Tuli mieleeni aiemmin käymästäni sananavaihdosta, jossa ilmeisestikin suututin Vänkyrän tahtomattani. Asiaan löytynee monelta muultakin tunnepitoinen mielipide, joten kysyn tätä tukistamisenkin uhalla.
Onko köyhän helpompi olla idealisti kuin rikkaan köyhtyä idealismin vuoksi?
Onko köyhän helpompi olla idealisti kuin rikkaan köyhtyä idealismin vuoksi?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Vaikea..
Kyllä mä sille kannalle kallistun, että köyhän on paljon helpompi olla idealisti.
Onhan joku omaisuuden eli turvan poisantaminen vaikea teko jota ei kovin useat tee ellei niitä onnistu joku lahko kusettaan ja avopeseen oikein kunnolla. Harvinaisempaa se mun mielestä on.
Itseäni kun ajattelen niin kyllä mun on köyhänä helpompi kannattaa vaikka autottomuutta, kun ei ole autoa millä ite ottais osaa saastutukseen. Nyt mulla ei ole enää pyörääkään, joten alan liputtaan kävelyn puolesta. Kaikki käveleen nyt, se pelastaa maailman :)
sun pyörälle kävi?
Jouduitko myymään senkin rahapulassa?
Ei sitä myyty, ei mulla niin hyvää tuuria ole. Sehän saatana hajos ekana päivänä kun oli varmaan 2 astetta pakkasta. Takajarru hirtti kiinni, mutta siitä nyt olisi vielä selvinnyt. Sitten menikin jo ketjut. Kuulu vaan KRUNKSKRANKS, ja ketjuja ei saa enää paikoilleen. Tai saa mutta joku rauta meni niin vinoon, että pukkaa heti ketjut pois paikoiltaan.
Eli nyt sitten on enää omat matkatikut jäljellä millä pääsee eteenpäin. Kai mä ensviikolla jo kaadun tossa pihassa ja katkaisen jalkani.
En yllättyisi yhtään.
Mulla on aivan järkyttävän paska tuuri joka ikisessä vitun asiassa. Ei onnistu mikään edes vahingossa.
niin kysehän ei ole huonosta tuurista, vaan todennäköisestä tapahtumasta.
Tapahtuman todennäköisyys suurenee sitä mukaa kun rauta vanhenee.
Että turha vaipua synkkyyteen :)
Pyöräilee joten kyllä niiden pyörät kestää muttei mun. Eikä se ees ollut mikään suomen vanhin pyörä. Kyllä se oli taas ihan vaan vittuilua eikä todellakaan olis tarvittu tähän väliin. Toisaalta kun miettii, niin eihän sitä sopivaa hajoamishetkeä olis ikinä. Vuosia on jo mennyt päin vittua ja tulee meneenkin niin pitkään kunnes saan koottua rohkeuteni.
Jaahas.. BB alkoi.
Ja onko tehty ammattimainen, perusteellinen huolto ja koska? Vähintään kerran vuodessa pitäisi... harva huoltaa pyörääsä. :)
pyörämerkkiä, opin aikoinaan, kun ajoin ympäri vuoden, ketjut pitää vaihtaa vähintään joka kolmas vuosi.
Siitä huolimatta, että puhdistaisi ketjut tai ei.
Pakkasella etenkin jumitti eli ketjut jäätyi, jolloin kuului tuo "KRUKSRÄKS" ääni.
Tiedä häntä minikä sinulta jokin rauta vinoon, kun ketjut tippuu pois.
Yleisin syy on liian löysät ketjut ja vinosti asennettu takapyörä.
siis selkääsi ;)
Enköhän minä ole siihen jo tottunut.
"Onko köyhän helpompi olla idealisti kuin rikkaan köyhtyä idealismin vuoksi?"
Molemmat voi olla idealisteja. Jos köyhä elää elämää jossa kokee ja näkee (niinkuin yleensä on) niin hän hyvinkin voi olla idealistisempi kuin rikas joka on köyhtynyt.
