Olen työkokeilupaikassa, eli siis ilmainen työntekijä pienessä työyhteisössä. Sinne mennessäni palasin juuri vuoden sairaslomalta, joka johtui mm. mielenterveys ja eräästä fyysisestä sairaudesta. Tunsin alkuun olevani tervetullut ja jopa kiitostakin tuli.
Sitten alkoi mennä juttu ihan kummaksi.
Esim. kahvipöydässä kun pomo istui jääkaapin edessä ja pyysin kohteliaasti, että antaisiko joku maitoa, pomo pomppasi parin metrin päähän ja tokaisi, ettei hän passaa ketään enää, että ota itse. Aluksi tämän ihmisen kanssa pystyi puhumaan kaikenlaista ihan rennosti. Huumoriakin oli.Nyt on kireää ja vaikeaa lähestyä. Alkoi tulla haukkuja työttömistä, homoista (joita tunnen ja ihan hyviä tyyppejä ovat) että miten hän veroillaan joutuu elättämään työttömiä ja ettei itse koskaan viitsisi alkaa työttömäksi. Puhuu toisinaan minulle pahaa palkatusta työntekijästään ja on taas edessäpäin tälle ystävällinen. Tällainen käy hermoon kun itse olen suvaitsevainen tyyppi ja mieheni on jäämässä työttömäksi vuoden alusta samoin tämä kokeilu loppuu vuoden lopussa.
Aloitin uutta työtehtävää, jossa jouduin kysymään neuvoa, ettei homma menisi pilalle. Tuli koputtamaan näyttävästi päähäni, että mieti itse pienessä päässäsi miten homma tehdään. Minulla sattui juuri tuolloin olemaan rauhastulehdus, että koko vasen puoli päätä oli kuin tulessä ja turvonneita imusolmukkeita korvan takana ja kaulalla. Toisinaan on vaikeaa neuropaattista kipua ympäri kroppaa, että vaatteetkin sattuvat päällä, jolloin en halua kenenkään koskevan itseeni, kun hipaisukin sattuu. Menin aivan hämilleni.
Otin sitten asialliseen sävyyn puheeksi ilmapiirin ja sen että se koputus päähän ei tuntunut mukavalta. Juttelin asioista joista oli ennenkin puhuttu ja kaiken hän ymmärsi (tai halusi ymmärtää) väärin ja alkoi räyhääminen. En edes muista kaikkea sanomaansa koska sain paniikkikohtauksen. Ei suostunut järkevään keskusteluun, syytteli ja oli töykeä. Haukkui minua suureen ääneen toiselle työntekijälle (jota haukkuu minulle toisinaan). Kumpikin siinä sitten paasivat miten ovat töitä elämänsä tehneet (en ymmärrä miten se asiaan liittyi).
Pyysin anteeksi jos olin jotenkin loukannut häntä mitä en mielestäni ollut tehnyt, päinvastoin yritin puhdistaa ilmaa. Minä en ole anteeksi pyyntöä saanut koska päähän koputtelu ei satu eikä ketään loukkaa ja minä olen ihan väärässä.
Että mitä helkkaria teen? En tiedä pystynkö enää loppuvuoden siellä olemaan, jos ei asiaa voi selvittää. En jaksaisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja neuvomista miten minun tulisi elää. Olen ylipainoinen ja loukkaa kuulla kun laihat naiset sanovat, että heidän pitää laihduttaa kun ovat niin läskejä. Minun pitäisi lenkkeillä enemmän (teen 3 koiralenkkiä päivässä) ja mennä aiemmin nukkumaan, ettei väsytä (sairauteni aiheuttaa unettomuutta).
Omasta mielestäni olen tehnyt työni niin hyvin kuin osaan, en ole salamannopea, mutta haluan tehdä huolellisesti hyvää jälkeä. Ja minua saa neuvoa.
Kun en ole varsinainen työläinen, onko minulle mitään oikeutta? Työkkäri kyllä neuvoi lopettamaan siinä paikassa, mutta tarvitsen senkin pienen kulukorvauksen työmarkkinatuen päälle.
