ovat vahvistuneet. Kyllä silloin voi alkaa käyttäytymään jopa viileästi vaikka sitä ei tarkoittaisikaan. Sitä on vaikea sanoa miten asia on kun toisen päähän ei näe...

      • vähän
        tuollainen käytös kirjoitti:

        ilmentyä yhtäkkiä?

        Siis että alussa pystyy vilkuilemaan ja katsomaankin mutta sitten yhtäkkiä onkin vaikea pysyä "omana itsenään" toisen seurassa ja katsoa toisen suuntaan?

        ihmettelen.. Olen itsekin ujohko mut uskallan kyllä katsoa ihastustani. Jopa mennä lähemmäs häntä. Jotenkin tuntuu vähän omituiselta..

      • itse ujona..
        tuollainen käytös kirjoitti:

        ilmentyä yhtäkkiä?

        Siis että alussa pystyy vilkuilemaan ja katsomaankin mutta sitten yhtäkkiä onkin vaikea pysyä "omana itsenään" toisen seurassa ja katsoa toisen suuntaan?

        se johtunee varmaan juurikin siitä, että alkaa oikeasti tuntea jotain toista kohtaan..se tekee vain entistä aremmaksi ;( ..siis kun tunteet kasvaa..,

    • itse ujona..

      voisit vaikkapa lähestyä ihan menemällä tämän kyseisen henkilön läheisyyteen tervehtimään häntä..siis mielellään silloin, kun ihmisiä ei ole paljon ympärillä!..ujo voi käyttäytyä hieman kireästi ja säikähtäneesti jos väenpaljoudessa lähestyy.. ;] ..siis kokee tilanteen hankalana (vaikka olisikin mielissään)

      hmm..itse ainakin ihastuunena olen helposti juuri päinvastainen..siis olen välinpitämätön ja vältän katsekontaktia, vaikka juuri päinvastoin haluaisin tehdä..se on muuten ikävää se ;[
      toinen saa tällaisesta käyttäytymisestä väärän käsityksen!

      ota ihmeessä tilanne haltuun ja ota rohkeampana se ensimmäinen askel ;} ..ujolta ja aralta jää se aivan varmasti tekemättä ;{

      • pelkää että

        kaikki on väärin käsitystä. Yritän parhaani mutta lähestymisyritykset ovat kiven alla ja jostakin syystä aina jotain tulee eteen. Kuten juuri toisia ihmisiä. En vain ymmärrä hänen käytöstään...

      • ed.
        pelkää että kirjoitti:

        kaikki on väärin käsitystä. Yritän parhaani mutta lähestymisyritykset ovat kiven alla ja jostakin syystä aina jotain tulee eteen. Kuten juuri toisia ihmisiä. En vain ymmärrä hänen käytöstään...

        mitäs jos kuvailisit hieman tätä käytöstä..voisin yrittää tulkita sitä myöskin..avuksesi ;) ..voisin soveltaa sitä varmaankin hyvin omiin kokemuksiini ja käyttäytymiseeni..

        on niin kumma tunne minulla, että eräs henkilö ajattelee minusta juuri tuolla lailla kuin sinä..

      • se ed.
        pelkää että kirjoitti:

        kaikki on väärin käsitystä. Yritän parhaani mutta lähestymisyritykset ovat kiven alla ja jostakin syystä aina jotain tulee eteen. Kuten juuri toisia ihmisiä. En vain ymmärrä hänen käytöstään...

        väärinkäsityksiä voi sattua helposti, puolin ja toisin..eihän sitä vain voi olla koskaan varma, mitä toinen ajattelee, jos jättää asian pelkkään tarkkailu vaiheeseen..

        ..tämä oli kyllä hyvä ohje minulle itsellenikin ;]

      • loisi edes
        se ed. kirjoitti:

        väärinkäsityksiä voi sattua helposti, puolin ja toisin..eihän sitä vain voi olla koskaan varma, mitä toinen ajattelee, jos jättää asian pelkkään tarkkailu vaiheeseen..

        ..tämä oli kyllä hyvä ohje minulle itsellenikin ;]

        yhden varman katseen lähiaikoina niin toimisin.

        Pelkään vaan että niiden aika on ohi nyt kun odottelin liikaa. Jostakin syystä vain hänen arkuutensa sai minutkin araksi. En yleensä ole tällainen mutta jotenkin hän tuntui vain niin vaikeasti lähestyttävältä. Samalla taisin tunteet itselläkin olla pinnassa että mahassa nipisteli kun olisi pitänyt tehdä jotain. Ehkä niitä tilaisuuksia oli, menivät ja ne jäivät käyttämättä.

        Mutta jos hän osoittaa että on "vielä" kiinnostunut niin aion toimia. Menen vaikka väkisin juttusille koska en kestä epätietoisuutta tai sitä että en toiminut.

        Kaikille ujoille kyllä annan ohjeen että kannattaa yrittää vähän ulos kuorestaan että se toinen uskaltaa tehdä myös jotain koska se toisen arkuus voi jäädyttää sen rohkeammankin ja saada hänet epäilemään kaikkea.

      • sama--
        loisi edes kirjoitti:

        yhden varman katseen lähiaikoina niin toimisin.

        Pelkään vaan että niiden aika on ohi nyt kun odottelin liikaa. Jostakin syystä vain hänen arkuutensa sai minutkin araksi. En yleensä ole tällainen mutta jotenkin hän tuntui vain niin vaikeasti lähestyttävältä. Samalla taisin tunteet itselläkin olla pinnassa että mahassa nipisteli kun olisi pitänyt tehdä jotain. Ehkä niitä tilaisuuksia oli, menivät ja ne jäivät käyttämättä.

        Mutta jos hän osoittaa että on "vielä" kiinnostunut niin aion toimia. Menen vaikka väkisin juttusille koska en kestä epätietoisuutta tai sitä että en toiminut.

        Kaikille ujoille kyllä annan ohjeen että kannattaa yrittää vähän ulos kuorestaan että se toinen uskaltaa tehdä myös jotain koska se toisen arkuus voi jäädyttää sen rohkeammankin ja saada hänet epäilemään kaikkea.

        jos jäät odottelemaan, että hän jotain tekee, niin en oikein tiedä kannattaako se..siis jos hän on ujo, niin se ei todellakaan ole helppoa ;[

        älä luovuta..pelkkien johtopäätösten perusteella asia jää kalvamaan, ja entäpä jos teistä tulisikin todella hyvät ystävät?

        minulla on, niin kuin taisin jo sanoa, hieman samanlainen tilanne, ja tämä on tuskaa..tosin siis minä olen se ujo tyttönen nyt tässä..minä vain olen niin varma hänen kiinnostuksestaan, mutta en silti uskalla mitään tehdä, vaikka kaikki olisikin molemminpuolista ;( ..hassua, eikö totta?

        ujoilla ihmisillä ei ole helppoa..koeta ymmärtää..

      • ystävyys ei
        sama-- kirjoitti:

        jos jäät odottelemaan, että hän jotain tekee, niin en oikein tiedä kannattaako se..siis jos hän on ujo, niin se ei todellakaan ole helppoa ;[

        älä luovuta..pelkkien johtopäätösten perusteella asia jää kalvamaan, ja entäpä jos teistä tulisikin todella hyvät ystävät?

        minulla on, niin kuin taisin jo sanoa, hieman samanlainen tilanne, ja tämä on tuskaa..tosin siis minä olen se ujo tyttönen nyt tässä..minä vain olen niin varma hänen kiinnostuksestaan, mutta en silti uskalla mitään tehdä, vaikka kaikki olisikin molemminpuolista ;( ..hassua, eikö totta?

        ujoilla ihmisillä ei ole helppoa..koeta ymmärtää..

        kiinnosta sen takia koska todennäköisesti tunteeni vain vahvistuisivat häntä kohtaan ja seurauksena olisi lisää sydän suruja.

        Mutta eikö sinun kuten hänenkin tulisi osoittaa mahdollinen kiinnostuksensa ihan oikeasti?

        Ei se katse tapa ketään yms. joka antaa toiselle varmuuden että toista edes sen verran kiinnostaa että voi tulla juttusille.

        Ujon kanssa myös juttusille meneminen tuntuu tavallista hankalammalta kun ei tiedä miten hän reagoi.

      • minä taas
        ystävyys ei kirjoitti:

        kiinnosta sen takia koska todennäköisesti tunteeni vain vahvistuisivat häntä kohtaan ja seurauksena olisi lisää sydän suruja.

        Mutta eikö sinun kuten hänenkin tulisi osoittaa mahdollinen kiinnostuksensa ihan oikeasti?

        Ei se katse tapa ketään yms. joka antaa toiselle varmuuden että toista edes sen verran kiinnostaa että voi tulla juttusille.

        Ujon kanssa myös juttusille meneminen tuntuu tavallista hankalammalta kun ei tiedä miten hän reagoi.

        sanoin ehkä vähän typerästi että ystävyys, muuta eihän sitä tiedä jos enemmänkin ;] ..jonkinlaista ystävyyttähän sekin on kun on yhdessä jonkun ihmisen kanssa.

        kyllä, kiinnostus kannattaisi osoittaa, ja varsinkin jos tietää, tai siis on varma, toisen kinnostuksesta..mutta joten vain on niin vaikeaa..mikähän minua eniten pelottaa? hmm..

        niin, voisin kuvitella, että yleensäkin ihmiset, siis jotkut, varmaan haluaisivat minuun tutustua paremmin, mutta ujous tekee joskus niin kamalan, noh, araksi ja vaikeasti lähestyttäväksi..se tuntuu pahalta, kun eihän sitä halua ketään loukatakaan ;( !..

        olen tässä huommannut ja todellakin pannut merkille, että juuri sen takia minua ei uskalleta oikein lähestyä..siis juuri niin kuin sinäkin sanoit, ei tiedä miten ujo reagoi..lähteekö se karkuun vai säikähtääkö vai mitä ;]

      • varmaan
        minä taas kirjoitti:

        sanoin ehkä vähän typerästi että ystävyys, muuta eihän sitä tiedä jos enemmänkin ;] ..jonkinlaista ystävyyttähän sekin on kun on yhdessä jonkun ihmisen kanssa.

        kyllä, kiinnostus kannattaisi osoittaa, ja varsinkin jos tietää, tai siis on varma, toisen kinnostuksesta..mutta joten vain on niin vaikeaa..mikähän minua eniten pelottaa? hmm..

        niin, voisin kuvitella, että yleensäkin ihmiset, siis jotkut, varmaan haluaisivat minuun tutustua paremmin, mutta ujous tekee joskus niin kamalan, noh, araksi ja vaikeasti lähestyttäväksi..se tuntuu pahalta, kun eihän sitä halua ketään loukatakaan ;( !..

        olen tässä huommannut ja todellakin pannut merkille, että juuri sen takia minua ei uskalleta oikein lähestyä..siis juuri niin kuin sinäkin sanoit, ei tiedä miten ujo reagoi..lähteekö se karkuun vai säikähtääkö vai mitä ;]

        lähestynyt häntä ajat sitten jos vain olisin tiennyt edes hieman miten hän reagoi. Jotenkin varoin jo etukäteen sitä sen lisäksi etten ollut varma onko hän kiinnostunut vai ei.

        Nyt kyllä harmittaa kun en tehnyt mitään aiemmin kun muutama paikka oli. Ei hän mitään erikoista kiinnostusta kyllä tuolloin osoittanut mutta silti.

      • edellinen
        varmaan kirjoitti:

        lähestynyt häntä ajat sitten jos vain olisin tiennyt edes hieman miten hän reagoi. Jotenkin varoin jo etukäteen sitä sen lisäksi etten ollut varma onko hän kiinnostunut vai ei.

        Nyt kyllä harmittaa kun en tehnyt mitään aiemmin kun muutama paikka oli. Ei hän mitään erikoista kiinnostusta kyllä tuolloin osoittanut mutta silti.

        "mitään ei saa jos ei uskalla"

        kyllä tuo on sitten niin raivostuttavan totta ;D

        --------

        mutta ujoja on hankala tulkita..ymmärrän toki sen..,

    • ketjussa

      jo aiemmin kirjoitettiinkin, niin sellainen, että menee vain juttelemaan jotakin ihan tavallista, voisi toimia. Sellaista, mistä voisi puhua kenelle vain. Vaikka toinen olisi todella ujo, hän varmaan silti sanoisi jotakin siihen.

      Varmaan ainakin näkisit sen, miten hän reagoi sinuun. Punastuuko, vältteleekö silmiin katsomista, hypisteleekö vaatteitaan tai tekee muita pieniä hermostumiseleitä, hämmentyyko ja sanooko jotain hassua.. Ehkä hän katselee silloin, kun et huomaa. Jos huomaat, hän saattaa nopeasti katsoa muualle.

      (Tuli mieleen omasta käyttäytymisestäni..)

      • mennä juttelemaan

        mutta nyt on tullut tuntuma että ei hän viitsi kiinnittää minuun huomiota. Ehkä ne paikat menivät tai sitten siinä ei alunperinkään ollut mitään. Ei jaksa enää yrittää vaikka ehkä olisin vähän enemmän voinut asialle tehdä.

        Se oli sen lorun loppu.

      • kuulostipa
        mennä juttelemaan kirjoitti:

        mutta nyt on tullut tuntuma että ei hän viitsi kiinnittää minuun huomiota. Ehkä ne paikat menivät tai sitten siinä ei alunperinkään ollut mitään. Ei jaksa enää yrittää vaikka ehkä olisin vähän enemmän voinut asialle tehdä.

        Se oli sen lorun loppu.

        jotenkin vähän surulliselta.. no mutta ei sille voi mitään jos huomaa ettei toista enää kiinnostakaan vai onko koskaan ollutkaan kiinnostunut?

        toisaalta tuli mieleen että oletko kenties tänään tai lähiaikoina hänet nähnyt ja on käyttäytynyt siten että tulit tähän johtopäätökseen, mitä jos se nainen kuitenkin syvällä sisimmässään toivoo sinun lähestyvän:>

      • nähnyt silloin
        kuulostipa kirjoitti:

        jotenkin vähän surulliselta.. no mutta ei sille voi mitään jos huomaa ettei toista enää kiinnostakaan vai onko koskaan ollutkaan kiinnostunut?

        toisaalta tuli mieleen että oletko kenties tänään tai lähiaikoina hänet nähnyt ja on käyttäytynyt siten että tulit tähän johtopäätökseen, mitä jos se nainen kuitenkin syvällä sisimmässään toivoo sinun lähestyvän:>

        tällöin jos luennot ovat lähekkäin yms. Tänäänkin kyllä sattumalta.

        En oikeastaan asiasta sen ihmeempiä ajatellut alunperinkään kun ajattelin ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut. Hieman itseäni kiinnosti jo aiemmin tehdä asialle jotain mutta en tiedä miksen toiminut. Aina tuntui olevan jotain estettä. Hänen käyttäymisessään on vain joitakin omituisia jaksoja joiden perusteella vähän ajattelin että jokin tässä mättää. Mutta välillä taas kaikki viittaa täysin päinvastaiseen.

        Moneen kertaan olen jo miettinyt mitä sanoisin hänelle mutta en vain viitsi "häiritä" häntä jos hän ei olekaan kiinnostunut. Se mistä minä asian ajattelen olevan ohi on se ettei hän katso silmiin, kaikki muu näyttää tärkeämmältä ja hänellä näyttää olevan menoa muualle kun ilmaannun näkyviin.

        Ei tätä varmaan kannata pohtia tämän enempää. Vähän soimaan itseäni etten tehnyt liikettäni aiemmin mutta toisaalta tällaista soutaamista ja huopaamista se oli aiemminkin. En vain jaksa enää viedä tätä pitemmälle. Suotta sellaista suremaan jos toista vain ei kiinnosta, eihän sellaisesta tule mitään.

      • tähän vielä
        nähnyt silloin kirjoitti:

        tällöin jos luennot ovat lähekkäin yms. Tänäänkin kyllä sattumalta.

        En oikeastaan asiasta sen ihmeempiä ajatellut alunperinkään kun ajattelin ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut. Hieman itseäni kiinnosti jo aiemmin tehdä asialle jotain mutta en tiedä miksen toiminut. Aina tuntui olevan jotain estettä. Hänen käyttäymisessään on vain joitakin omituisia jaksoja joiden perusteella vähän ajattelin että jokin tässä mättää. Mutta välillä taas kaikki viittaa täysin päinvastaiseen.

        Moneen kertaan olen jo miettinyt mitä sanoisin hänelle mutta en vain viitsi "häiritä" häntä jos hän ei olekaan kiinnostunut. Se mistä minä asian ajattelen olevan ohi on se ettei hän katso silmiin, kaikki muu näyttää tärkeämmältä ja hänellä näyttää olevan menoa muualle kun ilmaannun näkyviin.

        Ei tätä varmaan kannata pohtia tämän enempää. Vähän soimaan itseäni etten tehnyt liikettäni aiemmin mutta toisaalta tällaista soutaamista ja huopaamista se oli aiemminkin. En vain jaksa enää viedä tätä pitemmälle. Suotta sellaista suremaan jos toista vain ei kiinnosta, eihän sellaisesta tule mitään.

        että hänen myötä löysin itsestäni uuden puolen.

        Sen että olen itsekin hieman ujo kun on tunteita toista kohtaan. Aikaisemmin tällaista en ole kokenut. Toki on jännittänyt vähän joskus mutta olen päässyt siitä yli.

        Tässä tapauksessa taas sydän hyppää muutaman sentin joka kerta kun näen hänet. Mutta hän ei nyt vain tuntenut samoin. :(

      • itse ujona..se sama
        nähnyt silloin kirjoitti:

        tällöin jos luennot ovat lähekkäin yms. Tänäänkin kyllä sattumalta.

