tai naista myöntää tekemäsi virheet? Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?
Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?
Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?
Oletko itse luotettava?
Oletko koskaan pettynyt ystävääsi? Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?
Tällaista tällä kertaa...
Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?
Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?
Oletko itse luotettava?
Oletko koskaan pettynyt ystävääsi? Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?
Tällaista tällä kertaa...
Vastaukset 47
Vanhimmat
Onko sinussa miestä myöntää tekemäsi virheet?
-On
Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?
-Riippuen asioiden laadusta, jos sanoo tekevänsä juuri siten ja seinä tulee vastaan kun tekee miten on sanonut. Olisi kuitenkin tyhmää rikkoa seinä, jos ohikin pääsee.
Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?
-Jälkimmäinen
Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?
-On
Oletko itse luotettava?
-Mielestäni olen.
Oletko koskaan pettynyt ystävääsi? Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?
-90 % ns. ystävistä pettänyt luottamukseni, enkä sen jälkeen ole katsonut heitä ystävikseni vaikka hengailtu yhdessä senkin jälkeen.
Tällaista tällä kertaa...
Niinpä niin "tälläista tällä kertaa" YT:stä
http://www.youtube.com/watch?v=BgFiRU9xYYs
on selkärankaa :)
Oliko tuossa uutisessa joku juju? Miulta meni kait ohi, vaikka katsoin alusta loppuun...
"Tällaista tällä kertaa",kirjoitin YT:n hakuun samat sanat ja valitsin umpimähkään.
Ei sen suurempaa jujua.
Aattelin jo että olen tyhmistynyt entisestään ;)
outoja oivalluksia.
Googlettamalla "Outoja oivalluksia" tärppäsi hyvin:
http://www.radikaali.net/foorumi/aihe/704
on monesti niitä parhaita ;)
nyt kuitenkin aion lähteä töihin, jotta saisi alta pois hankalat ja likaisimmat työt.
Hyvää päivänjakoa :D
työpäivää :)
riemu repesi kun joku fiksu oli vienyt imurin pois. Ei siis mitään tapoja, onneksi oli jätetty harja ja rikkalapio jotta sai suurimmat hiontapölyt pois.
Nyt siis on likaset työt tehnyt, nyt syönti ja kuuden jälkeen tekemään pohjamaalaukset, jotta huomenaamuna pääsee tekemään loppukittaukset.
Sitten onkin koko loppu maanantaipäivä, ettei ole mitään mitä tehdä.
pahasti pääsi käymään että imuri katosi...
Noh, nauti vapaasta maanantaista, niin miekin aion :)
"..tai naista myöntää tekemäsi virheet?"
- Kyllä. Joskus kuitenkin tekemäni tai sanomani ovat jonkun muun mielestä virheitä, mutta eivät minun omasta mielestäni.
"Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?"
- Yleensä. Joistakin asioista voin sanoa niiden olevan väärin, mutta teen silti niin. En ole ollenkaan täydellinen.
"Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?"
- No siis tottakai haluan ystävien mielistelevän ja puukottavan selkään, heh. Arvostan ihmisiä joiden kanssa voi olla eri mieltä ja silti ystävä. Tämä muuten onnistuu helpommin miesten kuin naisten kanssa. Suoraan sanominen ei saa tarkoittaa sitä että täräyttää asiat ilmoille täysin harkitsematta ja loukkaa toisia ihan vaan sillä että katsoo oikeudekseen olla suorasanainen. Rehellinen voi olla ilman karkeutta ja töykeyttäkin.
"Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?"
- En yleensä kerro ihmisille kovin henkilökohtaisia asioita.
"Oletko itse luotettava?"
- Melko luotettava. En kerro asioita eteenpäin.
"Oletko koskaan pettynyt ystävääsi?"
- Olen kai, ei muistu yksittäisiä tapauksia nyt mieleen.
"Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?"
- Mulla ei kaiketi ole ollut tuonsuuntaisia ongelmia ihmisten kanssa, kun ei tule mieleen.
täsmensit tuota suoraan sanomista. Tietenkin asiat voi sanoa suoraan myös loukkaamatta toista. Tätä juuri ajoin takaa.
En itsekään kerro kaikkea itsestäni kuin hyvin harvoille tai en ainakaan ihan ystävyyden alussa. Tavallaan rakennan luottamusta pikkuhiljaa.