Mikä ihmisiä vaivaa? Olen ihminen minäkin sairauksineni. Miten jaksaa vai lähteäkö pois?
Sitten alkoi mennä juttu ihan kummaksi.
Esim. kahvipöydässä kun pomo istui jääkaapin edessä ja pyysin kohteliaasti, että antaisiko joku maitoa, pomo pomppasi parin metrin päähän ja tokaisi, ettei hän passaa ketään enää, että ota itse. Aluksi tämän ihmisen kanssa pystyi puhumaan kaikenlaista ihan rennosti. Huumoriakin oli.Nyt on kireää ja vaikeaa lähestyä. Alkoi tulla haukkuja työttömistä, homoista (joita tunnen ja ihan hyviä tyyppejä ovat) että miten hän veroillaan joutuu elättämään työttömiä ja ettei itse koskaan viitsisi alkaa työttömäksi. Puhuu toisinaan minulle pahaa palkatusta työntekijästään ja on taas edessäpäin tälle ystävällinen. Tällainen käy hermoon kun itse olen suvaitsevainen tyyppi ja mieheni on jäämässä työttömäksi vuoden alusta samoin tämä kokeilu loppuu vuoden lopussa.
Aloitin uutta työtehtävää, jossa jouduin kysymään neuvoa, ettei homma menisi pilalle. Tuli koputtamaan näyttävästi päähäni, että mieti itse pienessä päässäsi miten homma tehdään. Minulla sattui juuri tuolloin olemaan rauhastulehdus, että koko vasen puoli päätä oli kuin tulessä ja turvonneita imusolmukkeita korvan takana ja kaulalla. Toisinaan on vaikeaa neuropaattista kipua ympäri kroppaa, että vaatteetkin sattuvat päällä, jolloin en halua kenenkään koskevan itseeni, kun hipaisukin sattuu. Menin aivan hämilleni.
Otin sitten asialliseen sävyyn puheeksi ilmapiirin ja sen että se koputus päähän ei tuntunut mukavalta. Juttelin asioista joista oli ennenkin puhuttu ja kaiken hän ymmärsi (tai halusi ymmärtää) väärin ja alkoi räyhääminen. En edes muista kaikkea sanomaansa koska sain paniikkikohtauksen. Ei suostunut järkevään keskusteluun, syytteli ja oli töykeä. Haukkui minua suureen ääneen toiselle työntekijälle (jota haukkuu minulle toisinaan). Kumpikin siinä sitten paasivat miten ovat töitä elämänsä tehneet (en ymmärrä miten se asiaan liittyi).
Pyysin anteeksi jos olin jotenkin loukannut häntä mitä en mielestäni ollut tehnyt, päinvastoin yritin puhdistaa ilmaa. Minä en ole anteeksi pyyntöä saanut koska päähän koputtelu ei satu eikä ketään loukkaa ja minä olen ihan väärässä.
Että mitä helkkaria teen? En tiedä pystynkö enää loppuvuoden siellä olemaan, jos ei asiaa voi selvittää. En jaksaisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja neuvomista miten minun tulisi elää. Olen ylipainoinen ja loukkaa kuulla kun laihat naiset sanovat, että heidän pitää laihduttaa kun ovat niin läskejä. Minun pitäisi lenkkeillä enemmän (teen 3 koiralenkkiä päivässä) ja mennä aiemmin nukkumaan, ettei väsytä (sairauteni aiheuttaa unettomuutta).
Omasta mielestäni olen tehnyt työni niin hyvin kuin osaan, en ole salamannopea, mutta haluan tehdä huolellisesti hyvää jälkeä. Ja minua saa neuvoa.
Kun en ole varsinainen työläinen, onko minulle mitään oikeutta? Työkkäri kyllä neuvoi lopettamaan siinä paikassa, mutta tarvitsen senkin pienen kulukorvauksen työmarkkinatuen päälle.