        En oikeastaan asiasta sen ihmeempiä ajatellut alunperinkään kun ajattelin ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut. Hieman itseäni kiinnosti jo aiemmin tehdä asialle jotain mutta en tiedä miksen toiminut. Aina tuntui olevan jotain estettä. Hänen käyttäymisessään on vain joitakin omituisia jaksoja joiden perusteella vähän ajattelin että jokin tässä mättää. Mutta välillä taas kaikki viittaa täysin päinvastaiseen.

        Moneen kertaan olen jo miettinyt mitä sanoisin hänelle mutta en vain viitsi "häiritä" häntä jos hän ei olekaan kiinnostunut. Se mistä minä asian ajattelen olevan ohi on se ettei hän katso silmiin, kaikki muu näyttää tärkeämmältä ja hänellä näyttää olevan menoa muualle kun ilmaannun näkyviin.

        Ei tätä varmaan kannata pohtia tämän enempää. Vähän soimaan itseäni etten tehnyt liikettäni aiemmin mutta toisaalta tällaista soutaamista ja huopaamista se oli aiemminkin. En vain jaksa enää viedä tätä pitemmälle. Suotta sellaista suremaan jos toista vain ei kiinnosta, eihän sellaisesta tule mitään.

        siis opiskelet?..

        hän ei ehkä uskalla sen takia katsoa silmiin, jos on itsekin ihastunut..hmm..sanoisin että se voisi olla näin, itselläni kun menee tilanteet aina automaattisesti niin, että en kykene tätä tiettyä henkilöä kovin kauan katsomaan silmiin..

        mutta älä soimaa itseäsi, se on pahasta!

      • no minä taas ;]
        tähän vielä kirjoitti:

        että hänen myötä löysin itsestäni uuden puolen.

        Sen että olen itsekin hieman ujo kun on tunteita toista kohtaan. Aikaisemmin tällaista en ole kokenut. Toki on jännittänyt vähän joskus mutta olen päässyt siitä yli.

        Tässä tapauksessa taas sydän hyppää muutaman sentin joka kerta kun näen hänet. Mutta hän ei nyt vain tuntenut samoin. :(

        ethän sure..tuntuu niin ikävältä puolestasi!
        ja tuntuu myös pahalta tämän ujon tytön puolesta..minkäs hän ujoudelleen mahtaa..me ujot kun annamme tahtomattamme torjuvan vaikutelman..huoh..mitäpä sitä selittelemään, kun..

        missä muuten opiskelet, jos saan kysyä ;} ?

      • tässä sitä
        no minä taas ;] kirjoitti:

        ethän sure..tuntuu niin ikävältä puolestasi!
        ja tuntuu myös pahalta tämän ujon tytön puolesta..minkäs hän ujoudelleen mahtaa..me ujot kun annamme tahtomattamme torjuvan vaikutelman..huoh..mitäpä sitä selittelemään, kun..

        missä muuten opiskelet, jos saan kysyä ;} ?

        mainita. Joku vielä tunnistaa ja saa hörönaurut.

      • ei katso
        itse ujona..se sama kirjoitti:

        siis opiskelet?..

        hän ei ehkä uskalla sen takia katsoa silmiin, jos on itsekin ihastunut..hmm..sanoisin että se voisi olla näin, itselläni kun menee tilanteet aina automaattisesti niin, että en kykene tätä tiettyä henkilöä kovin kauan katsomaan silmiin..

        mutta älä soimaa itseäsi, se on pahasta!

        silmiin koska ei ole tippaakaan kiinnostunut.

        Välillä tuossa jo epäilin että meidän välillä on jotain vähän enemmänkin mutta nyt taas on haaleaa vettä kaikki. Tai sitten hänellä riitti juuri tuolloin yritystä suhteeni mutta kun en toiminut niin hän päätti luovuttaa eikä uskalla tehdä mitään. Ei osaa sanoa.

        Taidan sulkea tämän kirjan kannen nyt lopullisesti.

      • edellinen taas
        ei katso kirjoitti:

        silmiin koska ei ole tippaakaan kiinnostunut.

        Välillä tuossa jo epäilin että meidän välillä on jotain vähän enemmänkin mutta nyt taas on haaleaa vettä kaikki. Tai sitten hänellä riitti juuri tuolloin yritystä suhteeni mutta kun en toiminut niin hän päätti luovuttaa eikä uskalla tehdä mitään. Ei osaa sanoa.

        Taidan sulkea tämän kirjan kannen nyt lopullisesti.

        se on tietenkin minun mitään sanoa, kun en omin silmin ole nähnyt..,kunhan nyt minusta ole kyse ;D hui!

        niin siis..hmm, en tiedä..mysteereitähän nämä on..,hankalaa selvittää, ja vaihtoehtojakin löytyy kun oiken etsii ;/

      • edellinen taas
        tässä sitä kirjoitti:

        mainita. Joku vielä tunnistaa ja saa hörönaurut.

        oli typerää kysyä ..mutta itse opiskelen lukiossa.. ;D

      • kerro, että
        edellinen taas kirjoitti:

        oli typerää kysyä ..mutta itse opiskelen lukiossa.. ;D

        missä päin Suomea ;}

      • ujo tonttu
        nähnyt silloin kirjoitti:

        tällöin jos luennot ovat lähekkäin yms. Tänäänkin kyllä sattumalta.

        En oikeastaan asiasta sen ihmeempiä ajatellut alunperinkään kun ajattelin ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut. Hieman itseäni kiinnosti jo aiemmin tehdä asialle jotain mutta en tiedä miksen toiminut. Aina tuntui olevan jotain estettä. Hänen käyttäymisessään on vain joitakin omituisia jaksoja joiden perusteella vähän ajattelin että jokin tässä mättää. Mutta välillä taas kaikki viittaa täysin päinvastaiseen.

        Moneen kertaan olen jo miettinyt mitä sanoisin hänelle mutta en vain viitsi "häiritä" häntä jos hän ei olekaan kiinnostunut. Se mistä minä asian ajattelen olevan ohi on se ettei hän katso silmiin, kaikki muu näyttää tärkeämmältä ja hänellä näyttää olevan menoa muualle kun ilmaannun näkyviin.

        Ei tätä varmaan kannata pohtia tämän enempää. Vähän soimaan itseäni etten tehnyt liikettäni aiemmin mutta toisaalta tällaista soutaamista ja huopaamista se oli aiemminkin. En vain jaksa enää viedä tätä pitemmälle. Suotta sellaista suremaan jos toista vain ei kiinnosta, eihän sellaisesta tule mitään.

        Se on totta, että ainakin ujolla saattaa mennä elehdintä vähän päälaelleen, kun on ihastunut. Silmiin on vaikeampi katsoa, seurassa on kiusallista olla...johtuu varmaankin siitä, että ujon on vain niin vaikea näyttää tunteitaan ja hän pelkää, että paljastaa itsensä kokonaan - puhumattakaan siitä, jos kyseisissä tilanteissa ollaan muiden ympäröimänä, julkisella paikalla. Se on tunteiden ristiriitaa: haluaisi suunnilleen huutaa, että tykkään susta, mutta päässä joku laittaa jarrut päälle.

        On myöskin niin, että varmuuttahan molemmin puolisista tunteista ei saa muuten kuin tutustumalla ja kysymällä. Itsekin arvelit (omissa ajatuksissasi), ettei hän varmaankaan ole kiinnostunut, mutta loppujen lopuksi et ole saanut tähän vielä täyttä varmuutta. Ujon kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä ja parhain tilanne lienee silloin, kun päästään olemaan rauhassa kaksin (tai hyvin pienessä, luotettavassa porukassa). Esimerkiksi itse saatan jännittyä jo siitä, että muuten minulle tuttuun porukkaan tulee yksi vieras henkilö, vaikka hän käyttäytyisikin ihan hyvin. Jutteleminen niistä näistä auttaa avaamaan lukkoja, mutta sekään ei tapahdu sormia napsauttamalla. On varauduttava, ettei ujo heti keskustele spontaanisti ja avaa keskusteluja. Hyökkäävä keskusteleminen ei tietenkään ole suotavaa.

        Olen ujouteni takia joutunut katumaan näitä ihastumistilanteita. Siis sitä, etten itse ole pystynyt tekemään asialle mitään, vaikka aistisin, että se toinenkin voisi olla kiinnostunut. Harvoin sitä pääsee ihastuksen kanssa tuosta vain keskustelemaan kahdestaan, ainakaan minä en ole päässyt. Vaikka nautin muiden kanssaolosta, on vaikeaa olla itse esillä muiden seurassa ja vaikeammaksi käy, jos porukassa on se, johon on ihastunut.

        Olen pettynyt itseeni ja miettinyt pääni puhki, miten pääsen eroon niistä asioista, jotka jotenkin aina estävät minua näyttämästä itsestäni enemmän. Pelottaa, että näin käy joka kerta...ja huolestuttaa sekin, että ujous voi tarttua näissä tilanteissa siihen toiseen eikä asia etene toivottuun suuntaan.

      • vilaukselta tänään
        edellinen taas kirjoitti:

        se on tietenkin minun mitään sanoa, kun en omin silmin ole nähnyt..,kunhan nyt minusta ole kyse ;D hui!

        niin siis..hmm, en tiedä..mysteereitähän nämä on..,hankalaa selvittää, ja vaihtoehtojakin löytyy kun oiken etsii ;/

        Täytyy sanoa että kyllä jotakin aion asialle tehdä. Ei sillä että hän vaikutti kiinnostuneelta kun ei varmaan edes minua nähnyt vaan siitä syystä että hän pyörii ajatuksissa joka tapauksessa.

        Olen miettinyt johtuuko se juuri siitä että ei ole varmuutta mitä hän ajattelee että asia vaivaa minua vai mikä. Jostakin syystä koen hänet kiinnostavana.

        Vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut niin aion jutella hänen kanssaan. Onpahan asialle tullut sinetti kerralla eikä tarvitse arvuutella. Voinpahan vähän tutustua häneen ainakin jos ei muuta.

        Nyt vain pitäisi löytää se sopiva hetki...

      • edellinen
        vilaukselta tänään kirjoitti:

        Täytyy sanoa että kyllä jotakin aion asialle tehdä. Ei sillä että hän vaikutti kiinnostuneelta kun ei varmaan edes minua nähnyt vaan siitä syystä että hän pyörii ajatuksissa joka tapauksessa.

        Olen miettinyt johtuuko se juuri siitä että ei ole varmuutta mitä hän ajattelee että asia vaivaa minua vai mikä. Jostakin syystä koen hänet kiinnostavana.

        Vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut niin aion jutella hänen kanssaan. Onpahan asialle tullut sinetti kerralla eikä tarvitse arvuutella. Voinpahan vähän tutustua häneen ainakin jos ei muuta.

        Nyt vain pitäisi löytää se sopiva hetki...

        tuo kuulostaa jo paremmalta ;]

        tuskin hän kuitenkaan huonoa tykkää, jos menet jutustelemaan..

        pidän peukkuja sinulle!

        kunpa voisin pitää peukkuja itsellenikin..huoh ;(

        no kuitenkin..

      • ..... mies

        on se,että luovuttajat eivät ole voittajia.
        Olen yrittänyt olla sitkeä,en tiedä auttaako minua.

      • olekaan,
        ..... mies kirjoitti:

        on se,että luovuttajat eivät ole voittajia.
        Olen yrittänyt olla sitkeä,en tiedä auttaako minua.

        koska jos ei ole yrittänyt, tai yrittänyt tarpeeksi, ..eihän voi tietää, mitä voisi tulla.

        Miksi ei auttaisi?

      • paikkani taas
        edellinen kirjoitti:

        tuo kuulostaa jo paremmalta ;]

        tuskin hän kuitenkaan huonoa tykkää, jos menet jutustelemaan..

        pidän peukkuja sinulle!

        kunpa voisin pitää peukkuja itsellenikin..huoh ;(

        no kuitenkin..

        tänään mutta se johtui kyllä siitä että hän ei näyttänyt kiinnostuneelta. Enemmänkin pelokkaalta...olen tainnut tulkita häntä väärin. Ehkä hän on suorastaan sairaalloisen ujo ja ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Välillä hänen käytöksensä oikeasti on todella omituista. Siis niin kuin suorastaan ufoa ja en ymmärrä että minä voisin aiheuttaa sen pelkällä läsnäolollani?..En osaa käsittää.

      • edellinen
        paikkani taas kirjoitti:

        tänään mutta se johtui kyllä siitä että hän ei näyttänyt kiinnostuneelta. Enemmänkin pelokkaalta...olen tainnut tulkita häntä väärin. Ehkä hän on suorastaan sairaalloisen ujo ja ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Välillä hänen käytöksensä oikeasti on todella omituista. Siis niin kuin suorastaan ufoa ja en ymmärrä että minä voisin aiheuttaa sen pelkällä läsnäolollani?..En osaa käsittää.

        hän taitaa olla aika herkkä luonne?..
        vaikea on kyllä sanoa, mutta ehkä asiat selviäisivät paremmin jos sanoisit hänelle jotain?..jos hän lähtee karkuun tai jotain muuta vastaavaa niin katsot asiaa sitten uudestaan..

        ..meitä ihmisiähän on joka lähtöön ja on olemassa vaikka minkälaisia fobioita..eihän sitä tiedä jos hänellä on vaikka jokin pelko tulla hylätyksi tai sitoutumiskammo tai sosiaalisten tilanteiden pelko..tai jokin sellainen..vaikka hän ei haluasi näyttää pelokkaalta, niin ehkä hänellä menee automaattisesti suojelusvaisto päälle..

        koskaan ei voi tietää..,hänestäkin voi tuntua vaikealta jos saat väärän kuvan hänestä ja kun hän ei itsekkän uskalla lähestyä

        niin, toki voi olla että hän ei ole kiinnostunut, mutta minusta tuo kuulostaa enemmänkin silti siltä että hän vain on pelokas ihmisten seurassa..siis kun hänen pelkona kerran on noin näkyvää?

        tämä vastaukseni perustui muuten omiin tuntemuksiini omasta tilanteestani

      • muuta että
        edellinen kirjoitti:

        hän taitaa olla aika herkkä luonne?..
        vaikea on kyllä sanoa, mutta ehkä asiat selviäisivät paremmin jos sanoisit hänelle jotain?..jos hän lähtee karkuun tai jotain muuta vastaavaa niin katsot asiaa sitten uudestaan..

        ..meitä ihmisiähän on joka lähtöön ja on olemassa vaikka minkälaisia fobioita..eihän sitä tiedä jos hänellä on vaikka jokin pelko tulla hylätyksi tai sitoutumiskammo tai sosiaalisten tilanteiden pelko..tai jokin sellainen..vaikka hän ei haluasi näyttää pelokkaalta, niin ehkä hänellä menee automaattisesti suojelusvaisto päälle..

        koskaan ei voi tietää..,hänestäkin voi tuntua vaikealta jos saat väärän kuvan hänestä ja kun hän ei itsekkän uskalla lähestyä

        niin, toki voi olla että hän ei ole kiinnostunut, mutta minusta tuo kuulostaa enemmänkin silti siltä että hän vain on pelokas ihmisten seurassa..siis kun hänen pelkona kerran on noin näkyvää?

        tämä vastaukseni perustui muuten omiin tuntemuksiini omasta tilanteestani

        hän on aika herkänoloinen. Osittain varmaan oma kiinnostus häneen johtuukin juuri tuosta. Mutta en alunperin odottanut sen olevan noin vahvaa joten varmaan ymmärrät että miten vaikea on tulkita toisen kiinnostusta.

        Jostakin olen saanut sen kutinan että hän olisi jopa varattu mutta vain niin ujo että se tuottaa hänelle vaikeuksia. Ehkä hän on sitten huomannut kiinnostukseni ja ei tiedä mitä tekisi.

        Joukkoon tosin mahtuu todella outoja episodeja joita en yksinkertaisesit ymmärrä.

        Kynnys vain hänen puhutteluunsa on aika suuri kun hän on tuollainen.

        Minkäslainen tilanne sinulla sitten on jos tuo kuulostaa tutulta?

      • edellinen
        muuta että kirjoitti:

        hän on aika herkänoloinen. Osittain varmaan oma kiinnostus häneen johtuukin juuri tuosta. Mutta en alunperin odottanut sen olevan noin vahvaa joten varmaan ymmärrät että miten vaikea on tulkita toisen kiinnostusta.

        Jostakin olen saanut sen kutinan että hän olisi jopa varattu mutta vain niin ujo että se tuottaa hänelle vaikeuksia. Ehkä hän on sitten huomannut kiinnostukseni ja ei tiedä mitä tekisi.

        Joukkoon tosin mahtuu todella outoja episodeja joita en yksinkertaisesit ymmärrä.

        Kynnys vain hänen puhutteluunsa on aika suuri kun hän on tuollainen.

