olemme reilun kaksvuotta oltua yhes poikaystävän kanssa. emme asu saman katon alla viellä, mutta kuitenkin lähellä toisiamme. tykkäämme toisistamme ja siinä rakastumis vaiheessa. ongelma on se kun sain opiskelupaikan eri paikkakunnalta ja enteidä mitä tekisin asunnon suhteen. jäisinkö kotipaikkakunnalle vaih muuttaisinko opiskeluni yhteydessä opiskelupaikkakunnalle. poikaystäväni ehotti täältä käsin koulun käyntiä, koska ei halua minun muuttavan pois, joten joutuisin kulkemaan joka aamu kouluun n. tunnin matkan. hän sanoin jos kävisin väliaikaisesti ja myöhemmin muuttettais yhteen asumaan sin mis koulut on, kuhan hän saisi asiansa kuntoon. Jooh kyllähän siitä jotain matkakorvausta tukea saa. voisi se kai pelata jonkin aikaa,mutta myöhemmin saattaa kärsiä opiskelu siitä jatkuvasta reissaamisesta ja koulu se on mulle tärkeä asia.
sydän vaan sanoo etten kestäisi olla erosssa poikaystävästäni päiväkään , kun on tottunut toisen läheisyyteen. eli teenkö niin miten sydän sanoo ja odotan vaih kuuntelenko vaan itseäni?
sydän vaan sanoo etten kestäisi olla erosssa poikaystävästäni päiväkään , kun on tottunut toisen läheisyyteen. eli teenkö niin miten sydän sanoo ja odotan vaih kuuntelenko vaan itseäni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kumpi on tärkeämpi, opiskelu vai poikaystävä.
Jos muutat toiselle paikkakunnalle, menetät poikaystävän hyvin todennäköisesti, ja jos et muuta, opiskelu ei suju, jos joudut kulkemaan pitkän matkan joka päivä ja poikaystävä vielä vaatii reilusti aikaasi.
Opiskella voit myhemminkin ja työpaikan voit saada vaikka et opiskele. Opiskelusta ei ehkä ole hyötyä ollenkaan, sillä työpaikan saaminen on vaikeaa. Jos jätätä mielestäsi opiskelun, silloin saat pitää mieluisan poikaystävän.
Jos haluat kuitenkin opiskella, yhtä mukavaa poikaystävää et ehkä enää koskaan ssa. Ja silti, opiskelu ei välttämättä auta sinua mihinkään, jolloin olet hukkaan heittänyt sen ajan ja myös ilman poikaystävää.
Siis tottakai tuota pitää miettiä tarkkaan! Siinä mielessä hyvä neuvo. :)
Itse lisäisin sellaisen kliseen: "jos suhde kestää välimatkan, se kestää mitä vain". Opiskelu on tärkeää ja ei kenenkään, ei edes poikaystävän takia, saa heittää omia unelmiaan roskiin.
Minä ainakin kannustan sinua opiskeluun ja on se parempi varmasti asua siellä paikkakunnalla kuin reissata eestaas. Itsekin olen juuri etäsuhteessa opiskelujen takia ja hyvin menee! :)
Kuuntele omaa sydäntäsi ja järkeäsi. Älä anna poikaystäväsi päättää puolestasi.
Minulle kävi sillai seurusteluaikana ex-poikaystävän kanssa, että kun minulle tarjoutu työpaikka ulkomailta, niin hän oli asiaa vastaan. Hän suurinpiirtein pakotti minut valitsemaan: kesätyö tai hän. :(
No siinä valitsin sitten hänet -ja se oli virhe. Hän jätti minut joka tapauksessa ja ryhtyi heti seurustelemaan toisen naisen kanssa. Nyt harmittaa, etten seurannut omia unelmiani, vaan pitikin kuunnella tuota. Mutta onneks on tosiaan ex. En häntä kaipaa tippaakaan ja ei todellakaan ollut Se Oikea minulle. Nyt myös ymmärrän etten häntä rakastanut yhtään, vaan se "rakastaminen" oli tykkäämistä. Nyt minulla on aivan ihana poikaystävä, jota todella rakastan. :)
"Jos muutat toiselle paikkakunnalle, menetät poikaystävän hyvin todennäköisesti"
no enpä sano et se nyt noinkaan on.. :) meillekkin tuli pakkotilanne, mies lähti armeijaan 500 km päähän. siinä oli pakko oppia luottamaan.