Täydellinen ei ole kukaan tässäkään asiassa. Olen itsekin toiminut väärin joskus. En ole pettänyt luottamusta mutta olen odottanut liikaa siinä asiassa että minuun luotetaan (jotkut avautuvat vielä hitaammin kuin minä).
mä pystyn myöntämään olevani väärässä, jos mielestäni olen väärässä. Joskus vain tästä on oltu eri mieltä, ja silloin anteeksipyyntöä ei taasen tule.
Ystävistä on tärkeä tietää minkälaisia nämä ovat. Paskanpuhujat voi toki pysyä ystäväpiirissä, kunhan nämä ensin tunnistaa. Silloin tietää minkä suodattimen kautta puheet pitää käyttää. Oikeasti vaikeina hetkinä hyvin harva ystävä seisoo oikeasti vierellä, sillä vaikeat hetket ovat kuluttavia ja vaativat oikeasti ajan ja työn panostamista. Eli en odota että kovin moni tuossa tilanteessa rinnalla olisi, jokainen joka jää on positiivinen yllätys.
Ei. Yksi syy miksi kirjoitan täällä. Olen huomannut sen että tuntemattomille on helpompi avautua ja kertoa asioita, kuin tutuille vaikka viime aikoina on alkanut löytyä ihmisiä jolle itseni yllättäen olen aika paljon itsestäni kertonut.
Pidän turpani kiinni niistä asioista joista pyydetään olemaan sanomatta, tai jotka itse tunnistan sen verran arkaluontoiseksi ettei niitä todennäköisesti toivota kuulutettavan kaikille kirkonkylällä.
En tiedä olenko pettänyt. Kukaan ei ole ainakaan sitä sanonut tai tuonut käytöksellään esiin, eli toivottavasti en. Olen yrittänyt elää niin että sanoilla ja lupauksilla olisi merkitystä ja että ne pitäisivät, sillä juuri päinvastaisen mallin olen saanut toisen vanhempani kautta joka on tuonut esiin sen miltä jatkuva lupausten rikkominen tuntuu.
Mun mielestäni luottamus on tärkein asia, oli kyseessä sitten ystävyys tai parisuhde, ja jos sen menettää niin sitä ei enää saa takaisin. Aika paljon voi korjata, aika monelle asialle voi ummistaa silmät tai ymmärtää, mutta kun luottamus menee niin silloin menee kaikki muukin.
tuntemattomille avautuminen on muuten aika jännä asia. Olen itsekin huomannut kertovani esim. täällä asioita joista en välttämättä ole puhunut niin avoimesti lähipiirilleni. Se on oikeastaan aika rohkeaa miulta itseltäni. Koska olen aiemmin ajatellut että miun täytyy tuntea ihminen ensin tosi hyvin että uskallan kertoa asioitani. Mistäköhän se johtuu että tuntemattomillekin uskaltaa avautua?
se riippu aina ihmisestä, mutta itse koen sen niin että tuntemattomat eivät odota mitään eikä näille ole muodostunut minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä minkälainen ihminen "todella" olen. Ei ole mitään sellaista mielikuvaa jonka voisit rikkoa, ja jonka rikkoutuminen voisi vaikuttaa siihen suhteeseen. Toisaalta taas tuntemattomille avautumisessa posiitiivista on se että silloin kun meno muuttuu epämiellyttäväksi, voit lähteä yksinkertaisesti pois. Näin se mitä olet sanonut ei pääse koskaan satuttamaan tai haittaamaan elämää netin ulkopuolella, ellet ole itseäsi kovin tarkasti täällä yksilöinyt.
Netti on muutenkin hyvä siinä mielessä että täällä saa tietynlaisen anonyymiteetin ja siten voi olla juuri sitä mitä todella on. Kun menee ovesta ulos, kohtaa joka puolella odotuksia, ennakkoluuloja, vaatimuksia, käyttäytymissääntöjä yms. mutta täällä taas on sitä mitä on kirjoitustensa kautta tuonut esille. Nimenomaan se epävarmuus siitä kirjoittaako kirjoittaja todellisesta "minästään" vai keksiikö juttuja päästä ja provoisoi, tarjoaa juuri sen vapauden olla mitä todella on ja kertoa henkilökohtaisista asioista, joista ei välttämättä tosielämässä ole kenellekään puhunut.
