heips kaikille, olen 35v nainen ja ihastuin mieheen ja tein sen aloitteen kun hän oli niin ujo, mut homma ei toiminu pidemmälle päälle, ja kaveri meni lukkoon. ja nyt olen jälleen kerran kiinnostunut toiseen kaveriin ja hän näyttää siltä et on kiinnostunut, ja kissa hiiri leikkiä olemme jo pari kk tehny, mut en millään uskaltaisi taas mennä jakysyä treffit, mul on kuitenkin itsekunnioitusta naisena en haluaisi tulla loukatuksi taas:( mitäs voi selvitää tätä asiaa sittenkin?? Apua!!
tein kerran aloitteen, ja kadun siitä:(
loppunelämääni asti
232164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kysy itseltäsi; mitä menetit sillä ensimmäisellä kertaa kun sinut torjuttiin? Mitä koit että se oli niin kauheaa ettei sitä riskiä voi ottaa uudelleen?
Mitään ei voi voittaa jos mitään ei riskeeraa, ei pelaamalla kissaa ja hiirtä tule hyvää suhdetta kuin tuurilla :D kyllä sena sian eteen on syytä ihan suunsa avatakin. Joskus ihmiset rakastuvat toisiinsa, joskus eivät, joskus vain toinen muttei toinen. Se on elämää ja siihen on syytä tottua, tai totuttaa itsensä pakolla.
Tuntemus torjunnasta on hetkellisesti kamala, mutta ota ja mieti ihan todella, mitä sinä siinä menetit? Ja kannattaako hyvä tilaisuus ohittaa koska pelkäät saman tapahtuvan uudelleen?
***
kiitos oikein paljon tosta neuvosta, tuli jotenkin vähän helpotusta, ja yritän tämän kerta ottaa asiat rauhallisesti,odotan vielä vähän aikaa jos hän ei tee mitään, niin minä teen asialle jotain, olen avoin ihminen ja vähänkin rohkea, mut ekalta kerralta tuli niin paha olo, tarviin aikaa et tekisin uudelleen saman asian:)
Kiitos:-)
Ja jos helpottaa yhtään enempää, melkein kaikki meistä tietävät miltä se tuntuu, ja kuinka kipeästi se kirvelee eikä ikinä unohdu. Hyvä asia taas on se että noista ikävistäkin tunteista voi ottaa hyödyn irti, ja niitä voi vähän pehmentä analysoimalla vähäsen. Ja miettimällä mistä tunne tulee, onko silel todellisuudessa pohjaa vai onko se VAIN tuntemus, onko siitä jotain hyötyä vai pelkkää haittaa. Tunteidenkin suhteen on hyvä välillä ottaa itse ohjat eikä antautua niiden vietäväksi.
Rohkeus on sitä että tiedostaa riskit, mutta myös sen että joitakin riskejä on vain otettava suuremman palkkion toivossa.
Uteliaisuudesta, miten tulkitsisit tuota tunnetta jota yrität välttää? Miksi se koski, ja miten? Ylpeys kolahti, nolattiinko sinut tilanteessa ja kenen silmissä?
***
minua koski sitä kun hän sanoi mulle että tykkää musta ja olen hänen mielestään ihanaa nainen mut kun hän ei pysty vaan selittää miksi ei halua jatkaa!! se oli aika outoa miten mies ei voi selittää aisaa, hän ajatelee mua ja kyllä tykkääkin mut kun ei vaan voi sitoutua helposti, ja sen takia jätti koko suhde välin, eikä enää puhumme asiasta mitään, ei kenenkään edessä nolaanu mua koskaan, vaan meidän kahden väli oli se juttu, mut kun mä taas tykkäsin ja haluusin olla sen kaa, mut mies ei tajuu mitä se menettää, sit se on hänen vikaa jos meen jonkun muun syliin:-) en vieläkään käsitä sitä miksi tolla tavalla hän käytäydyi?? kun näkee joka pv ja hymyile haluu leikkiä vaan mut ei tosi aisiaan halu mennä. no antiin olla nyt se kaveri... saa olla mun puolesta rauhassa enkä mä enää sen perään itkeeeeeeeeeeee:)
On oelmassa sellaisia ihmisiä joille suhteessa oleminen ei vain sovi. Keskustelitteko siitämillainen suhde voisi olal, ellei sitoutunut, harkitsitko koskaan tai ehdottiko hän suhteen pitämistä avoimena, satunnaista tapailua tai vastaavaa? Suostuisitko ylipäänsä moiseen, vai tahdotko yksiavioisen ja varman suhteen?
Taisi tuossa käydä niin että hänestä olet parempi ystävänä kuin rakastajana. Seuraan yhtä tällaista tilannetta läheltä, ja sitä kuinka paljon se koskee ja kuinka vaikeaa se on.
Anna itsellesi aikaa, muuta ei voi sanoa. Se menee ohi. Etsi tapoja tehd itsesi onnelliseksi, tee asioita joista nautit, hemmottele itseäsi. Se auttaa parhaiten...
