Oletteko törmänneet tilanteeseen, että kaverit jättää sinkkukaverinsa, kun löytävät kumppanin ja perustavat perheen. Toki on mukavampi kyläillä ja lomailla kaveriPARISKUNNAN kanssa, kun raahata sinkkukaveria mukana, ymmärrän. Mutta kyllähän se sattuu, kun vuosien ystävyys noin vain unohdetaan.
Aluks yritin pitää yhteyttä, mutta en halua olla aina se, joka tekee soittaa / tekstaaa / mailaa. Jossain vaiheessa sitten lopetin ja hiljaista on ollut. Päässä alkaa pyöriä ajatuksia, oliko ystävyys sittenkään todellista ystävyyttä, kun se noin helposti unohtu. Olinko tosiaan niin huono kaveri? Kolmekymppisenä ei ole enää niin helppo löytää uusia ystäviä, kuten esim. opiskeluaikana. Oisko vinkkejä?
Aluks yritin pitää yhteyttä, mutta en halua olla aina se, joka tekee soittaa / tekstaaa / mailaa. Jossain vaiheessa sitten lopetin ja hiljaista on ollut. Päässä alkaa pyöriä ajatuksia, oliko ystävyys sittenkään todellista ystävyyttä, kun se noin helposti unohtu. Olinko tosiaan niin huono kaveri? Kolmekymppisenä ei ole enää niin helppo löytää uusia ystäviä, kuten esim. opiskeluaikana. Oisko vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet oikeassa. Niin siinä tapahtuu, kun toisilla se parinmuodostus etenee, mutta toiset jäävät sinkuiksi. Sitten tippuu pois niistä kuvioista...
Kyllähän sitä omassakin elämässäni olen todistanut tätä ilmiötä, ei se ihan tuulesta temmattu väite ole.
En tiedä mistä se johtuu. Helposti tosiaan käy niin että pariutuneet kaverit haluavat viettää aikaansa niiden toisten pariskuntien kanssa, ja sinkku jää omillensa. Yleistä näyttäisi olevan.
Allekirjoitan tämän täysin no kaippa se liittyy tuohon "erilaisuuteen"??Eli elät niin erilaisissa ympyröissä kun perheellinen että oudoksuvat sinkkua siinä vaiheessa vaikka itse olisivat vasta pitkän sinkkuilun jälkeen löytäneet suhteen.Jotakin tämmöistä kai siinä on.