Olen huomannut sen että riittää että asioista kertoo jollekin, vaikka tämä joku ei pystyisikään asiaa ja ihmistä toisiinsa yhdistämään. Silti se on sanottu jollekin ja siten se on ulos omasta "systeemistä".
tuo hyvin sanottu :)
Sisällään ei ole hyvä hautoa mitään pidemmän päälle...se asian kertominen helpottaa jo sinällään kummasti. Olen samaa mieltä.
myöntämään virheitäni, mut nykyisin pääosin kyllä.
Mul ei oikein ole mielisteleviä ystäviä, kyllä ne sanoo sen mitä ajatteleekin. Sukulaiset on sitten taas toinen juttu, mut niitä ei voi valita, voi ainoastaan valita sen, että kuinka paljon viittii olla tekemisissä ja kuinka paljon viittii omista asioistaan kertoa.
Ja onneksi luoja on suonut mulle hyvän, mutta valikoivan muistin. Pystyn unohtamaan ja anteeksiantamaan asian kuin asian, tai tähän saakka vielä ei ole tullut sellaista asiaa esiin, jonka vuoksi olisin ystävyyssuhteen katkaissut lopullisesti. Ja se on kannattanut.
olen luotettava, tai miten sen nyt sit ottaa...avokin kans eletään sellasessa symbioosissa, että kyllä me lähes kaikki asiat keskenämme jaamme...että jos joku mulle sanoo, että älä kerro kenellekään, ni kyllä mä silti suurella todennäköisyydellä akalle asiasta kerron.
Mut sit muissa asioissa luotan yhteen jos toiseenkin ystävään, mut kenessäkään en kaikkiin asioihin. Ja ku sekin on niin valitettava totuus, että ihmisillä on niin paljon pelkoja ja ennakkoluuloja, ettei ihan väkisin viitti kaikista asioista sellaisten kanssa keskustella joista jo etukäteen tietää, etteivät kykene asiaa käsittelemään.
myös niin, että joku ystävä tietää jotkut asiat miusta ja joku toinen toiset jutut. Kaikille en välttämättä kerro kaikkea ja syy on juuri se, että eri ihmiset käsittelevät eri asioita eri lailla. Yleensä riippuu paljon siitä millaisia asioita ystävä on itse kokenut.
Oma puoliso on miullekin se jolle kerron kaiken tai jos hänelle en kerro, niin en kerro kellekään :)
"Onko sinussa miestä tai naista myöntää tekemäsi virheet?"
Yleensä on. Miestä.
"Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?"
Seison sanojeni takana ja yleensä toimin kuten sanon. Hmm...
"Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään)"
En todellakaan. Enhän itse tuntisi näitä ns. ystäviäni tuolloin ollenkaan.
"vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?"
Ehdottomasti. Tai vaikkei niin suoraan sanoisikaan, niin ei ainakaan mielistelisi.
"Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?"
Nojaa. On varmasti sellaisia joille halutessani voin kertoa ihan mitä tahansa, varmaan sellaisiakin (yksi tulee ainakin mieleen) joilta tieto ei lähtisi leviämään jos joku nyt niin ihmeellinen asia olisi kerrottavaksi, mutta harvoin koen tarvetta moiseen. Normaalisti ehkä ripottelen eri tietoja eri ihmisille.
"Oletko itse luotettava?"
-
"Oletko koskaan pettynyt ystävääsi? Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?"
Enpä tiedä. Ystävä on aika vahva käsite, itse ehkä puhuisin kavereista, hyvistä kavereista, tutuista ja puolitutuista. En varmaan mitään kunnon ohareita ole tehnyt. Jotain pientä on varmaankin ajattelemattomuuttaan tullut tehtyä, mitä sattunee kaikille. Onko luottamus kadonnut kokonaan, niin ei.
Oletko luotettava? Tuosta tekstistäsi voisi päätellä että olet :) Etkö itse tiedä?
Muut arvioikoon parhaaksi katsomallaan määreellä.