Mutta sitten taas toisaalta. Rikas joka on menettänyt kaiken. Hänelle köyhyyden vastaanottaminen ja siinä eläminen voi olla hyvinkin vaikeita ja tuskallisia asioita verrattavissa niihin jotka syntyy köyhinä.
En osaa vastata. Sano sä ratikka kumpi on sun mielestä idealistisempi niin tiedän olla eri mieltä.
Pisteet siitä.
Minusta köyhtyneen rikkaan on yhtä helppo olla idealisti kuin ikänsä käyhänä pysyneenkin.
Onkin mielestäni aivan eri juttu miettiä, kumpi on idealistisempi. Se kun on eri asia olla mielestään jotain kuin elää idealisminsa mukaan.
Tyylikkään köyhäilyn taito. Joku saksalainen kreivi sen kirjoitti.
Täytyy muistaa, jos tulee jossain vastaan. Voisi avartaa näkökulmaa. Tosin aatelisilla ja entisillä on usein laaja ja rikas kontaktiverkko, josta ponnistaa uuteen alkuun.
siis ihmisen joka on kerran päässyt maistamaan "karkkia" on samanlainen lähtökohta köyhälle elämälle kuin köyhälle joka on joskus kuullut että "karkki" on olemassa?
Pinnan alla oleva ydinkysymys on se, että miksi joidenkin pitäisi kustantaa muidenkin elämä? Jos minulla menee hyvin, niin miksi muillakin pitäisi mennä?
että onko köyhän helpompi luopua kymmenyksestään kuin rikkaan? Onhan se kummallekin yhtä paljon. Kymmenys.
Noh, kummanko? Sisältyykö siihen moraalista ongelmaa?
Maailma ei ole niin kuin toivot. Esitin kysymyksen.
Minulla ei ole kokemusta olla rikas. Eli en voi köyhtyä idealismin vuoksi.
Toisaalta voidaan ajatella, että olen rikas (maailman mittakaavassa), mutta enpä näköjään halua köyhtyä lisää: en osta reilunkaupan tuotteita, en luomua, en lähituotteita.... eli kalliimpia, ja siten köyhtyisi enemmän. En lahjoita kymmenyksiä köyhille (vähän menee Unesefin lapsilisään).
Köyhänä minun on melko helppo olla hurskas ja esimerkiksi ajaa polkupyörällä, eli en saastuta luontoa pakokaasuilla, en käytä maailman öljyvaroja. Ostan paljon kirppareilta (mm. valtaosa huonekaluista, paljon kirjoja käytettyin divarit, huutonet, yliopiston torit ym. ym. kirjastojen poistomyynnit, vaatteita, fillaritkin on molemmat ostettu käytettyinä; korjaan tuotteita). Olen varsinainen elämäntapaintiaani. TV:täkään minulla ei ole, ei tule sanomalehtiä (eli säästän).
Mutta luulen kyllä, että jos voittaisin lotossa (en lottoa), että ostaisin heti sen auton. :) Luonteeni on siis varsin heikko.
harvemmin köyhtyy idealismin vuoksi.
Yleensä idealismin julistajat ovat rikkaiden lapsia.
Idealismillä rikastuneita, esim:
Tuomioja (kansanedustaja)
Wallroos (Sampo pankin pomo)
Sinnemäki (kansanedustaja)
Ljunger (YLE)
Näköjään peritystä omaisuudesta tai sen tuomista eduista on helpompi luopua kuin itse hankkimista.
Onkos nuo luopuneet siitä? On aina helpompi puhua kuin toimia.
Entä nykyjulkisuuden henkilöt eli rikkaat hyväntekijät? Ovatko aidosti hyväntekijöitä ja idealisteja vai vain tekosiveitä, muka-hyväntekijöitä (eli ei nyt kuitenkaan anna niin paljoa, että sillä olisi mitään merkitystä heidän rahoissaan... kunhan pesee omantunnon kuten mun 10 ekee Unisefille kuukaudessa.... )?
Jolie ja Pitt - ja lasten pelastaminen (adoptio, säätiö, lastenkodit ym.)
tai U2:n Bono? (sen ravintolassa Dublinissa on kuulemma erittäin epäeettiset työolosuhteet... huhua vai totta? Olin Dublinissa töisssä mutta eri raflassa).