***
jos tuon ihmisen menetys josta kerroit korpeaa yhä, ei välttämättä ole paras ratkaisu lähteä uuteen suhteeseen. Ei ainakaan ihan vakavilla mielin. Paraneminene nsinon avainasia, vasta kokonaisena ihmisenä voi jakaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa. Olet varmasti kuullut laastarisuhteista, oletko hakemassa sellaista? Tietääkö toinen osapuoli sen? Pidä varasi ettet kosta sinun satuttamistasi väärälle ihmiselle.
***
***
ongelmana on se et me ollaan smassa paikassa töissä ja väkisin tulee törmättyä toisiaamme. vaikka kuinka yrittäisin vältellä mut ei aina onnistu!! hän ei puhu eikä edes moikka mua, se on niin pitkälle mennyt omaan kuoreeseen ei sitä ihmistä millään saa ulos siitä kuoreesta!!! vaikka on ihana ja kiltti ihminen , sen takia mä tykkäsin siitä kovasti, koska mun elämässä on ollu aina vahvoja ja itsepäitä miehiä, se tuntui niin oikealta. se miettii liikaa päässään, ja yrittää mut kun sillä on niin paljon estettä, ja itse on keksinyt nää kaikki, kun se pelkää parisuhdetta vaikka kuinka paljon tykkää must mut ei pysty olla mun kaa, en tiedä, miksi vaivaudun tälläiseen kun siitä ei tulekaa mitään koskaan, tai liian myöhään tulee kun olen jo varattu jollekin toiselle, sit voi voi ei auta enää häntä:) kiitos tuestanne olet tosi ystävällinen ihminen:) hyvää joulun aikaa sulle.
ensin on unohdettava tää kaveri sitten voin aloittaa uuden kaa, en ole koston halunen nainen, mulla on vieläkin tunteitta häneen ja joskus tahottomasti laitan hänelle viestejä, vaikka tiedän et se on väärin kun hän ei koskaan vasta mun viestejä, mut sen vaan tiedän että olen hänen sydämessä, mut jotenkin hän ei pysty olla suhteessa, eikä selitä mulle miksi ja se tekee minusta hulluksi!! ei muuta kun työpaikan vaihto ja lähtee koko paikasta pois ehkä se on järkevin juttu tässä voisi tehä! ja olen kohta lähdössä pois kokonaan ettei hänen tarvii kohdata mua ja tulla paniikkia...
Himpura millainen tilanne. Tosiaan, jos työpaikan vaihto on mahdollinen niin sinuna harkitsisin sitä vaavasti. Mitä paremmin saat tuon ihmisen pois näköpiiristäsi, sen nopeammin pääset hänestä yli. Surullista sinänsä... on se että hän ei osaa selittää sinulle MIKSI, hän ei varmaan tiedä itsekään. On itse solmussa itsensä kanssa. Se hänen on selvitettävä yksin, itse.
Toivon että paranet nopeasti, ja ennen kuin huomaatkaan, saatat olla jo onnellinen taas :D rohkaisevana esimerkkinä rakas ysväni joka juuri joutui päättämään pitkän suhteensa, ja pari kuukautta sitten kertoi uskovansa ettei enää rakasta ketään, että elää yksin eikä ole enää kykenevä suhteeseen. Ja kuinka ollakaan, muutamia päivä sitten hän varoen kertoi olevansa rakastunut :D ja hyvin onnellinen, toivoa on taas. Pääsinpä sanomaan että "niinhän minä sanoin". Sinulle myös.
***
ajattelin vain tässä kohtaa vasta todeta, että olen samaa mieltä Tristarin kanssa.
Jos joku sinua kiinnostaa, niin anna palaa vaan.
ihminen ota itseesi, jos toinen oli niin ujo, että sen takia meni lukkoon!
Se kaveri voi vieläkin ajatella sinua...ei vain voinut ujoudelleen mitään.
Mä sain kanssa kerran ujolta takkiini niin, että kirveli ja vieläki kihelmöi se märän rätin liipaisu poskella. Tunteidensa myöntämisen jälkeen tuli niin kova seinä vastaan , että mä menin sitä päin sata lasissa ja tähtiä näin, hih.
Minua siinä nyt ei nolattu, eikä mun ylpeyttä loukattu, vain mahdollisuuden ja tämän ihmisen menettäminen sattui. Sattuu vieläkin. Minä taas olisin valmis tekemään aloitteita, mutta huomasimpa, että tämän kokemuksen jälkeen mielenkiinto kehenkään ei herää.
Aloitteellisuutta ei tarvitse katua, kysymällä asiat selviää, jos tulee takkiin niin sitten tulee, ellei sitten nöyryytetä, se on eri asia.
Tsemppiä sulle ja aloitteita tekemään =)
teitä. Siis joku ujo henkilö on torjunut teidät (sinut ja aloittajan) ujoutensa takia. Ei siis uskaltanut alkaa suhteeseen, vaikka kiinnostusta olisi saattanut ollakin? näin ymmärsin.