Pitää sitä ihmisillä jotain pähkäiltävää olla ;)
... arvostan sellaista ystävää, joka täräyttää suoraan ajatuksensa ja tosiaan seisoo rinnalla vaikeina hetkinä. Tämä kyllä vaatii myös sen, että toinen osapuoli ei vetäise herneitä nenäänsä, kun sitä suoraa tekstiä tulee :)
Ja sellainen ihminen on, parhaana ystävänä. Jolle voi kertoa kaiken ja tiedän, että ne jutut pysyvät vain meidän välisenä. :) Ja se mitä hän on minulle, olen minä hänelle.
Kerran, jo vuosia sitten eräs ystävistäni petti luottamukseni ja sen jälkeen en kyllä enää luottanut. Tekemisissä oltiin ja ollaan edelleen, mutta mitään sellaista en hänelle kyllä kerro, jota en haluaisi muiden tietävän.
PS: Täällä olis kaikille haluaville niin paljon lunta, että ei saa ulko-ovea kohta auki.. ja ikkunoista ei nää kohta ulos, kun on pyryttänyt ikkunatkin lumenpeittoon :)
itse vähän sellainen, että möksähdän vähän kun joku sanoo suoraan (jos ei osaa sanoa rakentavasti) mutta vähän aikaa sulateltuani huomaan sanojan olleen oikeassa tai jos ei ole, niin saa samalla mitalla takas :)Ystävien rehellisyyttä ja suorasanaisuutta arvostan.
Lunta tulee joo ja tuulee...pitäiskö käydä talviunille :) ?
... mutta on sit sellasia ihmisiä, jotka ei vaan sulata sitä mitä niille sanoo, ennenkuin tosi pitkän ajan jälkeen :) Kokemusta on tämmösestä ns. ystävästä ja suuresta suustani.. Sit ei oikeestaan mistään tullutkaan enää mitään, kun joutu alkaa varomaan sanojaan.
Käydään vaan talviunille. Mulla on vielä nostokielto ja käden rasituskielto voimassa.. mitenhän mä käytännössä sovellan sen tohon lumimäärään? :)
tosiystävälle pitää pystyä kertomaan asiat. Aika huono juttu jos joutuu varomaan sanojaan.
No voi ei... Tarvitset varmaan jonkun apua. Lumityöt on aika rankkaa puuhaa,etenkin jos nuoskalunta.. Älä nyt mene telomaan kättäsi lisää.
...täytyy vaan sitten yrittää ottaa rennosti sen jälkeen ja rauhoitella kylmällä ja lääkkeillä. Tai tehdä vähän kerrallaan, sen minkä pystyy :)
Ei hätää :)
Olet niitä ihmisiä jotka pitäis kipeenä sitoa sänkyyn, ettei reuhota pitkin pihoja :D
... ja sit mä oon niitä ihmisiä, jotka ei kehtaa mennä pyytää apua puolitutuilta. :)
vähän lähempänä, niin tulisin tekemään siulle ne lumityöt..Se on hyvää liikuntaa :)
En miekään kehtaa ihan keltä vaan...yritän pärjätä aina itse vaikkei edes tarvitse. Ehkä opin joskus pyytämään sitä apua. Tosin yksi uljas ritari elämässäni on aina valmis auttamaan, joskus vähän liikaakin (mutta kun asuu sen kanssa, niin pitää koittaa kestää) :)
"Onko sinussa naista myöntää tekemäsi virheet?"
-Yleensä on.
"Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?"
-Siihen parhaani mukaan pyrin.
"Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?"
-Ystävä sanoo suoraan eikä vain aina sano sitä minkä ajattelee toisen haluavan kuulla. Itse ainakin puhun niin suoraan kuin tarpeelliseksi katson enkä vääristele omaa mielipidettäni miellyttääkseni ketään (tosin en ala ehdoin tahdoin loukkaamaankaan) ja tämän ystävät tietävätkin ja samanlaista rehellisyyttä heiltä odotan itseäni kohtaan.
"Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?"
-On yksi jolle voin kertoa aivan kaiken (jos niin haluan) ja kolme joille voin kertoa lähes kaiken, eikä ne asiat leviä eteenpäin.
"Oletko itse luotettava?"
-Pyrin olemaan.
"Oletko koskaan pettynyt ystävääsi?"