Jne.
itse annoin puolet perinnöstäni Itämeren suojeluun ja eläinsuojeluun.
ei tehnyt heikkoakaan, vaikka summa oli suuri.
jos olisi itse tehnyt 20 vuotta töitä sen rahan eteen, olisi kirpaissut pahemmin.
jäipä vielä riittävästi itsellekin. tavallaan sitä ei tunne ansainneensa, vaikka onkin ansainnut olemalla edesmenneelle jollain tavoin tärkeä.
toimivat kuten pitääkin: antavat hyväntekeväisyyteen koska sitä heiltä varakkaina odotetaankin.
kun yhteiskunta ei huolehdi, rikkaiden pitää huolehtia. euroopassa homma toimi samoin 1800-luvulla. amerikassa vain ollaan vähän jäljessä monissa asioissa.
on hyvä olla idealisti, mun mielestä myönteinen ajattelu ei ole pahasta. Miten rikas voi köyhtyä idealismin vuoksi??
Niin, onko tosiaan heittää jotakuta ex-rikasta joka olisi köyhtynyt idealsmin vuoksi?
varsin varakkaaseen perheeseen. noin ekana esimerkkinä.
mut kuinka monta köyhää jotka on rikastunut idealismin vuoksi vois mainita? Varmaankin aikasta monta!
yhtäkkiä - vai pitäiskö sekoittaa politiikka, uskonto...mut onko ne idealismeja?
Rikas voi vaikkapa lahjoittaa omaisuutensa vähempiosaisten hyväksi.
löytyy joka lähtöön. On uskonnollisia idealisteja, jotka kuuluu hengelliseen idealismiin ja on myös materialistisia idealimisteja.
itselle mieleen
rikkaan idealistin on pakko köyhtyä sen takia?? Miksi rikkaan idealistin on pakko luovuttaa koko omaisuutensa??
Eikö edes osan omaisuudestaan muille antaminen köyhdytä?
Voi olla tapauskohtaisesti. Mutta useimmat jotka pystyy antamaan paljon hyväntekeväisyyteen idealisminsa vuoksi on niin rikkaita, ettei se paljoakaan perstaskussa tunnu. Ja joo, on niitäkin jotka antaa kaiken. Just luin lehdestä, että yksi ihminen lahjoitti omaisuutensa kirkolle, mutta kriteerit oli sellaiset, että ei vielä pitkän ajan kuluttuakan ole löytynyt sellaista ihmistä johon ne rahat vois käyttää.
jolla ei ole koskaan ollut paljon rahaa osaa antaa rahalle kovinkaan suurta arvoa. En minä ainakaan osaa kun on periaatteessa niin kauan oppinut pärjäämään vähällä.
Ja olen aina ollut sellainen, että annan läheisille omista vähistänikin rahoistani. Jos toisella on viidenkympin lasku maksamatta ja mulla on viiskymppiä rahaa, enkä itse sitä rahaa tarvi mihinkään, niin ihan varmasti oon antanut sen sille, joka sitä rahaa enemmän tarvitsee.
En mä anna rahan muodostua ongelmaksi mun ihmissuhteissa. Paras neuvo, jonka oon saanut on se ettei rahasta kannata riidellä parisuhteessa ja siitä pidän kiinni. Se ei ole sen arvoista.
tahtomattaan suututtaa toisia?
Mikähän se Ratikan horoskooppi on?
Ratikassa on pahoin sovinistin vikaa, eli hänellä on mm. tapana katsoa naisia alentuvasti, holhoomalla ja ylitsekävelemällä; pitää tyhminä.
Se jo riittää, että herne nousee nenuun.
(Minulla myös muutaman kerran. Toki itsekin syyllistyn ja usein muiden ylitsekävelyyn.)
Että sillä viisiin. ;-)
Vastasin kysymykseen "kuinka muka" ;-))
parasta vaan kerätä niitä rahoja omaan säästöpossuunsa. Mitä enemmän, sitä parempi.