        Minkäslainen tilanne sinulla sitten on jos tuo kuulostaa tutulta?

        voin kuvitella, että se on vaikeaa lähestyä sellaista ihmistä, josta näkee että hän on arka..
        siis juuri varmaankin se, että se tekee ihmisestä ehkä erilaisen..tai erilaisen oloisen, olemus ei ole niin avoin..joten se lähestyminenkin on sitten vaikeaa.

        mutta onhan se toki niinkin, että ainahan se on vaikea outoa ihmistä lähestyä ;) .

        hmm, no oma tilanteeni on sellainen, että huomaan, että minua ei uskalla kukaan lähestyä..ja se on todella ahdistavaa myös minulle itselle kun huomaan sen, että joku haluaisi tutustua ;( ..olen ehkä huono tutustumaan ihmisiin, ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka tietenkin vaikuttaa asiaan, mutta pohjimmiltani olen myös seurallinen..
        hmm..en tiedä..en haluaisi todellakaan loukata ketään tai pahoittaa kenenään mieltä..ihmiset kun tahtovat tulkita käyttäytymistäni väärin..luulevat, että haluan ehkä ollakin yksin..hm, en tietenkään halua. Olen vain ujo..ja ihmisethän tottuvat siihen, jos näkevät jonkun olevan aina yksin..siihen se sitten jääkin..
        Minulla on todellakin vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin..varsinkin jos on ihastunut tai jotain, niin se on kaksinverroin vaikeampaa..sitten pitää vältellä katsekontaktia, vaikka haluaisikin tehdä juuri päinvastoin..silloinhan toinen tulkitsee sen niin, että häiritsee.

        no joo..se vain on niin rasittavaa ja voimia vievää kun päivästä toiseen saa näitä asioita pohtia..huoh..

        eräs nuori mies ilmaisi kiinnostuksensa melko selvästi kerran, ehkä vieläkin, mutta minä vain hämmennyin..ja hämmennyn aina kun hänet näen..hän on varmaan jo luopunut toivosta..se tuntuu pahalta..

        kuulostaa varmaan typerältä, mutta en vain osaa tehdä mitään..en haluaisi syytellä itseäni, mutta..

        minulla olisi paljon annettavaa, mutta kaikki menee hukkaan!

        ----------

        voih, anna anteeksi, tuli kyllä kauhean pitkää surkuttelua nyt..kyllähän minä ihan hyvin voin..olen vain joskus niin yksinäinen ;(


        Voimia sinulle toivon ;] ..tässä sivussa kyllä myös itsellenikin..

      • kyllä tilanteesi
        edellinen kirjoitti:

        voin kuvitella, että se on vaikeaa lähestyä sellaista ihmistä, josta näkee että hän on arka..
        siis juuri varmaankin se, että se tekee ihmisestä ehkä erilaisen..tai erilaisen oloisen, olemus ei ole niin avoin..joten se lähestyminenkin on sitten vaikeaa.

        mutta onhan se toki niinkin, että ainahan se on vaikea outoa ihmistä lähestyä ;) .

        hmm, no oma tilanteeni on sellainen, että huomaan, että minua ei uskalla kukaan lähestyä..ja se on todella ahdistavaa myös minulle itselle kun huomaan sen, että joku haluaisi tutustua ;( ..olen ehkä huono tutustumaan ihmisiin, ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka tietenkin vaikuttaa asiaan, mutta pohjimmiltani olen myös seurallinen..
        hmm..en tiedä..en haluaisi todellakaan loukata ketään tai pahoittaa kenenään mieltä..ihmiset kun tahtovat tulkita käyttäytymistäni väärin..luulevat, että haluan ehkä ollakin yksin..hm, en tietenkään halua. Olen vain ujo..ja ihmisethän tottuvat siihen, jos näkevät jonkun olevan aina yksin..siihen se sitten jääkin..
        Minulla on todellakin vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin..varsinkin jos on ihastunut tai jotain, niin se on kaksinverroin vaikeampaa..sitten pitää vältellä katsekontaktia, vaikka haluaisikin tehdä juuri päinvastoin..silloinhan toinen tulkitsee sen niin, että häiritsee.

        no joo..se vain on niin rasittavaa ja voimia vievää kun päivästä toiseen saa näitä asioita pohtia..huoh..

        eräs nuori mies ilmaisi kiinnostuksensa melko selvästi kerran, ehkä vieläkin, mutta minä vain hämmennyin..ja hämmennyn aina kun hänet näen..hän on varmaan jo luopunut toivosta..se tuntuu pahalta..

        kuulostaa varmaan typerältä, mutta en vain osaa tehdä mitään..en haluaisi syytellä itseäni, mutta..

        minulla olisi paljon annettavaa, mutta kaikki menee hukkaan!

        ----------

        voih, anna anteeksi, tuli kyllä kauhean pitkää surkuttelua nyt..kyllähän minä ihan hyvin voin..olen vain joskus niin yksinäinen ;(


        Voimia sinulle toivon ;] ..tässä sivussa kyllä myös itsellenikin..

        että hankalahan se tietysti on jos on itsellä pelkotiloja.

        Itse taas olen yleensä aika rohkea ja hoidan vaikkapa aloitteen teot sun muut nopeasti pois alta jos vain saan tilaisuuden mutta juuri varmaan siitä syystä että hän on "hieman" sulkeutunut niin en ole tehnyt liikettäni.

        Mutta aiemmin tulkitsin ne kaikki eleet mielenkiinnottomuudeksi mutta sitten taas välillä on asiat ollut toisin. Olen ajatellut että ehkä hänellä pientä kiinnostusta oli ja kokeili jään pintaa mutta siinä ei sen enempää ole ja varsinkaan kun hän on sen verran arka hän ei pitemmälle asiaa halunnut viedä.

        Ensi viikolla se taas nähdään. En jaksa kyllä vuoden vaihteen yli enää näitä asioita pohtia. Lähiaikoina siis selviää asioiden tila.

      • edellinen
        kyllä tilanteesi kirjoitti:

        että hankalahan se tietysti on jos on itsellä pelkotiloja.

        Itse taas olen yleensä aika rohkea ja hoidan vaikkapa aloitteen teot sun muut nopeasti pois alta jos vain saan tilaisuuden mutta juuri varmaan siitä syystä että hän on "hieman" sulkeutunut niin en ole tehnyt liikettäni.

        Mutta aiemmin tulkitsin ne kaikki eleet mielenkiinnottomuudeksi mutta sitten taas välillä on asiat ollut toisin. Olen ajatellut että ehkä hänellä pientä kiinnostusta oli ja kokeili jään pintaa mutta siinä ei sen enempää ole ja varsinkaan kun hän on sen verran arka hän ei pitemmälle asiaa halunnut viedä.

        Ensi viikolla se taas nähdään. En jaksa kyllä vuoden vaihteen yli enää näitä asioita pohtia. Lähiaikoina siis selviää asioiden tila.

        että hänellä ei kauheasti ole kokemusta tällaisista asioista?..hmm..

        toivon että tilanteesi kuitenkin selviää..ainakin jollakin lailla ;)

      • olla totta
        edellinen kirjoitti:

        että hänellä ei kauheasti ole kokemusta tällaisista asioista?..hmm..

        toivon että tilanteesi kuitenkin selviää..ainakin jollakin lailla ;)

        Se mikä siinä on kummaa on se etten saanut hänestä alunperin ihan niin arkaa kuvaa.

        Kyllä se varmasti selviää muttei ehkä minulle mieleisellä tavalla. Kiva olis kyllä ollut tutustua.

        Toivotan samaa sinulle.

      • edellinen
        olla totta kirjoitti:

        Se mikä siinä on kummaa on se etten saanut hänestä alunperin ihan niin arkaa kuvaa.

        Kyllä se varmasti selviää muttei ehkä minulle mieleisellä tavalla. Kiva olis kyllä ollut tutustua.

        Toivotan samaa sinulle.

        se arkuus ei aina näy päällepäin..itsekkään en muuten ole ollenkaan aran tai ujon näköinen ;]

        hmm..

      • hänestä
        edellinen kirjoitti:

        se arkuus ei aina näy päällepäin..itsekkään en muuten ole ollenkaan aran tai ujon näköinen ;]

        hmm..

        en arvannut että hän niin arka ja ujo olisi toki vähän kuitenkin.

        Hän välillä vaikuttaa saavan jonkin itseluottamus ruiskeen ja välillä taas vaikuttaa säikyltä mikä ei helpota tilannetta yhtään.

      • Toimintaa vaan
        vilaukselta tänään kirjoitti:

        Täytyy sanoa että kyllä jotakin aion asialle tehdä. Ei sillä että hän vaikutti kiinnostuneelta kun ei varmaan edes minua nähnyt vaan siitä syystä että hän pyörii ajatuksissa joka tapauksessa.

        Olen miettinyt johtuuko se juuri siitä että ei ole varmuutta mitä hän ajattelee että asia vaivaa minua vai mikä. Jostakin syystä koen hänet kiinnostavana.

        Vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut niin aion jutella hänen kanssaan. Onpahan asialle tullut sinetti kerralla eikä tarvitse arvuutella. Voinpahan vähän tutustua häneen ainakin jos ei muuta.

        Nyt vain pitäisi löytää se sopiva hetki...

        voi että, kuule kannattaa nyt vaan jotenkin suht sopivan tilaisuuden tullen jutella ihmiselle, aikuisempana tutustuminen vaatii vähän enemmän jne.. tilanteet muuttuu. Jos liikaa ämpyilee mitään ei voi tehdäkkään.

    • Tietäjämies

      että lähestyt hitaasti mutta varmasti. Älä ahdista toista, mutta älä myöskään itse sorru liian ujoksi. Ole rohkeampi. Hän ihailee sitä piirrettä sinussa, koska haluaisi itsekin olla rohkea.

    • minä taas..

      vastaan nyt tänne kun jotakin tuossa höpötettiin että viestin hierarkia on liian pitkä.. niin siis en voinut jatkaa tuonne ylemmäs ;]

      joo..arka henkilö voi käyttäytyä juuri niin, että
      se ujous ja arkuus ilmenee juuri päinvastoin..se voi ilmetä jopa välinpitämättömyytenä ja kylmyytenä, ja se ei edes pidä paikkaansa!

      itse tunnistan ihmisistä aika hyvin, kuka oikeasti on ujo jne.
      siis esim. ihminen, joka on kauhean sosiaalinen, siis aivan yli sosiaalinen, ja on koko aja mukana ja ei pelkää mitään ja on semmonen ja tämmönen..niin hän voi ollakin henkilö joka omaa sen huonon itsetunnon, ei välttämättä tämä ujo henkilö.. ;) ja tämä ei oillut mikään syyllistys vaan toteamus, näkökulma..selitin sen vain vähän ehkä tökerösti!

      mutta joo..itse olen kyllä kanssa joskus näkyvästikin arempi kuin sitten taas joskus..ehkä se ujosta näkyy vain niin herkästä ;] ..en tiedä..näitä on ihan kiva pohtia!..siis anteeksi, ei tietenkään ihan ylenmäärin ;D

      menen taas..unettaa..,

      • minä vielä

        tuo oli ihan typerä tuo edellinen viestini ;] ..

        mutta, se minua jäi tässä nyt mietityttämään, että onko hän ujo yleensäkin koko ajan, tai siis se hänen perus olemuksena, ilmeneekö se vain jossain sinun lähettyvillä, kun tulet vastaan?
        onko hän omissa oloissaan yleensä?..en muista kerroitko näistä aikaisemmin, mutta kysynpähän nyt kuitenkin..,

        valaise vähän ;}

      • hänhän ei
        minä vielä kirjoitti:

        tuo oli ihan typerä tuo edellinen viestini ;] ..

        mutta, se minua jäi tässä nyt mietityttämään, että onko hän ujo yleensäkin koko ajan, tai siis se hänen perus olemuksena, ilmeneekö se vain jossain sinun lähettyvillä, kun tulet vastaan?
        onko hän omissa oloissaan yleensä?..en muista kerroitko näistä aikaisemmin, mutta kysynpähän nyt kuitenkin..,

        valaise vähän ;}

        varmasti ole sinä. Hän ei tänne kirjoittelisi.

        Hän on sellainen hyvin paljon yksin liikkuva. Vain harvoin olen nähnyt hänet jonkin kanssa puhumassa. Vaikuttaisi että hän on hieman sosiaalisesti estynyt. Tuo jännitys ja reagointi tulee esille kun olen paikalla. Ensin ajattelin että se on vain normaalia hänelle kun en tiennyt että minulla on häneen sellainen vaikutus.

        Hän kuitenkin vaikuttaa jossakin suhteessa päättäväiseltä ja keskittyneeltä mutta sitten taas on näitä jaksoja. Kerran hän noustuaan ylös tuolilta meinasi kompuroida jne.

        Maanantaina hän käveli taas ohi katsoen silmiin varsin tavanomaisesti. Olin aikeissa jo pysäyttää hänet mutta hänellä oli taas kiire jonnekin.

        Olen kyllä aikeissa luovuttaa hänen suhteensa, valitettavasti. Ehkä hän ei todellakaan ole kiinnostunut ja toisaalta hänen estyneisyytensä vaikuttaa minuunkin. Ikävää jos hän oli/on kiinnostunut mutta pohja se on minunkin säkissäni.

      • edellinen
        hänhän ei kirjoitti:

        varmasti ole sinä. Hän ei tänne kirjoittelisi.

        Hän on sellainen hyvin paljon yksin liikkuva. Vain harvoin olen nähnyt hänet jonkin kanssa puhumassa. Vaikuttaisi että hän on hieman sosiaalisesti estynyt. Tuo jännitys ja reagointi tulee esille kun olen paikalla. Ensin ajattelin että se on vain normaalia hänelle kun en tiennyt että minulla on häneen sellainen vaikutus.

        Hän kuitenkin vaikuttaa jossakin suhteessa päättäväiseltä ja keskittyneeltä mutta sitten taas on näitä jaksoja. Kerran hän noustuaan ylös tuolilta meinasi kompuroida jne.

        Maanantaina hän käveli taas ohi katsoen silmiin varsin tavanomaisesti. Olin aikeissa jo pysäyttää hänet mutta hänellä oli taas kiire jonnekin.

        Olen kyllä aikeissa luovuttaa hänen suhteensa, valitettavasti. Ehkä hän ei todellakaan ole kiinnostunut ja toisaalta hänen estyneisyytensä vaikuttaa minuunkin. Ikävää jos hän oli/on kiinnostunut mutta pohja se on minunkin säkissäni.

        en minä kuvitellutkaan että sinä juuri minua kaipaisit..halusin vain pohtia ;]

        hän, jota minä ajattelen, tuskin myöskään kirjoittelisi täällä..!että samassa veneessä ollaan ;} ..se olisi kyllä ihme jos täältä tavoittaisi oikean henkilön!

        joskus sitä toivoisi, että voisi lukea toisen ihmisen ajatuksia niin säästyisi tältä tuskaiselta pohtimiselta!..näin "hänet"
        tänään..tosin tilanne oli hieman typerä kun katselimme toisiamme sellaisen pari sekuntia peilin kautta ;D ..voi voi..

        mutta toivon sinulle kaikkea hyvää!..toivottavasti vielä sattuisi eteen tilanne, että kohtaatte toisenne hieman lähempää..tarkoitan siis jonkinlaista kommunikointia ;] ..

        syy miksi tässä olen kovastikin kirjoitellut kanssasi on varmaan se että pystyn käymään tätä kautta läpi myös omaa tilannettani..kiitos siitä ;) ..

      • että jos
        edellinen kirjoitti:

        en minä kuvitellutkaan että sinä juuri minua kaipaisit..halusin vain pohtia ;]

        hän, jota minä ajattelen, tuskin myöskään kirjoittelisi täällä..!että samassa veneessä ollaan ;} ..se olisi kyllä ihme jos täältä tavoittaisi oikean henkilön!

        joskus sitä toivoisi, että voisi lukea toisen ihmisen ajatuksia niin säästyisi tältä tuskaiselta pohtimiselta!..näin "hänet"
        tänään..tosin tilanne oli hieman typerä kun katselimme toisiamme sellaisen pari sekuntia peilin kautta ;D ..voi voi..

        mutta toivon sinulle kaikkea hyvää!..toivottavasti vielä sattuisi eteen tilanne, että kohtaatte toisenne hieman lähempää..tarkoitan siis jonkinlaista kommunikointia ;] ..

        syy miksi tässä olen kovastikin kirjoitellut kanssasi on varmaan se että pystyn käymään tätä kautta läpi myös omaa tilannettani..kiitos siitä ;) ..

        on auttanut. Tuntuu vähän itsekkäältä kertoa tällaista juttua että jos vain sinua on helpottanut edes jollakin tavoin niin ei ihan yksin joudu soutamaan. :)

        Itse en tiedä enää oikein mistään mitään. Kuvittelin että asia selviäisi tällä viikolla mutta aika kuivaa on ollut sen suhteen. Nyt on jo loppuviikko .

        En jaksa kyllä tämän asian kanssa yli joulun, sitä ennen on pakko käsitellä.

        Tuo ajatuksenluku tekisi kyllä ehdottomasti hyvää ainakin minulle.

      • edellinen
        että jos kirjoitti:

        on auttanut. Tuntuu vähän itsekkäältä kertoa tällaista juttua että jos vain sinua on helpottanut edes jollakin tavoin niin ei ihan yksin joudu soutamaan. :)

        Itse en tiedä enää oikein mistään mitään. Kuvittelin että asia selviäisi tällä viikolla mutta aika kuivaa on ollut sen suhteen. Nyt on jo loppuviikko .

        En jaksa kyllä tämän asian kanssa yli joulun, sitä ennen on pakko käsitellä.

        Tuo ajatuksenluku tekisi kyllä ehdottomasti hyvää ainakin minulle.

        eihän se nyt toki itsekästä ole millään lailla..äläpäs nyt ;] ..niin, tämä sinun juttusi katsos kosketti jollain lailla minuakin niin oli sitten kiva osallistua keskustelemaan ;]

        mutta niinhän se on että mitäänhän ei tapahdu jos vain odottelee ..huoh

        joskus sitä on vain helppo ajatella, että kyllä ne asiat tapahtuu sitten itsestään jos meidät on tarkoitettu toisillemme jne. ..mutta tyhmäähän se on niin ajatella ;D heh..se on ihan selvää tilanteiden pakoilua!

        no joo..

      • juuri kuule
        edellinen kirjoitti:

        eihän se nyt toki itsekästä ole millään lailla..äläpäs nyt ;] ..niin, tämä sinun juttusi katsos kosketti jollain lailla minuakin niin oli sitten kiva osallistua keskustelemaan ;]

        mutta niinhän se on että mitäänhän ei tapahdu jos vain odottelee ..huoh

        joskus sitä on vain helppo ajatella, että kyllä ne asiat tapahtuu sitten itsestään jos meidät on tarkoitettu toisillemme jne. ..mutta tyhmäähän se on niin ajatella ;D heh..se on ihan selvää tilanteiden pakoilua!

        no joo..

        sellaista selittelyä jota itselle tekee ettei tarvitsisi itse ottaa vastuuta.

