ett mitä rauhallisemmin aloittaa sen , niin sen mielekkäämpää se on.Alussa varsinkin, kun kunto nousee jyrkästi ylös päin, maltti on valttia.On taito olla lähtemättä lenkille, kun mieli palaa, mutt se kannattaa.HUOM! PALAUTUMINENKIN ON OSA "TREENAUSTA" !
Ja sitten,välillä on juoksijan/hölkkääjän hyvä tehdä muitakin harjoitteita, uida, sauvakävellä, kesällä varsinkin pyöräillä,hiihto talvella, rullahiihto sulamaan aikaan onhan näitä.
tv. 54v harrastelija, 25 maraa juossut "ikiliikkuja".
Ja sitten,välillä on juoksijan/hölkkääjän hyvä tehdä muitakin harjoitteita, uida, sauvakävellä, kesällä varsinkin pyöräillä,hiihto talvella, rullahiihto sulamaan aikaan onhan näitä.
tv. 54v harrastelija, 25 maraa juossut "ikiliikkuja".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täytyy kumminkin muistaa, se että kun harrastaa muita lajeja, niin ne voi haitata juoksua, koska eri lihasryhmät kiristyy. Esim jos pyöräilee paljon niin siinä lonkan koukistjalihakset voi kiristyä joka puolestaan haittaa juoksua.
Juoksijaksi tullaan juoksemalla ja hiihtäjäksi hiihtämällä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta on käytännössä todettua, ihan itse vieläpä vuosien aikana. Vain peruskuntokaudella voi sekoittaa lajeja keskenään, mutta tosiharjoittelun ollessa kyseessä on lajinomaisuudella valtavan suuri painoarvo.
miten kannattaa toimia. Jos haluaa hyvän maratontuloksen niin silloin pitää panostaa juoksuun. Jos tavoitteena on hyvä kunto silloin monipuolisuus lajeissa voi olla hauskempaa ja todennäköisesti fyysinen rasitus monipuolisempaa. Henkilökohtaisesti (50 v. myöhäisherännyt kuntoilija) juoksen ympäri vuoden (1700 km), talvella hiihdän (1000 km), kesällä rullaluistelen (1000 km) ja väliin kuntosalilla yritän hidastaa kataboliaa. Maratontulos olisi varmasti parempi jos panostaisi enemmän juoksuun, erikoisesti kesällä. Mutta kun tuo rullaluistelu kesällä on myös niin kivaa...
Itekin joskus pelkästään juoksin. Sitten tuli jatkuvaa vammakierrettä, joten oli pakko keksiä jotain muuta. Sittemmin olen juoksun lisäksi mm. hiihtänyt, pyöräillyt. Harrastamisesta on tullut paljon mielekkäämpää, kun kroppakin on kestänyt.
Juokseminen oli kivaa, mutta mielestäni kuntoilijatasolle ei kuulu jatkuva vammakierre. Noh, olihan juoksemisessa oma viehätyksensä, etenkin pitkät pk-lenkit ja maratonit on jääneet mieleen.
Pidetään ittemme liikkeellä!
Jos haluaa olla hyvä jossain lajissa, niin on annettava sille 100% itsestään. Silloin kaikki muut lajit ovat sivulajeja, ja vaikka niitä harjoittelussa mukana olisikin, niin ne ovat siinä vain ja ainoastaan päälajissa kehittymisen vuoksi. Kun itse hiihdän tai pyöräilen, niin ajattelen koko ajan mitä hyötyä tästä on minulle juoksua ajatellen. En yritäkään hiihtää tai pyöräillä nopeasti, koska tiedän etten ole niissä ollenkaan hyvä, vaan lähinnä nautin maisemista..
Joukkuelajissa on myös yksilöurheilijan taidoilla merkitystä.
Suuri onnistumisen tunne tulee kun pystyy hyvällä ratkaisulla mahdollistamaan yhteisen menestyksen.