Adam Smith -vainaan näkymätön käsi kyllä sitten hoitaa että kaikille riittää. Onhan se huomattu.
Palstatappelusta jäänyt lienen paitsi? :(
Mutniin:
"Onko köyhän helpompi olla idealisti kuin rikkaan köyhtyä idealismin vuoksi?"
Rikashan _ei_ köyhdy vapaaehtoisesti. Siis juurikin nämä roskiksia dyykaavat takkutukkapellet ja muut viherpiiperöhörhöt hienoine ideoineen on juurikin tätä pappabetalar-jengiä. Helppohan se on olla "tiedostava" ja kaikkea mukavaa, kun on aina isin tasku, mihin hypätä, mutta menepä yhdellekin lähiössä yh-perheessä kasvaneelle nuorelle sanomaan, että tämän pitäisi tonkia ruokansa roskista, niin hammasremontti on tarpeen.
sanomaan tuo.
myös - eikä livetä.
Voiko siitä mielestäsi ihmistä soimata?
Toki.
Luulin että täällä ratkaistaan kumpi oli ensin: Muna vai kana.
Kana oli eka.
Tai siis kanamainen elukka, joka evoluution myötä kehitti lisääntymistavakseen munimisen.
että ne munat on se joka mätänee? Miten se nyt meni?
Joku munat pilaantui juttu se oli.
Mistä se kana tuli->munasta. Tämähän ei pääty koskaan. :)
eka. Ja aika äkkiä, itseasissa. Jotain sellaista. En löytänyt vitsitiedostostani enää.
Eka oli kanamainen olento joka evoluution myötä alkoi muuttaan munimiseksi lisääntymisensä. Ei se yhdessä yössä tapahtunut.
Munihan dinosauruksetkin. Niissä ihan sama peli ja meininki.
Kyllä se päättyi. Tää ihan yhtä helppo selitys kuin uskisten "jumala väkersi omin pikku kätösin kanan joka alkoi muniin" -selityskin.
Tarkoittaako idealismi köyhtymistä?
jotakuta esimerkkiä (nimi kehiin) joka olisi rikastunut idealismilla. Ei sulle tule mieleen.
voiko hitlerin ajatelleen rikastuneen idealismillaan? oliko se idealismia? Vai hulluutta vain.
Pitäisi aina malttaa lukea koko ketju läpi.
En ole kiinnostunut siitä että rikastuuko idealismilla, vaan siitä että köyhtyykö sen takia.
Kukaan ei ole vielä löytänyt esimerkkiä, joka olisi rikastunut. Köyhtyviäkin vähemmän.
viimeisessä tai toiseksi viimeisessä Optio-lehdessä oli juttua oravanpyörästä hypänneestä Punavuorelais-juppi-hipistä, joka perusti yrityksen joka lainaa laskettelu- yms. kamppeita niitä halajaville.
raukka polo kauppatieteiden maisteri oli joutunut tinkimään vuosituloistaan mutta oli niin ah onnelllinen blaa blaa ja ilmeisesti lainausfirmansa tuotti hyvin.
en mä verisesti loukkaantunut. Mua on aika vaikea saada tosissaan suuttumaan. Mä oon liian lepsu siihen.:)
Toisille raha merkkaa enemmän kuin toisille ja toisilla taas suurempi arvo on joissain muissa asioissa. Ei tosta tappelua kannata aloittaa. Raha-asiat todellakaan ei oo tappelemisen arvosia.
idealismi, köyhä ja rikas liittyvät toisiinsa??
köyhä voi olla rikkaalle rakas, ainakin niin sen voisi toivoa olevan. Ehkä se on sitä idealismia puhtaimmillaan.
= usko johonkin asiaan siinä mielessä että ei koe sen olevan missään mielessä omaksi eduksi ja kannattaa silti kyseistä asiaa.
Köyhä rikas, kokki varas, ketä kiinnostaa.... Loppupeleissä meillä on vain se fakta että eräs thaikkuhuoraa silloin tällöin (kun siltä aika irtoaa) paneva mulkku halus taas päästä pätemään jollain perus 'työnjohtajan' palkallaan. Minä oon vitun rikkaasta kodista (tai no ei rikkaasta mutta selvästi keskivertoa varakkaammasta) ja silti en ole kusipää ja osaan olla humaani, mikä minussa meni vikaan kun musta ei tullu wannabe mulkku...