        Toisaalta kun kyseessä on ujo henkilö niin harmittaisi kovasti jos hän olisi kiinnostunut mutta olisin tulkinnut kaiken väärin. Se ettei hän ole kiinnostunut pystyy kyllä käsittelemään.

        Mutta huomiseksi täytyy tsempata...vaikka häntä en ole nyt nähnytkään kunnolla koko viikkona oikein.

      • edellinen
        juuri kuule kirjoitti:

        sellaista selittelyä jota itselle tekee ettei tarvitsisi itse ottaa vastuuta.

        Toisaalta kun kyseessä on ujo henkilö niin harmittaisi kovasti jos hän olisi kiinnostunut mutta olisin tulkinnut kaiken väärin. Se ettei hän ole kiinnostunut pystyy kyllä käsittelemään.

        Mutta huomiseksi täytyy tsempata...vaikka häntä en ole nyt nähnytkään kunnolla koko viikkona oikein.

        se olisi kyllä ikävää, jos kiinnostus olisi molemminpuolista, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta..hmm, tapahtuukohan näin useastikin ihmisille?..varmaan ainakin moni pohtii juuri samoja asioita ;] ..

        itse taas olen nähnyt "häntä" useampaan otteeseenkin viime aikoina ;D ..hän on aina pohmpahtanut jostakin eteeni..ja katsonut vielä suoraan silmiinkin..voi voi..,

        tätä tilannetta on itselläni jatkunut jo yli vuoden, joten myönnän että olen hieman turhautunut ;/ ..miten ihmeessä sitä voi jaksaa näin kauan?

        höh

      • vuoden jo?
        edellinen kirjoitti:

        se olisi kyllä ikävää, jos kiinnostus olisi molemminpuolista, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta..hmm, tapahtuukohan näin useastikin ihmisille?..varmaan ainakin moni pohtii juuri samoja asioita ;] ..

        itse taas olen nähnyt "häntä" useampaan otteeseenkin viime aikoina ;D ..hän on aina pohmpahtanut jostakin eteeni..ja katsonut vielä suoraan silmiinkin..voi voi..,

        tätä tilannetta on itselläni jatkunut jo yli vuoden, joten myönnän että olen hieman turhautunut ;/ ..miten ihmeessä sitä voi jaksaa näin kauan?

        höh

        Se on aika pitkä aika. Mutta jos hän on katsonut suoraan silmiin...

        Itse tosin olen häntä nähnyt jotain vuoden ajan mutta tämä kiinnostus heräsi vähitellen.

        Itse en saa aina suoria katseita mutta maanantaina hän ilmestyi paikkaan jossa hän ei yleensä ole ja melkein meinasi itsellä mennä housuun kun hänet näin. Mietin kahta asiaa: ajattelekoohan hän samalla tavoin kun näkee minut joskus ja menee ihan kipsiin, ja toisaalta hakeutuiko hän tuolloin maanantaina sinne ihan varta vasten.

        Mutta kuten jo todettu ei ole mitään selvyyttä asiasta. Siis ei ymmärrä miksi ihminen välillä on suorastaan välttelevä ja sitten välillä katsoo silmiin yms.?

        Jos hän huomenna katsoo silmiin pitempään niin lupaan kautta kiven ja kannon mennä juttelemaan. Ihan sen takia että asian saisi järjestymään suuntaan tai toiseen.

      • edellinen
        vuoden jo? kirjoitti:

        Se on aika pitkä aika. Mutta jos hän on katsonut suoraan silmiin...

        Itse tosin olen häntä nähnyt jotain vuoden ajan mutta tämä kiinnostus heräsi vähitellen.

        Itse en saa aina suoria katseita mutta maanantaina hän ilmestyi paikkaan jossa hän ei yleensä ole ja melkein meinasi itsellä mennä housuun kun hänet näin. Mietin kahta asiaa: ajattelekoohan hän samalla tavoin kun näkee minut joskus ja menee ihan kipsiin, ja toisaalta hakeutuiko hän tuolloin maanantaina sinne ihan varta vasten.

        Mutta kuten jo todettu ei ole mitään selvyyttä asiasta. Siis ei ymmärrä miksi ihminen välillä on suorastaan välttelevä ja sitten välillä katsoo silmiin yms.?

        Jos hän huomenna katsoo silmiin pitempään niin lupaan kautta kiven ja kannon mennä juttelemaan. Ihan sen takia että asian saisi järjestymään suuntaan tai toiseen.

        mutta voisin sanoa, että hän sen kyttäämisen aloitti ;D ..mutta ei se minua sitten rohkaissut ollenkaan..hän on ollut aika kärsivällinen, ja sitä ihmettelen!

        niin, kun ei voi tietää mitä toinen ajattelee..tuollaiset äkkikohtaamiset, että näkee toisen yllättävässä paikassa, saattavat olla myös vain sattumaa..

        mutta vaihtoehtoja on kaksi ;]

        toivon hänelle rohkeutta, että hän uskaltaa katsoa sinua simiin ;D ..siis jos kyseessä se ujous enimmäkseen on..

        mutta näin kuvaustesi pohjalta kyllä sanoisin että hän on vain niin arka..tunteet tekevät vieläkin aremmiksi!..sitten ei ainakaan uskalla katsoa ..

        hmm..melkoisia mysteereitähän näistä saa kyllä kehiteltyä!..ja itselleen tässä sitä tuskaa eniten aiheuttaa, mitä enemmän pohtii!!

        voi kuule tietäisitpä vain kuinka arka minä olen..huoh..,olen tosi pelokaskin joskus ;(
        tosin tilanteeni on kyllä hieman parantunut..jouduin pitämään pientä lomaakin opiskelusta vuoden alussa kun meni niin rankaksi ;( ..mutta joo..vastoinkäymiset kasvattaa..näinköhän?

        mutta..sitä vain toivoisi, että toinen, rohkeampi, tekisi jotain, mutta eihän minua uskalla lähestyä..niisk..ja veikkaanpa, että kun minulla oli aikaisemmin ongelmia itseni kanssa, ja se muuten näkyi varmaan ulospäin, niin eihän sellaista ihmistä uskalla lähestyäkään!..

        voi ei, en halua kyllä vuodattaa kauheana..kuinkas minä näin!

        pitäisi varmaan mennä nukkumaankin ;} ..ainakin kohta..,

      • aika jännää
        edellinen kirjoitti:

        mutta voisin sanoa, että hän sen kyttäämisen aloitti ;D ..mutta ei se minua sitten rohkaissut ollenkaan..hän on ollut aika kärsivällinen, ja sitä ihmettelen!

        niin, kun ei voi tietää mitä toinen ajattelee..tuollaiset äkkikohtaamiset, että näkee toisen yllättävässä paikassa, saattavat olla myös vain sattumaa..

        mutta vaihtoehtoja on kaksi ;]

        toivon hänelle rohkeutta, että hän uskaltaa katsoa sinua simiin ;D ..siis jos kyseessä se ujous enimmäkseen on..

        mutta näin kuvaustesi pohjalta kyllä sanoisin että hän on vain niin arka..tunteet tekevät vieläkin aremmiksi!..sitten ei ainakaan uskalla katsoa ..

        hmm..melkoisia mysteereitähän näistä saa kyllä kehiteltyä!..ja itselleen tässä sitä tuskaa eniten aiheuttaa, mitä enemmän pohtii!!

        voi kuule tietäisitpä vain kuinka arka minä olen..huoh..,olen tosi pelokaskin joskus ;(
        tosin tilanteeni on kyllä hieman parantunut..jouduin pitämään pientä lomaakin opiskelusta vuoden alussa kun meni niin rankaksi ;( ..mutta joo..vastoinkäymiset kasvattaa..näinköhän?

        mutta..sitä vain toivoisi, että toinen, rohkeampi, tekisi jotain, mutta eihän minua uskalla lähestyä..niisk..ja veikkaanpa, että kun minulla oli aikaisemmin ongelmia itseni kanssa, ja se muuten näkyi varmaan ulospäin, niin eihän sellaista ihmistä uskalla lähestyäkään!..

        voi ei, en halua kyllä vuodattaa kauheana..kuinkas minä näin!

        pitäisi varmaan mennä nukkumaankin ;} ..ainakin kohta..,

        että juttelin tänään erään toisen kanssa ja kävi mielessä että pyydän häntä ulos. Siis tuosta vain.

        Se olisi ollut niin helppoa ja olisi saattanut vähän tyhjentää päätä tästä toisesta henkilöstä.

        Ehkä se sitten kun on oikeasti ihastunut niin se aloitteen teko on niin vaikeaa ja varsinkin kun toinen on jotenkin estynyt.

        Tietysti en nähnyt häntä tällä viikolla kuin silloin maanantaina ja olisi pitänyt varmaan silloin vetää häntä hihasta. Kaverini oli vain lähistöllä ja olisi ollut hieman hankala "rynnätä" hänen peräänsä. Tuokin taitaa olla tekosyy.

        Kyllä jonkinlainen pessimismi itsessäni on vallannut alaa ja en oikein jaksa uskoa tuohon juttuun enää. Ehkä pitäisi vain yrittää unohtaa koko homma.

        Tietysti ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen. Varmaan taas hän ilmaantuu jostakin näkyviin ja alan miettiä että onko tässä jotain vai ei ole. Olisipa niin yksinkertaista asiaa vain kysyä.

        Mutta rohkeutta myös sinulle ja sille toiselle että voisitte jotenkin päästä yhteisymmärrykseen.

      • edellinen
        aika jännää kirjoitti:

        että juttelin tänään erään toisen kanssa ja kävi mielessä että pyydän häntä ulos. Siis tuosta vain.

        Se olisi ollut niin helppoa ja olisi saattanut vähän tyhjentää päätä tästä toisesta henkilöstä.

        Ehkä se sitten kun on oikeasti ihastunut niin se aloitteen teko on niin vaikeaa ja varsinkin kun toinen on jotenkin estynyt.

        Tietysti en nähnyt häntä tällä viikolla kuin silloin maanantaina ja olisi pitänyt varmaan silloin vetää häntä hihasta. Kaverini oli vain lähistöllä ja olisi ollut hieman hankala "rynnätä" hänen peräänsä. Tuokin taitaa olla tekosyy.

        Kyllä jonkinlainen pessimismi itsessäni on vallannut alaa ja en oikein jaksa uskoa tuohon juttuun enää. Ehkä pitäisi vain yrittää unohtaa koko homma.

        Tietysti ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen. Varmaan taas hän ilmaantuu jostakin näkyviin ja alan miettiä että onko tässä jotain vai ei ole. Olisipa niin yksinkertaista asiaa vain kysyä.

        Mutta rohkeutta myös sinulle ja sille toiselle että voisitte jotenkin päästä yhteisymmärrykseen.

        et sitten pyytänyt? ;) ..

        no täytynee vain seurata tilannetta ja katsoa miten käy..avoimin mielin eteenpäin ..vaikka mikäpä minä olen neuvomaan!..

        kyllä, jotenkin sitä reagoi paljon voimakkaammin jos on ihastunut..ja sekin, että se tuottaa paljon enemmän tuota alakuloa..itsellä ainakin huomasin että kun en moneen päivään häntä ollut nähnyt, niin se teki minut surulliseksi ;] ..
        hmm, on se kumma miten voi tuntea näinkin voimakkaasti suorastaan tuntematonta ihmistä kohtaan!..

        voi vitsi meitä epävarmuudessa pyörijöitä ;) ..kaikki kun voisi olla toisin hetkessä, mutta sitä vain jahkailee ja jahkailee..

        mutta sitähän voisit kokeilla joskus, että menet hänen luokseen kun hän istuskelee jossain rauhaisassa paikassa..vaikka siis onhan se vaikeaa..
        sanoisinpa, että vaikka kuinka näyttää että joku viihtyisi yksinään, niin kukaan ei silti oikeasti halua täysin yksin olla!

        joo..pessimismi on ikävä asia..tiedän sen kun itsekin vaivun joskus synkkyyteen..tulee tunteita että ehkä vain olen kuvitellut kaiken, ja ehkä hän vain vitsailee kustannuksellani jne., vaikka tiedän että olen väärässä!

        mutta mitäpä tätä enää lärisemään..se on niin että jos jotain haluaa, sen eteen täytyy tehdä jotain, ei vain jäädä odottelemaan..silloin saa odotella kyllä koko loppu elämän.. ;´(

        mutta kuitenkin..sinulta sentään sujuu tuo kommunikointi muiden kanssa..olen iloinen siitä ;}
        ..itselläni kun ei..mutta..

        juu, rohkeutta, rohkeutta..sitähän se vaatii..

    • Vielä vähän ujo

      Älä jätä asiaa sikseen! Olen sitä mieltä, että sinun todellakin täytyy yrittää lähestyä ihastustasi. Näiden viestien perusteella ainakin itse saan sellaisen käsityksen, että hän voisi hyvinkin olla kiinnostunut. Odottelu ei tosiaankaan auta asiaa ja hyvin ujo ihminen ei vaan pysty tekemään aloitetta, kuten tässä viestiketjussa onkin jo sanottu.

      Sanoit, että välillä hän on hyvinkin aran oloinen ja ja joskus taas ei. Ainakin itselläni, "ujousjaksot" vaihtelevat: toisinaan olen aivan äärettömän ujo ja joskus taas pystyn olemaan hyvinkin rohkea. Eli tuota asiaa ei kannata kauheasti ihmetellä, ujous vaan vaihtelee päivästä toiseen. Itse saatan olla jopa hyvin tylynoloinen ihmiselle, johon olen ihastunut. Kun hän tulee puhumaan, saatan töksäyttää jotain aivan käsittämätöntä ja tämän jälkeen sätin itseäni vaikka kuinka kauan, että miksen taaskaan voinut olla normaali ja vaihteeksi vaikka ihan mukava oma itseni. Tai sitten tällaisesssa tilanteessa, jos ihastukseni tulee juttelemaan, menen vaan totaalisesti lukkoon. Eli ei kannata luovuttaa vaikka reaktio olisikin hiukan kummallinen, jos ja KUN menet juttelemaan. Itse ainakin toivoin aina todella paljon, että ihastukseni tulisi juttelemaan, vaikka olisin kuinka kusessa siinä tilanteessa.

      Minusta ihan hyvä tapa lähestyä voisi olla myös, että kirjoittaisit jonkun lappusen ja ujuttaisit sen jotenkin hänelle tai sellaiseen paikkaan josta hän sen varmasti saa itselleen. Ja lapulle voisit sitten kirjoittaa jotain esim. "Hei, olisi mukava tutustua..." tai kysyä vain, että mitä kuuluu ja lisätä lappuun, että hän voisi vastata myös lapulla tjtn. Tietysti hän saattaa säikähtää tällaistakin lähestymistapaa. Mutta lappusessa on se hyvä puoli, että ihastuksesi saa itsekseen ihan rauhassa säikähtää ja toipua säikähdyksestä ja hänellä on enemmän mietintäaikaa mitä vastata, kuin jos olisitte kasvokkain jutustelemassa. Älä kuitenkaan jätä yhteydenpitoa vain hänen harteilleen, vaikka tuon lapun lähettäisitkin.

      Olisiko muilla ideoita mitä tuollaiselle lapulle olisi hyvä kirjoittaa, jos sellaisia aikoisi lähetellä?

      • ei ap.

        itse käyttäydyn juurikin samallalailla kuin sinäkin tuossa viestissäsi kirjoitat ;] ..se on tuskaisaa joskus!..jos haluaisi vaikkapa nätin hymyn ihastukselle väläyttää, niin jostain kumman syystä mulkaiseekin vain ohimennen nopeasti ;D ..höh!..kuulostaa ehkä typerältä joidenkin mielestä, mutta me ujot reagoidaan tällalailla!..onkohan se jokin suojautumiskeino tai joku?..se vain iskee automaattisesti..

        tuo on aika ihana ehdotus tuo lapun antaminen ;} ..ujolle ja aralle ihmiselle se olisi aika hyvä juttu..ja tilaisuus tutustua johonkin henkilöön, jos siis ei itse tule aloitteita tehtyä!

        eipä siihen aluksi tarvitsisi paljoa kirjoittaa..jotain vain kertoo juuri tuohon tyyliin että olisi kiva tutustua ;] ..ehkä se siitä sitten lähtisi luistamaan..

      • lappua

        hänelle lähettää. Olen jo parikymppinen joten se olisi vähän liian teiniä.

        Pitää nyt katsoa mitä tämän kanssa voi tehdä enää. Aikaa on kuitenkin kulunut hieman hukkaan pohtiessa.

        Ensi viikon kohtaamiset jos niitä on tullakseen näyttää minne ollaan menossa. Ensi vuoden puolelle en jaksa enää tätä venyttää, on aika raskasta kuitenkin.

        Harmi kun hän on niin ujo ja minä surkea tulkitsemaan toista. Ehkä minulla oli mahdollisuuksia aiemmin mutta ehkä ne menivät jo.

      • ujo tonttu
        lappua kirjoitti:

        hänelle lähettää. Olen jo parikymppinen joten se olisi vähän liian teiniä.

        Pitää nyt katsoa mitä tämän kanssa voi tehdä enää. Aikaa on kuitenkin kulunut hieman hukkaan pohtiessa.

        Ensi viikon kohtaamiset jos niitä on tullakseen näyttää minne ollaan menossa. Ensi vuoden puolelle en jaksa enää tätä venyttää, on aika raskasta kuitenkin.