sitten tuli uusi paukku kun sain sen opiskelupaikan, yli 300 km toiseen suuntaan. eli nyt yhteensä se 800 km.
ja kohta muutetaan yhteen
onnistuu niinkin, että käy koulussa joka päivä kotoo käsin. Tunnin matka on vielä siedettävä. Oma tyttöystävä käy Tampereella lähes joka päivä koulussa ja matkaa on n.60 kilsaa. Opiskelu onnistuu hyvin vaikka kävis pidemmälläkin. Esimerkiks jos menee linja-autolla tai junalla niin läksyt saa tehtyä matkalla ja vapaa-aika on vapaata :D Kyllä te saatte asiat selvitettyä niin, ettei toista tarvitte jättää koulun takia :)
Riippuu teistä molemmista miten suhteenne käy jos opiskelet toisella paikkakunnalla. Silloin kun aloitin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, niin opiskelin kanssa toisella paikkakunnalla, jonne oli 1,5 h ajomatka. Asuin opiskelukaupungissani ja näimme aina viikonloppuisin, ja tietysti lomilla. Tilanne oli tietysti hieman eri, sillä minulla oli enää viimeinen vuosi jäljellä, ja vasta aloimme seurustella. Mutta ei siinä kummankaan mielestä mitään ongelmaa ollut, tietysti näimme melko vähän kun molemmat olimme vielä välillä töissä viikonloppuisin.
Mielestäni olisi ehkä helpompaa jos asuisit opiskelupaikkakunnallasi, ja näkisitte aina viikonloppusin, eikä tunti ole niin pitkä matka kulkea, etteikö voisi matkustaa sitten vaikka kerran viikossa.
Mutta toisaalta ei tunti ole kauhean pitkä matka joka päiväkään matkustaa, mutta niin kuin jo taisit sanoakin, niin kyllähän se päiviäsi pidentää.. Mutta ei sinun ainakaan kannata opintojasi hylätä, kyllä tedän suhteenne kestää välimatkan jos se on hyvällä pohjalla.
Jos suhde on sen arvoinen, että jättäisit koulut käymättä sen takia, niin kyllä sen pitää silloin myös kestää se että käyt ne koulut. (olipas huono lause...)
Luulen että tuo eka vastaaja on ihan kiusallaan vastannut kuten on, että ei kannata opiskella ja ero tulee varmasti jos muutat. Jos päätät opiskella niin kyllä se tosiaan pitemmän päälle rassaa ne pitkät matkat, helpommin tulee vaan jäätyä kotiin, eli suosittelen muuttoa. Voittehan te sitten vuoroin matkustaa toistenne luo, sinä et ole ainoa jonka täytyy istua tuntitolkulla bussissa.
Ja kun poikaystäväsi on saanut asiansa setvittyä siellä kotipaikkakunnallaan, niin sitten voitte miettiä sitä yhteenmuuttoakin.
Eli eikun asunnon etsimiseen vaan! Lykkyä opiskeluihin!
kiitos noista vastauksistanne:) , ne kyllä helpotti oloani, ku olo tuntuih aika ahistavalta.
sukulaiset, ystävät ja porukat tuntuu ku ne painostaa mua muuttamaan ja niillä joku pakkomieli puhua "saarnaamalla" ja päättäävät mun puolesta tavallaan mitä teen.se on ahistavaa. ei se niin helppoa ole vaan luopua jostain josta oikeesti välittää helvetisti ja sit joutuukin "luopuu" kun joutuu muuttaa toiselle paikkakunnalle. sitä ei sitten näkis niin usein. se on tavallaan vähän pelottaavaakin.
tiedän et ne vaan tarkoittaa vaan mun parasta läheiset mut silti se ahistaa. miten tän asian ottaisi uudelleen vastaan poikaystävän kanssa, kun se tuntuu siltä et satuttaaa ja tekee helvetin kipeää kun toinen murtuu kun lähen pois , että se ymmärtäis mun on parempi muuttaa ?
pelkään et hän murtuu :(