-En ainakaan tuollaista tilannetta muista.
"Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?"
-Ehkä joskus yläaste-aikoina, oikeastaan kavereita ne on silloin olleet. Nämä läheisimmät ystävät on olleet ystäviä jo vuosikausia enkä kovin helpolla ketään niin lähelle päästä,että osaisin ystäväksi kutsua. Rima on korkealla, tässäkin asiassa.
sanojen takana seisominen...Tuli vaan mieleen, että omien lasten vanhempana siinäkin on varmaan joskus vähän parannettavaa. Mutta parhaansahan sitä tekee :)
Rima on korkealla täälläkin...en sitten tiedä oleko joskus vähän liiankin ehdoton..
Ymmärrän toki aloituksesi pointin, mutta kuka oikeasti tunnustaisi tällaisessa kyselyssä olevansa paskahousu? Tämä on vähän sama kuin pyytäisit lasten- ja vaimonhakkaajia linkittämään kuviaan nettiin.
*kröh*
Pitäiskö olla ylpee?
ota liian vakavasti... Ehkä halusin vain lukea muiden ajatuksia tästä aiheesta omista syistäni joita en kerro ;)
Joskus jonkun toisen sanomana asiat avautuu itselle paremmin vaikka puhuisi puuta heinää...Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.
En minä tätä kovin vakavasti ota. Harva vain tunnustaa edes itselleen omia huonoja puoliaan, vaikka ne miten inhimillisiä olisikin. Sitäpaitsi samaan asiaan on usein eri näkökulmat riippuen osapuolesta.
tiedossa se, ettei kaikki tunnusta edes itselleen huonoja puoliaan. No mie tunnustan, että huonoja puolia löytyy ainakin miusta.
Ja asioihin on eri näkökulmia eri ihmisillä. Sehän tästä mielenkiintoista tekeekin.
:)
tai naista myöntää tekemäsi virheet? Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?
-Kyllä. Tapanani on aina etsiä vikaa ja syytä itsestäni ja vasta sen jälkeen kääntää katse toisiin.
Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?
-Vihaan ja halveksin myötäilijöitä ja mielistelijöitä. Selän takana puukottavat ovatkin jo ihan paarialuokkaa joihin päin ei meinaa viitsiä edes sylkäistä.
Suoraansanominen on ainoa oikea tapa.
Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?
-Ehkäpä yhdestä voisin niin kuvitella.
Oletko itse luotettava?
-Kyllä
Oletko koskaan pettynyt ystävääsi?
-Olen. Monesti
Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan? Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?
-On ja en taatusti. Minun kanssani on vain yksi mahdollisuus ja jos sen kusee niin se on voivoi.. ei tarvi mun eteen tulla vinkuun. Sellaista halveksin vielä enemmän.
Minä olen todella jyrkkä tyyppi, ja anteeksiantoja sun muita inhimillisyyden ymmärtämisisä saa etsimällä etsiä. Että mua korpee jo pelkkä ajatuskin jostain selän takana pettävästä selkärangattomasta vässykästä, jota pitäisi vielä senkin jälkeen ymmärtää. No way.
Niin ja toi inhimillisyys on mulle kirosana. Että sekin vituttaa. Toiset sekoilee vailla järkeä ja moraalia, ja sitten vinkuu että anna anteeksi kun mä olen niin inhimillinen.. jaiks!
Sori mutta mä en ole inhimillinen enkä hyväksy niitä vässykkäpiirteitä toisessakaan.
Selittelijät ja toisten syyttelijät on mulle ihan hirveetä myrkkyä. Voisin ehkä kuvitella antavani vaikka pettämisen anteeksi (tosi harvinaista) mutta vain jos se ensinnäkin heti tapahtuman jälkeen kerrotaan mulle rehellisesti, ja tuumataan että nyt tuli itse tehtyä moka. Pikkuisenkin jos haetaan syyllisiä jostain muualta tai yritetään salata tapahtuma, niin se on moro samantien.
Teen itse ja vaadin että toinen toimii samalla tavalla minä. Eli ensiksi mietitään mitä sanotaan ja tehdään, ja sen jälkeen seistään niiden sanojen ja tekojen takana vaikka luotisateessa. Kaadutaan vaikka saappaat jalassa mutta vastuu on kannettava.
taitaa olla terästä :)
Se on mun paras puoli ja vahvuuteni, mutta myös samalla heikkouteni ja hankaluuksien aiheuttaja.