        Harmi kun hän on niin ujo ja minä surkea tulkitsemaan toista. Ehkä minulla oli mahdollisuuksia aiemmin mutta ehkä ne menivät jo.

        Heitän taas tänne väliin kommenttia. Itse olen ujona samanlaisessa (ihastumis)tilanteessa ja olen pohtinut omaa käyttäytymistäni ja sen tarttumista toiseen osapuoleen.

        Älä luovuta! Miksi mahdollisuudet olisivat menneet?
        Kuinka hyvin tunnet tätä naista? Onko hän samalla luokalla tai tunnetko hänet jotakin muuta kautta?
        Jos olet hänen kanssaan tuttu, niin nähtäessä tervehtiminen voisi olla jo mukava alku.

        Minulle kävi niin, että yllättäen ihastukseni tervehti minua ohi kulkiessaan (vaikka en edes tiedä, voiko meitä sanoa tutuiksi). No, ihme kyllä, uskalsin suurin piirtein katsoa silmiin ja vastata (heikosti). Olin aivan häkeltynyt ja hetki oli pian ohi. Fiilis oli taivaallinen tämän jälkeen, mutta jälkeenpäin harmittelin heikkoa ulosantiani ja mietin, mitä minun olisi silloin pitänyt tehdä tai sanoa. Yllättävät tilanteet ovat minulle todella vaikeita, mutta tällainen tilanne oli tietenkin positiivisella puolella. Asiat eivät ole tästä edenneet, koska tuskin näemme toisiamme arkielämässä. En siis ole nähnyt häntä tämän kohtaamisen jälkeen. Voisinko olla rohkeampi tämän johdosta jo seuraavalla kerralla (jos sellaista enää tulee)? Miten voi olla niin "riippuvainen" sellaisesta, jota ei edes tunne täysin ja miten se tunne vain pysyy kaikesta huolimatta...

        Jos toista näkee hyvin harvoin, on paineet onnistumisen suhteen vielä kovemmat. Minulla (ja ehkä myös keskustelemallamme naisella) on tällaisista asioista vähän kokemusta, joten asioihin on vaikeaa saada tuntumaa tuosta vain. Kuten sinäkin, myös ujo epäilee omia tuntemuksiaan, ehkä vielä enemmän - voiko kukaan pitää minusta tällaisena tai kuvittelenko kaiken? Ujolle ja varsinkin ihastuneelle ujolle voi olla äärimmäisen vaikeaa katsoa silmiin. Liittyyköhän se mitenkään siihen, että silmät on sielun peili...

        Kunpa osaisin toteuttaa tämän:
        "Puhu äänellä jonka kuulen,
        sanoilla jotka ymmärrän,
        runoilla jotka käsitän
        Sinuun tarvii tekstityksen,
        salaisuuksies selittäjän,
        kertojan kaikkitietävän
        Puhu äänellä jonka kuulen"

        -Happoradio: Puhu äänellä jonka kuulen-

      • voin sanoa
        ujo tonttu kirjoitti:

        Heitän taas tänne väliin kommenttia. Itse olen ujona samanlaisessa (ihastumis)tilanteessa ja olen pohtinut omaa käyttäytymistäni ja sen tarttumista toiseen osapuoleen.

        Älä luovuta! Miksi mahdollisuudet olisivat menneet?
        Kuinka hyvin tunnet tätä naista? Onko hän samalla luokalla tai tunnetko hänet jotakin muuta kautta?
        Jos olet hänen kanssaan tuttu, niin nähtäessä tervehtiminen voisi olla jo mukava alku.

        Minulle kävi niin, että yllättäen ihastukseni tervehti minua ohi kulkiessaan (vaikka en edes tiedä, voiko meitä sanoa tutuiksi). No, ihme kyllä, uskalsin suurin piirtein katsoa silmiin ja vastata (heikosti). Olin aivan häkeltynyt ja hetki oli pian ohi. Fiilis oli taivaallinen tämän jälkeen, mutta jälkeenpäin harmittelin heikkoa ulosantiani ja mietin, mitä minun olisi silloin pitänyt tehdä tai sanoa. Yllättävät tilanteet ovat minulle todella vaikeita, mutta tällainen tilanne oli tietenkin positiivisella puolella. Asiat eivät ole tästä edenneet, koska tuskin näemme toisiamme arkielämässä. En siis ole nähnyt häntä tämän kohtaamisen jälkeen. Voisinko olla rohkeampi tämän johdosta jo seuraavalla kerralla (jos sellaista enää tulee)? Miten voi olla niin "riippuvainen" sellaisesta, jota ei edes tunne täysin ja miten se tunne vain pysyy kaikesta huolimatta...

        Jos toista näkee hyvin harvoin, on paineet onnistumisen suhteen vielä kovemmat. Minulla (ja ehkä myös keskustelemallamme naisella) on tällaisista asioista vähän kokemusta, joten asioihin on vaikeaa saada tuntumaa tuosta vain. Kuten sinäkin, myös ujo epäilee omia tuntemuksiaan, ehkä vielä enemmän - voiko kukaan pitää minusta tällaisena tai kuvittelenko kaiken? Ujolle ja varsinkin ihastuneelle ujolle voi olla äärimmäisen vaikeaa katsoa silmiin. Liittyyköhän se mitenkään siihen, että silmät on sielun peili...

        Kunpa osaisin toteuttaa tämän:
        "Puhu äänellä jonka kuulen,
        sanoilla jotka ymmärrän,
        runoilla jotka käsitän
        Sinuun tarvii tekstityksen,
        salaisuuksies selittäjän,
        kertojan kaikkitietävän
        Puhu äänellä jonka kuulen"

        -Happoradio: Puhu äänellä jonka kuulen-

        että mokasin tänään ehkä vähän.

        Tuota moikkailua en ole tehnyt koska emme tunne tarpeeksi hyvin. Se vain...hänenkin käyttäytymisensä tekee minut araksi.

        Tänään oli hyväkin paikka ja olin aikeissa jo tehdä tuttavuutta kun hän vain häipyi paikalta.

        Alan uskoa että kyseessä on ujous mutta myös se ettei hän ole kiinnostunut (tai on varattu mikä voisi olla aika hyvä selite kaikelle).

        Miksi muuten hän olisi häipynyt?

        Olen ollut vain typerä ja varmaan kuvitellut kaiken. Ehkä olen sitten kiinnittänyt häneen huomiota ihan tajuamatta seuraksia ja koska hän on ujo niin hän on ahdistunut huomiostani. Se johtaa sitten näihin outoihin ja hämmentäviin tilanteisiin. Mutta se mikä tässä on juuri outoa etten kyllä aikaisemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota häneen mutta silti hän reagoi omituisesti aina kun olin paikalla. Se on jäänyt epäselväksi miksi.

        Nytkään en tiennyt kyllä itsekään miten pitäisi häneen reagoida. Katselin lähinnä muualle.

      • Vielä vähän ujo
        voin sanoa kirjoitti:

        että mokasin tänään ehkä vähän.

        Tuota moikkailua en ole tehnyt koska emme tunne tarpeeksi hyvin. Se vain...hänenkin käyttäytymisensä tekee minut araksi.

        Tänään oli hyväkin paikka ja olin aikeissa jo tehdä tuttavuutta kun hän vain häipyi paikalta.

        Alan uskoa että kyseessä on ujous mutta myös se ettei hän ole kiinnostunut (tai on varattu mikä voisi olla aika hyvä selite kaikelle).

        Miksi muuten hän olisi häipynyt?

        Olen ollut vain typerä ja varmaan kuvitellut kaiken. Ehkä olen sitten kiinnittänyt häneen huomiota ihan tajuamatta seuraksia ja koska hän on ujo niin hän on ahdistunut huomiostani. Se johtaa sitten näihin outoihin ja hämmentäviin tilanteisiin. Mutta se mikä tässä on juuri outoa etten kyllä aikaisemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota häneen mutta silti hän reagoi omituisesti aina kun olin paikalla. Se on jäänyt epäselväksi miksi.

        Nytkään en tiennyt kyllä itsekään miten pitäisi häneen reagoida. Katselin lähinnä muualle.

        Mää karkasin kerran paikalta, kun mun ihastus tuli puhuun mulle. Se kysy multa yhtä juttua, vastasin tosi pikasesti jotain epämäärästä ja häippäsin. Oon välillä niin vammanen. Tuli vaan sellanen tunne, että apua, ei pysty, vaikka oisin halunnu jäähä jutteleen. Voi voi. Vitutti jälkeen päin ja paljon vituttikin.

      • ujo tonttu
        voin sanoa kirjoitti:

        että mokasin tänään ehkä vähän.

        Tuota moikkailua en ole tehnyt koska emme tunne tarpeeksi hyvin. Se vain...hänenkin käyttäytymisensä tekee minut araksi.

        Tänään oli hyväkin paikka ja olin aikeissa jo tehdä tuttavuutta kun hän vain häipyi paikalta.

        Alan uskoa että kyseessä on ujous mutta myös se ettei hän ole kiinnostunut (tai on varattu mikä voisi olla aika hyvä selite kaikelle).

        Miksi muuten hän olisi häipynyt?

        Olen ollut vain typerä ja varmaan kuvitellut kaiken. Ehkä olen sitten kiinnittänyt häneen huomiota ihan tajuamatta seuraksia ja koska hän on ujo niin hän on ahdistunut huomiostani. Se johtaa sitten näihin outoihin ja hämmentäviin tilanteisiin. Mutta se mikä tässä on juuri outoa etten kyllä aikaisemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota häneen mutta silti hän reagoi omituisesti aina kun olin paikalla. Se on jäänyt epäselväksi miksi.

        Nytkään en tiennyt kyllä itsekään miten pitäisi häneen reagoida. Katselin lähinnä muualle.

        Moikkailu tosiaan ei ole kaikissa tilanteissa järkevää, jos ei tunneta juurikaan tai ei oleilla toistuvasti samoissa paikoissa. Kuten joku jo tuossa kommentoi, niin häipyminen ei välttämättä tarkoita, etteikö olisi kiinnostunut. Joskus voi tulla vain "pakokauhu", ehkä omia tunteita kohtaan tai itse ajattelee, ettei osaa olla siinä tilanteessa oikein.

        Arvelit, että olet vain kuvitellut kaiken ihastumisen hänen puoleltaan. Toisaalta voithan kuvitella (väärin) senkin, että hän ei ole kiinnostunut sinusta. ;) Hänen käytöksensä vaikuttaa oudolta, mutta olet itsekin jokseenkin hämmentynyt ja pohdit erilaisia skenaarioita - sitä se ihastuminen teettää.

      • siis sanoa
        ujo tonttu kirjoitti:

        Moikkailu tosiaan ei ole kaikissa tilanteissa järkevää, jos ei tunneta juurikaan tai ei oleilla toistuvasti samoissa paikoissa. Kuten joku jo tuossa kommentoi, niin häipyminen ei välttämättä tarkoita, etteikö olisi kiinnostunut. Joskus voi tulla vain "pakokauhu", ehkä omia tunteita kohtaan tai itse ajattelee, ettei osaa olla siinä tilanteessa oikein.

        Arvelit, että olet vain kuvitellut kaiken ihastumisen hänen puoleltaan. Toisaalta voithan kuvitella (väärin) senkin, että hän ei ole kiinnostunut sinusta. ;) Hänen käytöksensä vaikuttaa oudolta, mutta olet itsekin jokseenkin hämmentynyt ja pohdit erilaisia skenaarioita - sitä se ihastuminen teettää.

        että olemme molemmat jotenkin ihastuneita ja peilaamme toisen käytöstä?

        Yritämme molemmat etsiä järkeviä selityksiä toisen käytökselle mutta käyttäydymme molemmat samalla yhtä järjettömästi? Sitäkö yrität sanoa?

        Onhan se ehkä mahdollista, mutta epäilenpä. Oli hieman hankala tuossa eräänä päivänä kun piti tuijottaa suurin piirtein ulos ikkunasta, kattoa tai pöydän pintaa kun hän oli sellaisessa paikassa. Molemmilla oli kyllä samat fiilikset että yritettiin katsoa muualle mutta mietin vain johtuuko se siitä että esimerkiksi hän on kiinnostunut vai siitä ettei ole. Molemmat tiedostaa tilanteen että välillämme on "jotain" mutta mitä se on, onkin sitten hankalampi asia. Olen kyllä kiinnostunut itse mutta en tiedä voisiko tämä johtaa mihinkään sen erikoisempaan.

        Olen vain alkanut päätellä että hän arvelee minun olevan kiinnostunut ja hän on sen verran ujo että tahtoo välttää ikävän tilanteen välttelemällä minua. Mutta luulisihan sitä sitten että hän ei missään nimessä haluaisi koskaan katsoa minua.

      • ujo tonttu
        siis sanoa kirjoitti:

        että olemme molemmat jotenkin ihastuneita ja peilaamme toisen käytöstä?

        Yritämme molemmat etsiä järkeviä selityksiä toisen käytökselle mutta käyttäydymme molemmat samalla yhtä järjettömästi? Sitäkö yrität sanoa?

        Onhan se ehkä mahdollista, mutta epäilenpä. Oli hieman hankala tuossa eräänä päivänä kun piti tuijottaa suurin piirtein ulos ikkunasta, kattoa tai pöydän pintaa kun hän oli sellaisessa paikassa. Molemmilla oli kyllä samat fiilikset että yritettiin katsoa muualle mutta mietin vain johtuuko se siitä että esimerkiksi hän on kiinnostunut vai siitä ettei ole. Molemmat tiedostaa tilanteen että välillämme on "jotain" mutta mitä se on, onkin sitten hankalampi asia. Olen kyllä kiinnostunut itse mutta en tiedä voisiko tämä johtaa mihinkään sen erikoisempaan.

        Olen vain alkanut päätellä että hän arvelee minun olevan kiinnostunut ja hän on sen verran ujo että tahtoo välttää ikävän tilanteen välttelemällä minua. Mutta luulisihan sitä sitten että hän ei missään nimessä haluaisi koskaan katsoa minua.

        Jokseenkin noin. Molemmat pohdiskelevat tilannetta ja arvioivat, onko tässä mitään ja onko toinen kiinnostunut. Kumpikin varoo tekemästä varsinaista aloitetta, koska aina on se vaihtoehto, ettei tuntemukset olekaan samalla tasolla. Ihastuminen voi lamauttaa tietyssä mielessä, kun tunne on vahva. Kun sen tietyn henkilön näkee/tapaa, ei ihastuksissaan välttämättä oikein tiedä, mitä tehdä tai miten olla.

        Voin kyllä sanoa, että itse olen ihastustani tietyssä mielessä vältellyt, mutta on ollut myös hetkiä, jolloin olen saanut itseni "pakotettua" katsomaan häntä silmiin. Välttelyyn on lähinnä kaksi mahdollisuutta: 1) hän ei ole kiinnostunut sinusta tai 2) hän on kiinnostunut, mutta esim. ujouden takia suojautuu sillä tavalla.

        Tapaatko hänet aina julkisilla paikoilla? Silloin voi olla vaikeampaa antaa toivottua vastakaikua. Esimerkiksi koulu on sen verran tiivis yhteisö, että vaikka kohdattaisiinkin vain kaksin, niin yleensä käytävillä on muitakin (yleensä tuttuja) henkilöitä ympärillä ja se saattaa vaikuttaa arkuuteen. Kaupungilla vaikkapa kadulla kohtaaminen voi olla siinä mielessä helpompaa, että siellä ei ole niin paljon tuttuja silmäpareja tarkkailemassa.

      • Mies Ok
        siis sanoa kirjoitti:

        että olemme molemmat jotenkin ihastuneita ja peilaamme toisen käytöstä?

        Yritämme molemmat etsiä järkeviä selityksiä toisen käytökselle mutta käyttäydymme molemmat samalla yhtä järjettömästi? Sitäkö yrität sanoa?

        Onhan se ehkä mahdollista, mutta epäilenpä. Oli hieman hankala tuossa eräänä päivänä kun piti tuijottaa suurin piirtein ulos ikkunasta, kattoa tai pöydän pintaa kun hän oli sellaisessa paikassa. Molemmilla oli kyllä samat fiilikset että yritettiin katsoa muualle mutta mietin vain johtuuko se siitä että esimerkiksi hän on kiinnostunut vai siitä ettei ole. Molemmat tiedostaa tilanteen että välillämme on "jotain" mutta mitä se on, onkin sitten hankalampi asia. Olen kyllä kiinnostunut itse mutta en tiedä voisiko tämä johtaa mihinkään sen erikoisempaan.

        Olen vain alkanut päätellä että hän arvelee minun olevan kiinnostunut ja hän on sen verran ujo että tahtoo välttää ikävän tilanteen välttelemällä minua. Mutta luulisihan sitä sitten että hän ei missään nimessä haluaisi koskaan katsoa minua.

        on vähän sama tilanne. Olen pyörinyt erään naisen kanssa ympyrää ja nähty oppilaitoksen käytävillä ja työtiloissa lähinnä. Kaikki oli ihan viatonta pitkään mutta nyt noin kuukauden aikana hänen käyttäytymisensä on muuttunut. Ollaan nähty tosin lähiaikoina useammin sattumoisin mutta vuorotellen hän voi luoda katseen tai sitten vain juoksee suorastaan pois paikalta. Josko hän sitten on saanut käsityksen että olen kiinnostunut ja sen takia toimii noin. Vähän ehkä olenkin mutten tiedä onko meillä mitään yhteistä kun en häntä tunne. Olisi pitänyt ehkä kysyä häntä kahville aiemmin koska nyt asiat tuntuvat muuttuvan hankalimmiksi jatkuvasti. On ihmeellistä kun henkilö voi katsoa sinua suoriin silmiin välillä ja sitten taas kiirehtiä pois seuraavan kerran. Itselläkin on mennyt välillä pasmat sekaisin. Olisi kiva ottaa selvää onko tässä jotain vai mikä riivaa. Hankalaa se on koska aina tahtoo olla muita ihmisiä ympärillä tai sitten on juuri sellainen hetki että toisen jututtaminen tuntuu "keinotekoiselta". Aina on mukamas "huono hetki". Ehkä tämä on "väärä hälytys".