Mä oon köyhistä oloista, mut silti musta on tullut tämmönen paskiainen, usein itsekäskin sellainen kun sille päälle satun...Nöyrtymään en oo koskaan oppinut. (Paitsi rakkauden takia yhen miehen kohdalla joka on mulle varmaan tärkeempi mitä itse itselleni olen).
Naisessa ei varmaan kovinkaan arvostettava piirre...
Mutta näillä on mentävä mitä on annettu.
meni vikaan kasvatuksessa.:) Susta haluttiin kasvattaa oikein ajattelija. Omia perusarvojaan kunnioittava mies. Idealistiko?
".. silti en ole kusipää ja osaan olla humaani,"
Selitä toi? ;)
"Minä oon vitun rikkaasta kodista (tai no ei rikkaasta mutta selvästi keskivertoa varakkaammasta) ja silti en ole kusipää ja osaan olla humaani, mikä minussa meni vikaan kun musta ei tullu wannabe mulkku..."
Ihan en nyt uskois.:) Ei millään pahalla, mutta sun käytöksestäs nyt vain näkyy aikakin välillä vähän "jotain muutakin". Ainakaan sua ei varmaan kovin suurellisesti ole kasvatettu palstajuttujesi perusteella(?), mutta tavallaan: ketäpä meistä olisi. Olemme sikäli samalla viivalla kaikki.:)
Susta ei muuten heijastu pätkääkään ainakaan minkäänlaista sivistyskoti-intressiä. Ootko ehkä periny plantun perunamaata, vai fa?? Ja sillä brassaat? Voi itke nyt vähän lisää. Edes provokaationa juttus ei toimi.
en oo periny sentin jeesusta enkä peri. Se varallisuus kun oli kotoisin yritystoiminnasta joka kuoli vanhempien mukana. Silti oon saanu kaiken mitä halusin about parikybaseksi asti oon yrittäjäperheestä eikä mulla tuota silti mitään ongelmaa olla ns. vähempiosaisten puolella. Ja vaikka oisin eilen voittanu lotosta 5 miljoonaa niin musta ei silti tulis samanlaista vitun wannabe pikkuporvaria mitä esim. ratikkakuski ainakin kuvittelee olevansa, kait se on sitä idealisimia.
Muijasi pitäisi viedä sinut leikattavaksi, niin loppuisi tuo joutavanpäiväinen räksytys. Lauhkeana lampaana sitten matelisit kuin muutkin tavikset, joka sinä saman suurimmassa merkityksessä olet.
Kaikkea paskaa sinä palstalle olet suoltanut, mutta tämä on jo kaiken huippu. Mahdatko edes itse uskoa näihin juttuihisi? Sinähän melkoinen jeesustelija olet. Ellet peräti jeesus itse. Sissus saatana sentään...
sullahan on pinna kireellä, auttaiskohan thai-hieronta siihen, ei oo ainakaan pitka matka hierontaan :-)
Mitäs sulla nyt sit on niin vaikea uskoa, se että joku vois olla rehellinen voissa paistettu kommari vaikka ei ois mikään vitun tytön persaukinen sosiaalipummi yksinhuoltaäpiksen perheestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000039575446
Viimeksi minulla oli yhtä hauskaa anopin hautajaisissa kuin tätä hengentuotettasi lukiessa. Tästä pitäisi oikeastaan tehdä oma aloitus. Tai oikeastaan taidan tehdäkin. ;-)
edelleenkään liitty mihinkään, minen ymmärrä. Kieltämättä aikamoisessa kännissä kirjoitettu mutta silti asiaa. Mä en ole mulkku sellaisia ihmisiä kohtaan jotka eivät ole itse vielä isompia mulkkuja. Sä oot ylimielinen kaikkia kohtaan, mä vaan toisia ylimielisiä mulkkuja.