Mikä ihmisiä vaivaa? Olen ihminen minäkin sairauksineni. Miten jaksaa vai lähteäkö pois?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuolla et saa kuin itsesi narun jatkoksi.
jos tuollainen työpaikka tosiaan on olemassa siellä pitäisi joka aamu käydä sellainen 2-metrinen ja 130 kiloinen kaveri vetämässä jokaista ihan vaan varulta turpaan.
uskon,että viikossa opittaisiin elämään niinkuin normaalit ihmiset.
mutta tosiaan,lähde,ennenkuin on liian myöhäistä.
on helppo sanoa,että etsi jotain muuta hommaa,mutta tuollaiseesa paikassa sairastut aivan varmasti.
olet siis ylipainoinen?
ole ihan rauhassa,mitä perkelettä se kellekkään kuuluu?
joutuuko joku muu painosi kantamaan?en usko.
se nyt vaan menee tämä maailma,ettei kaikkia ihmisiä ole luotu samalla muotilla(onneksi).
mutta ihan totta,vuotta on jäljellä viisi viikkoa,ja kirjoitit,että sopimus on vuoden loppuun,joten jätä koko kusipäälauma,ja etsi normaaleja ihmisiä,ja työympäristöjä.
kyllä niitä on.
menestystä elämääsi.
Otin pikku loman kun vatsa kuhisi perhosia yöllä etten saanut nukutuksi ja en vaan voinut lähteä aamulla. Oksettaa ajatus että pakko on kohdata tuo porukka kuitenkin vielä kun pitää hakea nimmareita työkkärin papereihin. Toisaalta taas tulee tunne että perhana, olen sissinä loppuun asti nämä viitisen viikkoa ja teen työni pilkuntarkasti. Sitten viimeisenä päivänä annan tulla kaikki mielipiteet ihan sensuroimatta. Vai olisinko sittenkin viisaampi kuin nuo varakkaat marttyyri mummot, joiden on pakko vielä melkein 60 v painaa ylitöitä kun nuoret ollaan niin laiskoja ja elätettäviä.
Varmaan löytäisin uuden paikan, olen sen verran ahkera ja taitava ammatissani. Kynnys nousee aina vaan kun kokee tällaista vaikka haluan tehdä työtä miten kovasti.
Hitsi kun tuntisikin jonkun parinmetrin lihaskimpun ;).
Ei ole ainoa työpaikka maailmassa, tämäkään. Luonnehäiriöisten touhuja, älä ota itseesi vähimmässäkään määrin vaan rupea "kuuroksi", koska ilkiöiden oma itsetunto on ihan kuralla ja siksi "huonommille" olisi kovasti kysyntää. Kohta kai tämä henkilö joutuu eläkkeelle, että varmaan sitten puhdistuu työpaikan ilmapiiri muiden iloksi. Voithan sanoa, että et katso ongelmien tässä työpaikassa johtuvan sinun persoonastasi tai työnteostasi, vaan ne ovat selvästi olleet olemassa jo aiemmin. Ammattimaista käytöstä voit peräänkuuluttaa, koska siitäkin töissä maksetaan.
Terve olen ystävällinen vähän vajaa parimetrinen kaveri ja nautin suuresti luiden vääntämisestä. Missähän tämä teidän pomo oikeen vaikuttaa, voisin tulla katsomaan tilannetta. Joskus tykkään taputella poskia. Tahdon olla pomosi ystävä.
Hienoa, että näin avoimesti kerroit työpaikan ilmapiiristä ja ongelmista.
Tällaiset työilmapiiristä kertovat sisäiset asiat pitäisi saada julkiseksi, jotta muut osaavat vältellä näitä paikkoja. Yritys kutistuisi lopulta kasaan, kun kilpailijat veisivät fiksuimmat työntekijät.
Tosin niin tässäkin lopulta käy, joten kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä jatkoon!
Kerroin asiasta työkkäriin, mutta en usko, että ko. paikka saa mitään harjoittelija kieltoa. Päätin, että jatkan sitkeänä sissinä vuoden loppuun. Vaikeaa on kun pitää kuunnella jatkuvaa ihmisten / asiakkaiden sättimistä ja katsoa nyrpeitä ilmeitä. Pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kiitos tuesta.