      • samanlaiselta
        Mies Ok kirjoitti:

        on vähän sama tilanne. Olen pyörinyt erään naisen kanssa ympyrää ja nähty oppilaitoksen käytävillä ja työtiloissa lähinnä. Kaikki oli ihan viatonta pitkään mutta nyt noin kuukauden aikana hänen käyttäytymisensä on muuttunut. Ollaan nähty tosin lähiaikoina useammin sattumoisin mutta vuorotellen hän voi luoda katseen tai sitten vain juoksee suorastaan pois paikalta. Josko hän sitten on saanut käsityksen että olen kiinnostunut ja sen takia toimii noin. Vähän ehkä olenkin mutten tiedä onko meillä mitään yhteistä kun en häntä tunne. Olisi pitänyt ehkä kysyä häntä kahville aiemmin koska nyt asiat tuntuvat muuttuvan hankalimmiksi jatkuvasti. On ihmeellistä kun henkilö voi katsoa sinua suoriin silmiin välillä ja sitten taas kiirehtiä pois seuraavan kerran. Itselläkin on mennyt välillä pasmat sekaisin. Olisi kiva ottaa selvää onko tässä jotain vai mikä riivaa. Hankalaa se on koska aina tahtoo olla muita ihmisiä ympärillä tai sitten on juuri sellainen hetki että toisen jututtaminen tuntuu "keinotekoiselta". Aina on mukamas "huono hetki". Ehkä tämä on "väärä hälytys".

        kuulostaa kuin tuo mun tilanne.

        Ei saa mitään selvää miten asia on.

      • on vaikea
        ujo tonttu kirjoitti:

        Jokseenkin noin. Molemmat pohdiskelevat tilannetta ja arvioivat, onko tässä mitään ja onko toinen kiinnostunut. Kumpikin varoo tekemästä varsinaista aloitetta, koska aina on se vaihtoehto, ettei tuntemukset olekaan samalla tasolla. Ihastuminen voi lamauttaa tietyssä mielessä, kun tunne on vahva. Kun sen tietyn henkilön näkee/tapaa, ei ihastuksissaan välttämättä oikein tiedä, mitä tehdä tai miten olla.

        Voin kyllä sanoa, että itse olen ihastustani tietyssä mielessä vältellyt, mutta on ollut myös hetkiä, jolloin olen saanut itseni "pakotettua" katsomaan häntä silmiin. Välttelyyn on lähinnä kaksi mahdollisuutta: 1) hän ei ole kiinnostunut sinusta tai 2) hän on kiinnostunut, mutta esim. ujouden takia suojautuu sillä tavalla.

        Tapaatko hänet aina julkisilla paikoilla? Silloin voi olla vaikeampaa antaa toivottua vastakaikua. Esimerkiksi koulu on sen verran tiivis yhteisö, että vaikka kohdattaisiinkin vain kaksin, niin yleensä käytävillä on muitakin (yleensä tuttuja) henkilöitä ympärillä ja se saattaa vaikuttaa arkuuteen. Kaupungilla vaikkapa kadulla kohtaaminen voi olla siinä mielessä helpompaa, että siellä ei ole niin paljon tuttuja silmäpareja tarkkailemassa.

        tehdä tuttavuutta kouluympäristössä.

        Olen kyllä itse mokannut kai ne paikat mitkä on ollut.

        En edes ymmärrä miten se on tapahtunut. Ne on vain lipunut ohi kun en ole ollut varuillani.

      • tähän
        Vielä vähän ujo kirjoitti:

        Mää karkasin kerran paikalta, kun mun ihastus tuli puhuun mulle. Se kysy multa yhtä juttua, vastasin tosi pikasesti jotain epämäärästä ja häippäsin. Oon välillä niin vammanen. Tuli vaan sellanen tunne, että apua, ei pysty, vaikka oisin halunnu jäähä jutteleen. Voi voi. Vitutti jälkeen päin ja paljon vituttikin.

        ...tahtoisin laitaa/kysyy jotain. ois kiva jos vielä vähän ujoltaki kuulumisia, iha ihmetyttää yks juttu..

        Tietenkin yllämainitun tilanteen jälkeen, mimmoses iteki siis olin, koen että täytyy mennä uudestaan moikkaamaan. Se ois vähintään kohteliasta. Mut ei vaan oo onnistunu - ei oo nähty oikeestaan. Ei satu sopivaa tilannetta, päiviä on ehtinyt vierähtää jo jokunen ja niille ei näy loppuakaan. oivoi - todellakin yritin..

        Vilaukselta nyt kuitenkin ehittii nähdä, mut ei pystyny(johtu tilanteesta) taaskaan ees sanomaan että "kiva nähdä taas" [voi kyllä :) ] tai jotain.

        Se, ettei tiedä toisen tilannetta ja mitä hän aattelee, onkin se juju. Yleisesti ottaen kaks varmaanki mukavaa ja samanhenkistä ihmistähän luultavasti sopivat hyvin ystäviksi. Sehän ois ihan kivaa ja ystävyys voi syventyäkin mikäli molemmista näin tuntuu.

        Tänne kirjoitelleet ujot (ainakin osa) ovat toivoneet, että se joku kuitenkin tulis uudelleen juttelemaan. Ois siis suotavaa jotenkin uskaltautuu olla vähän ees näkösällä tai muuten vaan kävelemään ohi. Ei saa enää karkuun mennä.

        Liekö täs tekstissäkään nyt mitään uutta, mut anyway. Itehä täs on menny vähän jumiin pohiskellessa kaikkee koko ajan ja luulisin et vastapuoliki miettiny yhtä sun toista. Piti vaa kysyy jotain ja vähä justkaa, mut meniki vaikeeks.


        "ois kiva tutustua"...

      • ujo nainen*
        tähän kirjoitti:

        ...tahtoisin laitaa/kysyy jotain. ois kiva jos vielä vähän ujoltaki kuulumisia, iha ihmetyttää yks juttu..

        Tietenkin yllämainitun tilanteen jälkeen, mimmoses iteki siis olin, koen että täytyy mennä uudestaan moikkaamaan. Se ois vähintään kohteliasta. Mut ei vaan oo onnistunu - ei oo nähty oikeestaan. Ei satu sopivaa tilannetta, päiviä on ehtinyt vierähtää jo jokunen ja niille ei näy loppuakaan. oivoi - todellakin yritin..

        Vilaukselta nyt kuitenkin ehittii nähdä, mut ei pystyny(johtu tilanteesta) taaskaan ees sanomaan että "kiva nähdä taas" [voi kyllä :) ] tai jotain.

        Se, ettei tiedä toisen tilannetta ja mitä hän aattelee, onkin se juju. Yleisesti ottaen kaks varmaanki mukavaa ja samanhenkistä ihmistähän luultavasti sopivat hyvin ystäviksi. Sehän ois ihan kivaa ja ystävyys voi syventyäkin mikäli molemmista näin tuntuu.

        Tänne kirjoitelleet ujot (ainakin osa) ovat toivoneet, että se joku kuitenkin tulis uudelleen juttelemaan. Ois siis suotavaa jotenkin uskaltautuu olla vähän ees näkösällä tai muuten vaan kävelemään ohi. Ei saa enää karkuun mennä.

        Liekö täs tekstissäkään nyt mitään uutta, mut anyway. Itehä täs on menny vähän jumiin pohiskellessa kaikkee koko ajan ja luulisin et vastapuoliki miettiny yhtä sun toista. Piti vaa kysyy jotain ja vähä justkaa, mut meniki vaikeeks.


        "ois kiva tutustua"...

        ihan munkin laittaa viestiä, mä en tavallisesti ole kovin ujo mutta oon huomannut että kun nään erään miehen meneee pasmat sekaisin, mutta tuntuu hyvälle nähdä ja moikata(karkuun en siis juokse) taidan olla sen verran vanhanaikainen että mun mielestä miehen pitää tehdä alote jos on kiinnostunu eli siitä vaan tunnustelemaan maa perää voi olla että toinen toivoo sun tulevan juttusille. Musta ainakin ois jos kävis niin omalle kohalle, kyllä se ujous siitä hälvenee kun tutustuu ja siitähän näkee käykö kemiat yhteen vai ei..

      • sitten pitäisi
        ujo nainen* kirjoitti:

        ihan munkin laittaa viestiä, mä en tavallisesti ole kovin ujo mutta oon huomannut että kun nään erään miehen meneee pasmat sekaisin, mutta tuntuu hyvälle nähdä ja moikata(karkuun en siis juokse) taidan olla sen verran vanhanaikainen että mun mielestä miehen pitää tehdä alote jos on kiinnostunu eli siitä vaan tunnustelemaan maa perää voi olla että toinen toivoo sun tulevan juttusille. Musta ainakin ois jos kävis niin omalle kohalle, kyllä se ujous siitä hälvenee kun tutustuu ja siitähän näkee käykö kemiat yhteen vai ei..

        lähestyä?

        Onko liian rohkeaa pyytää suoraan treffeille vai pitääkö jutustella ensin mukavia?

      • ujo nainen*
        sitten pitäisi kirjoitti:

        lähestyä?

        Onko liian rohkeaa pyytää suoraan treffeille vai pitääkö jutustella ensin mukavia?

        omalla kohdalla voisin sanoa että ensin jutustella ja jos siinä tilanteessa näyttää sille että toinen näyttää "vihreää valoa" niin rohkeesti vaan pyytää treffeille.

      • reagoitte jos
        ujo nainen* kirjoitti:

        omalla kohdalla voisin sanoa että ensin jutustella ja jos siinä tilanteessa näyttää sille että toinen näyttää "vihreää valoa" niin rohkeesti vaan pyytää treffeille.

        pyytää suoraan treffeille eikä jutustele ensin?

      • ujo nainen*
        reagoitte jos kirjoitti:

        pyytää suoraan treffeille eikä jutustele ensin?

        sä tietenkin niinkin tehdä, vaikee sanoo muitten puolesta mutta jos on molemminpuolista kiinnostusta niin anna mennä, jutustellaanhan sitä treffeilläkin.. niin no voishan se olla helpompaa niin päin, vai miten se nyt oli..

      • vaan että
        ujo nainen* kirjoitti:

        sä tietenkin niinkin tehdä, vaikee sanoo muitten puolesta mutta jos on molemminpuolista kiinnostusta niin anna mennä, jutustellaanhan sitä treffeilläkin.. niin no voishan se olla helpompaa niin päin, vai miten se nyt oli..

        onko siinä eroa jos on hieman "ujo" että tuntuuko heti treffeille pyytäminen vaikealta vai oisko parempi yrittää ensin saada muuten kontaktia.

        Mietin vain sitä että jos ujo on jo valmiiksi vaivautunut tilanteesta niin eikö ole helpompi vain hoitaa asia nopeasti alta vaikka treffeille pyytämällä?

      • ujo nainen*
        vaan että kirjoitti:

        onko siinä eroa jos on hieman "ujo" että tuntuuko heti treffeille pyytäminen vaikealta vai oisko parempi yrittää ensin saada muuten kontaktia.

        Mietin vain sitä että jos ujo on jo valmiiksi vaivautunut tilanteesta niin eikö ole helpompi vain hoitaa asia nopeasti alta vaikka treffeille pyytämällä?

        musta tuntus vaikeelta siitähän mukavasti huomais että toinen on kiinnostunut kun treffeille pyytää, mutta vaivaantunut..hmm.. en ainakaan mä olis, varmaan punastelisin ja hykertelisin onnesta(sisimmässäni) ja kun ois toinen lähteny niin jessssssssss, mutta kuten sanoin riippuu niin ihmisestä.

    • olevan

      kiinnostunut.

      Kyllä nyt täytyy lyödä hanskat tiskiin koska tätä on nähty jo tarpeeksi. Kävelimme ohi ilman katseen tai hymyn häivääkään. Varmaankin kyllä huomasi minut ennen kuin minä hänet mutta ei ollut nähtävästi mitään syytä näyttää edes siltä että kiinnittäisi minuun huomiota. Olisi ollut aika hankala häntä siinä pysäyttää ja kysyä asiaa mutta eiköhän tämä nyt uskota.

      Ehkäpä tuhlasin paikkani aiemmin jo tässä vähän harmittelen mutta tällaista se oli välillä koko ajan. Mistäköhän syystä hän käyttäytyi kuitenkin niin oudosti aina vaikka itse olin varmaan aika lailla normaali?

      Jää askarruttamaan ehkä loppuiäksi tai sitten ei mutta jos ei jotakin ihmeellistä tapahdu ja taivas putoa niskaan (hän hyppää syliini tai jumiutuu tuijottamaan minua yms.) niin eiköhän uskota että tämä oli tässä.

      Viimeinen kerta kun ujoista välttelevistä ihmisistä jaksan kiinnostua. Ensin tulee väsy, sitten menee terveys ja onneksi nyt säilyi sentään henki.

      Sitä joskus on vain oikea malli typeryksestä.

      • ujous89

        ..rasittavia. Ei kannata tuhlata juttuun enempää aikaa, maailmassa on miljoonia sosiaalisempia ja avoimempia naisia.. Ihan totta!


        Toisaalta asia voi jäädä vaivaamaan mutta pääset kyllä sen yli.

        Itse olen ujo myös ja tämä keskustelu kuvaa melkoisen hyvin minun - ja varmasti myös tuhansien muiden ujojen tyypillistä käytöstä.

        Ujona pystyn olemaan normaalisti muiden miespuolisten henkilöiden kanssa mutta jos kyseessä sattuu olemaan kiinnostava tapaus menen lukkoon. Ja niitä lukkoja voi olla melkoisen vaikea avata...

        Joskus myös oma mieliala ja fiilikset sekä henk. koht. elämä heijastuu käytökseen. Jos edellä mainituilla saroilla menee huonosti, sitä ei aina koe itseään kiinnostavaksi tai muutenkaan arvokkaaksi. Ja jos mieli on maassa tai sotkuinen, niin kukapa silloin haluaa osoittaa kiinnostustaan kenellekään, kun ei voi uskoa, että kelpaisi jollekin tai olisi sen toisen arvoinen.

        Itse ajattelen usein, että ujona henkilönä, jolla on pienet sosiaaliset suhteet, kaventaisin myös (jos alkaisin seurustelemaan) sen toisen elämänpiiriä, varsinkin, jos se, jota kohtaan on vahvoja tunteita, vaikuttaisi paljon sosiaalisemmalta ja avoimemmalta. Enkä halua, että tekisin ketään onnettomaksi. Tälläiset ajatukset saavat minut usein kohtelemaan toista melko kylmästi vaikka oikeasti sydän pomppaisi kurkkuun ja olisin aina suorastaan infarktin partaalla joka kerta kun kiinnostus osuu kohdalle. Sitä vaan jotenkin välittää toisesta niin paljon, että toivoo tälle parasta, eikä itse usko sitä voivansa tarjota, joten ei halua antaa edes mahdollisuutta.

        Taidan olla hölmö, hullu ja typerä, tiedän. Sellaisia me ujot ollaan.

        Ujot (yleistäen) ovat aika herkkiä, ja heidän sydämet hauraita: sitä ihastuu syvästi mutta pelkää pettymyksiä ja siksi rakentaa eteensä panssarin.

        "Kun en päästä tota lähelle, niin se ei voi satuttaa mua...". Ja kuitenkin sitä toivoisi, että...



        Enpä tiedä, miten muut ujot kokevat näitä asioita. Oman ujon naisesi, josta olet kiinnostunut, syyt saat selville vain kysymällä. Mutta helpomalla, EHDOTTOMASTI helpommalla pääset, jos et kysy.



        Kun sua mielestäin en saa......

      • vaan!
        ujous89 kirjoitti:

        ..rasittavia. Ei kannata tuhlata juttuun enempää aikaa, maailmassa on miljoonia sosiaalisempia ja avoimempia naisia.. Ihan totta!


        Toisaalta asia voi jäädä vaivaamaan mutta pääset kyllä sen yli.

        Itse olen ujo myös ja tämä keskustelu kuvaa melkoisen hyvin minun - ja varmasti myös tuhansien muiden ujojen tyypillistä käytöstä.

        Ujona pystyn olemaan normaalisti muiden miespuolisten henkilöiden kanssa mutta jos kyseessä sattuu olemaan kiinnostava tapaus menen lukkoon. Ja niitä lukkoja voi olla melkoisen vaikea avata...

        Joskus myös oma mieliala ja fiilikset sekä henk. koht. elämä heijastuu käytökseen. Jos edellä mainituilla saroilla menee huonosti, sitä ei aina koe itseään kiinnostavaksi tai muutenkaan arvokkaaksi. Ja jos mieli on maassa tai sotkuinen, niin kukapa silloin haluaa osoittaa kiinnostustaan kenellekään, kun ei voi uskoa, että kelpaisi jollekin tai olisi sen toisen arvoinen.

        Itse ajattelen usein, että ujona henkilönä, jolla on pienet sosiaaliset suhteet, kaventaisin myös (jos alkaisin seurustelemaan) sen toisen elämänpiiriä, varsinkin, jos se, jota kohtaan on vahvoja tunteita, vaikuttaisi paljon sosiaalisemmalta ja avoimemmalta. Enkä halua, että tekisin ketään onnettomaksi. Tälläiset ajatukset saavat minut usein kohtelemaan toista melko kylmästi vaikka oikeasti sydän pomppaisi kurkkuun ja olisin aina suorastaan infarktin partaalla joka kerta kun kiinnostus osuu kohdalle. Sitä vaan jotenkin välittää toisesta niin paljon, että toivoo tälle parasta, eikä itse usko sitä voivansa tarjota, joten ei halua antaa edes mahdollisuutta.