Miksi ihmeessä otatte itseenne?? se ujo voi kärsiä siitä yhtä paljon, ettei uskaltanutkaan....
eri juttu sitten, jos olette varmoja, että henkilöä ei oikeastikaan kiinnostanut. Jos noin on niin sorry, käsitin sitten väärin.....
ja nykyisin olen onnellisesti naimisissa kyseisen tyypin kanssa. Tunteiden tunnustaminen oli kova paikka, mutta kannatti.
sinulta, mutta et varmaan lukenut enää keskustelua, että missä vaiheessa huomasit jotta nykyinen miehesi kiinnostaa sinua silleesti? Mitkä oli alkutuntemukset häntä kohtaan, tunsitko mitään mielenkiintoa vaiko et, ja tuliko ne "kaikki tunteet" sitten jälkijunassa?
siis sorry multako kysyit vai keneltä?? mulla ei ole nykyistä miestä, vaan olen pikkusen kiinnostunut, vaikka en oel varma tunteistani vielä ennen kun pystyn unohtaa sitä eka joka ei halunu jatkaa!!! se voi olla hetkellinen ihastus tai yritän vaan jatkaa eteenpäin, vaikka onkin tunteita ekaan kohtaan, mut kun olen varma sitä en saa ikinä ittelleeni, on vaan pakko unohtaa ja katsoa elämää ja tulevaisuutta avoimesti ja rakakaudella:-)
kyselin, tulin sun ketjuusi sotkemaan mutta kun oli niin sopiva tilanne utsia. Sori.
Tuossa tuo Tristar vastaili hieman samansuuntaisesti kuin minäkin olisin varmaan vastannut. Hankala tilanne tietenkin jos vanha kiinnostaa vieläkin, ja uusikin EHKÄ kiinnostaisi.
Mutta tosiaan, eipä se muuta auta kuin antaa ajan kulua ja selvitellä itselleen niitä tunteitaan, koittaa päästä yli - jos ei sitten halua jäädä kaipaamaan tätä saavuttamatonta.
Tuolla Miehen logiikassa oli laastarisuhteesta aloitus, niin tähän voisi vastata vähän samalla tavalla. Eli mitäpä jos tuumit itsellesi kiinnostaako se uusi tapaus ja kysäiset sitä vaikka kahville tai elokuviin tai jotain. Jännittää varmaan kysyä, mutta eihän se ota jos ei annakaan. Jos teet noin, niin kerrot vaikka sitten että sulla on vähän hankala tilanne menossa ja "kun sä vaikutat niin kivalta, niin ajattelin että haluaisitko sä käydä vaikka kahvilla"... Tai jotain tuollaista.
Itseäni jos mietin, niin ehkä koettaisin ensin selvitellä pääni sen entisen osalta, ja sitten katsella uutta. Kuka mistäkin toimintavasta tykkää.
Tunsimme 2 vuotta ennen kuin aloimme seurustella. Tuosta ajasta ihan loppuvaiheessa huomasin, että tässä olisi nyt hyvä poikamies saatavilla, siis äkillinen valaistuminen. Tällöin ne tunteet tulivat esille. Kaverit olivat huomanneet paljon aikaisemmin, että nämä kaksi puupäätä sopisivat yhteen. Myöhemmin selvisi, että mies oli kiinnostunut minusta jo paljon aiemmin, mutta tuolloin deittailin hänen kaveriaan vähemmän vakavasti.
Jännä että tuollaisia valaistumisia voi tulla. Eipähän sillä, olen kyllä aina olettanut/luullut/tietänyt noinkin voivan käydä, mutta silti.
Ja joskus saanut takkiini ja joskus onnistunut.
Mutta olenkin mies...Tällaista asiaa eivät naiset
ikinä voi tajuta. Jos yksi kerta saa ihmisen to-
laltaan, niin...
Joo, luulen minäkin ettei valtaosalla naisista ole aitoa, sydämestä kumpuavaa ymmärrystä miesten kärsimyksiä kohtaan, miten helposti naisen suusta kuuleekaan että (sen tutun)miehen pitää vaan yrittää ja yrittää uudelleen ja jos ei yritä, niin mies ei luota itseensä, ja juuri samainen nainen on itse tietenkin sellainen, että hän vaan menee jonnekin istuksimaan, tai viettämään tyttöjen iltaa, ja odottelee miesten aloitteita tekemättä itse mitään. Valkkailee vaan heistä mielensä mukaan.
Meni asian viereen, mutta menköön nyt.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllä suurin osa naisista jää ilman miestä, koska eivät tee asian eteen mitään. Yhtään mitään.:)
Luuletko että miehistä on mukava aina tehdä aloitteet ja tulla torjutuksi
kerta toisensa jälkeen? Miksi miehen pitää aina olla se, joka ottaa
sen askeleen ja kärsii torjutuksi tulemisesta seuraavan kuukauden?
Luuletko että kaikki miehet ovat jotain yli-itsevarmoja metsästäjiä,
joista pakit eivät tunnu missään?
Naisille on sentään meidän kulttuurissamme hyväksyttävää vain istuskella
ja odottaa että miehet tulevat iskemään. Jos mies ei tee aloitteita ja lähesty
naisia särjetys sydämen uhallakin, niin hänelle suunnilleen nauretaan ja haukutaan
ettei hän mikään mies ole, kun ei iske ja iske minkä ehtii.