"en oo periny sentin jeesusta enkä peri. Se varallisuus kun oli kotoisin yritystoiminnasta joka kuoli vanhempien mukana. Silti oon saanu kaiken mitä halusin about parikybaseksi asti oon yrittäjäperheestä eikä mulla tuota silti mitään ongelmaa olla ns. vähempiosaisten puolella. Ja vaikka oisin eilen voittanu lotosta 5 miljoonaa niin musta ei silti tulis samanlaista vitun wannabe pikkuporvaria mitä esim. ratikkakuski ainakin kuvittelee olevansa, kait se on sitä idealisimia."
Mä olen oikeastaan aika yllättynyt. Meinaan siitä, että sä pysyit noinkin rauhallisena. Olin aivan varma, että sä ( tai jollet sä, niin sitten joku muu) takuulla räjähtäis tosta "sivistyskoti-intressi"-kommentistani...Pakkohan mun oli vähän provosoida, kun toi käsite "sivistys" ainakin on väliin tuntunut olleen sulle niinkuin punainen vaate... Ainakin mitä mun juttuihini tulee...Aina ollut arvostelemassa mun kirjoitustyyliäni ja (muka) "sivistyssanoja", joita (ilmeisesti?) "liikaa" viljelen...
Jännää kyllä, että sustakin oppii uusia puolia. Toi mitä kerroit, että oot parikymppiseksi asti saanut kaiken mitä halusit, selittää aika paljon sun asennoitumistasi. Voin paljastaa itsestäni, että itse olen ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, joka varmaan tietyillä mittareilla katsottais kovatuloikseksi, mutta toisilla mittareilla taas vähemmän. En ole aina saanut kaikkea mitä olen halunnut, joskin on kai mulle joitakin asioita elämässäni tuotu valmiina pöytäänkin sikäli, että oma häpeänihän sekin kai on, jollen aina ole ymmärtänyt niistä kiitollinen olla tai kaikkia mahdollisuuksiani viisaasti käyttää...
Sun sanomisistasi ratikkakuskille sitten. Mitä "idealismia" se muka on, että sä pidät itseäsi hyveellisempänä, kuin esimerkiksi ratikkakuskia? Mä näkisin, että lähempänä juttelus on kylläkin egoismia, kuin minkäänlaista idealismia (realistisesti)... Teillä on ratikkakuskin kanssa vain erilainen tyyli esittää asioita ja musta tuntuukin, että juuri sitä sä vaan et joko tajua tai vaihtoehtoisesti et halua tajuta. Rehellisesti.
vähän kuinka köyhistä ja rikkaista puhutaan. Äärimmäisessä köyhyydessä elävä tuskin pystyy tekemään ideologisia ratkaisuja suuntaan tai toiseen, kun seuraavasta suupalasta ei ole varmuutta.
Ilmeisesti tässä oli kuitenkin tarkoitus pohtia Suomen rikkaita ja köyhiä?
Köyhänä opiskelijana ollessani huomasin, että tietynlainen idealismi tuli "köyhyyden" sivutuotteena. Koska ei ollut rahaa, niin ei tullut kulutettua. Kulutushan on kaiken pahan alku ja juuri. Tuolloin oli helppo olla kulutuskulttuuria vastan, sitä samaa jota nyt työelämässä mukana olevana hyödynnän räikeästi.
Kyseessä ei ollut siis tietoinen valinta toimia "idealistisella" tavalla, vaan pakon sanelemasta ehdosta.
Palkkatyöläisenä valinnan vapaus kasvaa idealismin suhteen: voin valita käytänkö autoa vai julkisia, mihin tuhlaan sen kaiken mammonan jota tienaan jne, ostanko reilun kaupan tuotteita vai en (tähän ei suomalainen köyhä pysty, koska pitää ostaa halvinta) jne.
Kummalla on sitten helpompaa idealismin suhteen?
Tähän ei ole mielestäni olemassa yksiselittäistä vastausta. Köyhän mahdollisuudet idealismiin ovat rajatummat kuin rikkaalla. Onko köyhällä helpompaa vai vaikeampaa kuin rikkaalla, en osaa sanoa.