        Taidan olla hölmö, hullu ja typerä, tiedän. Sellaisia me ujot ollaan.

        Ujot (yleistäen) ovat aika herkkiä, ja heidän sydämet hauraita: sitä ihastuu syvästi mutta pelkää pettymyksiä ja siksi rakentaa eteensä panssarin.

        "Kun en päästä tota lähelle, niin se ei voi satuttaa mua...". Ja kuitenkin sitä toivoisi, että...



        Enpä tiedä, miten muut ujot kokevat näitä asioita. Oman ujon naisesi, josta olet kiinnostunut, syyt saat selville vain kysymällä. Mutta helpomalla, EHDOTTOMASTI helpommalla pääset, jos et kysy.



        Kun sua mielestäin en saa......

        Heippa, kirjoitat tosi kauniisti, mutta uskohan vaan - sinullakin on tosi paljon annettavaa. Ihan oikeesti !

        Keskustelua olen seurannut sivusta ja se on antanu paljon tsemppiä ja helpotusta mullekin. Laitetaan nyt itsekin tähän jotakin.

        Ymmärrän hyvin, kun kerrot ettei voi uskoa kelpaavansa toiselle. Tuttu tunne. Pelko siitä, että toisen kiinnostus latistuu huomatessaan ujouden(tai maholliset "rajoitukset") on varmasti suuri kynnys.

        Itse kiinnostuin yhestä tytöstä kovasti. Kestihän se kauan uskaltautua multa mihinkään(pojatki jännittää). Anyway ei saanut jäädä siitä kiinni, etten itse uskaltautuisi...

        Yks kaunis päivä menin jotain hassua kysäisemään, kun liikuttiin samaan suuntaan. Pian hän häipykin pois kovasti kipittäen. Tuli huono omatunto, että nytkö hän sitten pahastui mulle ja että teinkö jotain väärin. Oivoi kun toivonkin hänen vain ujostelleen :)

        Aina vaan pohdiskelen, mitä hän jäi minusta aattelemaan...


        Tossa kerrot, kuinka et haluaisi tehdä ketään onnettomaksi. Toihan on niin suloisesti ja empaattisesti ajateltu. Ujot aattelee yleensäkin tosi empaattisesti. Ihana piirre mun mielestä.

        Hei! Vaikka joskus tuntuiskin, että on mieli maassa tai muuten sotkunen ni älä välitä. Anna toiselle mahdollisuus, jos siltä tuntuu! Ota riski :)Hän ehkä pitää susta just koska näkee miten kiva oot!

        Näin mä koen. Ja mä mä kyl MEINAAN kysyä vielä ;)

      • Vielä vähän ujo
        ujous89 kirjoitti:

        ..rasittavia. Ei kannata tuhlata juttuun enempää aikaa, maailmassa on miljoonia sosiaalisempia ja avoimempia naisia.. Ihan totta!


        Toisaalta asia voi jäädä vaivaamaan mutta pääset kyllä sen yli.

        Itse olen ujo myös ja tämä keskustelu kuvaa melkoisen hyvin minun - ja varmasti myös tuhansien muiden ujojen tyypillistä käytöstä.

        Ujona pystyn olemaan normaalisti muiden miespuolisten henkilöiden kanssa mutta jos kyseessä sattuu olemaan kiinnostava tapaus menen lukkoon. Ja niitä lukkoja voi olla melkoisen vaikea avata...

        Joskus myös oma mieliala ja fiilikset sekä henk. koht. elämä heijastuu käytökseen. Jos edellä mainituilla saroilla menee huonosti, sitä ei aina koe itseään kiinnostavaksi tai muutenkaan arvokkaaksi. Ja jos mieli on maassa tai sotkuinen, niin kukapa silloin haluaa osoittaa kiinnostustaan kenellekään, kun ei voi uskoa, että kelpaisi jollekin tai olisi sen toisen arvoinen.

        Itse ajattelen usein, että ujona henkilönä, jolla on pienet sosiaaliset suhteet, kaventaisin myös (jos alkaisin seurustelemaan) sen toisen elämänpiiriä, varsinkin, jos se, jota kohtaan on vahvoja tunteita, vaikuttaisi paljon sosiaalisemmalta ja avoimemmalta. Enkä halua, että tekisin ketään onnettomaksi. Tälläiset ajatukset saavat minut usein kohtelemaan toista melko kylmästi vaikka oikeasti sydän pomppaisi kurkkuun ja olisin aina suorastaan infarktin partaalla joka kerta kun kiinnostus osuu kohdalle. Sitä vaan jotenkin välittää toisesta niin paljon, että toivoo tälle parasta, eikä itse usko sitä voivansa tarjota, joten ei halua antaa edes mahdollisuutta.

        Taidan olla hölmö, hullu ja typerä, tiedän. Sellaisia me ujot ollaan.

        Ujot (yleistäen) ovat aika herkkiä, ja heidän sydämet hauraita: sitä ihastuu syvästi mutta pelkää pettymyksiä ja siksi rakentaa eteensä panssarin.

        "Kun en päästä tota lähelle, niin se ei voi satuttaa mua...". Ja kuitenkin sitä toivoisi, että...



        Enpä tiedä, miten muut ujot kokevat näitä asioita. Oman ujon naisesi, josta olet kiinnostunut, syyt saat selville vain kysymällä. Mutta helpomalla, EHDOTTOMASTI helpommalla pääset, jos et kysy.



        Kun sua mielestäin en saa......

        Juu, aattelen aikalailla just tollein. Aina ei vaan pysty ajattelemaan niin, että vois tehä jonkun onnelliseks. Yritän kyllä ja oon siinä ihan hyvin onnistunuki tän syksyn. Nyt vaan rupee taas tuntumaan vähän muulta, mutta eipä onneks pahasti.

        Ja musta vaan tuntuu niin kauheen työläältä ruveta tutustumaan ihan kunnolla johonkin sellaiseen ihmiseen, josta oon kiinnostunut ja että ihastus ei varmasti jaksa olla kiinnostunu musta niin kauaa, että tuntis mut oikeesti. Oon mielestäni ihan hauska tyyppi ja ihan puheliaskin ja rento sitten vähän pidemmän tai aika paljonkin pidemmän tuntemisen jälkeen, mutta noita ei huomaa heti musta ja siks tuntuukin, että ihastus varmaankin menettäis mielenkiinnon, kun saatan vaikuttaa hiukan totiselta ja ehkä vähän inhottavaltakin, vaikka en noita loppujen lopuks kuitenkaan oo.

      • vaan
        Vielä vähän ujo kirjoitti:

        Juu, aattelen aikalailla just tollein. Aina ei vaan pysty ajattelemaan niin, että vois tehä jonkun onnelliseks. Yritän kyllä ja oon siinä ihan hyvin onnistunuki tän syksyn. Nyt vaan rupee taas tuntumaan vähän muulta, mutta eipä onneks pahasti.

        Ja musta vaan tuntuu niin kauheen työläältä ruveta tutustumaan ihan kunnolla johonkin sellaiseen ihmiseen, josta oon kiinnostunut ja että ihastus ei varmasti jaksa olla kiinnostunu musta niin kauaa, että tuntis mut oikeesti. Oon mielestäni ihan hauska tyyppi ja ihan puheliaskin ja rento sitten vähän pidemmän tai aika paljonkin pidemmän tuntemisen jälkeen, mutta noita ei huomaa heti musta ja siks tuntuukin, että ihastus varmaankin menettäis mielenkiinnon, kun saatan vaikuttaa hiukan totiselta ja ehkä vähän inhottavaltakin, vaikka en noita loppujen lopuks kuitenkaan oo.

        Mäkin tiedän käyttäytyväni ihan samalla tavalla, kuin sä kuvailet. Se vie aikaa olla oma itsensä, puhelias ja rento. Sittenpä tuntuukin itestä juuri siltä, että nyt se ihastus saa sen totisen vaikutelman ja se jättää homman siihen.

        Sun täytyy luottaa, että se toinen huomaa nuo kivat piirteet sinussa. Kyllä hän ymmärtää sua, antaa sinulle aikaa, kannustaa sinua, sillä hän oikeasti välittää sinusta. Kokeile vaan.

        Mä ainakin niin toivon saavani tämmöseen mahollisuuden, siltä joltakulta tytöltä kenet sillon säpsäytin ;)

      • ujo tonttu

        "Kävelimme ohi ilman katseen tai hymyn häivääkään."
        Minusta tuo ei ole vielä mikään ratkaisija ujon kiinnostuksen kohdalla.
        Mitä sinä sitten teit, hymyilitkö sinäkään...?

        Tuliko tässä nyt lopulta kuitenkin ujous esteeksi, vaikka näinhän ei ainakaan ei-ujon pitäisi lähtökohtaisesti ajatella. Toki on ymmärrettävää, jos ujo tekee toisen aikeet varovaisemmiksi. Ajan kuluessa alkaa myös epäilemään enemmän, varsinkin, jos toisen on vaikeaa ilmaista tunteitaan. Aika voi saada myös tunteet vahvistumaan, mikä saattaa ruokkia sitä, ettei osaa suhtautua tunteisiin ja käyttäytyy "oudosti" – etenkin jos tällainen tunnekuohu on itselle uutta. Ehkä perimmäisenä ongelmana tässä niin kuin nykyään muutenkin on se, ettei tiedetä kaikkea ujoudesta ja siihen on vaikea suhtautua nykymaailmassa. Minä kannustaisin vielä tunnustelemaan tilannetta, jos kerran itselläsi kipinää löytyy. Toisalta itseäni huolettaa katkera toteamuksesi lopussa, ja sitä pelkäänkin oman ujouteni kohdalla – ujous karkottaa pois, kun vastakaikua on vaikea antaa heti, tässä ja nyt.

        Minä taas olen ujona siinä epätoivoisessa tilanteessa, että haluaisin saada toisen (joka ei ole ujo) tuntemuksia selville. Olen pyöritellyt kaikenlaisia vaihtoehtoja päässäni, miten voisin saada tilanteeseen selvyyttä. Kynnyshän on korkea. Tämä tilanne on todella rasittava ja sekava, kun sitä ei saa ratkaistua, mutta irtikään en haluaisi päästää. Niissä tilanteissa, joissa olen ollut muiden kanssa hänen keskuudessaan, on ollut äärimmäisen vaikea sanoa hänelle mitään jo ihan ryhmäpaineen takia. Viime näkemästäkin on ikuisuus...Helpompaa olisi, jos olisi joskus vaihtanut edes muutaman sanan kyseisen henkilön kanssa tai olisi joku kaveri patistamassa toimiin.

        Ujous89 sanoi: "Ei kannata tuhlata juttuun enempää aikaa, maailmassa on miljoonia sosiaalisempia ja avoimempia naisia". Kummallista, että hän sanoi noin eikä kannusta, vieläpä kun itsekin on ujo. Ehkäpä sielläkin on uskon puutetta itseen...

        Samaisessa kommentissaan ujous89 kirjoitti, ettei aina tunne itseään kiinnostavaksi. Helpompaa onkin, jos toinen osapuoli tekee tuttavuutta ensin. Ujolle voi tällöin kirkastua, että toinen haluaakin juuri tutustua häneen - ujous ei olekaan este sille, että joku haluaa tutustua. Itse oikeastaan ajattelen niin, että ujouden tuoma salaperäisyys (ja syvällisyys) saattaa usein olla se, mikä kiinnittää positiivista huomiota. Ujous vain vaikeuttaa varsinaista tutustumista. Kuoren alta paljastuu myös sitten uusia, kivoja asioita paremman tutustumisen ja luottamuksen myötä.

        Olen myöskin ajatellut, mitä olisi elämä seurustelevana henkilönä ja miten silloin käyttäytyisin. Miten toinen pysyy rinnalla, miten annan tilaa hänelle ja miten yleensäkin osaan elää toisen kanssa? No, ei sitä voi tietääkään, jos ei anna itselle mahdollisuutta seurustella. Ennakkoon on tietysti ihan hyväkin pohtia tällaisia asioita, mutta lopultahan siinä on kyse kahden ihmisen kemioista. Joka tapauksessa jokaisessa on sekä hyviä että huonoja puolia – ne vain täytyy hyväksyä. Ujouskaan ei ole läpeensä paha asia, vaikka välillä se siltä saattaa tuntua.

        Olen ehkä miettinyt jopa enemmän parisuhdeasioita kuin jotkut suin päin suhteeseen heittäytyneet, vaikken itse ole vielä edes seurustellut. Tarkkaillessa sitä saattaa tarttua kaikkea mukaan. Kamppailen välillä itseni ja tunteideni kanssa siitä, ettei kannattaisi edes ihastua, koska se aiheuttaa tuskaa, kun ihastumiset eivät ole johdattaneet mihinkään (ujouteni takia). Näitä tunteita on kuitenkin vaikea tai mahdotontakin estää ja hyvä niin - ne saavat ihmiseen erilaista eloa. Edelleen pohdiskelen, miten uskallan ja opin ilmaisemaan itseäni paremmin...

      • eilen kun
        ujo tonttu kirjoitti:

        "Kävelimme ohi ilman katseen tai hymyn häivääkään."
        Minusta tuo ei ole vielä mikään ratkaisija ujon kiinnostuksen kohdalla.
        Mitä sinä sitten teit, hymyilitkö sinäkään...?

        Tuliko tässä nyt lopulta kuitenkin ujous esteeksi, vaikka näinhän ei ainakaan ei-ujon pitäisi lähtökohtaisesti ajatella. Toki on ymmärrettävää, jos ujo tekee toisen aikeet varovaisemmiksi. Ajan kuluessa alkaa myös epäilemään enemmän, varsinkin, jos toisen on vaikeaa ilmaista tunteitaan. Aika voi saada myös tunteet vahvistumaan, mikä saattaa ruokkia sitä, ettei osaa suhtautua tunteisiin ja käyttäytyy "oudosti" – etenkin jos tällainen tunnekuohu on itselle uutta. Ehkä perimmäisenä ongelmana tässä niin kuin nykyään muutenkin on se, ettei tiedetä kaikkea ujoudesta ja siihen on vaikea suhtautua nykymaailmassa. Minä kannustaisin vielä tunnustelemaan tilannetta, jos kerran itselläsi kipinää löytyy. Toisalta itseäni huolettaa katkera toteamuksesi lopussa, ja sitä pelkäänkin oman ujouteni kohdalla – ujous karkottaa pois, kun vastakaikua on vaikea antaa heti, tässä ja nyt.

        Minä taas olen ujona siinä epätoivoisessa tilanteessa, että haluaisin saada toisen (joka ei ole ujo) tuntemuksia selville. Olen pyöritellyt kaikenlaisia vaihtoehtoja päässäni, miten voisin saada tilanteeseen selvyyttä. Kynnyshän on korkea. Tämä tilanne on todella rasittava ja sekava, kun sitä ei saa ratkaistua, mutta irtikään en haluaisi päästää. Niissä tilanteissa, joissa olen ollut muiden kanssa hänen keskuudessaan, on ollut äärimmäisen vaikea sanoa hänelle mitään jo ihan ryhmäpaineen takia. Viime näkemästäkin on ikuisuus...Helpompaa olisi, jos olisi joskus vaihtanut edes muutaman sanan kyseisen henkilön kanssa tai olisi joku kaveri patistamassa toimiin.

        Ujous89 sanoi: "Ei kannata tuhlata juttuun enempää aikaa, maailmassa on miljoonia sosiaalisempia ja avoimempia naisia". Kummallista, että hän sanoi noin eikä kannusta, vieläpä kun itsekin on ujo. Ehkäpä sielläkin on uskon puutetta itseen...

        Samaisessa kommentissaan ujous89 kirjoitti, ettei aina tunne itseään kiinnostavaksi. Helpompaa onkin, jos toinen osapuoli tekee tuttavuutta ensin. Ujolle voi tällöin kirkastua, että toinen haluaakin juuri tutustua häneen - ujous ei olekaan este sille, että joku haluaa tutustua. Itse oikeastaan ajattelen niin, että ujouden tuoma salaperäisyys (ja syvällisyys) saattaa usein olla se, mikä kiinnittää positiivista huomiota. Ujous vain vaikeuttaa varsinaista tutustumista. Kuoren alta paljastuu myös sitten uusia, kivoja asioita paremman tutustumisen ja luottamuksen myötä.

        Olen myöskin ajatellut, mitä olisi elämä seurustelevana henkilönä ja miten silloin käyttäytyisin. Miten toinen pysyy rinnalla, miten annan tilaa hänelle ja miten yleensäkin osaan elää toisen kanssa? No, ei sitä voi tietääkään, jos ei anna itselle mahdollisuutta seurustella. Ennakkoon on tietysti ihan hyväkin pohtia tällaisia asioita, mutta lopultahan siinä on kyse kahden ihmisen kemioista. Joka tapauksessa jokaisessa on sekä hyviä että huonoja puolia – ne vain täytyy hyväksyä. Ujouskaan ei ole läpeensä paha asia, vaikka välillä se siltä saattaa tuntua.

        Olen ehkä miettinyt jopa enemmän parisuhdeasioita kuin jotkut suin päin suhteeseen heittäytyneet, vaikken itse ole vielä edes seurustellut. Tarkkaillessa sitä saattaa tarttua kaikkea mukaan. Kamppailen välillä itseni ja tunteideni kanssa siitä, ettei kannattaisi edes ihastua, koska se aiheuttaa tuskaa, kun ihastumiset eivät ole johdattaneet mihinkään (ujouteni takia). Näitä tunteita on kuitenkin vaikea tai mahdotontakin estää ja hyvä niin - ne saavat ihmiseen erilaista eloa. Edelleen pohdiskelen, miten uskallan ja opin ilmaisemaan itseäni paremmin...

        juttelin hänen kanssaan.

