antaa. Vituttaa suoraan sanottuna. Siis että toinen roikutti mua. Kehui että meidän suhde kestää eikä petä, enkä saa itsekään pettää, että tää on tässä sitten.
No kuinkas paljastuikaan, itse sitten meni pettämään. Sanoi, että oli pakko katsoa se toinenkin tyyppi, joka oli vireillä, jos siitä jotain tulisi. Niin ja minut piti kiinni, valehtelemalla, kun tiesi että minullakin oli eräs toinen kiinnostuksen kohde kimpussa.
Niin nyt minullla on se syyllisyystaakka sitä toista mun potentiaalista kiinnostuksen kohdetta kohtaan. Olen tämän vielä kertonut nyksälle, että mua kiinnostaa nyt kyllä katsoa omatkin korttini sitten loppuun saakka kun hänkin niin teki ja vielä epärehellisesti. Joo ja nyksä itkee että se on sitten loppu jos niin teen, jos edes tapaan ao. henkilöä.
Pitäisikö minun vain itsekkäästi tehdä sama vai antaa anteeksi, kun toinen vannoo että se hänen kokeilunsa oli aivan turhaa.
Niin mikä on oikein ja mikä väärin. Lisäksi kun tässä painaa, että toinen tietty vituttaa epärehllisyytensä takia ja toinen on tavallaan puhdas, joten virhearviointiinkin on aika suuri mahdollisuus.
Vitun vittu ollako tässä nyt vai ei. Hyviä ominaisuuksia löytyy molemmista ja niitä huonojakin. ei riitä laskutaito nyt pohtimaan paremmuuksia etc....
Ehkäpä jos tutustuisin kunnolla siihen toiseen niin sitten selviäisi enemmän.
vituttaa tällänen pelaaminen. Mulle olis nyksä kelvannut jos se ei olisi säätänyt tätä kaikkea paskaa mun niskaan. ehkä kai tai en nyt enää tiedä kun tämä muuttaa tän tasapainon
No kuinkas paljastuikaan, itse sitten meni pettämään. Sanoi, että oli pakko katsoa se toinenkin tyyppi, joka oli vireillä, jos siitä jotain tulisi. Niin ja minut piti kiinni, valehtelemalla, kun tiesi että minullakin oli eräs toinen kiinnostuksen kohde kimpussa.
Niin nyt minullla on se syyllisyystaakka sitä toista mun potentiaalista kiinnostuksen kohdetta kohtaan. Olen tämän vielä kertonut nyksälle, että mua kiinnostaa nyt kyllä katsoa omatkin korttini sitten loppuun saakka kun hänkin niin teki ja vielä epärehellisesti. Joo ja nyksä itkee että se on sitten loppu jos niin teen, jos edes tapaan ao. henkilöä.
Pitäisikö minun vain itsekkäästi tehdä sama vai antaa anteeksi, kun toinen vannoo että se hänen kokeilunsa oli aivan turhaa.
Niin mikä on oikein ja mikä väärin. Lisäksi kun tässä painaa, että toinen tietty vituttaa epärehllisyytensä takia ja toinen on tavallaan puhdas, joten virhearviointiinkin on aika suuri mahdollisuus.
Vitun vittu ollako tässä nyt vai ei. Hyviä ominaisuuksia löytyy molemmista ja niitä huonojakin. ei riitä laskutaito nyt pohtimaan paremmuuksia etc....
Ehkäpä jos tutustuisin kunnolla siihen toiseen niin sitten selviäisi enemmän.
vituttaa tällänen pelaaminen. Mulle olis nyksä kelvannut jos se ei olisi säätänyt tätä kaikkea paskaa mun niskaan. ehkä kai tai en nyt enää tiedä kun tämä muuttaa tän tasapainon
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyvin oot pohtinu tota epätasapainoa.
itsellä kokemus vuosien takaa: puoliso petti ja annoin "anteeksi". mutta vuodet kului epätasapainossa, se hierti suhdetta. vaik asia puhuttiin puhki, ei auttanut. hänellä syyllisyys ja minulla alemmuudentunne..molemmilla paha mieli. kunnes se päivä tuli, että kostin. siitä uusi kriisi, mutta oma ja puolison olo parani ja liitto jatkui. mut kuinka ollakaan, kierrehän siitä alkoi, kun piti puolison taas lähtä "korottamaan" ja jälleen oltiin epätasapainossa. erohan siitä leikkimisestä ajan mittaan tuli.
listaa plussista ja miinuksista, ei henkilö ole sinulle oikea, etkä sinä ole rakastunut. Kumpikaan näistä henkilöistä ei ole sinulle erityisen tärkeä. Jätä molemmat kortit katsomatta.
Jos olisi oikeasti vahva ja syvä yhteenkuuluvuus, ei tuollaisia tarvitsisi laskeskella.
Olen ao. henkilön tuntenut noin 3 vuotta. yritetty vältellä jotenkin toisiamme. Mutta jostain syystä, aina vain pulpahtaa tarve olla yhteydessä ja tietää miten toisella menee etc...
Sitten on pakko aika ajoin nähdä ja kelata tapahtuneet asiat. Välillä matka repeää todella pitkäksi ja yhteisymmärryksen löytyminen on vaikeaa, mutta kokemukset jaetaan. Välillä tuntuu, että pitäs tosiaan juosta toista karkuun. Niin ja sitten onkin mentävä, kun on asiat kelattu, kokeilemaan jotain uutta, kai jotta on taas kerrottavaa.
Niin ja aina kaikki suhteet on muut menneet jostain syystä poikki.
Niin kai se tämä on enemmän ystävyyttä sitten, koska tähän suhteeseen ei ole liittynyt koskaan seksiä.
Toinen suhde alkoi seksistä, joten sen rakentaminen, on ollut kuin kiipeäisi perse edellä puuhun. Mutta tie on tasoittunut matkan varrella, ja yhteisymmärryksen löytyminen on ollut ajoittain liiankin helppoa. Sitten taas elämän tarpeet ja halut ovat aivan eri planetoilta. Ettei saa sovitettua niitä yhteen, kun molempien "projektit" vaativat toiselta varmaan 80 % yhdessä olon.
muijalles kerta se ensin petti sua.teiän suhde on jo selvästi finito kun se kerran petti. Jos rakastaa toista oikeesti, ei petä missään tilanteessa. Mut sulla on oikeus nyt kokeilla sitä susta kiinnostunutta, kerta se ei oo vielä sua pettäny.
Mut naiset on just tommosii, aina ne pettää, ne antaa ihan jokaiselle kuka vaan jaksaa vähän niitä vongata, aina ne "rakastuu" ja sit ne antaa.
Nyt vain lupaat, että annat anteeksi etkä tee mitään sen toisen kanssa. Samaan aikaan virittelet täysillä peliä.
Kun se sitten lopulta paljastuu, nostat kytkintä.
Toivottavasti oppii jotakin.
ja samalla järkätä oma elämä raiteilleen. eiköhän tuo ota opikseen, ettei seuraavaa sitten petä, kun kolisee omaan nilkkaan. vaikka on se kaikkia aikaisempiakin poikakavereitaan pettänyt, joten tuskin se mitään oppii. Blondi mikä blondi.
välttämättä mitään muuta opettaa kuin vain jatkamaan koston kierrettä sitten taas eteenpäin... Tämähän on erinomaisen hyvin nähtävissä koko kansan suhdekartastossa. Kukaan ei voi enää luottaa keneenkään, kun jokainen on saanut niin monesta suunnasta nenilleen. Sekös sitten on kivaa?