Mä en saa pidettyä naamaani ummessa edes siinä tilanteessa kun tiedän että tulee vaikeuksia. Mä sanon missä ja koska vaan mielipiteeni ja seison sen takana vaikka metsään menisin. Usein menenkin. Mä en osaa valehdella enkä heitellä valkoisia valheita. Ne on mulle todella vaikeita, ja sen taidon puuttumisen takia olen usein kusessa.
Hyvä esimerkki viime viikolta. Leikitään että multa kysyttiin että tulitko kävellen vai dösällä. Tiesin että jos sanon kävellen, niin saan rahaa dösälippua varten. Sanoin että tulin dösällä enkä saanut rahaa. Jälkeenpäin mulle vittuiltiin, että olisit tyhmä sanonut että tulit kävellen, kukaan ei olisi sitä tarkistanut. Mutta kun ei voi niin ei voi.. se tulee automaattisesti jostain selkärangasta.
Sillä sitten ollaan taas ilman. Vituttaa kuin pientä oravaa. Mä olen tyhmä enkä ikinä opi.. ei tuolla tyylillä suosta nousta vaan pitäis valehdella, manipuloida, huijata, kusettaa, jyrätä heikommat alle yms.
Mä olen ansainnut kurjan kohtaloni mutta voinhan sentäs kuollessani köyhänä vaivaistentalossa lämmitellä ajatuksella että olin ainakin rehellinen, suoraselkäinen ja kunniallinen :)
Niin ja kun miettii, niin sen kuvitteellisen dösälipun hinnankin olin lainannut eli tavallaan se raha olisi silti mulle kuulunut. Muttajoo.. mitäs näistä. Menneet on menneitä eikä niitä kannata enää murehtia :)
Taidat olla rehellisin ihminen jonka tiedän jos et edes joskus pientä valkoista valhetta lipsauta :)
Sekin kyllä on. Olen kyllä yrittänyt opetella sitä. Viimeksi vetäsin valkoisen valheen tyttären opettajalle, ettei tytär joutunut vaikeuksiin pikkuasian takia :)
Vaikeampaa mun on omaneduntavoittelun takia höpistä omiani vaikken nyt valkoisia valheita ihan niin pahoina edes pidä.
Että kyllä niitä lipsahtelee. En ole täydellinen :)
lasten takia siirtää vaikka vuoria :)
Siusta saisi varmaan hyvän ystävän :)
"Onko sinussa miestä tai naista myöntää tekemäsi virheet?"
- Vähän heikko laji mulle. Myönnän ne itselleni, mutta muille sitä onki vaikeempi myöntää.. :(
"Seisotko sanojesi takana, eli toimitko kuten sanot?"
- Tää puolestaan onnistuu aika hyvin.
"Arvostatko enemmän ystäviä jotka esim. mielistelevät olemalla kanssasi samaa mieltä asioista (ja ehkä selän takana puukottavat selkään) vai arvostatko sitä että ystävä sanoo suoraan ja seisoo rinnallasi vaikeinakin hetkinä?"
- En mä tiiä, ei mulla oo oikeita ystäviä...enää. Vittuunnuin viimeiseenkin. Jos ei jätkällä oo mitään positiivistä sanottavaa mistään koskaan, niin mä en jaksa kuunnella.
"Onko sinulla lähelläsi ihmisiä joille voit kertoa lähes kaiken ja tiedät että ne asiat pysyvät teidän välillänne eivätkä leviä?"
- Ei oo. No ehkä broidi, mutta ei sen kaa oo oikein luontevaa keskustella syvällisistä asioista... Tuntemattomat on tuohon tarkoitukseen parhaita.
Oletko itse luotettava?
- Jep.
"Oletko koskaan pettynyt ystävääsi?
- Ei tule mieleen.
"Onko luottamuksesi ystävääsi kadonnut koskaan?"
- Joo
"Jos on, voitko enää olla ystävä hänen kanssaan?"
- Joo
vastaus :) Saat virtuaalihalin siitä hyvästä ;)