        Sen minkä ujoudeltaan pystyi sanomaan, ei ollut kiinnostunut sen enempää, ainakaan enää.

        Viimeinen kerta kun ujoihin sekaannun millään tavalla. Jos ei pääse irti kuorestaan ja osaa näyttää kiinnostustaan niin antaa olla.

      • ujo tonttu
        eilen kun kirjoitti:

        juttelin hänen kanssaan.

        Sen minkä ujoudeltaan pystyi sanomaan, ei ollut kiinnostunut sen enempää, ainakaan enää.

        Viimeinen kerta kun ujoihin sekaannun millään tavalla. Jos ei pääse irti kuorestaan ja osaa näyttää kiinnostustaan niin antaa olla.

        Hyvä, että teit aloitteen keskustelulle, ettei sinun tarvitse enää olla epätietoisuudessa. Älä nyt kuitenkaan yhden ujon takia tuomitse kaikkia. Ujot eivät tahallaan tee itsestään vaikeasti lähestyttäviä - ujous voi tulla jo geeneissä. Ujous lienee temperamenttipiirre. Ujon tuntemuksia voi tosin olla vaikea selittää sellaiselle, joka ei itse voi kokea niitä.

        Viisaamman ja asiaa tutkineen, professori Keltikangas-Järvisen, sanoin:
        "Temperamentti on ihmisen käyttäytymistyyli, hänen yksilöllinen tapansa reagoida asioihin. Temperamentti selittää sen, miksi jotkut ihmiset ovat helposti innostuvia ja toiset hitaasti lämpeneviä. Ujous, varautuneisuus ja syrjäänvetäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä."
        ( http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-28423-8 )

        "Temperamentti on persoonallisuuden synnynnäinen, biologinen pohja, ihmisen synnynnäinen valmius toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se ei kerro sitä, mitä ihminen tekee eikä sitä, miksi hän tekee, vaan sen, miten hän jonkin asian tekee, Keltikangas-Järvinen määrittelee. Temperamentti selittää sen, että jokainen lapsi on jo syntyessään yksilö, omalla temperamentillaan varustettu."
        ( http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä/HS20021115SI1TL01hfi?ref=rss )


        Tuokin vain pieni osanen tiedosta, jota minun ujonakin pitäisi omaksua enemmän. Kiitos kuitenkin joistakin tuomistasi ajatuksen aiheista tässä keskusteluketjussa.

    • te asiantuntijat...

      kun tässä samaa aihetta sivutaan...miksi joku nuorempi nainen koulussa suorastaan pakenee teitä...ja tuntee selvää "epämukavuutta" kun te olette ympäristössä? Tähän lisättäköön että henkilö selvästi säpsähtää kun huomaa toisen ympäristössä ja kääntää katseensa kokonaan poispäin...sekä henkilöllä iskee selvä "pakoreaktiotila" päälle? Olin jossakin vaiheessa ajatellut että välimme ovat varsin "neutraaleja" kun en tätä naista tunne muuta kuin "silmämääräisesti" mutta mistä tuollainen käytös johtuu?. En ole mikään hurmuri...ainakaan omasta mielestäni...joten ensimmäinen asia joka tulee mieleen olisi se että hän lähinnä tuntee inhoa minua kohtaan. Kuitenkin olemme pystyneet käyttäytymään ihan normaalistikin...esimerkiksi luoneet ihan normi katseita toisiimme. Olettaako hän sitten että olen hänestä kiinnostunut...ja yrittäisin häntä iskeä? Tämä on varsin mielenkiintoista koska mietin miten olen saanut moisen ajatuksen aikaan...Hän on kyllä kiinnostava mutta en usko että hänellä mitään kiinnostusta minua kohtaan olisi joten olen moiset ajatukset sysännyt syrjään. Mikä tässä kiikastaa on se kuinka olen joskus hoitanut normaalisti asioitani kun hänelle on tullut "kiire" jonnekin...Ymmärrän kyllä ujouden...mutta tämä on jotain ennennäkemätöntä...Miksi ujostella jotakuta tällä tavoin jota ei edes tunne ja jonka näkee vain kouluympäristössä? Mikä minussa olisi voinut laukaista tuon käyttäytymismallin? Teki mieli jo käydä kysymässä asiasta häneltä kun hänet taas kerran yksin näin istuskelemassa mutta kun hän reagoi noin niin ei siinä uskalla oikein tehdä mitään...tiedä mitä hän tekisi jos häntä lähestyisin. Täysi arvoitus tämä tapaus minulle....

      • itsekin ujona*

        olisiko ihastunut? oletko sinä?..sanoisinpa, että jos hän näkee sinusta kiinnostusta häntä kohtaan, niin sekin saattaa laukaista jonkinlaista ylimääräistä ujoutta..

        ei kuulosta tuo käyttäytyminen inholta!!..ei, ei..,hmm..mitä luulet, onko tällä henkilöllä kenties, tai voisiko olla, muutenkin ongelmia sosiaalisissa tilanteissa?..

        me ihmiset olemme vain niin erilaisia..aina sitä ei itsekään osaa ennakoida kuinka reagoi tilanteissa ;}

        mutta..mene ihmeessä hänen luokseen..ja jos näet häntä vielä yksinäänkin..ilahtuisi varmasti!..usko minua..näin ujona ja hmm..aika lailla samallalailla käyttäytyvänä se olisi suuri palvelus minulle!..itse kun en uskalla tehdä ihmisiin tuttavuutta!!..ja yksikseni istuskelen yleensä..tai siskon kanssa!!

        ja usko pois, tilanne ei ole varmaankaan niin vakava kuin luulet!!
        ------------------------------------
        jos muuten satut se yksi ja tietty olemaan, jota ajattelen, niin minusta kyllä tuntuu että se olet sinä joka hypit seinille kun minut näet ;D ..älä huoli, se on suloista!!..sellaista pientä säpsähtelyä jne.. ;] ..toki minunkin puolelta sitä sattuu jos yhtäkkiä pölähdät eteeni!

        no kuitenkin, toivottavasti tilanteesi selvenee!!

      • jonkun ihastumisen...
        itsekin ujona* kirjoitti:

        olisiko ihastunut? oletko sinä?..sanoisinpa, että jos hän näkee sinusta kiinnostusta häntä kohtaan, niin sekin saattaa laukaista jonkinlaista ylimääräistä ujoutta..

        ei kuulosta tuo käyttäytyminen inholta!!..ei, ei..,hmm..mitä luulet, onko tällä henkilöllä kenties, tai voisiko olla, muutenkin ongelmia sosiaalisissa tilanteissa?..

        me ihmiset olemme vain niin erilaisia..aina sitä ei itsekään osaa ennakoida kuinka reagoi tilanteissa ;}

        mutta..mene ihmeessä hänen luokseen..ja jos näet häntä vielä yksinäänkin..ilahtuisi varmasti!..usko minua..näin ujona ja hmm..aika lailla samallalailla käyttäytyvänä se olisi suuri palvelus minulle!..itse kun en uskalla tehdä ihmisiin tuttavuutta!!..ja yksikseni istuskelen yleensä..tai siskon kanssa!!

        ja usko pois, tilanne ei ole varmaankaan niin vakava kuin luulet!!
        ------------------------------------
        jos muuten satut se yksi ja tietty olemaan, jota ajattelen, niin minusta kyllä tuntuu että se olet sinä joka hypit seinille kun minut näet ;D ..älä huoli, se on suloista!!..sellaista pientä säpsähtelyä jne.. ;] ..toki minunkin puolelta sitä sattuu jos yhtäkkiä pölähdät eteeni!

        no kuitenkin, toivottavasti tilanteesi selvenee!!

        tunnistaa jos henkilö on aikeissa poistua vaikka ikkunasta kun toinen tulee lähettyville? Eiköhän se jonkin asteista inhoa ole...jos hän kuvittelee että olen häneen ihastunut tai jotain...Tuli kerran tunne että hän suorastaan piileskeli kun satuin paikalle...On sillä henkilöllä ongelmia sosiaalisissa tilanteista...jotenkin hän on estynyt. Mutta en ymmärrä nyt miten olen tämän laukaissut? Johtuuko se sitten siitä että olen nähnyt häntä jo niin useasti ja kiinnittänyt ehkä sen vuoksi muita ihmisiä tavallista enemmän huomiota?...Miten tuollaisella uskaltaa mennä juttelemaan, sehän kiipeää seinälle pelkästään jo siitä jos satun olemaan parin metrin päässä. Miten tuollainen kertoisi hänen ihastumisestaan?

      • edellinen
        jonkun ihastumisen... kirjoitti:

        tunnistaa jos henkilö on aikeissa poistua vaikka ikkunasta kun toinen tulee lähettyville? Eiköhän se jonkin asteista inhoa ole...jos hän kuvittelee että olen häneen ihastunut tai jotain...Tuli kerran tunne että hän suorastaan piileskeli kun satuin paikalle...On sillä henkilöllä ongelmia sosiaalisissa tilanteista...jotenkin hän on estynyt. Mutta en ymmärrä nyt miten olen tämän laukaissut? Johtuuko se sitten siitä että olen nähnyt häntä jo niin useasti ja kiinnittänyt ehkä sen vuoksi muita ihmisiä tavallista enemmän huomiota?...Miten tuollaisella uskaltaa mennä juttelemaan, sehän kiipeää seinälle pelkästään jo siitä jos satun olemaan parin metrin päässä. Miten tuollainen kertoisi hänen ihastumisestaan?

        eihän sitä voi oikein tietääkään..ellei kysy!!
        mutta inhoa?..hmm

        hehee, sulla on hauskoja kuvauksia..kiipeää seinille jne..mutta ethän voi koskaan olla varma mitä hänen päässään liikuskelee.

        mutta hei, kysymys kuuluu..oletko sinä ihastunut? häneen?

        niin kuin jo aikaisemmin sanoin, ihmiset reagoivat niin eri tavalla..ymmärräthän?..sehän voi olla hänelle vaikka jokin niin uusi tunne, että hän ei osaa hallita sitä..

        miten se muuten on ilmennyt, että hänellä on ongelmia yleensäkin sosiaalisissa tilanteissa?

        mutta hei..jos se inhoa olisi, en usko että reaktio olisi noin näkyvä..don't you think?

        mutta mene jutustelemaan..jos hän lähtee karkuun niin ei voi kyllä sitten mitään..,mutta älä syytä itseäsi, ethän?..jos menet hänen luokseen, hänhän saattaisi reagoida vaikka hymyllä..siis jos suoraan osoitat jonkin asian hänelle..koskaan kun ei voi tietää..

        tässä sen verran paljastan itsestäni, että kun ainakin aikaisemmin kärsin vahvastikin tässä peloista sosiaalisissa tilanteissa ihan lähtemällä pois kiireesti tilanteista, niin en sanoisi, että niin tapahtuisi jossakin yksittäisessä tilanteessa..siis että ei missään luokkahuoneessa jos muitakin ihmisiä kauheana siinä pyörii..mutta..,tämä toisen pelko saattaa hämmentää, ymmärrän sen..

    • Ujokki

      Minusta hakkailu on jotenkin sopimatonta. Minuun ainakin tenhoaa enemmän kaveruus ja suoruus. Sitten kun ollaan vähän tutustuttu, voi sanoa, että muuten tykkään sinusta ihan todella. On tärkeää, ettei liikaa kiirehdi. Sillä tavalla näyttää toiselle, että on oikeasti kiinnostunut satsaamaan. Minusta hyviä alkukysymyksiä ovat esim "Hei, saanko tulla juttelemaan sun kanssa?" "Mistä päin olet kotoisin?" "Mitä harrastat?"

      Esittäydy omana itsenäsi, älä jonakin muka-tyyppinä. Sillä tavalla löydät toisestakin hänen oman itsensä, joka on kaikkein hienoin.

      Älä lausu kohteliaisuuksia, vaan ole kaveri.

      Muille naisille: älkää uskoko kohteliaisuuksia, uskokaa intuitiota siitä, kuka on hyvä kaveri. Verratkaa puhuttelijan kasvoja muihin paikalla oleviin. Jos hän vaikuttaa rasittavalta, teennäiseltä, juoneelta, sopimattoman ikäiseltä, niin älkää lähtekö mihinkään jatkoille.

      Siitä voisi vielä huomauttaa, että Suomessa on kovasti huonontuneet standardit näissä asioissa. Ulkomailla eivät hyvinkasvatetut ihmiset harrasta avioliittoa edeltäviä suhteita. Sama olisi hyvä saada Suomeen, pois sikailu. Ujous ja kaveruus kunniaan.

    • kukkuluuruu

      Ite olen kans ujo vaikka kaikki toisin luulevat koska flirttailen ja olen äänessä jos ihastus on lähellä mutta heti kun kiinnostava tyyppi tahtoo nähä kahden kesken treffi mielessä tai kohdistaa selvästi huomionsa minuun meen ihan lukkoon ja kädet tärrää punastun ja jutut muuttuu hassuiksi :D Parhaitaen tutustumaan päässeet miehet on kuitenkin ollut sellasia että ovat olleet täysin niin kuin eivät olisi edes huomanneet hermoilua sillon itekkin rentoutuu jos toinen tyyppi ei kiusaannu oudosta käytöksestä vaan juttelee niin kuin mitään ihmeellistä ei olisi. koska sitähän ujot ihmiset pelkäävät että nolaavat itsensä jotenkin vaikka ei olisi syytä siihen. jokin kuitenkin laukasee vapinat ja muut ja siitä tulee häpeä josta johtuen ujo ihminen yrittää välttää kaikki tilanteet joiden jälkeen voi tuntea itsensä jotenki raukkamaiseksi. älä vaan kiusaannu toisen hermoilusta ja anna joku pieni kehu niin ehkä toinenkin vähän rohkaistuu :)

    • TodellaUjoNainen

      Minä olen ujo nainen ja käyttäydyn aika epäilyttävästi kun olen ihastunut :D

      Ensinnäkin: Haen katsekontaktia. Mutta kun olen sen saannut, käännän katseen nopeasti pois ja innostun jutteleemaan entistäkin äänekkäämmin heille, joitten kanssa sillä hetkellä olen.

      Toisekseen: Puhun kovaan tai yritän muuten vain herättää huomiota, mutta yleensä kuitenkin selkä mieheen. Jos en ole saannut katsekontaktia aikohin, saatan masentua ja ajatella "ei hän minusta pidä"- tyylisesti ja silloin minä vetäydyn omaan kuoreenii, toivoen että mies huomaisi sen..

      Kolmanneksi: Hymyilen paljon ja minua naurattaa selittämättömistä syistä, jos meillä on mennyt "hyvin" (eli saannut katsekontaktia, tai mies on tehnyt jotain ystävällistä minua kohtaan). Yritän kuitenkin aina peittää sen niin ettei mies itse huomaa sitä. Eräät ystäväni ovat tosin oppineet tunnistamaan tämän "perättömän ilon"

      Neljänneksi: En pysty puhumaan miehelle. Vaikka olisi tilanne jossa olisi "kohteliasta" sanoa jotain, unohdan aina miten tehdä yhtään mitään. En saa sanaakaan sanottua ja tunnen jopa itse kuinka katseeni jäätyy suorastaan vihaiseksi, etäiseksi.

      Ujona naisena minun on kuitenkin pakko sanoa, että minä suorastan RAKASTAN katsoa miestä silmiin. Jos tunnette naisen, jolla vaikuttaisi olla samanlaista taipumusta "minunlaiseen" ujouteen, katsokaa häntä silmiin ja kysykään jotain. Kysymykseen on pakko vastata. Älkää välittäkö vaikka hän sanoisi jotain typerää - lupaan että nainen itse jo ruoskii itseään tarpeeksi siitä.
      Ujot naiset eivät tarvitse muuta kuin pienen tönäisyn eteenpäin :) Jotkut tosin isomman kuin toiset... :(

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Janne Ahonen E R O A A

      Taas 2 lasta jää vaille ehjää perhettä!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      102
      1589

    2. Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet

      Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K
      Maailman menoa
      125
      1414

    3. En kai koskaan saa sinua

      Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k
      Ikävä
      82
      1240

    4. Nyt on aika laittaa parit selkoon.

      Onko pareja täällä. Laita kirjaimet kuka tykkää kenestäkin ?
      Ikävä
      62
      1133

    5. The Summit Suomi: Maxie avaa hyytävästä tilanteesta kuvauksissa: "Veri roiskui ja tajusi, että..."

      Oletko seurannut The Summit Suomea? Tykkäätkö vai et tai mitä mieltä ylipäätään olet sarjasta? Moni katsoja on kaikonnut
      Tv-sarjat
      10
      1018

    6. Saran ökytyyli käänsi katseita.

      On nyt kyllä Sara kasvoistaan, kuvan perusteella todellakin pyöristynyt ainakin kuvan perusteella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      979

    7. Työttömille lusmuille luvassa lisää keppiä

      Hallitus aikoo kiristää velvoitteiden laiminlyönnistä seuraavia työttömyysturvan karensseja ensi vuodesta alkaen. Hall
      Maailman menoa
      210
      784

    8. Tiedän kaiken sinusta ja kaikesta

      Tiedän miten kärsit. Tiedän millanen oikeesti oot. Tiedän miksi valehtelit, tiedän miksi satutit mua. Tiedän mitä tapaht
      Ikävä
      57
      753

    9. Ootko huomannut miten

      pursuat joka puolelta. Sille joka luulee itsestään liikoja 🫵🙋🏻‍♂️
      Ikävä
      119
      703

    10. Miksi ihmeessä?

      Erika Vikman diskattiin, ei osallistu Euroviisuihin – tilalle Gettomasa ja paluun tekevä Cheek
      Ateismi
      20
      698
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt